Maxime Demeautis

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Maxime Demeautis
Henkilötiedot
Syntynyt20. toukokuuta 1986 (ikä 38)
Caen
Kansalaisuus  Ranska
Kyokushin-ottelija
Lempinimi Speedy
Aktiivisena 2002–2023
Pituus 186 cm[1]
Paino 88–92 kg[1]
Painoluokka raskassarja (?–2015, 2021–2023)
superraskassarja (2011, 2016–2022)
Seura(t) ACBB
Club Max Gym
Vyöarvo 2. dan
Mitalit
Maa:  Ranska
Miesten kyokushin karate
EM-kilpailut
Hopeaa Hopeaa Varna 2022 -90 kg
Pronssia Pronssia Padova 2011 +90 kg
Pronssia Pronssia Wrocław 2023 -90 kg
Euroopan Open
Pronssia Pronssia Budapest 2023 avoin
Ranskan cup
Kultaa Kultaa Pariisi 2014 -90 kg
Kultaa Kultaa Pariisi 2017 +90 kg
Kultaa Kultaa Pariisi 2020 +90 kg
Kultaa Kultaa Pariisi 2022 +90 kg
Kultaa Kultaa Pariisi 2023 -90 kg
Hopeaa Hopeaa Pariisi 2010 -90 kg
Hopeaa Hopeaa Pariisi 2011 +90 kg
Hopeaa Hopeaa Pariisi 2015 -90 kg
Hopeaa Hopeaa Pariisi 2016 +90 kg
Hopeaa Hopeaa Pariisi 2018 +90 kg
Hopeaa Hopeaa Pariisi 2019 +90 kg
Pronssia Pronssia Pariisi 2009 -90 kg
USA mestaruuskilpailut
Hopeaa Hopeaa Los Angeles 2010 -90 kg
Lyon Open
Kultaa Kultaa Lyon 2016 +90 kg
Pronssia Pronssia Lyon 2015 -90 kg
Espanjan Open
Kultaa Kultaa Badalona 2014 -90 kg
Hollannin mestaruuskilpailut
Hopeaa Hopeaa Papendrecht 2008 -90 kg
Bayeux Open
Kultaa Kultaa Bayeux 2017 avoin
Nuorten sarja
Ranskan Cup
Kultaa Kultaa Pariisi 2007 +70 kg

Maxime Demeautis (s. 20. toukokuuta 1986 Caen) on ranskalainen valmentaja, karateka, joka on kilpaillut myös potkunyrkkeilyssä. Hän on nelinkertainen Kyokushinin EM-mitalisti ja viisinkertainen Ranskan mestari.

Karateura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Demeautis saavutti Ranskan nuorten mestaruuden 2007 voitettuaan Ranskan Cupin loppuottelussa Romain Gentilen.[2]

Demeautis saavutti hopeaa Hollannin mestaruuskisoissa 2008 hävittyään loppuottelun maamiehelleen Moustafa Oksuzille.[3] Hän oli samana vuonna mukana All American Openissa, jossa hän sijoittui 16-parhaanjoukkoon.[4]

Demeautis otteli sittemmin menestyksekkäästi kotimaassaan saavuttaen 2009 raskaansarjan pronssia ja 2010 hopeaa Ranskan Cupissa.[5][6] Kesäkuussa 2009 Demeautis eteni kahdeksan parhaan joukkoon All American Openissa hävittyään viimeisessä ottelussaan Slawomir Wasille.[7] Sittemmin 2010 toukokuussa Demeautis sijoittui seitsemänneksi Bukarestin EM-kisojen raskaassasarjassa.[8] Marraskuussa 2010 Demeautis eteni kahdeksan parhaan joukkoon Belgradin avoimensarjan EM-kisoissa. Hän muun muassa pudotti avauskierroksella jatkosta Oleksandr Ieromenkon, kunnes hävisi sittemmin puolivälierissä turnauksen voittajalle Nicolae Stoianille.[9]

EM-pronssia (2011)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Demeautis eteni helmikuussa 2011 toisen kerran peräkkäin Ranskan Cupin loppuotteluun, mutta hävisi mestaruuden tällä kertaa Djema Belkhodjalle.[10] Maaliskuussa hän otteli Pariisin avoimensarjan EM-kisoissa, jossa Demeautisin kisat päättyivät toiselle kierrokselle hävittyään Da Silvalle tuomariäänin.[11] Toukokuussa hän saavutti ensimmäistä kertaa menestystä kansainvälisissä turnauksissa voitettuaan Italian EM-kisoissa pronssia. Kesäkuussa Demeautis otteli All American Openissa, jossa hän putosi jatkosta toisella kierroksella hävittyään kahden jatkoerän jälkeen tuomariäänin.[12] Marraskuussa hän oli myös mukana World Openissa, jossa kolmipäiväinen MM-turnaus päättyi ensimmäisenä päivänä kolmannelle kierrokselle hävittyään Yuta Sawamuralle.[13]

Ensimmäinen Ranskan mestaruus (2014)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuosina 2012 ja 2013 Demeautisilta jäi Ranskan Cup väliin loukkaantumisen vuoksi.[14] Sitä vastoin 2014 hän onnistui saavuttamaan ensimmäisen Ranskan mestaruuden raskaassasarjassa voitettuaan loppuottelussa Mohamed Boucheddan.[15] Maaliskuussa Demeautis onnistui saavuttamaan Espanjan Openin mestaruuden voitettuaan loppuottelussa Valeri Ryzhovin.[16] Kesäkuussa Demeautis oli mukana All American Openissa, jossa hän sijoittui avoimensarjan seitsemänneksi.[17]

Demeautis oli jälleen helmikuussa 2015 saavuttamassa hopeaa Ranskan Cupissa hävittyään loppuottelun Mohamed Boucheddalle.[18] Maaliskuussa hän voitti pronssia Lyon Openin raskaassasarjassa.[19] Toukokuussa Demeautis sijoittui neljänneksi Berliinin EM-kisoissa hävittyään raskaansarjan pronssiottelun Nicolae Stoianille.[20]

Helmikuussa 2016 hän hävisi Ranskan superraskaansarjan mestaruuden Jean Paul Jacquotille.[21] Huhtikuussa Demeautis sitä vastoin saavutti Lyon Openin mestaruuden voitettuaan loppuottelussa Ali Zeghbabin.[22] Toukokuussa hän oli mukana Bulgarian EM-kilpailuissa. Demeautis kohtasi avauskierroksella Borys Bulyskeriian.[23]

Demeautis saavutti helmikuussa 2017 uransa toisen Ranskan mestaruuden voitettuaan tällä kertaa superraskaassasarjassa Sami Halekin.[24] Toukokuussa hän oli mukana Ranskan EM-kilpailuissa. Hän eteni suoraan toiselle kierrokselle, jossa hän kohtasi Konstantin Kovalenkon. Demeautis hävisi kamppailun ja sijoittui turnauksessa seitsemänneksi.[25] Joulukuussa Demeautis voitti Bayeux Openin avoimessasarjassa.[26]

Demeautis hävisi superraskaansarjan Ranskan mestaruuden Mohamed Boucheddalle helmikuussa 2018.[27] Marraskuussa Demeautis sijoittui viidenneksi Moldovan EM-kisojen avoimessasarjassa.[28] Hän otteli vielä joulukuussa Venäjällä Baltic Cupissa, jossa Demeautis sijoittui viidenneksi.[29]

Demeautis saavutti Ranskan mestaruushopeaa 2019 edellisvuoden tapaan[30] ja toukokuussa hän sijoittui neljänneksi Puolan EM-kisoissa hävittyään superraskaansarjan pronssiottelun Maxim Kuzyaeville.[31] Myöhemmin joulukuussa Demeautis sijoittui puolestaan kuudenneksi Minskin avoimensarjan EM-kisoissa.[32]

Demeautis saavutti uransa kolmannen Ranskan mestaruuden helmikuussa 2020.[30] Hän voitti loppuottelussa Ali Zeghbabin.[33] Lokakuussa hän otteli Euroopan nyrkkeilyliiton tapahtumassa yksittäisen raskaansarjanottelun Morgan Denistä vastaan. Ottelu käytiin Kyokushin säännöillä, mutta nyrkkeilykehässä. Demeautis voitti ottelun tuomariäänin.[34]

Marraskuussa 2021 Demeautis oli mukana EM-kilpailuissa Puolassa. Hän sijoittui raskaassasarjassa kahdeksan parhaan joukkoon hävittyään ainoan ottelunsa tuomariäänin.[35] Demeautis oli mukana joulukuussa Baltic Cupissa, jossa hän hävisi ensimmäisellä kierroksella Amid Mazaboville tuomariäänin.[36]

Ranskan mestaruus ja EM-hopeaa (2022)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Helmikuussa 2022 Demeautis saavutti neljännen Ranskan mestaruuden. Kesäkuussa hän eteni EM-kilpailuissa loppuotteluun saakka. Demeautis hävisi mestaruuden hallitsevalle Euroopan-mestarille Alejandro Navarrolle.[37] Marraskuussa hän oli mukana Euroopan Openissa. Demeautis voitti avauskierroksella Dominik Dávidin tuomariäänin ja toisella kierroksella Zdenko Lakušičin. Puolivälierissä hän hävisi Andrij Mežensjkylle ja sijoittui turnauksessa seitsemänneksi.[38]

EM-pronssia ja kilpauran päätös (2023)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Helmikuussa 2023 Demeautis saavutti uransa viidennen Ranskan mestaruuden voitettuaan loppuottelussa Sacha Decosterdin.[39] Toukokuussa hän oli mukana Puolan EM-kilpailuissa, jossa Demeautis eteni suoraan toiselle kierrokselle. Hän voitti edellisvuoden EM-pronssimitalistin Mate Badarin. Voiton myötä Demeautis kohtasi seuraavaksi välierässä keskisarjan Euroopan mestarin Bogomil Kostovin, jolle hän hävisi tuomariäänin. Tappion myötä Demeautis eteni pronssiotteluun, jossa hän voitti Andrzej Winiarskin puolipisteellä.[40] Marraskuussa Demeautis oli mukana MM-kilpailuissa, jossa hän hävisi avauskierroksella moninkertaiselle Euroopan mestarille Konstantin Kovalenkolle.[41] Joulukuussa Demeautis oli mukana Unkarin Euroopan Openissa. Hän saavutti pronssia voittamalla ensin avauskierroksella Miklós Sebestyénin, toisella kierroksella Ali Rashnon. Demeautis hävisi tämän jälkeen välierässä Filip Maksimowiczille. Tappion myötä hän päätyi pronssiotteluun, jossa Demeautis voitti Nolan Blatryn.[42] Hän ilmoitti pian turnauksen jälkeen päättävänsä kilpauransa ja keskittyvänsä enemmän oman salin ylläpitämiseen.

Potkunyrkkeily

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Demeautis on otellut karaten ohella myös potkunyrkkeilyssä. Hän muun muassa oli mukana huhtikuussa 2011 Profight Karate Tournament 2 -turnauksessa, jossa Demeautis putosi jatkosta välierissä hävittyään Pacôme Assille.

MM-sijoitukset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Paikka Päivä Sijoitus
 Japani 4.11.2011 3. kierros
 Japani 20.11.2015 ?
 Japani 17.11.2023 1. kierros

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b The 11th World Open Karate Championship Draw kyokushinkaikan.org Viitattu 1.1.2020 (englanniksi)
  2. ↑ Résultats de la Coupe de France de Karaté Kyokushinkai 2007 commissionkyokushin.free.fr Viitattu 1.1.2020 (ranskaksi)
  3. ↑ DUTCH WEIGHT CATEGORY CHAMPIONSHIPS PAPENDRECHT 2008 europeankyokushin.org Viitattu 4.1.2020 (englanniksi)
  4. ↑ Kyokushin - New York / Maxime Demeautis : "A Top 8 would be great" karate-k.com 21.6.2019 Viitattu 15.11.2021 (englanniksi)
  5. ↑ Résultats de la Coupe de France de Karaté Kyokushinkai 2009 commissionkyokushin.free.fr Viitattu 1.1.2020 (ranskaksi)
  6. ↑ Résultats de la Coupe de France de Karaté Kyokushinkai 2010 commissionkyokushin.free.fr Viitattu 1.1.2020 (ranskaksi)
  7. ↑ 2009 All American Open International Karate Championships france-kyokushin.fr 31.5.2009 Viitattu 1.1.2020 (ranskaksi)
  8. ↑ Championnats d'Europe 2010 france-kyokushin.fr 24.5.2010 Viitattu 1.1.2020 (ranskaksi)
  9. ↑ Championnats d'Europe Officiel Kyokushinkai Kata, Kumité juniors, vétérans et toutes catégories 2010 à Belgrade. france-kyokushin.fr 4.11.2010 Viitattu 1.1.2020 (ranskaksi)
  10. ↑ Résultats de la Coupe de France de Karaté Kyokushinkai 2011 commissionkyokushin.free.fr Viitattu 1.1.2020 (ranskaksi)
  11. ↑ All France Kyokushin Paris 2011, Navarro, la Renaissance… france-kyokushin.fr 28.3.2011 Viitattu 1.1.2020 (ranskaksi)
  12. ↑ La France prend ses marques à New-york... france-kyokushin.fr 4.6.2011 Viitattu 1.1.2020 (ranskaksi)
  13. ↑ Les 10° championnats du Monde Kyokushin IKO france-kyokushin.fr 22.11.2011 Viitattu 1.1.2020 (ranskaksi)
  14. ↑ Coupe de France 2012 : France-Kyokushin trust les podiums !! france-kyokushin.fr 21.2.2012 Viitattu 1.1.2020 (ranskaksi)
  15. ↑ Résultats Coupe de France 2014 france-kyokushin.fr 2.2.2014 Viitattu 1.1.2020 (ranskaksi)
  16. ↑ Spanish Open Karate Championship 2014 ikospain 1.3.2014 Viitattu 29.10.2022 (espanjaksi)
  17. ↑ All American Open 2014 france-kyokushin.fr 24.6.2014 Viitattu 1.1.2020 (ranskaksi)
  18. ↑ Résultats de la Coupe de France de Karaté Kyokushinkai 2015 commissionkyokushin.free.fr Viitattu 1.1.2020 (ranskaksi)
  19. ↑ Résultats de l'Open de Lyon 2015 Elite france-kyokushin.fr 22.3.2015 Viitattu 1.1.2020 (ranskaksi)
  20. ↑ Résultats des Championnats d'Europe par catégories 2015 france-kyokushin.fr 10.5.2015 Viitattu 1.1.2020 (ranskaksi)
  21. ↑ Résultats de la Coupe de France de Karaté Kyokushinkai 2016 commissionkyokushin.free.fr Viitattu 1.1.2020 (ranskaksi)
  22. ↑ Résultats de l'Open de Lyon 2016 france-kyokushin.fr 4.4.2016 Viitattu 1.1.2020 (ranskaksi)
  23. ↑ Пули 30-го Чемпионата Европы 2016 по киокушинкай (IKO) superkarate.ru 20.5.2016 Viitattu 31.5.2023 (venäjäksi)
  24. ↑ Résultats de la Coupe de France de Karaté Kyokushinkai 2017 commissionkyokushin.free.fr Viitattu 1.1.2020 (ranskaksi)
  25. ↑ Men(+18 years)+90kg club-lyon-kyokushin.com Viitattu 20.5.2023 (ranskaksi)
  26. ↑ Résultats de l’Open de Bayeux 2017 france-kyokushin.fr 14.12.2017 Viitattu 1.1.2020 (ranskaksi)
  27. ↑ Résultats de la Coupe de France de Karaté Kyokushinkai 2018 commissionkyokushin.free.fr Viitattu 1.1.2020 (ranskaksi)
  28. ↑ Résultats European Open Championships 2018 france-kyokushin.fr 19.11.2018 Viitattu 1.1.2020 (ranskaksi)
  29. ↑ Russian Openweight Tournament kyokushinresults.com Viitattu 13.1.2020 (englanniksi)
  30. ↑ a b Championnat De France acbbkarate.fr Viitattu 21.10.2020 (ranskaksi)
  31. ↑ IKO European Championships kyokushinresults.com Viitattu 2.1.2020 (englanniksi)
  32. ↑ European Openweight Championships – IKO kyokushinresults.com Viitattu 1.1.2020 (englanniksi)
  33. ↑ Coupe de France 2020 france-kyokushin.fr 6.3.2021 Viitattu 17.11.2021 (ranskaksi)
  34. ↑ Maxime Demeautis VS Morgan Denis france-kyokushin.fr 10.10.2020 Viitattu 17.11.2021 (ranskaksi)
  35. ↑ EC2021-Katowice-EndResults.pdf ikopoland.com Viitattu 15.11.2021 (englanniksi)
  36. ↑ Онлайн трансляция «Open Baltic Cup 2021» 18.12.2021 Viitattu 20.12.2021 (venäjäksi)
  37. ↑ The 35th European Weight Category Karate Championships Results (IKO) kyokushinkarate.news 12.6.2022 Viitattu 12.6.2022 (englanniksi)
  38. ↑ 19thEuropeanOpenKarateKyokushinChampionships-Sunday-Kumite-Results ikopoland.com 6.11.2022 Viitattu 7.11.2022 (englanniksi)
  39. ↑ Resuktats coupe de France 5.2.2023 Viitattu 7.2.2023 (ranskaksi)
  40. ↑ The 36th European Weight Category Kyokushin Championships Results kyokushinkarate.news 21.5.2023 Viitattu 21.5.2023 (englanniksi)
  41. ↑ Пули 13-го Чемпионата мира в абсолютной категории IKO superkarate.ru 6.10.2023 Viitattu 18.11.2023 (venäjäksi)
  42. ↑ European Openweight Championships – IKO kyokushinresults.com Viitattu 11.12.2023 (englanniksi)
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Maxime_Demeautis&oldid=22056057”