Mihail Gorbatšov

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Gorbatšov)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Mihail Gorbatšov
Михаил Горбачёв
Mihail Gorbatšov pitämässä puhetta Komsomolin vuoden 1987 kokouksessa.
Mihail Gorbatšov pitämässä puhetta Komsomolin vuoden 1987 kokouksessa.
Neuvostoliiton 1. presidentti
15. maaliskuuta 1990 – 25. joulukuuta 1991
Varapresidentti Gennadi Janajev
Edeltäjä virka perustettu
Seuraaja virka lakkautettu
Neuvostoliiton kommunistisen puolueen 7. pääsihteeri
15. maaliskuuta 1985 – 24. elokuuta 1991
Edeltäjä Konstantin Tšernenko
Seuraaja Vladimir Ivaško
Neuvostoliiton korkeimman neuvoston puheenjohtaja
25. toukokuuta 1989 – 15. maaliskuuta 1990
Edeltäjä virka perustettu
Seuraaja Anatoli Lukjanov
Neuvostoliiton korkeimman neuvoston presidiumin puheenjohtaja
1. lokakuuta 1984 – 25. toukokuuta 1989
Edeltäjä Andrei Gromyko
Seuraaja Virka lakkautettu
Henkilötiedot
Syntynyt2. maaliskuuta 1931
Privolnoje, Venäjän SFNT, Neuvostoliitto
Kuollut30. elokuuta 2022 (91 vuotta)
Moskova, Venäjä
Ammatti asianajaja
Puoliso Raisa Titarenko
(vih. 1953; k. 1999)
Tiedot
Puolue Neuvostoliiton kommunistinen puolue (1950–1991)
Venäjän sosialidemokraattinen puolue (2001–2004)
Liittososiaalidemokraatit (2007–)
Venäjän itsenäinen demokraattinen puolue (2008–)
Uskonto ateisti
Kunnianosoitukset Nobelin rauhanpalkinto Nobelin rauhanpalkinto (1990)
Nimikirjoitus
Nimikirjoitus
Aiheesta muualla
www.gorby.ru

Mihail Sergejevitš Gorbatšov (ven. Михаи́л Серге́евич Горбачёв Ru-Mikhail Sergeyevich Gorbachev.ogg [mʲɪxɐˈil sʲɪrˈɡʲejɪvʲɪdʑ ɡərbɐˈtɕɵf]; (ohje) 2. maaliskuuta 1931 Privolnoje, Stavropolin aluepiiri, Neuvostoliitto – 30. elokuuta 2022 Moskova, Venäjä)[1][2] oli neuvostoliittolainen ja venäläinen poliitikko, joka toimi Neuvostoliiton kommunistisen puolueen viimeisenä pääsihteerinä vuosina 1985–1991 ja Neuvostoliiton valtionpäämiehenä vuosina 1988–1991.

Gorbatšovin uudistuspyrkimykset, joista käytettiin nimityksiä perestroika (”uudelleenrakentaminen”) ja glasnost (”avoimuus”), johtivat liennytykseen ja vaikuttivat kylmän sodan päättymiseen, mistä hän sai Nobelin rauhanpalkinnon. Samalla Neuvostoliiton kommunistinen puolue menetti aikaisemman poliittisen valta-asemansa, mikä lopulta aiheutti Neuvostoliiton hajoamisen.

Lapsuus ja nuoruus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Nuori Gorbatšov isovanhempiensa kanssa.

Mihail Sergejevitš Gorbatšov syntyi 2. maaliskuuta 1931 Privolnojen kaupungissa Neuvostoliitossa. Hänen äitinsä Marija oli ukrainalainen, kotoisin Tšernihivistä Pohjois-Ukrainasta, mistä oli kotoisin myös Raisa Gorbatšovan suku. Gorbatšovin isä Sergei oli venäläinen.[3] Hänen perheensä koki Josif Stalinin poliittiset vainot, ja hänen vuonna 1934 kulakiksi epäilty isoisänsä Andrei tuomittiin yhdeksäksi vuodeksi gulag-leirille.[4] Kun toisessa maailmansodassa natsi-Saksa miehitti Privolnojen 1942, Gorbatšovin perhe pakeni vuoden 1943 helmikuussa pois kaupungista. Teini-ikäisenä Gorbatšov toimi vuosien 1946 ja 1950 välisenä aikana leikkuupuimurin kuljettajana Stavropolin aluepiirin kollektiivin maatiloilla, minkä takia hän keskeytti koulunkäyntinsä voidakseen avustaa perhettään peltotöissä. Jo teini-ikäisenä hän sai Työn punaisen lipun kunniamerkin, kun hän avusti isäänsä saavuttamaan ennätyksellisen sadon vuonna 1948.[5]

Vuonna 1950 Gorbatšov onnistui pääsemään arvostettuun Moskovan yliopistoon, jossa hän kiinnostui erityisesti historiasta ja matematiikasta. Hän kuitenkin opiskeli lakia, koska hän uskoi lakiopinnoista olevan hyötyä tulevassa elämässä. Hän pääsi jo koulussa vuonna 1950 kommunistipuolueen koejäseneksi ja täysjäseneksi 1952. Yliopistossa Gorbatšov myös kohtasi tulevan vaimonsa Raisa Titarenkon, joka opiskeli filosofiaa. He menivät naimisiin vuonna 1953, ja yliopistosta valmistumisen jälkeen pariskunta muutti asumaan Gorbatšovin kotiseudulle Stavropoliin vuonna 1955.

Poliittinen ura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Gorbatšov valmistui agronomi-ekonomiksi vuonna 1966. Hänen uransa lähti nopeaan nousuun, ja vuonna 1966 hänestä tuli Stavropolin ensimmäinen sihteeri ja 1970 alueen sihteeri. Seuraavana vuonna hänet nimitettiin kommunistisen puolueen keskuskomiteaan. Vuonna 1972 hän johti Neuvostoliiton valtuuskuntaa Belgiaan, vuonna 1975 Länsi-Saksaan ja 1983 Kanadaan. Gorbatšov pääsi vuonna 1974 korkeimman neuvoston jäseneksi ja nuorisoasioiden komission puhemieheksi. Hän nousi politbyroon varajäseneksi 1979, jossa hän pääsi KGB:n johtajan Juri Andropovin suojelukseen.

Pääsihteeriksi Brežnevin jälkeen marraskuussa 1982 noussut Andropov yritti nimittää Gorbatšovin seuraajakseen, mutta sen sijaan häntä seurasi Konstantin Tšernenko. Tämä ei haitannut Gorbatšovin uraa, sillä iäkäs Tšernenko oli liian sairas työskennelläkseen ja kuoli vain 13 kuukauden kuluttua. Tšernenkon kuollessa nimitettiin tuolloin 54-vuotias Mihail Gorbatšov yksimielisesti puolueen pääsihteeriksi 11. maaliskuuta 1985, neljä tuntia Tšernenkon kuoleman jälkeen.

Andropov oli jo käynnistänyt laajan talouden kokeiluohjelman. Gorbatšov edusti uutta sukupolvea, joka halusi siivota vanhat stalinistit pois hallinnosta, ja hänen ympärillään oli piiri, joka vakuutti, että Neuvostoliiton maksukyky ja uskottavuus joutuvat vaaraan, ellei talouselämää uudisteta perusteellisesti.[6]

Johtoasemaan noustuaan Gorbatšov teki henkilövaihdoksia. Yllätys oli pitkäaikaisen ulkoministeri Andrei Gromykon erottaminen ja Gruusian puoluesihteeri Eduard Ševardnadzen nimitys ulkoministeriksi. Toinen yllätysnousija oli Aleksandr Jakovlev, joka ei ollut edes keskuskomitean varajäsen Gorbatšovin valtakauden alussa, mutta jo kesällä 1987 politbyroon täysjäsen ja keskuskomitean sihteeri.

Uudistukset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Neuvostoliitto Gorbatšovin aikakaudella

Gorbatšov perusti maatalouteen keskittyneen Gosagropromin yhdistämällä viisi ministeriötä ja kaksi valtion komiteaa.[7]

Gorbatšov aloitti kommunistisen puolueen uudistuskampanjan kolmella iskulauseella: glasnost (avoimuus), perestroika (uudistukset) ja ulkopolitiikassa ”uusi ajattelu” (novoje mnenije). Nämä tavoitteet julkistettiin puolueen 27. yleiskokouksessa helmikuussa 1986. Tammikuussa 1987 Gorbatšov ehdotti, että puolueosastojen johtajat valittaisiin alhaaltapäin, sen sijaan että heidät nimitettiin ylhäältä. Tämän hän pani toimeen kuitenkin vasta maaliskuussa 1989.[8]

Glasnostin arvostelu alkoi kärjistyä syksyllä 1987. Gorbatšovin entinen tukija politbyroossa ja asteikossa toisella sijalla ollut Jegor Ligatšov puolusti kommunistisen puolueen johtavaa asemaa. Vastaavasti Gorbatšovin politbyrooseen Sverdlovista nostama Boris Jeltsin painosti nopeampiin uudistuksiin kuin Gorbatšov pyrki. Keskuskomitean tapaamisessa lokakuussa 1987 Jeltsin hyökkäsi Ligatšovia vastaan syyttäen tätä uudistusten sabotoinnista ja syytti Gorbatšovia hidastelusta.[8]

Gorbatšovin kohdatessa vastarintaa puoleen paikallisosastoista hän irrotti kannatuspohjansa puolueesta. Maaliskuussa 1989 järjestettiin Neuvostoliiton kansanedustajain kongressin vaalit. Kaksi kolmasosaa kansanedustajista valittiin kansanvaalilla ja yhden kolmasosan nimittivät puolue ja muut järjestöt. Kansanedustajain kongressista tuli julkisen keskustelun foorumi, jonka istunnot televisioitiin koko maahan. Kansanedustajien demokraattista ryhmittymää johti Andrei Saharov. Puolueelle uskolliset ainekset pitivät hallussaan suurinta osaa paikoista, mutta Saharovin oppositio pakotti heidät puolustuskannalle, Gorbatšovin harmiksi. Hänen otteensa glasnostista ja uudistuksista alkoivat lipsua. Saharovin kuoltua joulukuussa tämän tilalle nousi Jeltsin.[9]

Gorbatšovin uudistusten merkittävä este oli talouskasvun taantuminen. Sen lisäksi Neuvostoliiton merkittävän vientituotteen, öljyn, hinta oli vuosina 1985–1986 välillä 10–12 Yhdysvaltain dollaria barrelilta.

Huippukokoukset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Yhdysvaltain varapresidentti Bush, presidentti Ronald Reagan ja Gorbatšov New Yorkissa vuonna 1988.

Vuonna 1985 Gorbatšov tapasi Britannian pääministeri Margaret Thatcherin Yhdistyneessä kuningaskunnassa ja Yhdysvaltojen presidentti Ronald Reaganin Genevessä 19.–20. marraskuuta 1985. Hän puhui Genevessä Reaganin ”Tähtien sota” -suunnitelmaa vastaan.

Gorbatšovilla oli hyvä keskusteluyhteys Yhdysvaltojen presidenttien Reaganin ja George H. W. Bushin kanssa. He tapasivat useissa huippukokouksissa ja tasoittivat kylmän sodan päättymistä. Bushin presidenttikaudella joulukuussa 1989 pidettyä Maltan tapaamista Gorbatšov luonnehti myöhemmin seuraavin sanoin: ”Maltan tapaaminen oli vedenjakaja. Siitä tuli 1990-luvun jälkipuolen käännekohta. Malta lopetti kylmän sodan.” Syyskuussa 1990 Bush ja Gorbatšov tapasivat Helsingissä.[10]

Nobelin rauhanpalkinto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1988 Gorbatšov julisti Neuvostoliiton hylkäävän Brežnevin opin ja sallivan demokraattiset uudistukset Itä-Euroopassa. Näiden tarkoituksena oli vahvistaa Neuvostoliittoa, joka oli alkanut uhkaavasti natista liitoksistaan, mutta valtion rakenteet eivät kestäneet uudistuksia. Tämä johti sarjaan vallanvaihdoksia Euroopassa 1989 alkaen ja sosialistisen järjestelmän romahtamiseen. Romaniaa lukuun ottamatta vallanvaihdokset olivat rauhanomaisia, ja kylmä sota Yhdysvaltain ja Neuvostoliiton välillä päättyi. Gorbatšov sai Nobelin rauhanpalkinnon 1990. Gorbatšov valittiin Neuvostoliiton ensimmäiseksi virkaatekeväksi presidentiksi 15. maaliskuuta 1990.

Mullistus Neuvostoliitossa ja Itä-Euroopassa herätti myös vastustusta, ja Neuvostoliiton johdon vanhoillinen siipi aloitti vallankaappauksen elokuussa 1991 suistaakseen Gorbatšovin vallasta. Hänet vangittiin kolmeksi päiväksi 19.–21. elokuuta loma-asunnollaan Forosissa, Krimillä. Kaappauksen aikana Baltian neuvostotasavallat julistautuivat itsenäisiksi, sekä Ukraina että Venäjä Boris Jeltsinin johdolla 24. elokuuta. Gorbatšov joutui erottamaan ja vangitsemaan suuren joukon politbyroota, mukaan lukien vallankaappausta Gennadi Janajevin johdolla yrittäneen kahdeksan kovan linjan kannattajan ryhmän.

Neuvostoliiton kommunistinen puolue lakkautettiin 29. elokuuta 1991 ja Gorbatšov erosi virastaan Neuvostoliiton presidenttinä 25. joulukuuta 1991. Seuraavana päivänä korkein neuvosto päätti Sosialististen neuvostotasavaltojen liiton purkamisesta.

Neuvostoliiton valtion laillinen seuraajavaltio on Venäjän federaatio. Venäjän federaation johtajaksi ja yleisesti Gorbatšovin seuraajaksi tuli hänen entinen poliittinen kilpailijansa Boris Jeltsin.

Neuvostoliiton jälkeen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Entinen Yhdysvaltain presidentti Ronald Reagan palkitsee Gorbatšovin Ronald Reagan Freedom Award -palkinnolla Reagan Libraryllä, 4. toukokuuta 1992.

Vuonna 1992 Gorbatšov vieraili Stanfordin yliopistossa Yhdysvalloissa. Vierailuluennossaan hän kannusti ostamaan hänen pian ilmestyvän muistelmateoksensa.[11]

Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen Gorbatšov on luennoinut erilaisissa tilaisuuksissa sekä kirjoittanut useita kirjoja. Hän kertoo menettäneensä kaikki rahansa vuoden 1998 pankkikriisin yhteydessä, kun pankki, jossa hänen säästönsä olivat, meni konkurssiin.[12] Sen jälkeen hän esiintyi muun muassa mainoksissa. Vuonna 2010 aikakauslehti Time listasi Gorbatšovin vuoden 1998 esiintymisen yhdysvaltalaisessa Pizza Hutin mainoksessa kymmenen noloimman julkisuuden henkilön tekemän mainoksen joukkoon.[13] Gorbatšov mainosti myös saksalaista Gorbatschow-vodkaa. Puoliso Raisa Gorbatšova kuoli leukemiaan syyskuussa 1999.[14]

Vuonna 2001 Gorbatšov perusti Venäjän sosiaalidemokraattisen puolueen, mutta erosi sen johtajan virasta toukokuussa 2004 erimielisyyksien jälkeen. Puolue poistettiin myöhemmin rekisteristä vähäisen jäsenmäärän vuoksi.

Gorbatšov osallistui 9. kesäkuuta 2004 Yhdysvaltain entisen presidentin Ronald Reaganin hautajaisiin Washingtonissa.[15]

Gorbatšov pyrki Venäjän presidentiksi 1996, mutta sai vain 0,5 % äänistä. Hän ei ollut enää Venäjällä suosittu, sillä häntä pidettiin Neuvostoliiton hajottajana. Gorbatšov itse syytti Jeltsiniä ”maan menettämisestä” sekä seuranneesta yleisestä kaaoksesta, ja oli hyvillään, kun hänestä päästiin eroon. Presidentti Vladimir Putinia Gorbatšov enimmäkseen tuki.[16][17]

Lokakuussa 2007 Gorbatšov perusti uuden Sosiaalidemokraattien liiton. Se ei ollut puolue, eikä siten ottanut osaa vaaleihin. Gorbatšov julisti sen taistelevan ”ääriliikkeitä” ja ”kielteisiä tendenssejä” sekä korruptiota vastaan.[18][19]

Gorbatšov vuonna 2010.

Syyskuussa 2008 Gorbatšov ilmoitti palaavansa politiikkaan yhdessä liikekumppaninsa Aleksandr Lebedevin kanssa muodostamalla oman puolueen, jonka on tarkoitus osallistua vuoden 2011 parlamenttivaaleihin.[20]

Gorbatšov levytti 2009 vaimonsa Raisa Gorbatšovan lempilauluja. Levyn ainoa myyntikappale myytiin 100 000 eurolla lasten leukemian hoidon hyväksi Raisa Gorbatšovan nimeä kantavan säätiön hyväntekeväisyysillallisten huutokaupassa.[21]

Vuonna 2014 osana Ukrainan vallankumousta Venäjällä ryhmä kansanedustajia yhdisti Ukrainan ongelmat Neuvostoliiton hajoamiseen ja vaati tutkimaan syyllistyikö Gorbatšov maanpetokseen 1980-luvulla, kun Neuvostoliitto hajosi.[22]

Kuolema

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Gorbatšov kuoli pitkän sairauden uuvuttamana moskovalaisessa sairaalassa 30. elokuuta 2022.[23] Gorbatšovin valtiolliset hautajaiset järjestettiin 3. syyskuuta 2022 ja hänet haudattiin puolisonsa Raisan viereen Novodevitšin hautausmaalle Moskovaan. Presidentti Putin ei osallistunut hautajaisiin[24], mutta kävi ennen hautajaisia jättämässä kukat Gorbatšovin arkun viereen.[25]

Populaarikulttuurissa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Päälaellaan olleesta syntymämerkistä tunnettu Gorbatšov oli jo valtakautensa käytetty hahmo aikana erilaisissa viihdetuotteissa, kuten elokuvissa ja videopeleissä. Häntä esittävä hahmo esiintyy muun muassa yhdysvaltalaisissa elokuvissa Rocky IV (1985) ja Mies ja alaston ase (1988).[26]

Vaikka Gorbatšovin maine Venäjällä olikin huono Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen, lännessä häntä kiiteltiin kylmän sodan päättymisen ja Neuvostoliiton hajoamisen edesauttamisesta. Gorbatšov eli ”Gorby” esiintyi muun muassa länsimaisissa mainoksissa ja oli haluttu vierailija erinäisiin tilaisuuksiin. Kun Gorbatšov oli vuonna 1996 esittelemässä muistelmakirjaansa washingtonilaisessa kirjakaupassa, jonoa tilaisuuteen alkoi muodostua jo aamuyöllä. Vuonna 1998 hän esiintyi Pizza Hutin televisiomainoksessa ja vuonna 2007 Louis Vuittonin lehtimainoksessa. Louis Vuittonin mainoskuvassa Gorbatšov istuu limusiinin takapenkillä auton ajaessa Berliinin muurin jäänteiden ohitse. Hänen vieressään on Louis Vuittonin laukku, josta pilkistää lehti, jossa kerrotaan Aleksandr Litvinenkon murhasta.[26]

Valokuvia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Katso myös

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Teokset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elokuvia Gorbatšovista

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Töyrylä, Katriina: Neuvostoliiton viimeinen johtaja Mihail Gorbatšov on kuollut. Yle uutiset 30.8.2022. Viitattu 31.8.2022.
  2. ↑ Niemeläinen, Jussi: Mihail Gorbatšov oli lännessä sankari mutta Venäjällä häpeällisen ajan symboli. Helsingin Sanomat 30.8.2022. Viitattu 31.8.2022.
  3. ↑ Hakala, Pekka: Rauhannobelisti Mihail Gorbatšov kirjoitti myöhempinä vuosinaan tekstiä, joka olisi voinut olla peräisin Putinin haamukirjoittajilta Helsingin Sanomat. 31.8.2022. Viitattu 31.8.2022.
  4. ↑ Gorbachev’s Ambiguous Legacy Spiegel. 18.8.2011. Viitattu 6.1.2023. (englanniksi)
  5. ↑ Millar, James R. (toim.): Encyclopedia of Russian History, s. 578. Macmillan Library Reference, 2003. ISBN 978-0028656939 (englanniksi)
  6. ↑ Mikä mies on Mihail Gorbatsov? Valitut Palat, kesäkuu 1985, s. 44–48.
  7. ↑ Can Gorbachev feed Russia (Maksullinen) The New York Times. 1989. Viitattu 6.1.2023.
  8. ↑ a b Millar (toim.): Encyclopedia of Russian History, s. 560.
  9. ↑ Millar (toim.): Encyclopedia of Russian History, s. 560–561.
  10. ↑ Gregg, Donald P.: CIA:n mies ja Suomi. Suomen Kuvalehti, 11.10.2013, nro 41, s. 55.
  11. ↑ https://news.stanford.edu/pr/92/920512Arc2222.html (Arkistoitu – Internet Archive)
  12. ↑ Maailma paloina: Gorbatshov hävisi kaikki ruplansa Kumppani. 7.1.1999.[vanhentunut linkki]
  13. ↑ Musgrave, Paul: Mikhail Gorbachev’s Pizza Hut Thanksgiving Miracle Feature. 28.11.2019. Foreign Policy. Viitattu 22.1.2022. (englanniksi)
  14. ↑ Soviet First Lady Raisa Gorbachev Dies of Leukemia Los Angeles Times. 21.9.1999. Viitattu 6.1.2023. (englanniksi)
  15. ↑ Kaiser, Robert G.: Gorbachev: ’We all lost Cold War’ NBC News. 2004. Viitattu 6.1.2023.
  16. ↑ Gorbachev Criticizes Yeltsin’s Policies, Praises Putin, JRL 2006-183 Johnson's Russia List. 12.8.2006. Viitattu 08.11.2007. (englanniksi)
  17. ↑ Russia: Gorbachev Speaks To RFE/RL Ahead Of 75th Birthday RFE/RL. 1.3.2006. Viitattu 08.11.2007. (englanniksi)
  18. ↑ Gorbachev sets up Russia movement BBC News. 20.10.2007. Viitattu 08.11.2007. (englanniksi)
  19. ↑ Gorbachev heads new political group Al Jazeera English. 20.10.2007. Arkistoitu 22.11.2007. Viitattu 08.11.2007. (englanniksi)
  20. ↑ Blomfeld, Adrian: Mikhail Gorbachev returns to Russian politics Daily Telegraph. 29.9.2008. Viitattu 22.11.2008. (englanniksi)
  21. ↑ Mihail Gorbatshov laulaa kuin Johnny Cash – kuuntele kappale is.fi. Arkistoitu 31.7.2009. Viitattu 29.7.2009.
  22. ↑ Russian MPs say Mikhail Gorbachev should be prosecuted for treason The Guardian. 2014. Viitattu 6.1.2023. (englanniksi)
  23. ↑ Häkkinen, Henri: Neuvostoliiton viimeinen johtaja Mihail Gorbatšov on kuollut Helsingin Sanomat. 30.8.2022. Viitattu 31.8.2022.
  24. ↑ Putin ei osallistu Gorbatshovin hautajaisiin MTV3. Viitattu 1.9.2022.
  25. ↑ Putin kävi jättämässä jäähyväiset Gorbatšovin arkulla, mutta ei osallistu hautajaisiin lauantaina Yle uutiset. 1.9.2022. Viitattu 9.11.2022.
  26. ↑ a b Räsänen, Piritta: Näin Gorbatšovista tuli lännessä sankari, joka poseerasi Louis Vuittonin mainoskuvassa Helsingin Sanomat. 31.8.2022. Viitattu 2.9.2022.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Mihail Gorbatšov.
Wikisitaateissa on kokoelma sitaatteja aiheesta Mihail Gorbatšov.
Nobelin rauhanpalkinnon saajat
1901–1925

1901: Dunant, Passy 1902: Ducommun, Gobat 1903: Cremer 1904: Kansainvälisen oikeuden instituutti 1905: Suttner 1906: Roosevelt 1907: Moneta, Renault 1908: Arnoldson, Bajer 1909: Beernaert, Paul Balluet d’Estournelles de Constant 1910: Kansainvälinen Rauhantoimisto 1911: Asser, Fried 1912: Root 1913: La Fontaine 1917: Punainen Risti 1919: Wilson 1920: Bourgeois 1921: Branting, Lange 1922: Nansen 1925: Chamberlain, Dawes

1926–1950

1926: Briand, Stresemann 1927: Buisson, Quidde 1929: Kellogg 1930: Söderblom 1931: Addams, Butler 1933: Angell 1934: Henderson 1935: Ossietzky 1936: Lamas 1937: Cecil 1938: Nansenin kansainvälinen pakolaistoimisto 1944: Punainen Risti 1945: Hull 1946: Balch, Mott 1947: Kveekarit 1949: Boyd Orr

1951–1975

1950: Bunche 1951: Jouhaux 1952: Schweitzer 1953: Marshall 1954: Yhdistyneiden kansakuntien pakolaisjärjestö 1957: Pearson 1958: Pire 1959: Noel‑Baker 1960: Lutuli 1961: Hammarskjöld 1962: Pauling 1963: Punainen Risti 1964: King 1965: Unicef 1968: Cassin 1969: Kansainvälinen työjärjestö 1970: Borlaug 1971: Brandt 1973: Kissinger, Lê 1974: MacBride, Satō 1975: Saharov

1976–2000

1976: B. Williams, Corrigan 1977: Amnesty International 1978: Sadat, Begin 1979: Äiti Teresa 1980: Esquivel 1981: YK:n pakolaisapujärjestö 1982: Myrdal, García Robles 1983: Wałęsa 1984: Tutu 1985: Lääkärit ydinsotaa vastaan 1986: Wiesel 1987: Arias 1988: YK:n Rauhanturvaajat 1989: Dalai Lama 1990: Gorbatšov 1991: Suu Kyi 1992: Menchú 1993: Mandela, de Klerk 1994: Arafat, Peres, Rabin 1995: Pugwash-liike, Rotblat 1996: Belo, Ramos Horta 1997: Kampanja maamiinojen kieltämiseksi (ICBL), J. Williams 1998: Hume, Trimble 1999: Lääkärit ilman rajoja 2000: Kim

2001–

2001: YK, Annan 2002: Carter 2003: Ebadi 2004: Maathai 2005: IAEA, ElBaradei 2006: Yunus, Grameen Bank 2007: Gore, IPCC 2008: Ahtisaari 2009: Obama 2010: Liu 2011: Gbowee, Johnson Sirleaf, Karman 2012: EU 2013: Kemiallisten aseiden kieltojärjestö 2014: Satyarthi, Yousafzai 2015: Tunisian kansallisen vuoropuhelun kvartetti 2016: Juan Manuel Santos 2017: International Campaign to Abolish Nuclear Weapons 2018: Murad, Mukwege 2019: Abiy 2020: Maailman ruokaohjelma 2021: Ressa, Muratov 2022: Bjaljatski, Memorial, Center for Civil Liberties 2023: Mohammadi 2024: Nihon Hidankyō

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Mihail_Gorbatšov&oldid=22707848”