Transsukupuolisuus

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli on osittain suojattu muokkaussodan takia. Ongelmista keskustellaan keskustelusivulla.
Suojaus ei ota kantaa siihen, onko nykyinen versio muita parempi. Voit halutessasi tarkastella artikkelin vanhempia versioita.
Transsukupuolisuuden symbolina käytetty Pride-lippu.
Transsukupuolisuuden symbolina käytetty sukupuolisymboli.
 Tämä artikkeli tai sen osa painottuu liikaa joihinkin aiheen osa-alueisiin. Artikkelia tulisi muuttaa tasapainoisemmaksi.
Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla.
Tarkennus: Artikkeli käsittelee transsukupuolisuutta lähinnä lääketieteellisestä näkökulmasta.

Transsukupuolisuus (vanh. transseksuaalisuus) tarkoittaa että henkilö identifioituu eli kokee kuuluvansa hänelle syntymässä kehon rakenteen perusteella määritellyn biologisen sukupuolen suhteen vastakkaiseen sosiaaliseen sukupuoleen[1][2]. Tämä sukupuoli-identiteettiin liittyvä sukupuoliristiriita saattaa aiheuttaa sukupuolidysforiaa, eli voimakasta pahaa oloa ja ahdistuneisuutta. Transnainen on nimitys miespuoliseksi ulkoisesti syntyneestä, naispuoliseksi itsensä kokevasta ja transmies naispuoliseksi ulkoisesti syntyneestä, miespuoliseksi itsensä kokevasta transsukupuolisesta.

Transsukupuoliset kokevat syntymässä määritellyn sukupuolensa ja siihen liittyvät fyysiset piirteet ja yhteiskunnan opettamat sukupuoliroolit itselleen vieraiksi ja usein myös ahdistaviksi ja vastenmielisiksi.[1][2] Transsukupuoliset muodostavat sukupuolivähemmistön, jonka kooksi arvioitiin vuonna 2015 noin prosentti väestöstä[3]. Viime vuosina on kuitenkin havaittu, että jopa noin 4 prosenttia nuoruusikäisistä ei identifioidu biologiseen sukupuoleensa[4].

Osa transsukupuolisista käy läpi sukupuolenkorjausprosessin, jossa kirurgisin ja hormonaalisin toimin kehoa muutetaan lähemmäs hänen identiteettinsä mukaista sukupuolta.[1][2] Kirurgisesti korjaus miehestä naiseksi on yksinkertaisempi ja antaa myös toimivamman tuloksen kuin päinvastainen. Osalla transsukupuolisista dysforia ei ole niin vaikea, että korjaus olisi ehdottomasti tarpeen. Hoidot ovat monissa maissa myös kalliita, sekä niihin pääseminen voi olla vaikeaa sekä epämiellyttävää.[5] Myös sosiaaliset syyt kuten perhesuhteet voivat heikentää mahdollisuuksia hoitoon. On myös todennäköistä, että osa transsukupuolisista ei ole kuullut transsukupuolisuudesta, eivätkä siksi ole osanneet hakeutua transpalveluiden piiriin. Osa transsukupuolisista pyrkii salaamaan syntymässä määritellyn sukupuolensa muun muassa ympäristön kielteisen asenteen eli transfobian, syrjinnän tai väkivallan ehkäisemiseksi[6][7]. Sukupuolimerkinnän vaihtaminen ja nimen vaihtaminen liittyy transsukupuolisen tarpeeseen lievittää sukupuolidysforiaa ja parantaa henkilön henkistä hyvinvointia.[8]

Transsukupuolisuutta ei pidetä nykyisin sairautena eikä häiriönä. Sukupuoli-identiteetin ja kehon väliseen ristiriitaan saattaa liittyä kuitenkin paljon henkistä kärsimystä ja psykososiaalisen toimintakyvyn laskua. Tällöin potilaalle annetaan seksuaaliterveyden häiriön diagnoosi, jotta hän olisi oikeutettu saamaan niin sanottuja lääketieteellisiä sukupuolenkorjaushoitoja.[9][10][11] Niin sanottu eheytyshoito, joka tähtää sukupuoli-identiteetin muuttamiseen on osoittautunut vaikutuksettomaksi sekä turhaa psyykkistä kuormitusta aiheuttavaksi[12].

Transsukupuolisten itsemurhariskin on havaittu olevan on noin 20–25 kertaa tavanomaista suurempi[13][14]. Transsukupuoliset kohtaavat monenlaista syrjintää niin valtaväestön kuin seksuaalivähemmistöjen ja sukupuolivähemmistöjenkin suunnalta[15]. Transsukupuolisuutta usein laaja yleisö lähestyy paremmin tunnetun homoseksuaalisuuden ja homoidentiteetin kautta, ja yrittää luoda niiden välille vastaavuutta. Transsukupuolisella ihmisellä voi olla transidentiteetti.[16][17] Yhteiskunnassa homojen, lesbojen ja biseksuaalien hyväksyntä (ks. HLBT) on laajempaa kuin transihmisten hyväksyntä: eräässä tutkimuksessa vain 3 prosenttia vastasi että transihmisten hyväksyntää on paljon (2013).[17]

Termejä

Transnainen (engl. male to female, MtF) on transsukupuolinen henkilö, joka identifioituu naiseksi ja transmies (engl. female to male, FtM) identifioituu mieheksi[18]. Cissukupuolinen tarkoittaa henkilöä, joka ei ole transsukupuolinen.[19]

Transsukupuolisuudesta on aiemmin käytetty englannin kielen termistä transsexuality johdettua nimitystä transseksuaalisuus. Tätä pidetään vanhentuneena käännöksenä, koska transsukupuolisuudesta ei pysty päättelemään henkilön seksuaalisuutta.

Yleistä

Transsukupuolisuuden on esitetty johtuvan siitä, että sikiönkehityksessä sukupuolielimet ja aivot kehittyvät eriaikaisesti, toisiaan vastaamattomiksi[20].

Latinalaisessa Amerikassa ja Intiassa julkaistuissa tutkimuksissa on havaittu, että transsukupuolisten heikko mielenterveys johtuu pikemminkin sosiaalisesta hyljeksinnästä ja väkivallan uhriksi joutumisesta kuin sukupuolidysforiasta. Esimerkiksi vuonna 2016 julkaistussa meksikolaistutkimuksessa havaittiin, että 90 prosenttia osanottajista oli kohdannut transsukupuolisuutensa vuoksi ongelmia kotona, koulussa tai työpaikalla.[21][22] Tanska poisti ensimmäisenä maana transsukupuolisuuden mielenterveyden häiriöiden luokituksesta[23].

Ihmisen sukupuolta käsitellään monissa yhteyksissä binäärisenä, eli henkilön katsotaan olevan joko mies tai nainen. Transsukupuolisuus laajentaa käsitystä sukupuolen moninaisuudesta.[20]

Sukupuoliristiriita ja -dysforia

Transsukupuolisuuden keskeinen oire on voimakas sukupuoliristiriidan ja sukupuolidysforian tunne. Dysforiaa voivat aiheuttaa niin fyysiset kuin sosiaalisetkin tekijät.[24]

Kehodysforiasta kärsivä voi kokea murrosiän aiheuttamat kehon muutokset vääränlaisiksi ja pyrkiä peittämään kehossaan tapahtuvia muutoksia esimerkiksi sitomalla rintansa. Sukupuolityyppiset ominaisuudet kuten lantion muoto tai puheääni voivat tuntua omaan kehoon ja identiteettiin sopimattomilta ja vääriltä. Sosiaalista dysforiaa voivat aiheuttaa muun muassa muiden ihmisten fyysisten ominaisuuksien perusteella itseen liitetyt sukupuolirooliodotukset ja sukupuolittunut puhe. Monet transsukupuoliset vetäytyvätkin dysforian vuoksi sosiaalisista tilanteista ja ihmissuhteiden solmimisesta voi tulla hankalaa.[24][6] Myös kokemus seksuaalisesta traumasta tai pahoinpitelystä voi lisätä omien genitaalialueiden tai rintojen kokemista vieraiksi ja ahdistaviksi.[25]

Esipuberteettiselle lapselle voidaan antaa murrosiän keskeyttävä estolääkitys, eli dysforiaa aiheuttavat kehon muutokset eivät tapahdu. Puberteettiä lykkäävillä hormoniblokkerihoidoilla voidaan estää translapsen kehon muuttuminen ei-haluttuun suuntaan, välttää tulevat korjausleikkaukset sekä vahvistaa translapsen hyvinvointia.[26][27]

Transsukupuolisuus voi ilmetä missä iässä ja kehitysvaiheessa tahansa. Monet transsukupuoliset kuvaavat sukupuoliristiriidan kokemusten ajoittuvan ensimmäistä kertaa varhaislapsuuteen, mutta transsukupuolisuus voi ilmetä myös aikuisiässä ilman aikaisempia kokemuksia ja ilman vahvaa kehodysforian tuntemusta.[28] Kehodysforian kokeminen ei kuitenkaan ole transsukupuolisuuden kriteeri, eivätkä kaikki transsukupuoliset koe dysforiaa.[29]

Hoitamaton sukupuoliristiriita voi johtaa masennukseen, ahdistuneisuuteen ja aiheuttaa esimerkiksi epätoivon tai riittämättömyyden tunnetta[1][24].

Itsemurhariski

Transsukupuolisten henkilöiden itsemurhariski on moninkertainen verrattuna muuhun väestöön, ja otoksesta riippuen jopa 50–75 % transsukupuolisista kärsii itsetuhoisista ajatuksista.[30] Yhdysvalloissa vuonna 2011 julkaistun kyselytutkimuksen mukaan 41 % transsukupuolisista oli yrittänyt itsemurhaa, mikä merkitsi yli 25 kertaa tavanomaista suurempaa itsemurhariskiä. Itsemurhariski oli hyvin suuri etenkin seksuaalista väkivaltaa kokeneilla, seksityötä tehneillä, opettajien kiusaamiksi joutuneilla, fyysistä väkivaltaa kokeneilla sekä niillä, jotka olivat menettäneet työpaikkansa transsukupuolisuutensa vuoksi. Vastanneista 55 % eli vakituisesti identiteettinsä mukaisessa sukupuolessa, 27 % suunnitteli sitä ja 18 % ei halunnut elää vakituisesti identiteettinsä mukaisessa sukupuolessa. Vastanneista yli puolet oli 25–44-vuotiaita ja kolmannes oli saanut kirurgista hoitoa.[14]

Vaikka enemmistö tutkimuksista viittaa sukupuolenkorjaushoitojen vähentävän itsetuhoisuutta, tutkimusnäyttö kärsii metodologisista puutteista, ja aihetta on ylipäätään tutkittu tieteellisesti melko vähän.[30] Korjaushoitojen vaikutuksia on vaikea tutkia luotettavasti, sillä satunnaisesti muodostettujen verrokkiryhmien käyttö olisi tieteen etiikan vastaista.[31] Myös sukupuoltaan korjanneiden henkilöiden itsemurhariski on huomattavasti valtaväestöä korkeampi, ja esimerkiksi Ruotsissa sukupuolenkorjausleikkauksen läpikäyneiden henkilöiden itsemurhakuolleisuus on lähes 20 kertaa tavanomaista suurempaa.[31] Suurin itsemurhariski on alle 18-vuotiailla.[30] Omilta vanhemmilta saatu henkinen tuki vähentää todella paljon transnuorten itsemurhariskiä.[32]

Lääketieteelliset näkökulmat

Diagnostiikka

 Tätä artikkelia tai sen osaa on pyydetty päivitettäväksi, koska sen sisältö on osin vanhentunut.
Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla.
Tarkennus: ICD 11 korvannut ICD 10-taudinmääritysmanuaalin. Transsukupuolisuutta ei enää diagnosoida, vaan sukupuoliristiriita / sukupuolidysforia diagnosoidaan. Koko osion voisi siirtää sukupuolidysforia- ja sukupuoliristiriita-artikkeliin.

Sukupuoliristiriita on määritelty kansainvälisen ICD-tautiluokituksen uusimmassa versiossa numero 11 kuuluvaksi seksuaaliterveyteen liittyviin tiloihin[33] diagnoosikoodilla HA60[10]. Aiemmassa luokituksessa käytettiin termiä transsukupuolisuus[34], joka määriteltiin mielenterveyden häiriöihin kuuluvaksi, jolloin sen diagnoosikoodi oli F64.0. Myös muunsukupuolisuudelle oli oma diagnoosinsa, joka yhdistettiin sukupuoliristiriita-diagnoosiin.[35]

Aiemmin myös American Psychiatric Association poisti transsukupuolisuuden mielenterveyden häiriöitä koskevasta DSM-diagnostiikkaohjeistuksestaan ja korvasi sen sukupuoliristiriidalla. Sukupuolivähemmistöjä edustavat ihmisoikeus- ja asiantuntijajärjestöt, kuten Seta ja WPATH ovat kritisoineet transsukupuolisuuden luokittelua mielenterveyden häiriöksi ja sairaudeksi pitäen käytäntöä viimeisimmän tieteellisen tutkimuksen vastaisena ja transsukupuolisia syrjivänä.[36][37]

Sukupuoliristiriitaa diagnosoidaan tyypillisesti moniammatillisessa työryhmässä lääkäreiden ja psykologien yhteistyönä. Diagnostiikassa pyritään erottamaan transsukupuolisuuden aiheuttama sukupuoliristiriita esimerkiksi psykoosin tai dissosiatiivisen identiteettihäiriön aiheuttamasta sukupuoli-identiteetin epävakaudesta. Suomessa transsukupuolisten tutkimukset ja diagnostiikka on keskitetty Tampereen ja Helsingin yliopistollisiin sairaaloihin, niin kutsutuille transpoliklinikoille.[28][38]

Suomen transpoliklinikan asiakkaat ovat kertoneet klinikalla kohtaamista ahdistavista kokemuksistaan. Monet kertovat kohdanneensa työntekijöiltä transfobiaa, epäsensitiivistä, pompottelua, epäilemistä, vähättelyä sekä hoitojen eväystä.[5][39]

Lapset ja nuoret

Joidenkin tutkimusten mukaan sukupuolidysforiasta kärsivien poikien käytös on jo varhaislapsuudessa muita poikia feminiinisempää[40]. Lapsille ei tarjota Suomessa kuitenkaan sukupuoli-identiteettitutkimuksia, koska on havaittu, että 85 prosenttia lapsuuden epätyypillisestä sukupuolikokemuksesta katoaa murrosiän aikana[41]. Trasek ry:n mukaan jo varhain lapsuudessa alkanutta sukupuoliristiriitaa kokeneelle murrosikäiselle pitäisi kuitenkin voida aloittaa murrosiän pysäyttävä hormonisalpaajalääkitys, jotta hänen kehonsa ei muuttuisi ei-toivottuun suuntaan. Tällöin voidaan vahvistaa lapsen hyvinvointia ja välttää tulevia korjausleikkauksia.[27]

Lastenlääkäri Hilary Cassin johtama valtava selvitys osoitti, että murrosikää ei pidä pysäyttää hormoniblokkereilla (paitsi tutkimuksissa). Näyttö ei tue sitä, että pysäytys lievittäisi sukupuoliahdistusta tai vähentäisi itsemurhia. Iso osa aiemmasta tutkimuksesta osoittautui heikkolaatuiseksi. Tuloksia oli liioiteltu ja vääristelty sekä julkaisuissa että julkisessa keskustelussa, joka suuntaan. Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen Stonewall-järjestö ilmoitti tukevansa raporttia ja toivoi, että sen suosituksia noudatetaan. Raportin mukaan vain Suomessa ja Ruotsissa hoitosuositukset vastaavat tieteellistä näyttöä.[42]

Cassin mukaan nuorten identiteettikokeilut ovat normaaleja, eikä niistä tule tehdä hätäisiä johtopäätöksiä vaan säilyttää lasten mahdollisuus liikkua eri vaihtoehtojen välillä. Biologisen sukupuolen salaaminen muilta kuitenkin voi aiheuttaa lapselle pelkoa ja stressiä sen paljastumisesta.[42]

Tutkimuksen mukaan transsukupuolisuus on moninkertaistunut mutta lähinnä vain nuorilla biologisilla tytöillä. Tämä voi olla yhteensä uusiin stressitekijöihin: brittitytöistä 43 % ja pojista 22 % käytti sosiaalista mediaa yli kolme tuntia päivässä, ja tytöt olivat useammin tyytymättömiä ulkonäköönsä, 78 % painoonsa. Suuri enemmistö sukupuoli-identiteettiklinikoille hakeutuneista nuorista oli seksuaalisesti kiinnostuneita omasta sukupuolestaan. Moni oli tajunnut, että ahdistus johtuikin homoseksuaalisuudesta tai kokemuksesta sukupuolinormeihin sopimattomuudesta. Teineillä tarve sopia joukkoon on erittäin vahva.[42] Myös autismi saattaa tuottaa ulkopuolisuuden tunnetta. Käypä hoito suosittaakin, että sukupuolidysforiasta hoitoon hakeutuneilla pitää selvittää, voisiko kyseessä ollakin autismin eikä sukupuolidysforian aiheuttama ulkopuolisuuden tunne.[43]

Nuoruusikäisten transsukupuolisuuden kokemus näyttää olevan melko pysyvä silloin, kun identifioituminen vastakkaiseen sukupuoleen on alkanut jo lapsuudessa ja vahvistunut murrosiässä. Murrosiässä alkaneen transsukupuolisuuden pysyvyydestä ja hoitotuloksista ei ole kuitenkaan olemassa tutkimustietoa. Suurin osa alaikäisistä sukupuoli-identiteettitutkimuksiin hakeutuvista suomalaisista on havahtunut transsukupuolisuuteen vasta murrosiässä ja hakeutuu tutkimuksiin aikaisintaan 15-16-vuotiaina, jolloin on jo myöhäistä aloittaa hormonisalpaajalääkitys. Alaikäisten diagnostiikassa pitääkin noudattaa erityistä huolellisuutta, jotta voidaan varmistua sukupuoli-identiteetin pysyvyydestä ennen peruuttamattomien sukupuolenkorjaushoitojen antamista. Tampereen yliopistollisen keskussairaalan nuorisopsykiatrian ylilääkäri ja nuorisopsykiatrian professori Riittakerttu Kaltiala on esittänyt myös, että merkittävä osa alaikäisistä sukupuoli-identiteettitutkimuksiin hakeutuvista kärsii niin vakavista psykiatrisista häiriöistä, että se heikentää heidän päätöksentekokykyään. Tämä saattaa selittää osaksi sukupuolenkorjausprosessin läpikäyneiden korkeita itsemurhalukuja.[41][44][45]

Mielenterveysongelmat

Transsukupuolisten mielenterveyteen liittyvät haasteet ovat vahvasti yhteydessä vähemmistöstressiin.[46] Tutkimusten mukaan transsukupuoliset kohtaavat syrjintää ja marginalisaatiota noin joka neljäntenä päivänä. Tällaiset stressitekijät vaikuttavat suoraan mielenterveyteen ja hyvinvointiin, aiheuttaen masennusta ja ahdistusta.[47] Vähemmistöstressin vaikutukset toimivat useiden mekanismien kautta, mukaan lukien sisäistetyn stigman[48], ruminaation (märehtivän ajattelun)[49] ja sosiaalisen eristäytymisen kautta, ja selittävät osaltaan korkeampia psyykkisen oireilun lukuja transsukupuolisilla.[47]

Sukupuolenkorjaushoitoihin pyrkivillä vastaanotoille saapuvilla transhenkilöillä on havaittu valtaväestöä korkeampi persoonallisuushäiriöiden esiintyvyys. Erityisen korkea on B-klusterin persoonallisuushäiriöiden osuus transnaisilla, joille tyypillistä on myös tavallista vaikeampi psykopatologinen profiili.[50]. Arviot jonkin persoonallisuushäiriön läsnäolosta ovat erittäin korkeita, 52 % tai lähes 50 %.[51][52] B-klusterin persoonallisuushäiriöt ovat yksi persoonallisuushäiriöiden pääryhmistä, joista epävakaa persoonallisuus on yleisin transväestössä. Persoonallisuushäiriö voi vaikuttaa henkilön hyvinvointiin ja ihmissuhteisiin jo itsessään.[53]

Sukupuolenkorjausprosessi

Sukupuolenkorjausprosessi on ainoa toimivaksi osoitettu keino transsukupuolisuudelle tyypillisen sukupuoliristiriidan lievittämiseen[54][55]. Sukupuolenkorjausprosessi koostuu yksilöidystä kokoelmasta erilaisia hormonaalisia, kirurgisia ja psykiatrisia hoitokeinoja. Kaikki transsukupuoliset eivät tarvitse kaikkia hoitoja vaan hoitomuodot vaihtelevat koetun sukupuoliristiriidan vahvuuden ja sen aiheuttajien mukaan.[55][38] Toimintakyvyn alenemaan johtava sukupuoliristiriidan aiheuttama ahdistus oikeuttaa Suomen julkisesta terveydenhuollosta saataviin tutkimuksiin, hoitoihin ja kuntoutukseen riippumatta siitä, identifioituuko henkilö miehiin vai naisiin tai onko kyseessä muunsukupuolinen henkilö.[56]

Lääketieteellisten hoitojen rinnalla tärkeässä roolissa sukupuolenkorjausprosessia on sen sosiaalinen puoli, eli esimerkiksi juridisen nimen vaihtaminen, kaapista ulos tuleminen, pukeutumis-, hius- tai meikkityylin muuttuminen ja muu toiminta, joka vahvistaa omaa sukupuoli-identiteettiä. Jokaisen transihmisen sukupuolenkorjausprosessi on uniikki.[57]

Sukupuolenkorjausprosessista aiemmin käytetty nimitys sukupuolenvaihdos katsotaan nykyään useimmiten harhaanjohtavaksi, sillä prosessin tavoitteena ei ole vaihtaa potilaan kokemaa sukupuoli-identiteettiä vaan korjata fyysinen ja sosiaalinen sukupuoli olemassa olevaa identiteettiä vastaavaksi.[18]

Fyysiset hoidot

Fyysiset hoidot sukupuolenkorjausprosessissa tähtäävät sukupuoliristiriitaa aiheuttavien fyysisten piirteiden lievittämiseen ja kehon muuttamiseen enemmän koetun sukupuolen mukaiseksi.[55][58]

Hormonihoidot

Hormonihoidoilla pyritään lievittämään syntymässä määritellyn sukupuolen sekundaarisia sukupuoliominaisuuksia ja vahvistamaan koetun sukupuolen sukupuoliominaisuuksia. Näihin lukeutuvat esimerkiksi kehon karvoitus, lihasmassan koko, äänenmurros ja klitoriksen kasvu. Transmiesten hormonihoito koostuu yksinomaan mieshormoni testosteronista, mutta transnaisilla hormonihoitoon liitetään naishormoni estrogeenin lisäksi myös testosteronin estolääkitys. Alaikäisillä voidaan käyttää murrosiän estävää tai sen pysäyttävää gonadotropiinien estohoitoa, kunnes diagnostiikka on varmistunut ja varsinaiset hormonihoidot voidaan aloittaa.[55][38][59][60]

Estogeenihoito saa aikaan myös rintojen kasvua, mutta ne eivät kasva välttämättä niin paljon, että rintakehä näyttäisi naiselliselta[61].

Hormonihoidon tulokset vaihtelevat geeniperimän ja iän mukaan. Hormonihoidon vaikutus moniin murrosiän aikana jo tapahtuneisiin muutoksiin, kuten lantion muotoon tai äänenmurrokseen on olematon tai hyvin pieni. Nuoruusiässä tai ennen murrosikää aloitetuilla hormonihoidoilla voidaan kuitenkin saavuttaa erittäin hyviä tuloksia ja selkeä sukupuoli-identiteetin mukainen fenotyyppi.[55][59]

Leikkaushoidot

Transsukupuolisille mahdollisiin leikkaushoitoihin kuuluvat esimerkiksi rintojen, kivesten, munasarjojen, kohdun ja emättimen poisto sekä jäljelle jääneiden sukuelinten muotoilu samastumissukupuolen elimiä muistuttaviksi. Murrosiän aiheuttamia maskuliinisia piirteitä kasvojen luustossa voidaan korjata kasvojen feminisaatioleikkauksella, ääntä feminisoida äänihuulileikkauksella ja aataminomenaa pienentää höyläämällä rustoa.[55][38] Transnaiset tarvitsevat toisinaan myös rintojen suurennusleikkauksen, jossa rintojen kokoa suurennetaan silikoni-implanteilla tai rasvansiirrolla[61].

Kaikki potilaat eivät tarvitse tai halua kaikkia leikkaushoitoja. Erityisesti sukuelinkirurgiaan liittyvien komplikaatioriskien vuoksi monet transsukupuoliset eivät hakeudu leikkaukseen.[62]

Muut hoidot

Muita fenotyypin muuttamiseen tähtääviä transsukupuolisten hoitoja voivat olla partakarvoituksen tai muun karvoituksen pysyvä poistaminen ja puheäänen muuttamiseen tähtäävä feminisoiva tai maskulisoiva ääniterapia.[38]

Psykiatriset hoidot

Diagnostisessa vaiheessa psykiatrisen hoidon tavoitteena on tukea transsukupuolista henkilöä identiteettinsä vahvistamisessa ja hyväksymisessä. Psykiatriset hoidot tähtäävät transsukupuolisen henkilön toimintakyvyn ylläpitämiseen, sukupuoliristiriidan aiheuttamien psyykkisten oireiden (kuten masennuksen) seuraamiseen ja sukupuolenkorjauksesta johtuvien haasteiden (kuten syrjinnän kohtaamisen) käsittelemiseen. Hoidon tarve vaihtelee yksilöllisesti riippuen esimerkiksi perheeltä ja ystäviltä saadusta tuesta ja henkisen hyvinvoinnin tilasta.[1][54][55]

Niin sanottu psykiatrinen eheytyshoito, joka tähtää sukupuoli-identiteetin muuttamiseen, on osoittautunut vaikutuksettomaksi sekä turhaa psyykkistä kuormitusta aiheuttavaksi[12].

Sosiaaliset ja juridiset muutokset

Transsukupuoliset toivovat usein tulevansa kohdatuksi muiden ihmisten toimesta identiteettiään vastaavan sukupuolen edustajana ja siirtyvät yleensä viimeistään sukupuolenkorjausprosessin aikana elämään toivomansa sukupuolen mukaisessa yhteiskunnallisessa sukupuoliroolissa. Sosiaalinen muutos voi käsittää esimerkiksi oman sukupuoli-identiteetin ilmaisemista vaatetuksen tai meikin avulla. Sukupuolenkorjausprosessin aikana transsukupuoliset muuttavat usein myös nimensä ja mahdollisen henkilötunnuksensa tai syntymätodistuksensa ja muut juridiset dokumenttinsa korjattua sukupuoltaan vastaaviksi. Käytännöt juridisista muutoksista ja niiden edellytyksistä vaihtelevat paljon maakohtaisesti.[38]

Vuoden 2023 Translain uudistuksessa juridisen sukupuolen vahvistaminen muuttui Suomessa ilmoitusasiaksi, eli se irrotettiin aikaisemmista lääketieteellisistä vaatimuksista. [63] Translain uudistuksen myötä nykyään laissa määritellyt vaatimukset juridisen sukupuolen vaihtamiseksi ovat suomen kansalaisuus (tai asuinpaikka suomessa), henkilön täysi-ikäysyys, sekä hänen oma selvitys siitä, että hän pysyvästi kokee kuuluvansa vahvistettavaan sukupuoleen. Juridisen sukupuolen muutoshakemuksen käsittelee Digi- ja väestötietovirasto. Hakemuksen jättämisen jälkeen hakijan on odotettava 30 päivää, jonka jälkeen hänen on uudelleen kirjallisesti vahvistettava hakemuksensa, jonka jälkeen Digi- ja väestötietovirasto voi vahvistaa hakijan virallisen uuden juridisen sukupuolen.[64]

Muissakin maissa, kuten Tanskassa ja Norjassa juridinen sukupuolen vahvistaminen on myös ilmoitusasia, ja myös Ruotsissa luovuttiin lisääntymiskyvyttömyyden vaatimuksesta ennen Suomen Translain uudistusta.[65]

Ennen Translain uudistusta, Suomessa juridisen sukupuolen vahvistaminen edellytti muun muassa lisääntymiskyvyttömyyttä. Johon riitti hormonihoidon aiheuttama lisääntymiskyvyttömyys. Steriloimislakiin on lisätty vuonna 2002 oikeus sterilointiin transsukupuolisuuden perusteella, mutta THL:n tilastoon ei ole ilmoitettu koko aikana niitä yhtään. [66] Muun muassa Euroopan neuvoston ihmisoikeusvaltuutettu ja YK:n naisten syrjinnän poistamista käsittelevä CEDAW-komitea arvostelivat Suomen edellistä translainsäädäntöä.[65]

Hoitojen tulokset

Vuonna 2010 julkaistun tieteellisen tutkimusyhteenvedon mukaan kahdeksankymmentä prosenttia korjauksen saaneista kokee sukupuolenkorjausprosessista olleen merkittävää hyötyä[67]. Vuonna 2011 laaditussa ruotsalaisessa väestöseurantatutkimuksessa havaittiin kuitenkin, että sukuelinkirurgisesti vuosina 1973-2003 hoidettujen itsemurhakuolleisuus oli lähes 20 kertaa muuta väestöä suurempaa ja kokonaiskuolleisuus sekä päihteiden ja psykiatrisen hoidon käyttö lähes kolminkertaistaselvennä[31].

Vuonna 2021 julkaistun tieteellisen tutkimusyhteenvedon mukaan kaksi prosenttia vaginoplastian läpikäyneistä ja yksi prosentti rintojenpoistoleikkauksen läpikäyneistä katui ainakin jossain määrin sukupuolenkorjausprosessiin osallistumista. Yleisin syy katua sukupuolenkorjausta näytti olevan se, ettei leikkaus ratkaissutkaan koettua sukupuoliristiriitaa tai ettei tutkittava kyennytkään samastumaan toivomaansa sukupuoleen. Toiseksi yleisin syy oli klitoriksen muuttuminen tunnottomaksi. Jotkut huomasivat, etteivät olleetkaan transsukupuolisia ja toiset pettyivät naisen roolissa elämiseen. Myös puolison menetys sai osan leikatuista katumaan hoitoa. Katumuksen yleisyyttä tutkittiin tutkimuksesta riippuen 1-9 vuoden kuluttua leikkauksesta.[68] Lääkäriseura Duodecimin julkaiseman artikkelin mukaan katujien osuudessa on ollut huomattavia maakohtaisia eroja. Lähes neljä prosenttia juridisen sukupuolensa muuttaneista ruotsalaisista halusi vanhan juridisen sukupuolensa takaisin, mutta saksalaisista vain 4 promillea.[69]

Klitoriksesta rakennettava penis jää hyvin pieneksi ja implantin omaavilla transmiehillä saattaa puolestaan esiintyä yhdyntäkipuja. Korjausleikkauksen läpikäyneet transmiehet harrastavat kuitenkin transnaisia enemmän itsetyydytystä ja he kiihottuvat keskimäärin transnaisia herkemmin ja saavat helpommin orgasmeja. Osa transmiehistä saavuttaa orgasmin jopa helpommin kuin ennen leikkausta.[70]

Sukupuolen korjaushoidot vähentävät tutkimusten mukaan vain vähän transnaisten lihasten kokoa ja voimaa, minkä vuoksi transsukupuolisilla naisurheilijoilla on yleensä etuja verrattuna cis-naisiin[71].

Haittavaikutukset

Hormonisalpaajien käyttö estää sukusolujen ja sukuelinten aikuistumisen. Tällöin ei synny myöskään riittävästi vaginasleikkaukseen tarvittavia kudoksia.[72] Testosteronin käyttö saattaa vaurioittaa munarakkuloita ja estrogeenin käyttö surkastuttaa kiveksiä ja häiritä spermantuotantoa. Ei ole myöskään olemassa tutkimustietoa siitä, onko hormonilääkityksen aiheuttama hedelmättömyys kumottavissa.[73]

Vuonna 2021 julkaistun tieteellisten tutkimusten yhteenvedon mukaan joka neljäs vaginaleikkauksen läpikäynyt transnainen menettää kyvyn saavuttaa orgasmin[74]. Fallosleikkaus aiheuttaa puolestaan virtsaamiseen liittyviä ongelmia ja heikentää häpykielen tuntoa[75].

Tutkimuksista on saatu myös viitteitä siitä, että testosteroni lyhentää elinikää[76].

Korjauksen peruminen

Osa sukupuolenkorjausprosessin läpikäyneistä haluaa detransitioitua eli palata elämään alkuperäisessä sukupuolessaan. Tutkimusten mukaan detransition yleisyys vaihtelee merkittävästi tutkimuksen määritelmän ja mittaustavan mukaan. Kirurgisten hoitojen jälkeinen detransitio tai katuminen on harvinaisempaa (0-2.4%) kuin hormonihoidon keskeyttäminen (1.9-29.8%).[77] Suurimmassa aihetta käsitelleessä tutkimuksessa, vuoden 2015 yhdysvaltalaisessa kartoituksessa, jossa oli yli 27 000 vastaajaa, havaittiin että noin kahdeksan prosenttia vastaajista oli detransitioitunut jossain vaiheessa. Näistä valtaosa oli detransitioitunut vain väliaikaisesti. Yleisimmiksi syiksi detransitiolle raportoitiin vanhempien painostus, detransition vaikeus, häirintä ja syrjintä sekä työllistymisvaikeudet.[78] Muita mahdollisia selityksiä voi olla se, että jopa 30 prosentin hormoniterapiaa saavista on havaittu sairastavan dissosiaatiohäiriötä, jota pidetään sukupuolenkorjausprosessin virallisena vasta-aiheena[79].

Detransitiota haluavia pyritään auttamaan sikäli kuin se on mahdollista, mutta esimerkiksi testosteronin madaltamaa ääntä ei lähdetä yleensä ennallistamaan, eikä poistettuja munasarjoja, kiveksiä, maitorauhasia tai mahdollisesti poistettua vaginaa, kohtua tai peniksen osia voi saada takaisin.lähde?

Munasarjojen/kivesten poisto johtaa kehon oman sukupuolihormonituotannon pysyvään alasajoon. Vuonna 2022 julkaistussa hollantilaistutkimuksessa havaittiin, että suurin osa niistä sukupuolenkorjauksen läpikäyneistä, jotka olivat keskeyttäneet hormonihoidon, ei ollut enää minkään hormonikorvaushoidon piirissä, vaikka he olisivat tarvinneet terveyssyistä alkuperäistä anatomista sukupuoltaan vastaavaa hormonikorvaushoitoa[74].

Tieteellinen tutkimus

Laaja brittiselvitys osoitti vuonna 2024, että transsukupuolisuuteen ei ole löytynyt selitystä geeneistä, aivorakenteista eikä hormoneista. On silti mahdollista, että joissain tapauksissa jokin biologinen tekijä on voinut aiheuttaa transsukupuolisuuden. Osa aiemmasta tutkimuksesta osoittautui heikkolaatuiseksi.[42]

Jo aiemmin oli todettu, että transsukupuolisuudelle ei ole löydetty yksiselitteistä aiheuttajaa. Vallinneen käsityksen mukaan sukupuoli-identiteetin kehittyminen ja muuttuminen on useiden sikiö- ja nuoruusajan hormonaalisten, geneettisten sekä joidenkin psyykkisten ja sosiaalisten tekijöiden summa. Varsinaista aikuisiän transsukupuolisuutta arvioitiin selittävän kuitenkin yksinomaan geneettisten ja sikiöajan hormonaalisten tekijöiden, koska sosiaalisen kasvuympäristön yhteyttä transsukupuolisuuteen ei ole pystytty osoittamaan.[24][80][81][82][83]

Hormonaaliset tekijät

Sukupuoli-identiteetin kehityksen uskotaan määräytyvän ainakin osittain sikiönaikaisen testosteronipitoisuuden ohjaaman aivorakenteiden maskulinisaation tai sen puuttumisen tuloksena. Ulkoiset sukupuolielimet kehittyvät aivorakenteista itsenäisesti eri vaiheessa sikiönkehitystä, eikä aivojen maskulinisaation astetta voida päätellä ulkoisten sukuelinten perusteella. Normaalia alhaisempi testosteronipitoisuus tietyssä sikiönkehityksen vaiheessa johtaisi tällöin miespuolisen sikiön aivojen maskulinisaation estymiseen ja feminiinisen sukupuoli-identiteetin kehittymiseen. Naispuolisilla sikiöillä normaalia korkeampi testosteronipitoisuus aiheuttaisi vastaavasti aivojen maskulinisaatiota ja maskuliinisen sukupuoli-identiteetin.[82][83][84][85]

Poikkeavaa hormonitasapainoa on selitetty esimerkiksi lisämunuaishyperplasialla transmiesten tapauksessa sekä tiettyjen hormonireseptorigeenien alleeleiden aikaansaamilla muutoksilla hormoneiden vaikutusmekanismeissa.[86][87][88]

Käsitystä tukevat sikiöajan testosteronialtistukseen liittyviä piirteitä kartoittavat tutkimukset. Esimerkiksi etusormen ja nimettömän välinen suhde (2D:4D) vastaa transnaisilla keskimäärin cissukupuolisten naisten keskimääräistä suhdetta. Transmiehillä vastaavaa eroa ei ole kuitenkaan havaittu ja myös täydellisestä androgeeniresistenssistä (CAIS) kärsivillä henkilöillä on todettu maskuliinista sukupuoli-identiteettiä, viitaten myös muiden tekijöiden, kuin vain sikiöajan testosteronialtistuksen, vaikuttavan erityisesti maskuliinisen sukupuoli-identiteetin kehittymiseen.[89][90]

Geneettiset tekijät

Identtiset kaksoset ovat 28,38 % todennäköisyydellä molemmat transsukupuolisia, mikäli toinen kaksosista on transsukupuolinen. Epäidenttisillä kaksosilla vastaava luku on 0,34 %.[91] Ympäristövaikutukset huomioivaan, laajempaan kaksostutkimukseen perustuvan geneettisen analyysin mukaan transsukupuolisuuden periytyvyys voi olla jopa 62 %.[92] Transnaisten äideillä on havaittu olevan keskimääräistä enemmän sisaria kuin veljiä, ja erääksi transsukupuolisuuden syyksi onkin esitetty isoäidiltä periytyvää X-kromosomaalista leimautumista, jossa alun perin isoäidin isältä peritty X-kromosomi ei inaktivoidu oikein. Toisessa sukupolvessa virheellinen inaktivaatio voi johtaa miespuolisten sikiöiden varhaiseen keskenmenoon ja kolmannessa sukupolvessa feminisoivien geenien virheelliseen ekspressioon ja transsukupuolisuuteen.[93] Varsinaiset kromosomipoikkeavuudet selittävät transsukupuolisuutta vain erittäin harvoin.[94]

Transnaisten androgeenireseptorigeeneissä ja transmiesten estrogeenireseptorigeeneissä on havaittu joidenkin mikrosatelliittimarkkerien osalta tavallista suurempaa monistumista, joka saattaa omalta osaltaan vaikuttaa sikiöaikaiseen hormonitasapainoon ja hormonivälitteiseen aivojen maskulinisaatioon.[87][88] Transmiehillä myös sukupuolihormoneiden aineenvaihduntaa ohjaavan CYP17-geenin resessiivinen C-alleeli on merkittävästi yleisempi kuin cisnaisilla.[95]

Neuroanatomiset tekijät

Transsukupuolisten neuroanatomiset piirteet jakautuvat sekä syntymässä määritellylle että koetulle sukupuolelle tyypillisten piirteiden kesken ja transsukupuolisuutta onkin esitetty aivorakenteen perusteella erääksi intersukupuolisuuden muodoksi.[96]

Aivojen harmaan ja valkean aineen rakenne poikkeaa transsukupuolisilla heidän syntymässä määritellyn sukupuolensa keskimääräisistä rakenteista asettuen tyypillisesti miesten ja naisten keskiarvojen väliin.[97][98] Hypotalamuksen INAH3-tummakkeen ja runsaasti androgeeni- ja estrogeenireseptoreita sisältävän BSTc-tumakkeen koko ja solumäärä vastaavat transsukupuolisilla heidän kokemansa sukupuolen keskimääräistä kokoa ja solumäärää.[99] Myös seksuaalista halua ja parinmuodostusta ohjaavan kisspeptiini-hormonin vaste hypotalamuksen ARC-tumakkeessa vastaa transnaisilla cisnaisten vastetta.[100][101] Erot ovat havaittavissa hormonihoidoista riippumatta. BSTc:n rooli sukupuoli-identiteetin kehityksessä on epäselvä, sillä se kehittyy lopulliseen muotoonsa vasta aikuisiässä, mutta INAH3:n koko on iästä riippumaton.[102][103]

Aivokuvantaminen

Vuonna 2024 tekoäly pystyi tunnistamaan aivokuvista 9-10-vuotiaiden lasten fyysisen sukupuolen muttei sosiaalista. Tässä fyysinen tarkoitti syntymähetken anatomiaa, fysiologiaa, geenejä ja/tai hormoneja. Sosiaalinen tarkoitti, että lapselta kysyttiin, tunteeko hän olevansa tyttö tai poika, kuinka usein hän on leikeissä tyttö tai poika ja onko hän toivonut olevansa eri sukupuolta. Sen sijaan joidenkin harvojen lasten kohdalla aivokuvista oli mahdollista hyvin heikosti tunnistaa sosiaalinen sukupuoli, jos sillä tarkoitettiin vanhempien (eikä lasten) vastauksia kysymyksiin, miten usein lapsi leikkii barbinukeilla tai toimintasankarinukeilla, esittää olevansa tyytymätön sukuelimiinsä tai jäljittelee tietyn sukupuolen televisiohahmoja.[104]

Transsukupuolisten ihmisten aivokurkiainen on vuonna 2005 tehdyn tutkimuksen mukaan rakenteeltaan enemmän heidän ilmoittamansa sukupuolen kanssa kuin syntymässä määritetyn.[105] Jopa lineaarinen tukivektorikone (karkean yksinkertainen luokittelualgoritmi) luokitteli aivokurkiaisten sukupuolen oikein 74 prosentin tarkkuudella ja vastasi paremmin sosiaalista kuin fyysistä sukupuolta.[105]

Vuonna 2024 laaja tutkimuskatsaus kuitenkin osoitti, että aivorakenteista ei ole löytynyt syytä transsukupuolisuuteen.[42]

Psykososiaaliset tekijät

Varhaismurrosikää on esitetty sukupuoli-identiteetin vakiintumisen kannalta kriittiseksi kehitysvaiheeksi. Näiden ikävuosien aikana myös monille sellaisille henkilöille, joiden sukupuoli-identiteetti on ollut varhaislapsuudessa syntymäsukupuolen mukainen, kehittyy ensimmäistä kertaa transsukupuolinen identiteetti.[80][81]

Selittävää tekijää varhaislapsuuden ja varhaismurrosiän aikana tapahtuville sukupuoli-identiteetin muutoksille ei tunneta. Tieteellistä näyttöä sosiaalisen kasvuympäristön tai kasvatuksen vaikutuksista aikuisiän sukupuoli-identiteettiin ei kuitenkaan ole eikä esimerkiksi homoseksuaalisten vanhempien lapsilla ei ole havaittu transsukupuolisuutta heterovanhempia enempää.[80][82][83][84][106]

Seurantatutkimukset varhaislapsuudesta asti tyttöinä kasvatetuista, karyotyypeiltään normaaleista syntymän yhteydessä mieheksi määritellyistä henkilöistä tukevat käsitystä synnynnäisesti määräytyneestä aikuisiän sukupuoli-identiteetistä, johon sosiaalisilla tekijöillä ja kasvatuksella ei ole vaikutusta. Kanadalainen mieheksi syntynyt David Reimer kasvatettiin tyttönä epäonnistuneen ympärileikkauksen tuhottua hänen peniksensä. Murrosiässä Reimer kuitenkin omaksui miehen sukupuoli-identiteetin ja korjasi myöhemmin sukupuolensa mieheksi.[85] Seurantatutkimuksessa myös neljästätoista muusta XY-karyotyypin omaavasta miehestä, jotka kasvatettiin peniksen puuttumisen vuoksi syntymästään asti tyttöinä, kahdeksan identifioitui myöhemmin transmiehiksi ja kaikilla henkilöillä oli ainakin osittain miestyyppinen sukupuolirooli.[107]

Esiintyvyys ja tilastot

Transsukupuolisiksi itsensä kyselyssä ilmoitti 5,6 % 1995-2009-syntyneistä, 2,4 % milleniaaleista ja 1,5 % X-sukupolvesta Yhdysvalloissa 2021-2022. Ennen lähinnä pienet pojat tulivat sukupuoliristiriidan vuoksi vastaanotoille. 2010-luvulta alkaen hoitoon tulevien lasten määrä on paisunut valtavasti ja ylivoimainen enemmistö heistä on teini-ikäisiä tyttöjä.[42]

Transsukupuolisuuden esiintyvyydestä on esitetty monenlaisia arvioita, jotka vaihtelevat merkittävästi riippuen tutkimuksesta, tutkimuksessa käytetyistä määritelmistä, laskentatavasta sekä tutkimuksen ajankohdasta. Sukuelinkirurgiaan hakeutuvien transsukupuolisten esiintyvyydeksi on esitetty ainakin 1:4 800 transnaisilla ja 1:9 000 transmiehillä. Vuonna 2007 esitettiin arvio, että sukupuoliristiriidan kokemuksen esiintyvyys olisi vähintään 1:500.[108] Suomessa arvioitiin vuonna 2016, että transsukupuolisia olisi yksi tuhannesta.[109] Sukupuolenkorjaukseen hakeutuvien määrä on moninkertaistunut kaikissa länsimaissa vuoteen 2010 verrattuna. Suomessa tehtiin 2010-luvun lopussa noin 60 sukupuolenkorjausleikkausta vuodessa, kun niitä tehtiin noin kymmenen vuodessa vuonna 2003[110]. Etenkin tytöksi syntyneiden sukupuolenkorjaukseen hakeutuvien nuorten määrä kasvoi voimakkaasti 2010-luvun loppupuolella[25].

Tilastollinen esiintyvyys on noussut merkittävästi viimeisten vuosikymmenien aikana. Vuonna 1980 hormonihoidon aloittaneiden transsukupuolisten esiintyvyydeksi arvioitiin vielä 1:42 000 transnaisilla ja 1:200 000 transmiehillä. Tiedon ja ymmärryksen lisääntymisen myötä yhä useampi on hakeutunut diagnostisiin tutkimuksiin. Sukupuoli-identiteettitutkimuksiin vuosittain hakeutuvien määrä lähes kahdeksankertaistui Suomessa vuosina 2003–2013.[108][111]

Ruotsissa tehdyn tutkimuksen mukaan noin kaksi prosenttia juridista sukupuoltaan vaihtaneista on hakenut aiemman juridisen sukupuolensa palauttamista[25].

Autisminkirjossa transsukupuolisuus on huomattavasti muuta väestöä yleisempää. On myös havaittu, että mitä vaikeampia autisminkirjon piirteet ovat, sitä epätodennäköisemmin henkilö kokee yhteenkuuluvuutta syntymäsukupuolensa kanssa.[112] Meta-analyysien perusteella 11 % transsukupuolisista on autistisia.[113]

Joidenkin tutkimusten mukaan transsukupuolisen identiteetin kokeminen saattaa olla skitsofreniasta kärsivillä yleisempää, mutta tutkimusnäyttö on rajallista.[114]

Transsukupuolisten seksuaalisuus

Neljässä eri aivokuvauksia hyödyntävässä tutkimuksessa on löytynyt viitteitä siitä, että transsukupuolisten seksuaalisuuteen liittyvät aivoalueet eivät ole kehittyneet yhtä selvästi tiettyyn suuntaan kuin cis-sukupuolisilla.[115][116][117][118]

Erään kyselytutkimuksen mukaan noin 23 prosenttia transsukupuolisista on homoseksuaaleja, 23 prosenttia heteroseksuaaleja ja 25 prosenttia biseksuaaleja. Aseksuaaleiksi itsensä määritteli 4 prosenttia ja joksikin muuksi 25 prosenttia. Seksuaalinen suuntautuminen saattaa myös vaihdella sukupuolenkorjausprosessin aikana ja vakiintua vasta sen jälkeen.[2][7]

Skolioseksuaalisuus eli transsuuntautuneisuus[119] tarkoittaa seksuaalista suuntautumista, jossa henkilö kokee seksuaalista vetovoimaa muunsukupuolisia ja transsukupuolisia kohtaan. Skolioseksuaalisuus on lähellä panseksuaalisuutta, jossa henkilön seksuaalinen mielenkiinto kohdistuu ihmiseen tämän sukupuolesta riippumatta. Skolioseksuaalisuus voi tarkoittaa ja eri asioita ja ilmetä eri tavoin eri ihmisille. Osa skolioseksuaaleista kokee vetoa erityisesti transsukupuolisiin, osa muunsukupuolisiin.[120]

Historia

Teiresias muuttuu naiseksi, Pietro della Vecchia, 1600-luku

Transsukupuolisuutta ja sitä vastaavia ilmiöitä on esiintynyt lähes kaikissa kulttuureissa eri aikakausina. Muinaisessa Mesopotamiassa tunnettiin useita sukupuoleltaan epämääräisiä sosiaalisia rooleja ja virkoja. Tällaisia olivat esimerkiksi gala-, assinnu- ja kurgarrǔ-papit, jotka esittivät tansseja, lauluja ja muita normaalisti naisille varattuja rituaalisia tehtäviä, ja joiden kultillisiin velvollisuuksiin kuului homoseksuaalinen seksi. Jumalatar Ištarilla oli valta muuttaa ”mies naiseksi ja nainen mieheksi”. Myös Ištarilla itsellään oli molempien sukupuolten piirteitä, ja hänet yhdistettiin sekä seksiin ja rakkauteen että sotaan ja väkivaltaan.[121][122]

Hindulaisessa mytologiassa kuvataan laajasti niin sanotun kolmannen sukupuolen edustajia ja varhaisimmat maininnat Intian hijra-sukupuolivähemmistöstä ajoittuvat yli 4 000 vuoden päähän.[123][124] Lukuisissa intiaaniheimoissa on kuvattu olevan kaksihenkisiä, two spirits, joiden sukupuoli-identiteetti on muuttuva, liikkuva ja elävä.[125] Länsimaisessa kirjallisuudessa ja taiteessa puolestaan tunnetaan lukuisia kuvauksia transsukupuolisuudesta, aina renessanssiajalta nykypäivään.[126][127][54]

Lääketieteessä

Varhaisimmat englanninkieliset kirjalliset maininnat käsitteestä transsukupuolisuus ajoittuvat vuoteen 1949 ja transsukupuolisuuden käsitteen vakiinnutti lopullisesti vuonna 1966 Harry Benjamin, yksi transsukupuolisuuden varhaisimmista tutkijoista. Aihetta käsittelevässä kirjassaan The Transsexual Phenomenon Benjamin muun muassa erotti transsukupuolisuuden transvestisuudesta erilliseksi ilmiöksi ja kuvasi sukupuoli-identiteetin olevan fyysisestä sukupuolesta erillinen käsite.[54][36]

1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa transsukupuolisuuden uskottiin olevan psykoosin kaltainen psyykkisten ja sosiaalisten tekijöiden aiheuttama mielenterveyden häiriö ja sukupuoliristiriitaa yritettiin hoitaa psykoterapialla. Hormonilääkitysten kehittymisen myötä Harry Benjamin kyseenalaisti sukupuoliristiriidan psykiatrisen hoidon tehokkuuden ja aloitti ensimmäisten joukossa transsukupuolisten diagnosoimisen ja hormonihoitojen määräämisen. Ensimmäiset dokumentoidut transnaisten sukupuolenkorjausleikkaukset ajoittuvat vuoteen 1931 ja ensimmäinen transmiehelle suoritettu sukupuolenkorjausleikkaus 1940-luvun puoliväliin.[36] Varhaisista leikkauksista ei ole jäljellä kuin toisen käden tietoa, koska alan pioneerin Magnus Hirschfieldin arkiston ja kirjaston dokumentit poltettiin vuonna 1933, noin neljä kuukautta Adolf Hitlerin valtaannousun jälkeen.[128]

Länsimaissa tietoisuus transsukupuolisuudesta levisi lääkäreiden keskuudessa Yhdysvalloissa 1960-luvun lopulla. Johns Hopkinsin yliopisto avasi ensimmäisen transsukupuolisuuden diagnosointiin ja hoitoon erikoistuneen sukupuoli-identiteettiklinikan 1966 ja muun muassa sukupuolenkorjausleikkaustekniikoita kehitettiin Yhdysvalloissa merkittävästi. Transsukupuolisuuden hoitoon erikoistunut asiantuntijajärjestö The World Professional Association for Transgender Health (WPATH) perustettiin vuonna 1979 ja se julkaisi ensimmäiset laajamittaiset suosituksensa transsukupuolisten hoidosta samana vuonna. Transsukupuolisuutta pidettiin lääketieteessä yleisesti mielenterveyden häiriönä ja se lisättiin American Psychiatric Associationin mielenterveyden häiriöiden diagnosointioppaaseen vuonna 1980, josta se poistettiin vasta vuonna 2013.[36]

Sukupuolen moninaisuutta korostava transaktivismiliike kasvoi ja kehittyi huomattavasti 1990-luvulla ja 2000-luvun alussa. Edelleen jatkuvan transaktivismin kasvun myötä transsukupuolisuuden asema mielenterveyden häiriönä ja sairautena on nykyään kyseenalaistettu myös tutkijoiden ja lääkäreiden toimesta.lähde? Sukupuoli-identiteetin muuttamiseen tähtäävät psykiatriset hoidot on hylätty tehottomina ja korvattu sukupuoliristiriidan lievittämiseen tähtäävillä sukupuolenkorjaushoidoilla.[1][54][36][55]

Suomessa

Suomen ensimmäinen julkisesti transsukupuolisuudestaan kertonut pappi Marja-Sisko Aalto Kallion kirkossa heinäkuussa 2010.

Yksi varhaisimpia dokumentoituja transsukupuolisia Suomessa on vuonna 1915 Lapinlahden mielisairaalaan mielentilatutkimukseen tuotu väärennöksestä tuomittu Esko. Hän oli merkinnyt kirkonkirjoihin nimekseen Esko, vaikka hänen juridisissa papereissaan sukupuoleksi oli merkitty nainen. Esko oli vaatinut lääkäreitä tekemään leikkauksen, jolla hänen sukuelimensä korjattaisiin miehen elimiksi. Hän oli julistanut, että hänellä on oikeus olla mies, vaikka se tarkoittaisi leikkauspöydällä kuolemista.[128]

1950-luvulla transsukupuolisuus ("transvestitismus") luokiteltiin Suomessa seksuaaliseksi poikkeavuudeksi, yhdeksi psykopatian alamuodoksi. Vastaavia poikkeavuuksia olivat muun muassa homoseksuaalisuus, ekshibitionismi ja fetisismi.[128] Transaktivismin nousu 90-luvulla näkyi myös Suomessa, ja ensimmäinen sukupuolivähemmistöille suunnattu TransHelsinki-tapahtuma järjestettiin 1993. Setan Transtukipiste aloitti toimintansa vuonna 1994. Laki ja asetus sukupuolenkorjausprosessin toteuttamisesta Suomessa säädettiin 2002.[129][130]

Suomeksi transsukupuolisuudesta on aiemmin käytetty englannin kielen vastaavasta termistä (transsexuality) johdettua nimitystä transseksuaalisuus. Termiä on pidetty harhaanjohtavana käännöksenä sekä todettu vanhentuneeksi, sillä transsukupuolisuudessa on kyse nimenomaan sukupuolesta eikä sillä ole suoraa yhteyttä seksuaaliseen suuntautumiseen.[18][28]

Ongelmia tutkimuksissa

Tutkimustulosten heikkolaatuisuus ja väärintulkinta

Englannin julkisen terveydenhuollon NHS:n suurselvitystä varten Yorkin yliopistossa tehdyt systemaattiset tutkimuskatsaukset ja 20 kansallisen ja kansainvälisen hoito-ohjeistuksen arviointi osoittivat, että vain Suomen ja Ruotsin hoitosuositukset oli laadittu tiukasti tutkimusnäyttöön perustuen. Suuri osa aiemmasta tutkimuksesta osoittautui laadultaan heikkolaatuiseksi, ja tuloksia oli liioiteltu ja esitetty väärin sekä tutkimuskirjallisuudessa että julkisessa keskustelussa kaikilta laidoilta. Selvityksen johtajan mukaan ammattilaisetkaan eivät uskalla keskustella avoimesti, koska mustamaalaaminen ja kiusaaminen on niin voimakasta.[42]

WPATH:in tutkimusten kyseenalaistaminen

World Professional Association for Transgender Health (WPATH), maailman johtava transihmisiä hoitavien lääkärien ja ammattilaisten järjestö, on oikeuden pöytäkirjojen mukaan yrittänyt toistuvasti vaikuttaa Johns Hopkinsin yliopiston EPC:ltä tilaamiinsa tutkimuksiin. Aihe nousi esiin Hilary Cassin NHS:lle tekemän lasten ja nuorten sukupuoli-identiteettipalveluiden katsauksen jälkeen, kun WPATH vastasi Cassin kritiikkiin väittäen omien ohjeidensa perustuvan "paljon systemaattisempiin katsauksiin". Lopulta kuuden systemaattisen katsauksen aineistosta vain yksi pystyttiin julkaisemaan, ja siinäkin WPATH:in edustaja oli oikeuden pöytäkirjojen mukaan suunnittelemassa, luonnostelemassa ja hyväksymässä artikkelia, vaikka artikkeli väitti päinvastaista. WPATH oli myös viestissään ilmaissut huolensa tutkijoille todeten, että tutkimukset pitää, "tarkastaa huolellisesti sen varmistamiseksi, etteivät ne vaikuttaisi negatiivisesti transsukupuolisten terveydenhoidon toteutukseen". WPATH kiisti kieltäneensä tutkimusten julkaisemisen ja vakuutti hoitosuositustensa perustuvan näyttöön, mutta kieltäytyi kommentoimasta asiaa enempää keskeneräisten oikeusprosessien vuoksi.[131] Dokumenteista ilmeni myös, että WPATH oli poistanut hoitosuosituksistaan ikärajat Yhdysvaltain hallinnon painostuksesta.[132] The Economist -lehti arvioi näiden tapahtumien herättävän kysymyksiä WPATH:in suositusten tieteellisestä perustasta.[133] Hilary Cass on myöhemmin korostanut, ettei hänen katsaustaan tulisi käyttää transihmisten olemassaolon kieltämiseen ja että lääketieteellinen hoitopolku on tarpeellinen osalle nuorista - joskin tutkimusprotokollien alaisena tietopohjan parantamiseksi.[134]

Katso myös

Lähteet

  • Cass, Hilary: The Cass Review – The Independent Review of Gender Identity Services for Children and Young People. Cass Review, 2024. Teoksen verkkoversio Viitattu 20.6.2024.

Viitteet

  1. ↑ a b c d e f Transsukupuolisuus Trasek. Viitattu 12.2.2017.
  2. ↑ a b c d Kärnä, Teemu: Transsukupuolisuus Terveyskirjasto. 17.4.2023.
  3. ↑ Mascarelli, Amanda Leigh: Gender: When the body and brain disagree Science News for Students. 31.7.2015. Viitattu 12.1.2021. (englanniksi)
  4. ↑ Riittakerttu Kaltiala: Transsukupuolisuus - Mitä tieteellinen tutkimus kertoo asiasta? | | Helsinki https://www.hs.fi/menokone/. Viitattu 26.5.2023.
  5. ↑ a b "Kuvaile minulle miten masturboit?" - transnuorten asema hoitojärjestelmässä on synkkä Kehrääjä. 19.3.2021. Viitattu 24.5.2021.
  6. ↑ a b Aino Mattila, Leena Heinonen, Anna Mäntymäki, Nina Uusi-Mäkelä ja Monica Ålgars: Sukupuolen korjauksen vaikutus psyykkiseen hyvinvointiin ja elämänlaatuun Duodecim. 2015. Viitattu 12.2.2017.
  7. ↑ a b Jaime M. Grant, Ph.D., Lisa A. Mottet, J.D., Justin Tanis, D.Min.: A Report of the National Transgender Discrimination Survey transequality.org. Syyskuu 2007. Viitattu 12.2.2017. (englanniksi)
  8. ↑ https://docsforhealth.org/resources/name-gender-marker-change/ (Arkistoitu – Internet Archive)
  9. ↑ Maailman lääkäriliitto: Jokaisella on oikeus määrittää oma sukupuolensa www.iltalehti.fi. Viitattu 22.11.2020.
  10. ↑ a b HA60 Gender incongruence of adolescence or adulthood - ICD-11 MMS www.findacode.com. Viitattu 23.8.2022. (englanniksi)
  11. ↑ Transsukupuolisuus Duodecim Terveyskirjasto. Viitattu 28.5.2023.
  12. ↑ a b Transsukupuolisuus Duodecim Terveyskirjasto. Viitattu 28.5.2023.
  13. ↑ Telakivi, Lotte: Sateenkaarilasten ja -nuorten pahoinvointiin on puututtava seta.fi. 12.4.2019. Viitattu 24.5.2021.
  14. ↑ a b National Transgender Discrimination Survey Report on health and health care Lokakuu 2010. National Center for Transgender Equality. Arkistoitu 26.1.2017. Viitattu 12.2.2017. (englanniksi)
  15. ↑ Aro Mielonen: Poikakolon ja puuttuvien tissien arvoitus. Tulva, 3-4/2019. Naisasialiitto Unioni ry.
  16. ↑ https://www.economist.com/open-future/2018/07/12/there-are-fundamental-differences-between-gay-and-trans-identities
  17. ↑ a b https://www.pewresearch.org/social-trends/2013/06/13/a-survey-of-lgbt-americans/
  18. ↑ a b c Hlbtiq-sanasto 2013. Transtukipiste. Arkistoitu 22.2.2017. Viitattu 12.2.2017.
  19. ↑ Käsitteitä Trasek ry. 9.3.2011. Viitattu 12.1.2025.
  20. ↑ a b Steensma, Thomas D. & Kreukels, Baudewijntje P.C. & de Vries, Annelou L.C. & Cohen-Kettenis, Peggy T.: Gender identity development in adolescence. Hormones and Behavior, 2013, 64. vsk, nro 2, s. 288-297. 10.1016/j.yhbeh.2013.02.020 Artikkelin verkkoversio. Viitattu 3.5.2021. (englanniksi)
  21. ↑ Steinmetz, Katy: Being Transgender Is Not a Mental Disorder: Study Time. 26.7.2016. Viitattu 12.1.2021. (englanniksi)
  22. ↑ Robles, Rebeca & Fresán, Ana & Vega-Ramírez, Hamid & Cruz-Islas, Jeremy & Rodríguez-Pérez, Victor & Domínguez-Martínez, Tecelli et al.: Removing transgender identity from the classification of mental disorders: a Mexican field study for ICD-11. The Lancet Psychology, 26.7.2016, 3. vsk, nro 9, s. 850–859. 10.1016/S2215-0366(16)30165-1 Artikkelin verkkoversio. Viitattu 12.1.2021. (englanniksi)
  23. ↑ Russo, Francine: Where Transgender Is No Longer a Diagnosis (Denmark becomes the first country to declassify it as a mental disorder) Scientific American. 6.1.2017. Viitattu 12.1.2021. (englanniksi)
  24. ↑ a b c d Transsukupuolisuus Transtukipiste. Arkistoitu 2.5.2017. Viitattu 12.2.2017.
  25. ↑ a b c 27-vuotias Nita katuu sukupuolensa korjaamista mieheksi: "Toivon, että olisi ollut muita tapoja käsitellä ongelmiani" yle.fi. Viitattu 14.3.2021.
  26. ↑ Voiko nuoren sukupuolta korjata? 750 alaikäistä on hakeutunut sukupuoli-identiteetin tutkimuksiin Yle Uutiset. Viitattu 24.5.2021.
  27. ↑ a b Admin: Linjaukset alaikäisten henkilöiden juridisen sukupuolen vahvistamisesta sekä lääketieteellisistä hoidoista Trasek ry. 24.4.2018. Viitattu 24.5.2021.
  28. ↑ a b c Riittakerttu Kaltiala-Heino, Aino Mattila, Teemu Kärnä ja Kaisla Joutsenneimi: Sukupuoli-identiteetin diagnosoiminen Duodecim. 2015. Viitattu 12.2.2017.
  29. ↑ Sam Dylan Finch: Not All Transgender People Have Dysphoria – And Here Are 6 Reasons Why That Matters Everyday Feminism. 13.8.2015. Viitattu 24.5.2021. (englanniksi)
  30. ↑ a b c Jackson, Daniel: Suicide-Related Outcomes Following Gender-Affirming Treatment: A Review Cureus. March 2023. Viitattu 11.7.2023. (englanniksi)
  31. ↑ a b c Cecilia Dhejne, Paul Lichtenstein, Marcus Boman, Anna L. V. Johansson, Niklas Långström, Mikael Landén: Long-Term Follow-Up of Transsexual Persons Undergoing Sex Reassignment Surgery: Cohort Study in Sweden. PLOS ONE, 22.2.2011, 6. vsk, nro 2, s. e16885. PubMed:21364939 doi:10.1371/journal.pone.0016885 ISSN 1932-6203 Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
  32. ↑ Impacts of Strong Parental Support for Trans Youth. A report prepared for Children’s Aid Society of Toronto and Delisle Youth Services. Trans Pulse 2012. https://transpulseproject.ca/wp-content/uploads/2012/10/Impacts-of-Strong-Parental-Support-for-Trans-Youth-vFINAL.pdf
  33. ↑ Gender incongruence and transgender health in the ICD www.who.int. Viitattu 12.1.2025. (englanniksi)
  34. ↑ Sukupuolidysforia ja autismikirjon häiriö www.kaypahoito.fi. Viitattu 12.1.2025.
  35. ↑ Sukupuolen moninaisuus - lähestymistapa sukupuoleen muuttumassa? Lääkärilehti.fi. Viitattu 12.5.2019.
  36. ↑ a b c d e Genny Beemyn: Transgender History in the United States umass.edu. 2014. Viitattu 3.3.2017. (englanniksi)
  37. ↑ Esitys ICD-luokituksen muuttamiseksi 2010. Transtukipiste. Arkistoitu 13.2.2017. Viitattu 12.2.2017.
  38. ↑ a b c d e f Sukupuolen korjaushoito Suomessa Transtukipiste. Arkistoitu 28.2.2017. Viitattu 12.2.2017.
  39. ↑ Kolmen vuoden limbo transpolilla Voima. Viitattu 24.5.2021.
  40. ↑ Knapton, Sarah: Gender dysphoria present in boys' speech from age five telegraph.co.uk. 16 February 2018.
  41. ↑ a b Lausunto Eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunnalle hallituksen esityksestä laiksi sukupuolen vahvistamisesta sekä siihen liittyvien lakien muuttamisesta www.eduskunta.fi. Viitattu 26.5.2023.
  42. ↑ a b c d e f g Nuorten sukupuoliahdistuksen syyt ovat yksilöllisiä ja hoidonkin pitää olla, sanoo Britannian jättiselvitys (HS Tiede) Helsingin Sanomat. 17.4.2024.
  43. ↑ Kaisa Kettula, Terhi Koskentausta ja Maria Sumia: Sukupuolidysforia ja autismikirjon häiriö Käypä Hoito. 10.4.2024. Duodecim.
  44. ↑ Riittakerttu Kaltiala-Heino, Aino Mattila, Teemu Kärnä ja Kaisla Joutsenneimi: Sukupuoli-identiteetin diagnosoiminen Duodecim. 2015. Viitattu 12.2.2017.
  45. ↑ Puberty Suppression Benefits Gender-Questioning Teens: Study U.S. News & World Report L.P.. 2014. Viitattu 12.2.2017. (englanniksi)
  46. ↑ Jae A. Puckett, Alix B. Aboussouan, Allura L. Ralston, Brian Mustanski, Michael E. Newcomb: Systems of cissexism and the daily production of stress for transgender and gender diverse people. International Journal of Transgender Health, 15.7.2021, 24. vsk, nro 1, s. 113–126. doi:10.1080/26895269.2021.1937437 ISSN 2689-5269 Artikkelin verkkoversio.
  47. ↑ a b Jae A. Puckett, Christina Dyar, Meredith R. Maroney, Brian Mustanski, Michael E. Newcomb: Daily experiences of minority stress and mental health in transgender and gender-diverse individuals. Journal of Psychopathology and Clinical Science, 2023-04, 132. vsk, nro 3, s. 340–350. doi:10.1037/abn0000814 ISSN 2769-755X Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
  48. ↑ Gregory M. Herek, J. Roy Gillis, Jeanine C. Cogan: Internalized stigma among sexual minority adults: Insights from a social psychological perspective. Stigma and Health, 2015-08, 1. vsk, nro S, s. 18–34. doi:10.1037/2376-6972.1.s.18 ISSN 2376-6964 Artikkelin verkkoversio.
  49. ↑ Dhiordan Cardoso Silva, Leonardo Romeira Salati, Anna Paula Villas-Bôas, Karine Schwarz, Anna Martha Fontanari, Bianca Soll, Angelo Brandelli Costa, Vania Hirakata, Maiko Schneider, Maria Inês Rodrigues Lobato: Factors Associated With Ruminative Thinking in Individuals With Gender Dysphoria. Frontiers in Psychiatry, 25.5.2021, 12. vsk. doi:10.3389/fpsyt.2021.602293 ISSN 1664-0640 Artikkelin verkkoversio.
  50. ↑ Duišin, Dragana ym.: Personality disorders in persons with gender identity disorder PubMed. 2014. National Center for Biotechnology Information. Viitattu 27.11.2024.
  51. ↑ Madeddu F, Prunas A, Hartmann D. Prevalence of Axis II disorders in a sample of clients undertaking psychiatric evaluation for sex reassignment surgery. Psychiatr Q. 2009 Dec;80(4):261-7.
  52. ↑ Anzani, Annalisa ym.: Personality Disorders and Personality Profiles in a Sample of Transgender Individuals Requesting Gender-Affirming Treatments PubMed Central. 2020. National Center for Biotechnology Information. Viitattu 27.11.2024.
  53. ↑ What to know about cluster B personality disorders Medical News Today. 30.9.2020. Healthline Media. Viitattu 27.11.2024.
  54. ↑ a b c d e Harry Benjamin: The Transsexual Phenomenon mut23.de. 1966. Viitattu 3.3.2017. (englanniksi)
  55. ↑ a b c d e f g h Standards of Care for the Health of Transsexual, Transgender, and Gender Nonconforming People 2011. The World Professional Association for Transgender Health. Viitattu 12.2.2017. (englanniksi)
  56. ↑ Palveluvalikoimaneuvoston suositus Transsukupuolisuudesta johtuvan dysforian lääketieteelliset hoitomenetelmät. https://palveluvalikoima.fi/documents/1237350/22895838/Transsukupuolisuus+suositus.pdf/82b60104-291c-7d8c-9e88-1b1fc9bba527/Transsukupuolisuus+suositus.pdf?t=1592318544000
  57. ↑ Marjo Asikainen: MATKALLA MINUKSI: TRANSNAISTEN KOKEMUKSIA ÄÄNEN FEMINISAATION ROOLISTA SUKUPUOLENKORJAUSPROSESSISSA JA ÄÄNESTÄ JOKAPÄIVÄISEEN ELÄMÄÄN VAIKUTTAVANA TEKIJÄNÄ, s. http://jultika.oulu.fi/files/nbnfioulu-201709142893.pdf.++Marjo Asikainen, Pro gradu -tutkielma 2017, Oulun yliopisto, Humanistinen tiedekunta, Logopedian tutkimusyksikkö, 2017.
  58. ↑ Aino Mattila ja Helena Tinkanen: Transsukupuolisuuden hoito Suomessa Duodecim. 2015. Viitattu 12.2.2017.
  59. ↑ a b Helena Tinkanen ja Pia Das: Transsukupuolisten hormonihoidot Duodecim. 2015. Viitattu 12.2.2017.
  60. ↑ Ulkonäköpaineet | 14 ihmistä antoi valokuvaajan ikuistaa vulvansa, jotta näkisimme, miten erilaisia sukuelimet voivat olla Helsingin Sanomat. 14.4.2023. Viitattu 17.1.2024.
  61. ↑ a b Transsukupuolisten rintaleikkaukset www.duodecimlehti.fi. Viitattu 15.3.2023.
  62. ↑ Maija Kolehmainen ja Sinikka Suominen: Transsukupuolisten sukuelinkirurgia Duodecim. 2015. Viitattu 12.2.2017.
  63. ↑ Katinka Tuisku, Duodecim: Translaki poistui - oikeudellinen sukupuoli irtautui lääketieteestä duodecimlehti.fi. 2023. Viitattu 15.09.2023.
  64. ↑ [1] 3.3.2023/295 Laki sukupuolen vahvistamisesta. Finlex. Viitattu 15.09.2023.
  65. ↑ a b Ervasti, Anu-Elina: "Toivon vain kunnioitusta". Amnesty-lehti, toukokuu 2017, nro 2/2017, s. 12–15. Amnesty International Suomen osasto ry.
  66. ↑ [https://thl.fi/fi/tilastot-ja-data/tilastot-aiheittain/seksuaali-ja-lisaantymisterveys/steriloinnit Tilastotieto kysytty 13.5.2019 Steriloinnit - THL] Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Viitattu 19.3.2020.
  67. ↑ Hormonal therapy and sex reassignment: a systematic review and meta-analysis of quality of life and psychosocial outcomes. Murad MH1, Elamin MB, Garcia MZ, Mullan RJ, Murad A, Erwin PJ, Montori VM. Clin Endocrinol (Oxf). 2010.
  68. ↑ Valeria P. Bustos, Samyd S. Bustos, Andres Mascaro, Gabriel Del Corral, Antonio J. Forte, Pedro Ciudad: Regret after Gender-affirmation Surgery: A Systematic Review and Meta-analysis of Prevalence. Plastic and Reconstructive Surgery – Global Open, 2021-03, 9. vsk, nro 3, s. e3477. doi:10.1097/GOX.0000000000003477 Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
  69. ↑ Transsukupuolisuus 8.8.2017. Kustannus Oy Duodecim.
  70. ↑ Transgender penis: How does female-to-male surgery work? www.medicalnewstoday.com. 9.10.2019. Viitattu 4.7.2022. (englanniksi)
  71. ↑ Kolumni: Transurheilijat muuttavat naisurheilua peruuttamattomasti www.iltalehti.fi. Viitattu 29.8.2021.
  72. ↑ What Are Puberty Blockers and What Do They Do? Cleveland Clinic. 10.1.2022. Viitattu 1.6.2023. (englanniksi)
  73. ↑ Fertility concerns of the transgender patient. https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC6626312/
  74. ↑ a b https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC9886596/
  75. ↑ Transsukupuolisten sukuelinkirurgia www.duodecimlehti.fi. Viitattu 29.5.2023.
  76. ↑ NOVOS: Why testosterone replacement therapy (TRT) is not a good idea for anti-aging NOVOS. 15.2.2023. Viitattu 29.5.2023. (englanniksi)
  77. ↑ Pablo Expósito-Campos, José Ignacio Pérez-Fernández, Karmele Salaberria: A Qualitative Metasummary of Detransition Experiences with Recommendations for Psychological Support doi.org. 2023. Viitattu 12.1.2025.
  78. ↑ Michael S Irwig: Detransition Among Transgender and Gender-Diverse People—An Increasing and Increasingly Complex Phenomenon. The Journal of Clinical Endocrinology & Metabolism, 9.6.2022, 107. vsk, nro 10, s. e4261–e4262. doi:10.1210/clinem/dgac356 ISSN 0021-972X Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
  79. ↑ Marco Colizzi, Rosalia Costa, Orlando Todarello: Dissociative symptoms in individuals with gender dysphoria: is the elevated prevalence real? Psychiatry Research, 30.3.2015, 226. vsk, nro 1, s. 173–180. PubMed:25656174 doi:10.1016/j.psychres.2014.12.045 ISSN 1872-7123 Artikkelin verkkoversio.
  80. ↑ a b c Tuukka Raij ja Pekka Tani: Transsukupuolisen identiteetin neurobiologinen perusta Duodecim. 2015. Viitattu 12.2.2017.
  81. ↑ a b Steensma T. D., Kreukels B. P., de Vries A. L., Cohen-Kettenis P. T.: Gender identity development in adolescence. US National Library of Medicine. Heinäkuu 2013. Viitattu 12.2.2017. (englanniksi)
  82. ↑ a b c Swaab D. F.: Sexual differentiation of the human brain: relevance for gender identity, transsexualism and sexual orientation. US National Library of Medicine. Joulukuu 2004. Viitattu 3.3.2017. (englanniksi)
  83. ↑ a b c Bao A. M., Swaab D. F.: Sexual differentiation of the human brain: relation to gender identity, sexual orientation and neuropsychiatric disorders. US National Library of Medicine. Huhtikuu 2011. Viitattu 3.3.2017. (englanniksi)
  84. ↑ a b Garcia-Falgueras A., Swaab D. F.: Sexual hormones and the brain: an essential alliance for sexual identity and sexual orientation. US National Library of Medicine. 2010. Viitattu 12.2.2017. (englanniksi)
  85. ↑ a b D.F. Swaab: Sexual differentiation of the human brain: relevance for gender identity, transsexualism and sexual orientation Gynecological Endocrinology. 2004. Viitattu 12.2.2017. (englanniksi)
  86. ↑ Berenbaum S. A., Bailey J. M.: Effects on gender identity of prenatal androgens and genital appearance: evidence from girls with congenital adrenal hyperplasia. US National Library of Medicine. Maaliskuu 2003. Viitattu 12.2.2017. (englanniksi)
  87. ↑ a b Hare L., Bernard P., Sánchez F. J., Baird P. N., Vilain E., Kennedy T., Harley V. R.: Androgen receptor repeat length polymorphism associated with male-to-female transsexualism. US National Library of Medicine. Tammikuu 2009. Viitattu 12.2.2017. (englanniksi)
  88. ↑ a b Fernández R., Esteva I., Gómez-Gil E. ym.: The (CA)n polymorphism of ERβ gene is associated with FtM transsexualism. US National Library of Medicine. Maaliskuu 2014. Viitattu 12.2.2017. (englanniksi)
  89. ↑ Kraemer B., Noll T., Delsignore A. ym.: Finger length ratio (2D:4D) in adults with gender identity disorder. US National Library of Medicine. Kesäkuu 2009. Viitattu 12.2.2017. (englanniksi)
  90. ↑ T'Sjoen G., De Cuypere G., Monstrey S. ym.: Male gender identity in complete androgen insensitivity syndrome. US National Library of Medicine. Heinäkuu 2008. Viitattu 3.3.2017. (englanniksi)
  91. ↑ Milton Diamond: Transsexuality Among Twins: Identity Concordance, Transition, Rearing, and Orientation International Journal of Transgenderism. Toukokuu 2013. Viitattu 12.2.2017. (englanniksi)
  92. ↑ Coolidge F. L., Thede L. L., Young S. E.: The heritability of gender identity disorder in a child and adolescent twin sample. Behavior Genetics. Heinäkuu 2002. Arkistoitu 4.3.2017. Viitattu 3.3.2017. (englanniksi)
  93. ↑ Green R., Keverne E. B.: The disparate maternal aunt-uncle ratio in male transsexuals: an explanation invoking genomic imprinting. US National Library of Medicine. 7.1.2000. Viitattu 3.3.2017. (englanniksi)
  94. ↑ Turan M. T., Eşel E., Dündar M. ym.: Female-to-male transsexual with 47,XXX karyotype. US National Library of Medicine. Joulukuu 2000. Viitattu 12.2.2017. (englanniksi)
  95. ↑ Bentz E. K., Hefler L. A., Kaufmann U. ym.: A polymorphism of the CYP17 gene related to sex steroid metabolism is associated with female-to-male but not male-to-female transsexualism. US National Library of Medicine. Heinäkuu 2008. Viitattu 3.3.2017. (englanniksi)
  96. ↑ Guillamon A., Junque C., Gómez-Gil E.: A Review of the Status of Brain Structure Research in Transsexualism. US National Library of Medicine. Huhtikuu 2011. Viitattu 3.3.2017. (englanniksi)
  97. ↑ Rametti G, Carrillo B, Gómez-Gil E, Junque C, Segovia S., Gomez Á., Guillamon A.: White matter microstructure in female to male transsexuals before cross-sex hormonal treatment. A diffusion tensor imaging study. US National Library of Medicine. Helmikuu 2011. Viitattu 12.2.2017. (englanniksi)
  98. ↑ Simon L., Kozák L. R., Simon V. ym.: Regional grey matter structure differences between transsexuals and healthy controls--a voxel based morphometry study. US National Library of Medicine. Joulukuu 2013. Viitattu 12.2.2017. (englanniksi)
  99. ↑ Garcia-Falgueras A., Swaab D. F.: A sex difference in the hypothalamic uncinate nucleus: relationship to gender identity. US National Library of Medicine. Joulukuu 2008. Viitattu 12.2.2017. (englanniksi)
  100. ↑ Taziaux M., Staphorsius A. S., Ghatei M. A. ym.: Kisspeptin Expression in the Human Infundibular Nucleus in Relation to Sex, Gender Identity, and Sexual Orientation. US National Library of Medicine. Kesäkuu 2016. Viitattu 3.3.2017. (englanniksi)
  101. ↑ Comninos A. N. ym.: Kisspeptin modulates sexual and emotional brain processing in humans. US National Library of Medicine. Helmikuu 2017. Viitattu 3.3.2017. (englanniksi)
  102. ↑ Chung W. C., De Vries G. J., Swaab D. F.: Sexual differentiation of the bed nucleus of the stria terminalis in humans may extend into adulthood. US National Library of Medicine. Helmikuu 2002. Viitattu 12.2.2017. (englanniksi)
  103. ↑ Allen L. S., Hines M., Shryne J. E. ym.: Two sexually dimorphic cell groups in the human brain. US National Library of Medicine. Helmikuu 1989. Viitattu 12.2.2017. (englanniksi)
  104. ↑ Tekoäly erottaa aivoista tytöt ja pojat Helsingin Sanomat. 4.9.2024.
  105. ↑ a b Yokota, Y.; Kawamura, Y.; Kameya, Y.: Callosal Shapes at the Midsagittal Plane: MRI Differences of Normal Males, Normal Females, and GID, s. 3055–8. 3 PubMed:17282888 doi:10.1109/IEMBS.2005.1617119 ISBN 978-0-7803-8741-6 S2CID:351426
  106. ↑ Tasker F.: Lesbian mothers, gay fathers, and their children: a review. US National Library of Medicine. Kesäkuu 2005. Viitattu 12.2.2017. (englanniksi)
  107. ↑ Reiner W. G., Gearhart J. P.: Discordant sexual identity in some genetic males with cloacal exstrophy assigned to female sex at birth. US National Library of Medicine. Tammikuu 2004. Viitattu 12.2.2017. (englanniksi)
  108. ↑ a b Femke Olyslager, Lynn Conway: On the Calculation of the Prevalence of Transsexualism ai.eecs.umich.edu. Syyskuu 2007. Viitattu 12.2.2017. (englanniksi)
  109. ↑ Improbaturin toimitus: Kun palaset loksahtivat kohdalleen Improbatur. 28.4.2016. Arkistoitu 11.4.2021. Viitattu 12.3.2021.
  110. ↑ “Seksuaalinen nautinto säilyy” – Pääsimme ensimmäisinä Suomessa kuvaamaan sukupuolenkorjausleikkausta yle.fi. Viitattu 14.3.2021.
  111. ↑ Transnuoret osaavat jo hakea apua Suomen Mielenterveysseura. Arkistoitu 13.2.2017. Viitattu 12.2.2017.
  112. ↑ Autismisäätiö - Katsaus seksuaalisuuteen autismikirjolla autismisaatio.fi. 17.3.2017. Arkistoitu 17.3.2017. Viitattu 28.7.2018.
  113. ↑ Michelle A Tollit et al.: A comparison of gender diversity in transgender young people with and without autistic traits from the Trans 20 cohort study. Lancet Reg Health West Pac., 17.5.2024. PubMed:38799613 doi:10.1016/j.lanwpc.2024.101084 Artikkelin verkkoversio.
  114. ↑ Fatima Saleem & Syed W Rizvi: Transgender Associations and Possible Etiology: A Literature Review. Cureus, 2017, 9. vsk, nro 12. PubMed:29503778 doi:10.7759/cureus.1984 Artikkelin verkkoversio.
  115. ↑ Swaab, D. F. Sexual differentiation of the brain and behavior. Best Pract. Res. Clin. Endocrinol. Metab. 21, 431–44 (2007).
  116. ↑ Swaab, D. F. Sexual differentiation of the human brain: relevance for gender identity, transsexualism and sexual orientation. Gynecol. Endocrinol. 19, 301–312 (2004).
  117. ↑ Kreukels, B. P. C. & Guillamon, A. Neuroimaging studies in people with gender incongruence. Int. Rev. Psychiatry 28, 120–128 (2016).
  118. ↑ Guillamon, A., Junque, C. & Gómez-Gil, E. A Review of the Status of Brain Structure Research in Transsexualism. Arch. Sex. Behav. https://doi.org/10.1007/s10508-016-0768-5 (2016).
  119. ↑ Nimeämisen sateenkaareva ihanuus | Seta ry seta.fi. 11.2.2014. Viitattu 20.4.2024.
  120. ↑ Skolioseksuaalisuudessa ei ole mitään kieroutunutta – tästä siinä on kyse mtvuutiset.fi. 4.5.2019. Viitattu 19.4.2024.
  121. ↑ Brown, William: Third Gender Figures in the Ancient Near East. World History Encyclopedia, 1.9.2016. Viitattu 15.4.2021. (englanniksi)
  122. ↑ Peled, Ilan: ”assinnu and kurgarrû Revisited”. Journal of Near Eastern Studies, 73. vsk., numero 2 (October 2014), sivut 283–297. JSTOR, viitattu 15.4.2021. (englanniksi)
  123. ↑ Esha Tiwari: Distortion of “Tritya Prakriti” (Third Nature) By Colonial Ideology in India International Journal of Literature and Art. 2014. Viitattu 3.3.2017. (englanniksi)[vanhentunut linkki]
  124. ↑ Jefferson Mok, Stephanie Linning: Hidden world of the hijras: Inside India's 4,000-year-old transgender community where religious respect doesn't protect them from modern-day discrimination Daily Mail. 30.6.2015. Viitattu 3.3.2017. (englanniksi)
  125. ↑ Anita Hemmilä: ANCESTORS OF TWO-SPIRITS: REPRESENTATIONS OF NATIVE AMERICAN THIRD-GENDER MALES IN HISTORICAL DOCUMENTATION A Critical Discourse Analysis in Anthropology, s. https://jyx.jyu.fi/bitstream/handle/123456789/7281/URN_NBN_fi_jyu-2005460.pdf?sequence=1.++Anita Hemmilä, 2005.
  126. ↑ Anita Hemmilä: Ancestors of Two-spirits: Representations of Native American Third-gender Males In Historical Documentation jyx.jyu.fi. 2005. Viitattu 3.3.2017. (englanniksi)
  127. ↑ Nico Lang: This 18th-Century Italian Painting Proves Gender Nonconformity Is Far From a Modern Invention Slate. 11.7.2016. Viitattu 3.3.2017. (englanniksi)
  128. ↑ a b c Kangasvuo, Jenny: Diagnoosi: Transvestitismus. Tulva, 1/2018, s. 22-25.
  129. ↑ Hlbtiq-historiaa Suomessa Seta ry. Arkistoitu 23.3.2017. Viitattu 12.2.2017.
  130. ↑ Tietoa TransHelsingistä (Sivun arkistoidun version viimeinen kappale) 2016. Transtukipiste. Arkistoitu 1.5.2017. Viitattu 12.2.2017.
  131. ↑ WPATH Statement Regarding Publishing of Systematic Reviews. WPATH, 6.2024. Artikkelin verkkoversio.
  132. ↑ Erin Barton: The BMJ investigates dispute over US group’s involvement in WHO’s trans health guideline - BMJ Group bmjgroup.com. 31.10.2024. Viitattu 12.1.2025. (englanniksi)
  133. ↑ Research into trans medicine has been manipulated The Economist. 27.6.2024. Arkistoitu 15.7.2024.
  134. ↑ Azeen Ghorayshi: Hilary Cass Says U.S. Doctors Are ‘Out of Date’ on Youth Gender Medicine The New York Times. 13.5.2024. Viitattu 13.1.2025. (englanniksi)

Kirjallisuutta

Aiheesta muualla

Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Transsukupuolisuus.
Wikikirjastossa on aihe: Sukupuolenkorjausprosessi Suomessa

 

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Transsukupuolisuus&oldid=22956669”