Alejandro Navarro
Alejandro Navarro | |
---|---|
Navarro 2017 |
|
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 15. syyskuuta 1976 Gran Canaria, Kanariansaaret |
Kansalaisuus | Espanja |
Kyokushin-ottelija | |
Aktiivisena | 1996–2024 |
Pituus | 180 cm[1] |
Paino | 87[1]–92 kg |
Painoluokka |
Superraskassarja (2011–2019) Raskassarja (2003–2009, 2013, 2021–) Keskisarja (1996–2002) |
Kätisyys | oikea |
Vyöarvo | 3. dan[2] |
Mitalit | |||
---|---|---|---|
Maa: Espanja | |||
Miesten Kyokushin-karate | |||
MM-kilpailut | |||
Kultaa | Tokio 2013 | -90 kg | |
Hopeaa | Chiba 2009 | -90 kg | |
Team World Cup | |||
Pronssia | São Paulo 2015 | joukkuekumite | |
EM-kilpailut | |||
Kultaa | Vitoria 2008 | -90 kg | |
Kultaa | Kiova 2009 | -90 kg | |
Kultaa | Padova 2011 | +90 kg | |
Kultaa | Berliini 2015 | +90 kg | |
Kultaa | Katowice 2021 | -90 kg | |
Kultaa | Varna 2022 | -90 kg | |
Kultaa | Wrocław 2023 | -90 kg | |
Kultaa | Varna 2024 | -90 kg | |
Hopeaa | Kiova 2013 | +90 kg | |
Hopeaa | Wroclaw 2019 | -90 kg | |
Pronssia | Varna 2005 | -90 kg | |
Pronssia | Barcelona 2006 | -90 kg | |
Pronssia | Volos 2007 | -90 kg | |
Pronssia | Varna 2014 | +90 kg | |
Pronssia | Lyon 2017 | +90 kg | |
Pronssia | Varna 2018 | +90 kg | |
Euroopan Open | |||
Kultaa | Sisilia 2006 | avoin | |
Kultaa | Riesa 2007 | avoin | |
Kultaa | Varna 2008 | avoin | |
Kultaa | Pariisi 2009 | avoin | |
Kultaa | Pariisi 2011 | avoin | |
Kultaa | Pariisi 2013 | avoin | |
Kultaa | Lublin 2016 | avoin | |
Kultaa | Ciorescu 2018 | avoin | |
Kultaa | Myślenice 2022 | avoin | |
Hopeaa | Belgrad 2005 | avoin | |
Hopeaa | Belgrad 2010 | avoin | |
Hopeaa | Bukarest 2017 | avoin | |
Hopeaa | Katowice 2024 | avoin | |
Japanin mestaruuskilpailut | |||
Kultaa | 2012 | Avoin | |
Hopeaa | 2009 | Avoin | |
Hopeaa | 2013 | Avoin | |
All American Open | |||
Kultaa | New York 2018 | avoin | |
Hopeaa | New York 2017 | avoin | |
Pronssia | New York 2012 | avoin | |
Pronssia | New York 2013 | avoin | |
Seiken Cup | |||
Pronssia | Kaliningrad 2016 | avoin | |
Puolan mestaruuskilpailut | |||
Kultaa | 2002 | -80 kg | |
Kanariansaarten Open | |||
Kultaa | Kanariansaaret 2005 | ||
Lyon Open | |||
Kultaa | Lyon 2015 | +90 kg | |
Espanjan Open | |||
Kultaa | Badalona 2024 |
Alejandro Navarro (s. 15. syyskuuta 1976 Gran Canaria, Kanariansaaret) on espanjalainen karateka. Hän on 17-kertainen Kyokushinin Euroopan-mestari, joista Navarro on voittanut yhdeksän kertaa avoimensarjan mestaruuden. Hän on voittanut myös kerran maailmanmestaruuden 2013. Navarro on voittanut IKO-liiton EM-kilpailuissa eniten mestaruuksia. Tammikuussa 2024 hän ilmoitti päättävän kilpauransa.
Elämäkerta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Navarro syntyi Gran Canarialla, jossa hän alkoi harrastamaan kamppailulajeja, kuten taekwondoa ja hapkidoa. Sittemmin 16-vuotiaana Navarro vieraili sukulaistensa luona Fuerteventuralla, jossa hän kiinnostui Kyokushin karatesta. Neljä vuotta myöhemmin täytettyään 20 vuotta, Navarro muutti Fuerteventuraan harjoittelemaan Kyokushinia.[3]
Navarro on myös pitkän luokan potkunyrkkeilyn harrastaja ja hänen oli tarkoitus pyrkiä K-1 uraan. Kuitenkin Navarro tunnetaan pitkästä letitetystä parrastaan, joka K-1 ehtojen mukaan hänen olisi pitänyt leikata, jotta hän olisi saanut kilpailla. Navarro kuitenkin kieltäytyi ja hänen uransa potkunyrkkeilyn parissa on vielä auki.
Kilpaura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Navarro sijoittui kuudenneksi historian toisissa EM-kilpailujen avoimessasarjassa 2002.[4] Hän voitti samana vuonna alle 80-kiloisten sarjassa Puolan mestaruuden.[5] Kaksi vuotta myöhemmin hän oli kuudes samoissa kisoissa, jotka pidettiin myös Puolassa.[4] Navarro saavutti ensimmäisen kerran Kyokushinin Euroopan-mestaruuskisoissa mitalin vuonna 2005. Tuolloin hän saavutti pronssia alle 90-kiloisten sarjassa.[6] Samana vuonna marraskuussa Navarro eteni EM-kilpailujen avoimessasarjassa loppuotteluun, jossa hän hävisi Krzysztof Habraszkalle. Navarro saavutti EM-pronssia toukokuussa 2006 kotikisoissaan Espanjassa alle 90-kiloisten sarjassa.[6]
Euroopan-mestari (2006–2009)
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Navarro voitti ensimmäisen Euroopan-mestaruutensa loppuvuodesta 2006 Italiassa. Hän otteli avoimessapainoluokassa, jossa Navarro voitti loppuottelussa Piotr Banasikin.[4]
Toukokuussa 2007 Navarro saavutti kolmannen EM-pronssin Kreikassa.[6] Loppuvuodesta Navarro otteli menestyksekkäästi myös EM-kilpailujen avoimessasarjassa, jossa hän eteni kolmannen kerran peräkkäin loppuotteluun. Navarro saavutti toisen Euroopan-mestaruuden voitettuaan loppuottelussa Lucian Gogonelin.[4]
2008 Navarro voitti kaksi Euroopan-mestaruutta, joista ensimmäisen hän saavutti kotikisoissaan Espanjassa toukokuussa. Navarro voitti loppuottelussa Lucian Gogonelin.[6] Kaksikko kohtasi myös loppuvuodesta EM-kilpailujen avoimensarjan loppuottelussa Bulgariassa, jossa Navarro oli voittavana osapuolena.[4]
2009 Navarro jatkoi menestystään voitettuaan toisen kerran peräkkäin kaksi Euroopan-mestaruutta vuoden aikana. Lisäksi hän saavutti MM-hopeaa ja Japanin mestaruuskilpailuissa hopeaa. Navarro aloitti vuoden voittamalla hopeaa MM-kilpailuissa huhtikuussa alle 90-kiloisten sarjassa. Hän hävisi loppuottelussa edellisvuoden mestarille Kentarō Tanakalle. Toukokuussa Navarro eteni toisen kerran peräkkäin painoluokallisissa EM-kilpailuissa loppuotteluun, jossa hän kohtasi toistamiseen Lucian Gogonelin. Navarro voitti mestaruuden toisen kerran peräkkäin alle 90-kiloisten sarjassa.[6] Se oli samalla hänen viides Euroopan-mestaruus. Loppuvuodesta Navarro saavutti hopeaa Japanin mestaruuskilpailuissa, jossa hän hävisi MM-kilpailujen tavoin Kentaro Tanakalle. Navarro päätti vuotensa voittamalla Euroopan-mestaruuden Ranskassa. Hän voitti loppuottelussa maanmiehensä Pablo Estensoron.[4]
Euroopan- Japanin- ja maailmanmestaruus (2011–2013)
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Navarron Euroopan-mestaruusputki sai päätöksensä Serbiassa 2010. Hän eteni EM-kilpailujen avoimessasarjassa loppuotteluun, jossa hävisi Nicolae Stoianille.[4] Navarro kuitenkin palasi pian takaisin Euroopan-mestariksi voitettuaan ensin toukokuussa Italiassa superraskaansarjan mestaruuden. Hän voitti loppuottelussa Djema Belkhodjan.[6] Myöhemmin marraskuussa Navarro voitti myös avoimensarjan Euroopan-mestaruuden, kun hän voitti loppuottelussa Zahari Damjanovin.[4]
2012 Navarro ei saavuttanut Euroopankilpailuissa mitalia, mutta sen sijaan hän saavutti menestystä Japanissa voitettuaan Japanin mestaruuden ja pronssia All American Openissa. Japanissa Navarro voitti loppuottelussa Goderzi Kapanadzen.
2013 vuosi oli Navarrolle menestyksekkäämpi, kun hän saavutti huhtikuussa raskaansarjan maailmanmestaruuden Tokiossa. Navarro voitti loppuottelussa Shohei Kamadan. Toukokuussa Navarro eteni myös EM-kilpailuissa loppuotteluun, jossa hän hävisi suparraskaansarjan mestaruuden Zahari Damjanoville.[6] Kesällä Navarro saavutti toisen pronssin All American Openissa ja marraskuussa hän eteni toisen kerran peräkkäin Japanin mestaruuskisoissa loppuotteluun, mutta hävisi Ajima Kyoheille. Jouluna Navarro saavutti vielä toisen Euroopan-mestaruuden Ranskassa avoimessasarjassa, voitettuaan loppuottelussa Sergey Uvitskiyn.[4]
Paluu Euroopan mestariksi ja superraskassarja (2014–2017)
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Toukokuussa 2014 Navarro saavutti EM-pronssia superraskaassasarjassa voitettuaan mitalikamppailussa Patryk Sypieńin. Kesällä hän sijoittui viidenneksi All American Openissa.[7]
Maaliskuussa 2015 Navarro voitti Lyon Openin, jossa hän kohtasi loppuottelussa Djema Belkhodjan.[8] Toukokuussa hän saavutti uransa kymmenennen Euroopan mestaruuden voitettuaan loppuottelussa edellisvuoden mestarin Zahari Damjanovin. Navarro saavutti myös joukkuemaailmanmestaruuskisoissa pronssia Euroopan joukkueessa.[9]
Navarro saavutti vuonna 2016 pronssia Seiken Cupissa Venäjällä voitettuaan mitalikamppailussa Artem Lyalikovin.[10] Painoluokallisissa EM-kisoissa hän jäi mitaleitta, mutta voitti uransa yhdennentoista Euroopan mestaruuden loppuvuodesta avoimessapainoluokassa. Hän kohtasi loppuottelussa voitokkaasti Andrei Luzinin.
Navarro sai kutsun osallistua 2017 MM-kilpailuihin, jossa hän kohtasi ensimmäisellä kierroksella yhdysvaltalaisen Sota Nakanon.[11] Navarro hävisi kamppailun ja putosi jatkosta. Toukokuussa Navarro saavutti viidennen EM-pronssimitalinsa, kun hänen vastustaja Goderzi Kapanadzen ei kyennyt ottelemaan. Kesäkuussa Navarro oli mukana All American Openissa, jossa hän eteni loppuotteluun saakka. Navarro eteni suoraan toiselle kierrokselle ja sai vastaansa Ilja Poljakovin, jonka hän myös voitti. Kolmannella kierroksella Navarro sai vastaansa toisen venäläisen Aleksandr Bedshvilin, jonka hän onnistui myös voittamaan. Välierissä Navarro voitti japanilaisen Takehiro Kagan ja eteni loppuotteluun, jossa hän hävisi ranskalaiselle Antonio Tusseaulle.[12] Loppuvuodesta Navarro saavutti vielä EM-hopeaa avoimessasarjassa hävittyään loppuottelussa Konstantin Kovalenkon, jolle hän hävisi myös loppuottelupaikan toukokuun painoluokallisissa EM-kisoissa.
Muutto Venäjälle ja Euroopan mestaruus (2018–2023)
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Navarro oli aiemmin harjoitellut Venäjällä Mad Max dojolla, mutta siirtyi myös opettamaan karatea Venäjälle mentyään naimisiin. Toukokuussa Navarro otti EM-pronssia voitettuaan Andrzej Winiarskan. Kesäkuussa hän puolestaan voitti ensimmäistä kertaa All American Openin. Hän kohtasi loppuottelussa moninkertaisen Yhdysvaltain mestarin Daniel Milicevicin. Navarro saavutti vielä loppuvuodesta kahdeksannen avoimensarjan Euroopanmestaruuden voitettuaan loppuottelussa Dzmitryi Varabein.
Navarro saavutti toukokuussa 2019 EM-hopeaa raskaassasarjassa hävittyään loppuottelussa Andrei Luzinille. Sittemmin marraskuussa hän oli jälleen mukana Kyokushinin suurimmassa turnauksessa World Openissa, jossa hän eteni 32 parhaan joukkoon. Navarron turnaus päättyi hävittyään Yuta Takahashille, joka sijoittui lopulta neljänneksi.[13]
Navarro teki historiaa voittamalla marraskuussa 2021 45-vuotiaana Euroopan raskaansarjan mestaruuden. Voitettuaan loppuottelussa Aleksei Fedoseevin hänestä tuli samalla toiseksi eniten raskaansarjan mestaruuksia voittanut ottelija, sekä nousi tasoihin eniten mitaleja painoluokallisissa EM-kisoissa saavuttanut ottelija Lucian Gogonelin kanssa.[14] Turnauksen jälkeen hän oli vielä mukana joulukuussa Open Baltic Cupissa, jossa hän sijoittui kuudenneksi. Navarro hävisi viimeisen ottelunsa Andrei Luzinille kahden jatkoerän jälkeen.[15] Hänet palkittiin turnauksen jälkeen parhaasta taisteluhengestä.[16]
Kesäkuussa 2022 Navarro lähti puolustamaan Euroopan-mestaruuttaan. Hän eteni loppuotteluun saakka voitettuaan Mate Badarin. Loppuottelussa Navarro kohtasi Maxime Demeautisin, jonka hän voitti tuomariäänin.[17] Voiton myötä Navarro nousi jaetulle sijalle yhdessä Lucian Gogonelin ja Oleksandr Jeremenkon eniten saavutettuja painoluokallisia Euroopan mestaruuksia. Hänestä tuli samalla eniten mitaleja saavuttanut ottelija painoluokallisissa EM-kilpailuissa. Marraskuussa Navarro onnistui saavuttamaan yhdeksännen Euroopan mestaruuden avoimessa painoluokassa, kun hän voitti loppuottelussa Patryk Sypieńin. Navarro voitti ensin Ahmad al-Jumahin tuomariäänin ja sen jälkeen Wiktor Kolajan. Voittojen myötä hän kohtasi välierissä Andri Meženskyin, jonka Navarro voitti yhden jatkoerän jälkeen tuomariäänin.[18]
Toukokuussa 2023 Navarro oli mukana Puolan EM-kilpailuissa. Hän eteni suoraan toiselle kierrokselle, jossa Navarro voitti Gabriel Bożekin tuomariäänin. Seuraavaksi välierässä hän voitti Andrzej Winiarskin ja eteni loppuotteluun. Navarro kohtasi edellisvuoden keskisarjan mestarin Bogomil Kostovin. Hän voitti mestaruuden lopulta yhden jatkoerän jälkeen tuomariäänin.[19] Mestaruuden myötä Navarrosta tuli eniten painoluokallisia Euroopan mestaruuksia voittanut ottelija. Samalla hän jakaa Oleksandr Jeremenkon kanssa eniten raskaansarjan Euroopan mestaruuksia voittaneena.
Lokakuussa 2024 Navarro saavutti Euroopan Openissa hopeaa. Hän eteni avoimessasarjassa suoraan toiselle kierrokselle, jossa hän voitti Aleksander Olszewskin ja seuraavalla Nolan Blatryn. Välierässä Navarro voitti Brice Kondan ja eteni loppuotteluun, jossa hän kohtasi toisen ranskalaisen Gino Cosentinon. Tasaväkinen ottelu kesti normaalin otteluajan lisäksi kaksi jatkoerää, jonka jälkeen Navarro hävisi mestaruuden tuomariäänin.[20]
Potkunyrkkeily
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Navarro otteli potkunyrkkeilyn parissa 2004 ja 2005 kaksi ottelua. IchiGekin järjestämät ottelut käytiin Japanissa, joiden säännöt vaihtelivat. Ensimmäinen ottelu käytiin K-1 säännöin, jossa Navarro kohtasi Taichi Furutan. Hän voitti ottelun ensimmäisessä erässä teknisellä tyrmäyksellä.[21] Toisessa ottelussa Navarro kohtasi Sergey Precakinovin, joka käytiin enemmän Kyokushin säännöin. Navarro hävisi kolme erää kestäneen ottelun tuomariäänin.[21]
Yksityiselämä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Navarro on ollut naimisissa Ksenija Zasorinan kanssa. Pari meni naimisiin Habarovskissa, Venäjällä 14. huhtikuuta 2018.[22]
Tilastot
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Tulos | Tilasto | Vastustaja | Ratkaisu | Tapahtuma | Päivämäärä | Erä | Aika | Huomio |
---|---|---|---|---|---|---|---|---|
Tappio | 1–1 | Sergey Precakinov | Päätös (yksimielinen) | 3.19 Ichigeki | 19.3.2005 | 3 | 2:00 | Kyokushin säännöt |
Voitto | 1–0 | Taichi Furuta | Tekninen tyrmäys | Ichigeki Kyokushin vs K-1 All Out Battle | 30.5.2004 | 1 | 2:15 |
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b FIGHTERS kyokushin-world.org Viitattu 26.8.2016 (englanniksi)
- ↑ The 11th World Open Karate Championship Draw kyokushinkaikan.org Viitattu 29.8.2016 (englanniksi)
- ↑ Alejandro Navarro: Never stop dreaming (Arkistoitu – Internet Archive) kyokushinkarate.com.ua 18.6.2015 Viitattu 10.12.2015 (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g h i European Openweight Championships - IKO kyokushinresults.com Viitattu 29.5.2017 (englanniksi)
- ↑ Polish Championships kyokushinresults.com Viitattu 21.7.2018 (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g IKO European Championships kyokushinresults.com Viitattu 29.5.2017 (englanniksi)
- ↑ All American Open 2014 france-kyokushin.fr 24.6.2014 Viitattu 31.5.2017 (ranskaksi)
- ↑ Résultats de l'Open de Lyon 2015 Elite france-kyokushin.fr 22.3.2015 Viitattu 31.5.2017 (ranskaksi)
- ↑ Mundial por Equipes marca 40 anos do Kyokushin Brasil (Arkistoitu – Internet Archive) kyokushin.com.br 20.7.2015 Viitattu 25.10.2022 (portugaliksi)
- ↑ Russian Openweight Tournament kyokushinresults.com Viitattu 13.1.2020 (englanniksi)
- ↑ http://superkarate.ru/news/kyokushinkai/8452-puli-6-go-vesovogo-chempionata-mira-po-kiokushinkay-iko.html
- ↑ Антонио Тюссо новый чемпион Америки. Результаты All American Open 2017 (Arkistoitu – Internet Archive) kyokushinkarate.com.ua 25.6.2017 Viitattu 27.7.2017
- ↑ 12th World Tournament Viitattu 9.12.2019 (englanniksi)
- ↑ Результаты 34-го Чемпионата Европы по киокушинкай superkarate.ru 14.11.2021 Viitattu 15.11.2021 (venäjäksi)
- ↑ Онлайн трансляция «Open Baltic Cup 2021» 18.12.2021 Viitattu 20.12.2021 (venäjäksi)
- ↑ Результаты «Open Baltic Cup 2021» superkarate.ru 19.12.2021 Viitattu 2.1.2022 (venäjäksi)
- ↑ The 35th European Weight Category Karate Championships Results (IKO) kyokushinkarate.news 12.6.2022 Viitattu 12.6.2022 (englanniksi)
- ↑ The 19th European Open Kyokushin Karate Championship Results (IKO) kyokushinkarate.news 6.11.2022 Viitattu 7.11.2022 (englanniksi)
- ↑ The 36th European Weight Category Kyokushin Championships Results kyokushinkarate.news 21.5.2023 Viitattu 21.5.2023 (englanniksi)
- ↑ Kumite Men Open mykyokushin.net 26.10.2024 Viitattu 28.10.2024 (englanniksi)
- ↑ a b Results (Arkistoitu – Internet Archive) ichigeki.com Viitattu 1.6.2017 (japaniksi)
- ↑ Алехандро Наварро и Ксения Засорина стали мужем и женой! superkarate.ru 14.4.2018 Viitattu 24.4.2018 (venäjäksi)
2000-vuosikymmen: 2000: Sylwester Sypień2002: Tomasz Najduch 2003: Alexandre Rodrigues 2004: Krzysztof Habraszka 2005: Krzysztof Habraszka 2006: Alejandro Navarro 2007: Alejandro Navarro 2008: Alejandro Navarro 2009: Alejandro Navarro |
2010-luku: 2010: Nicolae Stoian2011: Alejandro Navarro 2013: Alejandro Navarro 2014: Patryk Sypień 2015: Oleksandr Jeremenko 2016: Alejandro Navarro 2017: Konstantin Kovalenko 2018: Alejandro Navarro 2019: Patryk Sypień |
2020-luku: 2022: Alejandro Navarro |
1970-luku: 1978: Howard Collins |
1980-luku: 1982: Ceno Marxer1985: Andy Hug 1987: Michel Wedel 1989: Andy Hug |
1990-luku: 1991: Michael Thompson1993: Juhani Vepsäläinen 1995: Nicholas Pettas 1996: Tomasz Najduch 1997: Marek Kosowski 1998: Mateusz Wojcik 1999: Paul Kasprowski |
2000-vuosikymmen: 2000: Hitoshi Kiyama2001: Letši Kurbanov 2002: Akos Aladics 2003: Krzysztof Habraszka 2004: Krzysztof Habraszka 2005: Goderzi Kapanadze 2006: Lucian Gogonel 2007: Lucian Gogonel 2008: Alejandro Navarro 2009: Alejandro Navarro |
2010-luku: 2010: Tariel Nikoleišvili2011: Oleksandr Jeremenko 2012: Oleksandr Jeremenko 2013: Oleksandr Jeremenko 2014: Oleksandr Jeremenko 2015: Oleksandr Jeremenko 2016: Eldar Ismailov 2017: Antonio Tusseau 2018: Andrei Luzin 2019: Andrei Luzin |
2020-luku: 2021: Alejandro Navarro2022: Alejandro Navarro 2023: Alejandro Navarro |
1980-luku: 1982: Julian Baker |
1990-luku: 1997: Oleksandr Lapko1998: Pavel Mandok 1999: Oleksandr Lapko |
2000-vuosikymmen: 2000: Tomasz Najduch2001: Tomasz Najduch 2002: Tomasz Najduch 2003: Sveto Dekovic 2004: Sokrat Suleimanov 2005: Arthur Hovhannisyan 2006: Petar Martinov 2007: Jan Soukup 2008: Krzysztof Habraszka 2009: Zahari Damjanov |
2010-luku: 2010: Zahari Damjanov2011: Alejandro Navarro 2012: Djema Belkhodja 2013: Zahari Damjanov 2014: Zahari Damjanov 2015: Alejandro Navarro 2016: David Sarkoshyan 2017: Konstantin Kovalenko 2018: Konstantin Kovalenko 2019: Oleksandr Jeremenko |
2020-luku: 2021: Igor Zagainov2022: Antonio Tusseau 2023: Antonio Tusseau |
1990-luku: 1997: Masayoshi Takaku |
2000-vuosikymmen: 2001: Hitoshi Kiyama2005: Kentarō Tanaka 2009: Kentarō Tanaka |
2010-luku: 2013: Alejandro Navarro2017: Andrei Luzin |