Vieraslaji
Vieraslaji on eliölaji, joka ei esiinny tarkasteltavalla alueella alkuperäisenä, vaan ihmisen sinne joko tahattomasti tai tahallisesti siirtämänä kantana.[1][2]
Kasvitieteessä ihmisen mukana levinneet lajit on perinteisemmin eritelty niiden saapumisajan mukaan muinaistulokkaisiin ja uustulokkaisiin. Muinaistulokkaat eli arkeofyytit ovat siirtyneet uudelle alueelle ihmisen mukana niin varhain, ettei niiden saapumisesta ole muistiinpanoja, eikä niiden kulkeutumista voi muutenkaan päätellä suhteellisen äskettäiseksi.[3] Turistilajiksi kutsutaan matkailijoiden mukana kulkeutunutta vieraslajia.[4]
Termiä tulokaslaji on aiemmin usein käytetty samassa merkityksessä kuin vieraslaji[5][6]. Nyttemmin ympäristöhallinto on erotellut vieraslajin ja tulokaslajin käsitteet niin, että vieraslaji tarkoittaa nimenomaan ihmisen siirtämää lajia ja tulokaslaji yleisemmin lajia, joka on levinnyt nykyalueelleen melko äskettäin joko itsestään tai ihmisen vaikutuksen takia.[1]
Haitalliset vieraslajit
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kaikkia vieraslajeja ei pidetä vahingollisina. Haitalliset vieraslajit ovat niitä, joiden katsotaan vaikuttavan negatiivisesti joko alkuperäiseen ekosysteemiin tai ihmisen talouteen. Vieraslajit voivat kilpailla tai risteytyä luonnossa alkuperäisten lajien kanssa, saalistaa niitä tai levittää tauteja ja loisia. Monesti niiltä myös puuttuvat luontaiset viholliset, saalistajat tai loiset. Joissakin tapauksissa kokonaisen elinympäristön rakenne ja ravintoketjut voivat muuttua voimakkaasti runsastuvan vieraslajin takia. Jos vieraslajilla on sama ekolokero kuin alkuperäisellä lajilla, se voi syrjäyttää alkuperäisen lajin tai kaventaa sen elinaluetta. Esimerkiksi valtamerten saarille viedyt rotat ja kissat ovat aiheuttaneet lukuisten kotoperäisten lajien sukupuuton. Vieraslajeja pidetään toiseksi suurimpana uhkana luonnon monimuotoisuuden säilymiselle ja yhtenä suurimmista ympäristöongelmista.[2]
Moni vieraslaji on osoittautunut ihmisenkin kannalta tuholaiseksi. Ihmisen mukana levinneitä haittaeliöitä ovat muun muassa rotta, koloradonkuoriainen, petovesikirppu ja vaeltajasimpukka. Ihminen on levittänyt lajeja tarkoituksella istuttamalla niitä seuduille, joilla niitä ei luonnostaan esiintyisi. Tahattomasti lajeja voi levitä muun muassa laivojen painolastivesien mukana merialueelta toiselle.
Vieraslajien merkitys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
On arvioitu, että 40 prosenttia eläinten sukupuutoista johtuu vieraslajeista. Vieraslajit ovat elinympäristön häviämisen jälkeen suurin uhka luonnon monimuotoisuudelle ja erityisesti eristyneiden alueiden endeemisille lajeille. Vieraslajien aiheuttamat kustannukset ovat 1 400 miljardia euroa vuodessa eli 5 prosenttia maailmantaloudesta.[7] Cornellin yliopistossa työskentelevä David Pimentel, joka teki alkuperäisen arvion 2001, uskoo, että luku oli vuonna 2009 edelleen oikean suuruinen, ja että erilaiset viljalajit ja rotat ovat kaikkein vahingollisimpia vieraslajeja. Tunnettu esimerkki monella tapaa vahingollisesta vieraslajista on afrikkalainen niilinahven, joka on ajanut sukupuuttoon jo yli 200 endeemistä kalalajia niissä järvissä, joihin sitä on istutettu.
Euroopan unionin alueella on noin 11 000 vieraslajia, joista 10–15 prosenttia katsotaan haitallisiksi. Vuosittaiset vahingot arvioidaan noin 12 miljardiksi euroksi.[8]
Vieraslajit Suomessa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Suomessa elää vakiintuneina 600–1 000 vieraslajia, joista osa saapui maahan jo ennen keskiaikaa. Lajeista noin 160 on arvioitu haitalliseksi.[9] Ympäristöhallinnon laatima ja Valtioneuvoston hyväksymä kansallinen vieraslajistrategia julkaistiin keväällä 2012.[10] Strategian tarkoitus on ehkäistä haitallisten vieraslajien aiheuttamia haittoja ja riskejä luonnolle, luonnonvarojen kestävälle hyödyntämiselle, elinkeinoille sekä yhteiskunnan ja ihmisten hyvinvoinnille. Suurin osa haitallisista lajeista on viljelyyn liittyviä tauteja ja tuholaisia.
Useat alun perin koristekasveina puutarhoissa kasvatetut kasvilajit ovat villiintyneet ympäröivään luontoon muun muassa kompostijätteiden mukana. Esimerkiksi komealupiinia on jopa tarkoituksellisesti siirretty teiden varsille, missä se voimakkaana kilpailijana syrjäyttää alkuperäiset niitty- ja ketokasvit. Myös piiskut, kuten isopiisku ja kanadanpiisku ovat aikaisemmin olleet suosittuja puutarhakasveja.[11] Suurimmat vieraat eläinlajit on istutettu Suomeen suunnitelmallisesti, mutta pienemmät ja usein haitalliset lajit ovat kulkeutuneet maahan vahingossa. Metsästäjäin keskusjärjestön ja Suomen luonnonsuojeluliiton keväällä 2002 aloittamassa pienpetokampanjassa rohkaistaan metsästäjiä vieraslajien, kuten minkin ja supikoiran, määrien vähentämiseen.
Esimerkkejä Suomessa tavattavista vieraslajeista
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Eläimiä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Nisäkkäitä: minkki, kaniini, kanadanmajava, piisami, supikoira, valkohäntäpeura, kissa, rotta
- Lintuja: kanadanhanhi, fasaani, kesykyyhky, kyhmyjoutsen
- Kaloja: karppi, harmaanieriä, puronieriä, peledsiika, kirjolohi, piikkimonni, mustatäplätokko
- Sammakkoeläimiä: mölysammakko
- Nilviäisiä: espanjansiruetana, viinimäkikotilo, vaeltajasimpukka, hietasimpukka
- Äyriäisiä: villasaksirapu, täplärapu, petovesikirppu, merirokko, tiikerikatka, kaspianmassiainen
- Hyönteisiä: koloradonkuoriainen, liljakukko
- Sukkulamatoja: mäntyankeroinen
Kasveja
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Sieniä ja leväsieniä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Luettelo sadasta haitallisimmasta vieraslajista
- Luettelo Suomessa haitallisista vieraskasvilajeista
- Luettelo Euroopan unionin kannalta haitallisista vieraslajeista
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Happonen et al: Bios 1: Eliömaailma, s. 155. Helsinki: WSOY, 2004. ISBN 951-0-26405-9
- Happonen, Holopainen, Sotkas, Tenhunen, Tihtarinen-Ulmanen, Venäläinen: Bios 3: Ympäristöekologia. WSOY, 2004. ISBN 951-0-27631-6
- Suomen ympäristökeskus: Vieraslajit
- Metsästäjäin keskusjärjestö: Vieraslajit ja tulokaslajit
- Helsingin kaupungin ympäristökeskus: Mikä on vieraslaji? (Arkistoitu – Internet Archive)
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Vieraslaji – tulokaslaji – määritelmiä 7.4.2008. Suomen ympäristökeskus. Viitattu 22.10.2008.
- ↑ a b Vieraslajit Suomessa – kansallista strategiaa tarvitaan mmm.fi. Maa- ja metsätalousministeriö. Arkistoitu 26.2.2010. Viitattu 20.4.2010.
- ↑ Leena Hämet-Ahti ym.: Retkeilykasvio. Helsinki: Yliopistopaino, 1998. ISBN 951-45-8167-9
- ↑ Lahti, Kimmo & Rönkä, Antti: Biologia: Ympäristöekologia, s. 202. Helsinki: WSOY oppimateriaalit, 2006. ISBN 951-0-29702-X
- ↑ Tulokaslaji (Arkistoitu – Internet Archive) Itämeriportaali: itämerisanakirja.
- ↑ ALIENS – muukalaisia luonnossa (Arkistoitu – Internet Archive) Turun biologinen museo (2007)
- ↑ Pikkuruisen mäntyankeroisen pelätään aiheuttavan suurtuhot Suomen metsissä. Helsingin Sanomat, 16.10.2008, s. A4.
- ↑ Sirpa Pellinen: Vieraslajiseminaari ja ilmastomuutos kiinnostivat toimittajia (Arkistoitu – Internet Archive) SYKE tiedote 2.9.2009.
- ↑ Lehtiniemi, Maiju; Nummi, Petri; Leppäkoski, Erkki: Jättiputkesta citykaniin: vieraslajit Suomessa, s. 15. Docendo, 2016. ISBN 978-952-291-238-1
- ↑ Vieraslajit Suomessa 12.7.2012. Maa- ja metsätalousministeriö. Arkistoitu 26.2.2010. Viitattu 3.6.2014.
- ↑ Suosittu puutarhakasvi tulee hävittää pihamaalta www.iltalehti.fi. Viitattu 11.8.2024.
Kirjallisuutta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Turunen, Seppo: Valloittavat lajit. (Kuvitus Maia Raitanen) Helsinki: Into, 2015. ISBN 978-952-264-370-4
- Jauni, Miia & Seppälä, Markus (2017): Kotipihan valtaajat – Opas haitallisten vieraslajien torjuntaan. Helsinki. Into Kustannus. ISBN 978-952-264-751-1
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]