Theseus
Theseus (m.kreik. Θησεύς) on sankari kreikkalaisessa mytologiassa ja Ateenan myyttinen perustajakuningas. Sivistynyt ja nokkela Theseus on nähty vastakohdaksi raakaan voimaan luottaneelle Herakleelle.
Vaiheet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Varhaisvaiheet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ateenan kuningas Aigeus pyysi Delfoin oraakkelilta neuvoa lapsettomuuteensa. Tämä neuvoi, että Aigeuksen olisi pidettävä viinileilin suu kiinni ennen kotiinpaluutaan. Aigeus ei ymmärtänyt vihjettä, mutta tämän matkalla tapaama Troizenin kuningas Pittheus ymmärsi. Hän juotti Aigeukselle viiniä ja lähetti tyttärensä Aithran makaamaan tämän kanssa. Aigeus jätti suuren kiven alle miekan ja sandaalit ja sanoi prinsessalle, että jos tämä synnyttäisi pojan, joka jaksaisi nostaa kiven, olisi hänet lähetettävä Ateenaan miekan ja sandaalien kanssa. Samana iltana kuitenkin merenjumala Poseidon ilmestyi ja makasi Aithran.
Aithra synnytti Theseuksen, jolle Pittheus kertoi tämän olevan jumalan poika. Kasvettuaan Theseus nosti kiven ja löysi miekan ja sandaalit. Pittheus kertoi Aigeuksesta, ja Theseus lähti Ateenaan, tahallaan pitemmän maareitin kautta kohdatakseen hirviöitä ja tehdäkseen urotöitä ihailemansa Herakleen tapaan. Taitojensa ja nokkeluutensa avulla Theseus surmasi mm. Sinis-jättiläisen, matkailijoita tuhoon johdattaneen petollisen Skironin ja julman majatalonpitäjän Prokrusteen. Hänen kerrotaan myös surmanneen hirviömäisen Krommyonin emakon, joka oli Tyfonin ja Ekhidnan lapsi, mutta Plutarkhos kertoo, että kyseessä olisi ollut naispuolinen maantierosvo, jota ainoastaan kutsuttiin emakoksi tämän elintapojen vuoksi.[1]
Theseuksen saavuttua Ateenaan vain Aigeuksen vaimo Medeia, joka halusi valtaistuimelle oman poikansa, tunnisti Theseuksen pojaksi, jonka Aigeus oli kertonut saapuvan vielä Ateenaan. Hän uskotteli Aigeukselle, että Theseus oli saapunut kaappaamaan vallan. Theseus laitettiin vangitsemaan Marathonin härkä, jonka Herakles oli aiemmin tuonut Kreetalta, toiveena että Theseus saisi surmansa. Theseus vangitsi härän ja lahjoitti sen uhrattavaksi juhlissa, joissa Medeia kuitenkin laittoi myrkkyä hänen juomaansa. Juuri kun Theseus oli juomassa, Aigeus havaitsi oman miekkansa hänen kupeellaan ja töytäisi maljan tämän käsistä. Theseuksesta tuli Ateenan prinssi ja kruununperijä.
Minotaurus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pian Theseus sai kuulla, että Kreetan kuningas Minos vaati joka yhdeksäs vuosi seitsemän poikaa ja seitsemän tyttöä lähetettäväksi Ateenasta Kreetalle uhrattavaksi labyrintissä eläneelle hirviö Minotaurokselle. Theseus vaati päästä itse uhrattavien joukkoon. Matkalla Theseus haastoi kuningas Minosin voimankoetukseen, jossa hänen isänsä Poseidon auttoi häntä. Ennen uhrausta Minos piti uhrattaville juhlat, joissa hänen tyttärensä Ariadne ihastui Theseukseen ja lupasi auttaa, mikäli Theseus naisi hänet. Uhrauksen tapahtuessa Ariadne antoi Theseukselle lankakerän, jonka toinen pää oli sidottu labyrintin suuaukkoon. Theseus jäljitti Minotauruksen labyrintin keskelle, surmasi sen ja palasi langan avulla muiden uhrattavien kanssa.[2]
Ariadne oli laittanut laivan valmiiksi ja paluumatka alkoi. Theseus kuitenkin hylkäsi Ariadnen Naksoksen saarelle. Erään version mukaan Ariadne eksyi saarella sumuun, eivätkä hänen siskonsa Faidra ja Theseus kyenneet löytämään Ariadnea, vaan joutuivat lähtemään matkaansa vuoroveden ollessa sopivimmillaan. Ariadne tapasi myöhemmin saarella viinin jumala Dionysoksen, joka otti hänet puolisokseen, ja he nousivat taivaisiin. Theseus, suruissaan Ariadnensa menetyksestä, unohti paluumatkalla Ateenaan nostaa lupaamaansa valkoisen purjeen onnistuneen retken merkiksi, jolloin kuningas Aigeus uskoi poikansa kuolleen ja surmasi itsensä syöksymällä aaltoihin.[2]
Myöhäisvaiheet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Theseuksesta tuli Ateenan kuningas ja hän kehitti sen demokratiaa. Herakles pyysi Theseusta liittymään yhdeksänteen urotekoonsa, amatsoni-Hippolyten vyön viemiseen. Matkalla Theseus rakastui Hippolyten sisareen Antiopeen (tai mahdollisesti itse Hippolyteen) ja vei tämän mukanaan Ateenaan, josta amatsonit yrittivät vielä ryöstää hänet takaisin. Heidät kuitenkin lyötiin, ja Antiope ja Theseus saivat myöhemmin Hippolytos-pojan.[3]
Theseus nai kuitenkin Minoksen tyttären Faidran, mutta häitä pidettäessä jätetty Antiope ilmestyi aseistettujen amatsonien kanssa juhliin tarkoituksenaan tappaa häävieraat. Puhjenneessa taistelussa amatsonit jälleen voitettiin, ja Antiope sai surmansa - mahdollisesti Theseuksen omasta kädestä.[4]
Theseuksen ja Faidran pojista Demofonista ja Akamasista oli määrä tulla Ateenan kruununperijöitä (Hippolytos lähetettiin Troizeniin periäkseen Pittheuksen valtaistuimen). Ateenan valtakamppailussa Theseus surmasi viisikymmentä sukulaistaan ja Delfoin oraakkeli neuvoi häntä lähtemään vuodeksi maanpakoon sovittaakseen syntinsä. Theseus lähti Troizeniin jossa Faidra rakastui Hippolytokseen. Hippolytos suhtautui isänsä uuden vaimon kosiskeluihin vastenmielisyydellä, minkä johdosta Faidra kirjoitti Theseukselle kirjeen, jossa väitti Hippolytoksen vietelleen hänet, ja teki itsemurhan. Theseus pyysi Poseidonia surmaamaan poikansa, minkä tämä toteutti merihirviön muodossa.
Faidran kuoltua Theseus tavoitteli yhdessä lapiittien kuningas Peirithoosin kanssa jumalallisia vaimoja. Theseus ryösti Zeuksen tyttären Helenan, mutta Helenan veljet ryöstivät tämän takaisin. Myöhemmin Paris vei taas Helenan mukanaan Troijaan. Peirithoos puolestaan yritti saada Haadeen vaimon Persefonen, mutta Haades vangitsi molemmat sankarit ja asetti heidät unohduksen tuoleille. Theseuksen pelasti manalasta Herakles kahdennentoista urotyönsä yhteydessä. Theseus kuoli epäsankarillisesti liukastuttuaan kalliolla Skyroksen saarella.
Taru ja historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Antiikin kreikkalaiset pitivät Theseusta todella eläneenä henkilönä ja Ateenan kansallissankarina. Hänen katsottiin myös yhdistänneen Attikan yhdeksi valtiolliseksi kokonaisuudeksi. Myöhemmin Eusebios laati vanhan kirjallisuuden pohjalta luettelon Ateenan muinaisista kuninkaista, ja hänen mukaansa Theseus olisi hallinnut Ateenassa vuosina 1234–1204 (tai 1213) eaa. Arkeologisten todisteidenkin mukaan Ateena oli asuttu jo tuohon aikaan, jolloin Kreikassa oli vallalla mykeneläinen kulttuuri, mutta historiallista tietoa Ateenan senaikaisista hallitsijoista ei ole. Esimerkiksi kertomus Minotauroksesta sellaisena kuin se yleisesti tunnetaan, on selvästikin tarua, mutta sen on silti arveltu sisältävän myös perimätiedon välittämiä muistumia todellisista tapahtumista.[5]
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Plutarkhos: Theseus x (engl. käännös).
- ↑ a b Carl Grimberg: Kansojen historia, 2. osa (Etu-Aasian kansat, aigeialainen kulttuuri), suom. Veikko Pakarinen, toim. Sirkku Klemola, s. 209–216, 3. uud. laitos. – 2. p. WSOY 1981, ISBN 951-0-09730-6
- ↑ Apollodoros: Bibliotheke ('Kirjasto') Epitomi.1.16 (engl. käännös).
- ↑ Apollodoros: Bibliotheke ('Kirjasto') Epitomi.1.17 (engl. käännös).
- ↑ Grimberg, s. 208
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Plutarkhos: Theseus (Arkistoitu – Internet Archive) The Internet Classics Archive (englanniksi)
| Edeltäjä: Aigeus |
Attikan kuningas 1234/3 – 1203/2 eaa. Kuvitteellinen kronologia |
Seuraaja: Menestheus |