Pentti Sainio

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Pentti Sainio (29. syyskuuta 1950 Kuopio[1]23. huhtikuuta 2022[2]) oli suomalainen toimittaja ja tietokirjailija. Sainio valmistui Sanoman toimittajakoulusta vuonna 1976 ja työskenteli muun muassa Helsingin Sanomissa, Turun Sanomissa, Pohjolan Sanomissa ja Avussa.[1] Hän opiskeli myös Kadettikoulussa sekä yleistä historiaa Helsingin yliopistossa.

Sainion teokset edustavat lähinnä paljastuskirjallisuutta ja tutkivaa journalismia. Vuonna 1999 häneltä ilmestyi omakustanteena teos Harkimoiden hattutemppu. Kirjassa hän kertoo siitä, miten Jokerien avulla kerättyjä Lastenklinikoiden kummien keräysvaroja hävisi tuntemattomille teille. Kirja nosti hälyn, mutta Rautakirjan toimitusjohtajan Hannu Syrjäsen vaatimuksesta suuret kirjakaupat vetivät sen myynnistä, ja kirja jäi Sainiolle käsiin. Yleisradion Ajankohtainen kakkonen teki sen pohjalta ohjelman, joka kuitenkin hyllytettiin lähetyspäivänä.[3] Huonon kirjallisuuden seura valitsi Harkimoiden hattutemppu -teoksen vuoden huonoimmaksi kirjaksi fiktionaalisten kirjojen sarjassa. Seura perusteli valintaansa mm. sillä, että kirja osoittautui "niin huonoksi fiktioksi, että se vaiettiin julkisuudessa kuoliaaksi. Erityisenä meriittinä palkintolautakunta piti sitä, että myös kirjakauppiaat totesivat teoksen niin huonoksi, etteivät suostuneet ottamaan opusta edes myyntiin".[4]

Keväällä 2014 nousi kohu Sainion teoksesta Kummolan kääntöpiiri, joka käsittelee suomalaisen jääkiekon taustavaikuttajien liiketoimia. Kalervo Kummola ja Suomen jääkiekkoliitto yrittivät estää sen julkaisun oikeusteitse, mutta Helsingin käräjäoikeuden päätöksen mukaan kirjan kieltäminen ennakkoon olisi Suomen perustuslain vastaista.[5]

  1. a b Kansien takaa (Arkistoitu – Internet Archive) Ruotsin suomalainen. Viitattu 3.4.2014.
  2. Pentti Sainio in memoriam Rauhanpuolustajat. 2.5.2022. Viitattu 14.5.2022.
  3. Vehkaohja, Mikael: Suuri puhvelinmetsästys. Seura 20/2014, s. 16–20. Jutun verkkoversio.
  4. Harkimoiden hattutemppu vuoden huonoin kirja 2.1.2000. Helsingin Sanomat. Viitattu 18.4.2024.
  5. Oikeus hylkäsi Kummolan vaatimukset kohutun kirjan julkaisusta 3.4.2014. Yle Uutiset. Viitattu 3.4.2014.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]