Jari Vilén

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Jari Vilén
Suomen ulkomaankauppaministeri
Lipposen II hallitus
4.1.2002–17.4.2003
Edeltäjä Kimmo Sasi
Seuraaja Paula Lehtomäki
Kansanedustaja
24.3.1999–20.3.2007
Ryhmä/puolue Kansallisen kokoomuksen eduskuntaryhmä
Vaalipiiri Lapin vaalipiiri
Henkilötiedot
Syntynyt17. huhtikuuta 1964 (ikä 60)
Kemi
Ammatti kasvatustieteen maisteri (1990)
Puoliso Janina Vilén (2005–2009)
Eva Söregi (11.6.2011–)[1]
Tiedot
Puolue Kansallinen Kokoomus
Uskonto evankelisluterilainen
Aiheesta muualla
www.vilen.fi

Jari Pekka Olavi Vilén (s. 17. huhtikuuta 1964 Kemi) on suomalainen poliitikko ja diplomaatti. Hän on toiminut muun muassa kansanedustajana, ministerinä ja suurlähettiläänä.

Vilén toimi kokoomuksen kansanedustajana vuosina 1999–2007 ja Lipposen II hallituksessa ulkomaankauppaministerinä. Hän on toiminut Suomen suurlähettiläänä Unkarissa 2007–2012, Puolassa 2012–2014, Barentsin ja Pohjoisen ulottuvuuden osalta 2021–2023 ja Kanadassa 2023–2024. Hän toimi myös EU:n suurlähettiläänä Euroopan neuvostossa 2014–2018 ja Euroopan komission puheenjohtaja Jean-Claude Junckerin arktisten asioiden neuvonantajana 2018–2020. Vuonna 2024 Viléniä syytettiin häirinnästä ja epäasiallisesta käytöksestä suurlähetystönsä työntekijöitä kohtaan, minkä seurauksena hän siirtyi ulkoasiainneuvokseksi ulkoministeriöön.

Opinnot

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vilén on valmistunut kasvatustieteen maisteriksi Oulun yliopistosta 1990. Hän on suorittanut jatko-opintoja Irlannissa Trinity Collegessa ja toiminut opettajana St. Andrews Collegessa 1990–1991.

Pro gradu -epäselvyydet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tammikuussa 2002 Oulun yliopiston selvitysryhmä totesi Vilénin pro gradu -opinnäytetyön olevan laajalti suoraa lainausta aiemmista teoksista ilman asianmukaisia lähdeviitteitä. Työryhmän mukaan vuonna 1989 hyväksytyn gradun tekstiosuuden 45 sivusta noin puolet on plagioitu. Työryhmä katsoi vastuun työstä olevan tekijällään, mutta myös Vilénin graduohjaaja ja tiedekuntaneuvosto saivat asiasta moitteita. Vilén ja hänen ensisijainen graduohjaajansa katsoivat, että gradu oli vallinneeseen käytäntöön nähden asiallisesti arvioitu jo sitä hyväksyttäessä ja Vilén vakuutti toimineensa vilpittömästi. Työryhmä totesi, että tutkielman hyväksymisen purkamiselle ei ole lain edellyttämiä perusteita. Kohun aloitti kirjoitus keskustalaisessa sanomalehti Suomenmaassa joulukuussa 2001.[2]

Ura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vilén toimi Oulun yliopiston assistenttina 1991–1992 ja Suomen Akatemian apurahatutkijana Vrije Universiteitissa Brysselissä Belgiassa 1992–1994. Vuosina 1995–1999 hän toimi Lapin liiton maakuntasihteerinä.

Poliittinen ura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vilén valittiin Lapin vaalipiirin kansanedustajaksi vuoden 1999 eduskuntavaaleissa ja uudelleen vuoden 2003 vaaleissa.

Vilén toimi Eurooppa- ja ulkomaankauppaministerinä 4. tammikuuta 2002 – 17. huhtikuuta 2003 Lipposen toisessa hallituksessa. Vilénin ministerivastuisiin ulkomaankauppaministerinä kuuluivat muun muassa kauppa-, kilpailu-, kuluttaja- sekä matkailupolitiikka. Eurooppaministerinä hän vastasi EU:n laajentumisneuvotteluista. Vilén toimi Euroopan unionin perustuslakia valmistelleen tulevaisuuskonventin jäsenenä 9. toukokuuta – 10. heinäkuuta 2003 korvaten konventissa silloisen pääministerin Matti Vanhasen.

Vilén toimi eduskunnan suuren valiokunnan puheenjohtajana 18. kesäkuuta 2004 alkaen vuoden 2007 eduskuntavaaleihin asti. Hän on aktiivinen Eurooppa- ja turvallisuuspoliittinen keskustelija ja on toimittanut kaksi kirjaa Euroopan unionin tulevaisuudesta.

Alkuvuodesta 2006 Vilén piti Suomen Sisun julkaisemien Muhammad-pilapiirrosten julkaisua vastuuttomana ja vaati kuvien poistamista ennen kuin ne tekevät korvaamatonta vahinkoa Suomelle ja suomalaisille.[3]

Vilén oli Kemin kaupunginvaltuuston jäsen 1993–1996 sekä Rovaniemen kaupunginvaltuuston jäsen 2004–2007. Hänet valittiin ylimääräisissä Rovaniemen kaupungin ja maalaiskunnan kuntaliitoksen johdosta pidetyissä kunnallisvaaleissa 23. lokakuuta 2005 myös uuden yhtyneen Rovaniemen kaupunginvaltuutetuksi.

Vilénin muita luottamustehtäviä ovat olleet muun muassa Eurooppalainen Suomi ry:n sekä Kansallinen sivistysliitto ry:n puheenjohtajuus. Vilén on myös toiminut muun muassa Suomen Opettajaksi Opiskelevien Liitto SOOL ry:n puheenjohtajana 1988–1989, Kokoomuksen puoluevaltuuston varapuheenjohtajana 1995–2000, Pohjoismaiden neuvoston Konservatiiviryhmän puheenjohtajana 2001 ja Kemijärven Kuvanveisto- ja Kulttuurisäätiön hallituksen puheenjohtajana 2006–2007.

Ulkoasiainhallinto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vilén ilmoitti 9. joulukuuta 2006 Lapin Kokoomuksen piirihallituksen kokouksessa luopuvansa ehdokkuudesta vuoden 2007 eduskuntavaaleissa. Hän kertoi tuolloin, ettei koe moraalisesti mahdolliseksi olla ehdolla tilanteessa, jossa hän mahdollisesti heti vaalien jälkeen kesän aikana olisi siirtymässä kansainvälisiin tehtäviin.lähde?

Presidentti Tarja Halonen nimitti 2. maaliskuuta 2007 Vilénin Suomen Budapestin suurlähetystön päällikön virkaan 1. elokuuta 2007 alkaen. Vilén siirtyi ulkoministeriön palvelukseen 1. huhtikuuta 2007 ja ryhtyi valmistautumaan tehtäväänsä. 17. helmikuuta 2012 presidentti nimitti Vilénin Varsovassa, Puolassa olevan Suomen suurlähetystön päällikön tehtävään 10. syyskuuta 2012 lähtien. 11. huhtikuuta 2014 EU:n ulkoministeri Catherine Ashton nimitti Vilénin EU:n suurlähettilääksi Euroopan neuvostoon.[4]

Lokakuusta 2018 maaliskuuhun 2020 suurlähettiläs Vilén toimi EU:n arktisen politiikan neuvonantajana Euroopan poliittisen strategian keskuksessa (European Political Strategy Centre) EPSC:ssä, joka on EU:n komission ajatushautomo ja palveli puheenjohtaja Jean-Claude Junckeria.

Maaliskuusta 2020 alkaen Vilén toimi Suomen Barentsin ja Pohjoisen ulottuvuuden suurlähettiläänä ulkoministeriössä. Hänet nimitettiin toukokuussa 2023 Suomen Kanadan-suurlähettilääksi Ottawaan 1. syyskuuta 2023 alkaen.[5]

Heinäkuusta 2024 alkaen Vilen siirtyi Suomeen ulkoministeriön alaisuuteen, jossa hän toimii ulkoasiainneuvoksena asiantuntijatehtävissä Itä- ja Kaakkois-Aasian ja Oseanian yksikössä.[6]

Syytökset häirinnästä ja epäasiallisesta käytöksestä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maaliskuussa 2024 julkisuuteen tuli useiden Suomen Ottawan-suurlähetystön työntekijöiden allekirjoittama valituskirjelmä, jossa he syyttivät Viléniä häirinnästä ja epäsopivasta käytöksestä. Kirjelmässä Vilénin väitettiin muun muassa kosketelleen naispuolisia henkilöstön jäseniä epäsopivasti ja esittäneen heistä seksuaalisävytteisiä huomautuksia, käyttäytyneen uhkaavasti, esittäneen vähätteleviä huomioita etnisistä, uskonnollisista ja seksuaalisista vähemmistöistä sekä jatkuvasti kritisoineen henkilöstön työtä.[7] Vilénin toiminnasta oli tehty myös kolme muuta häirintäilmoitusta ulkoministeriöön, ja tapaus oli ollut käsittelyssä muutaman viikon ennen kuin se tuli julkisuuteen.[8][9] Vilén kertoi, että syytökset tulivat hänelle täytenä yllätyksenä eikä hän tunnista niitä.[8] Ulkoministeri Elina Valtosen piti syytöksiä vakavina, ja ulkoasiainhallinon virkailijayhdistyksen puheenjohtaja Mari Neuvonen piti tapausta täysin poikkeuksellisena ja jopa Suomen suhteita ulkovaltoihin vaarantavana.[10]

Ulkoministeriö aluksi palkkasi Roschier Asianajotoimiston selvittämään syytöksiä. Hankintaa perusteltiin sillä, että tapaus oli monitahoinen ja laaja-alainen.[11] Ulkoasiainhallinnon virkailijayhdistys kritisoi hankintaa,[11] ja eduskunnan oikeusasiamies Petri Jääskeläinen ilmoitti ottavansa ulkoministeriön menettelyn tutkittavaksi[12]. Pian tämän jälkeen ulkoministeriö ilmoitti luopuvansa ulkopuolisen selvittäjän käyttämisestä johtuen sen liian korkeista kustannuksista.[13]

Toukokuussa 2024 Vilén pyysi Facebook-sivuillaan anteeksi suurlähetystön henkilöstöltä ja kertoi pyytäneensä ulkoministeri Valtoselta lupaa palata Suomeen ulkoministeriöön.[14] Ulkoministeriö antoi myöhemmin samassa kuussa Vilénille epäasiallisesta käytöksestä, häirinnästä ja seksuaalisesta häirinnästä kirjallisen varoituksen.[15] Ulkoministeriö myös teki poliisille rikosilmoituksen tapausta koskevien tietojen vuotamisesta medialle.[16]

Tutkintapyyntö kulukorvauksista

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kesäkuussa 2024 ulkoministeriö ilmoitti perivänsä Viléniltä perusteettomasti saatuja puoliso- ja lapsikorvauksia sekä tekevänsä asiaan liittyen tutkintapyynnön poliisille. Korvauksia oli maksettu Vilénille hänen toimiessaan Kanada-suurlähettiläänä, vaikka hänen perheenjäsenensä olivat olleet Ottawassa vähemmän kuin korvaukset edellyttivät. Vilén kertoi tehneensä itse esityksen korvausten takaisin perinnästä ja luvanneensa maksaa koko summan. Poliisi aloitti esitutkinnan asiasta heinäkuun puolessavälissä. Elokuussa Vilén maksoi ulkoministeriölle takaisin korvaukset, jotka olivat yhteensä lähes 38 000 euroa.[17][18]

Perhe

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vilén meni vuonna 2005 naimisiin kansanedustaja Janina Anderssonin entisen eduskunta-avustajan Janina Kosken kanssa. Vuonna 2009 he ilmoittivat eroavansa[19]. Vilén avioitui uudelleen 11. kesäkuuta 2011 Budapestissa Eva Söregin kanssa, joka otti sukunimekseen yhdistelmänimen Söregi-Vilén. He saivat pojan 10. joulukuuta 2017.[20] Söregi-Vilén työskentelee Unkarin parlamentissa entisen puhemies Katalin Szilin kabinettipäällikkönä.[1]

Julkaisuja

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Jari Vilen & Markku Jokisipilä, Kiitoskortti Hitleriltä – SS-mies Jorma Laitisen päiväkirjat 1941–43, Minerva 2020 ISBN 978-952-375-027-2
  • Jari Vilen, Suurlähettiläänä kuohuvassa Keski-Euroopassa, Minerva 2021 ISBN 978-952-375-365-5

Kunnianosoitukset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Puolan tasavallan ansioritarikunnan komentajaristi 2014
  • Suomen sotilasansiomitali 2014
  • Miskolcin yliopiston kunniajäsen 2013
  • Pécsin yliopiston kunniatohtori 2012
  • Unkarin ansioritaristi 2012
  • Iszaszentgyörgyn kunniakansalainen 2012
  • Geresdlak-mitali 2012
  • Kemin kaupungin kilpi 2009
  • Viron Maarian ristin 3. luokan ritarikunta. 2006
  • Suomen Leijonan ritarikunnan komentaja 2003
  • Dalian Maritime Universityn kunniaprofessori 2003

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
 Tähän artikkeliin tai sen osaan on merkitty lähteitä, mutta niihin ei viitata.
Älä poista mallinetta ennen kuin viitteet on lisätty. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkelille asianmukaisia viitteitä. Lähteettömät tiedot voidaan kyseenalaistaa tai poistaa.

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b Suurlähettiläs Jari Vilén naimisiin kauniin unkarittaren kanssa Ilta-Sanomat. Arkistoitu 15.6.2011. Viitattu 12.6.2011.
  2. ↑ Verkkouutiset - Arkisto - Vilén gradukohustaan: "Minulla on hyvä omatunto" w3.verkkouutiset.fi. 13.12.2001. Viitattu 14.4.2024.
  3. ↑ Kuivalainen, Jaakko: Vilén vaatii viranomaisia puuttumaan Muhammad-pilakuvien julkaisuun netissä IS.fi/Digitoday. 13.2.2006. Viitattu 21.7.2023.
  4. ↑ Kerkelä, Lasse: Jari Vilén nimitettiin EU:n suurlähettilääksi 11.4.2014. HS.fi. Viitattu 12.5.2014.
  5. ↑ Nimitysuutisia: suurlähettiläät Algeriin, Belgradiin, New Delhiin, Ottawaan, Rabatiin ja Singaporeen sekä apulaisosastopäällikkö poliittiselle osastolle 12.5.2023. Suomen ulkoministeriö. Viitattu 21.7.2023.
  6. ↑ Ulkoministeriö | Jari Vilénin uusi tehtävä selvisi: aloittaa ulkoasiainneuvoksena Helsingin Sanomat. 1.7.2024. Viitattu 8.8.2024.
  7. ↑ Waris, Olli: Suurlähettiläs Jari Viléniä syytetään häirinnästä ja epäsopivasta käytöksestä – henkilöstöltä yhdeksänsivuinen valituskirjelmä Ilta-Sanomat. 5.3.2024. Viitattu 5.3.2024.
  8. ↑ a b ”Ei tämä ole tuulesta temmattu asia” – pääluottamusmies kommentoi suurlähettiläs Jari Viléniin kohdistuvia häirintäväitteitä Yle Uutiset. 6.3.2024. Viitattu 6.3.2024.
  9. ↑ Suurlähettiläs Vilénin väitettyä häirintätapausta on käsitelty ulkoministeriössä jo ”muutaman viikon” Ilta-Sanomat. 7.3.2024. Viitattu 7.3.2024.
  10. ↑ Näin ulkoministeri Valtonen kommentoi suurlähettiläs Viléniin kohdistuvia syytöksiä Ilta-Sanomat. 6.3.2024. Viitattu 6.3.2024.
  11. ↑ a b Ulkoministeriö palkkasi Jari Vilén -selvitykseen asianajotoimiston – näin paljon juristit laskuttavat Ilta-Sanomat. 12.3.2024. Viitattu 15.3.2024.
  12. ↑ Suurlähettilästä on syytetty häirinnästä – Nyt oikeusasiamies tutkii ministeriön toimintaa Helsingin Sanomat. 15.3.2024. Viitattu 15.3.2024.
  13. ↑ Ulkoministeriö selvittää sittenkin itse syytökset Vilénin väitetystä häirinnästä: lakifirma olisi tullut liian kalliiksi Yle Uutiset. 15.3.2024. Viitattu 15.3.2024.
  14. ↑ Häirinnästä syytetty suurlähettiläs Jari Vilén pyytää anteeksi ja palaa Suomeen Yle Uutiset. 3.5.2024. Viitattu 4.5.2024.
  15. ↑ Suurlähettiläs Jari Vilén saa varoituksen seksuaalisesta häirinnästä – työntekijöitä harmittaa asian käsittely Yle Uutiset. 29.5.2024. Viitattu 13.8.2024.
  16. ↑ Poliisi tutkii: Ulkoministeriössä tietovuotoepäily Iltalehti. 2024-5-23. Viitattu 13.8.2024.
  17. ↑ Ulkoministeriö perii Jari Viléniltä takaisin korvauksia 37 000 euron edestä – poliisille tutkintapyyntö Ilta-Sanomat. 7.6.2024. Viitattu 13.8.2024.
  18. ↑ Ex-suurlähettiläs Jari Vilén on maksanut ulkoministeriölle takaisin – sai yli 30 000 euroa perusteettomia korvauksia MTV Uutiset. 8.8.2024. Viitattu 8.8.2024.
  19. ↑ Jari ja Janina Vilén eroavat lapinkansa.fi. 23.2.2009. Lapin Kansa. Arkistoitu 2.3.2009. Viitattu 26.2.2009.
  20. ↑ Ex-ministeri Jari Vilénistä, 53, isä: ”Emme voisi olla onnellisempia” iltalehti.fi. Viitattu 12.12.2017.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Edeltäjä:
Kimmo Sasi 		Suomen ulkomaankauppaministeri
2002–2003 		Seuraaja:
Paula Lehtomäki
Kansallisen Kokoomuksen kansanedustajat
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Jari_Vilén&oldid=22621840”