Homoseksuaalisuus

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Kaappihomous)
Tämä on vakaa versio, joka on katsottu 13. marraskuuta 2024.
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Henri de Toulouse-Lautrecin kahden miehen välistä suudelmaa kuvaava maalaus Suudelma.

Homoseksuaalisuus (kreikan sanasta ὁμός ’sama’ ja latinan sanasta sexus ’sukupuoli’) tarkoittaa seksuaalista suuntautumista, jossa yksilön seksuaalinen kiinnostus, romanttiset ajatukset, tunteet tai molemmat kohdistuvat pelkästään tai ensisijaisesti hänen omaan sukupuoleensa.[1][2]

Homoseksuaalisuus on yleisimmin länsimaissa niin kutsuttua egalitaarista homoseksuaalisuutta. Se tarkoittaa kahden samaa sukupuolta olevan henkilön tasa-arvoa.[3] Homoseksuaalisuus ei ole valinta, vaan sillä on biologinen perusta.[4] Suomalaisten käyttämällä lyhenteellä homo tarkoitetaan yleensä homoseksuaalia miestä, ja naispuolista homoseksuaalia kutsutaan usein lesboksi. Kyseinen termi viittaa Kreikan Lesboksen saarella asuneeseen Sapfoon, antiikin runoilijaan, joka käsitteli runoissaan usein naisten välistä rakkautta[5].

Homoseksuaalisuus on kiellettyä useissa maissa ja homoseksuaalisista teoista voi saada jopa kuolemanrangaistuksen. Suomessa on kuitenkin laitonta syrjiä ihmisiä seksuaalisen suuntautumisen perusteella. Homoseksuaalisuus on saanut useissa länsimaissa viime vuosina laajan hyväksynnän, mihin liittyen homoseksuaalisuuden leimaaminen mielenterveyden häiriöksi ja homoseksuaalisista teoista rankaiseminen on lopetettu. Homoseksuaalit voivat useissa maissa rekisteröidä parisuhteen tai solmia avioliiton, mutta monet uskonnot ja kirkot eivät silti hyväksy vieläkään homoseksuaalisuutta.

Egalitaarisen homoseksuaalisuuden, jossa kumppanit ovat sosiaalisesti samanlaisia, lisäksi tunnistetaan tutkimuksessa myös intergenerationaalinen homoseksuaalisuus, jossa on kyse nuoresta ja aikuisesta kumppaneina (ks. pederastia) sekä transsukupuolinen homoseksuaalisuus, jossa kumppanit ovat eri sosiaalisia sukupuolia (ks. sukupuoli-identiteetti).[6]

Vahvin hypoteesi homoseksuaalisuuden olemassaololle ihmislajissa on vastavuoroinen altruismi, johon kohdistuu ihmisyhteisössä myönteinen valintapaine.[7]

Homoseksuaalien yhteiskunnallinen asema Suomessa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomessa miesten homoseksuaalisuus oli rikollista 1281-1971. Vuonna 1281 Ruotsin piispa Brynolfin kirkollinen säännös määräsi homoseksuaaliset teot rangaistaviksi viitaten Raamatun Sodoman miehiin, jotka halusivat seksiä miesten kanssa. Maallinenkin oikeus teki homoseksuaaliset teot (sodomian) rangaistaviksi vuonna 1608. Sodomialla perinteisesti viitattiin homoseksuaalisuuteen, mutta 1683 eläimeen sekaantuminenkin rinnastettiin siihen. Vuonna 1734 uuteen rikoslakiin enää vain eläimeen sekaantuminen merkittiin sodomiaksi. 1600-luvulla homoseksistä rangaistiin julkisesti varoituksena muille.[8]

Heikki Mikonpoika ja Heikki Pekanpoika Taivassalosta tuomittiin kirveellä mestattaviksi ja roviolla poltettaviksi vuonna 1665. Heidät mestattiin ilmeisesti Taivassalossa. Hovioikeus ei löytänyt syitä armahtaa kumpaakaan. He ovat varhaisimmat kirjallisesti tunnetut Suomen homoseksuaalit.[9] Aihetta tutkinut Teemu Keskisarja arvelee homoseksuaalisuuden ehkä olleen silloin harvinaisempaa, koska Suomesta löytyy vain muutama tapaus.[10]

Suomen tullessa 1809 Venäjän vallan alle Suomen lait homoseksuaalisuudesta jäivät voimaan.[8]

Vuonna 1894 astui voimaan laki, joka kielsi sekä naisten että miesten "keskinäisen haureuden", vaikka monissa Euroopan naissa naisten keskinäinen haureus ei ollut kiellettyä.[8] Homoseksuaalisista teoista eli samasukupuolisesta haureudesta voitiin tuomita jopa kahdeksi vuodeksi vankeuteen.[11] Mies- tai naisparien harjoittama seksi oli vuosina 1894–1971 rikoslain kieltämää toimintaa. Sakkorangaistus ei tullut kyseeseen, vaan tuomio oli joko ehdollista tai ehdotonta vankeutta, jonka pituus oli enimmillään kaksi vuotta. Suomessa ehdittiin tuomita yhteensä yli 1000 miestä ja noin 50 naista ennen homoseksuaalisuuden dekriminalisointia vuonna 1971. Lakiin säädettiin vuonna 1971 kuitenkin pykälä, jonka mukaan ”julkinen kehottaminen haureuteen toisen samaa sukupuolta olevan kanssa” tuli rangaistavaksi. Homoseksuaalisen toiminnan paljastuminen työnantajalle saattoi myös johtaa työntekijän irtisanomiseen.[12]

Homoseksuaalisuus oli listattu Suomessa psykiatriseksi sairaudeksi aina vuoteen 1981[13]. Psykiatrit saattoivat lähettää homoseksuaalisesti suuntautuneet ihmiset niin sanottuun eheytyspsykoanalyysiin, jonka pyrkimyksenä oli muuttaa potilaan sukupuolista suuntautumista. Intensiivistä, neljä kertaa viikossa tapahtuvaa terapiaa saatettiin jatkaa jopa viisi vuotta ilman että yhteiskunta olisi korvannut "potilaalle" tästä aiheutuneita erittäin suuria taloudellisia kuluja.[12] Eheytysterapian kohdetta saatettiin esimerkiksi painostaa pitkään selibaattiin, jonka ajateltiin johtavan ”heteroseksualisuuden tukkeutuneen uoman” aukeamiseen. Terapoitaville saatettiin myös kertoa, että homoseksuaaliset suhteet ovat ”narsistisia projektioita”, eivätkä voi olla pitkäikäisiä.[14]

Sateenkaarilippu on seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen tunnus.

Seksuaalinen tasavertaisuus ry Seta lähetti lääkintöhallitukselle kirjelmän, jossa vaadittiin diagnoosinimekkeen poistamista tautiluokituksesta ja sitä että lääkintöhallituksen tulisi ”tehokkaasti työskennellä homoseksuaalisuuden sairausleiman synnyttämien vakavien haittavaikutuksien poistamiseksi”. Tämä johti homoseksuaalisuuden poistamiseen tautiluokituksen suomalaisesta versiosta vuonna 1981.[15]

Suomen psykoanalyyttinen yhdistys esitti vuonna 2022 julkisen anteeksipyynnön sen vuoksi, että se oli aiheuttanut homoseksuaaleille ja transsukupuolisille kärsimystä leimaamalla heidät sairaiksi, häiriintyneiksi tai ”kehitykseltään pysähtyneiksi”. Yhdistys pyysi anteeksi myös hoitoja, joiden tarkoituksena oli muuttaa hoidettavan seksuaalista suuntautumista ja sitä, että potilaiden kokemia ongelmia oli pyritty selittämään homoseksuaalisuudesta johtuviksi. Tämä johtui siitä, että monet psykoanalyytikot uskoivat kehitysteorioita, joiden mukaan terve ihminen oli yksiavioinen heteroseksuaali.[14]

Nykytila

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Samaa sukupuolta olevat saivat Suomessa vuonna 2002 oikeuden rekisteröidä parisuhteensa[12] ja avioliiton solmimisen oikeus astui voimaan vuonna 2017.[16] Naispareille sallittiin vuonna 2007 mahdollisuus hakeutua koeputkihedelmöitykseen[12].

Suomessa homot ja lesbot kokevat syrjintää yhä työpaikoilla ja kouluissa, vaikka laki syrjinnän tiukasti kieltääkin. Tutkimusten mukaan homojen ja lesbojen työsyrjinnästä on näyttöä.[17][18], ja syrjintää voi ilmetä esimerkiksi työhönottotilanteessa, työehdoissa sekä kohtelussa työpaikoilla.[19] Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvat ihmiset voivat esimerkiksi joutua kuulemaan epäasiallista ja loukkaavaa puhetta, kuten homottelua tai loukkaavia vitsejä, sekä osaan heistä voi kohdistua suoranaista seksuaalisuuteen tai sukupuoleen liittyvää halventavaa nimittelyä, tai jopa seksuaalista häirintää.[20] Jotkut homoseksuaalit pitävät työpaikoillaan seksuaalisen suuntautumisensa mieluummin salassa.[21] Kyselyjen perusteella, suuntautumisestaan avoimet olivat kohdanneet työsyrjintää sitä salaavia useammin. Toisaalta, ne jotka salaavat seksuaalisen suuntautumisensa, näkevät syrjintää tapahtuvan useammin omalla työpaikallaan.[20]

Suhtautuminen homoseksuaalisuuteen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Juutalaisuuden ja kristillisten kirkkokuntien suhtautuminen homoseksuaalisiin perustui pyhiin kirjoituksiin sekä stoalaisuuden filosofiaan. Pitkään katsottiin, että "siemen menee hukkaan" homoseksuaalisissa teoissa. Sitäkin suurempi oli sen merkitys, että stoalaisilla oli vahva näkemys siitä että ihmisellä on voima hillitä itsensä ja että on tavoiteltava mielenrauhan saavuttamista tällä tavalla. Esimerkiksi Musonius Rufus on argumentoinut, että ihmisen tulee suojella itseään seksuaalisilta kiusauksilta ja seksuaaliselta liiallisuudelta. Stoalaiset asettivat seksuaaliset teot laajempaan ihmiselämän merkitykseen, jossa seksuaaliset teot voivat olla moraalisia vain kun niitä käytetään lisääntymiseen. Varhaiset kristilliset teologit omaksuivat tämän stoalaisten näkemyksen ja kirkkoisä Augustinuksen aikaan seksi lisääntymismielessä oli ainoa normaali seksi.[22]. Toisaalta myös Raamattu suhtautuu homoseksuaalisuuteen penseästi.[23]

Suomalaisten seksitapoja vanhojen oikeudenkäyntipöytäkirjojen avulla tutkinut Teemu Keskisarja löysi vain kolme homoseksuaalisuuteen liittynyttä tapausta 1600-1700-lukujen oikeudenkäynneistä.[24] Rikosnimikkeenä saattoi olla esimerkiksi avioliiton ulkopolinen "luonnoton" seksuaalinen kanssakäyminen.[25]

Gustave Courbet, Le Sommeil, 1866.

1900-luvun alun tieteellinen kirjallisuus käsitteli homoseksuaalisuutta kahtena erillisenä ilmiönä: inversiona ja perversiona. Inversiossa henkilöllä on synnynnäinen ja pysyvä sukupuolisesti kääntynyt seksuaali-impulssi, eli miehen seksuaali-impulssi kohdistuu sukupuolellisesti käänteisesti mieheen kuten naisella. Sen sijaan perversio oli epämoraalinen ja perverssi seksuaaliteko. Jako olemisen muotona (inversio) ja käyttäytymisen muotona (perversio) monimutkaistui, kun lääketieteessä ja psykiatriassa pyrittiin käsitteellistämään homoseksuaalisuus nimenomaan seksuaalisen halun muotona, joka sopisi yhteen seksuaalisen suuntautumisen ja objektivalinnan kanssa.[26]

Psykoanalyysin kehittäjä Sigmund Freud uskoi ihmisen olevan luonnollisesti biseksuaalinen. Freudin näkemyksen mukaan heteroseksuaalisuus on normaalin libidon kehityksen lopputulos, ja psykoanalyyttisessä koulukunnassa homoseksuaalisuus edusti normaalin libidon kehityksen häiriötä. Freudin mukaan heteroseksuaaleilla on kyky tulla kiinnostuneeksi samasta sukupuolesta, jota Freud nimitti latentiksi homoseksuaalisuudeksi.[27] Behavioristit liittivä homoseksuaalisuuden tiettyihin liiallisen seksuaalikäyttäytymisen muotoihin.[28]

Tutkija Alfred Kinseyn tutkimustulokset siitä, että ihmisiä ei voi jaotella hetero- ja homoseksuaaleihin aiheutti määritelmäkriisin, sillä homoseksuaalisuutta pidettiin pienen ja määritellyn kategorian patologiana. Tieteilijät päättivät säilyttää heteroseksuaalisuuden ja homoseksuaalisuuden erilliset kategoriat, ja lisäksi erottivat toisistaan homoseksuaaliset teot ja homoseksuaalisen henkilön, mikä mahdollisti homoseksuaalisuuden säilyttämisen olemisen muotona.[28]

Homoseksuaalisuuteen alettiin suhtautua 1950-luvun lopulta ja 1960-luvulla monissa maissa enemmän sairautena kuin rikoksena.[29] Homoseksuaalisuuden sairausluokituksesta poistamista alettiin ajamaan Philadelphiassa, Yhdysvalloissa vuonna 1965[30]. Vuonna 1969 New Yorkissa oli Stonewallin mellakoiksi kutsuttu tapahtuma, jossa homot ja lesbot nousivat homoseksuaaleja vainoavaa järjestelmää vastaan. Mellakoista tuli ratkaiseva tapahtuma, joka käynnisti homojen oikeuksien liikkeen Yhdysvalloissa ja muualla maailmassa.[31]

Yhdysvaltojen psykiatriyhdistys APA poisti homoseksuaalisuuden mielenterveyden häiriöiden sairausluokituksesta vuonna 1973. Yhdysvallat oli maailman ensimmäinen maa, joka teki uudistuksen sairausluokitukseen. Tämä johti kahden eri koulukunnan kehittymiseen: toiset pitivät homoseksuaalisuutta edelleen patologiana, toiset normaalina.[31] Sairausluokituksesta poistamiseen vaikuttivat aktivistit[32]. Sairausluokituksesta poistamista perusteltiin sillä, että homoseksuaalit kärsivät stigmasta, jonka homoseksuaalisuuden määritteleminen sairaudeksi luo. Aktivistien tavoitteena oli tehdä homoseksuaalisuudesta normaalia, kun taas lääketiede pyrki määrittelemään homoseksuaalisuutta epänormaaliksi, poikkeavaksi.[33]

1960- ja 1970-luvuilla homoseksuaalisuus ilmeni seksuaali-identiteettinä. Ihmiset alkoivat julistaa identiteettinsä olevan homoseksuaali. Se liittyi miespuolisilla homoseksuaaleilla tehtyihin sosiologisiin tutkimuksiin ja homoseksuaaliksi leimautumisen sosiaalisiin vaikutuksiin. Seksuaali-identiteetin ajatus kiteytyy kaapista ulos tulemisessa. Homoseksuaalisuus seksuaali-identiteettinä muutti kysymyksen siitä, mikä saa ihmisen kehittymään homoseksuaaliksi muotoon mikä saa ihmisen kehittymään henkilöksi, joka identifioituu homoseksuaaliksi. Tällöin homoseksuaalisuuden tutkimus kohdistui identiteetin muotoutumisen tutkimiseen. Plummerin (1981) mukaan tällöin ei ole tarkoituksena löytää homoseksuaalisuuden kausaalisia syitä, vaan kehtysprosesseja jotka saavat yksilön rakentamaan ja pitämään yllä tiettyä seksuaali-identiteettiä. Seksuaali-identiteetti tarkoittaa, että yksilö kategorisoi itsensä tietynlaiseksi henkilöksi kokemusten ja tunteiden valossa.[34] Richardsonin ja Hartin (1981) mukaan homoseksuaaliset tunteet ja homoseksuaaliset teot voivat olla seurausta siitä, että yksilö määrittelee itsensä homoseksuaaliksi.

1980-luvulla puhkesi Yhdysvalloissa HI-viruksen leviämisestä johtuva AIDS-epidemia. Tämä pääasiassa homomiesten keskuudessa levinnyt sairaus kovensi ihmisten suhtautumista homoseksuaalisuutta kohtaan, koska sairauden leviäminen uhkasi kansanterveyttä.[35][36]

Vuonna 2023 homoseksuaalisuus oli kriminalisoitu 31:ssä Afrikan maassa.[37]

Homoseksuaalien eri tyypit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tutkijat ovat kiinnittäneet huomiota siihen, että luultavasti esiintyy erilaisia homoseksuaalisuuden tyyppejä. Tämä tarkoittaa, että homoseksuaalisuus ei ole vain yhdenlainen asia ja sitä että kaikki homoseksuaalit eivät ole homoseksuaaleja samoista syistä.[38] Aivan samalla tavalla kuin heterotkin, homot ovat kaikki erilaisia.

Homoseksuaaliset miehet käyttävät täsmällisiä nimikkeitä itseidentifiointiin. Yleisen käsityksen mukaan on rooleiltaan kahdenlaisia homomiehiä: antavia (homoslangissa top) ja vastaanottavia (bottom). Näihin on tarjottu selitykseksi sitä, kumpi rooleista tuntuu henkilölle luontevammalta. Mutta monet homomiehet identifioituvat molemmiksi, josta käytetään sanaa versatile. Toisaalta kaikkia homomiehiä anaaliyhdyntä ei edes kiinnosta ja suosivat muita seksin muotoja.

Osa miehistä ei identifioidu topeiksi, bottomeiksi eikä versatileiksi. Osa ei edes identifioidu homoiksi, vaikka harrastaisivat anaaliyhdyntää miesten kanssa. Nämä identifioituvat men who have sex with men (MSM) -kategoriaan ja ovat usein myös heteroseksuaalisissa suhteissa eli ovat biseksuaaleja. Tutkimusten mukaan top-miehet ovat useammin antava osapuoli myös suuseksissä ja top-miehet identifioituvat harvimmiten homoiksi ja heillä on myös eniten sisäistettyä homofobiaa, itseinhoa homoseksuaalisia halujaan kohtaan.[39] Bottomit ovat myös useammin empatisoijia kuin topit ja topit useammin systematisoijia kuin bottomit, eli topeilla on maskuliinisempi aivojen rakenne, joka näkyy muun muassa parempana liikenneverkostojen tai kolmiulotteisten kappaleiden hahmottamisena.[40]

Vastaavasti homoseksuaalisilla naisilla esiintyy toisistaan poikkeavat butch- ja femme-roolit. On olemassa myös biseksuaalisia femmejä.[41]

Psykologisia ja biologisia selitysmalleja

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Homoseksuaalisuuden psykologiset ja biologiset selitykset

Vielä 1980-luvulla homoseksuaalisuus miellettiin omaksi valinnaksi, seksuaaliseksi preferenssiksi ja henkilön valitsemaksi elämäntavaksi, mutta se on korvautunut biologiaan perustuvalla seksuaalisen suuntautumisen käsitteellä[42]. Homoseksuaalisuus ei ole valinta, vaan sillä on biologinen perusta.[4]

Vahvin hypoteesi homoseksuaalisuuden olemassaololle ihmislajissa on vastavuoroinen altruismi, johon kohdistuu ihmisyhteisössä myönteinen valintapaine.[7]

Kinsey-instituutin vuonna 1986 tekemän tutkimuksen mukaan sukupuoli-nonkonformistisuus lapsuudessa on homoseksuaalisuuden tärkein ennusmerkki[43].

Homoseksuaalien osuus väestöstä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Miesten homoseksuaalisuuden tunnus.
Naisten homoseksuaalisuuden tunnus.

Homoseksuaalien osuuden selvittäminen väestöstä ei ole helppoa. Osuuden selvittämisessä on otettava huomioon kriteerit joita käytetään, rajat ja aikajakso jonka sisällä seksuaalinen suuntautuminen määritellään.[44] Monet ihmiset, huolimatta siitä että heillä on omaan sukupuoleen kohdistuvaa kiinnostusta, voivat epäröidä määritellä itseään homo- tai biseksuaaleiksi. Niitten ihmisten määrä, joilla on tunteita samaa sukupuolta kohtaan voi olla suurempi kuin niiden määrä, jotka myös toteuttavat käytännössä näitä tunteita. Toisaalta taas tunteita toteuttavien ihmisten määrä voi olla suurempi kuin ihmisten, jotka varsinaisesti määrittelevät itsensä homoksi, lesboiksi tai bi-seksuaaliksi.[45]

Merkittävimpien tutkimusten mukaan 2–11 %:lla ihmisistä on ollut jonkinlaisia samaan sukupuoleen kohdistuvia seksuaalisia kontakteja elämänsä aikana.[46][47][48][49][50][51][52][53] Tämä osuus nousee 16–21 %:iin kun raportoidaan joko samaan sukupuoleen kohdistuva kiinnostus tai käyttäytyminen, tai molemmat niistä.[54] Vuonna 2005 tehdyssä tutkimuksessa, 20 % anonyymisti tutkimukseen vastanneista ilmoitti, että heillä on joitain homoseksuaalisia tunteita – tosin vain 2–3 % heistä määritteli itsensä homoseksuaaliksi.[55] Vuonna 1992 tehdyssä tutkimuksessa 6,1 %:lla Britanniassa asuvista miehistä oli ollut homoseksuaalisia kokemuksia, kun taas Ranskassa vastaava luku oli 4,1 %.[56] Vastaavasti Yhdysvalloissa, William Instituten vuonna 2011 tekemän raportin mukaan 3,5 %, eli suunnilleen 9 miljoonaa ihmistä aikuisväestöstä, on joko lesboja, homoja tai biseksuaaleja.[57] Yhdysvalloissa vuonna 2000 tehdyssä väestönlaskennassa maassa oli noin 600 000 samaa sukupuolta olevaa naimatonta kotitaloutta.[58]

Suomi

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seksuaalista identiteettiä on Suomessa tutkittu satunnaisotoksiin perustuvilla kysely- ja haastattelututkimuksilla 1971 ja 1992. 18–54-vuotiaista suomalaisista piti itseään homoseksuaalina vuonna 1971 tehdyssä tutkimuksessa 0,8 % ja vuonna 1992 tehdyssä tutkimuksessa 0,6 %.[59]

Ruotsi

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ruotsissa Forskningsgruppen för Samhälls- och Informationsstudier (FSI) ja Folkhälsoinsitutet tekivät vuonna 1998 satunnaisotokseen perustuvan kyselytutkimuksen, jonka mukaan homoseksuaaleja on 1–2 % 16–79-vuotiaista.[60]

Norja

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Norjassa vuonna 2008 tehdyn 6 465 henkilön haastattelututkimuksen mukaan yli 16-vuotiaista 0,6 % miehistä ja 0,7 % naisista pitää itseään homoseksuaalina.[61]

Iso-Britannia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yhdistyneessä kuningaskunnassa vuosina 2009–2010 tehdyn 247 623 haastateltavaa sisältäneen laajan kyselytutkimuksen mukaan 0,9 % yli 16-vuotiaista pitää itseään homoseksuaalina.tarvitaan parempi lähde[62]

Yhdysvallat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viiteen laajaan kyselytutkimukseen perustuen on arvioitu, että 1,7 % yhdysvaltalaisista aikuisista pitää itseään homoseksuaalina.[63]

Kanada

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2003 Kanadassa tehtiin 135 000 ihmisille kyselytutkimus, jonka mukaan 18–59-vuotiaista miehistä 1,3 % ja naisista 0,7 % piti itseään homoseksuaalina.[64]

Australia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Australiassa tehtiin 19 307 ihmisen kyselytutkimus, jonka mukaan 1,6 % miehistä ja 0,8 % naisista piti itseään homoseksuaalina.[65] [66]

Lainsäädäntö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Homoseksuaalisuus ja laki

Homoseksuaalisuuden juridisissa historioissa länsimaissa on nähtävissä jako kahteen perinteeseen: toisaalta Ranskan vallankumouksen vaikuttamat lakijärjestelmät ja toisaalta protestanttinen traditio. Ranskan vallankumouksen vaikutus lakijärjestelmiin näkyy erityisesti lakien suhteessa yksityisyyteen. Ranskan vallankumouksen traditiossa yksityiset käytännöt, esimerkiksi homoseksuaaliset teot, eivät olleet rangaistavia, elleivät ne sisältäneet väkivaltaa tai seksiä alaikäisten kumppaneiden kanssa, mutta poliisi ja juridinen järjestelmä puuttuivat säännöllisesti julkisuudessa tapahtuneisiin tekoihin. Toinen lakijärjestelmä, joka oli yleisempi protestanttisissa maissa, sisälsi erilaisen käsityksen siitä, mitä valtion tulee kontrolloida. Tässä traditiossa katsottiin olemassa olevan itsessään moraalittomia tekoja, joista tulisi rangaista sellaisina myös maallisen lain edessä.[67]

Hollanti (vuodesta 2001), Belgia (2003) ja Espanja olivat edelläkävijöitä homoseksuaalisen kansalaisoikeuksien suhteen, sillä samaa sukupuolta olevien parien avioliitot hyväksyttiin niissä jo vuosina 2001, 2003 ja 2005[68].

Yhteiskunnan asenteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
2013 Pew Global Research Poll: Pitäisikö homoseksuaalisuus hyväksyä yhteiskunnassa? "Kyllä"-vastanneiden prosentit:
  81% – 90%
  71% – 80%
  61% – 70%
  51% – 60%
  41% – 50%
  31% – 40%
  21% – 30%
  11% – 20%
  1% – 10%
  Ei dataa

Ei-heteroseksuaalisuuden hyväksyntä on alhaisinta Aasiassa ja Afrikassa ja korkeinta Euroopassa, Australiassa ja Amerikoissa. Länsimainen yhteiskunta on muuttunut viime vuosikymmeninä yhä hyväksyvämmäksi homoseksuaalisuutta kohtaan. Professori Amy Adamczyk totesi maiden erojen selittyvän pitkälti kolmella tekijällä: demokraattisten instituutioiden vahvuus, taloudellisen kehityksen taso (kansantuote) ja uskonnollisuus.[69]

Asenteet homoseksuaalisuuden hyväksyttävyydestä vaihtelevat suuresti maittain. Yhdysvaltalaisen Pew Research Centerin kyselytutkimuksessa vuonna 2013 asenteet homoseksuaalisuutta kohtaan olivat myönteisimmät länsimaissa ja etenkin Euroopan unionin maissa, joista useimmissa yli kolme neljäsosaa oli sitä mieltä, että yhteiskunnan tulisi hyväksyä homoseksuaalisuus. Yhdysvalloissa hyväksyjiä oli 60 prosenttia, Japanissa 54 prosenttia, Israelissa 40 prosenttia, Venäjällä 16 prosenttia ja latinalaisessa Amerikassa keskimäärin hieman yli puolet. Afrikassa ja muslimimaissa homoseksuaalisuuden hyväksyntää kannatti useimmiten alle 10 prosenttia väestöstä. Homoseksuaalisuus hyväksyttiin yleisesti sitä harvemmin, mitä suurempi merkitys uskonnolla on yhteiskunnassa. Nuoret vastaajat olivat useissa maissa hyväksyvämpiä kuin vanhat.[70]

Asenteet homomiehiä ja lesboja kohtaan ovat suurelti riippuvaisia siitä onko homoseksuaalisuus synnynnäistä vai valinta. Ihmiset suhtautuvat homoseksuaalisuuteen hyväksyvämmin jos sen etiologia on synnynnäinen, kun taas jos ihminen ajattelee sen olevan valinta, suhtautuminen on vähemmän hyväksyvää. Ajatukseen siitä, että homoseksuaalisuus on valinta, liittyy usein ajatus homoseksuaalisuuden syntisyydestä ja epäluonnollisuudesta.[71]

Vuonna 2015 julkaistun syrjintää selvittävän Eurobarometrin mukaan Euroopan unionin maitten vastaajista 71 prosenttia on sitä mieltä, että seksuaalivähemmistöihin kuuluvilla ihmisillä tulisi olla samat oikeudet kuin heteroseksuaaleilla. Vastaajista 61 prosenttia tukee samaa sukupuolta olevien avioliittojen sallimista kaikkialla Euroopassa. Suomessa asenteet samaisen Eurobarometrin mukaan seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä kohtaan ovat myönteisempiä kuin Euroopan unionissa keskimäärin: barometrin mukaan suomalaisista 74 prosenttia on samaa mieltä siitä, että seksuaalivähemmistöihin kuuluvilla ihmisillä tulisi olla samat oikeudet kuin heteroseksuaaleilla, ja 66 prosenttia on samaa mieltä siitä, että samaa sukupuolta olevien avioliitot pitäisi sallia kaikkialla Euroopassa.[72]

Sosiopoliittisesti homoseksuaalisuuden etiologian selvittäminen saattaa tuoda homoseksuaaleille hyötyä sen myötä, että homoseksuaalisuus voidaan tieteellisesti todistaa synnynnäiseksi eikä se olisi enää joidenkin ihmisten mielestä valinta. Toisaalta, etiologian selviäminen saattaa johtaa siihen, että homoseksuaalisuus osoitetaan geneettiseksi anomaliaksi, viaksi tai puutteellisuudeksi, joka voidaan ehkäistä tai joka jonain päivänä osataan jopa parantaa.[71]

Historia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Homoseksuaalien kohtelu

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pride-kulkue Katowicessa Puolassa 2019.

Monille uskonnoille on ollut ominaista kielteinen suhtautuminen homoseksuaalisuuteen. Monien uskontokuntien piirissä seksuaalivähemmistöt ovat muodostaneet itsenäisiä ryhmiä, joissa homoseksuaalisuus on sallittua.[73] Kristinuskossa homoseksuaalisuuden harjoittamista on vanhastaan pidetty syntinä.[74] Vanhassa Testamentissa Jumala antaa lain, jonka mukaan ”jos mies makaa miehen kanssa niin kuin naisen kanssa maataan, he ovat molemmat tehneet kauhistuttavan teon ja heidät on surmattava. He ovat itse ansainneet kuolemansa.”[75] Samassa lainkohdassa tuomitaan myös kuolemaan monista muista rikkomuksista kuten esimerkiksi äidin tai isän herjaamisesta.[76] Islamilaisissa maissa homoseksuaalisuudesta on määrätty kuolemantuomioita.[77]

Vuonna 1869 unkarilainen kirjailija Károly Mária Kertbeny käytti dokumentoidusti ensimmäisen kerran käsitettä homoseksuaali avoimessa kirjeessä Preussin oikeusministerille vaatien ’luonnonvastaisen käyttäytymisen’ kieltävien lakien kumoamista. Homoseksuaali yleistyi käsitteenä 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa sekä korvasi aikaisemmin käytössä olleet sanat, joista sodomiitti lienee tunnetuin. Lääketieteessä käytettiin pitkään rinnakkain lukuisia sanoja kuvaamaan samaa ilmiötä, mutta sanat olivat osin ristiriitaisia keskenään. Tällaisia sanoja olivat esimerkiksi inversio, uranismi, uniseksuaalisuus, biseksuaalisuus ja psyykkinen hermafrodismi. Käsite homofilia pyrki korostamaan rakkauden ja ihmissuhteen merkityksen tärkeyttä pelkän seksuaalisen mieltymyksen lisäksi.[78] Käsite homoseksuaali kuului sekä oikeudelliseen että medikaaliseen terminologiaan. Michel Foucault kirjoittaa, että ennen kuin termi homoseksuaali stabiloi seksuaalisen erilaisuuden, sodomiitti oli ollut vain sarja tekoja siinä missä homoseksuaalisuus nyt nimesi ihmisryhmän.[79]

Suomessa homoseksuaalisuus oli rikos vuoteen 1971 asti. Entisen lain mukaan samaan sukupuolen kanssa harjoitetusta haureudesta voitiin tuomita ankarimmillaan kahden vuoden vankeusrangaistukseen.[80]

Vanhemmuus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Naisparien adoptoimat ei-sukulaislapset ovat seksuaalikäyttäytymiseltään samanlaisia kuin heteroparien lapset. Kasvatus ei näytä vaikuttavan suuntautumiseen vaan synnynnäiset tekijät.[81]

Lesbo- ja homovanhemmat ovat tieteellisen tutkimuksen mukaan yhtä sopivia kuin heteroseksuaalit ja heidän lapsensa yhtä terveitä ja sopeutuvia kuin heteroperheiden lapset.[82][83][84] Tutkimuskatsausten mukaan päinvastaisesta ei ole mitään näyttöä.[84][85][86][87][88]

Eläinten homoseksuaalisuus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Homoseksuaalista käyttäytymistä on havaittu noin 1 500 lajilla, joista 500:lla se on hyvin dokumentoitua.[89] Homoseksuaalisuutta esiintyy eläinkunnassa etenkin sosiaalisten eläinten, kuten vesilintujen ja -nisäkkäiden, apinoiden ja ihmisapinoiden keskuudessa. Yleisintä se on Australiassa elävillä mustajoutsenilla, joiden pariskunnista noin neljännes on keskenään samaa sukupuolta, useimmat koiraspareja. Useimmat näistä pariskunnista hoivaavat yhdessä joko omaa tai muilta ryöstettyä jälkikasvua, ja koirasparien hoivaamilla poikasilla on jopa suurempi eloonjäämisprosentti kuin heteroparien hoivaamilla.[90][91]

Tutkimuksissa on havaittu ympäristömyrkkynä esiintyvän metyylielohopean aiheuttavan iibislinnuissa homoseksuaalista käytöstä. Elohopea muuttaa koiraiden sukupuolihormonien, testosteronin ja estradiolin tasoja.[92]

Georgetownin yliopiston professori Janet Mann on esittänyt teorian, jonka mukaan ainakin delfiinien homoseksuaalinen käyttäytyminen olisi evolutiivisesti eduksi, koska se vähentäisi lajinsisäistä, erityisesti urosten välistä, aggressiota.[93]

Urospingviiniparien on havaittu kestäneen eliniän,lähde? niiden rakentaneen pesiä yhdessälähde? ja hautoneen kiveä sijaismunana. Vuonna 2004 Central Park Zoo -eläintarhassa Yhdysvalloissa erään samasukupuolisen parin kivi korvattiin hedelmöittyneellä munalla, jota pari hautoi ja josta kuoriutuneen poikasen se kasvatti omanaan.[94][95]

Orangeilla on havaittu homoseksuaalista käytöstä.[96] Banaanikärpäsillä ei ole geeniä, jonka avulla ne kykenisivät erottamaan sukupuolet toisistaan.[97]

Vuonna 2006 Oslon yliopiston luonnonhistoriallisessa museossa avattiin Against Nature? -niminen näyttely. Museossa esiteltiin näytekappalein ja kuvin joitakin eläinlajeja, joilla homoseksuaalisuutta väitetään esiintyvän. Lajit vaihtelevat pienistä hyönteisistä kaskelotteihin.[98]

Eläinten käyttäytymisen luonnehtimista homoseksuaalisuudeksi on arvosteltu antropomorfismista eli ihmisen ominaisuuksien sijoittamisesta eläimiin.[99]tarvitaan parempi lähde Seksologiassa erotetaan toisistaan genitaalisuus eli hetkellinen ulkoinen käyttäytyminen ja seksuaalisuus eli kohtuullisen pysyvä persoonallisuuden ominaisuus.[100] Tieteellisessä tutkimuksessa persoonallisuus liitetään ainoastaan ihmislajin edustajiin eli persooniin.[101]

Homoseksuaalien mielenterveysongelmat ja lieveilmiöt

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Masennuksen esiintyvyys on homomiehillä kolminkertainen kokonaisväestöön verrattuna. Koska masennus on itsemurhan riskitekijä, homomiehillä on myös korkeampi itsemurhan riski. Masennus ja itsemurhanhimoisuus voivat vaikuttaa homomiesten alkoholin ja huumeiden käyttöön, suojaamattomaan anaaliyhdyntään ja HI-viruksen leviämiseen.[102] Nuorten homoseksuaalien itsemurhakuolleisuus on arvioitu 2–7 kertaa korkeammaksi kuin heteroseksuaalisilla nuorilla. Enemmän dataa on saatavilla itsemurhan ajattelemisesta, jossa homoseksuaalisilla nuorilla esiintyvyys on kaksinkertaista verrattuna heteroseksuaaleihin. Itsemurhia ja itsemurhan ajattelua selitetään kahdella eri teorialla: vähemmistöstressillä ja interpersonaalisella itsemurhan psykologisella teorialla.[103] Hyväksyvämmin suhtautuva sosiaalinen ympäristö voi vähentää itsemurhia 20–25 prosentilla[104].

Britanniassa homoseksuaaleista yli kolmannes käyttää laittomia huumausaineita, kun taas kokonaisväestössä osuus on viisi prosenttia. Homoseksuaaleilla on siis seitsemänkertainen todennäköisyys käyttää huumeita. Tutkimuksen mukaan homoseksuaaleilla on kymmenkertainen todennäköisyys, että on käyttänyt kokaiinia viimeisen kuukauden aikana ja 13-kertainen todennäköisyys siihen, että on käyttänyt ketamiinia viimeisen kuukauden aikana.[105] Kokonaisväestössä huumeiden käyttö vähenee iän myötä, mutta Pride-tapahtumissa tehdyn tutkimuksen perusteella 36-40-vuotiaat homoseksuaalit käyttävät yhtä paljon huumeita kuin nuoremmat.[106]

Katso myös

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
 Tämän artikkelin tai sen osan viitteitä on pyydetty muotoiltavaksi.
Voit auttaa Wikipediaa muotoilemalla viitteet ohjeen mukaisiksi, esimerkiksi siirtämällä linkit viitemallineille.
Tarkennus: Osa viitteistä on englanniksi, ne pitäisi suomentaa.
  1. ↑ ”homoseksuaalinen omaan sukupuoleen sukupuolista vetoa tunteva.” ”lesbous (rinn. lesbolaisuus) naisten homoseksuaalisuus.” Lesbous (Kotimaisten kielten keskuksen julkaisuja) Kielitoimiston sanakirja. Kotimaisten kielten keskus ja Kielikone Oy.
  2. ↑ Homoseksuaalisuus Seta ry. Arkistoitu 24.8.2007. Viitattu 29.8.2007.
  3. ↑ https://link.springer.com/article/10.1007/s10508-008-9330-4
  4. ↑ a b Burke, Sarah M.; Manzouri, Amir H.; Savic, Ivanka: Structural connections in the brain in relation to gender identity and sexual orientation. Scientific Reports, 1 December 2017, 7. vsk, nro 1. doi:10.1038/s41598-017-17352-8 Artikkelin verkkoversio.
  5. ↑ Werder, Corinne: 10 Of Our Favorite Sappho Lesbian Quotes To Get You Through The Week GO Magazine. 17.4.2018. Viitattu 2.7.2022. (englanniksi)
  6. ↑ The CONSTRUCTION of - HOMOSEXUALITY. s. 25
  7. ↑ a b https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/11045928/
  8. ↑ a b c Kriminalisoinnin juuret 2022. Poliisimuseo.
  9. ↑ Varsinaissuomalaiset Heikit olivat Suomen ensimmäiset tunnetut homot Iltasanomat. 4.2.2014.
  10. ↑ Jos jonkinmoista kummallisuutta kansamme keskuudesta Turun Sanomat. 26.10.2011.
  11. ↑ Vankilan pelko ajoi jopa maanpakoon – näin Suomessa kohdeltiin seksuaalivähemmistöjä Studio55.fi 02.02.2012.
  12. ↑ a b c d Anni Hakama: Eheytymishoidoissa vuosia käynyt homo­seksuaali Olli Stålström sai kuulla olevansa rikollinen, sairas ja syntinen: ”Se repi minut kappaleiksi”. Helsingin Sanomat 29.6.2019. https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000006157781.html
  13. ↑ Hlbtiq-historiaa Suomessa Seta ry. Viitattu 12.2.2014.
  14. ↑ a b Vähemmistöt | ”Minulle sanottiin, että homoseksuaaliset suhteet eivät koskaan kestä kauaa” – Suomessa yritettiin vielä 1980-luvulla ”eheyttää” homoja Helsingin Sanomat. 1.7.2022. Viitattu 2.7.2022.
  15. ↑ Stålström, Olli: Homoseksuaalisuuden sairausleiman loppu, s. s. 203, 231. Valopaino Oy, 1998. ISBN 951-662-716-1
  16. ↑ Tasa-arvoinen avioliittolaki astuu voimaan iltalehti.fi. Viitattu 13.3.2017.
  17. ↑ Stålström, Olli: Lapin Kansan potkuista syttyi keskustelu tasa-arvosta Finnqueer. Viitattu 2.7.2009.
  18. ↑ Homoseksuaalien syrjintä yleistä suomalaisilla työpaikoilla mtv3.fi. 23.8.2002. Viitattu 2.7.2009.
  19. ↑ Palkansaajat: Sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen tasa-arvon toteuduttava työelämässä SAK. Arkistoitu 11.11.2014. Viitattu 21.7.2014.
  20. ↑ a b Lepola, Outi. Villa, Susan: Syrjintä Suomessa 2006, s. 38–39. Helsinki: Hakapaino Oy, 2007. ISBN 978-952-99667-2-1
  21. ↑ Hankamäki, Jukka: Enkelirakkaus: Filosofia ja uskonto homoseksuaalisuutena. Helsinki: Books on Demand, 2008. ISBN 978-952-498-092-0 }
  22. ↑ Ambrosino, Brandon: The invention of ‘heterosexuality’ bbc.com.
  23. ↑ Yhteys-liike, Homoseksuaalisuus ja Raamattu yhteys.org. Arkistoitu 7.9.2018.
  24. ↑ Esi-isien seksi oli raakaa ja väkivaltaista yle.fi.
  25. ↑ ry, Sateenkaariyhteisöt: Suomen varhainen HLBT-historia: Kaksi teloitettiin 1665, mutta muutoin vähän tietoja ranneliike.net.
  26. ↑ John P. De Cecco, Michael G. Shively. Bisexual and Homosexual Identities: Critical Theoretical Issues. s. 81.
  27. ↑ John P. De Cecco, Michael G. Shively. Bisexual and Homosexual Identities: Critical Theoretical Issues. s. 82.
  28. ↑ a b John P. De Cecco, Michael G. Shively. Bisexual and Homosexual Identities: Critical Theoretical Issues. s. 83.
  29. ↑ Esimerkiksi: Homosexuality 'should not be a crime' 7.9.1957. BBC News. Viitattu 2.4.2010. (englanniksi)
  30. ↑ Seaman, Andrew M.: Change in LGBT health sparked 50 years ago in Philadelphia reuters.com.
  31. ↑ a b Drescher, Jack: Out of DSM: Depathologizing Homosexuality. Behavioral Sciences, 4 December 2015, 5. vsk, nro 4, s. 565–575. PubMed:26690228 doi:10.3390/bs5040565 Artikkelin verkkoversio.
  32. ↑ Silverstein, Charles: The Implications of Removing Homosexuality from the DSM as a Mental Disorder. Archives of Sexual Behavior, 11 November 2008, 38. vsk, nro 2, s. 161–163. doi:10.1007/s10508-008-9442-x Artikkelin verkkoversio.
  33. ↑ Baughey-Gill, Sarah: When Gay Was Not Okay with the APA: A Historical Overview of Homosexuality and its Status as Mental Disorder. Occam's Razor, 2011, 1. vsk, s. Article 2. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 30.5.2019.
  34. ↑ John P. De Cecco, Michael G. Shively. Bisexual and Homosexual Identities: Critical Theoretical Issues. s. 83-84.
  35. ↑ Homophobia and HIV avert.org. 20 July 2015.
  36. ↑ Epidemic, National Research Council (US) Panel on Monitoring the Social Impact of the AIDS; Jonsen, Albert R.; Stryker, Jeff: The Practice of Public Health 24 September 1993. National Academies Press (US).
  37. ↑ Amnesty: Sateenkaari-ihmisten syrjintää lisääviä lakeja säädettiin viime vuonna lisää eri puolilla Afrikkaa Helsingin Sanomat. 9.1.2024. Viitattu 10.1.2024.
  38. ↑ Genetics May Determine if Gay Men Are Tops or Bottoms tonic.vice.com. 12 May 2017.
  39. ↑ Bering, Jesse: Top scientists get to the bottom of gay male sex role preferences blogs.scientificamerican.com.
  40. ↑ Top/Bottom Sexual Self-labels and Empathizing-Systemizing Cognitive Styles Among Gay Men in China Archive of Sexual Behav. 2015 Jul;44(5):1431-8
  41. ↑ Rosario, Margaret; Schrimshaw, Eric W.; Hunter, Joyce; Levy-Warren, Anna: The coming-out process of young lesbian and bisexual women: are there butch/femme differences in sexual identity development? Archives of Sexual Behavior, 1 February 2009, 38. vsk, nro 1, s. 34–49. PubMed:17896173 doi:10.1007/s10508-007-9221-0 Artikkelin verkkoversio.
  42. ↑ Burr, Chandler: Homosexuality and Biology theatlantic.com.
  43. ↑ Boyhood Effeminancy and Later Homosexuality nytimes.com. 16 December 1986.
  44. ↑ Simon LeVay: Queer Science: The Use and Abuse of Research into Homosexuality. Cambridge: MIT Press, 1996. ISBN 0-262-12199-9 (englanniksi)
  45. ↑ Dan Black, Gary Gates, Seth Sanders, Lowell Taylor: Demographics of the Gay and Lesbian Population in the United States: Evidence from Available Systematic Data Sources. Demography, 2000, s. 139–154. (englanniksi)
  46. ↑ Billy, J. O. et al.: The sexual behavior of men in the United States. Family Planning Perspectives, 1993, s. 52–60. (englanniksi)
  47. ↑ Binson, Diane et al.: Prevalence and Social Distribution of Men Who Have Sex with Men: United States and Its Urban Centers. The Journal of Sex Research, 1995, s. 245–254. (englanniksi)
  48. ↑ Johnson A. M.: Sexual lifestyles and HIV risk. Nature, 1992, s. 410–412. (englanniksi)
  49. ↑ Laumann, E. O. et al.: The social organization of sexuality: Sexual practices in the United States. Chicago. Määritä julkaisija! (englanniksi)
  50. ↑ Wellings, K. et al.: Sexual behavior in Britain: The national survey of sexual attitudes and lifestyles. Lontoo: Penguin Books, 1994. (englanniksi)
  51. ↑ Bogaert A. F.: The prevalence of male homosexuality: the effect of fraternal birth order and variations in family size. Journal of Theoretical Biology, 2004, s. 33–37. (englanniksi)
  52. ↑ Fay R. E. et al.: Prevalence and patterns of same-gender sexual contact among men. Science, Määritä ajankohta! (englanniksi)
  53. ↑ Sell RL, Wells JA, Wypij D: The prevalence of homosexual behavior and attraction in the United States, the United Kingdom and France: results of national population-based samples. Archives of Sexual Behavior, 1995, s. 235–248. (englanniksi)
  54. ↑ Hope, Debra A: Contemporary Perspectives on Lesbian, Gay, and Bisexual Identities. Nebraska Symposium on Motivation, 2009. ISBN 978-0-387-09555-4 (englanniksi)
  55. ↑ McConaghy et al., 2006
  56. ↑ Teresa L. Waite: Sexual Behavior Levels Compared in Studies In Britain and France 1992. The New York Times. Viitattu 18.12.2014. (englanniksi)
  57. ↑ Gary J. Gates: How Many People are Lesbian, Gay, Bisexual and Transgender? 2011. The Williams Institute. Viitattu 18.12.2014. (englanniksi)
  58. ↑ Smith, David M.; Gates, Gary J.: Gay and Lesbian Families in the United States: Same-sex Unmarried Partner Households 2001. The Urban Institute. Arkistoitu 7.1.2011. Viitattu 18.12.2014. (englanniksi)
  59. ↑ Osmo Kontula ja Elina Haavio-Mannila: ”Homoseksuaalinen identiteetti”, Suomalainen seksi, s. 250. Helsinki: WSOY, 1993. ISBN 951-0-18672-4
  60. ↑ Torsten Österman ja Lars Carpelan: ”Hur många?”, Föreställningar/vanföreställningar: Allmänhetens attityder till homosexualitet, s. 13. Statens folkhälsoinstitut, 2002. Teoksen verkkoversio (pdf) (viitattu 15.8.2011). (englanniksi) (Arkistoitu – Internet Archive)
  61. ↑ Elisabeth Gulløy ja Tor Morten Normann: Sexual identity and living conditions (pdf) Reports 38/2010. Elokuu 2010. Statistics Norway. Viitattu 15.8.2011. (englanniksi)
  62. ↑ Theodore Joloza et al.: Measuring Sexual Identity: An Evaluation Report (pdf) New ONS Integrated Household Survey: Experimental Statistics. 31.3.2011. Office for National Statistics. Arkistoitu 28.7.2011. Viitattu 15.8.2011.
  63. ↑ Gary J. Gates: How many people are lesbian, gay, bisexual, and transgender (pdf) Huhtikuu 2011. The Williams Institute, UCLA School of Law. Arkistoitu 7.8.2011. Viitattu 15.8.2011.
  64. ↑ Canadian Community Health Survey 15.6.2004. Statistics Canada. Viitattu 15.8.2011.
  65. ↑ Sex in Australia: a guide for readers 2003. Australian Research Centre in Sex, Health and Society. Viitattu 6.4.2014. (englanniksi)
  66. ↑ Sex in Australia: sexual identity, sexual attraction and sexual experience among a representative sample of adults 2003. Australian Research Centre in Sex, Health and Society. Viitattu 6.4.2014. (englanniksi)
  67. ↑ Robert Aldrich : Gay Life and Culture, a world history (Thames & Hudson 2006), s. 201
  68. ↑ Espanja hyväksyi homoliitot ja pikaerot 30.6.2005. MTV3. Viitattu 23.7.2010.
  69. ↑ Adamczyk, Amy: Cross-National Public Opinion about Homosexuality: Examining Attitudes across the Globe, s. 3–7. University of California Press, 2017. Teoksen verkkoversio.
  70. ↑ The Global Divide on Homosexuality 4.6.2013. Pew Research Center: Pew Research Center’s Global Attitudes Project. Viitattu 21.7.2013.
  71. ↑ a b NCBI
  72. ↑ Eurobarometri: Syrjintä EU:ssa 2015 Euroopan komissio. Viitattu 4.10.2015.
  73. ↑ Lehto, Juhani E. & Kovero, Camilla: Homoseksuaalisuus tieteen näkökulmasta ja miesten kertomana, s. 273, 277. Helsinki: Lilith, 2010. ISBN 978-951-98810-4-1
  74. ↑ Nissinen, Martti: Homoerotiikka Raamatun maailmassa. Helsinki: Yliopistopaino, 1994. ISBN 951-570-194-5
  75. ↑ 3. Moos 20:13
  76. ↑ 3. Moos 20:9
  77. ↑ Robinson, B. A.: Homosexuality in the Qur'an and Hadith; Differences between the Qur'an and Bible; Penalties for homosexual activity 31.12.2005. Ontario Consultants on Religious Tolerance. Arkistoitu 17.3.2017. Viitattu 29.8.2009. (englanniksi)
  78. ↑ Robert Aldrich Rakkaus samaan sukupuoleen, Multikustannus 2006, s. 167
  79. ↑ Michel Foucault 1978, s. 43
  80. ↑ Suomi, Homona ja lesbona Euroopassa: Euroopan maat, Sappho.net (luettu 19.9.2010)
  81. ↑ Suomalaiset tutkijat loivat teorian butch- ja femme-lesbouden biologisesta alkuperästä – ”Tämän suorempia todisteita tiede ei voi koskaan tarjota” Helsingin Sanomat. 5.9.2018.
  82. ↑ Marriage of Same-Sex Couples – 2006 Position Statement Canadian Psychological Association (PDF) cpa.ca. Arkistoitu 13 lokakuu 2012. Viitattu 2 September 2012.
  83. ↑ Elizabeth Short, Damien W. Riggs, Amaryll Perlesz, Rhonda Brown, Graeme Kane: Lesbian, Gay, Bisexual and Transgender (LGBT) Parented Families – A Literature Review prepared for The Australian Psychological Society (PDF) psychology.org.au. Arkistoitu 15 joulukuu 2017. Viitattu 5 November 2010.
  84. ↑ a b Brief of the American Psychological Association, The California Psychological Association, The American Psychiatric Association, and the American Association for Marriage and Family Therapy as Amici Curiae in support of plaintiff-appellees (PDF) ca9.uscourts.gov. Viitattu 21 December 2010.
  85. ↑ Pawelski JG, Perrin EC, Foy JM, etal: The effects of marriage, civil union, and domestic partnership laws on the health and well-being of children. Pediatrics, July 2006, 118. vsk, nro 1, s. 349–64. PubMed:16818585 doi:10.1542/peds.2006-1279
  86. ↑ Herek GM: Legal recognition of same-sex relationships in the United States: a social science perspective. The American Psychologist, September 2006, 61. vsk, nro 6, s. 607–21. PubMed:16953748 doi:10.1037/0003-066X.61.6.607 Artikkelin verkkoversio. Arkistoitu 10 June 2010. (Arkistoitu – Internet Archive)
  87. ↑ How Does the Gender of Parents Matter. Journal of Marriage and Family, Määritä ajankohta! doi:10.1111/j.1741-3737.2009.00678.x Artikkelin verkkoversio. Viitattu 21 December 2010. (Arkistoitu – Internet Archive)
  88. ↑ Brief presented to the Legislative House of Commons Committee on Bill C38 by the Canadian Psychological Association – June 2, 2005. (PDF) cpa.ca. Arkistoitu 13 lokakuu 2012. Viitattu 2 September 2012.
  89. ↑ Against Nature? – An exhibition on animal homosexuality 10.10.2006. Oslon yliopisto, kopio Internet archivessa. Arkistoitu 8.11.2006. Viitattu 6.6.2007. (englanniksi)
  90. ↑ Sofia Virtanen: Homoseksuaalisuus eläinmaailmassa – yllättävän yleistä. Nuorten Luonto 10.2.2011. https://web.archive.org/web/20111111174437/http://www.luontoliitto.fi/nuorten_luonto/nuorten-luonto-12011/homoseksuaalisuus-elainmaailmassa-%E2%80%93-yllattavan-yleista kopio Internet archivessa
  91. ↑ Braithwaite, L. W.: Ecological studies of the black swan, III. Behaviour and social organization. Australian Wildlife Research 8 (sivut 135–146), 1981.
  92. ↑ Soili Semkina: Ympäristömyrkky tekee linnuista homoja 1.12.2010. Tekniikka & Talous. Arkistoitu 12.12.2010. Viitattu 14.12.2010.
  93. ↑ Mann, Janet: Establishing trust: Sociosexual behaviour and the development of male-male bonds among Indian Ocean bottlenose dolphin calves. Teoksessa Vasey, Paul L. & Sommer, Volker (toim.): Homosexual behaviour in animals: An evolutionary perspective. Cambridge: Cambridge University Press, 2006. ISBN 978-0-521-86446-6 (englanniksi)
  94. ↑ Smith, Dinitia: Central Park Zoo's gay penguins ignite debate 7.2.2004. San Francisco Chronicle. Viitattu 6.6.2007. (englanniksi)
  95. ↑ Smith, Dinitia: Love That Dare Not Squeak Its Name 7.2.2004. New York Times. Viitattu 4.8.2009. (englanniksi)
  96. ↑ Myös orangeilla homosuhteita Tiede, kopio Internet archivessa. 31.12.2001. Arkistoitu 20.7.2011. Viitattu 15.7.2009.
  97. ↑ Homoja lähes kaikissa eläinlajeissa Tiede, kopio Internet archivessa. 16.6.2009. Arkistoitu 20.7.2011. Viitattu 15.7.2009.
  98. ↑ Oslo gay animal show draws crowds 19.10.2006. BBC News. Viitattu 6.6.2007. (englanniksi)
  99. ↑ Lång, Markus: ”Sosiobiologia koettelee tieteellisyyden rajoja”, Valitetut teokset: Esseitä ja arvosteluja 1991–2011, s. 211–212. Helsinki: Books on Demand, 2014. ISBN 978-952-286-837-4
  100. ↑ Esimerkiksi Freud, Sigmund: ”Psykoanalyysin suuntaviivoja”, Kirjoituksia psykoanalyysin teoriasta ja käytännöstä 1895–1938, s. 173. (Suomentanut Markus Lång) Helsinki: Books on Demand, 2013. ISBN 978-952-286-796-4
  101. ↑ Nuttin, Jozef M., Fieandt, Kai von: ”Persoonallisuus”, Otavan Suuri Ensyklopedia, s. 5154. (Osa 7) Helsinki: Otava, 1979. ISBN 951-1-05468-6
  102. ↑ Lee, Carrie; Oliffe, John L.; Kelly, Mary T.; Ferlatte, Olivier: Depression and Suicidality in Gay Men: Implications for Health Care Providers. American Journal of Men's Health, 19 January 2017, 11. vsk, nro 4, s. 910–919. PubMed:28103765 doi:10.1177/1557988316685492 Artikkelin verkkoversio.
  103. ↑ Why Are Suicide Rates Higher Among LGBTQ Youth? psychologytoday.com.
  104. ↑ Study Links Social Environment to High Attempted Suicide Rates Among Gay Youth - Columbia University Mailman School of Public Health mailman.columbia.edu.
  105. ↑ [1][vanhentunut linkki]
  106. ↑ Gays Are Seven Times More Likely to Take Illegal Drugs medicaldaily.com. 24 September 2012.

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Aldrich, Robert (toim.): Rakkaus samaan sukupuoleen. Homoseksuaalisuuden historia. ((Gay Life and Culture. A World History, 2006.) Suomentanut Veli-Pekka Ketola) Helsinki: Multikustannus, 2006. ISBN 952-468-103-X
  • Hautanen, Tarja: Yksityistilaisuus. Turkulaisten homojen ja lesbojen kulttuurihistoriaa. Helsinki: Seksuaalinen tasavertaisuus ry, 2005. ISBN 952-9862-17-2
  • Jokinen, Juha Veli (toim.): Homo! Lesbo! Tositarinoita 2000-luvun Suomesta. Helsinki Jyväskylä: Minerva, 2009. ISBN 978-952-492-201-2
  • Juvonen, Tuula: Varjoelämää ja julkisia salaisuuksia. (Väitöskirja: Tampereen yliopisto) Tampere: Vastapaino, 2002. ISBN 951-768-109-7
  • Juvonen, Tuula: Kaapista kaapin päälle. Homoseksuaaliset ihmiset ja heidän oikeutensa edustuksellisessa politiikassa. Tampere: Vastapaino, 2015. ISBN 978-951-768-449-1
  • Kellomäki, Ani ym. (toim.): Kaikki muuttuu paremmaksi. Kirkkonummi: Paasilinna, 2010. ISBN 978-952-5856-29-3
  • Koivisto, Nelli (toim.): Lupa kuulua – lupa näkyä. Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt liikunnassa ja urheilussa. Helsinki: Suomen liikunta ja urheilu, 2005. ISBN 952-5062-65-1
  • Lehto, Juhani E. & Kovero, Camilla: Homoseksuaalisuus tieteen näkökulmasta ja miesten kertomana. Helsinki: Lilith, 2010. ISBN 978-951-98810-4-1
  • Lehtonen, Jukka & Mustola, Kati (toim.): ”Eihän heterotkaan kerro...”. Seksuaalisuuden ja sukupuolen rajankäyntiä työelämässä. Helsinki: Työministeriö, 2004. ISBN 951-735-603-X
  • Miettinen, Jukka O. (toim.): Miesten kesken. Miesten välinen rakkaus maailmankirjallisuuden valossa. Helsingissä: Otava, 1993. ISBN 951-1-12268-1
  • Parkkinen, Marja-Leena (toim.): Ulos kaapista. Tositarinoita homoseksuaalisuuden kohtaamisesta. Helsinki: Like, 2003. ISBN 952-471-096-X
  • Sievers, Kai & Stålström, Olli (toim.): Rakkauden monet kasvot. Homoseksuaalisesta rakkaudesta, ihmisoikeuksista ja vapautumisesta. Espoo: Weilin+Göös, 1984. ISBN 951-35-2679-8
  • Stålström, Olli: Homoseksuaalisuuden sairausleiman loppu. (Väitöskirja: Kuopion yliopisto) Helsinki: Gaudeamus, 1997. ISBN 951-662-716-1
  • Vilkka, Hanna: Sukupuolen ja seksuaalisuuden kohtaaminen. Jyväskylä: PS-kustannus, 2010. ISBN 978-952-451-462-0

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Homoseksuaalisuus&oldid=22817805”