Babylonialainen kertomus

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Babylonialainen kertomus
Βαβυλωνιακά
Alkuperäisteos
Kirjailija Iamblikhos
Kieli muinaiskreikka
Genre romaani
Julkaistu n. 165–180 jaa.
Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta

Babylonialainen kertomus (m.kreik. Βαβυλωνιακά, Babylōniaka, lat. Babyloniaca) oli Iamblikhoksen 100-luvulla kirjoittama antiikin kreikkalainen romaani. Sen teksti ei ole säilynyt nykyaikaan, mutta sen sisältö tunnetaan tiivistelmän kautta.[1][2]

Historia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Iamblikhos ja hänen teoksensa on ajoitettu Rooman keisarikaudelle noin vuosiin 165–180 jaa. Näin romaani voidaan ajoittaa tarkemmin kuin useimmat muut antiikin kreikkalaiset romaanit. Iamblikhoksen kerrotaan olleen syyrialainen, joka osasi syyriaa ja akkadia sekä kreikkaa, jolla hän kirjoitti romaaninsa. On kuitenkin mahdollista, että viittaus babylonialaisiin juuriin on keksitty lähinnä hänen teoksensa nimen ja sisällön perusteella.[1][3][4]

Nykyisin romaani tunnetaan lähinnä Fotioksen teoksessa Bibliotheke olevasta tiivistelmästä. Lisäksi siitä on säilynyt muita katkelmia. Yhteensä tekstiä tunnetaan noin 55 nykysivun verran. Kerrotaan, että romaanista olisi ollut myös yksi kokonainen käsikirjoitus, joka kuitenkin tuhoutui tulipalossa vuonna 1671.[1][2][5][6] Tämän tiedon luotettavuus on kuitenkin kyseenalaistettu.[7]

Sisältö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Iamblikhoksen Babylonialainen kertomus kertoi antiikin kreikkalaisille romaaneille tyypilliseen tapaan päähenkilöidensä, rakastavan parin, seikkailuista. Päähenkilöt olivat Rhodanes-niminen nuorukainen ja Sinonis-niminen neito. Sudan mukaan romaani olisi koostunut 39 kirjasta. Fotioksen yhteenveto käsittää kuitenkin vain 16 kirjaa.[5]

Romaanin kerrontatyyli muistuttaa aikansa niin kutsuttua toista sofistiikkaa. Juoni on monipolvinen ja romaani on ollut hyvin pitkä verrattuna muihin tunnettuihin antiikin kreikkalaisiin romaaneihin. Tapahtumat sijoittuvat pääosin Mesopotamiaan. Tapahtuma-aika on kuitenkin epämääräinen.[3][5] Mesopotamia esiintyy tapahtumapaikkana myös Kharitonin Kallirhoessa sekä romaanissa Ninos ja Semiramis.[8]

Juoni

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rhodanes ja Sinonis ovat rakastuneita toisiinsa. Babylonian kuningas Garmos haluaa kuitenkin naida Sinoniin vaimonsa kuoltua. Sinonis vastustelee ja joutuu kultaisiin kahleisiin, kun taas Rhodanes joutuu ristiinnaulittavaksi. He onnistuvat kuitenkin pakenemaan vartijoiltaan Sakakselta ja Damakselta, mikä johtaa sarjaan seikkailuita.[3][7]

Garmos lähettää sotajoukon rakastavaisten perään Sakaksen ja Damaksen johdolla. Rhodanes ja Sinonis piiloutuvat 30 stadioninmittaa pitkään luolaan takaa-ajajat perässään. Myrkyllisten kasvien mettä keränneet mehiläiset pistävät sotilaita, ja osa näistä kuolee. Rhodanes ja Sinonis syövät narkoottista hunajaa, joka vaivuttaa heidät uneen. Sotilaat luulevat heitä kuolleiksi ja peittävät heidät armeliaasti. Rakastavaiset heräävät, kun korpit nokkivat heitä. He löytävät kaksi aasia ja jatkavat matkaa niillä.[7]

Tämän jälkeen Rhodanes ja Sinonis jäävät rosvon vangiksi. Tämä sattuu olemaan myös kannibaali, ja he pelastuvat syödyksi tulemiselta ainoastaan siksi, että Damas, joka ei tiedä heidän olevan vankina, sytyttää rosvon talon tuleen. He pakenevat esittämällä joidenkin rosvon aiempien uhrien haamuja. Tämän jälkeen he asettuvat tuoreeseen hautaan, ja nautiskelevat sinne jätetyt ruoat ja viinit. Jatkettuaan matkaansa he jäävät kiinni pyhäinhäväistyksestä, ja joutuvat hallintovirkamies Soraikhoksen eteen. Tämä katsoo Sinoniin olevan tarpeeksi kaunis lahja kuningas Garmokselle.[7]

Rhodanes ja Sinonis ottavat myrkkyä välttääkseen joutumasta takaisin kuninkaan eteen. Soraikhos kuitenkin vaihtaa sen unilääkkeeseen, ja yrittää viedä nukkuvan parin Garmokselle. Herättyään he yrittävät kuitenkin uudelleen itsemurhaa kertoen Soraikhokselle kohtalonsa. Soraikhos säälii heitä, päästää heidät lähtemään ja kertoo joen saarella olevasta Afroditen temppelistä, jossa Sinoniin saama haava voisi parantua. Pari jatkaa matkaa sinne.[7]

Temppelillä he tapaavat sen papin, jolla on kaksi täsmälleen samannäköistä poikaa nimiltään Eufrates ja Tigris, ja tytär nimeltä Mesopotamia. Tigris on kuitenkin kuollut hieman aiemmin. Pappi luulee samannäköistä Rhodanesta kuolleista nousseeksi pojakseen, joka saapuu Persefonen (eli Sinoniin) saattamana. Rhodanes omaksuu roolinsa ”puolijumalana” pitäen sitä helpoimpana tapana selvitä takaa-ajajista. Sillä välin lääkäri, jonka piti hoitaa Sinonista, kertoo heistä Damaalle. Tämä vangituttaa Soraikhoksen ja lähettää tämän kuninkaan eteen. Temppelille hän lähettää viestinviejän, joka vaatii luovuttamaan rakastavaiset. Rhodanes ja Sinonis onnistuvat kuitenkin pakenemaan. Matkalla he tapaavat vangitun Soraikhoksen, ja vapauttavat tämän kiitokseksi aiemmasta.[7]

Damas luulee Eufratesta Rhodaneeksi, ja Sakas tämän vuoksi Mesopotamiaa Sinoniiksi. He ilmoittavat Garmokselle, että etsityt on saatu kiinni. Papin Damas määrää rangaistukseksi vaihtamaan ammattinsa pyöveliksi. Sillä välin oikeat Rhodanes ja Sinonis saavat turvapaikan maatalosta. Maanviljelijän tytär suree kuollutta miestään, ja on ajanut pois hiuksensa. Sinonis antaa nuorelle leskelle yhden kultakahleistaan, jotta tämä voisi myydä sen. Kultaseppä sattuu olemaan kahleiden alkuperäinen tekijä, ja ilmoittaa asiasta Garmokselle ja määrää lesken seurattavaksi. Leski huomaa, että häntä seurataan, ja menee kotinsa sijasta erääseen autiotaloon. Siellä hän kohtaakin orjan, joka on juuri surmannut nuoren naisen. Lesken tullessa orja surmaa itsensä, koska luulee jääneensä kiinni. Lesken päälle roiskuu niin paljon verta, että tästä säikähtäneet jäljittäjät pakenevat.[7]

Rhodanes ja Sinonis pakenevat maatalosta. Lähtiessä Rhodanes antaa maanviljelijän leskityttärelle viattoman suudelman, mutta jää tästä kiinni Sinoniille, koska verta tarttuu häneenkin. Sinonis raivostuu ja aikoo surmata tytön miekalla. Soraikhos saa kuitenkin estettyä hänen aikeensa. Sinonis päätyy erään rikkaan Setapoksen taloon. Setapos rakastuu häneen. Sinonis esittää ensin suostuvansa Setapokselle, mutta surmaa hänet ennen heidän käymistään sänkyyn. Tämän jälkeen Sinonis aikoo vielä surmata maanviljelijän leskityttären, mutta jää kiinni, ja hänet aiotaan jälleen viedä Garmokselle.[7]

Soraikhos kertoo huonot uutiset Rhodaneelle. Tämä yrittää surmata itsensä, mutta Soraikhos saa estettyä sen. Garmos, joka on kuullut kultakahletta myyneestä naisesta, uskoo Sinoniin jääneen viimein kiinni. Hän alkaa valmistella häitään, uhraa jumalille ja antaa iloissaan määräyksen vapauttaa vangit valtakunnasta. Oikea Sinonis vapautuu näin melkein heti kiinni jäätyään. Kun Garmokselle selviää, että leski (jota hän luulee Sinoniiksi) oli päässyt pakoon kultasepältä, hän tuomitsee kultasepän teloitettavaksi, sekä kaikki Sinoniin jahtaamisessa epäonnistuneet elävältähaudattaviksi vaimoineen ja lapsineen.[7]

Sinoniin isä löytää koiran osittain syömät ruumiit autiotalosta, ja luulee kuollutta tyttöä Sinoniiksi. Hän surmaa koiran, hautaa ruumiit ja kirjoittaa koiran verellä haudalle, että kyseessä on Sinoniin hauta. Tämän jälkeen hän hirttää itsensä paikalle. Soraikhos ja Rhodanes saapuvat, ja Rhodanes aikoo noudattaa Sinoniin isän esimerkkiä. Myös Soraikhos ripustaa köyden kaulaansa. Leski saapuu kuitenkin paikalle, pelastaa miehet ja kertoo, ettei kuollut tyttö ollut Sinonis. Lesken hoitaessa Rhodaneen vammoja paikalle saapuu jo entuudestaan mustasukkainen Sinonis miekka jälleen kädessään. Hän yrittää taas surmata lesken, mutta Rhodanes pelastaa tämän. Sinonis poistuu raivoissaan ja huutaa lähtiessään: ”Kutsun sinut Garmoksen häihin!”[7]

Sillä välin Eufrates ja Mesopotamia viedään Garmoksen eteen. Hän huomaa, ettei tyttö ole Sinonis, ja antaa tämän Zobaras-nimiselle sotilaalle surmattavaksi. Zobaras kuitenkin rakastuu Mesopotamiaan ja surmaamisen sijasta vie tytön Bereniken hoviin tämän noustua Egyptin kuningattareksi isänsä kuoltua. Berenike suojelee rakastavaisia, ja aloittaa sodan Garmosta vastaan. Garmos määrää myös Eufrateen teloitettavaksi pyövelille, mutta pyöveliksihän oli aiemmin määrätty Afroditen pappi eli Eufrateen isä. Näin poikakin pelastuu.[7]

Garmos määrää Soraikhoksen ristiinnaulittavaksi. Joukko sotilaita, jotka eivät olleet saaneet palkkaansa, ottavat kuitenkin hänet alas viime hetkellä. Soraikhos nousee näiden johtajaksi kapinaan Garmosta vastaan. Sillä välin Garmos ristiinnaulitsee myös Rhodaneen ja iloitsee tanssien juovuksissa ristin ympärillä. Saapuu kuitenkin tieto, että Sinonis on avioitunut, vastoin uhkaustaan naida Garmos, Syyrian kuninkaan kanssa. Garmos otattaa Rhodaneen alas ristiltä ja tekee tästä sotapäällikkönsä Syyriaan suuntautuvaa hyökkäystä varten. Hän antaa kuitenkin alemmille upseereille määräyksen, että kun sota on voitettu ja Sinonis saatu takaisin, Rhodanes pitää surmata.[7]

Rhodanes voittaa ja saa Sinoniin takaisin. Juoni häntä vastaan epäonnistuu, ja hän suuntaa joukkonsa Garmosta vastaan. Garmoksen kukistettuaan hän nousee kuninkaaksi. Romaanin loppua ei tunneta, eikä Rhodaneen ja Sinoniin avioitumisesta ole tietoa. On mahdollista, etteivät he kaikkien tapahtumien jälkeen enää halunneetkaan toisiaan.[7]

Huomioita

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Romaanissa on monin tavoin itämaisempi leima kuin muissa kreikkalaisissa romaaneissa, mikä näkyy paitsi tapahtumapaikoissa myös päähenkilöiden nimissä. Muille romaaneille tyypillisiä hellenistisiä elementtejä on vähemmän.[3][5] Mesopotamia esiintyy tapahtumapaikkana myös Kharitonin Kallirhoessa sekä romaanissa Ninos ja Semiramis.[8]

Romaani on myös muita romaaneja väkivaltaisempi,[3][5] sekä realistisempi siinä, että päähenkilöiden välillä on riitoja, eikä Sinonis lopulta odotakaan Rhodanesta, vaan avioituu toisen kanssa. Romaanin juonessa on havaittavissa varhaista juonenkehittelyä, jossa kerronta ei koostu irrallisista episodeista, vaan tapahtumat seuraavat toisistaan. Monet käänteet muistuttavat kuitenkin romaanissa jo aiemmin olleita.[7]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c Reardon, B. P. (toim.): Collected Ancient Greek Novels, s. 783–784. (Second Edition (First Edition 1989)) Berkeley: University of California Press, 2008. ISBN 9780520256552 Teoksen verkkoversio.
  2. ↑ a b Smith, William: ”Iamblichus (2)”, Dictionary of Greek and Roman Biography and Mythology. Boston: Little, Brown and Company, 1849–1867. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  3. ↑ a b c d e Holzberg, Niklas: The Ancient Novel: An Introduction, s. 64. Routledge, 2005. ISBN 1134841728 Teoksen verkkoversio.
  4. ↑ Trzaskoma, Stephen M.: Literary Currents and Romantic Forms: Essays in Memory of Bryan Reardon, s. 149. (Toim. Kathryn Chew & J. R. Morgan. Ancient Narrative Supplements 26) Barkhuis, 2019. ISBN 9492444895 Teoksen verkkoversio.
  5. ↑ a b c d e Kanavou, Nikoletta: Iamblichos’ Babyloniaka, the Greek Novel and Satire University of Heidelberg. Viitattu 6.4.2020.
  6. ↑ Fotios: Bibliotheke 94.
  7. ↑ a b c d e f g h i j k l m n Sala, G. A.: Temple bar, s. 357–363. (Nide 2) Teoksen verkkoversio.
  8. ↑ a b Connors, Catherine: Babylonian Stories and the Ancient Novel: Magi and the Limits of Empire in Iamblichus' Babyloniaka Academia.edu. Viitattu 6.4.2020.

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Iamblichus: A Babylonian Story. Teoksessa Reardon, B. P. (toim.): Collected Ancient Greek Novels. (Second Edition (First Edition 1989)) Berkeley: University of California Press, 2008. ISBN 9780520256552
  • Iamblichos: Babyloniaka. Teoksessa Stephens, Susan A. & Winkler, John J.: Ancient Greek Novels: The Fragments: Introduction, Text, Translation, and Commentary, s. 179–245. (Princeton Legacy Library) Princeton University Press, 2014. ISBN 1400863384
Antiikin kreikkalaiset romaanit
Varsinaiset säilyneet romaanit
Muuta proosafiktiota
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Babylonialainen_kertomus&oldid=22768300”