Kanadanpiisku
| Kanadanpiisku | |
|---|---|
 |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Alakunta: | Putkilokasvit Tracheobionta |
| Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
| Luokka: | Kaksisirkkaiset Magnoliopsida |
| Lahko: | Asterales |
| Heimo: | Asterikasvit Asteraceae |
| Alaheimo: | Asteroideae |
| Suku: | Piiskut Solidago |
| Laji: | canadensis |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Solidago canadensis |
|
| Katso myös | |
Kanadanpiisku (Solidago canadensis) on monivuotinen ruohovartinen kasvi. Se kasvaa luonnonvaraisena Pohjois-Amerikassa, mistä sitä on viety koristekasviksi Eurooppaan ja Aasiaan. Laji on levinnyt puutarhoista luontoon ja on nyt Suomessa haitallinen vieraslaji.[1] Suomen lisäksi kanadanpiisku on luokiteltu haitalliseksi myös Ruotsissa, Norjassa, Virossa, Latviassa, Liettuassa ja Tanskassa.[1] Koska laji on säädetty kansallisesti haitalliseksi vieraslajiksi, sen maahantuonti, kasvatus, myynti ja muu hallussapito sekä ympäristöön päästäminen on kielletty.[2]
Kanadanpiisku kasvaa 30–150 senttimetriä korkeaksi. Sen keltainen kukinto on terttu, joka muodostuu alle sentin kokoisista mykeröistä. Alimmat kukintohaarat kaareutuvat alaspäin.[3]
Kanadanpiisku muistuttaa paljolti isopiiskua ja korkeapiiskua, jotka ovat myös Suomessa haitallisia vieraskasvilajeja. Haitat
Kanadanpiiskun on todettu muun muassa vähentävän sekä yksi- että monivuotisten putkilokasvien määrää. Se houkuttelee pölyttäjiä, kuten mehiläisiä ja kukkakärpäsiä, minkä seurauksena pölyttäjävierailut alkuperäisten kasvilajien kukinnoilla vähenevät. Levittäytyessään laajalle kasvustot saattavat myös vallata kokonaisia elinympäristöjä ja yksipuolistaa kulttuurimaisemaa.
Kanadanpiiskun hävittäminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kanadanpiiskun erottaminen muista vieraista piiskulajeista ei ole tärkeää, keskeisintä on osata erottaa se ja muut vieraat piiskut ainoasta kotimaisesta piiskulajista eli kultapiiskusta.
Kanadanpiiskun leviämisen estämiseksi niiden kukinnot tulisi katkaista ennen siementen kypsymistä. Kerran kasvupaikalle juurtuneita piiskukasvustoja on vaikea hävittää, koska niiden juurakot ovat sitkeitä ja kasvustot leviävät juurakonkappaleista.
Tehokas torjuntakeino on hävittää kasvustot niittämällä ne kaksi kertaa vuodessa (kesä- ja elokuussa) useiden vuosien ajan. Niittämisen jälkeen paikalle voi kylvää kotimaisista kasvilajeista koostuvan siemenseoksen, mikä saattaa myös rajoittaa kanadanpiiskun kasvua. Leikkaamalla kasvusto toistuvasti alas nitistetään hiljalleen kasvin kasvuvoimaa, ja lopulta kasvi näivettyy kokonaan. Hävittämällä kasvi näivettämällä ei synny hankalasti hävitettävää, siemeniä, juurakoita tai juurten osia sisältävää jätettä. Yksi mahdollisuus on myös kaivaa kasvit ylös juurineen ja huolehtia ettei maahan jää juurakon kappaleita. Tämän jälkeen on kasvupaikkaa on tarkkailtava seuraavina vuosinaja tarvittaessa kitkettävä uudet taimet pois.[2] Syntyneen kasvijätteen hävittämisessä on syytä olla erityisen huolellinen, jotta kasvia ei tule vahingossa levitettyä uusiin paikkoihin. Pieniä määriä kasvijätettä voi laittaa muovipussissa poltettavaan sekajätteeseen. Isompia määrien kohdalla tulisi ottaa yhteyttä paikalliseen jätehuoltoyhtiöön.[4]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Kanadanpiisku (Solidago canadensis) Vieraslajit. Viitattu 8.9.2016.
- ↑ a b Kanadanpiisku – Vieraslajit.fi vieraslajit.fi. Viitattu 11.8.2024. (englanniksi)
- ↑ Kanadanpiisku Luontoportti. Viitattu 2.10.2021.
- ↑ Kuinka käsittelen ja hävitän vieraskasvijätettä? – Vieraslajit.fi vieraslajit-dev.laji.fi. Viitattu 11.8.2024. (englanniksi)