Asunnottomuus

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Käytöstä poistettu alikulkutunneli Suvilahden voimalaitoksen kaasukellon luona. Tunneli toimi asunnottomien oleskelupaikkana 1980-luvulla (1985).

Asunnottomuus tarkoittaa Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus ARA:n mukaan yksilön tilannetta, jossa hänellä ei ole omaa vuokra- tai omistusasuntoa. Se ei yleensä tarkoita, ettei henkilöllä olisi jotain kattoa päänsä päällä.[1]

Suomessa oli vuonna 2022 kaikkiaan 3 686 asunnotonta. Yksin elävien asunnottomien lukumäärä on laskenut yhteen viidesosaan tilastoinnin alkuvuodesta 1987. Pitkäaikaisesti asunnottomia oli runsas tuhat eli vajaa kolmasosa kaikista. Asunnottomuus keskittyy Helsinkiin, missä asunnottomista majaili 24 %. Pääkaupunkiseudulla vuokra-asunnon löytämistä on vaikeuttanut asuntopula ja korkea vuokrataso.[2] Asunnottomia oli kaikkiaan 96 kunnassa.[3]

Suomessa pitkäaikainen asunnottomuus johtuu yleisimmin päihde- ja mielenterveysongelmista. Päihde- ja mielenterveystaustaiset henkilöt ovat suurten kaupunkien asunnottomuusohjelmien tärkein asiakaskunta.[1] Neljä viidesosaa asunnottomista on miehiä.[4]

Suomessa asumisongelmaan on vuodesta 2008 sovellettu Asunto ensin- mallia, missä henkilöltä ei vaadita päihde- tai mielenterveysongelman hallintaa ennen asunnon tarjoamista.[5] Kunnallisia vuokra-asuntoja on lähes jokaisessa kunnassa. Asumiskustannuksiin voi hakea asumistukea Kelasta. Tarpeelliseksi katsottuja asumisen kuluja korvataan myös toimeentulotuessa. Jos henkilön asuminen ei onnistu tavanomaisessa itsenäisessä asunnossa, voidaan sosiaalihuollon palveluna järjestää erilaisia asumista tukevia palveluja. [6]

Asunnottomuus ei nykyään enää johdu asuntopulasta. Tilastokeskuksen mukaan asuntoja oli Suomessa vuonna 2022 tyhjillään noin 370 000.[7]

Määritelmä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

ARA laskee asunnottomaksi henkilön, joka elää ulkona, porrashuoneissa tai "ensisuojissa", asuntoloissa tai majoitusliikkeissä (esimerkiksi matkustajakodissa maksusitoumuksella), huoltokotityyppisissä asumispalveluyksiköissä, kuntouttavissa yksiköissä, sairaaloissa tai muissa laitoksissa (tietyin rajauksin) tai tilapäisesti tuttavien ja sukulaisten luona asunnon puutteen vuoksi.[1] Euroopan asunnottomuustoimijoiden kattojärjestö Feantsa määrittelee asunnottomat jokseenkin samalla tavalla.[8]

Asunnottomuuden ehkäisy

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen perustuslain 19. pykälä antaa perusoikeuden välttämättömään huolenpitoon: "Jokaisella, joka ei kykene hankkimaan ihmisarvoisen elämän edellyttämää turvaa, on oikeus välttämättömään toimeentuloon ja huolenpitoon". [9] Lämmin yösija on ihmisoikeusjuristi Martin Scheininin mukaan välttämätöntä huolenpitoa ja siten subjektiivinen oikeus.[10] Se ei kuitenkaan vielä tarkoita asunnottomuuden poistumista. Lisäksi 19. pykälän mukaan "julkisen vallan tehtävänä on edistää jokaisen oikeutta asuntoon ja tukea asumisen omatoimista järjestämistä".[9]

Historia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomessa toisen maailmansodan jälkeen väestöstä yli 11 prosenttia oli ilman asuntoa. Asuntoa tarvitsevia Karjalan evakkoja oli yli 400 000. Helsingissä oli kova asuntopula, ja ihmisiä asui vuoteen 1956 asti tilapäisasunnoissa, kuten pommisuojissa, kellareissa, pannuhuoneissa ja puutarhamökeissä.[11] Vuosien ajan kiireellisessä asunnon tarpeessa oli 4 000–6 000 perhettä.

Asunnottomuus Helsingissä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kodittomien alkoholistien väliaikainen asuntola Liekkihotelli eli Lepakkoluola, Porkkalankatu 1. Asuntolan ylläpitäjänä toimi Suoja-Pirtti r.y. Liekkihotelli toimi vuosina 1967-79.

Helsingissä otettiin lokakuuta 1944 käyttöön huone ja henkilö -periaate. Sen mukaan asunnonhaltijalla oli oikeus pitää vain yhtä huonetta yhtä vakituista asukasta kohti, ja muihin tiloihin huoneenvuokralautakunnat osoittivat alivuokralaisia. Keskimääräinen asunnon odotusaika oli 7–13 kuukautta. Perheettömät hakijat eivät välttämättä päässeet edes jonoon. Tilanne parani 1940-luvun lopulla, kun perustettiin Asuntorakennustuotannon valtuuskunta Arava järjestämään halpakorkoisia lainoja asuntotuotantoon.[12] Sodanjälkeisen asuntopulan aikaan Turussa köyhät majailivat kurjissa oloissa Pikku-Berliinissä eli parakkikylässä, joka oli sodan aikana ollut saksalaissotilaiden kasarmialuetta. Pikku-Berliini purettiin 1960-luvun alussa.[13]tarvitaan parempi lähde

1960-luvulla Bodominjärven murhatutkinnan yhteydessä Helsingin metsissä laskettiin majailevan toistasataa ihmistä, joiden kotina toimivat ensimmäisen maailmansodan aikaiset bunkkerit tai hökkelit, jotka oli kyhätty pellistä, laudoista, risuista ja peitteistä.[14] Vuonna 1967 asunnottomuus nousi otsikoihin, kun loka-marraskuussa pakkasyöt surmasivat Helsingissä 44 asunnotonta miestä. He eivät päässeet yömajoihin, koska niihin ei otettu humalassa olevia. Asunnottomuuden poistamiseksi syntyi Marraskuun liike. Helsingissä avattiin niin sanottu Liekkihotelli sittemmin Lepakko-nimen saaneessa entisessä Suomen Väri- ja Vernissatehtaan varastossa Ruoholahdessa. Yömaja avasi ovensa 5. joulukuuta 1967.[15]lähde tarkemmin?

Kohti ratkaisua

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1970-luvulla asunnottomuus nostettiin Suomessa julkiseen keskusteluun. 1983 asunnottomuuden hoito siirtyi sisäministeriöltä ympäristöministeriölle. 1985 perustettiin Y-Säätiö ja pian sen jälkeen vuonna 1986 joukko asunnottomuudesta kärsiviä perusti Vailla vakinaista asuntoa ry:n. Myöhemmin 1980-luvulla avattiin ensimmäisiä päivätoimintakeskuksia asunnottomille.[16] 1992-93 Helsingin Diakonissalaitos otti ensimmäisenä palvelutuottajana käyttöön Asunto ensin -periaatteen ensimmäisessä asumisyksikössään. 1990-luvulla käynnistyi myös rakenteellinen muutos mielenterveyspalveluissa. Laitoksia suljettiin ja mielenterveystyötä alettiin viemään palveluita käyttävien koteihin.[16]

Asunnottomuuden luonne, käytännöt ja politiikka kokivat 1980- luvun kuluessa perusteellisen mullistuksen. Asunnottomuutta alettiin hoitaa asumisen ja asuntopolitiikan kautta. Asuntoloita ja yömajoja alettiin ajaa alas ja tuki- ja palveluasuminen alkoi yleistymään. Asunnottomuuden poistaminen asetettiin ensimmäistä kertaa hallitusohjelman tavoitteeksi. Määriteltiin vastuutahoja ja otettiin käyttöön velvoittavia ohjausvälineitä. [17]lähde tarkemmin?

Kaupunkien toimia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lahden Launeella sijaitsevassa Keijupuistossa oli 1970-luvulta vuoteen 2007 kaupungin järjestämä kodittomien asuntola, joka koostui kymmenestä parakista. Parakit oli alun perin tuotu 1970-luvulla siirtotyöläisten väliaikaisasunnoiksi. Myös asuntola ajateltiin tilapäisratkaisuksi, ja sen purkaminen oli pitkään suunnitteilla[18], mutta parakit olivat lopulta ennen purkamista paikallaan 37 vuotta.[14] Asukkaiden oli tarkoitus asua parakeissa, kunnes he saisivat vuokra-asunnon, mutta monella odotusaika venyi vuosiksi. Suuri osa asukkaista oli alkoholisteja. Parakeissa asui myös muista syistä vuokra-asunnon menettäneitä, psykiatrisista sairaaloista tuotujaselvennä potilaita sekä vankilasta vapautuneita ihmisiä.[18]

Helsingin Herttoniemessä sijaitsi vuosina 1988–2008 kaupungin parakkikylä. Se purettiin eduskunnan oikeusasiamiehen todettua paikan ala-arvoiseksi.[14]

Tampereen kaupunki majoitti asunnottomia vuosina 1991–2013 Nekalassa tilapäisiksi tarkoitetuissa viidessä parakissa . Ne oli tuotu ydinvoimalatyömaalta, jonka vuoksi parakkikylä nimettiin Atomikyläksi. Parakit jäivät sijoilleen 25 vuoden ajaksi, kunnes ne purettiin vuonna 2013. Köyhien ja päihdeongelmaisten ihmisten asuttaminen samaan paikkaan erillään muista ihmisistä aiheutti väkivallan ja levottomuuksien kertymistä Atomikylään.[19] Parakeissa asui myös lapsia.[20]tarvitaan parempi lähde Halvoista rakennusmateriaaleista tehtyjä asumuksia oli Lahdessa[18], Helsingissä[14]tarvitaan parempi lähde ja Tampereella.[19]

Asunnottomuuden vähentäminen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Asunnottomuutta on Suomessa vähennetty useilla eri tavoilla, kuten järjestämällä asunnonhankkimista edistäviä ohjelmia asunnottomia varten sekä ylläpitämällä erilaisia paikkoja, joissa asunnottomat voivat nukkua yön yli ja peseytyä. Asuntoa vailla olevat ulkomaalaiset eivät kuitenkaan pääse hätämajoitukseen useaksi yöksi, sillä esimerkiksi Helsingissä sovelletaan kaupungin sosiaaliviraston elokuussa 2014 antamaa ohjetta, jonka mukaan ulkomaalaisten hätämajoitus sidotaan maasta poistumiseen. [10] Helsingin kaupungin maahanmuuttajille tarkoittama Infopankki ohjeistaa, että kuntien tuottamiin tai rahoittamiin kriisiasumispalveluihin on tavallisesti oikeus vain henkilöillä, joilla on kotikunta Suomessa, ja muiden on käännyttävä maansa edustuston puoleen Suomessa.[21]

Y-säätiö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomalaisen asunnottomuustyön edelläkävijä on Y-Säätiö, joka perustettiin vuonna 1985 ratkomaan pahentunutta asuntokriisiä. Y-Säätiö tarjoaa kohtuuhintaista vuokra-asumista ja poistaa asunnottomuutta. Y-Säätiön missio on, että jokaisella on koti ja visiona on toimia asunnottomuuden poistamisen suunnannäyttäjänä, edistää asukkaiden hyvinvointia ja kestävää elämäntapaa. Kaiken työn lähtökohtana on Asunto ensin -periaate.

Y-Säätiö jakaa tietoa Asunto ensin -konseptista järjestämällä koulutuksia, tekemällä tutkimusta ja osallistumalla yhteiskunnalliseen keskusteluun. Y-Säätiö koordinoi eurooppalaista Housing First Europe Hub -yhteiskehittämisalustaa, joka tukee Asunto ensin -periaatteeseen pohjautuvan mallin leviämistä ja työmuotojen kehittämistä. [22]

Asunnottomien edunvalvojana toimii vuonna 1986 asunnottomien perustama Vailla vakinaista asuntoa ry. Vva ry:n tavoitteena on, että jokaiselle järjestyy ihmisarvoinen asumispaikka kohtuullisessa ajassa. Vva:n toiminta jakautuu matalan kynnyksen suoraan auttamistyöhön, asumispalveluihin ja järjestötyöhön. Toiminnassa on mukana laaja joukko asunnottomia tai asunnottomuutta kokeneita henkilöitä. Vva ry on mukana järjestämässä Asunnottomien yö -tapahtumaa vuosittain 17. lokakuuta, joka on myös YK:n kansainvälinen päivä köyhyyden poistamiseksi.[23]

Asunto ensin -malli

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Asunto ensin on ollut vuodesta 2008 asti malli, johon asunnottomuustyö Suomessa pohjaa. [24][25] Vuosina 2008–2015 valtakunnallisena tavoitteena oli pitkäaikaisasunnottomuuden vähentäminen. Asunnottomuusohjelmat PAAVO I (2008–2015) ja PAAVO II (2012–2015) tähtäsivät pitkäaikaisasunnottomuuden poistamiseen. Ohjelmien myötä asunto ensin -periaate vakiintui asunnottomuustyöhön. Asuntolat korvattiin tuettuun ja pysyvään vuokra-asumiseen perustuvilla asumisyksiköillä. [26]

Asunnottomuuden ennaltaehkäisyn toimenpideohjelma Aune (2016–2019) tähtäsi asunnottomuuden ennaltaehkäisyyn. [26] Ennaltaehkäisevän työn keskiössä on asumisneuvonta sekä asunto – ja sosiaalitoimen strateginen yhteistyö. Asumisneuvonta on työtä, jonka tavoitteena on turvata asuminen ratkaisemalla asumisen pulmia sekä ohjaamalla asumiseen liittyvissä asioissa. Asumisneuvonnalla pyritään puuttumaan asiakkaan ongelmiin mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Asumisneuvonta levisi 2000- luvun alussa nopeasti useisiin eri kaupunkeihin. Eri paikkakunnilla asumisneuvonta on organisoitu eri tavoin ja samalla paikkakunnalla voi olla useita eri asumisneuvonnan toimijoita. Ennaltaehkäisevästä asumisneuvonnasta on saatu hyviä tuloksia useissa eri Euroopan maissa. [27]

Asunto ensin -mallia noudattamalla Suomi on onnistunut merkittävästi vähentämään pitkäaikaisasunnottomuutta. [24] Suomi on ainoa Euroopan unionin jäsenmaa, jossa asunnottomuutta kokevien määrä laskee. [28]

Asunto ensin -mallin arvostelua

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Asunto-ensin mallia on arvosteltu siitä, että samaan asumisyksikköön kootaan useita päihde- ja mielenterveysongelmista kärsiviä ihmisiä, jolloin seurauksena on järjestyshäiriöitä, väkivallan uhkaa ja huonoa seuraa kuntoutusta tavoitteleville.[29][30]

Tutkimuksen mukaan Asunto ensin -malli voi tuottaa säästöjä, mutta sen kustannustehokkuuden selvittäminen vaatii lisätutkimuksia. [31] Malli on kuitenkin ollut Suomessa tehokas pitkäaikaisen asunnottomuuden torjumisessa. Toisaalta malli ei toimi ratkaisuna kaikille, vaan voidaan tarvita muitakin ratkaisuja.[32]

Asunnottomuuden syitä maailmalla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
 Tätä artikkelia tai sen osaa on pyydetty parannettavaksi, koska se ei täytä Wikipedian laatuvaatimuksia.
Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia tai merkitsemällä ongelmat tarkemmin. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla.
Tarkennus: Toisto pois. Lähteet tarkistettava ja kohdennettava tietoihin, merkinnät korjattava FI-muotoon
Asunnoton mies Pariisissa.

Maailman kodittomien määrän arvioidaan olevan noin 100 miljoonaa.[33] Asunnottomuus on yhteiskunnallinen ongelma, josta voi tunnistaa myös yksilötason riskitekijöitä.[34] Syitä asunnottomuuteen on dokumentoitu useassa tutkimuksessa[35][36][37] Seuraavat tekijät lisäävät asunnottomuuden riskiä:

  • Väestönkasvu ja kaupungistuminen eli muutto suuriin kasvukeskuksiin[34]
  • Talouden suhdannevaihtelut ja suuret tuloerot[34]
  • Muutokset elämäntilanteessa kuten sairaus, ero, työttömäksi jääminen, muutto toiselle paikkakunnalle[34]
  • Asumisen kalleus: tarpeeksi halpojen asuntojen ja asumismuotojen puuttuminen.
  • Kasvatuskodissa asuminen: asunnottomuus on kahdeksan kertaa todennäköisempää kasvatuskodissa kasvaneelle verrattuna tavanomaiseen perhetaustaan.
  • Kotiväkivalta: Sisältäen seksuaalisen, fyysisen ja henkisen väkivallan. Lapsilla on myös korkeampi huumeriippuvuuden kehittymisen mahdollisuus, mikä entisestään vähentää kodin löytymistä.[38] Vuonna 1990 tehdyn tutkimuksen mukaan, puolet kodittomista naisista ja lapsista pakenevat hyväksikäyttöä.[39]
  • Vähävaraisuus: vähävaraisuus lisää asunnottomuuden riskiä.
  • Päihderiippuvuudet: Asunnottomuutta kokevien joukossa on yleistä olla erilaisten päihdeongelmien tekemisissä kanssa, kuten huume- tai alkoholiongelman. On kuitenkin epäselvää onko huumeriippuvuus asunnottomuuden seurausta vai sen aiheuttaja. Kuitenkin huumeriippuvuus tekee asunnottomuuskierteen katkaisemisen erittäin vaikeaksi[40][41]
  • Sodat ja konfliktit: Siviilit erilaisten sotien ja aseellisten konfliktien aikana ovat suuressa vaarassa joutua asunnottomiksi, johtuen armeijoiden tai militanttien iskuista asuntoihin ja infrastruktuuriin. Usein myös sotien jälkeinen jälleenrakentaminen ja korjaaminen on kallista, etenkin jos yhteiskuntajärjestelmä on romahtanut. Tilanne vaikeuttaa kansalaisten asunnon hankintaa tai palauttamista.[42]
  • Terveydenhuollon puutteet: terveyspalvelujen, kuten mielenterveys- ja päihdepalvelujen huono saatavuus ja riittämättömät hoitomahdollisuudet, sekä sopivan hintaisen terveydenhuollon puuttuminen.
  • Vakavat mielenterveysongelmat ja liikuntarajoitteisuus: On arvioitu että noin kolmannes täysi-ikäisistä asunnottomuutta kokevista kärsii jonkinasteisesta mielenterveysongelmasta ja/tai liikuntaesteestä. Aiemmin nämä ihmiset asuivat mielisairaaloissa. National Alliance for the Mentally Ill -instituution (NAMI) mukaan pelkästään Kaliforniassa Yhdysvalloissa oli 50 000 mielenterveysongelmista kärsivää koditonta, johtuen vuosien 1957 ja 1988 välisestä pakkohoidon vähentämisestä, kun lähihoidon määrää ei samalla lisätty.[43]
  • Vankeudesta vapautuminen: Usein vankeusrangaistus eristää ihmisen sosiaalisesti ystävistään ja perheestään, sekä vähentää resurssien määrää. Työn saaminen on usein hankalaa rikosrekisterin omaaville. Myös erilaiset hoitamattomat päihdeongelmat lisäävät entisen vangin asunnottomuuden riskiä.[44]

Asunnottomien ongelmia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Asunnottomat voivat joutua väkivaltarikoksen kohteeksi. Vuonna 2007 tehdyn yhdysvaltalaisen tutkimuksen mukaan tämä on kasvava ongelma asunnottomien keskuudessa.[45][46]

Katso myös

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c Asunnottomat 2022 (ARAn selvitys 2/2023) Avautuu uuteen ikkunaan (pdf, 524 kt) ARA. 2023. Arkistoitu 4.1.2024. Viitattu 28.10.2023.
  2. ↑ Helsingin vuokra-asuntopula: “Kolme henkeä yksiössä – ollaan liian tiukoilla” Yle Uutiset. Viitattu 3.2.2016.
  3. ↑ Asunnottomat 2022 ARA. Arkistoitu 4.1.2024. Viitattu 28.10.2023.
  4. ↑ Erot sysäävät miehiä asunnottomuuteen Helsingin Sanomat. 21.7.2015. Viitattu 18.10.2017.
  5. ↑ Asunnottomuus Y-säätiö. Viitattu 28.10. 2023.
  6. ↑ Asumisen turvaaminen Sosiaali- ja terveysministeriö. Viitattu 29.10.2023.
  7. ↑ Risto Koskinen, Teemu Kakko, Matti Kurkela, Timo Metsäjoki: Jarmo Saarela myy yksiötään 24 000 eurolla, mutta ketään ei kiinnosta – katso koneesta, paljonko omassa kunnassasi on tyhjiä asuntoja YLE Uutiset. 27.10.2023. Viitattu 28.10.2023.
  8. ↑ Ethos-luokittelu asuntoensin.fi. Arkistoitu 1.2.2022. Viitattu 28.1.2022.
  9. ↑ a b Suomen perustuslaki 731/1999 Ajantasainen lainsäädäntö. Finlex.fi. Viitattu 3.2.2016.
  10. ↑ a b Piut paut perustuslaista Voima. Arkistoitu 2.2.2016. Viitattu 3.2.2016.
  11. ↑ Jälleenrakennuskauden arkkitehtuuri Arkkitehtuurimuseo. Viitattu 3.2.2016.
  12. ↑ Sota ohi, kotirauha koetuksella HS.fi. Viitattu 3.2.2016.
  13. ↑ Vilinää: Lapsuusmuistoja osa IV allergisenkoiranblogi.blogspot.fi. Viitattu 3.2.2016.
  14. ↑ a b c d Esoteerinen maantiede ja periferiaterapia: Keijupuiston parakkien tarina esoteerinenmaantiede.blogspot.fi. Viitattu 3.2.2016.
  15. ↑ Helsingin Sanomat 18.11.2007
  16. ↑ a b A Home of Your Own, s. 24. Y-Säätiö, 2017.
  17. ↑ Fredriksson, Peter (toim.): Yömajasta omaan asuntoon. Into kustannus, 2018.
  18. ↑ a b c Festival News 8.3.2006: Perustuu tositapahtumiin www15.uta.fi. Arkistoitu 25.2.2007. Viitattu 3.2.2016.
  19. ↑ a b Nekalan legendaarinen Atomikylä hajotetaan atomeiksi – katso kuvagalleria moro.aamulehti.fi. Viitattu 3.2.2016.
  20. ↑ Murha.info • katso viestiketjua - Nekala - Isä ja poika surmattiin murha.info. Viitattu 3.2.2016.
  21. ↑ Asuminen kriisitilanteessa infopankki.fi. Arkistoitu 19.1.2016. Viitattu 3.2.2016.
  22. ↑ Y-Säätiö Y-Säätiö. Viitattu 28.1.2022.
  23. ↑ Vailla vakinaista asuntoa ry Vva ry. Viitattu 28.1.2022.
  24. ↑ a b Asunto ensin -opas 2016. Feantsa. Arkistoitu 1.11.2021. Viitattu 1.11.2021.
  25. ↑ Asunnottomuus Suomessa Y-Säätiö. Arkistoitu 1.11.2021. Viitattu 2.11.2021.
  26. ↑ a b Historia Asunto Ensin. Arkistoitu 1.11.2021. Viitattu 1.11.2021.
  27. ↑ Fredriksson Peter: Yömajasta omaan asuntoon, s. 158. Into kustannus, 2018.
  28. ↑ Asunnottomuus Suomessa Y-Säätiö. Arkistoitu 1.11.2021. Viitattu 1.11.2021.
  29. ↑ Pleace, Nicholas; Culhane, Dennis; Granfelt, Riitta; Knutagård, Marcus: The Finnish Homelessness Strategy – An International Review, s. 62. Ministry of the Environment, 2015. Teoksen verkkoversio. (Arkistoitu – Internet Archive)
  30. ↑ Perälä, R. & Jurvansuu, S.: Politiikasta käytännöksi. Asunto ensin politiikan arkea asumisyksikön työntekijöiden kertomana. Yhteiskuntapolitiikka, 2016, 81. vsk, nro 5, s. 528 - 539.
  31. ↑ Pleace, Nicholas; Culhane, Dennis; Granfelt, Riitta; Knutagård, Marcus: The Finnish Homelessness Strategy – An International Review, 66.
  32. ↑ Pleace, Nicholas; Culhane, Dennis; Granfelt, Riitta; Knutagård, Marcus: The Finnish Homelessness Strategy – An International Review, 67.
  33. ↑ More Than 100 Million Homeless Worldwide
  34. ↑ a b c d Tietoa, Asunto ensin Asunto ensin. Viitattu 31.1.2022.
  35. ↑ United States Conference of Mayors: "A Status Report on Hunger and Homelessness in America's Cities: a 27-city survey", December 2001.
  36. ↑ United States Conference of Mayors: "US Conference of Mayors/Sodexho Hunger and Homelessness Survey: 2005" (Arkistoitu – Internet Archive) December 2005, "Main Causes of Homelessness", p.63-64. [1] (Arkistoitu – Internet Archive) [2] (Arkistoitu – Internet Archive)
  37. ↑ Vanneman, Reeve: "Main Causes of Homelessness", University of Maryland
  38. ↑ Homeless Agency. Facts about Homelessness: Causes of Homelessness (Arkistoitu – Internet Archive). Viitattu 10.5.2006.
  39. ↑ National Coalition for the Homeless (June 2005). Often, more local resources are available to fleeing women and children as this group is easier to identify and improve their situation. Domestic Violence and Homelessness (Arkistoitu – Internet Archive). Viitattu 11.5.2006.
  40. ↑ Coalition on Homelessness and Housing in Ohio (17.9.2006). Homelessness: The Causes and Facts (Arkistoitu – Internet Archive). Viitattu 10.5.2006.
  41. ↑ cf. Booth, Koegel, et al. "Vulnerability Factors for Homelessness Associated with Substance Dependence in a Community Sample of Homeless Adults", 2002.
  42. ↑ Chicagohomeless.org (Arkistoitu – Internet Archive)
  43. ↑ Healthaffairs.org
  44. ↑ Homelessness—Causes and Facts (Arkistoitu – Internet Archive). Chicago Coalition for the Homeless. Viitattu 10.5.2006.
  45. ↑ Lewan, Todd: "Unprovoked Beatings of Homeless Soaring", Associated Press 8.4.2007.
  46. ↑ National Coalition for the Homeless: Hate, "Violence, and Death on Main Street USA: A report on Hate Crimes and Violence Against People Experiencing Homelessness, 2006" (Arkistoitu – Internet Archive), February 2007.

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Pyyvaara, Ulla & Timonen, Arto: Katu: Asunnottomat kertovat. Helsinki: Into-Kustannus, 2012. ISBN 978-952-264-159-5

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Asunnottomuus&oldid=22870410”