HX-hävittäjähanke

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tätä artikkelia tai sen osaa on pyydetty päivitettäväksi, koska sen sisältö on osin vanhentunut.
Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla.
Tarkennus: aikamuodot, vanhentunutta tietoa

HX-hävittäjähanke oli Suomen puolustusministeriön aloittama projekti, jonka tavoitteena on korvata nykyiset Hornet-hävittäjät uusilla monitoimihävittäjillä. Vuonna 2015 alkanut hanke sai hallituksen hyväksynnän 10. joulukuuta 2021.[1][2] Aikataulun mukaan uudet hävittäjät on määrä ottaa käyttöön arviolta vuosina 2025–2030.[3] Hanke on Suomen historian kallein ostos.[4]

Tässä artikkelissa käsitellään hävittäjien valintaa.

Puolustusministeriön esiselvitystyö suositteli vuonna 2015 monitoimihävittäjien hankkimista Hornet-kaluston korvaamiseksi, jotta Suomen puolustuskykyä voitaisiin ylläpitää muuttuvassa toimintaympäristössä. Kuitenkin hanketta on arvosteltu mm. sen kalliin hinnan, suurten hiilidioksidipäästöjen, epätarkoituksenmukaisuuden ja tiedotuksen puutteiden vuoksi. Hanketta on syytetty myös korruptiosta. Asiantuntijat ovat ehdottaneet muita vaihtoehtoja, kuten torjuntahävittäjiä ja ilmatorjuntakalustoa.[5][6][7][8][9][10][11][12]

Hallitus asetti katon hankinnan kustannuksille 10 miljardiin euroon, mutta tämä summa ei sisällä koneiden elinkaaren aikaisia ylläpito- ja kehityskustannuksia.[13][14] Hallitus on suunnitellut näille kustannuksille myös 10 miljardin euron budjetin. Elinkaarikustannukset voivat kuitenkin olla huomattavasti suuremmat, mikä voi nostaa kokonaiskustannukset 25–40 miljardiin euroon.[15][16] Eduskunta on myöntänyt hallitukselle valtuudet käyttää hävittäjien hankintaan 10 miljardia euroa.[17]

Puolustusvoimissa työskenteli vuonna 2019 noin 70 henkilöä HX-hankkeen parissa[18], ja sen ohjelmajohtajana toimi kenraalimajuri evp Lauri Puranen.[19][20]

Hankinnoista päätettäessä HX-lyhenteen ensimmäinen kirjain viittasi korvattavaan koneeseen (Hornet) ja X-kirjain oli seuraajaehdokkaan tunnus.

Lähtökohta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
F-18 nousemassa lentotukialus Harry S. Trumanilta.

Hanke alkoi puolustusministeri Carl Haglundin 2014 käynnistämällä esiselvityksellä Hornetien suorituskyvyn korvaamisesta.[21] Esiselvitys valmistui kesäkuussa 2015. Puolustusministeriön raportin mukaan nykyisen Hornet-kaluston elinkaaren pidentäminen vuoden 2030 jälkeen ei ole kustannustehokas eikä puolustuskyvyn kannalta riittävä ratkaisu, koska koneiden suhteellinen suorituskyky heikkenee, rakenteet väsyvät ja järjestelmien tuotetuki loppuu.[22]

Lähtökohdan kritiikkiä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Professori Heikki Hiilamon mukaan vaihtoehtoja hävittäjähankinnalle olisivat 1. Hankkia uusia koneita vähemmän kuin suunniteltu, koska uudet hävittäjät ovat aiempia tehokkaampia, 2. Pidentää nykyisten hävittäjien käyttöikää, 3. Uusia vain osa koneista, esimerkiksi vanhin laivue, 4. Hankkia käytettyjä hävittäjiä tai 5. Korvata Hornetit kokonaan tai osittain erilaisilla järjestelmillä, kuten miehittämättömillä lennokeilla tai ohjusjärjestelmillä.[23]

Tietokirjailija Pentti Sainion mukaan Hornetien elinkaarta voitaisiin jatkaa noin kymmenellä vuodella hintaan 0,5–0,7 miljardia euroa.[10] Ilmailuteollisuuden asiantuntija Pertti Korhonen arvioi myös, että Hornetien elinkaarta voisi jatkaa yli viiden vuoden. Suomen Rauhanpuolustajien toiminnanjohtaja Teemu Matinpuro huomautti, että Kanada aikoo lentää vuoteen 2032 asti vanhemmilla Horneteilla kuin Suomi. Tämä viittaa siihen, että Suomikin voisi jatkaa Hornetien elinkaarta säästäen samalla merkittävästi puolustusbudjetissa.[24] Lisäksi Rauhanliiton puheenjohtaja, entinen Vihreiden europarlamentaarikko Tarja Cronberg esitti hävittäjähankintojen perumista.[25]

Hankkeen aikataulu

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Huhtikuussa 2016 lähetettyyn tietopyyntöön vastasivat tarjoajat loppuvuonna 2016: F/A-18, F-35, JAS Gripen, Rafale ja Eurofighter Typhoon.[26] Lisäksi lähetettiin 26. huhtikuuta 2018 tarjouspyynnöt Yhdysvaltain, Ranskan, Ruotsin ja Britannian viranomaisille, jotka välittivät ne lentokonevalmistajille.[27] Kaikki viisi valmistajaa vastasivat alustavaan tarjouspyyntöön tammikuussa 2019.[28]

Hävittäjävaihtoehtojen olosuhdetestaus oli tarkoitus aloittaa 2019.[29][30] Syksyllä 2019 oli tarkoitus pyytää valmistajilta tarjouksen tarkennus, ja lopulliset tarjoukset olisi saatu vuoden 2020 loppupuolella.[18]

Tammikuussa 2020 alkoi Satakunnan lennoston Pirkkalan tukikohdassa testaus- ja todennustapahtuma, jossa jokaista konemallia testattiin viikon ajan. Testeissä todennetut suoritusarvot käytettiin myöhemmin simuloiduissa testeissä.[31]

Lokakuusta 2020 lähtien järjestettiin viimeinen neuvottelukierros, jossa jokaisen ehdokkaan kanssa neuvoteltiin neljä päivää.[32]

29. tammikuuta 2021 valmistajille lähetettiin lopulliset tarjouspyynnöt, ja valmistajat jättivät sitovat tarjouksensa 29. huhtikuuta 2021.[33][34]

Elokuussa 2021 neljä viidestä ehdokkaasta esiintyi yleisölle Helsingissä järjestetyssä lentonäytöksessä.[35]

Puolustusvoimat mittasi koneiden suorituskykyä tietokonesimuloiduissa tehtävissä, mukaan lukien hävittäjätorjunta, maavoimien ja merivoimien tukeminen ilmaiskuilla, pitkän matkan ohjusiskut ja taistelukentän tiedonkeruu ja -jakaminen. Puolustusvoimat pisteytti tarjolla olevat hävittäjät suorituskyvyn perusteella.[18]

Joulukuun alussa 2021 puolustusvoimat jätti hankintaesityksensä puolustusministeriölle.[33]

Iltalehden mukaan puolustusvoimat esittäisi, että Suomen ilmavoimien uudeksi hävittäjäksi hankittaisiin Lockheed Martinin F-35.[36]

Puolustusministeri Antti Kaikkonen ilmoitti tekevänsä omat harkintansa Puolustusvoimien arvioiden pohjalta ja antaa sitten esityksensä valtioneuvostolle.[37] Koneiden toimitukset ajoittuisivat vuosille 2025–2030.[3]

Helsingin Sanomien mukaan puolustushallinto on varautunut jatkamaan Hornet-hävittäjien käyttöä 2–5 vuotta pidempään, mikäli HX-hankkeessa tapahtuu viivästyksiä.[38] Uutissuomalaisen teettämän mielipidetutkimuksen mukaan 51 prosenttia suomalaisista katsoi huhtikuussa 2020, että HX-hävittäjähanketta pitäisi lykätä koronapandemian aiheuttaman taloudellisen laskusuhdanteen vuoksi. Koronaviruspandemian takia päätös Hornetien seuraajasta viivästyi alkuperäisestä aikataulusta.[39]

Valintapäätös

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hallitus ilmoitti 10. joulukuuta 2021 tiedotustilaisuudessa päätöksestään hankkia Suomen ilmavoimille 64 kappaletta F-35A Block-4 lentokonetta noin 10 miljardin euron hintaan.[40]

Uudet koneet saapuvat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ilmavoimat ottaa ensimmäiset F-35-hävittäjät käyttöönsä Yhdysvalloissa vuonna 2025 henkilöstön alkukoulutuksessa. Ensimmäiset F-35-koneet toimitetaan Suomeen vuonna 2026. F-35-kalusto saavuttaa alustavan operatiivisen suorituskyvyn vuonna 2028. Vuosina 2028–2030 Suomessa on operatiivisessa käytössä kaksi konetyyppiä, F/A-18 ja F-35 rinnakkain. F/A-18-kalusto poistetaan käytöstä vuoden 2030 loppuun mennessä ja vuodesta 2031 alkaen F-35 toimii Ilmavoimien päälentokalustona.[41]

Hinta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

HX-hävittäjähankinta on puolustusvoimien ja myös Suomen valtion historian kallein hankinta[7][4][42].

Valtioneuvoston vuoden 2017 puolustusselonteossa lentokonehankinnan hinnaksi arvioitiin 7–10 miljardia euroa[43] ja lokakuussa 2019 hallitus linjasi, että hankinta saa maksaa enintään 10 miljardia euroa.[13][44]

Ostohinta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kymmenen miljardin hinta koostuu kolmesta osasta: Hankinnan valmistelu maksaa 21 miljoonaa.[45] 579 miljoonan siirtomäärärahalla sovitetaan uudet hävittäjät Suomen puolustusjärjestelmään. [45] 9,4 miljardin euron tilausvaltuudella hankitaan uudet hävittäjät.[45] Tähän summaan kuuluu koneiden lisäksi muun muassa aseistus, sensorit, koulutus- ja huoltojärjestelmät ja käyttöönottokoulutus, sekä niin sanottu teollinen yhteistyö.[46] Tästä ohjusten osuus on karkeasti arvioiden 1,2 miljardia euroa.[47]

Näin koostuva kymmenen miljardin lasku on maksettava vuosina 2021–2031.[45]

Indeksikorotukset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Niin sanotut indeksikorotukset saattavat nostaa hävittäjähankinnan loppusummaa 1–1,5 miljardilla eurolla[45]. Indeksikorotukset viittaavat siihen, että kymmenen vuoden maksukauden aikana esimerkiksi työn ja raaka-aineiden hinnat ja valuuttakurssit muuttuvat[46]. Siten ostohinta saattaa pahimmassa tapauksessa nousta 11,5 miljardiin.[45][46]

Valuuttakurssiriski on merkittävin kokonaishintaan vaikuttava tunnistettu taloudellinen riski[48].

Vuonna 2022 hävittäjähankintojen valuuttakurssimuutoksista aiheutui VM:n mukaan lisämenoja 81 miljoonaa euroa ja vuonna 2023 niitä aiheutui 124 miljoonaa euroa.[49] Vuoden 2024 arvio on 169 miljoonaa euroa ja 2025 on ennakoitu noin 150 miljoonan euron lisäkustannusta[49].

Elinkaaripäivitykset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Koneiden käyttöiän aikana tullaan tekemään kaksi elinkaaripäivitystä, joista kummankin lasketaan maksavan noin miljardi euroa.[46]

Kustannukset koko elinkaaren aikana

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ostohinnan ja indeksikorotukset kattavaan lukuun ei ole laskettu koneen elinkaaren aikana kertyviä ylläpito- ja kehityskustannuksia[50]. Puolustusalalla oletetaan, että hävittäjäkoneen hankintahinta on vain 30 prosenttia koneen elinkaaren kokonaiskustannuksista[15]. Esimerkiksi Sveitsin hallitus on esittänyt hävittäjähankintaa noin 4,62 miljardin euron hinnalla ja ilmoittanut samalla koko kaupan eli koneiden hankinnan ja niiden 30-vuotisen käytön hinnaksi noin 14 miljardia euroa, jolloin hankintahinta muodostaa karkeasti sanottuna 33% elinkaaren kustannuksista[51].

Nykyisin Hornetien ylläpito nielee noin 10 prosenttia Suomen 2,4 miljardin euron puolustusbudjetista eli se maksaa 240 miljoonaa euroa vuodessa. Suomi vaatii, että HX ei saa tulla tätä kalliimmaksi ja että HX:n ylläpitokustannukset ja päivitykset on voitava kattaa Suomen normaalista puolustusbudjetista[52]. Jos vuotuiset enimmäiskäyttökustannukset lasketaan 250 miljoonaksi euroksi, 30 vuoden aikana niiden yhteissummaksi tulee 7,5 miljardia euroa[51].

Tämä raja olisi vaikeasti saavutettavissa etenkin F-35:lle, jonka huolto ja ylläpito ovat osoittautuneet erittäin kalliiksi[52]. Esimerkiksi Norja maksaa tilaamistaan F-35-koneista noin 142 miljoonaa euroa per kone, ja arvioi, että ostohinnan päälle tuleva 30-vuotinen elinkaarikustannus on lähes 400 miljoonaa euroa per kone, joten Suomen tilausmäärällä F-35-koneiden ostaminen maksaisi 9,1 miljardia euroa ja niiden käyttö lisäksi 25,6 miljardia euroa 30 vuoden aikana[15][53]. Yhdysvalloissa lasketun hinnan perusteella F-35:n käyttö- ja huoltokulut elinkaaren aikana olisivat 23,4 miljardia euroa[15]. Sveitsin hinnoilla käyttö maksaisi 17,1 miljardia euroa 30: vuodessa ja Alankomaiden hinnoilla 23,8 miljardia samassa ajassa[54][55]. Belgian maksamilla hinnoilla 64:n F-35-hävittäjän elinkaaren kustannukset olisivat 25 miljardia eli kaksinkertaisesti sen, mitä Hornetien käyttö maksaa nykyään[56].

Myös Helsingin Sanomat kiinnitti lokakuussa 2021 huomiota siihen, että Suomessa hävittäjien elinkaarikustannukset on arvioitu alhaisemmiksi, kuin monissa muissa maissa.[54] Esimerkiksi Alankomaiden ilmavoimat käyttää F-35-laivueensa käyttöön ja ylläpitoon yli kaksi kertaa enemmän rahaa kuin Suomi on varannut puolta isommalle laivueelle[54]. Yhdysvaltain valtiontalouden tarkastusviraston (GAO) mukaan F-35:n hankintahinta muodostaa alle neljäsosan sen elinkaarikuluista[57] [54]. HS:n mukaan vaikuttaisi siltä, että 250 miljoonan euron vuosibudjetti 64:n F-35-hävittäjän pyörittämiseen on täysin riittämätön[16].

Puolustusvoimien logistiikkalaitoksen johtaja, insinöörikenraalimajuri Kari Renko selittää Suomen ja muiden maiden välisiä eroja budjetointikäytäntöjen eroilla: henkilöstökuluja, tietotekniikkakuluja, arvonlisäverosummia ja indeksikorotuksia kirjataan eri maissa eri tavoin. Valtiontalouden tarkastusviraston pääjohtajan sijainen Matti Okko ei usko, että tämä riittää selittämään eroja.[55]

Suomen Kuvalehden mukaan käyttökustannuksille asetettu raja pystytään alittamaan vain, jos hankituilla koneilla lennetään hyvin vähän[51]. Vaihtoehtoisesti hävittäjähankinnan hintakatto elinkaarikuluineen olisi asetettava noin 17,5 miljardiin euroon, millä hinnalla F-35-hävittäjiä saisi vain 48 kpl, eli kolme neljäsosaa suunnitellusta määrästä[56]. Muussa tapauksessa ilmavoimien kasvavien kulujen vuoksi Maavoimien toiminnasta joudutaan säästämään[55].

Aseteollisuuteen keskittyvän IHS Jane's -julkaisun vuonna 2012 laatiman arvion mukaan Suomen harkitsemien hävittäjien hinnassa lentotuntia kohti on suuria eroja. Polttoaine-, huolto-, korjaus- ja henkilöstökulut mukaan lukien Saab Gripen on HX-hankkeeseen osallistuvista koneista halvin lentotuntia kohden, 4 700 dollaria per tunti (2012 USD).[58] IHS Jane's arvioi Rafalen lentokustannuksiksi vastaavasti 16 500 dollaria lentotuntia kohden ja Typhoonin lentokustannuksiksi 18 000 dollaria tunnilta.[58] Super Hornetin lentokustannuksiksi IHS Jane's arvioi varustuksesta riippuen 11 000–24 000 dollaria tunnilta.[58] Australian ilmavoimien arvion mukaan F-35A:n lentokustannukset ovat 21 000 dollaria lentotunnilta ja Yhdysvaltain laivaston arvion mukaan F-35:n B- ja C-versioiden lentojen hinnaksi tulee 31 000 dollaria lentotunnilta, mutta Jane's huomauttaa, että luotettavan kustannusarvion tekemiseen tarvittavaa tietoa puuttuu vielä.[58] Nykyisin Suomessa käytössä olevilla Horneteilla yhden lentotunnin suora kustannus on 9 000–9 500 euroa, eikä Suomella ole ollut joka vuosi varaa lentää riittävästi.[59] Ohjelmajohtaja Lauri Puranen on kritisoinut julkisuudessa esitettyjen lentotuntihintojen vertailua, koska ne eivät ole keskenään vertailukelpoisia erilaisten laskentatapojen vuoksi.[60]

F-35A:n suorat kustannukset lentotuntia kohden olivat Yhdysvaltain puolustusministeriön vuonna 2021 julkaisemien suoriin kustannuksiin (joihin kuuluvat polttoainekulut, lämpötila-anturit, tuulettimet, öljynsuodattimet, venttiilit, kytkimet, sulakkeet, ilmaisimet, jäähdytysnesteet, jäänestoaineet, öljyt, tiivisteet, kondensaattorit ja akut, yksikkö- ja varikkotason korjaukset ja niissä vaihdettavat osat ja komponentit) perustuvien liittovaltion viranomaisten välisten vuokrahinnastojen mukaan kuitenkin vain 13 185–13 806 dollaria eli noin 11 800 euroa.[61][62] Samassa julkaisussa Super Hornetin vastaavalla tavalla lasketuiksi suoriksi kustannuksiksi lentotuntia kohden ilmoitetaan 16 742–17 516 dollaria eli noin 14 950 euroa.[61][62] Norjan ilmavoimat on taas 2021 marraskuussa ilmoittanut F-35A:n lentotuntikustannuksiksi (sisältäen henkilötyötunti-, huolto-, varaosa- ja polttoainekustannukset) vain noin 110 000 Norjan kruunua, eli noin 11 000 euroa.[63]

Saabin edustajan mukaan Suomen Hornet-hävittäjien korvaaminen Gripen E/F -hävittäjillä maksaisi noin 10 miljardia euroa uuden koneen 30-vuotisen elinkaaren aikana sisältäen itse hankinnan, teollisen yhteistyön, tarvittavat simulaattorit sekä koneiden huollon ja ylläpidon hankintahetken kyvykkyyksien tasolla. Käytännössä koneiden käyttöiän aikana ilmataistelu tuo kuitenkin koneille uusia vaatimuksia, jotka edellyttävät lisäinvestointeja. Tämä huomioiden Gripenin koko elinkaaren kustannus voisi olla noin 15 miljardia euroa, jos hankintahinta olisi hintahaarukan alapäässä, eli noin 7 miljardia euroa[64][50].

Kritiikkiä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Professori Heikki Hiilamo on kiinnittänyt huomiota siihen, että Tanskan hävittäjähankinnassa puolustusministeriö oli antanut puutteellisen kuvan hävittäjien kokonaishinnasta. Hiilamo oudoksuu myös sitä, että Suomessa esiselvitystyöryhmään on kuulunut ainoastaan puolustusvoimien ja puolustusministeriön edustajia, eikä mukana ole ollut esimerkiksi valtiovarainministeriön edustajaa.[65]

Hankinnan korkeaa hintaa ovat kritisoineet muun muassa vasemmistoliiton kansanedustaja Veronika Honkasalo ja SDP:n kansanedustaja Jukka Gustafsson.[66][67]

Kauppatieteiden tohtori ja Palkansaajien tutkimuslaitoksen entinen tutkimuskoordinaattori Eero Lehto on kritisoinut sitä, että HX-hankkeessa ei sovelleta kustannus-hyötyanalyysia. Tämä on Lehdon mukaan ”tavatonta julkisten investointien kohdalla” ja johtaa siihen, että Suomi voi hankkia hävittäjän, joka on miljardeja kalliimpi, mutta vain vähän kilpailun hävinnyttä suorituskykyisempi.[68]

Hankinnan rahoitus ja vaikutus Suomen talouteen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Puolustusvoimien strategisten suorituskykyhankkeiden (HX-hanke ja Laivue 2020 -hanke) vaikutus puolustusministeriön budjettikehykseen

Itse hankintaa varten Suomen on tarkoitus ottaa velkaa. Helsingin Sanomien pääkirjoituksessa oletettiin, että puolueet ovat päätyneet velanottoon, jotta hankintaa ei tarvitsisi budjettisuunnittelussa asettaa vastakkain esimerkiksi hyvinvointimenojen kanssa. Helsingin Sanomat huomauttaa pääkirjoituksessaan kuitenkin, että ”hankinnan maksavat lopulta suomalaiset veronmaksajat, vaikka maksua lykättäisiin hetkellisellä velkaantumisella”.[69] Aalto-yliopiston taloustieteen professori Pertti Haaparanta on pitänyt hävittäjäostojen jättämistä pois kestävyysvajelaskelmista ”silmänlumeena”, hänen mukaansa ostot ”ennemmin tai myöhemmin ovat väkisin mukana kestävyysvajelaskelmissa, ellei sitten pitkän ajan velkatavoitteen anneta kasvaa”.[70] Kauppatieteiden tohtori ja Palkansaajien tutkimuslaitoksen entinen tutkimuskoordinaattori Eero Lehto on todennut HX-hankinnalla olevan ”merkittävä vaikutus koko kansantalouteen”. Lehdon mukaan, koska hankkeen kotimaisuusaste jäänee selvästi alle puolustusvoimien hankintojen keskimääräisen tason, sen vaikutus BKT:hen on hyvin negatiivinen. Näin ollen Lehto näkee riskinä, että ”hanke paisuu kustannuksiltaan kansantalouden kannalta kestämättömäksi”.[68]

Hankittavien hävittäjien elinkaarikustannukset on tarkoitus kattaa puolustusbudjetista[69][71]. Suomen valtion puolustusmenot vuonna 2016 olivat 2,7 miljardia euroa[72]. Puolustusministeriön määrärahoja kasvatetaan vuoteen 2022 mennessä 4,5 miljardiin euroon[73]. Kasvu aiheutuu pääosin puolustusvoimien strategisista suorituskykyhankkeista[73], jotka ovat HX-hävittäjähanke ja Laivue 2020 -alushanke[74]. Laivue 2020 -hankkeen kokonaismenot ovat 1,2 miljardia euroa vuosille 2019–2025, eli keskimäärin 200 miljoonaa euroa vuodessa[75]. Vuosina 2021–2022 puolustusministeriön määrärahoihin sisällytetään HX-hävittäjähankkeen rahoitusta 1,0 miljardia euroa vuodessa[73]

Tietokirjailija Pentti Sainio on katsonut hankinnan olevan kallis ja laskenut nykyisten Hornet-hävittäjien maksaneen Suomelle kymmenkertaisesti sen, mitä hankintoja tehtäessä vuonna 1991 arvioitiin.[5]

Vuonna 2024 hallitus valmisteli uusia säästöjä ja veronkiristyksiä, jolloin Helsingin Sanomat selvitti valtion velkakierteen syitä ja listasi sen kolme tärkeintä tekijää: hyvinvointialueiden ja kuntien valtionavustusten kasvu (3,9 mrd.); puolustusmateriaalihankinnat 2,2 mrd. (josta hävittäjien osuus 1,5 mrd / 3 v.) ja valtion velan korkomenot 1,8 mrd. euroa kolmessa vuodessa[76]

Lukumäärä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Puolustusvoimat lähetti keväällä 2018 tarjouspyynnöt 64 hävittäjästä[27]. Ilmavoimien komentajan, kenraalimajuri Sampo Eskelisen mukaan uusia koneita oli hankittava 64, tai jos niitä hankittaisiin vähemmän, silloin olisi myös päätettävä, mikä osa maasta jätettäisiin puolustamatta[77]. Samoin ohjelmajohtaja Lauri Puranen vakuutti, että suorituskyvyn täysimääräinen korvaaminen edellyttäisi samaa määrää hävittäjiä kuin Suomella oli entuudestaan[78]. Purasen mukaan turvallisuustilanteen muutos ei tukenut hävittäjämäärän vähentämistä, vaan jopa päinvastoin[78]. Siksi 64 uutta konetta olisi oikea lukumäärä[78].

Marraskuussa 2019 puolustusvoimat lähetti tarkennetun tarjouspyynnön, jossa koneiden enimmäishinnaksi oli asetettu 10 miljardia euroa.[44] Tuolloin ohjelmajohtaja Puranen arvioi, että konemäärä tulisi laskemaan 64:stä, kun taas puolustusministeri Antti Kaikkonen totesi, että hankinta tulee olemaan 64:n koneen suuruusluokkaa.[44][13]

Vuoden 2020 alkuun mennessä Suomi oli tinkinyt aiemmasta vaatimuksestaan[56]. Tuolloin ohjelmajohtaja Puranen pyrki kiinnittämään huomiota siihen, että suorituskyvyn kokonaisuudessa oli muitakin tärkeitä osa-alueita kuin koneiden lukumäärä, eikä lukumäärällä hänen mukaansa ollut enää suoraa yhteyttä koko järjestelmän suorituskykyyn[79]. Samalla Puranen arvioi, että korkeita käyttö- ja ylläpitokustannuksia tultaisiin paikkaamaan koneiden lukumäärää pienentämällä[79].

Kun valmistajien lopulliset tarjoukset saatiin keväällä 2021, yhteen tarjoukseen kuului 64 konetta, toiseen 66, ja kolme tarjokkaista jätti lukumäärän kertomatta[80]. Silloin puolustusministeri Antti Kaikkonen ilmoitti "kunnioittavansa myyjien mahdollisuutta kertoa tai olla kertomatta konemääriä"[81].

Vähemmän?

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vasemmistoliiton puheenjohtaja Li Andersson[82] ja taloustieteen professori Roope Uusitalo[83] ovat kyseenalaistaneet hävittäjien lukumäärän ja ehdottaneet pienemmän määrän hankkimista. Roope Uusitalo on kysynyt, miksi koneita ei ostettaisi 47:ää.[83] Li Anderssonin mukaan koko Suomea on pystyttävä puolustamaan, mutta hankintaa ei pidä mitoittaa sen mukaan, että Suomi ryhtyisi hyökkäyssotaan.[84] Puolueista vasemmistoliitto, SDP, vihreät ja perussuomalaiset ovat sitä mieltä, että Suomi voisi hankkia vähemmänkin kuin 64 hävittäjää[85].

Pentti Sainio on pitänyt 30:a hävittäjää riittävänä määränä, koska Suomen hankkimat raskaat raketinheittimet korvaavat monitoimihävittäjien kaukovaikutuskykyä.[5]

Suomen Kuvalehti esitti ajatuksen, että koska uudet koneet ovat entisiä tehokkaampia, voitaisiin Hornetien suorituskyky periaatteessa korvata täysimääräisesti entistä pienemmällä määrällä hävittäjiä[86]. Esimerkiksi Tanska katsoi säilyttäneensä entisen suorituskykynsä, vaikka se supisti hävittäjiensä määrää 47 %[86]. Jos uusia koneita hankitaan sama määrä kuin vanhoja, teknisen kehityksen vuoksi ilmavoimien suorituskyky ei säily entisellä tasollaan, vaan sen taso kohoaa[86]. Toisaalta myös vihollisten kyvyt kohentuvat samaa tahtia, joten koneiden lukumäärän pienentyessä yksipuolisesti voimasuhteet eivät säilyisi samoina[86].

Professorit Markku Kuisma ja Jussi Pakkasvirta, yliopistonlehtori Juri Mykkänen sekä kustantaja Mika Rönkkö esittivät, että Suomella on todellista tarvetta vain seitsemälle hävittäjälle – ja sekin pelkästään paraatien ja ylilentonäytösten takia. Suomen puolustuksen kannalta he pitivät liikuteltavia ilmatorjuntajärjestelmiä tehokkaampana ja halvempana vaihtoehtona.[6][87][88]

Enemmän?

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

64:ää konetta tai vielä suurempaa määrää ovat puolestaan esittäneet Ilmavoimien komentajat Sampo Eskelinen[77] ja Kim Jäämeri[59] sekä puolustusministeri Jussi Niinistö, joka hankkisi mieluummin sata konetta[89][90]. Sinisten, keskustan, kristillisdemokraattien, kokoomuksen ja RKP:n mukaan hävittäjiä on hankittava 64 tai sitä enemmän[85].

Miksi juuri 64?

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Helsingin Sanomat arvioi puolustusministeriön esittämän 64:n koneen määrän johtuvan siitä, että Ilmavoimat voi ylläpitää ympärivuorokautista ilmatoimintaa koko maassa, jos koneita hankitaan huoltoon joutuvien 16 koneen lisäksi pohjoiseen kuusi neljän koneen parvea ja etelään saman verran, eli yhteensä 64[91].

Ohjelmajohtaja Puranen perustelee lukumäärää muun muassa sillä, että vaikka turvallisuusympäristö on entistä vaikeampi, nykyiset resurssit riittävät vain 60:n hävittäjän ylläpitoon[92]. Purasen mukaan uudet hävittäjät eivät merkittävästi eroa vanhoista koneista, jotka on korvattava täysimääräisesti, ja vanhoja koneita oli aikoinaan ”monen mielenkiintoisen vaiheen kautta” päädytty hankkimaan 64 kappaletta[92]. Ilmavoimien komentaja Sampo Eskelisen mukaan ”suomalainen puolustusjärjestelmä ei enää päde”, jos 64:n koneen määrää vähennetään ”merkittävästi”[18]. Ohjelmajohtaja Purasen mukaan siinä tapauksessa hanke keskeytetään ja aloitetaan uudelleen.[93]

Emeritusprofessori Jouni Suistola katsoo hävittäjien lukumäärän todellisen syyn periytyvän Pariisin rauhansopimuksen ehdoista, eikä pidä uskottavana perustetta, jonka mukaan "koko maan puolustamiseen" tarvittaisiin hävittäjiä juuri 64[94].

Koneiden lopullisen lukumäärän ratkaisee Suomen hallitus.[18]

Hankintaperusteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tarjouspyynnössä harkinta on jaettu viiteen osaan. Niitä ovat hävittäjien suorituskyky, sotilaallinen huoltovarmuus, turvallisuuspolitiikka, teollinen yhteistyö ja hinta[95]. Näistä tärkein on tarjouspyynnön mukaan suorituskyky[95].

Suorituskyky

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ilmavoimien entisen komentajan Matti Aholan mukaan aseet muodostavat kaksi kolmasosaa hävittäjän suorituskyvystä[47]. Maanpuolustuskorkeakoulun ilmasotaopin pääopettajan Mikko Sarantolan mukaan aseet muodostavat suorituskyvystä noin yhden kolmasosan[47].

Ohjelmajohtaja Purasen mukaan uudet hävittäjät eivät ole Hornetia nopeampia tai ulottuvampia, eikä niiden toiminta-aika ilmassa ole juurikaan pidempi[78]. Ehdokkaiden aseistaminen ja tankkaaminen maassa uutta lentotehtävää varten ei myöskään ole yhtään nopeampaa[78].

Sotilaallinen huoltovarmuus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Puolustusvoimat haluaa itsenäisen ja ulkopuolisesta avusta riippumattoman järjestelmän, koska Suomi ei kuulu Natoon eikä Suomella ole puolustusliittoa Ruotsin kanssa[59].

Saabin edustajan mukaan Gripen-järjestelmä toimisi kriisioloissa tarvittaessa täysin itsenäisesti, eikä huoltovarmuus olisi ongelma, koska järjestelmään liittyvää teollista osaamista löytyisi Suomesta[59]. Saabin mukaan Suomen teollisuus voisi hoitaa 80–90 prosenttia ostamiensa Gripeneiden ylläpito-, korjaus- ja huoltotöistä[96].

Turvallisuuspolitiikka

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eduskunnan ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtaja Pertti Salolaisen mukaan Suomen Hornet-hankinnalla oli valtava merkitys siinä, että se lähensi Suomea Yhdysvaltoihin ja Natoon.[97] Salolaisen mukaan HX-hankkeessa suurin ulkopoliittinen merkitys olisi yhdysvaltalaisella tai ruotsalaisella vaihtoehdolla.[97] Ruotsin kanssa Suomella on nykyään pitkälle menevää sotilaallista yhteistyötä, ja maat esimerkiksi järjestävät yhteisiä harjoituksia.[98]

Amerikkalaisen hävittäjän valinta HX-hankkeessa sitoisi Suomen puolustuskyvyn pitkäksi aikaa Yhdysvaltain oikukkaaseen poliittiseen järjestelmään.[98] kenen mukaan?

Breaking Defense -verkkojulkaisu arvelee ruotsalaisen vaihtoehdon säilyttävän Suomen suhteet Venäjään paremmalla tolalla.[99]

Yhdysvaltalaisen ilmailualan tutkimuslaitoksen Teal Groupin johtaja ja hävittäjäasiantuntija Richard Aboulafia pitää selvänä, että Suomen päätös on poliittinen tai geopoliittinen yhtä paljon kuin tekninen[100]. Hänen mukaansa kyse ei ole niinkään parhaasta koneesta parhaaseen hintaan, vaan siitä, minkä strategisen valinnan Suomi tekee[100]. Aboulafia tiivistää valinnan kolmeen vaihtoehtoon: 1. Suomi voi pitäytyä pohjoismaisessa puolueettomuudessa, mikä puoltaisi Gripeniä[100]. 2. Suomi voi haluta säilyttää Nato-kumppanuuden ilman jäsenyyttä, jolloin päätös on Super Hornet[100]. 3. Suomi voi ottaa uusia askeleita Naton suhteen, ja silloin valinta on F-35[100].

Teollinen yhteistyö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ennen vuotta 2012 Suomessa oli käytäntönä, että aseostoissa edellytettiin vastakauppoja[101]. Kun Suomi osti Hornet-hävittäjiä vuonna 1992, myyjä velvoitettiin järjestämään ostoja Suomesta sadan prosentin eli 3,4 miljardin dollarin arvosta[101].

Vuoden 2012 jälkeen ei vastakauppoja kuitenkaan ole vaadittu[101]. EU:n puolustus- ja turvallisuushankintadirektiivi ja siihen perustuva suomalainen laki puolustus- ja turvallisuushankinnoista kieltää vastakaupat, koska ne vääristävät kilpailua[101].

Direktiivistä voidaan kuitenkin poiketa[101]. Tässä tarkoituksessa puhutaan vastakauppojen sijaan teollisesta yhteistyöstä, joka tarkoittaa sellaisia vastakauppoja, jotka liittyvät kiinteästi puolustukseen ja puolustusteollisuuteen[101].

Teollinen yhteistyö voi olla joko suoraa tai epäsuoraa[101]. Suora yhteistyö liittyy hankittavaan järjestelmään eli tässä tapauksessa hävittäjiin, ja sillä varmistetaan asejärjestelmän huoltovarmuus ja toimivuus[101]. Suoran teollisen yhteistyön osuus Hornetien vastakaupoista oli 15 prosenttia[101].

Epäsuora teollinen yhteistyö ei liity hankittavaan järjestelmään vaan johonkin muuhun turvallisuuden kannalta tärkeään teknologiaan[101]. Sellaisia voivat olla esimerkiksi ohjelmistot, kyberturvallisuus tai keskeisiin turvallisuusetuihin liittyvä tutkimus ja tuotekehitys[102]. Epäsuora teollinen yhteistyö on käytännössä veronmaksajien tukea puolustusteollisuudelle[101].

Suomi on asettanut HX-hankinnoissaan teollisen yhteistyön minimivaatimukseksi 30 prosenttia kaupan kokonaisarvosta eli 3 miljardia euroa[101][52]. Tämä perustuu karkeisiin arvioihin siitä, mitä Suomen puolustusteollisuus kykenisi tuottamaan, ja toisaalta siitä, mitä direktiiviä valvova Euroopan komissio voisi pitää hyväksyttävänä[101]. Suoran teollisen yhteistyön osuus HX-hankkeessa on noin 2,5 miljardia euroa ja epäsuoran yhteistyön osuus 500 miljoonaa euroa[102].

Teollisen yhteistyön vaatiminen nostaa hävittäjähankinnan hintaa[101]. Tutkimusten mukaan hinnan nousu on 3–34 prosenttia, tai karkeasti arvioiden 10 prosenttia[101]. Kun HX-kaupan kokonaisarvo on 10 miljardia euroa ja teollista yhteistyötä tehdään 30 prosentin edestä eli 3 miljardilla eurolla, silloin yhteistyön toteuttaminen maksaa suomalaisille 300 miljoonaa euroa[101]. Tämä summa vähennetään viime kädessä hankittavien koneiden määrästä[101].

Hornet-koneiden hankinnassa teollisen yhteistyön 15 prosentin osuus edellytti sitä, että Hornetien loppukokoonpano tapahtui Suomessa[52]. Jos HX-hankkeen teollisessa yhteistyössä halutaan päästä 30 prosenttiin, myös HX-hankkeen koneiden loppukokoonpanon pitäisi tapahtua Suomessa[52].

F-35:n valmistaja Lockheed Martin on suhtautunut kielteisesti loppukokoonpanoehdotuksiin[52]. Kuitenkin voittaneessa Lockheed Martinin tarjouksessa Suomeen on tulossa jopa 400 eturungon valmistus vuosina 2026–2040 ja Pratt & Whitney F135 -moottorien loppukokoonpano ja huollot, sekä joidenkin rungon alapuolisten komponenttien valmistusta.[103] Tämän ansiosta Patrian Jämsän Hallin ja Nokian Linnavuoren toimipisteisiin syntyy yhteensä 100 työpaikkaa lisää nykyisten lisäksi.[103][104]

Saab taas esittää, että Gripen-hävittäjien loppukokoonpano ja osa koneiden osien tuotantoa tapahtuisi Suomessa[64]. Saab on hankintakilpailun alla perustanut Tampereelle tuotekehitystä tekevän Saab Teknologiakeskuksen, sekä pääkaupunkiseudulle tutkimushankkeen yhdessä Aalto-yliopiston kanssa[64]. Lokakuussa 2021 Saabin teknologiakeskuksessa työskentelee noin 60 insinööriä ja Saab laajentaa toimintojaan kymmenillä uusilla työpaikoilla Tampereella ja Helsingissä[105]. Lisäksi Saab on ehdottanut pelkästään Gripeniin keskittyvän kehityskeskuksen perustamista Suomeen[64]selvennä.

Ehdolla olevat koneet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hankkeen alussa uskottiin, että tuleva hävittäjä olisi yksi tai useampi kaikkiaan seitsemästä vaihtoehdosta: joko yhteiseurooppalainen Eurofighter Typhoon, ranskalainen Rafale, ruotsalainen Saab 39 Gripen NG, tai amerikkalaisten valmistajien Boeing F-15 Eagle, Boeing F-18 Super Hornet, Lockheed Martin F-16 tai Lockheed Martin F-35[106]. Nämä kaikki valmistajat saivat puolustusvoimien tietopyynnön[107]. Vastaus tietopyyntöön saatiin viidestä eri lentokoneesta[108]. Yhdysvalloista lähetettiin vain kaksi vastausta[109].

Aseasiantuntija Arto Pulkin mukaan Eurofighter ja Rafale ovat selvästi vanhempaa teknologiaa, ja niiden tuotanto on loppuvaiheessa[97]. Siten hävittäjähankinta ratkaistaan käytännössä kahden vaihtoehdon välillä: Pulkin mukaan valinta olisi joko yhdysvaltalainen Lockheed Martin F-35 tai ruotsalainen Saab Gripen E[97]. Myös FlightGlobal-sivuston sotilasilmailutoimittaja Craig Hoyle pitää näitä kahta vahvimpina ehdokkaina[110]. Pulkki kuvaa F-35:a ja Gripeniä tekniseltä varustelultaan suurelta osin saman tasoisiksi[97].

Pulkin mukaan Suomen kannattaisi ostaa kahta konetyyppiä, joista toinen hankittaisiin kehittyneen sensorijärjestelmän takia ja toinen aseiden laukaisualustaksi[111]. Kuitenkin, kahdesta järjestelmästä aiheutuvien merkittävästi korkeampien hankinta- ja ylläpitokustannusten vuoksi Suomeen todennäköisesti hankitaan vain yhtä konetyyppiä[112].

Boeing F/A-18 Super Hornet (Yhdysvallat)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Super Hornet

F-18 Super Hornet

Boeingin tarjoukseen kuuluu sekä Super Horneteja että Growlereita[113]. Growler on kaksipaikkaisesta Super Hornetista kehitetty elektronisen sodankäynnin versio, jonka tarkoitus on häiritä, harhauttaa ja lamauttaa vastustajan sähköisiä järjestelmiä[113].

Boeing on valmis myymään Suomelle enintään 72 kpl Super Horneteja ja Growler-koneita varusteineen, varaosineen ja koulutuksineen yhteensä 12,5 miljardin euron hinnalla[114][115]. Tämä hinta ylittää Suomen asettaman kymmenen miljardin hintakaton[115]. Lisäksi tarjouksesta puuttuu torjuntahävittäjien tärkein ase tutkaohjus, jonka hankkimista Puolustusvoimat pitää välttämättömänä[115]. Puuttuvien ohjusten hankkimisen lisäkustannuksiksi Ilmavoimien esikunta arvioi 700–1 000 miljoonaa euroa[115].

Vaikka F/A-18 Super Hornet kantaa vanhemman konetyypin nimeä kyseessä on kuitenkin uutta suunnittelua oleva kone. Myös rungoltaan kone poikkeaa aiemmista F/A-18-koneista eli kyse ei ole pelkästään päivityksestä.lähde?

Huhtikuun 29. päivänä 2021 Boeing paljasti Ylelle, että heidän lopullinen ja sitova tarjouksensa sisältää 50 kpl yksipaikkaista F/A-18E Super Hornetia ja 14 kpl elektronisen sodankäynnin EA-18G Growler -konetta.[34] Boeingin mukaan Super Hornetien kokoaminen Suomessa on mahdollista.[34]

Dassault Rafale (Ranska)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Dassault Rafale C

Dassault Rafale on kaksimoottorinen suihkuhävittäjä, joka on suunniteltu toimimaan useissa erilaisissa taistelurooleissa, kuten viholliskohteiden tiedustelua, ilmaherruuden saavuttamista tai maamaalien kimppuun iskemistä vaativissa tehtävissä. Monipuolisuutensa ansiosta Dassault Rafalesta on valmistettu useita malleja.lähde?

Dassault Rafalen avioniikkajärjestelmään lukeutuvat heijastusnäyttö, nykyaikainen sensorilaitteisto, lennonohjausjärjestelmä, RBE2-mallinen tutka ja elektro-optinen OSF-maalinhakujärjestelmä. Dassault Rafalessa on myös konetyyppiä varten suunniteltu elektroninen omasuojalaitteisto Thales SPECTRA, johon kuuluvat ohjusvaroitusjärjestelmä, viestintäyhteyksien häirintäjärjestelmä sekä soihtujen ja silpun laukaisujärjestelmä vihollisen laukaisemien ilmatorjuntaohjusten harhauttamiseksi.lähde?

Dassault Rafalen asejärjestelmä on suunniteltu siten, että hävittäjän siipien ja rungon alle voidaan asentaa eri mallisia ilmasta-ilmaan-ohjuksia ja ilmasta-maahan-ohjuksia.lähde?

Suomen Sotilas -lehden toimittajan Aleksei Kettusen mukaan Rafalessa ja Eurofighterissa on kilpailun ehdokkaista parhaat lento-ominaisuudet. Kettusen mukaan ne molemmat on suunniteltu erittäin korkea liikehtimiskyky edellä rahaa säästämättä.[116]

Dassault Aviation ei kerro tarjoukseensa kuuluvien koneiden lukumäärää. Dassaultin mukaan heidän tarjouksensa teollinen yhteistyö olisi "laajaa". [34]

Eurofighter Typhoon (Iso-Britannia/Saksa/Espanja/Italia)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Eurofighter Typhoon Kaivopuiston lentonäytöksessä vuonna 2017

Eurofighter Typhoon on kaksimoottorinen monikäyttöinen hävittäjä, jonka on suunnitellut ja rakentanut Eurofighter GmbH, joka muodostuu ryhmästä eurooppalaisia lentokonevalmistajia. Tämän yhteistyön tarkoitus oli tuottaa merkittäviä kustannussäästöjä. Käytännössä lukuisat päällekkäisyydet, kuten neljä testikeskusta ja neljä tuotantolinjaa, eivät ole ajaneet tätä asiaa.lähde?

Typhoon on otettu palvelukäyttöön Italian, Saksan, Espanjan ja Yhdistyneen kuningaskunnan ilmavoimissa ja viimeisimpänä Itävallan ilmavoimat, jolle ensimmäinen kone toimitettiin 12. heinäkuuta 2007.lähde?

Typhoonin suunnittelussa on keskitytty erityisesti ketteryyteen yliäänennopeuksilla lennettäessä; aiemmat hävittäjät ovat kyllä pystyneet suuriin yliäänennopeuksiin, mutta vain hetkellisesti ja koneiden liikehtimiskyky on ollut rajoitettu yliääninopeuksissa.lähde?

Suomessa Typhoon oli ensimmäisen kerran esillä Rissalan lentonäytöksessä kesällä 2007.lähde?

BAE-Systems ei kerro tarjoukseensa kuuluvien lentokoneiden lukumäärää. Sen aseistukseen kuuluu Meteor-ilmataisteluohjuksia; Storm Shadow -risteilyohjuksia; ilmasta maahan laukaistavia Spear-ohjuksia; sekä Paveway-merkkisiä laserohjattuja pommeja. Tarjouksen teolliseen yhteistyöhön kuuluu lentokoneen tai sen osien valmistusta; koneiden kokoonpanoa; EJ200-suihkumoottorin valmistusta; sekä uuden ECRS Mk2 -tutkan kehitystyötä.[34]

Lockheed Martin F-35 (Yhdysvallat)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
F-35A Lightning II

F-35 Lightning II on Yhdysvaltojen ja Ison-Britannian yhdessä suunnittelema viidennen sukupolven suihkuhävittäjälentokone, jonka oli tarkoitus tulla palveluskäyttöön 2010-luvun lopulla. Konetta aiotaan valmistaa vuoteen 2035 saakka.

Kevyeksi ja edulliseksi hävittäjäksi suunniteltu F-35 on tarkoitettu sekä rynnäkköhävittäjäksi lähi-ilmatukeen että taktisiin pommituksiin. Yhdysvaltain asevoimat aikoo hankkia koneita noin 1 700 kappaletta eri malleja. Konetta markkinoidaan korvaamaan Euroopan maiden F-16-koneet ja vanhemmat hävittäjät, kuten esimerkiksi F-4 Phantom ja Panavia Tornado. Lockheed Martinin mukaan F-35 korvaa kolmella tyypillään 13 lentokonetyyppiä 11 valtiossa. Vuonna 2016 ilmoitettiin, että F-35 ei korvaa A-10 koneita kuten alun perin oli suunniteltu.[117]

F-35:ssä on ollut monia teknisiä ongelmia, joista osa on vaikuttanut joko koneen turvallisuuteen tai sen kykyyn suoriutua tehtävistään.[118] Vasemmistoliiton varapuheenjohtaja Jussi Saramo esitti, että F-35:n sulkemista hankkeen ulkopuolelle on harkittava, sen jälkeen, kun Suomen Kuvalehti oli kertonut HX-hankkeen pyrkineen esittelemään F-35:n muita ehdokkaita positiivisemmassa valossa.[12]

Lockheed Martin on saanut luvan myydä Suomelle enintään 64 kappaletta F-35-hävittäjiä varusteineen, varaosineen ja koulutuksineen yhteensä 10,6 miljardin euron hinnalla[114][115]. Tämä hinta ylittää Suomen asettaman kymmenen miljardin hintakaton[115]. Lisäksi tarjouksesta puuttuu torjuntahävittäjien tärkein ase tutkaohjus, jonka hankkimista Puolustusvoimat pitää välttämättömänä[115]. Puuttuvien ohjusten hankkimisen lisäkustannuksiksi Ilmavoimien esikunta arvioi 700–1 000 miljoonaa euroa[115].

Lockheed Martin ei kerro lopulliseen tarjoukseensa kuuluvien koneiden lukumäärää. Tarjoukseen kuuluu keskipitkän matkan tutkaohjattavan ilmataisteluohjuksen Amraamin vanhempi versio ja Kongsbergin JSM-ohjus. Lockheed Martinin tarjoamaan teolliseen yhteistyöhön kuuluu koneen suurten komponenttien valmistusta, huoltoa ja korjausta, mutta yhtiö ei kerro tarkemmin, mitä.[34]

Muiden valmistajien paljastettua lopullisen tarjouksensa sisältöä, myös Lockheed Martin koki painetta samaan ja avasi omaa tarjoustaan[119]. Tuolloin Iltalehden toimittaja Lauri Nurmi tulkitsi Lockheed Martinin lopullisen tarjouksen olevan 64 konetta[120], mutta Helsingin Sanomien mukaan tarjous onkin enimmillään 64 konetta, eikä yhtiö ole sitoutunut tähän lukumäärään, vaan sen tulkinta lopullisesta tarjouksesta on, että määrä ratkeaa vasta valintapäätöksen jälkeen[119]. Myöhemmin Lockheed Martin tarkensi, ettei mitään lukumääräoptioita ole, vaan valituksi tullessaan, Lockheed Martin toimittaa Suomelle tasan 64 F-35A-monitoimihävittäjää. [121]

F-35:tä sanottiin julkisuudessa hankkeen ennakkosuosikiksi, mutta puolustushallinto kiisti suosivansa mitään vaihtoehtoa. [54]

Iltalehden mukaan F-35 on puolustusvoimien esitys Suomen ilmavoimien uudeksi hävittäjäksi [36].

Saab Gripen E (Ruotsi)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Saab JAS-39C Gripen

Saab JAS 39 Gripen on Saab AB:n valmistama hävittäjälentokone, joka korvasi Ruotsin ilmavoimien Saab 35 Draken- ja Saab 37 Viggen -hävittäjät. Lyhenne JAS tulee sanoista jakt-, attack- och spaningsplan (hävittäjä-, rynnäkkö- ja tiedustelukone). Ensilentonsa joulukuussa 1988 lentänyt JAS on IG JAS:n, Saab AB Ericsson Microwave Systemsin, Ericsson Saab Avionicsin, Volvo Aero Corp.:n ja FFV Aviotechin yhteishanke, jonka markkinointia on tukenut vuodesta 1995 British Aerospace Saab-BAe Gripen AB:n kautta. Suomeen tarjolla oleva NG-versio (Next Generation, Uusi sukupolvi) on kuitenkin käytänössä täysin uusi konetyyppi.lähde?

Ruotsin ilmavoimille toimitettiin vuoteen 2007 mennessä 204 kappaletta Gripenin aiempia malleja.[122] Gripen E -koneita Ruotsi on tilannut 60 kappaletta, joiden toimitukset aloitettiin 2019 joulukuussa.[123] Lisäksi Brasilia on tilannut 28 Gripen E -konetta ja 8 kaksipaikkaista Gripen F -konetta.[123]

Gripen sai alkuunsa epävarman maineen, koska kaksi Gripeniä putosi ennen niiden varsinaista käyttöönottoa (vuosina 1989 ja 1993). Lisäksi kolmessa tapauksessa (vuosina 1999, 2005 ja 2007) kone on pudonnut palveluskäytössä. Kaikissa tapauksissa vakavilta henkilövahingoilta on kuitenkin vältytty, eikä ongelmamäärä ole sinällään samankaltaisilla koneilla mitenkään poikkeava.lähde?

Saabin alustavaan tarjoukseen kuului 52 yksipaikkaista Gripen E -konetta, 12 kaksipaikkaista Gripen F -konetta ja lisäksi kaksi GlobalEye -valvontakonetta.[124]

Ruotsin puolustusvoimien edustajat ovat höystäneet Saabin tarjousta esittämällä Ruotsin ilmavoimien Gripen-kaluston kohentamista Suomen HX-vaatimusten tasolle niin, että tilauksen toteutuessa olisi mahdollista muodostaa yhteinen ruotsalais-suomalainen, 160:n koneen suuruinen ilmavoima, joka toimisi yhteisillä taktiikoilla, koulutuksella, taistelunjohdolla ja kalustolla.[125]

Huhtikuun 30. päivä 2021 Saab kertoi lopullisen ja sitovan tarjouksensa sisältävän 64 yksipaikkaista Gripen E -konetta ja kaksi Global Eye -valvontakonetta. [34]

Gripenin aseistuksen arvo on yli 1,8 miljardia euroa ja siihen kuuluu pitkän kantaman Meteor-ilmataisteluohjuksia, Iris-T-ilmataisteluohjuksia, Spear-maataisteluohjuksia sekä erittäin pitkän kantaman risteilyohjuksia mallia KEPD350/Taurus[34][126]. Suomen nykyiset Amraam- ja JASSM-ohjukset on mahdollista integroida Gripeniin[34]. Saab tarjoaa myös EAJP-tutkahäirintäsäiliöitä ja LADM-häirintäohjuksia, jotka ovat vielä kehitysvaiheessa[34]. Saabin tarjoamaan teollisen yhteistyöhön kuuluu koneiden ja niiden moottoreiden valmistusta Suomessa[34].

Vertailutaulukko

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Hornet Super Hornet Rafale Eurofighter F-35 Gripen
Lentotunnin hinta

(dollaria per tunti, v. 2012 USD)[58]

9 000–9 500 euroa v. 2016[59] 11 000–24 000 16 500 18 000 21 000 – 31 000 4 700
Koneiden lukumäärä [34] alun perin 64, nykyään 62 50 F/A-18E + 14 EA-18G ei kerrota ei kerrota 64 64 Gripen E + 2 Global Eye
Suurin lentokorkeus (m)[127] >15250 15240 16764 15240 >16000
Kiitotievaatimus laskussa (m)[127] 780 450 700 <2400 600

Valintapäätös

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valinta kohdistui lopulta F-35A Block 4 -koneeseen, joita ostetaan 64 kappaletta.[128] Päätöksen mukaan F-35 täytti huoltovarmuuden, teollisen yhteistyön ja kustannusten vaatimukset ja suorituskyvyn vertailussa F-35 kokonaisjärjestelmä oli paras.[128] F-35:n taistelu-, tiedustelu- ja selviytymiskyvyt olivat HX-tarjouksista parhaat.[128] Mukana olleiden Rafalen ja Typhoonin ongelmakohdiksi muodostuivat huoltovarmuus, elinkaarikustannukset tai teollinen yhteistyö eivätkä ne siten olleet mukana ehdokkaiden loppuarvioinnissa.[129]

Ensimmäiset suomalaiset F-35:t otetaan käyttöön vuonna 2025 osana Yhdysvalloissa järjestettävää koulutusta ja ensimmäiset koneet toimitetaan Suomeen vuonna 2026.[128]

Aseet ja varusteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tulevan hävittäjän aseistus ja varustus hankitaan erillisin sopimuksin, mutta osana lentokonehankintapäätöstä. Lokakuussa 2017 lähetettiin tietopyyntö seitsemään maahan, joiden teollisuuden arvioidaan kykenevän toimittamaan tarvittavat asejärjestelmät ja varusteet: Iso-Britannia, Israel, Norja, Ranska, Ruotsi, Saksa ja Yhdysvallat. Näiden maiden hallitukset välittävät tietopyynnöt maassaan toimiville nimetyille yrityksille.[30]

Aseiden ja varusteiden tarjouspyynnöt lähetetään keväällä 2018. Hankintapäätökset tehdään osana lentokonetyypin valintapäätöstä, jotta konekokonaisuudet voidaan hallita. Jotkin järjestelmät ovat yhteensopivia usean hävittäjävaihtoehdon kanssa, mikä huomioidaan sopimusten valmistelussa. Hankintasopimukset on suunniteltu allekirjoitettaviksi keväällä 2021. Ase- ja sensorihankinnat sisältyvät HX-hankkeen arvioituun kokonaishintaan.[30]

Kukin tarjoaja määrittää ehdokkaaseensa parhaaksi katsomansa asevarustuksen[47]. On todennäköistä, että eurooppalaiset valmistajat tarjoavat koneidensa pääaseeksi eurooppalaista Meteor-ohjusta ja amerikkalaiset valmistajat amerikkalaista AMRAAMia[47]. Ehdokkaiden mukana tuleva aseistus korvaa Suomen nykyiset AMRAAM- ja Sidewinder-ohjukset[47]. Suomen Hornetien nykyiset aseet voitaisiin kyllä periaatteessa asentaa myös mihin tahansa HX-hankkeen koneista, mutta sitä ehdokkailta ei edellytetä[47]. Vanhat aseet voivat siis joutua romutettavaksi tai siirtyä esimerkiksi maavoimien käyttöön[47]. Kehittyneet ilmataisteluohjukset maksavat yli kaksi miljoonaa euroa kappale, joten jos arvioidaan, että Suomeen tarvitaan kymmenen ohjusta lentokonetta kohden, silloin olisi hankittava kuutisen sataa ohjusta, ja niiden osuus HX-hankinnan hinnasta olisi vähintään 1,2 miljardia euroa[47].

Puolustusministeriön mukaan valmistajat voivat kertoa julkisesti tarjoamansa asetyypit, mutta eivät niiden lukumääriä.[130]

Viestintä ja vaikuttaminen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hävittäjävalmistajat ja puolustushallinto ovat osallistuneet ja yrittäneet vaikuttaa HX-hankinnasta käytävään keskusteluun. STT nosti esille kesäkuussa 2018, että puolustushallinto on pyrkinyt viestinnässään siihen, että poliitikot ja kansalaiset eivät kyseenalaista HX-hanketta ja muita puolustuksen lisämäärärahoja. Asian tultua ilmi Helsingin yliopiston hallinto-oikeuden professori Olli Mäenpää kritisoi sitä, että kriittisten näkemysten ja arvostelun poistamiseen tähtäävä viestintä on rinnastettavissa lobbaukseen, eikä se sovi julkishallinnolliselle organisaatiolle.[131]

Hävittäjävalmistajat ovat hankkineet avukseen viestintätoimistoja sekä entisiä upseereita ja virkamiehiä. Näiden avulla valmistajat pyrkivät edistämään myyntityötä sekä vaikuttamaan päättäjiin.[132]

  • BAE Systemsin yhteistyökumppaneita ovat Kaiku Helsinki ja puolustusministeriön entinen ylijohtaja Eero Lavonen sekä Lapin lennoston komentaja eversti evp. Jukka Ahlberg[133]. Entinen puolustusministeri Jan-Erik Enestam on BAE Systemsin käyttämän Cocomms-viestintätoimiston vanhempi neuvonantaja[134].
  • Lockheed Martinin kumppaneita ovat Hill+Knowlton Strategies[132], Tekir Oy[135] ja Karjalan lennoston entinen komentaja, eversti evp. Ossi Sivén[132]. Hill+Knowltonin vaikuttajaviestintää vetää Jutta Urpilaisen entinen avustaja Arto Virtanen[132]. Lockheed Martin palkkasi konsultikseen myös Puolustusvoimien entisen komentajan Jarmo Lindbergin[136][134], joka oli komentajana toimiessaan mm. nähnyt kaikkien kilpailevien hävittäjävalmistajien vastaukset tarjouspyyntöihin[137][138][139]. Siirtyminen herätti keskustelua siitä, vaarantuuko kauppa, kun suomalainen huippuasiantuntija siirtyy lobbariksi.[139][140] Virkamiehen oikeutta siirtyä toiseen tehtävään on rajoitettu puolen vuoden karenssilla[139], mutta perustaessaan konsulttiyrityksen Lindberg rikkoi tekemäänsä karenssisopimusta[141][142]. Tapauksen seurauksena puolustusministeri ja presidentti päättivät lopettaa yhteydenpidon konsultteihin[143][141] ja Lockheed Martin irtisanoi Lindbergin[137][141].
  • Saabin kumppani on Miltton[132]. Milttonin toimitusjohtaja on Jyrki Kataisen entinen erityisavustaja Jussi Kekkonen[132]. Saabin maajohtaja, eversti evp. Anders Gardberg on toiminut Uudenmaan prikaatin komentajana[132]. Saabin asiantuntijana toimii eversti evp. Karl Gustav Storgårds, myös Uudenmaan prikaatin entinen komentaja[132]. Saabia konsultoi ilmavoimien entinen esikuntapäällikkö, prikaatikenraali evp. Kari Salmi[132].
  • Boeingin markkinointikampanjassa mukana ovat Blic Oy sekä Suomen Puolustusvoimain entinen komentaja, amiraali (evp.) Juhani Kaskeala[135]. Boeingin hävittäjäkampanjaa johtaa suomalaissyntyinen Maria Laine[132].
  • Dassaultin tukena ovat Rud Pedersen Public Affairs Group, sekä merivoimien entinen komentaja, vara-amiraali Kari Takanen; puolustusministeriössä toiminut entinen valtiosihteeri Marcus Rantala; sekä puolustusministeriössä Pohjoismaisesta puolustusyhteistyöstä vastannut Heidi Nystedt-Suvanto[135].

Professori Heikki Hiilamo on nähnyt ongelmallisena sen, että hävittäjätoimittajien palveluksessa olevien korkea-arvoisten upseerien ei ole tarkoitus palvella maanpuolustuksen kokonaisuutta vaan edustamansa koneen kauppaamista.[144] Myös puolustusvaliokunnan puheenjohtaja Ilkka Kanerva piti toivottavana, että kokeneet sotilaat olisivat "valtakunnan eivätkä yksityisten lobbarifirmojen käytössä".[132]

Helsingin Sanomat on esittänyt pääkirjoituksessaan 4. helmikuuta 2019, että HX-hankkeen suunnittelijat ovat ajoittaneet hankinnasta päättämisen vaalikauden puoliväliin vuodelle 2021, jotta hankinta ei nousisi eduskuntavaalien teemaksi.[69]

Toukokuussa 2020 Suomen Kuvalehti kertoi HX-hankkeessa työskentelevään lähteeseen viitaten, että Jarmo Lindberg oli jo puolustusvoimien komentajana ollessaan pyrkinyt vaikuttamaan hankintaprosessiin F-35:n eduksi. Lähteen mukaan poliitikoille on myös jätetty kertomatta F-35:n huonoja puolia kun muiden hävittäjäehdokkaiden huonoja piirteitä taas on korostettu. Lähde totesi, että ”Poliitikoille ei välttämättä valehdella suoraan, mutta ei myöskään kerrota kaikkea oleellista.”[145] Vasemmistoliiton varapuheenjohtaja Jussi Saramo piti tätä osoituksena siitä, että HX-hanke näyttää "läpikotaisin korruptoituneelta" ja näki aiheelliseksi harkita joko HX-hankkeen keskeyttämistä tai F-35:n sulkemista ulos[12].

Kritiikki

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

HX-hävittäjähanketta on kritisoitu mm. hankkeen korkeasta hinnasta, sen muiden ongelmien ratkaisemiselta viemistä resursseista, hankinnan mittakaavasta, hävittäjäpuolustuksen väitetystä tehottomuudesta, valmistajien ja puolustushallinnon vaikuttamispyrkimyksistä sekä koneiden ympäristövaikutuksista.

Tutkija Kari Paasonen jaottelee hankkeen kohtaaman kritiikin neljään eri näkökulmaan[11].

1. Tuoko asevarustelu turvallisuutta?

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Esimerkiksi vasemmistoliiton kansanedustaja Johannes Yrttiaho ei usko asehankinnan lisäävän turvallisuutta, vaan päin vastoin kasvattavan jännitettä Suomen ja Venäjän välillä, koska hankinta vie Suomea lähemmäksi Yhdysvaltoja ja Natoa.[11] [146]

2. Onko siihen varaa?

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Toinen näkökulma esittää, että hankinta maksaisi liikaa suhteessa Suomen talouden kantokykyyn – etenkin koronapandemian taloudelle aiheuttamien vaurioiden jälkeen.[11]

3. Ovatko hävittäjät paras ratkaisu maanpuolustukselle?

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kolmas näkökulma kyseenalaistaa sen, onko maanpuolustuksen kannalta paras ratkaisu hankkia juuri hävittäjiä, tai sen, onko järkevintä hankkia niitä 60 kappaletta[11]. Tämän näkökannan edustajat väittävät esittämiään muita hankintoja hävittäjiä paremmiksi tai kustannustehokkaammiksi ratkaisuiksi.[11]

Entinen ilmatorjunnan tarkastaja, eversti evp Ahti Lappi kritisoi puolustusministeriön esiselvitystyöryhmän loppuraporttia, jossa esitetään Hornet-monitoimihävittäjän korvaamista uudella monitoimihävittäjällä. Lapin mukaan 50 viime vuoden aikana käydyissä sodissa hävittäjätorjunnalla on pudotettu vastustajan alasammutuista koneista vain 3 %, kun taas ilmatorjunta on pudottanut suuren enemmistön, 97 %. Lisäksi ballististen ohjusten torjunta ei ole mahdollista hävittäjäkoneilla, vaan se tapahtuu ilmatorjuntaohjuksilla. Lapin mukaan ilmapuolustuksen perustan muodostaa siten ilmatorjunta, eivät hävittäjälentokoneet. Lappi ehdottaa, että monitoimihävittäjien sijaan tulisi hankkia torjuntahävittäjiä, jotka ovat puolustustehtävissä parempia ja halvempia kuin monitoimihävittäjät. Torjuntahävittäjien lisäksi Suomen tulisi Lapin mielestä hankkia ohjuksia, raketteja ja muuta ilmatorjuntakalustoa sekä ilmapuolustustarkoitukseen että korvaamaan Hornetien hyökkäyskyky. Lapin mukaan ilmatorjuntakaluston hankinta- ja ylläpitokustannukset ovat oleellisesti pienemmät kuin hävittäjäkoneiden[7][147].

Tietokirjailija Pentti Sainio näkee, että Suomen aiemmin hankkimat raskaat raketinheittimet korvaavat monitoimihävittäjien kaukovaikutuskykyä.[5] Professorit Markku Kuisma ja Jussi Pakkasvirta, yliopistonlehtori Juri Mykkänen sekä kustantaja Mika Rönkkö näkevät modernien liikuteltavien ilmatorjuntajärjestelmien hankkimisen hävittäjiä huomattavasti tehokkaampana ja halvempana keinona Suomen sotilaalliseen puolustamiseen.[6] Emeritusprofessori Jouni Suistolan mukaan hävittäjiä tarvitaan vain pieni määrä ja muutoin niille suunnitellut tehtävät voidaan kustannustehokkaammin toteuttaa tykistöohjuksilla, raketeilla, risteilyohjuksilla ja droneilla[94]. Tietokirjailija, everstiluutnantti evp Tuomo Hirvosen mukaan hävittäjiin kaavaillut rahat olisi parempi käyttää varavoimakoneisiin, suljettuihin atk-järjestelmiin, liikuteltaviin valvontatutkiin, ohjuksiin ja maavoimien vahventamiseen sekä ennen kaikkea kodinturvajärjestelmän synnyttämiseen.[148]

Suomen Sotilas -aikakauslehden toimittaja Aleksei Kettunen muistuttaa, että tuleva hävittäjä on vain yksi osa ilmapuolustusta ja lähivuosina Suomen on tehtävä muitakin puolustustarvikehankintoja, kuten miljardien arvoinen pidemmän kantaman ilmatorjuntaohjusjärjestelmä, ja sen lisäksi tarvitaan uusia ilmavalvontatutkia.[116]

4. Valmistelun puutteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eräät kriitikot ovat ottaneet kantaa hävittäjien hankintaprosessin läpinäkyvyyteen, puolueettomuuteen ja monipuolisuuteen sekä näissä ilmenneisiin ongelmiin.[11]

Muu kritiikki

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sadankomitean puheenjohtaja Timo Mielosen mukaan HX-hankkeen keskeisimpiä ongelmia on se, että hävittäjät eivät ole ”minkäänlainen ratkaisu” tämänhetkisiin globaaleihin ongelmiin. Mielonen näkee suurimpina nykyisinä ongelmina ilmastonmuutoksen, väestökehityksen ja taloudellisen eriarvoistumisen.[149]

Entiset kansanedustajat Johannes Yrttiaho ja Markus Mustajärvi ovat kiinnittäneet huomiota hävittäjien huomattavan suuriin hiilidioksidipäästöihin ja todenneet, että "Hävittäjät kuormittavat ilmastoa muihin kalustotyyppeihin nähden kohtuuttoman raskaasti."[150] Myös ympäristöjärjestö Maan ystävät on ilmoittanut pitävänsä hankintaa epätoivottavana viitaten muun muassa hävittäjien päästöihin, jotka nykyisten 62 hävittäjän kohdalla vastaavat arviolta 12 500 suomalaisen vuoden päästöjä.[151][152] Kansanedustaja Erkki Tuomioja on kritisoinut sitä, että ilmastovaikutukset eivät ole sisältyneet hankinnan arviointikriteereihin, ja vaatinut, että eri vaihtoehtojen ympäristö- ja ilmastovaikutuksia vertaillaan[11][153]

Vetoomus aikalisästä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yli 200 tieteen, taiteen ja muiden alojen asiantuntijaa jätti 1. joulukuuta 2020 vetoomuksen kansanedustajille, jossa todettiin, että hävittäjähankkeessa tarvitaan aikalisä, uutta harkintaa ja vaihtoehtoehtojen selvittämistä. Vetoomuksen esittäjät katsoivat, että keskustelu HX-hankkeesta on perustunut varsin yksipuolisesti ilmavoimien omiin selvityksiin, jotka koskevat lähinnä hävittäjien ominaisuuksien ja suorituskyvyn vertailuja. Arviot turvallisuuspoliittisista vaikutuksista ja vaihtoehdoista ovat jääneet vähemmälle.[154][155] Vetoomus ei vaikuttanut hankintaprosessiin.

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Hävittäjähankinnassa salamyhkäisyys jatkuu myös kaupanteon jälkeen: viestinnän suuntaviivatkin ovat salaisia Suomenkuvalehti.fi. 15.11.2021. Viitattu 28.11.2021.
  2. ↑ Maria Stenroos: Tällainen on Suomen uusi hävittäjä F-35 Yle Uutiset. 10.12.2021. Viitattu 15.12.2021.
  3. ↑ a b Hävittäjähanke HX Puolustusministeriö. Viitattu 15.4.2019.
  4. ↑ a b Jarmo Huhtanen: Suomen valtio valmistelee kaikkien aikojen suurinta ostostaan (digitilaajille) Helsingin Sanomat. 15.6.2018. Viitattu 26.5.2019.
  5. ↑ a b c d Uutuuskirja lyttää hävittäjähankinnat: 15 miljardin lasku ja "joudumme yhden isännän alaisuuteen" Iltalehti. 13.5.2016. Viitattu 26.5.2019.
  6. ↑ a b c Markku Kuisma, Juri Mykkänen, Jussi Pakkasvirta, Mika Rönkkö: Hävittäjähankinta on ilmastonmuutoksen ja soten kokoinen vaalikysymys (digitilaajille) Helsingin Sanomat. 10.4.2019. Viitattu 26.5.2019.
  7. ↑ a b c Lappi, Ahti: Esiselvitys hornet-kaluston suorituskyvyn korvaamisesta. Ilmatorjunta, 2015, 61. vsk, nro 3/2015, s. 19−21. Ilmatorjuntayhdistys ry. ISSN 1797-6448 Artikkelin verkkoversio. Viitattu 2.2.2019.
  8. ↑ Timo Keränen: Siviilin analyysi: Voisiko tulevasta hävittäjäkaupasta säästää miljardin puolustuksesta tinkimättä? Yle Uutiset. Viitattu 29.2.2020.
  9. ↑ Jarmo Huhtanen: Suomen Hornetien elinkaaren jatkamisen mahdollisuutta pitäisi tutkia, sanoo pitkän linjan ilmailutekniikan ammattilainen Helsingin Sanomat. 7.5.2020. Viitattu 16.5.2020.
  10. ↑ a b Pekka Pohjolainen: Rauhanliike haluaa hävittäjäkaupat poliittiseen keskusteluun 12.5.2020. Suomenmaa. Viitattu 16.5.2020.
  11. ↑ a b c d e f g h Hävittäjähankinnan kritiikin neljä näkökulmaa Politiikasta. 26.4.2021. Viitattu 17.6.2021.
  12. ↑ a b c Vasemmistoliiton varapuheenjohtaja: HX-hävittäjähanke keskeytettävä – ”Näyttää korruptoituneen läpikotaisin” (tilaajille) Uusi Suomi. 14.5.2020. Viitattu 16.5.2020.
  13. ↑ a b c Suomi lähetti tarkennetut tarjouspyynnöt uusista hävittäjistä: ”Konemäärä pienenee ennemminkin kuin kasvaa” Helsingin Sanomat. 1.11.2019. Viitattu 29.2.2020.
  14. ↑ Puolustusvoimien strategisten suorituskykyhankkeiden kustannukset ja rahoitus Valtiontalouden tarkastusvirasto. Viitattu 28.11.2021.
  15. ↑ a b c d Tuomas Kerkkänen, Esko Varho: Ilmavoimien tuleva hävittäjähankinta nielee kymmeniä miljardeja euroja Yle Uutiset. Viitattu 19.2.2018.
  16. ↑ a b Uusien hävittäjien käyttö- ja ylläpitokulut arvioidaan muissa maissa jopa neljää kertaa korkeammiksi kuin Suomessa Helsingin Sanomat. 30.10.2021. Viitattu 28.11.2021.
  17. ↑ Budjettiehdotus: Hävittäjähankinta paisuttaa puolustusrahoja 2021 iltalehti.fi. Viitattu 28.11.2021.
  18. ↑ a b c d e Hornetin seuraajakandidaatit esittelevät suorituskykyään testiradalla Suomessa ensi vuoden keväällä Helsingin Sanomat. 29.1.2019. Viitattu 2.2.2019.
  19. ↑ Marko Niemi: MOT: Taistelu hävittäjäkaupoista Yle. 23.5.2016. Viitattu 15.4.2016.
  20. ↑ Yhteystiedot medialle 2017. Puolustusministeriö. Viitattu 24.11.2017.
  21. ↑ Puranen, Lauri: Ohjelmajohtaja Puranen: Haastava Hornetin seuraajahanke (HX-hanke) on käynnissä 4.6.2017. Puolustusministeriö. Arkistoitu 1.12.2017. Viitattu 24.11.2017.
  22. ↑ Esiselvitys Hornet-kaluston suorituskyvyn korvaamisesta (pdf) 8.6.2015. Puolustusministeriö. Viitattu 29.5.2017.
  23. ↑ Rauhanliike haluaa hävittäjäkaupat poliittiseen keskusteluun Suomenmaa.fi. 12.5.2020. Viitattu 31.8.2020.
  24. ↑ Teemu Matinpuro: Hävittäjähanke on peruttava pandemian aiheuttaman talouskriisin vuoksi Helsingin Sanomat. 16.4.2020. Viitattu 16.5.2020.
  25. ↑ Maailman sotilasmenot kasvoivat 2019 Rauhanliitto. 27.4.2020. Viitattu 16.5.2020.
  26. ↑ Puolustusvoimien logistiikkalaitos sai vastaukset Hornetin seuraajahankkeen tietopyyntöihin Puolustusministeriö. Arkistoitu 2.7.2017. Viitattu 3.3.2017.
  27. ↑ a b Ahti Kaario: Suomi lähetti Hornetien seuraajan tarjouspyynnöt Yle Uutiset. 27.4.2018. Viitattu 19.1.2019.
  28. ↑ Tarjoukset Hornetin korvaajista jätetty, mukana viisi hävittäjäkoneiden valmistajaa (digilehden tilaajilla) Helsingin Sanomat. 31.1.2019. Viitattu 2.2.2019.
  29. ↑ Hornetin seuraajahankkeen tarjouspyyntö lähetetään kaikille hävittäjäkandidaateille 24.4.2017. Puolustusministeriö. Arkistoitu 18.2.2018. Viitattu 2.2.2019.
  30. ↑ a b c Hornetin seuraajahankkeen asejärjestelmiä ja varusteita koskeva tietopyyntö on lähetetty 3.10.2017. Puolustusministeriö. Arkistoitu 2.2.2019. Viitattu 2.2.2019.
  31. ↑ Hävittäjäkauppiaiden myyntipuheet testataan lähiviikkoina, kun kaikilla ehdokkailla lennetään Pirkkalassa (digilehden tilaajille) Helsingin Sanomat. 6.1.2020. Viitattu 15.1.2020.
  32. ↑ Hävittäjäkauppa etenee koronaviruksesta huolimatta Helsingin Sanomat. 6.10.2020. Viitattu 8.10.2020.
  33. ↑ a b Suomi lähetti jättimäisen hävittäjähankkeen lopullisen tarjouspyynnön Helsingin Sanomat. 29.1.2021. Viitattu 31.1.2021.
  34. ↑ a b c d e f g h i j k l Ahti Kaario, Maria Stenroos, Timo Keränen: Suomi sai lopulliset tarjouksen hävittäjistä Yle Uutiset. Viitattu 1.5.2021.
  35. ↑ Asiantuntija: Kaivopuiston lentonäytös on siviileille tarkoitettu ”karkkipäivä”, jolla ei ole vaikutusta Suomen hävittäjähankintoihin Helsingin Sanomat. 6.8.2021. Viitattu 16.8.2021.
  36. ↑ a b IL:n tiedot: Puolustusvoimat esittää yhdysvaltalaista F-35:ttä Suomen uudeksi hävittäjäksi iltalehti.fi. Viitattu 5.12.2021.
  37. ↑ Puolustusministeri Kaikkonen hävittäjäkaupoista: Tarjoukset on nyt saatu arvioitua, päätöspäivä ennen joulua Helsingin Sanomat. 4.12.2021. Viitattu 4.12.2021.
  38. ↑ Jarmo Huhtanen: Suomi valmistelee historiansa suurinta asekauppaa talousturbulenssin keskellä Helsingin Sanomat. 27.4.2020. Viitattu 16.5.2020.
  39. ↑ Jarmo Huhtanen: Koronavirus pakottaa siirtämään hävittäjäkauppaa Helsingin Sanomat. 31.8.2020. Viitattu 31.8.2020.
  40. ↑ Kervinen, Elina; Luukka, Teemu; Nalbantoglu, Minna: Hävittäjät | Suomi on valinnut uudeksi hävittäjäkseen yhdysvaltalaisen Lockheed Martinin F-35-koneen Helsingin Sanomat. 10.12.2021. Sanoma Media Finland. Viitattu 18.12.2021.
  41. ↑ Ilmavoimien komentaja lensi ensimmäisen Hornetin eläkkeelle - Ilmavoimat. 26.4.2024. Viitattu 26.4.2024.
  42. ↑ Lapin lennoston toiminnan sanotaan olevan vaarassa, jos hävittäjähankinnassa valitaan kallein vaihtoehto Lapin Kansa. Viitattu 28.11.2021.
  43. ↑ Puolustusselonteko, Puolustusministeriö 2017
  44. ↑ a b c Antti Lehmusvirta: Riittäisikö alle 64 hävittäjää? Suomi voi joutua tinkimään Uusi Suomi. Viitattu 29.2.2020.
  45. ↑ a b c d e f SK:n lähteet: Indeksikorotukset nostavat HX-hankinnan loppusummaa arviolta 1-1,5 miljardilla eurolla Suomenkuvalehti.fi. 20.1.2021. Viitattu 24.1.2021.
  46. ↑ a b c d Suomen miljardien hävittäjähankinnat etenevät loppusuoralle Helsingin Sanomat. 22.1.2021. Viitattu 24.1.2021.
  47. ↑ a b c d e f g h i Timo Keränen: Hävittäjäpäätöksen yhteydessä ratkeaa myös, mikä on niiden tärkein ase eli ilmataisteluohjus Yle Uutiset. Viitattu 8.10.2020.
  48. ↑ https://www.defmin.fi/files/5295/Liite_2_-_Hankintapaatoksen_julkinen_perustelumuistio.pdf
  49. ↑ a b Valtion budjetti | Hävittäjäkauppa tulossa ennakoitua kalliimmaksi – Puolustusmenot ovat tuplaantumassa viiden vuoden takaisesta Helsingin Sanomat. 13.8.2024. Viitattu 20.9.2024.
  50. ↑ a b Saab paljasti hävittäjiensä Suomi-hinnan Uusi Suomi. Viitattu 17.2.2018.
  51. ↑ a b c Jyri Raivio: Uutisanalyysi: Sveitsi valitsi uudeksi hävittäjäkseen F-35:n, mutta Suomelle pitkiä asfalttibaanoja vaativa kone ei välttämättä sovi Suomenkuvalehti.fi. 1.7.2021. Viitattu 16.8.2021.
  52. ↑ a b c d e f Suomi pani hävittäjien hankintaan kovat ehdot Suomenkuvalehti.fi. 2.5.2018. Viitattu 23.5.2019.
  53. ↑ Antti Saarenpää: Näin paljon uudet hävittäjät saattavat maksaa Yle Uutiset. 19.7.2015. Viitattu 19.2.2018.
  54. ↑ a b c d e Uusien hävittäjien käyttö- ja ylläpitokulut arvioidaan muissa maissa jopa neljää kertaa korkeammiksi kuin Suomessa Helsingin Sanomat. 30.10.2021. Viitattu 28.11.2021.
  55. ↑ a b c Hävittäjät: Käyttökulut uhkaavat paisua, VTV epäilee Puolustusvoimien arviota Suomenkuvalehti.fi. 2.12.2021. Viitattu 6.12.2021.
  56. ↑ a b c Joonas Kuikka: Suomi ei enää hae tasan 64:ää hävittäjää Aamulehti. 8.1.2020. Viitattu 20.10.2021.
  57. ↑ F-35 Sustainment: DOD Needs to Cut Billions in Estimated Costs to Achieve Affordability gao.gov. U. S. Government Accountability Office. Viitattu 5.12.2021. (englanniksi)
  58. ↑ a b c d e Gripen operational cost lowest of all western fighters: Jane’s StratPost. 4.7.2012. Viitattu 17.2.2018. (englanti)
  59. ↑ a b c d e Saab iski ässän pöytään: Gripenit koottaisiin Suomessa satakunnankansa.fi. Arkistoitu 23.5.2019. Viitattu 23.5.2019.
  60. ↑ Lauri Puranen: Hinta täysimääräiselle korvaamiselle 12.6.2019. Puolustusministeriö. Viitattu 18.12.2021.
  61. ↑ a b F-35 11 800, Super Hornet 14 950 euroa/tunti: Pentagon Siivet. 2.12.2021. Viitattu 18.12.2021.
  62. ↑ a b Fiscal year (FY) 2022 Department of Defense (DoD) Fixed Wing and Helicopter Reimbursement Rates Yhdysvaltain puolustusministeriö. Arkistoitu 12.11.2021. Viitattu 18.12.2021. (englanti)
  63. ↑ F-35A:n lentotuntihinta on 11 000 euroa: Norjan ilmavoimat Siivet. 18.11.2021. Viitattu 18.12.2021.
  64. ↑ a b c d Saabilta uusi lupaus Suomen hävittäjäkisaan: ”Kukaan ei voita Gripeniä hinnassa” Uusi Suomi. Viitattu 22.4.2019.
  65. ↑ Heikki Hiilamo: Hävittäjiä ostellaan, mutta valvooko jättihankinnan kuluja kukaan? (kolumni) Yle Uutiset. Viitattu 29.2.2020.
  66. ↑ Kansanedustaja Jukka Gustafsson syyttää Suomea perusopetuslaista lipsumisesta ja haastaa 10 miljardin euron ”HX-tabun” Uusi Suomi. 24.3.2020. Viitattu 16.5.2020.
  67. ↑ Kansanedustaja: ”Koko HX-hävittäjähanke suunniteltava uusiksi” Uusi Suomi. 2.4.2020. Viitattu 16.5.2020.
  68. ↑ a b Eero Lehto: Hävittäjät vai kansantalous? Ydin. 8.3.2019. Viitattu 26.5.2019.
  69. ↑ a b c Hävittäjähankintaa on huolella valmisteltu niin, ettei siitä tulisi eduskuntavaaleissa puolueita jakavaa kysymystä Helsingin Sanomat. 4.2.2019. Viitattu 6.5.2019.
  70. ↑ Kevät koittaa ilmavoimille Voima. 10.1.2019. Viitattu 26.5.2019.
  71. ↑ Timo Keränen: Puolustusvoimain komentaja: Puolustusbudjetti riittää uusien asejärjestelmien ylläpitoon Yle. 4.6.2018. Viitattu 26.5.2019.
  72. ↑ Puolustusmenojen jakautuminen defmin.fi. Arkistoitu 20.2.2018. Viitattu 19.2.2018.
  73. ↑ a b c Julkisen talouden suunnitelma vuosille 2019-2022. Valtiovarainministeriö (pdf)
  74. ↑ Suomen Puolustusministeriö – Strategiset suorituskykyhankkeet defmin.fi. Arkistoitu 5.8.2018. Viitattu 5.8.2018.
  75. ↑ Julkisen talouden suunnitelma vuosille 2018-2021, Valtiovarainministeriö (pdf)
  76. ↑ Valtiontalous | Miten Suomi joutui velkakierteeseen? Näihin kohteisiin rahamme ovat menneet Helsingin Sanomat. 15.4.2024. Viitattu 26.4.2024.
  77. ↑ a b Timo Keränen: Ilmavoimien komentaja: Suomeen ostettava yli 60 parasta hävittäjää Yle Uutiset. Viitattu 19.1.2019.
  78. ↑ a b c d e Uskottava ja ennaltaehkäisevä puolustuskyky vaatii nykyisen määrän hävittäjiä Puolustusministeriö. Viitattu 20.10.2021.
  79. ↑ a b Haussa käyttövalmis ja suorituskykyinen HX-ratkaisu Puolustusministeriö. Viitattu 20.10.2021.
  80. ↑ Hävittäjäkauppa sai oudon käänteen Helsingin Sanomat. 30.4.2021. Viitattu 1.5.2021.
  81. ↑ Puolustusministeri Kaikkonen hävittäjäkisasta: Kunnioitamme myyjien mahdollisuutta kertoa tai olla kertomatta konemääristä Helsingin Sanomat. 30.4.2021. Viitattu 1.5.2021.
  82. ↑ Andersson: Finland ska inte starta anfallskrig hbl.fi. Viitattu 19.1.2019. (ruotsiksi)
  83. ↑ a b Teppo Ovaskainen: Professori kyseenalaistaa hävittäjähankinnan kokoluokan: ”Entä jos ostettaisiin vain 47, säästyisi muutama miljardi” Kauppalehti. Viitattu 19.1.2019.
  84. ↑ Ilmavoimat haluaa 64 hävittäjää – Li Andersson kyseenalaistaa HBL:ssä Uusi Suomi. 11.10.2018. Viitattu 26.5.2019.
  85. ↑ a b Jyrki Hara: Ylen kysely turvallisuuspolitiikasta: SDP, vasemmistoliitto, vihreät ja perussuomalaiset valmiita vähentämään hävittäjien määrää Yle Uutiset. Viitattu 19.1.2019.
  86. ↑ a b c d Hornetien suorituskyvyn voisi korvata nykyistä huomattavasti pienemmällä määrällä hävittäjiä Suomenkuvalehti.fi. 19.7.2019. Viitattu 23.7.2019.
  87. ↑ Kasperi Summanen: Professorien mukaan hävittäjiä ei tarvita verkkouutiset.fi. 4.10.2019. Viitattu 23.7.2019.
  88. ↑ Professorit tyrmäävät hävittäjähankinnan HS:ssä Uusi Suomi. Viitattu 23.7.2019.
  89. ↑ Johanna Östman & Hanna Hanhinen: Puolustusministeri Niinistö Ykkösaamussa Yle Uutiset. Viitattu 19.1.2019.
  90. ↑ Kasperi Summanen: Jussi Niinistö: Olisin levollinen, jos Suomi hankkisi 100 hävittäjää verkkouutiset.fi. 17.12.2018. Viitattu 19.1.2019.
  91. ↑ HS-analyysi: Miksi 47 uutta hävittäjää ei riitä Suomelle? Taustalla ilmasodan parvitaktiikka Helsingin Sanomat. 18.12.2018. Viitattu 19.1.2019.
  92. ↑ a b Uskottava ja ennaltaehkäisevä puolustuskyky vaatii nykyisen määrän hävittäjiä defmin.fi. Arkistoitu 20.1.2019. Viitattu 19.1.2019.
  93. ↑ Ilmavoimat pitää tiukasti kiinni 64 hävittäjästä Suomenkuvalehti.fi. 29.1.2019. Viitattu 23.5.2019.
  94. ↑ a b Jussi Suistola: Hävittäjiä ollaan ostamassa Suomeen kyseenalaisella tavalla Kaleva. 8.4.2020. Viitattu 16.5.2020.
  95. ↑ a b Suomi etsii nyt uusia hävittäjiä Hornetien seuraajiksi, ja tarjouspyynnöt lähtevät huomenna Helsingin Sanomat. 26.4.2018. Viitattu 19.1.2019.
  96. ↑ Saab kytki Gripen-tarjoukseen kaksi Global Eye -tutkakonetta Kaleva.fi. Viitattu 16.6.2019.
  97. ↑ a b c d e Vesa Sundqvist: Aseasiantuntija: Hävittäjähankinta on kahden kauppa Yle Uutiset. Viitattu 23.5.2019.
  98. ↑ a b Jyri Raivio: Poliitikot eivät puutu hävittäjähankintaan, sanoi presidentti Suomenkuvalehti.fi. 24.10.2018. Viitattu 23.5.2019.
  99. ↑ Aaron Mehta: F-35 faces stiff competition as European nations decide on future fighters Breaking Defense. 18.11.2021. Viitattu 5.12.2021. (englanti)
  100. ↑ a b c d e Juha Rissanen, Timo Keränen: Tutkijan visio Suomen hävittäjähankinnasta: Rafale, Typhoon tai Gripen 20 vuodeksi Yle Uutiset. 25.9.2019. Viitattu 5.12.2021.
  101. ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p q Suomen suurimman asekaupan ehdot perustuvat osin virkamiesten tunnepohjaisiin arvioihin Helsingin Sanomat. 13.3.2020. Viitattu 12.11.2020.
  102. ↑ a b Kaikkien hävittäjävalmistajien on pitänyt koputtaa kahden suomalaisyrityksen porteille, panoksena kolmen miljardin euron yhteistyö Helsingin Sanomat. 13.2.2021. Viitattu 13.2.2021.
  103. ↑ a b F-35 -hankinta tuo Suomen ilmailuteollisuudelle merkittävästi työllistäviä hankkeita lentoposti.fi. 10.12.2021. Viitattu 18.12.2021.
  104. ↑ Greta Virranniemi: Hävittäjähankinta tuo Jämsään ja Nokialle ainakin sata työpaikkaa Yle Uutiset. 10.12.2021. Viitattu 18.12.2021.
  105. ↑ Gripen-valmistaja Saab aikoo palkata 30-50 henkilöä Tampereelle ja Helsinkiin Helsingin Sanomat. 14.10.2021. Viitattu 15.10.2021.
  106. ↑ Hornetille seuraaja suomensotilas.fi. Viitattu 19.2.2018.
  107. ↑ Puolustusvoimien logistiikkalaitos lähetti Hornetin korvaajahankinnan tietopyynnön neljän maan hallitukselle defmin.fi. Arkistoitu 20.2.2018. Viitattu 19.2.2018.
  108. ↑ Puolustusvoimien logistiikkalaitos sai vastaukset Hornetin seuraajahankkeen tietopyyntöihin defmin.fi. Arkistoitu 20.2.2018. Viitattu 19.2.2018.
  109. ↑ Yhdysvallat ilmoitti vastaavansa hävittäjähankkeen tietopyyntöön F-18 ja F-35 -konetyyppien osalta defmin.fi. Arkistoitu 20.2.2018. Viitattu 19.2.2018.
  110. ↑ Timo Keränen, Ari Hakahuhta: Suomeen on tarjolla viisi hyvää hävittäjää Yle Uutiset. 20.11.2021. Viitattu 5.12.2021.
  111. ↑ Radikaali esitys Suomen hävittäjiksi: ”Kaksi konetta” Uusi Suomi. Viitattu 2.2.2019.
  112. ↑ Suomen hävittäjähankinta: Kahden koneen mallille tyrmäys Uusi Suomi. Viitattu 2.2.2019.
  113. ↑ a b Yhdysvallat valmis toimittamaan Suomelle huippumodernin elektronisen sodankäynnin hävittäjän Helsingin Sanomat. 18.2.2019. Viitattu 21.4.2019.
  114. ↑ a b Yhdysvallat antoi myyntiluvat Suomen uusille hävittäjätarjokkaille Helsingin Sanomat. 9.10.2020. Viitattu 15.10.2020.
  115. ↑ a b c d e f g h Mihin katosi amerikkalaisten hävittäjien tärkein ase? Helsingin Sanomat. 15.10.2020. Viitattu 15.10.2020.
  116. ↑ a b Asiantuntija pohtii hävittäjäkauppaa Helsingin Sanomat. 29.4.2021. Viitattu 1.5.2021.
  117. ↑ Osborn, Kris: Air Force Extends Life for A-10 "Warthog" Scout.com. Arkistoitu 18.1.2016. Viitattu 3.3.2017. (Arcive.org)
  118. ↑ Suomen harkitsemassa F-35-hävittäjässä vakavia ongelmia: Osa luokiteltu salaisiksi, yksi aiheuttaa lentäjille voimakasta kipua (tilaajille) Uusi Suomi. 30.4.2020. Viitattu 16.5.2020.
  119. ↑ a b Lockheed Martin avasi Suomelle tarjottavien hävittäjien määrää: enimmillään 64 kappaletta Helsingin Sanomat. 26.5.2021. Viitattu 17.6.2021.
  120. ↑ Näkökulma: Superhornet ja F35 löivät pöytään jokerinsa iltalehti.fi. Viitattu 17.6.2021.
  121. ↑ Mikko Pulliainen: Lockheed Martin: HX-tarjouksemme Suomelle sisältää tasan 64 F-35 -monitoimihävittäjää, lukumääräoptioita ei ole Tekniikkatalous. Viitattu 21.9.2021.
  122. ↑ 3rd Gripen Wing inaugurated Start. Viitattu 17.12.2021. (englanniksi)
  123. ↑ a b Ruotsi vastaanotti ensimmäisen Saab 39 E Gripen -hävittäjän - nyt kaksi konetta toimitettu lentoposti.fi. 20.12.2019. Viitattu 17.12.2021.
  124. ↑ Hornetin seuraajakisa kiristyy: Saab tarjoaa hävittäjien kylkiäisenä Suomelle kahta valvontakonetta Helsingin Sanomat. 14.6.2019. Viitattu 16.6.2019.
  125. ↑ Ruotsi kosiskelee: yhteiset ilmavoimat ja Suomen tarpeisiin mukautettu Gripen Suomenkuvalehti.fi. 20.4.2021. Viitattu 22.4.2021.
  126. ↑ Saabin Suomelle tekemä tarjous sisältää 64 Gripen-hävittäjää ja kaksi tutkakonetta Helsingin Sanomat. 30.4.2021. Viitattu 1.5.2021.
  127. ↑ a b Kirja: Väärä päätös hävittäjäkaupoissa merkitsisi jopa kymmenen miljardin hukkainvestointia Yle Uutiset. Viitattu 5.7.2021.
  128. ↑ a b c d Suomi valitsi F-35:n siivet.fi. 10.12.2021. Viitattu 10.3.2022.
  129. ↑ Dassault Rafale ja Eurofighter Typhoon osallistuivat HX-sotapeleihin siivet.fi. 10.3.2022. Viitattu 10.3.2022.
  130. ↑ Puolustusministeriö kiistää, ettei hävittäjien lukumäärää saa kertoa Helsingin Sanomat. 29.4.2021. Viitattu 1.5.2021.
  131. ↑ Puolustushallinto pyrkinyt systemaattisesti vaikuttamaan kansalaisten ja poliitikkojen mielikuviin Yle. 18.6.2018. Viitattu 26.5.2019.
  132. ↑ a b c d e f g h i j k Tuomas Kerkkänen: Nämä joukkueet ovat mukana Suomen kaikkien aikojen lobbauskisassa 22.11.2016. Yle. Viitattu 26.5.2019.
  133. ↑ Nämä joukkueet ovat mukana Suomen kaikkien aikojen lobbauskisassa Yle Uutiset. Viitattu 23.7.2019.
  134. ↑ a b Puolustusvoimien ex-komentaja Lindberg konsultoi yhdysvaltalaista Lockheed Martinia Yle Uutiset. Viitattu 16.4.2020.
  135. ↑ a b c https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/135628/Hernandez_Luciano.pdf
  136. ↑ Puolustusvoimien entinen komentaja Jarmo Lindberg siirtyi Lockheed Martinin lobbariksi Helsingin Sanomat. 16.4.2020. Viitattu 16.4.2020.
  137. ↑ a b Asejätti Lockheed Martin irtisanoi sopimuksensa ex-komentaja Lindbergin kanssa Helsingin Sanomat. 23.4.2020. Viitattu 24.4.2020.
  138. ↑ Puolustusvoimien ex-komentajan rooli hävittäjätarjokkaan konsulttina johti sääntöjen kiristämiseen Helsingin Sanomat. 17.4.2020. Viitattu 24.4.2020.
  139. ↑ a b c Merja Niilola: Korruption ja etiikan tutkija Ari Salminen ex-komentajan Lindbergin loikasta hävittäjälobbariksi yle.fi, uutiset. 17.4.2020. Viitattu 17.4.2020.
  140. ↑ Robert Sundman: Puolustusministeri Kaikkonen: Ulkopuolisten konsulttien käyttö hävittäjähankinnoissa päättyy yle.fi, uutiset. 17.4.2020. Viitattu 17.4.2020.
  141. ↑ a b c Lockheed Martin on irtisanonut sopimuksensa ex-komentaja Jarmo Lindbergin kanssa Yle Uutiset. Viitattu 24.4.2020.
  142. ↑ Ex-komentaja Jarmo Lindberg perusti konsulttiyhtiön karenssiaikana Kaleva.fi. Viitattu 24.4.2020.
  143. ↑ Ulkopuolisten konsulttien käyttö hävittäjähankkeen tapaamisissa päättyy defmin.fi. Arkistoitu 23.4.2020. Viitattu 24.4.2020.
  144. ↑ Tiina Lundell: Lobbarit ilman rajoja: käsikirjoitus 18.10.2017. Yle. Viitattu 26.5.2019.
  145. ↑ Matti Rämö: Lähde hävittäjähankkeen sisältä: Poliitikkoja yritetään sumuttaa, kenraali Lindberg kehotti alaisiaan varmistamaan F-35:n valinnan Suomen Kuvalehti. 14.5.2020. Viitattu 16.5.2020.
  146. ↑ Kansanedustaja selventää: tästä syystä hävittäjähankinta vaarantaisi Suomen turvallisuutta iltalehti.fi. Viitattu 17.6.2021.
  147. ↑ Marko Niemi: Taistelu hävittäjäkaupoista 23.5.2016. Yle. Viitattu 26.5.2019.
  148. ↑ Tuomo Hirvonen: Lukijan mielipide: Hävittäjiin varatut miljardit tulisi käyttää kodinturvajärjestelmään Helsingin Sanomat. 17.7.2020. Viitattu 17.6.2021.
  149. ↑ Nyt puhuu Hornetit korvaavan hävittäjähankkeen vastustaja: "Tästä on puhuttu julkisuudessa tavattoman vähän" MTV Uutiset. 11.6.2018. Viitattu 26.5.2019.
  150. ↑ Johannes Yrttiaho, Markus Mustajärvi: Kirjallinen kysymys HX-hankkeen ilmastovaikutuksista Kirjallinen kysymys KK 418/2019 vp. 20.12.2019. Viitattu 29.2.2020.
  151. ↑ Suomi on aikeissa ostaa 65 uutta monitoimihävittäjää 19.2.2019. Maan ystävät. Viitattu 26.5.2019.
  152. ↑ Jarmo Huhtanen: Kasvisaterioiden merkitys armeijan ilmastotavoitteille mitätön (digitilaajille) Helsingin Sanomat. 29.8.2018. Viitattu 26.5.2019.
  153. ↑ ”Ympäristödialogeja: Maanpuolustus ja planeetan ekologinen kriisi”.
  154. ↑ Vetoomus: HX-hävittäjähankkeessa tarvitaan aikalisä Yle Uutiset. Viitattu 1.12.2020.
  155. ↑ Aikalisä ja uusi harkinta hävittäjähankkeessa 1.12.2020. Sadankomitea.

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Kiljunen, Kimmo (toim.): Raportti uusien hävittäjien hankinnasta. Into Kustannus, 2021. ISBN: 978-952-351-671-7
  • Perttula, Pentti: Paras hävittäjä Suomelle. Hornetin seuraajaehdokkaat. Docendo, 2018. ISBN: 9789522915092

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=HX-hävittäjähanke&oldid=22645381”