Homoseksuaalisuuden psykologiset ja biologiset selitykset

Vielä 1980-luvulla homoseksuaalisuus miellettiin omaksi valinnaksi, seksuaaliseksi preferenssiksi ja henkilön valitsemaksi elämäntavaksi, mutta se on korvautunut biologiaan perustuvalla seksuaalisen suuntautumisen käsitteellä.

Homoseksuaalisuuden syitä on etsitty 1990-luvulla geeneistä laihoin tuloksin. Yhtä yksittäistä "homogeeniä" ei ole löydetty eikä sellaista voi nykytieteen valossa olla olemassa. Homoseksuaalisuutta on tutkittu hormoneista tiedetyn ja aivokuvantamisen avulla. Homoseksuaalisuus ei ole valinta, vaan sillä on biologinen perusta.

Miesten ja naisten homoseksuaalisuuden etiologia näyttää olevan erilainen, sillä erimunaisten kaksosten osalta yhden kaksosen homoseksuaalisuus on yhteydessä toisen kaksosen kohonneeseen homoseksuaalisuuden todennäköisyyteen ainoastaan silloin, kun he ovat samaa sukupuolta.

Ympäristötekijöistä homoseksuaalisuuden esiintymiseen vaikuttavat ei-jaetut tekijät, joskin naispuolisten homoseksuaalien kohdalla myös jaettu ympäristö saattaa olla merkittävässä roolissa. Toisissa tutkimuksissa on saatu pienempiä ja hyvin vaihtelevia yhdenmukaisuuksia välillä 5–60 %.

Aivokuvantamisessa homoseksuaalisia miehiä on verrattu heteroseksuaalisiin naisiin ja homoseksuaalisia naisia on verrattu heteroseksuaalisiin miehiin. Aivokuvantaminen on tuottanut vahvaa todistusaineistoa homoseksuaalisuuden näkymisestä aivojen rakenteessa, sillä emootioita, mielialaa, ahdistusta ja aggressiivisuutta säätelevät aivoalueet ovat homoseksuaaleilla vastakkaisen biologisen sukupuolen suuntaiset.

Vahvin hypoteesi homoseksuaalisuuden olemassaololle ihmislajissa on vastavuoroinen altruismi, johon kohdistuu ihmisyhteisössä myönteinen valintapaine.

Psykiatrinen tutkimus

Psykiatriassa käytetyt ympäristöön liittyvät sosiaaliset ja kulttuuriset selitykset ovat kiinteiltä vaikutuksiltaan pieniä ja kausaatioiltaan epämääräisiä.

Vuonna 1969 julkaistun yhdysvaltalaistutkimuksen mukaan homoseksuaalisilla miehillä on ollut varhaislapsuudessa keskimäärin tavallista läheisempi suhde äitiinsä ja etäisempi suhde isäänsä. Osa tutkijoista on ajatellut, että samastuminen pikemminkin äitiin kuin isään saattaisi selittää aikuisiän seksuaalista kiinnostusta toisiin miehiin. Osa tutkijoista taas selittää ilmiön sillä, että kyseiset pojat ovat omanneet jo varhaislapsuudessa sellaisia luonteenpiirteitä, että äitien on ollut tavallista helpompi ja isien tavallista vaikeampi solmia heihin läheinen suhde.

Sukupuoli-nonkonformistisuus lapsuudessa

Kinsey-instituutin vuonna 1986 tekemän tutkimuksen mukaan sukupuoli-nonkonformistisuus lapsuudessa on homoseksuaalisuuden tärkein ennusmerkki. Kinsey-instituutin vuonna 1981 tekemän tutkimuksen mukaan vanhempien vaikutusta homoseksuaalisuuden kehittymiseen on liioiteltu ja heteroseksuaalisten mahdollisuuksien puutetta sekä traumaattisia heteroseksuaalisia kokemuksia on liioiteltu.

Hormonien vaikutus

Ensimmäiseksi biologit etsivät homoseksuaalisuuden selitystä aikuisten ihmisten hormoneista. Homomiesten ja heteromiesten testosteroni- ja estrogeenipitoisuudet kuitenkin havaittiin keskimäärin samantasoiksi ja aikuisten poikkeavien hormonipitoisuuksien hypoteesi kaatui. Myöhemmin on löydetty viitteitä siitä, että sekä korkea että matala mieshormonipitoisuus lisäisivät suuntautumista miehiin.

Biologiset selitykset saavat tukea erilaisista sairauksista. Yksi sellainen on androgeeni-insensitiivisyyssyndrooma, jonka täydessä muodossa biologisen XY-miehen kehon kudokset ovat täysin immuuneja androgeeneille eli miehistäville hormoneille. Nämä CAIS-naiset eivät kuitenkaan ole yksinomaan miehistä kiinnostuneita, vaan ilmoittavat taajemmin XX-naisista poikkeavia seksuaalisia suuntautumisia.

Toinen tutkijoita kiinnostava sairaus on kongenitaalinen adrenaalihyperplasia (CAH), jossa lisämunuaisen kuorikerros tuottaa liikamäärän androgeeneja. CAH-naisilla on suuremmalla todennäköisyydellä ei-heteroseksuaalinen suuntautuminen.

Perinnölliset tekijät

Homomiehen veli on homoseksuaali yhdeksän prosentin todennäköisyydellä, ja vastaava pätee myös lesbonaisten siskoihin. Tämä on enemmän kuin keskivertoväestössä. Tämä havainto ja myös kaksostutkimukset viittaavat perintötekijöiden osittaiseen merkitykseen homoseksuaalisuuden säätelyssä. Tutkimuksissa on havaittu homoseksuaalisuuden perinnöllisyyden olevan satojen geenien pienten yksittäisvaikutusten summa. Miehillä ja naisilla ne ovat sitä paitsi suurelta osin eri geenejä.

Tämän jälkeen homoseksuaalisen syytä on etsitty syntymää edeltävistä sikiön kohdussa kokemista hormonialtistuksista. Hypoteesiä tukee se fakta, että testosteronille altistavaa CAH-sairautta sairastavista naisista 37 prosenttia on lesboja tai biseksuaaleja. Toisaalta hypoteesiä vastaan puhuu se, että hormonaalisista ongelmista sikiövaiheessa kärsineet, joille on tullut hormonaalisista poikkeavuuksista sukupuolielinten tai sukurauhasten epämuodostumia, eivät ole homoseksuaaleja.

Tieteellisen katsauksen (2023) mukaan yli 90 % orientaatiosta olisi hormonien määräämää. Tämä johtuu siitä, että kohdussa sukupuolihormonit määrittävät aivojen kehityksen. Esimerkiksi munasarjojen monirakkulaoireyhtymä on yleisempää ei-heteronaisilla (p < 0.0001) ja estrogeeni näyttäisi lisäävän kiinnostusta miehiin. Sen sijaan eri miesryhmillä saattaa olla eri homoseksuaalisuuteen ohjaavia mekanismeja. Sosialisaatiolla voi olla vaikutusta, mutta se on lähes mitätöntä yksilöille, jotka ovat varhain altistuneet miestyypillisesti androgeeneille.

Mieshormonien vaikutus miesten bi- ja homoseksuaalisuuteen

Jyrsijöiden tavoin myös ihmisillä on viitteitä siihen, että androfiliaa (seksuaalista suuntautumista miehiin) on eniten niillä uroksilla, joilla on erityisen paljon tai erityisen vähän androgeeneja. Bottom-rooli on yleisintä niillä, joilla sormien pituuksien suhteet toisiinsa (digit ratio) ovat naistyypillisempiä ja jotka kokevat miehen sukupuoliroolin epämukavaksi. Sen sijaan topit ovat pidempiä ja karvaisempia ja heillä murrosikä alkaa aiemmin.

Sukupuolihormonien vaikutus naisten bi- ja homoseksuaalisuuteen

Archives of Sexual Behavior -tiedelehden julkaiseman kolmen tutkijan tekemän selvityksen mukaan äidiltään poikkeuksellisen paljon testosteronia saavasta tyttösikiöstä tulee enemmän maskuliinisina pidettyjä piirteitä omaava butch-lesbo ja paljon estrogeenia saavasta enemmän feminiinisinä pidettyjä piirteitä omaava femme-lesbo. Butch-tyypin lesbojen aivoissa on havaittu maskuliinisia piirteitä, mikä ilmenee käytännössä muun muassa suurempana riskinottona, runsaampana seksikumppaneiden määränä ja hyvänä avaruudellisena hahmotuskykynä. Femme-lesbot kehittyvät keholtaan ja mieleltään tavanomaista feminiinisemmiksi, poikkeuksena kuitenkin aivojen inah3-alueen poikkeuksellisen suuri koko, joka saa heidät tuntemaan seksuaalista vetoa naisiin.^{tarvitaan parempi lähde}

Maskuliiniset ominaisuudet selittyvät hyvin sikiöaikaisella testosteroninsaannilla. Myös 1950-70-luvuilla keskenmenojen ehkäisyyn käytetty synteettinen estrogeeni tuotti saajilleen ylimäärän bi- ja lesbotyttäriä (mitattuna suuntautumisella, ei seksikokemuksilla) ja tavallista naisellisempia tyttäriä. Vastaavasti sikiöajan estrogeenilla tai testosteronilla saatiin naarashiiret kiinnostumaan naarashiiristä. Estrogeeneista estradioli vastaa aivojen maskulinisaatiosta. Uroksilla sitä aromatisoituu kivesten tuottamasta testosteronista..

Aivojen rakenteelliset erot

Aivokuvissa ja ruumiinavauksissa on havaittu, että aivojen hypotalamuksen inah3-alueen koko korreloi yleensä sukupuolisen suuntautumisen kanssa siten, että se on suuri naisista kiinnostuneiden miesten ja naisten kohdalla ja pieni miehistä kiinnostuneiden naisten ja miesten kohdalla. Inah3-alue kehittyy 6–8 viikon sikiöiässä testosteronin vaikutuksesta.^lähde?

Poikasikiöillä testosteronin tuottavat yleensä kivekset, mutta geenit tai äidin terveydentila ja jopa äidin stressi voivat vaikuttaa sikiön tuottamiin testosteronin määriin. Tyttösikiöt eivät tuota lainkaan testosteronia tai estrogeenia, vaan heidän mahdollisesti saamansa ylimääräinen testosteroni- tai estrogeenialtistus on yleensä peräisin äidin elimistöstä. Selityksenä saattaa olla raskaudenaikainen stressi tai kemikaalien sisältämät estrogeeni- tai testosteronimatkijat, jotka voivat johtaa äidin hormonitoiminnan heilahteluihin.

Olsonin teorian mukaan homoseksuaalisuus johtuisi aivopuoliskojen dominanssista. Heteronaisilla ja homomiehillä yleensä oikea aivopuolisko on dominoiva. Sen sijaan heteromiehillä ja lesboilla yleensä vasen aivopuolisko on dominoiva. Olson arvelee, että geeni tai hormoni säätelee sitä, kumpi aivopuolisko dominoi. Aivojen kuvausten perusteella tiedetään, että homomiesten ja heteronaisten aivojen rakenteet muistuttavat toisiaan; vastaavasti lesbojen ja heteromiesten aivojen rakenteet muistuttavat toisiaan. Homomiesten ja heteronaisten kumpikin aivopuolisko on samankokoinen ja heillä on vasemmassa mantelitumakkeessa enemmän hermoyhteyksiä kuin oikeassa. Lesbojen ja heteromiesten oikea aivopuolisko on vasempaa suurempi, ja hermoyhteyksiä on enemmän oikeassa mantelitumakkeessa.

Veljesten syntymäjärjestys

Tutkija Ray Blanchardin veljesten syntymäjärjestykseen (engl. fraternal birth order, FBO) liittyvä selitys on varmin ja tieteellisesti todistettu miesten homoseksuaalisuuden aiheuttaja. Siinä jokaisen nuoremman veljen todennäköisyys olla homoseksuaali kasvaa 33 prosentilla. Selityksessä on kyse raskaana olevan äidin immuunireaktiosta, jossa on vasta-aineita Y-kromosomiin liittyvää neurologiselle kehitykselle tärkeää neuroligiini 4 (NLGN4Y) -proteiinia vastaan. Blanchardin arvion mukaan 15–29 prosenttia miespuolisista homoseksuaaleista on homoseksuaaleja tämän selityksen vuoksi. Vaikutus on silti pieni vaikka miehellä olisi useampi isoveli.

Geeneihin liittyvät selitykset

Baileyn ja Pillardin homomiehillä vuonna 1991 tekemässä geenitutkimuksessa on tutkittu miesten homoseksuaalisuuden periytyvyyttä. Homoseksuaalisuus ei ole 100-prosenttisesti periytyvää, mikä tekee siitä multifaktoriaalisesti periytyvää, mikä tarkoittaa että homoseksuaalisuuden ilmenemiseen vaikuttavat muutkin tekijät kuin vain geenit. Bailey ja Pillard ovat tehneet lesboilla vuonna 1993 vastaavan tutkimuksen, jossa geenien vaikutus naisten homoseksuaalisuuteen (lesbouteen) on yhtä suuri kuin miehillä. Tutkimusten mukaan kuitenkin jopa identtisten kaksosten joilla on ollut sama kasvuympäristö, seksuaaliset suuntautumiset voivat olla toisistaan poikkeavia. Geenit selittävät identtisten kaksosten homoseksuaalisuudesta vain 52 prosenttia. Identtisistä kaksosista kummatkin ovat vain 20 prosentin todennäköisyydellä homoseksuaaleja.

Vuonna 1993 Hamer löysi homomiesten X-kromosomeista yhteneviä kohtia. Homoveljeksien perimää tutkittaessa on havaittu 8-kromosomissa ja X-kromosomissa sijaitsevien 8q12- ja Xq28-geenialueiden vaikuttavan miesten seksuaaliseen suuntautumiseen. Geenit selittävät miesten homoseksuaalisuudesta 30-40 prosenttia.

Kaksostutkimuksia on arvosteltu vinoutuneisuudesta, sillä ne ovat perustuneet vapaaehtoisuuteen. Todennäköisesti ne kaksosparit, joissa molemmat osapuolet ovat homoseksuaaleja, ovat olleet halukkaampia ilmoittautumaan kuin sellaiset, joissa vain toinen osapuoli on homoseksuaalinen.

Vuonna 2017 on löydetty kaksi miesten homoseksuaalisuuteen liittyvää geeniä. Kromosomissa 13 sijaitseva SLITRK6 on aivojen kehitykseen liittyvä geeni, joka vaikuttaa erityisesti väliaivoissa ja kromosomissa 14 sijaitseva TSHR on geeni joka koodaa tyreotropiinia (TSH) vastaanottavaa reseptoria.

Tutkijat ovat yrittäneet löytää homoseksuaalisuuden aiheuttavaa "homogeeniä" sitä löytämättä. Homogeeniä etsittiin, koska homoseksuaalisuutta pidettiin synnynnäisenä ja geeni olisi ollut yksinkertainen selitys sille, mikä aiheuttaa homoseksuaalisuuden ennen syntymää. Geenitutkimusten pohjalta voidaan sanoa, että yhtä yksittäistä homogeeniä ei ole olemassa. Geenitutkimuksessa hyödynnetään nykyään epigenetiikkaa ja on kehitetty epigeneettisiä selitysmalleja, joissa keskitytään hormoneille herkkyyteen. Hormoneihin keskitytään CAH-sairaudesta tiedetyn pohjalta.

Kilpirauhaseen liittyvät selitykset

Alustavien tutkimusten mukaan kilpirauhasen toiminta ja kilpirauhashormonit äidin raskausaikana saattavat olla yhteydessä lapsen homoseksuaalisuuteen.

Tanskalaisen tutkimuksen mukaan lesboilla esiintyy 2,92-kertaisesti Hashimoton tautia ja homomiehillä 1,88-kertaisesti Gravesin tautia.

Eräässä nuorisopsykiatrian potilaita koskeneessa tutkimuksessa 15 lapsen äideillä oli kilpirauhasongelmia raskausaikana. Nuorisopsykiatrian potilaista löytyi 16 homoseksuaalista nuorta. 12 tapauksessa homoseksuaalinen nuori oli kilpirauhasongelmista raskausaikana kärsineen naisen lapsi. Yhteys oli merkitsevä molemmilla sukupuolilla. Väestötasolla homoseksuaalisuuden ja kilpirauhasen vajaatoiminnan esiintyvyys ovat samaa luokkaa.

Hypotyreoosiin liittyvässä selitysmallissa epäillään äidin raskausajan aikaista kilpirauhasen vajaatoimintaa ja äidin kilpirauhasen autoimmuunisairautta. Tähän liittyvät kilpisrauhashormonien puute ja Hashimoton tauti. Raskaus vaatii äidin kilpirauhaselta tavallista suurempaa ponnistelua, mihin se tavanomaisesti vastaa kasvattamalla hormonituotantoa. Äidin kilpirauhasen toiminnalla on vaikutusta sikiön neurologiseen kehitykseen. Tässä selitysmallissa kilpirauhasen hormonitoiminta on riittämätön ja tietyt aivojen alueet jäävät kehittymättä.

Myös hypertyreoosi eli kilpirauhasen liikatoiminta vaikuttaa hormonitasoihin. Naisilla kilpirauhasen liikatoiminta, kuten Gravesin tauti, johtaa korkeampaan testosteronipitoisuuteen. Miehillä kilpirauhasen liikatoiminnan on todettu kasvattavan dihydrotestosteronin pitoisuutta 8–10-kertaiseksi normaaliin verrattuna.

Kilpirauhasen toimintaan liittyvää selitystä tukee löytö, jossa äidin ottama kilpirauhaslääkitys on yhteydessä tyttären lesbouteen. Kilpirauhasen vajaatoimintaa lääkitään levotyroksiinilla, joka oli vuonna 2015 Yhdysvalloissa kaikkein eniten määrätty reseptilääke, sekä kuivatulla sian kilpirauhasella. Lääkitystä käytetään kilpirauhasen vajaatoiminnan hoitoon myös raskausaikana ja imetysaikana. Eläinperäisissä valmisteissa hormonien suhteet ovat erilaisia kuin terveellä ihmisellä, mistä seuraa että T3:n pitoisuus nousee tavallista korkeammaksi ja voi kehittyä kilpirauhasen liikatoiminnan kaltainen oireisto.

Hormonitoimintaa häiritsevät kemikaalit

Eläimillä on havaittu homoseksuaalisuutta liittyen ympäristön hormonitoimintaa häiritseviin kemikaaleihin. Eläinlajeja joilla on tehty kyseisenlaisia havaintoja ovat linnut, sammakot, hylkeet, jääkarhut, merinilviäiset ja tusinoittain muita. Myös joillain kalojen populaatioilla on havaittu sukupuolisen kehittymisen erikoisuuksia, lähellä sellu- ja paperitehtaita sekä jätevesien käsittelylaitoksia. Yksi esimerkki eläinlajeilla havaitusta sukupuolisen kehityksestä on floridalaiset alligaattorit saastuneella Apopkajärvellä, jonka ympäristössä on ekstensiivisesti maanviljelyä, jätevedenpuhdistamo ja jonne on päätynyt DDT:tä ja DDE:tä. Luonnossa on havaittu myös vaikutuksia naisten käyttämien ehkäisypillerien jäämistä. Urospuolisilla iibislinnuilla on havaittu esiintyvän homoseksuaalisuutta, kun ne ovat altistuneet metyylielohopealle.

Tanskalaisen hiirillä tehdyn tutkimuksen mukaan yleinen raskausaikana käytetty kipulääke parasetamoli vähentää hiirten urostyypillistä käyttäytymistä. Aikaisempien tutkimusten mukaan parasetamoli voi estää poikasikiön testosteronituotannon ja aiheuttaa kivesten epämuodostumisen. Tutkimuksessa kiinnitettiin huomiota testosteronituotannon merkittävään alenemaan. Raskaana oleville naarashiirille annettiin parasetamoliannoksia jotka ovat suhteessa ihmisnaaraan annoksiin. Homoseksuaalisuutta tutkittaessa on havaittu, että homomiesten SDN (engl. sexual dimorphic nucleus) on poikkeava, ja tutkimuksessa löydettiin että parasetamolille raskausaikana altistuneiden uroshiirten SDN:ssä oli puolet vähemmän neuroneita. Näillä uroshiirillä myös aivotoiminnan vilkkaus SDN:ssä oli puolet vähäisempää.