Punapakolaiset
Punapakolaiset olivat Suomen sisällissodan punaisia tai heidän perheenjäseniään, jotka sodan seurauksena pakenivat Suomesta. Suurin osa punapakolaisista muutti Neuvosto-Venäjälle, mutta heitä lähti myös Ruotsiin ja Norjaan.[1][2]
Poliittisia syitä olivat Suomen sisällissodan jälkeiset asenteet, 1930-luvun alun työttömyys ja oikeistoradikalismi sekä Suomessa että Pohjois-Amerikassa.[1] Sisällissodan jälkeen 1918 pakeni kymmenisen tuhatta punaista, 1930-luvun alussa noin 15 000 luvatonta rajaloikkaria Suomesta Neuvostoliittoon ja heidän lisäkseen 6 500 amerikansuomalaista. Kokonaismääräksi on arvioitu 31500 suomalaista. Nimitys "punapakolaiset" viittaa sisällissodan punaisiin, mutta monilla ainakin osasyynä olivat taloudelliset asiat.[3]
Emigranttien johtajina on pidetty Edvard Gyllingiä, Santeri Nuortevaa, Yrjö Sirolaa, Kullervo Manneria, Kustaa Roviota ja Hanna Malmia.[3]
Kun taloudelliset olot Neuvostoliitossa muuttuivat yhä kurjemmiksi, suomalaisia palai Suomeen. Osa sai asianmukaiset asiakirjat, osa tuli salaa valtioiden välisen rajan yli. Paluuhalujen takia suomalaisia ryhdyttiin 1930-luvun loppupuolella siirtämään yhä kauemmas rajasta, jolloin omaehtoiset lähdöt olisivat entistä vaikeampia. Lähtemään halukkaat tuomittiin neuvostovastaisuudesta koviin rangaistuksiin.[4]
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Maria Lähteenmäki: Punapakolaiset - Suomalaisnaisten elämä ja kohtalo Neuvosto-Karjalassa gaudeamus.fi. Viitattu 29.8.2024.
- ↑ Nisula, Katri: Suomen sisällissota päättyi sata vuotta sitten – sadat pakolaiset hakivat turvaa Ruotsista 15.5.2018. Sveriges RAdio Finska. Viitattu 6.10.2024.
- ↑ a b ”Terve täältä helvetistä” – Historiateos paljastaa, mitä tapahtui Neuvosto-Karjalaan paenneille suomalaisille (Lähteenmäen kirjan arvostelu) hs.fi. Viitattu 29.8.2024.
- ↑ Haaveet vaihtuivat nälkään ja apatiaan, kun arki koitti suomalaisloikkareille Neuvostoliitossa yle.fi. Viitattu 29.8.2024.