Eldar Ismajilov
Eldar Ismajilov | |
---|---|
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 22. maaliskuuta 1995 |
Kansalaisuus |
![]() |
Kyokushin-ottelija | |
Aktiivisena | 2012– |
Pituus | 181 cm[1] |
Paino | 88 kg |
Painoluokka |
Raskassarja (2016–) Kevytsarja (2012–2014) Keskisarja (2015) |
Kätisyys | oikea |
Vyöarvo | 2. dan |
Mitalit | |||
---|---|---|---|
Maa: ![]() | |||
Miesten kyokushin | |||
MM-kilpailut | |||
![]() |
Tokio 2013 | -70 kg | |
EM-kilpailut | |||
![]() |
Budapest 2012 | -70 kg | |
![]() |
Berliini 2015 | -80 kg | |
![]() |
Varna 2016 | -90 kg | |
![]() |
Varna 2014 | -70 kg | |
European Open | |||
![]() |
Katowice 2015 | avoin | |
WKB kyokushin | |||
MM-kilpailut | |||
![]() |
Santiago 2019 | +80 kg | |
EM-kilpailut | |||
![]() |
Lancut 2018 | -85 kg | |
![]() |
Lezajsk 2021 | -85 kg | |
![]() |
Rzeszow 2017 | -90 kg | |
European Cup | |||
![]() |
Barcelona 2017 | -90 kg |
Eldar Ismajilov (ukr. Ельдар Ісмаїлов;[2] s. 22. maaliskuuta 1995) on ukrainalainen karateka. Hän on viisinkertainen Kyokushinin Euroopan-mestari, joista kolme on tullut IKO-liitossa. Ismajilov saavutti myös WKB-liiton maailmanmestaruuden 2019.
Kilpaura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ismajilov kilpaili uransa alussa kevytsarjassa, jossa hän saavutti Euroopan mestaruuden 2012. Kaksi vuotta myöhemmin Ismajilov otteli vielä kerran kevytsarjassa, jolloin hän saavutti pronssia Varnan EM-kilpailuissa.
Vuodeksi 2015 Ismajilov siirtyi keskisarjaan ja voitti Berliinin EM-kilpailut. Hän voitti loppuottelussa Lucian Gogonelin. Ismajilov voitti uransa kolmannen Euroopan mestaruuden alle 90-kiloisten sarjassa Varnassa 2016. Hän voitti loppuottelussa Ivan Mezentsevin.[3] Samalla hänestä tuli Lucian Gogonelin ohella toinen ottelija, joka on kyennyt voittamaan Euroopan mestaruuden kolmessa eri painoluokassa.
Siirtyminen WKB-liittoon
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Sittemmin vuonna 2017 Ismajilov siirtyi Ukrainan maajoukkueen mukana WKB-liittoon ja saavutti heti Euroopan cupin mestaruuden raskaassarjassa. Espanjassa pidetyssä turnauksessa hän voitti loppuottelussa Erick Juniorin. Samana vuonna hän oli mukana Puolassa järjestetyissä WKB:n ensimmäisissä EM-kilpailuissa. Ismajilov eteni turnauksessa loppuotteluun saakka, jossa hän jäi hopealle hävittyään raskaansarjan mestaruuden Alexandr Drozdille.
2018 Ismajilov osallistui toukokuussa järjestettyihin historian toisiin EM-kilpailuihin, jossa hän tällä kertaa voitti alle 85-kiloisten sarjan. Hän vei mestaruuden Vsevolod Vsevolodovia vastaan käydyn loppuottelun päätteeksi.[4] Heinäkuussa Ismajilov otteli WKB-liiton alle 80-kiloisten mestaria Catalin Mocanua vastaan Dynamite Fighting Show -tapahtuman superottelussa. Ismajilov hävisi kolmieräisen ottelun tuomariäänin.[5]
2019 lokakuussa Ismajilov saavutti uransa ensimmäisen maailmanmestaruuden voitettuaan yli 80-kiloisten loppuottelussa Nicu Laurentiun.[6]
Ismajilov saavutti joulukuussa 2021 WKB-liitossa toisen ja samalla uransa viidennen Euroopan mestaruuden Puolassa. Hän voitti loppuottelussa Santiago Orlando Alvarezin.[7]
Potkunyrkkeily
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Elokuussa 2019 Ismajilov otteli Akhmat Ichigeki 2 -tapahtumassa K-1 säännöillä käydyn potkunyrkkeilyottelun Nikita Pavloa vastaan. Hän voitti ottelun kolmannessa erässä teknisellä tyrmäyksellä.[8]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ The 11th World Open Karate Championship Draw kyokushinkaikan.org Viitattu 29.8.2016 (englanniksi)
- ↑ Херсонець став Чемпіоном Європи. H’ersonin kaupunki. Viitattu 8.6.2024. (ukrainaksi)
- ↑ EC Varna 2016 Results kyokushinkaikan.org 1.6.2016 Viitattu 28.8.2016
- ↑ Results of the 2nd European Championships among men and women worldkyokushinbudokai.com Viitattu 9.7.2018 (englanniksi)
- ↑ FELICITĂRI! Cătălin Mocanu, VICTORIE la Gala Dynamite Fighting Show! 6.7.2018 Viitattu 15.7.2018
- ↑ WKB World Cup 2019 results worldkyokushinbudokai.com 19.10.2019 Viitattu 10.12.2019 (englanniksi)
- ↑ The 4th WKB European Kyokushin Championship Results worldkyokushinbudokai.com 12.12.2021 Viitattu 11.2.2022 (englanniksi)
- ↑ Akhmat Ichigeki 2: Eldar Ismailov vs Nikita Pavlo kyokushinkarate.news 5.9.2019 Viitattu 10.12.2019 (englanniksi)
1970-luku: 1978:![]() |
1980-luku: 1982:![]() 1985: ![]() 1987: ![]() 1989: ![]() |
1990-luku: 1991:![]() 1993: ![]() 1995: ![]() 1996: ![]() 1997: ![]() 1998: ![]() 1999: ![]() |
2000-vuosikymmen: 2000:![]() 2001: ![]() 2002: ![]() 2003: ![]() 2004: ![]() 2005: ![]() 2006: ![]() 2007: ![]() 2008: ![]() 2009: ![]() |
2010-luku: 2010:![]() 2011: ![]() 2012: ![]() 2013: ![]() 2014: ![]() 2015: ![]() 2016: ![]() 2017: ![]() 2018: ![]() 2019: ![]() |
2020-luku: 2021:![]() 2022: ![]() 2023: ![]() |
1980-luku: 1982:![]() 1985: ![]() 1987: ![]() 1989: ![]() |
1990-luku: 1991:![]() 1993: ![]() 1995: ![]() 1996: ![]() 1997: ![]() 1998: ![]() 1999: ![]() |
2000-vuosikymmen: 2000:![]() 2001: ![]() 2002: ![]() 2003: ![]() 2004: ![]() 2005: ![]() 2006: ![]() 2007: ![]() 2008: ![]() 2009: ![]() |
2010-luku: 2010:![]() 2011: ![]() 2012: ![]() 2013: ![]() 2014: ![]() 2015: ![]() 2016: ![]() 2017: ![]() 2018: ![]() 2019: ![]() |
2020-luku: 2021:![]() 2022: ![]() 2023: ![]() |
1970-luku: 1978:![]() |
1980-luku: 1982:![]() 1985: ![]() 1987: ![]() 1989: ![]() |
1990-luku: 1991:![]() 1993: ![]() 1995: ![]() 1996: ![]() 1997: ![]() 1998: ![]() 1999: ![]() |
2000-vuosikymmen: 2000:![]() 2001: ![]() 2002: ![]() 2003: ![]() 2004: ![]() 2005: ![]() 2006: ![]() 2007: ![]() 2008: ![]() 2009: ![]() |
2010-luku: 2010:![]() 2011: ![]() 2012: ![]() 2013: ![]() 2014: ![]() 2015: ![]() 2016: ![]() 2017: ![]() 2018: ![]() 2019: ![]() |
2020-luku: 2021:![]() 2022: ![]() 2023: ![]() |