Korjausliike

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Sininen tulevaisuus)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Korjausliike

Perustettu 13. kesäkuuta 2017
Lopetti 11. kesäkuuta 2023
Johto
Ideologia
Poliittinen kirjo oikeisto
Jäsenmäärä alle 700 (2018)[1]
Värit      oranssi
Kansanedustajia
0 / 200
(2023)
Europarlamentaarikkoja
0 / 14
(2019)
Kunnanvaltuustot
0 / 8 859
Aluevaltuustot
0 / 1 379
(2022)
Kansainväliset jäsenyydet Euroopan konservatiivien ja reformistien allianssi[2]
Naisjärjestö Siniset Naiset
Nuorisojärjestö Siniset Nuoret
Kotisivu www.korjausliike.fi

Korjausliike[3] (nimilyhenne KL, jäsenyyslyhenne korj.;[4] 2017–2021 Sininen tulevaisuus, 2021–2022 Siniset) oli kesäkuussa 2017 perustettu suomalainen puolue, joka rekisteröitiin puoluerekisteriin 15. marraskuuta 2017.[5] Puolueen perusti 20 perussuomalaisista eronnutta Uusi vaihtoehto -eduskuntaryhmän jäsentä (sittemmin Sininen eduskuntaryhmä).[6] Eduskuntavaalien 2023 jälkeen puolue poistettiin puoluerekisteristä sen jäätyä ilman kansanedustajia kaksissa peräkkäisissä eduskuntavaaleissa.[7]

Korjausliike päätti 11. kesäkuuta 2023 jäsenkokouksessaan lopettaa toimintansa.[8]

Historia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sininen tulevaisuus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Puolue sai lokakuussa 2017 kerättyä rekisteröitymiseen vaadittavat 5 000 kannattajakorttia,[9] ja se rekisteröitiin 15. marraskuuta 2017 nimellä Sininen tulevaisuus.[10] Puolue piti ensimmäisen puoluekokouksensa Tampereella 16. joulukuuta 2017. Kokouksessa puolueelle valittiin johto sekä käytiin keskustelua periaateohjelmasta.

Puolueen puheenjohtajaksi valittiin vuonna 2017 ilman vastaehdokkaita kansanedustaja, Eurooppa-, kulttuuri- ja urheiluministeri Sampo Terho[11] ja puoluesihteeriksi kansanedustaja Matti Torvinen ensimmäisellä kierroksella vastaehdokkainaan varakansanedustaja Juha Malmi sekä Uudenmaan piirin puheenjohtaja Pekka M. Sinisalo.[12] Terhon mukaan puolueen nimi Sininen tulevaisuus kuvasti vakautta, rauhaa, isänmaallisuutta ja uudistusmielisyyttä.[13]

Puolueen puheenjohtajistoon valittiin työministeri Jari Lindström ensimmäiseksi varapuheenjohtajaksi, kansanedustaja Tiina Elovaara toiseksi varapuheenjohtajaksi sekä Sinisten nuorten puheenjohtaja Tiina Ahva kolmanneksi varapuheenjohtajaksi. Myös kansanedustaja Kari Kulmala, sosiaali- ja terveysministeri Pirkko Mattila sekä Keski-Suomen piirin puheenjohtaja Juha Vimpari olivat ehdolla varapuheenjohtajistoon mutteivät tulleet valituiksi.[14]

Joulukuussa 2017 Raimo Vistbacka ilmoitti siirtyvänsä perussuomalaisista Siniseen tulevaisuuteen.[15]

Puolueella oli maaliskuussa 2018 hiukan alle 600 jäsentä.[16] Huhtikuussa 2018 jäsenmäärä oli kasvanut lähes 700 henkeen, ja puoluesihteeri Torvisen mukaan jäsenmäärä kasvoi kuukausittain 38 %[17].

Puolueen kansanedustaja Kaj Turunen ilmoitti 24. huhtikuuta 2018 siirtyvänsä kokoomuksen eduskuntaryhmään.[18] Sinisten kansanedustaja Maria Lohela ilmoitti 21. tammikuuta 2019 siirtyvänsä Hjallis Harkimon johtamaan Liike Nyt -liikkeeseen.[19]

Maaliskuussa 2019 puolustusministeri Jussi Niinistö ilmoitti, ettei sulje pois mahdollisuutta siirtyä vaalien jälkeen takaisin perussuomalaisten eduskuntaryhmään, mikäli sinisen tulevaisuuden vaalitulos on huono.[20] Perussuomalaisten puheenjohtaja Jussi Halla-ahon mukaan paluu ei kuitenkaan ollut enää tässä vaiheessa mahdollista.[21] Halla-aho kommentoi vielä kesäkuussa 2018, että Niinistö olisi ainoa perussuomalaisista loikannut, jonka puolue ottaisi varmasti takaisin.[22]

Puolueen puheenjohtaja Sampo Terho ilmoitti 3. toukokuuta 2019 jättävänsä tehtävänsä Espoossa 8. kesäkuuta pidettävässä puoluekokouksessa, koska kokee hänen johdollaan saavutetun heikon vaalituloksen ja puolueen uudistumisen sitä vaativan.[23] Puheenjohtajan käytännön tehtäviä hoiti puoluekokoukseen saakka 3. varapuheenjohtaja Tiina Ahva.[24]

Puoluekokouksessa Espoossa 8. kesäkuuta 2019 Sininen tulevaisuus valitsi uudeksi puheenjohtajakseen Kari Kulmalan.[25] Puoluekokouksessa Keravalla 18. syyskuuta 2021 puolueen uudeksi puheenjohtajaksi valittiin Petri Roininen.[26]

Nimenmuutos: Korjausliike

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Siniset vaihtoi nimensä Korjausliikkeeksi vuoden 2022 puoluekokouksessa, ja nimenmuutoksesta jätettiin rekisteröinti-ilmoitus yhdistysrekisteriin.[27][28] Nimenmuutos hyväksyttiin 12. huhtikuuta 2022. Puolue toimi tällä nimellä sen lakkauttamiseen saakka eli noin yhden vuoden.[29]

Puolueen lakkauttaminen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Puolue poistettiin huhtikuussa 2023 puoluerekisteristä.[8] Puheenjohtaja Petri Roininen loikkasi keväällä 2023 keskustaan.[30] Puolue päätti 11. kesäkuuta 2023 jäsenkokouksessaan lopettaa toimintansa.[8]

Ideologia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2017 puheenjohtaja Sampo Terho kuvaili Sinistä tulevaisuutta keskustaoikeistolaiseksi puolueeksi, joka haluaa purkaa sääntelyä ja uskoo työhön ja yrittämiseen.[31] Terho määritteli puolueen linjaltaan sekä soinilaiseksi että vennamolaiseksi.[32]

Vuonna 2018 Ajatuspaja Linjan Juho Mäki-Lohiluoma luonnehti Sinistä tulevaisuutta EU-kriittiseksi keskustaoikeistolaiseksi konservatiivipuolueeksi, joka korostaa perinteistä kansallista identiteettiä.[33]

Periaateohjelma

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen Kuvalehden politiikantoimittaja Heikki Vento luonnehti puolueen periaateohjelmaluonnosta yleisporvarilliseksi julistukseksi, jossa tehdään selvä pesäero vasemmistoliittoon ja vihreisiin. ”Ohjelma kelpaisi näitä kahta puoluetta lukuun ottamatta kaikkien eduskuntapuolueiden ohjelmaksi pienin muutoksin. Siinä on niin keskustalaisia, kokoomuslaisia kuin sosialidemokraattisia elementtejä. Keskustalle tyypillisiä painotuksia edustavat myönteiset näkökannat yrittäjyyteen, perhearvoihin ja perustuloon. Kokoomuslaiseksi puolestaan voidaan luonnehtia paikallisen työehtosopimisen korostamista ja vaatimuksia työhön kannustavasta sosiaaliturvasta sekä Suomen kansallisen taloudellisen kilpailukyvyn korostamisesta. Sosialidemokraatteja ohjelma muistuttaa veropoliittisilta kannanotoiltaan. Puolue kannattaa laajaa veropohjaa ja pääomaverotuksen kiristämistä.”[32]

Maahanmuutto-ohjelma

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maahanmuutossa puolue korosti "realismia ilman rasismia." Vetovoimatekijät turvapaikkajärjestelmän taloudelliseen hyväksikäyttöön oli poistettava eikä humanitaarisen maahanmuuton määrä saanut kasvaa yli Suomen kantokyvyn. Turvapaikkahakemusten käsittely oli puolueen mielestä siirrettävä Euroopan ulkopuolelle. Kiintiöpakolaisissa tuli suosia heikoimmassa asemassa olevia kuten orpolapsia ja vainottuja kristittyjä. Kuntien ei tullut tarjota paperittomille ylimääräisiä palveluita. Jo rajalta oli pikamenettelyllä voitava käännyttää aikaisemmin kielteisen päätöksen saaneet turvapaikanhakijat, ja kielteisen päätöksen saaneet oli palautettava tehokkaasti. Vakavaan rikokseen syyllistyneet oli karkotettava. Suomen tuli kehitysavussa tukea vain sellaisia maita, jotka ottavat vastaan Suomesta palautettuja kansalaisiaan.[34]

Vaalit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vaalitulokset
Aluevaalit
Vuosi Edustajat Äänet
2022 – 142 0,0 % [35]
Eduskuntavaalit
Vuosi Edustajat Äänet
2019 – 29 943 1,0 % [36]
2023 – 1 362 0,0 % [37]
Europarlamenttivaalit
Vuosi Edustajat Äänet
2019 – 6 043 0,3 % [38]
Kuntavaalit
Vuosi Edustajat Äänet
2021 4 1 197 0,0 % [39]

Sininen tulevaisuus ilmoitti 20. marraskuuta 2018, että puolue muodostaa vaaliliiton Kansalaispuolueen kanssa Oulun ja Vaasan vaalipiireissä vuoden 2019 eduskuntavaaleissa.[40] 28. helmikuuta 2019 sinisten kansanedustaja Ari Jalonen ilmoitti pyrkivänsä eduskuntaan vuoden 2019 vaaleissa sitoutumattomana kokoomuksen ja RKP:n yhteiseltä listalta Satakunnan vaalipiirissä ja liittyvänsä kokoomuksen eduskuntaryhmään, mikäli tulee valituksi, mutta siirtyvänsä myöhemmin sinisten eduskuntaryhmään. Hän myös ilmoitti eroavansa puolueesta osana järjestelyä mutta jatkavansa vaalikauden loppuun sinisten eduskuntaryhmässä.[41]

Vuoden 2019 eduskuntavaaleissa puolue ei saanut yhtään edustajanpaikkaa.[42] Puolue osallistui vuoden 2019 eurovaaleihin yhdeksän ehdokkaan listalla. Puolueen tunnetuista toimijoista ehdolla olivat puolueen entiset kansanedustajat Ari Jalonen ja Kari Kulmala sekä puolueen silloinen 3. varapuheenjohtaja Tiina Ahva.[43] Alun perin eurovaaleihin ehdokkaaksi oli aikeissa asettua myös puolueen 1. varapuheenjohtaja Jari Lindström, mutta pudottuaan eduskunnasta hän vetäytyi ehdokkuudesta.[44] Samoin vuoden 2019 europarlamenttivaaleissa puolue jäi ilman edustajia 0,3 prosentin ääniosuudella.

Kesäkuun 2021 kuntavaaleihin Sininen tulevaisuus asetti yhteensä 74 ehdokasta.[45] Puolue sai koko maassa 4 paikkaa,[46] joista 3 paikkaa Rääkkylässä[47] ja 1 paikka Outokummussa.[48] Aluevaalien alla Rääkkylän kolme valtuutettua siirtyi kokoomukseen[49] ja Outokummun valtuutettu lähti kristillisdemokraattien ehdokkaaksi[50].

Aluevaaleissa 2022 Siniset sai 142 ääntä. Puolue ei saanut yhtään hyvinvointialueen valtuutetun paikkaa.[35]

Eduskuntavaaleissa 2023 puolueella oli ehdokkaita neljässä vaalipiireissä. Puolueen ehdokkaat saivat yhteensä 1 362 ääntä, eikä kukaan tullut valituksi. [39]

Organisaatio

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Puoluejohto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Puolueen johdon muodostavat seuraavat henkilöt vuoden 2021 puoluekokouksen jälkeen:[51]

  • Petri Roininen, puheenjohtaja
  • Tiina Ahva, 1. varapuheenjohtaja
  • Ari Jalonen, 2. varapuheenjohtaja
  • Tommi Aalto, 3. varapuheenjohtaja
  • Toni Eronen, puoluesihteeri

Vuoden 2017 puoluekokouksessa valitussa puoluehallituksessa oli 12 jäsentä[52] ja puoluevaltuustossa 13.[53] 3. varapuheenjohtaja Tiina Ahva hoiti puheenjohtajan käytännön tehtäviä 3. toukokuuta – 8. kesäkuuta 2019.[24]

Eduskuntaryhmä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Sininen eduskuntaryhmä

Eduskunnassa Sinistä tulevaisuutta edusti vuosina 2017–2019 Sininen eduskuntaryhmä. Ryhmän puheenjohtajana toimi kansanedustaja Simon Elo.[54] Yksikään ryhmään kuuluvista kansanedustajista ei tullut valituksi eduskuntaan vuoden 2019 vaaleissa, minkä vuoksi ryhmän toiminta päättyi 16. huhtikuuta 2019.

Piirijärjestöt

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Puolueella oli seuraavat piirit:[55]

  • Helsingin piiri
  • Kaakkois-Suomen piiri
  • Kainuun piiri
  • Keski-Suomen piiri
  • Pirkanmaan piiri
  • Pohjanmaan piiri
  • Pohjois-Pohjanmaan piiri
  • Satakunnan piiri
  • Savo-Karjalan piiri
  • Uudenmaan piiri
  • Varsinais-Suomen piiri

Helsingin ja Uudenmaan siniset muodostivat aluksi yhden piirin.[56]

Lapin piiri eli Lapin Siniset ry erotettiin Sininen tulevaisuus -puolueesta joulukuussa 2018.[57]

Maaliskuussa 2018 Sinisellä tulevaisuudella oli 23 paikallisyhdistystä.[58] Useiden paikallisyhdistysten johdossa oli puolueen kansanedustajia, ja jotkut kansanedustajat toimivat useammassa paikallisyhdistyksessä johtotehtävissä.[17]

Puolueen jäsenjärjestöt

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Puolueella oli naisjärjestö sekä nuorisojärjestö. Puolueen naisjärjestö Siniset naiset perustettiin Helsingissä 30. marraskuuta 2017. Sen puheenjohtajana toimii poliittisena asiantuntijana puolueen eduskuntaryhmässä työskentellyt Marja Nousiainen.[59] Siniset nuoret perustettiin 11. joulukuuta 2017, ja sen puheenjohtajana toimi tuotantotalouden opiskelija Tiina Ahva, joka oli myös puolueen 1. varapuheenjohtaja.[60]

Katso myös

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Vento, Heikki: Tulevaisuus mustana Suomen Kuvalehti. 13.4.2018. Arkistoitu 13.4.2018. Viitattu 13.4.2018.
  2. ↑ Blue Reform joined the Alliance of Conservatives and Reformists in Europe (ACRE) Sininen tulevaisuus. Arkistoitu 6.5.2019. Viitattu 6.5.2019. (englanniksi)
  3. ↑ Rekisteröidyt puolueet. Vaalit.fi. Viitattu 14.4.2022.
  4. ↑ Puolueiden nimet ja lyhenteet Kielitoimiston ohjepankki. Kotimaisten kielten keskus. Viitattu 16.5.2022.
  5. ↑ Sininen tulevaisuus merkitty puoluerekisteriin 15.11.2017. Oikeusministeriö. Viitattu 15.11.2017.
  6. ↑ Perussuomalaisista eronnut ryhmä perustaa uuden puolueen MTV Uutiset. 19.6.2017. Arkistoitu 19.6.2017. Viitattu 19.6.2017.
  7. ↑ Yhdeksän puoluetta poistettu puoluerekisteristä Vaalit.fi. 19.4.2023. Oikeusministeriö. Viitattu 19.4.2023.
  8. ↑ a b c Korjausliike on lopettanut toimintansa, Yle [1]
  9. ↑ Nyt se on virallista – Siniset saivat 5 000 kannattajakorttia kasaan Aamulehti. 11.10.2017. Arkistoitu 11.10.2017. Viitattu 11.10.2017.
  10. ↑ Sininen tulevaisuus hyväksytty puoluerekisteriin - ”kiitämme kaikkia kannattajakorttien allekirjoittajia” iltalehti.fi. Viitattu 15.11.2017.
  11. ↑ Sampo Terho valittiin sinisten puheenjohtajaksi – "Puolueen tilanne samanlainen kuin perussuomalaisilla oli" Yle Uutiset. Viitattu 19.12.2017.
  12. ↑ Sinisen tulevaisuuden puoluesihteeriksi Matti Torvinen KSML.fi – Keskisuomalainen. Viitattu 19.12.2017.
  13. ↑ Pe­rus­suo­ma­lai­sis­ta loikanneet perustavat Sininen tulevaisuus -nimisen puolueen Kaleva. 19.6.2017. Viitattu 19.6.2017.
  14. ↑ Sampo Terhosta Sinisen tulevaisuuden puheenjohtaja verkkouutiset.fi. 16.12.2017. Viitattu 19.12.2017.
  15. ↑ Hautanen, Suvi: Pohjalainen: Raimo Vistbacka siirtyy perussuomalaisista sinisiin 13.12.2017. Verkkouutiset. Viitattu 13.12.2017.
  16. ↑ HS-analyysi: Sinisten kannatus on niin huono, että se hakee jo ”erittäin aktiivisesti” vaaliliittoja – villeimmissä huhuissa sopimus keskustan kanssa on tehty Helsingin Sanomat. 22.2.2018. Viitattu 4.3.2018.
  17. ↑ a b Siniseltä tulevaisuudelta puuttuvat rahat, kannattajat ja jäsenet – Puoluesihteeri: ”Isä, älä jätä meitä!” Suomenkuvalehti.fi. 13.4.2018. Viitattu 13.4.2018.
  18. ↑ Sinisten Kaj Turunen loikkaa kokoomukseen Ilta-Sanomat. 24.4.2018. Viitattu 24.4.2018.
  19. ↑ Tässä on Hjallis Harkimon jättiyllätys: Kansanedustaja Lohela Liike Nytiin Uusi Suomi. 21.1.2019. Viitattu 21.1.2019.
  20. ↑ Karvala, Kreeta: Loikkaako Jussi Niinistö vaalien jälkeen perussuomalaisiin, jos sinisten tulos on huono? Näin hän kiertelee kysymystä Iltalehti. 9.3.. Viitattu 14.3.2019.
  21. ↑ Luukkonen, Ilkka: Jussi Niinistöä ei huolita takaisin PS:iin verkkouutiset.fi. 12.3.. Viitattu 14.3.2019.
  22. ↑ Lakka, Päivi: Halla-aho: Jussi Niinistö on ainoa loikkari, jonka perussuomalaiset huolisi varmasti takaisin Ilta-Sanomat. 15.6.2018. Viitattu 14.3.2019.
  23. ↑ Parkkonen, Tommi: Sisäpiiri paljastaa: Sininen tulevaisuus kaatui johtamisongelmiin ja perussuomalaisiin – ”Soini ei tajunnut tekevänsä hallaa koko puolueelle” Iltalehti. 22.6.2019. Viitattu 31.3.2023.
  24. ↑ a b Terho ei hae jatkokautta, varapuheenjohtaja Ahva johtaa Siniset eurovaaleihin Sininen tulevaisuus. 3.5.2019. Arkistoitu 3.5.2019. Viitattu 3.5.2019.
  25. ↑ Kari Kulmala valittiin sinisten uudeksi puheenjohtajaksi Ilta-Sanomat. 8.6.2019. Viitattu 8.6.2019.
  26. ↑ Puoluejohtajaksi noussut yritysjohtaja Sanna Marinille: Suomeen ”hallitushätätila” – siniset tähtää eduskuntaan 2023 Uusi Suomi. 20.9.2021. Viitattu 21.9.2021.
  27. ↑ Timo Haapala: Siniset muuttaa nimensä Ilta-Sanomat. 18.1.2022. Viitattu 9.2.2022.
  28. ↑ Muutosilmoitus 2022/755340Y
  29. ↑ Korjausliike; PRH
  30. ↑ Riolo Uusivaara, Terhi: Puolueet | Korjausliikkeen puheenjohtaja Petri Roininen siirtyy keskustaan Helsingin Sanomat. 25.5.2023. Viitattu 11.6.2023.
  31. ↑ Susanna Jääskeläinen: Terho avauspuheessaan: Siniset on uudistaja inhimillisellä tavalla KSML.fi – Keskisuomalainen. Viitattu 26.3.2018.
  32. ↑ a b Siniset etsii ihmejytkyä ahtaasta paikasta – Katse kohti keskustaoikeistoa, ”Vennamon ja Soinin linjalla” Suomenkuvalehti.fi. 16.12.2017. Viitattu 13.4.2018.
  33. ↑ Kommentti: Sinisille on tarjolla oikeiston konservatiivinurkka, joka kuuluu nyt keskustalle ja kokoomukselle ajatuspajalinja.fi. Ajatuspaja Linja. Arkistoitu 27.3.2018. Viitattu 26.3.2018.
  34. ↑ Sinisen tulevaisuuden maahanmuutto- ja kotouttamisohjelma fsd.tuni.fi. Viitattu 24.10.2024.
  35. ↑ a b Aluevaalit 2022 - tulos puolueittain vaalit.fi. 28.1.2022. Oikeusministeriö. Viitattu 3.2.2022.
  36. ↑ Eduskuntavaalit 2019 - tulos puolueittain vaalit.fi. 23.4.2019. Oikeusministeriö. Viitattu 3.6.2019.
  37. ↑ Koko maa, Ehdokasasettajakohtaiset tulokset tulospalvelu.vaalit.fi. Viitattu 6.4.2023.
  38. ↑ Europarlamenttivaalit 2019 - Tulos puolueittain vaalit.fi. 29.5.2019. Oikeusministeriö. Viitattu 3.6.2019.
  39. ↑ a b Tulospalvelu - Koko maa - Kuntavaalit 2021 Yle Uutiset. 14.6.2021. Yleisradio. Viitattu 16.6.2021.
  40. ↑ Siniset vaaliliittoon Kansalaispuolueen kanssa Oulun ja Vaasan vaalipiireissä Sininen tulevaisuus. 20.11.2018. Arkistoitu 4.12.2018. Viitattu 3.12.2018.
  41. ↑ Sinisten kansanedustaja Ari Jalonen kokoomuksen vaalilistalle ennennäkemättömällä järjestelyllä Yle Uutiset. Viitattu 4.3.2019.
  42. ↑ Tulos puolueittain tulospalvelu.vaalit.fi. Viitattu 14.4.2019.
  43. ↑ Siniset osallistuu eurovaaleihin - “Missä Siniset, siellä ratkaisu” Sininen tulevaisuus. 18.4.2019. Arkistoitu 18.4.2019. Viitattu 18.4.2019.
  44. ↑ Jenni Tamminen: Eduskunnasta rannalle jäänyt Jari Lindström peruu eurovaaliehdokkuutensa Talouselämä. Viitattu 18.4.2019.
  45. ↑ Nuoska, Lauri: Jättilista julki – katso oman kuntasi kaikki kuntavaaliehdokkaat Ilta-Sanomat. 15.5.2021. Sanoma Media Finland oy. Viitattu 19.5.2021.
  46. ↑ Yle Tulospalvelu - Kuntavaalit 2021: Koko maa Yleisradio. 13.6.2021. Viitattu 14.6.2021.
  47. ↑ Yle Tulospalvelu - Kuntavaalit 2021: Rääkkylä Yleisradio. 13.6.2021. Viitattu 14.6.2021.
  48. ↑ Yle Tulospalvelu - Kuntavaalit 2021: Outokumpu Yleisradio. 13.6.2021. Viitattu 16.6.2021.
  49. ↑ Kunnanvaltuusto Rääkkylän kunta. Viitattu 3.2.2022.
  50. ↑ Jari Turpeinen stjari.com. Arkistoitu 1.2.2022. Viitattu 3.2.2022.
  51. ↑ Sinisten uusi puheenjohtaja Petri Roininen: Suomi tarvitsee yrittäjyyspuolueen Sininen tulevaisuus. 18.9.2021. Arkistoitu 19.9.2021. Viitattu 20.9.2021.
  52. ↑ Puoluehallitus Sininen tulevaisuus. Arkistoitu 12.3.2018. Viitattu 11.3.2018.
  53. ↑ Puoluevaltuusto Sininen tulevaisuus. Arkistoitu 12.3.2018. Viitattu 11.3.2018.
  54. ↑ Eduskuntaryhmät 21.5.2018. Eduskunta. Viitattu 21.5.2018.
  55. ↑ Ihmiset Korjausliike. Arkistoitu 14.4.2022. Viitattu 14.4.2022.
  56. ↑ Sininen tulevaisuus perusti piirijärjestön Uudellemaalle – "Saamme seuraavissa vaaleissa kansanedustajia" Helsingin Uutiset. Viitattu 11.3.2018.
  57. ↑ Lapin Kansa: Lapin Siniset on erotettu Sininen Tulevaisuus -puolueesta Suomenmaa. 7.1.2019. Viitattu 12.2.2019.
  58. ↑ Paikallisyhdistykset Sininen tulevaisuus. Viitattu 11.3.2018.[vanhentunut linkki]
  59. ↑ Sinisten valtakunnallinen naisjärjestö perustettiin Sininen tulevaisuus. 4.12.2017. Arkistoitu 12.3.2018. Viitattu 11.3.2018.
  60. ↑ Siniset Nuoret on perustettu - johtoon Tiina Ahva Sininen tulevaisuus. 11.12.2017. Arkistoitu 12.3.2018. Viitattu 11.3.2018.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Korjausliike&oldid=22731201”