Espanjansiruetana
| Espanjansiruetana | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Nilviäiset Mollusca |
| Luokka: | Kotilot Gastropoda |
| Alaluokka: | Keuhkokotilot Pulmonata |
| Lahko: | Maakeuhkokotilot Stylommatophora |
| Heimo: | Siruetanat Arionidae |
| Suku: | Arion |
| Laji: | vulgaris |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Arion vulgaris |
|
| Katso myös | |
|
|
|
Espanjansiruetana (Arion vulgaris) on suurikokoinen etanalaji, joka on levittäytynyt vieraslajina nopeasti Euroopan pohjoisosissa. Suomessa laji on luokiteltu kansallisesti haitalliseksi vieraslajiksi.[2] Siihen on viitattu myös nimityksellä tappajaetana[3].
Koko ja ulkonäkö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Espanjansiruetanan väritys vaihtelee laajalla skaalalla, useimmiten oranssista ruskean sävyihin, mutta värejä voivat olla myös harmaat sävyt ja jopa musta. Punasiruetanaan verrattuna oranssien yksilöiden sävy on likaisemman oranssi. Nuorilla etanoilla saattaa olla kyljissään pitkittäisjuovia, mutta vanhemmiten ne yleensä häviävät. Etanan antura on väriltään vaalea ja erittyvä lima haalean kellanoranssia. Hengitysaukko on kilven etuosassa lähellä eläimen päätä ja oikealla kyljellä. Laji on huomattavan kookas ja täysikasvuinen yksilö on täyteen mittaansa venyneenä ja 7–14 cm pitkä.[2][4]
Espanjansiruetana muistuttaa erittäin paljon punasiruetanaa (Arion rufus) ja on läheistä sukua myös mustasiruetanalle (Arion ater).[5] Mustasiruetanasta poiketen espanjansiruetana ei heiluta ruumistaan häirittäessä. Täysin varma lajinmääritys onnistuu kuitenkin vain tutkimalla eläimen lisääntymiselimistöä.[4]
Levinneisyys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vieraslajina levittäytyvää espanjansiruetanaa luultiin alun perin portugalilaiseksi Arion lusitanicus -lajiksi, mutta tämä tunnistus osoittautui vääräksi.[5][6] Nykyään sen katsotaan olevan Arion vulgaris -laji, joka lienee lähtöisin eteläisestä Ranskasta.[5] Lajin yhtenäinen levinneisyys yltää Etelä-Euroopasta Skandinavian eteläosiin saakka.[4]
Ruotsista espanjansiruetana löytyi vuonna 1975. Suomessa lajista tehtiin ensimmäiset havainnot Ahvenanmaalla vuonna 1990 ja Manner-Suomessa 1994.[7][2] Nykyisin se on levinnyt Oulun ja Kajaanin korkeudelle asti,[8][9] mutta kesällä 2014 espanjansiruetanaksi epäiltyjä etanayksilöitä tavoitettiin jo Rovaniemeltä[10].
Elinympäristö ja elintavat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Espanjansiruetana on Suomessa sidoksissa kulttuuriympäristöihin ja se leviää uusille elinpaikoille lähinnä maa-aineksen tai puutarhakasvien siirron mukana. Yksi etana voi edetä yön aikana jopa 50 m:n matkan[2]. Laji on taloudellisesti merkittävä viljely- ja puutarhakasvien tuholainen.[4] Aikuiset espanjansiruetanat kuolevat Suomessa talvella, mutta munat ovat talvehtimiskykyisiä. Espanjansiruetana käyttää vuorokaudessa noin 10 g ravintoa. Se syö lähes kaikkia kasvilajeja, kuollutta kasvinainesta sekä kuolleita eläimiä, minkä vuoksi se on saanut kansanomaisen nimityksen tappajaetana.[2] Kuolleiden lajitovereiden tai muiden raatojen syöminen ei kuitenkaan ole etanoilla erityisen harvinainen piirre[4]. Etana kantaa kolibakteeria sekä koirille vaarallisia keuhko- ja sydänmatoja. Lisäksi ne saattavat kantaa mukanaan listeriabakteeria, joka voi aiheuttaa aivokalvontulehduksen tai keskenmenon.[11]
Yksi espanjansiruetana tuottaa kesän aikana 200–300 munaa, jotka se laskee muutaman kymmenen munan ryhminä maassa olevaan koloon, karikkeen joukkoon tai vaikkapa oksan alle. Muninnan käynnistää sateinen sää, joten kosteat kesät voivat aiheuttaa loppukesällä suuria yksilömääriä. Elleivät olesuhteet ole suotuisat, munien kuolleisuus on kuitenkin huomattavan suuri.[4]
Espanjansiruetana kuuluu etanalajeihin, jotka kumppanin puuttuessa voivat hedelmöittää itse omat munansa. Tämä edesauttaa lajin tehokasta leviämistä sillä uuden populaation syntyyn riittää yksi sukukypsä etana.[4][2]
Torjunta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Espanjansiruetanaa voidaan torjua keräämällä etanoita säännöllisesti, upottamalla etanat kiehuvaan veteen ja hautaamalla raadot syvälle maahan. Kasvillisuuden pitäminen lyhyenä ja lehtikasojen polttaminen vaikeuttavat etanoiden elämää. Tarvittaessa kompostit voi kalkita, mutta tämä haittaa kompostin normaalia toimintaa. Torjuntaan voidaan käyttää myös rauta(III)fosfaattia sisältäviä torjunta-aineita. Ammattiviljelijät voivat saada ostoluvan myös metiokarbia sisältäville torjunta-aineille.[2][4]
Espanjansiruetanaa syöviä petoja ovat sinisorsa (Anas platyrhynchos) sekä jotkin kovakuoriaiset (etanakiitäjäinen (Cychrus caraboides), aitokiitäjäiset (Carabus), sysikiitäjäiset (Pterostichus) ja Silpha atrata).
Espanjansiruetana kelpaa ihmisravinnoksi pestynä, puhdistettuna ja keitettynä. Se tulee esikäsitellä samoin kuin muutkin syötävät etanat. [12]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Rowson, B.: Arion vulgaris IUCN Red List of Threatened Species. Version 2017.3. 2017. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 18.1.2018. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g Espanjansiruetana (Arion vulgaris) Vieraslajit.fi. Viitattu 4.6.2021.
- ↑ Kielitoimiston sanakirja
- ↑ a b c d e f g h A. Koivunen, P. Malinen, H. Ormio, J. Terhivuo & I. Valovirta: Suomen kotilot ja etanat. Opas nilviäisten maailmaan. Helsinki: Hyönteistarvike Tibiale Oy, 2014. ISBN 978-952-67544-6-8 s. 63–65, 267 sekä 272–273
- ↑ a b c Hagefiende skifter navn (Arkistoitu – Internet Archive) BioForsk 31.3.2011(norjaksi)
- ↑ Anderson R (2008) Annotated list of the non-marine Mollusca of Britain and Ireland Conchological Society of Great Britain & Ireland
- ↑ Espanjansiruetana – uusi tuholainen Suomessa (Arkistoitu – Internet Archive) Luonnontieteellinen keskusmuseo
- ↑ Espanjansiruetana Etelä-Savon ympäristökeskus
- ↑ Tappajaetana pesiytyi Suomeen (Arkistoitu – Internet Archive) Helsingin Sanomat 12.9.2009
- ↑ Rovaniemen hautausmaan nilviäinen varmistumassa tappajaetanaksi (Arkistoitu – Internet Archive) Lapin Kansa 30. heinäkuuta 2014
- ↑ Lietsala, Linda: Kauhumato, tappajaetana ja jättiläisherhiläinen - nämä terveydelle vaaralliset ötökät ovat jo tunkeutuneet Eurooppaan Iltalehti.fi. 25.5.2018. Viitattu 29.5.2018.
- ↑ https://www.helsinginuutiset.fi/paikalliset/1698405
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]