Mustatäplätokko

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Mustatäplätokko
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen [1]

Elinvoimainen

Suomessa:

Arviointiin soveltumaton laji [2]

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Yläluokka: Luukalat Osteichthyes
Luokka: Viuhkaeväiset Actinopterygii
Alaluokka: Kehittyneet luukalat Neopterygii
Lahko: Tokkokalat Gobiiformes
Heimo: Tokot Gobiidae
Alaheimo: Gobiinae
Suku: Täplätokot Neogobius
Laji: melanostomus
Kaksiosainen nimi

Neogobius melanostomus
(Pallas, 1814)

Synonyymit
  • Apollonia melanostoma
Katso myös

  Mustatäplätokko Wikispeciesissä
  Mustatäplätokko Commonsissa

Mustatäplätokko[3][4], aiemmin mustakitatokko[5] (Neogobius melanostomus) on Mustanmeren ja Kaspianmeren alueelta peräisin oleva kalalaji, joka on ihmisen toimien mukana levittäytynyt vieraslajina Euroopan ja Pohjois-Amerikan sisävesiin sekä Itämereen.[1] Puolan rannikolle mustatäplätokko ilmestyi 1990[6], ja vuodesta 2005 sitä on tavattu myös Suomen rannikkovesissä.[7] Mustatäplätokko on pohjakala, joka kasvaa 15–25 cm:n pituiseksi. Kotiseudullaan se on arvostettu ruokakala.

Elinympäristö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Se elää 0-30 metrin syvyydessä ja se viihtyy vesissä, joiden lämpötila on 4–20 °C.[8]

Esiintyminen Suomessa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen Lajitietokeskuksen mukaan lajia on tavattu 12:ssa Suomen satamassa. Näistä ensimmäisenä Kaarinassa vuonna 2005.[9]

Mahdolliset haitat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mustatäplätokko on Suomessa vieraslaji ja sen yleistyminen voi aiheuttaa muiden lajien vähenemistä. Esimerkiksi mustatokon määrät ovat joillakin alueilla jo vähentyneet. Lisäksi muiden lajien kalastus saattaa hankaloitua.[9]

  1. a b Freyhof, J. & Kottelat, M.: Neogobius melanostomus IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.1. 2008. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 12.08.2013. (englanniksi)
  2. Mustatäplätokko laji.fi. Suomen Lajitietokeskus. Viitattu 6.11.2019. (suomeksi, ruotsiksi, englanniksi)
  3. Mustatäplätokko (Neogobius melanostomus) (Arkistoitu – Internet Archive) RKTL Tietoa kalalajeista (6.5.2013)
  4. Maa- ja metsätalousministeriö: Vieraslajistrategian luonnos (Arkistoitu – Internet Archive). pdf-tiedosto, s. 31. Luettu 13.2.2011
  5. Mustakitatokko – uusi kalalaji Suomen merialueilla (Arkistoitu – Internet Archive). Itämeriportaali.
  6. Sapota M: Spread of alien (non-indigenous) fish species Neogobius melanostomus in the Gulf of Gdansk (south Baltic). Biological Invasions volume, 2005, 7. vsk. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 27.1.2020.
  7. LuontoPortti: Mustatäplätokko (Neogobius melanostomus)
  8. Neogobius melanostomus (peilipalvelin) FishBase. Froese, R. & Pauly, D. (toim.). Viitattu 21.9.2022. (englanniksi)
  9. a b Mustatäplätokko laji.fi. Suomen Lajitietokeskus. Viitattu 6.11.2019. (suomeksi, ruotsiksi, englanniksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tämä kaloihin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.