Homoseksuaalisuus ja kristinusko

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Kristinuskon piirissä on nykyään erilaisia käsityksiä homoseksuaalisuuden hyväksyttävyydestä. Yleensä konservatiiviset kristityt tuomitsevat erityisesti homoseksuaaliset teot synneiksi, kun taas vapaamieliset pitävät sitä luonnollisena hyväksyttävänä vaihtoehtona.[1]

Historia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Viiden homoseksuaalisen munkin teloitus vuonna 1578.

Perinteisesti kristinuskon piirissä homoseksuaalisuus on torjuttu syntinä.[2] Antiikissa ja keskiajan Bysantissa aina 1300-luvulle asti hyväksyttiin miesten väliset ystävyys- tai veljeysliitot. Edesmennyt Yalen historian tutkija John Boswell esitti kirjassaan, että kyseessä olisi ollut samaa sukupuolta olevien avioliittoon rinnastettava kirkollinen toimitus. Sekä ortodoksinen kirkko, jossa liitto on käytössä vielä joillakin alueilla, sekä katolinen kirkko, jossa ystävyysliitosta on luovuttu, pitävät ystävyysliittoa veljeksi ottamisena hengellisessä mielessä eikä se näiden tahojen mukaan ole lainkaan seksuaalinen suhde.[3] Joidenkin tulkintojen mukaan tällaisiin liittoihin sisältyi merkityksiä, jotka nykyisin yhdistettäisiin lähinnä parisuhteisiin, ja homoseksuaalisesti suuntautuneet miehet hyödynsivät niitä omiin suhteisiinsa.[4]

Uskonpuhdistus ja vastareformaatio

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Martti Lutherin näkemys homoseksuaalisuudesta on tallennettu Plassin What Luther Says-kirjaan:[5]

»Sodomalaisten pahe on vertaansa vailla oleva hirvittävyys. Se poikkeaa luonnollisesta intohimosta ja halusta, jonka Jumala on istuttanut luontoon, jonka mukaan mies haluaa intohimoisesti naista. Sodomia kaipaa sitä, mikä on täysin luonnon vastaista. Mistä tämä perversio tulee? Epäilemättä se tulee paholaisesta. Kun ihminen on kerran kääntynyt syrjään Jumalan pelosta, paholainen painostaa hänen luontoaan niin suuresti, että hän sammuttaa luonnollisen halun tulen ja herättää toisen, mikä on luonnon vastaista.»

Raamattu

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Raamattu ja homoseksuaalisuus

Raamatussa on viittauksia seksuaalisiin tekoihin, joiden nykypäivänä katsotaan liittyvän homoseksuaaliseen ihmissuhteeseen. Niiden valossa kristikunta on perinteisesti tulkinnut Raamatun kirjoitusten tuomitsevan homoseksuaalisuuden kokonaisuudessaan syntinä.[6]Viimeisten vuosikymmenten aikana homoseksuaalisuuteen liittyvistä Raamatun kirjoituksista on kuitenkin käyty vilkasta keskustelua niin teologien kuin maallikoidenkin keskuudessa.[7][8] Raamatun nykytutkijat ovat yhtä mieltä siitä, että Raamatussa selkeästi tuomitaan tietyt homoseksuaaliset teot, mutta tutkijat ovat sen suhteen erimielisiä, tuomitseeko Raamattu homoseksuaalisuuden kokonaisuudessaan,[9][10] vai käsittelevätkö kirjoitukset pelkästään homoseksuaalisuuteen liittyvää seksuaalista käyttäytymistä ja voidaanko niitä pitää syntinä vain kyseisessä kulttuurikontekstissaan vaiko yleisellä tasolla itse ilmiötä.[11]

Raamatun tekstien kirjoittamisen aikaan heprean- ja kreikankielissä ei ollut erityisiä sanoja kuvaamaan homo- tai heteroseksuaalisuutta, vaan sanaa homoseksuaalisuus käytti ensimmäisenä saksalainen psykiatri Karoly Maria Benkert vasta 1800-luvun lopulla.[12] Hankalaksi Raamatun homoseksuaalisiin tekoihin viittaavien kirjoitusten tulkinnan tekee myös se, että nämä Raamatun kohdat ovat usein niukkasanaisia ja niissä käytetyt alkuperäiset termit toisinaan tulkinnanvaraisia.[6] Kaiken kaikkiaan Raamatusta löytyy seitsemän kohtaa, jotka viittaavat homoseksuaalisiin tekoihin suoraan. Viittauksia on sekä Uudessa että Vanhassa testamentissa. Jeesuksesta tai hänen opetuksistaan kertovista teksteistä suoria viittauksia ei löydy.[11]

Vanhan testamentin Mooseksen kirjoissa käsitellään lakia,[13] jonka Jumala on antanut Moosekselle. Kolmas Mooseksen kirja 18:22, joka on osa kiellettyjä sukupuolisuhteita käsittelevää osiota,[14]esittää kiellon:

»3.Moos 18:22: Älä makaa miehenpuolen kanssa, niin kuin naisen kanssa maataan; se on kauhistus.[15]»

Kolmannen Mooseksen kirjan 20. luvussa, joka koskee rangaistusmääräyksiä,[16] Jumala esittää miehen kanssa makaamisen yhtenä sellaisista synneistä, joista on rangaistava kuolemalla.[17]

»3.Moos. 20:13: Jos mies makaa miehen kanssa niin kuin naisen kanssa maataan, he ovat molemmat tehneet kauhistuttavan teon ja heidät on surmattava. He ovat itse ansainneet kuolemansa.[18]»

Myös eräät Uuden testamentin kirjoitukset, erityisesti Paavalin Roomalaiskirje, on nähty kielteisesti homoseksuaalisiin tekoihin suhtautuvina.[19]

»Room. 1:26-32:... Jumala on hyljännyt heidät häpeällisiin himoihin; sillä heidän naispuolensa ovat vaihtaneet luonnollisen yhteyden luonnonvastaiseen; samoin miespuoletkin, luopuen luonnollisesta yhteydestä naispuolen kanssa, ovat kiimoissaan syttyneet toisiinsa ja harjoittaneet, miespuolet miespuolten kanssa, riettautta ja villiintymisestään saaneet itseensä sen palkan, mikä saada piti.[20]»

Paavalin ensimmäisessä kirjeessä korinttilaisille 6:9-10:

»1.Kor. 6:9-10: Ettekö tiedä, että vääryydentekijät eivät saa omakseen Jumalan valtakuntaa? Älkää eksykö! Jumalan valtakunnan perillisiä eivät ole siveettömyyden harjoittajat eivätkä epäjumalien palvelijat, eivät avionrikkojat, eivät miesten kanssa makaavat miehet, eivät varkaat eivätkä ahneet, eivät juomarit, pilkkaajat eivätkä riistäjät.[21]»

Paavalin ensimmäisessä kirjeessä Timoteukselle 1:9-10:

»1.Tim. 1:9-10 Eihän lakia ole säädetty kunnon ihmisten takia, vaan lain ja järjestyksen rikkojien, jumalattomien ja syntisten, rienaajien ja pyhänhäpäisijöiden, isän- ja äidinmurhaajien, tappajien, siveettömien, miesten kanssa makaavien miesten, ihmisten sieppaajien, valehtelijoiden, valapattojen ja ylipäänsä kaikkien sellaisten takia, jotka toimivat vastoin tervettä oppia.[21] »

Suomessa miesten homoseksuaalisuus oli rikollista 1281-1971. Vuonna 1281 Ruotsin piispa Brynolfin kirkollinen säännös määräsi homoseksuaaliset teot rangaistaviksi viitaten Raamatun Sodoman miehiin, jotka halusivat seksiä miesten kanssa.[22]

Eräitä herätysliikkeitä ja kirkkoja

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vapaa kristillisyys, esimerkiksi Helluntailaisuus, pitää homoseksuaalista käyttäytymistä syntinä, ei homoseksuaalisuutta itseään.[23] Suomessa myös lestadiolaisten mukaan homoseksuaalinen käyttäytyminen on syntiä.[24] Heteroseksuaalisuutta pidetään terveenä.[25] Hanna Salomäen väitöskirjan (2010) mukaan herätysliikkeistä kaikkein torjuvimmin homoseksuaaleihin suhtautuvat Suomen suurin herätysliike, vanhoillislestadiolaiset, ja ev.-lut. kirkon pienin, lähinnä Länsi-Suomessa vaikuttava rukoilevaisuus. Vanhoillislestadiolaisista 92 % ja rukoilevaisista 94 % "ei pidä homoseksuaalisuutta koskaan hyväksyttävänä".[26][27] Suvaitsevimmin homoseksuaaleihin suhtaudutaan herännäisyyden eli körttien piirissä, jossa torjuvia on 20 %, eli sama osuus kuin suomalaisissa keskimäärin.

Ruotsin kirkko salli v. 2009 samasukupuolisten parien kirkollisen vihkimisen, ja sama ratkaisu tehtiin Tanskan luterilaisessa kirkossa, kun avioliittolaki uudistettiin kesäkuussa 2012.[28] Suomessa piispainkokous linjasi 2016 että kirkollinen vihkiminen ei ulotu samaa sukupuolta oleviin pareihin.[29] 2017 Helsingin hiippakunta antoi moitteen homopareja vihkineelle papille.[30]

Eheyttäminen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Homovastaisia vastamielenosoittajia Lontoon vuoden 2012 Pride-tapahtumassa
Pääartikkeli: Eheytyshoito

1970-luvulla syntyi niin sanottu ex-gay-liike, jonka mukaan uskon avulla homoseksuaalit voisivat ”vapautua” homoseksuaalisuudesta ja jopa ”eheytyä” heteroseksuaaleiksi. Liikkeet syntyivät vastareaktiona homoseksuaalisuuden poistamiselle virallisesta lääketieteen DSM-tautiluokituksesta, jolloin osa sairausleiman ylläpitämistä ajavista psykoanalyytikoista aloittivat poliittisen liikkeen, joka tukeutui uskonnollisiin liikkeisiin.[31] Liikkeet itse ovat myöntäneet, että eheytymiskurssit eivät muuta itse seksuaalista suuntautumista ja että homoeroottisten tunteidenkin poistuminen kokonaan on äärimmäisen harvinaista.[32] Homoseksuaalisuutta tunne-elämän rikkinäisyytenä, josta voi eheytyä, on Suomessa korostanut erityisesti herätysliikepohjainen Suomen Elävät Vedet -yhdistys (ent. Aslan ry). Maailmanlaajuisesti liike on järjestäytynyt Exodus Global Alliancen alaisuuteen ja sillä on satoja jäsenjärjestöjä ympäri maailmaa.[33] Vuonna 2013 Exodus International, joka kutsui itseään suurimmaksi ja vanhimmaksi homoseksuaaleja kristinuskon avulla eheyttäväksi järjestöksi, lopetti toimintansa ja sen johtaja pyysi anteeksi järjestön toimintaa.[34]

Homomyönteinen kristillisyys

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maailman ensimmäinen seksuaali- ja sukupuolivähemmistöille suunnattu kirkkokunta oli Metropolitan Community Church, joka aloitti toimintansa Kaliforniassa syksyllä 1968. Sen perustaja Troy D. Perry oli aiemmin ollut helluntailainen pastori, mutta hänen uransa oli päättynyt 1960-luvun alussa homoseksuaalisuuden johdosta.[35]

Suomalaisessa uskonnollisessa kentässä seksuaalivähemmistöjen asiaa puolustamaan on syntynyt kristillinen Yhteys-liike.[36] Elisabeth Ohlsonin kohua herättänyt, myös Helsingissä nähty Ecce homo -valokuvanäyttely edustaa homoseksuaalisuuden hyväksyvää kristillisyyttä.[37] Setan piirissä toimii Helsingin seudun Setan kristillinen ja elämänkatsomuksellinen Malkus-ryhmä.[38]

Osassa Suomen evankelis-luterilaisista seurakunnista järjestetään seksuaali- ja sukupuolivähemmistöille suunnattuja sateenkaarimessuja.

Katso myös

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Religious Views on Homosexuality: Comparison Chart ReligiousFacts. Viitattu 29.8.2009. (englanniksi)
  2. ↑ Nissinen, Martti: Homoerotiikka Raamatun maailmassa. Helsinki: Yliopistopaino, 1994. ISBN 951-570-194-5
  3. ↑ Fr. Evangelos K. Mantzouneas, Secretary of the Greek Synod Committee on Legal and Canonical Matters; English translation by Efthimios Mavrogeorgiadis, May 1994;Minor editing by Nicholas Zymaris: Report on Adelphopoiesis 1982: “Fraternization from a Canonical Perspective” Athens 1982 qrd.org. Viitattu 3.2.2009.
  4. ↑ Kärkkäinen, Tapani: Ortodoksinen kirkko siunasi miestenvälisiä liittoja Aamun koitto. 4/1997. Joensuu: Pyhän Sergein ja Hermanin veljeskunta. Viitattu 29.8.2009.
  5. ↑ Plass, Ewald Martin. What Luther Says: An Anthology, Volume 1, 1959. p. 134.
  6. ↑ a b Kuula, Kari: Raamattu ja homoseksuaalisuus: Eksegeettinen ja raamattuteologinen selvitys Raamatun viittauksista homoseksuaaliseen käyttäytymiseen. files.kotisivukone.com. 2005. Arkistoitu 22.12.2013. Viitattu 09/04/2013. suomi
  7. ↑ Carey, Greg: Christians Who Are Against LGBT Misuse The Bible 08/11/2012. Huffington Post. Viitattu 09/04/2013. (englanti)
  8. ↑ Hamilton, Adam: On homosexuality, many Christians get the Bible wrong 02/13/2013. The Washington Post. Viitattu 09/04/2013. (englanti)
  9. ↑ Paavola, Petri: Mitä Raamattu opettaa homoseksuaalisuudesta kotipetripaavola.com. Viitattu 09/04/2013. suomi
  10. ↑ Bohlin, Sue: Homosexuality: Questions and Answers bible.org. Viitattu 09/04/2013. (englanti)
  11. ↑ a b Lose, David: What Does the Bible Really Say About Homosexuality? 10/10/2011. Huffington Post. Viitattu 09/04/2013. (englanti)
  12. ↑ Pickett, Brent: Homosexuality The Stanford Encyclopedia of Philosophy (Spring 2011 Edition). Edward N. Zalta (ed.). Viitattu 09/04/2013. (englanti)
  13. ↑ http://www.saunalahti.fi/vpekki/raamattu/laki.htm saunalahti.fi. Arkistoitu 4.3.2016. Viitattu 28/03/2013. suomi
  14. ↑ Vanha Testamentti, 3. Mooseksen kirja: kielletyt sukupuolisuhteet, vuoden 1992 käännös evl.fi. Arkistoitu 8.4.2016. Viitattu 09/04/2013. suomi
  15. ↑ 3. Moos 18:22
  16. ↑ Vanha Testamentti, 3. Mooseksen kirja: rangaisusmääräykset, vuoden 1992 käännös evl.fi. Arkistoitu 8.4.2016. Viitattu 09/04/2013. suomi
  17. ↑ 3. Moos 20:13
  18. ↑ Vanha Testamentti, vuoden 1992 käännös evl.fi. Arkistoitu 7.7.2013. Viitattu 28/03/2013. suomi
  19. ↑ Homosexuality and Christianity ReligionFacts. Viitattu 29.8.2009. (englanniksi)
  20. ↑ Room. 1:26–32
  21. ↑ a b Uusi Testamentti, vuoden 1992 käännös evl.fi. Arkistoitu 16.9.2013. Viitattu 28/03/2013. suomi
  22. ↑ Kriminalisoinnin juuret 2022. Poliisimuseo.
  23. ↑ Suomen Helluntaikirkko: SUOMEN HELLUNTAIKIRKON EETTINEN KANNANOTTO 15.1.2009 (Korjattu virheellinen tieto: ”Vapaa kristillisyys, esimerkiksi Helluntailaisuus, pitää homoseksuaalisuutta syntinä.” (1.6.2014 asti lukenut) Edelliseen virheelliseen tietoon viitannut linkki ei edes toiminnut.) Suomen Helluntaikirkko. Arkistoitu 7.11.2014. Viitattu 1.6.2014.
  24. ↑ Oikea ja väärä: Suomen Rauhanyhdistysten Keskusyhdistys ry Vuosikokouksen 2.7.2005 kannanilmaisu 2005. SRK ry.. Arkistoitu 22.10.2010. Viitattu 30.6.2011.
  25. ↑ Järvinen, Elina: Irtiottoja (PDF) Suomen kuvalehti. 50/2007. Suomen kuvalehti. Arkistoitu 29.4.2011. Viitattu 29.8.2009.
  26. ↑ Salomäki, Hanna: Herätysliikkeisiin sitoutuminen ja osallistuminen 2010. Kirkon tutkimuskeskus 2010. Arkistoitu 11.10.2016. Viitattu 30.6.2011.
  27. ↑ Kirkko ei puutu vanhoillislestadiolaisuuden homojen syrjintään Omat Polut -blogi. Viitattu 30.6.2011.
  28. ↑ Tanska hyväksyi sukupuolineutraalin avioliittolain Helsingin Sanomat. 7.6.2012. Sanoma News. Viitattu 7.6.2012.
  29. ↑ Piispainkokous linjasi: Kirkollisessa vihkimisessä avioliiton osapuolina nainen ja mies Yle, 2016
  30. ↑ Homopareja vihkinyt pappi sai tuomiokapitulilta vakavan moitteen Yle, 2017
  31. ↑ Olli Stålström: ”8.3”, Homoseksuaalisuuden sairausleiman loppu, s. 299. Helsinki: Vastapaino, 1998. ISBN 951-662-716-1
  32. ↑ Aslan ry: Aslan ry:n kannanotto samaan sukupuoleen kohdistuvan kiinnostuksen muutoksesta elavatvedet.fi. Arkistoitu 18.12.2014. Viitattu 18.12.2014.
  33. ↑ Lumikallio, Katrina: Kristillis-psykoanalyyttinen eheytysideologia: Analyysi ei-uskonnollisista argumenteista (PDF) (Naistutkimuksen pro gradu -tutkielma, Yhteiskuntatieteiden ja filosofian laitos) 2007. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto. Viitattu 29.8.2009.
  34. ↑ Kataja-Lian, Marika: Homoseksuaaleja "eheyttänyt" kansainvälinen järjestö pyysi anteeksi ja lopetti toimintansa Yle Uutiset. 20.6.2013. Viitattu 12.7.2022.
  35. ↑ Metropolitan Community Churches: History of MCC
  36. ↑ Yhteys-liike yhteys.org. Arkistoitu 8.10.2007. Viitattu 29.8.2009.
  37. ↑ Silvanto, Satu: Ecce homo – Katso ihmistä: Valokuvanäyttely kulttuurikiistana. (Nykykulttuurin tutkimuskeskuksen julkaisuja 74) Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto, 2002. ISBN 951-39-1305-8 .
  38. ↑ Setan kristillinen ja elämänkatsomuksellinen ryhmä Malkus heseta.fi. Arkistoitu 19.2.2010. Viitattu 29.8.2009.

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Boswell, John: Same-sex unions in premodern Europe. New York: Random House, 1994. ISBN 0-679-75164-5 (englanniksi)
  • Nissinen, Martti: Homoerotiikka Raamatun maailmassa. Helsinki: Yliopistopaino, 1994. ISBN 951-570-194-5
  • Nissinen, Martti & Tuovinen, Liisa (toim.): Synti vai siunaus: Homoseksuaalit, kirkko ja yhteiskunta. Helsinki: Kirjapaja, 2003. ISBN 951-625-963-4
  • Puonti, Ari: Homoseksuaalisuus:hämmennyksestä selkeyteen. Helsinki: Uusi Tie, 2004. ISBN 951619396X
  • Saarelma, Antti (toim.): Homoseksuaalisuus kristillisessä ihmiskuvassa ja lainsäädännössä: Suomen evankelis-luterilaisen kirkon seminaari parisuhdelaista 28.–29.11.2007. (Kirkon tutkimuskeskuksen julkaisuja 105) Tampere: Kirkon tutkimuskeskus, 2009. ISBN 978-951-693-291-3
  • Saarelma, Antti (toim.): Homoseksuaalisuus Raamatussa ja kirkon opetuksessa. (Kirkon tutkimuskeskuksen julkaisuja 101) Tampere: Kirkon tutkimuskeskus, 2007. ISBN 978-951-693-285-2
  • Silvanto, Satu: Ecce homo – Katso ihmistä: Valokuvanäyttely kulttuurikiistana. (Nykykulttuurin tutkimuskeskuksen julkaisuja 74) Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto, 2002. ISBN 951-39-1305-8

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Homoseksuaalisuus ja kristinusko.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Homoseksuaalisuus_ja_kristinusko&oldid=22779726”