Fredrik Reinfeldt
| Fredrik Reinfeldt | |
|---|---|
 Reinfeldt kesällä 2013. |
|
| Ruotsin 32. pääministeri | |
|
Reinfeldtin hallitus
6.10.2006–3.10.2014 |
|
| Monarkki | Kaarle XVI Kustaa |
| Varapääministeri |
Maud Olofsson Jan Björklund |
| Edeltäjä | Göran Persson |
| Seuraaja | Stefan Löfven |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 4. elokuuta 1965 Österhaninge, Haningen kunta, Tukholman lääni |
| Puoliso | Filippa Reinfeldt ( 1992–2013) |
| Tiedot | |
| Puolue | Maltillinen kokoomus |
 Nimikirjoitus |
|
John Fredrik Reinfeldt (s. 4. elokuuta 1965 Österhaninge, Tukholman lääni) on ruotsalainen poliitikko, joka oli Ruotsin pääministeri vuosina 2006–2014. Hän seurasi tehtävässä Göran Perssonia 6. lokakuuta 2006. Reinfeldt edustaa maltillista kokoomusta (ruots. Moderata samlingspartiet).
Varhainen elämä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Reinfeldt syntyi Bruno ja Birgitta Reinfeldtin esikoiseksi Österhaningessa Tukholman läänissä. Hänellä on myös kaksi nuorempaa veljeä. Melko pian hänen syntymänsä jälkeen perhe muutti muutamaksi vuodeksi Lontooseen Bruno Reinfeldtin työn vuoksi. Reinfeldtin äidinäiti on suomalainen,[1] ja hänellä on myös italialaisia sukujuuria.
Poliittinen ura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Parlamentissa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Reinfeldt liittyi kokoomuksen nuorisojärjestöön (Moderata Ungdomsförbundet, MUF) vuonna 1986 oltuaan poliittisesti aktiivinen jo pitemmän aikaa. Opiskellessaan Tukholman yliopistossa hän oli mukana Borgerliga Studenter – Opposition '68 -ryhmässä (Tukholman yliopiston porvarilliset opiskelijat), jonka puheenjohtajana hän toimi 1988–1989. Hän valmistui ekonomiksi vuonna 1990. Reinfeldt valittiin Ruotsin parlamenttiin vuoden 1991 vaaleissa, joiden tuloksena kokoomus nousi hallitusvastuuseen. Vuonna 1992 Reinfeldt valittiin maltillisten nuorisojärjestön johtoon. Hän toimi tehtävässä vuoteen 1995 asti. Vuosina 2001–2002 hän toimi Ruotsin parlamentin oikeusvaliokunnan (ruots. Justitieutskottet) puheenjohtajana.
Maltillinen kokoomus kärsi suuren tappion vuoden 2002 vaaleissa ja puheenjohtajana toimineen Bo Lundgrenin eron jälkeen Reinfeldt valittiin puolueen johtoon. Reinfeldtin kaudella Maltillinen kokoomus käänsi politiikkaansa kohti keskustaa yrittäen tavoitella äänestäjiä myös perinteisen oikeiston ulkopuolelta.[2][3] Vuoden 2006 valtiopäivävaalien alla Maltillinen kokoomus nimitti itseään uudeksi työväenpuolueeksi.[4]
Pääministerinä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Reinfeldt johti neljän porvaripuolueen liittoumaa eli Ruotsin allianssia (ruots. Allians för Sverige) vuoden 2006 valtiopäivävaaleissa. Porvariliittouma voitti vaalit, ja Reinfeldt valittiin pääministeriksi. Hänestä tuli pääministeri 41-vuotiaana, ja hän on Ruotsin historian kolmanneksi nuorin pääministeri Robert Themptanderin ja Rickard Sandlerin jälkeen, jotka molemmat tulivat pääministeriksi 40-vuotiaina.
Reinfeldtin allianssihallituksen alkutaival oli poliittisten skandaalien täyttämä. Jo vajaat kaksi viikkoa sen jälkeen, kun hallitus aloitti työnsä, siitä erosi kaksi maltillisten ministeriä, ulkomaankauppaministeri Maria Borelius ja kulttuuriministeri Cecilia Stegö Chilò. Syynä oli pimeän työvoiman käyttämisestä ja televisioluvan maksamatta jättämisestä noussut kohu.[5]
Vuoden 2008 Yhdysvaltain presidentinvaalien alla Reinfeldt ilmoitti kannattavansa Barack Obamaa Yhdysvaltain presidentiksi. Republikaanisen puolueen ehdokkaista Reinfeldtin suosikki oli John McCain.[6]
Maltillinen kokoomus saavutti Reinfeldtin johdolla historiansa parhaimman vaalituloksen vuoden 2010 valtiopäivävaaleissa. Porvarillinen allianssi voitti vaalit, mutta joutui vaalien jälkeen jatkamaan vähemmistöhallituksena Ruotsidemokraattien päästyä vaa'ankieliasemaan. Reinfeldt jatkoi pääministerinä ja hänen johtamaansa hallitukseen tuli yhteensä 24 ministeriä, mikä oli kolme enemmän kuin aiemmin.[7]
Reinfeldtin toista hallitusta on pidetty poikkeuksellisen vahvana, ja se on tehnyt merkittäviä talousuudistuksia kuten veronkevennyksiä. Kun monissa muissa Euroopan maissa (muun muassa Suomessa ja Tanskassa) on kärsitty taantumasta tai vähintäänkin nollakasvusta, on Ruotsin talous kasvanut ja jo ylittänyt vuosien 2008–2009 finanssikriisiä edeltäneen tason. Hallituspuolueiden kannatus oli kuitenkin ollut laskusuunnassa ennen vuoden 2014 vaaleja ja hallitus oli luopunut veronkevennyksistä sekä ilmoittanut panostavansa kouluihin ja puolustukseen.[8]
Syyskuussa 2014 järjestetyissä valtiopäivävaaleissa Maltillisen kokoomuksen kannatus romahti edellisten vaalien hiukan yli 30 prosentista vain noin 23 prosenttiin. Vaalituloksen myötä pääministeriksi nousi sosiaalidemokraattien puheenjohtaja Stefan Löfven. Reinfeldt ilmoitti maltillisten vaalivalvojaisissa luopuvansa keväällä 2015 puolueen puheenjohtajan tehtävästä.[9]
Pääministerikauden jälkeen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Reinfeldtin pääministerikauden päätyttyä ja luovuttuaan Maltillisen kokoomuksen johdosta hän julkaisi vuonna 2015 muistelmansa Halvvägs. Reinfeldt valittiin helmikuussa 2016 luonnonvaroilla käytävään kauppaan liittyvää läpinäkyvyyttä arvioivan Extractive Industries Transparency Initiative -järjestön puheenjohtajaksi. Lisäksi Bank of America tiedotti maaliskuussa 2016 Reinfeldtin aloittavan pankin neuvonantajana ns. EMEA-alueella (Eurooppa, Lähi-itä ja Afrikka).[10] Hän esiintyy myös luennoitsijana ja kirjailijana.[1]
Maaliskuussa 2023 Reinfeldt valittiin Ruotsin jalkapalloliiton puheenjohtajaksi.[11]
Yksityiselämä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Fredrik Reinfeldt oli naimisissa Filippa Reinfeldtin (o. s. Holmberg) kanssa vuosina 1992–2013. Filippa Reinfeldt on itsekin maltillisten poliitikko, joka on toiminut Tukholman läänin sairaahoidosta vastaavana maakäräjäneuvoksena. Heillä on kolme lasta: kaksi poikaa ja yksi tytär.[12] Pääministerin kanslia ilmoitti maaliskuun alussa 2012 Reinfeldtien eroavan.[13]
Helmikuussa 2015 Reinfeldt kertoi seurustelevansa entisen lehdistöpäällikkönsä Roberta Aleniuksen kanssa. Alenius oli työskennellyt Reinfeldtin pääministerikauden aluksi tämän lehdistösihteerinä ja vuosina 2010–2014 lehdistöpäällikkönä. Koulutukseltaan Alenius on lakimies ja hän on työskennellyt aiemmin muun muassa verojuristina Ernst & Youngilla.[14] Aleniuksella on suomenruotsalaisia juuria.[1]
Julkaisut
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Det sovande folket (1993)
- Projekt Europa: sex unga européer om Europasamarbetet (1993)
- Nostalgitrippen (1995)
- Stenen i handen på den starke (1995)
- Väljarkryss: personvalshandbok (2001)
- Halvvägs (2015)
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c Häggman, Fredrik: Reinfeldts tro på liberalismen står stark. Hufvudstadsbladet, 4.12.2019, s. 14–15. Artikkelin maksullinen verkkoversio.. Viitattu 4.12.2019.
- ↑ Kervinen, Elina: Kokoomus hakee uutta alkua ja johtajaa Ruotsissa Helsingin Sanomat. 21.9.2014. Viitattu 4.12.2019.
- ↑ Setälä, Ari: Porvaripuolueet muodostavat allianssin Sveriges Radio: Sisuradio. 28.8.2014. Viitattu 12.7.2015.
- ↑ Törnmalm, Kristoffer & Marmorstein, Elisabeth: Hård kamp kring "arbetarpartiet" Expressen. 11.10.2013. Viitattu 12.7.2015. (ruotsiksi)
- ↑ Youcefi, Fouad: Ministrarna som avgått tidigare 29.3.2015. SVT Nyheter. Viitattu 20.1.2018. (ruotsiksi)
- ↑ Reinfeldt kannattaa Obamaa Uusi Suomi. 5.2.2008. Viitattu 1.4.2011.
- ↑ Reinfeldt esitteli uuden hallituksensa Helsingin Sanomat. 5.10.2010. Viitattu 4.12.2019.
- ↑ Kervinen, Elina: Ruotsin hallituksen kannatusahdinko pahenee yhä Helsingin Sanomat. 30.4.2014. Viitattu 30.4.2014.
- ↑ Nurminen, Jussi: Vaalitulokseen pettynyt Reinfeldt eroaa kokoomuksen johdosta Yle Uutiset. 15.9.2014. Viitattu 11.10.2014.
- ↑ Mölne, Viktor: Fredrik Reinfeldt blir bankrådgivare Dagens Industri. 15.3.2016. Viitattu 26.5.2016. (ruotsiksi)
- ↑ Fredrik Reinfeldt ny ordförande för SvFF Svenska Fotbollförbundet. 25.3.2023. Viitattu 31.3.2023. (ruotsiksi)
- ↑ Nu är det Fredrik som styr Sverige Aftonbladet. 5.10.2006. Viitattu 11.10.2014. (ruotsiksi)
- ↑ Ruotsin pääministeri eroaa vaimostaan Helsingin Sanomat. 4.12.2019. Viitattu 1.7.2012.
- ↑ Röstlund, Lisa – Karlsson, Pär: Hon är Reinfeldts nya kvinna Aftonbladet. 23.2.2015. Viitattu 26.5.2016. (ruotsiksi)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Reinfeldtin kotisivusto (ruotsiksi, englanniksi)
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Fredrik Reinfeldt Wikimedia Commonsissa
| Edeltäjä: Bo Lundgren |
Maltillisen kokoomuksen puheenjohtaja 2003−2015 |
Seuraaja: Anna Kinberg Batra |
|
Edeltäjä: Göran Persson |
Ruotsin pääministeri 2006−2014 |
Seuraaja: Stefan Löfven |
| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
| Muut | |
