Kyokushin

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kyokushin
Perustettu 1964
Alkuperämaa  Japani
Perustaja(t) Masutatsu Ōyama
Vaikutteet Gōjū-ryū, shotokan, nyrkkeily, kiinalainen kenpo, Subak, Taekkyon
Löydä lisää urheiluaUrheilun teemasivulta

Kyokushin on korealaissyntyisen Sosai Masutatsu Oyaman vuonna 1964 kehittämä karaten tyylisuunta. Se on eräs maailman suurimmista karaten tyylisuunnista. Kyokushin-tyylin ominaispiirteitä ovat kova ja realistinen harjoittelu, sparraus, sekä täydellä kontaktilla käytävät knockdown-ottelut, joissa myös reisiin kohdistuvat alapotkut ovat sallittuja[1]. Lajilla on harrastajia yli 12 miljoonaa yli sadassa maassa.[2] Kyokushinkai tarkoittaa ’’Lopullisen totuuden koulukuntaa/järjestöä’’. Se kuuluu maailmalla viiden suosituimman karatetyylin joukkoon. Kyokushin-karateen kuuluvat erilaiset lyönnit, potkut, tartunnat ja kaadot sekä nivellukot. Kyokushin karate poikkeaa muista karaten tyylisuunnista ottelu- ja harjoitussovelluksiltaan, olemalla suoraviivaisempi, intensiivisempi ja kovempi harjoitusmenetelmiltään. Kyokushin-karate tunnetaankin maailmanlaajuisesti vahvimpana karatena kovien treenimetodien, vaativien vyökokeiden ja täyskontaktiotteluidensa ansiosta.

Kyokushin karatessa vaalitaan vahvasti karaten perinteitä. Kihonia (perustekniikkaa) ja kataa (muotoja) harjoitellaan paljon. Myös ottelu- sekä välineharjoittelu ovat tärkeässä osassa. Kyokushin karatessa pyrkimys on säilyttää alkuperäisen karaten kolme perusasiaa: kihon, kata ja kumite sekä näiden erilaiset sovellukset.

Tyypillinen Kyokushin-karateharjoitus alkaa perustekniikalla ja loppuu otteluharjoitukseen. Perustekniikka pidetään koko karaten perustana. Perustekniikkaa harjoitellaan niin kihon muodossa rivissä kuin kihon ido-geiko muodossa liikkuen ja suorittaen ennalta määrättyjä liikesarjoja. Perustekniikkaa tehdessä jokaisen harjoittelijan pitäisi aina ajatella jokainen lyönti, torjunta ja potku viimeisenä. Harrastajien ja lajin keskeisiä mottoja onkin ”Osu no seishin” – periksiantamattomuus paineen alla tai ”Älä koskaan luovuta”.

Historia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ōyama avasi oman dojon Ōyama Dojon Mejirossa 1953 ja vuoteen 1957 mennessä hänellä oli noin 700 oppilasta, vaikka useat oppilaat jättivät dojon liian kovan treenin vuoksi, joista koitui loukkaantumisia.[3] Tuolloin heillä ei ollut virallisia karatepukuja, vaan oppilaat käyttivät tavallisia vaatteita. Ōyaman saadessa lisää oppilaita myös ulkomailta hän päätti siirtää dojonsa 1963 Ikebukuroon, jossa hän piti viralliset avajaiset kesäkuussa 1964.[4] Sitä ennen tammikuussa 1964 Oyaman Dojo oli saanut haasteen thainyrkkeilijöiltä, jonka he aluksi hylkäsivät, mutta myöhemmin lähettivät kolme ottelijaa mukaan lukien Noboru Osawan Thaimaahan, jossa he voittivat kaksi ottelua kolmesta.[4] Huhtikuussa 1964 kaksi kuukautta ennen virallisia avajaisia Japanin entinen pääministeri Eisaku Sato nimitettiin International Karate Organization järjestön puheenjohtajaksi, kun Ōyama itse toimi järjestön johtajana.[4] Heidän järjestö järjestäisi useita kouluja muualle päin maailmaa opettamaan Kyokushinia. Perustamisen jälkeen Kyokushin saavutti pian 120 jäsenmaan rajan ja rekisteröityjä jäseniä yli kymmenen miljoonaa.[3] Ōyama kävi elokuussa 1968 lähi-idässä opettamassa yksityisesti Jordanian kuningasta, jonne perustettiin myös Lähi-idän IKO.[4] Sittemmin 1969 hän järjesti ensimmäiset Japanin mestaruuskilpailut ja myöhemmin 1975 ensimmäiset maailmanmestaruuskilpailut, jotka molemmat käydään avoimessapainoluokassa. Kaksi vuotta neljännen World Openin jälkeen Ōyama pyysi heinäkuussa 1989 muiden tyylien edustajia osallistumaan Kyokushin turnauksiin, pyrkimyksenään kehittämään Japanin karatetasoa ja vastavuoroisesti parantamaan kamppailulajien kehitystä.[4]

Ōyaman kuolema

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ōyaman kuoleman jälkeen 1994 International Karate Organization liitto hajosi aluksi kahdeksi järjestöksi. Toru Tezuka nousi hetkellisesti järjestön johtoon, mutta sairastuttuaan joutui hyvin äkkiä luopumaan asemastaan, joka meni Shokei Matsuille. Hän jatkoi IKO:n tehtävissä puheenjohtajana.[5] Toista IKO-2 ryhmää johti Yukio Nishida ja Keiji Sanpei. Oikeudenkäynnissä 1995 ilmeni ettei Ōyama nimennyt testamentissaan ketään seuraajakseen, mutta piti Matsuita parhaimpana valintana jatkamaan hänen tehtävissään. Sittemmin kaikki uudet Kyokushinin IKO järjestöt nimettiin numeroin.

Kata

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Myös kata on tärkeä osa Kyokushin karaten harjoittelua. Kata on ennalta määrätty liikesarja, jossa voidaan harjoitella samanaikaisesti useita eri tekniikkakombinaatioita ja sovelluksia, esim: Torjunta ei ole pelkkä torjunta. Sillä voi myös suorittaa erilaisia kaatoja ja irtautumisia. Katat sisältävät kaikki karaten tekniikat. Katojen ja perustekniikan perusteellinen harjoitteleminen on tärkeää painonsiirron, tasapainon ja vartalon voimantuoton ymmärtämiseksi. Kataan liittyy Bunkai, jolla tarkoitetaan katan liikkeiden käytännön sovellutuksia. Tätä harjoitellaan kata-harjoittelun yhteydessä.

Otteluharjoitus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Harjoitus päättyy yleisimmin otteluharjoitukseen. Otteluharjoitus koostuu esimerkiksi otteluliikkumisen, ottelutekniikan ja otteluosaamisen harjoittelemisesta sekä muista erilaisista otteluharjoitteista. Otteluharjoitteluun kuuluvat ippon ja sanbon kumite (yhden ja kolmen askeleen ottelu), jossa vastustaja suorittaa yhden tai kolmen hyökkäyksen sarjan perustekniikalla tai ottelutekniikalla, ja puolustaja torjuu ja suorittaa vastahyökkäyksen. Useimmiten ippon ja sanbon kumite harjoitus suoritetaan ennalta sovitusti, joko kumite dachissa tai zenkutsu dachissa.

Tästä edetään kihon kumiteen, jossa suoritetaan otteluasennossa ennalta sovittuja liikesarjoja tai yksittäistä tekniikkaa joko ilmaan tai pistehanskoihin ja potkutyynyihin. Sitten siirrytään yakusoku- ja tanshiki-kumiteen. Yakusoku-kumitessa harjoitellaan parin kanssa ennalta sovittuja hyökkäyksiä ja torjuntoja. Tanshiki-kumitessa otetaan sparria rajatuin tekniikoin. Viimeisenä harjoittelumuotona on jiyu-kumite (vapaaottelu), jossa kaikkia oppimiaan tekniikoita saa käyttää vapaasti ennalta määrätyin ottelusäännöin.

Knockdown-ottelu

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yksi keskeinen kuvan muokkaaja sille, että Kyokushin karatea pidetään vahvimpana karatena on tyylisuunnalle tyypillinen suojitta käytävä knockdown –ottelu, joka poikkeaa huomattavasti totutummasta kilpa-karaten pisteottelusäännöstöstä. Kyokushin karatessa kilpaottelut käydään knock down -säännöstöllä, joka oli Oyaman mielestä ainut todellinen tapa mitata otteluosaamista. Ottelut käydään suojitta ja hanskoitta täydellä kontaktilla. Lyönnit otteluissa päähän ovat kiellettyjä, koska Oyamasta tyrmäykset päähän kohdistuneista lyönneistä olivat liian helppoja ilman hanskoja, mutta sen sijaan potkut jalkoihin ja päähän ovat sallittuja.

Knockdown-ottelumuoto aiheuttaa usein myös ristiriitaisia tulkintoja itse tyylisuunnasta. Kyokushin voidaankin jakaa kahteen toisiaan tukevaan osa-alueeseen; Tuornament-style (mm. knockdown-ottelut) sekä Kyokushin style. Kyokushin karatessa harjoitellaankin myös aktiivisesti päälyönnein ja joskus saatetaan ottaa pelkkää nyrkkeilyä otteluharjoituksissa. Kyokushin karatessa harjoitellaan useimmiten ottelua knock downin, dojo fightin ja nyrkkeilyn säännöstöllä ennalta sovitulla kontaktilla. Kontaktia säädellään tason mukaan.[6].

Järjestöt

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Oyaman kuoltua alkoi syntyä useita eri Kyokushin järjestöjä Japanissa ja sen ulkopuolella.

International Karate Organization

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kansainvälisesti alkuperäisen järjestön nimeä kantavat kolme järjestöä.

  • IKO1 Kyokushinkaikan "Matsui-Ha" tai "Ichi-Geki", johtaa Shokei (Akiyoshi) Matsui. (Mas Oyaman tytär, Kurstina Oyamalla on oikeusistuimen mukaan oikeus käyttää Mas Oyaman Honbua).

Muut japanilaiset järjestöt

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muut japanilaiset Kyokushin järjestöt, jotka eivät käytä virallista "IKO" ja "Kyokushinkaikan" nimeä.

Muut järjestöt

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • IFK (International Federation of Karate), Kyokushin, perustanut entinen IKO jäsen Steve Arneil.
  • IBK (International Kyokushin Budokai), perustanut entinen IKO jäsen Jon Bluming.
  • IKU (International Kyokushin Union), perustanut entinen IKO jäsen David Farzinzad.
  • IKA (International Kyokushinkai Association), perustanut entinen IKO jäsen Carlos Costa.
  • IKKF (International Kyokushinkai Karate Federation), perustanut entinen IKO jäsen Teyub Azizov.
  • WKB (World Kyokushin Budokai), IBK:n sääntöjä noudattavaa järjestöä johtaa Pedro Roiz.
  • KWF (Kyokushin World Federation), puheenjohtajana Antonio Pinero.
  • IBKO (International Budo Karate Organization), 21. marraskuuta 2011 perustettu Tomokichi Anzain johtama järjestö.

Vyöarvot

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Arvo Väri
Mukyu Valkoinen
10. kyu Oranssi
9. kyu Oranssi, valkoinen raita/natsa
8. kyu Sininen
7. kyu Sininen, valkoinen raita/natsa
6. kyu Keltanen
5. kyu Keltanen, valkoinen raita/natsa
4. kyu Vihreä
3. kyu Vihreä, valkoinen raita/natsa
2. kyu Ruskea
1. kyu Ruskea, valkoinen raita/natsa
1-10. dan Musta

Turnauksia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomessa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomessa kyokushin on melko tuntematon laji, mutta seuroja löytyy ainakin Helsingistä, Ruskolta, Liedosta, Torniosta ja Turusta, Kajaanista, Riihimäeltä, Joensuusta sekä Jyväskylästä. Kaikki Suomen seurat ovat pääosin eri liittojen jäseniä, ainoastaan Jyväskylän, Riihimäen, Joensuun ja Kajaanin seurat kuuluvat saman liiton alle World Zen Kyokushin, kun taas Turku on ainut, joka edustaa IKOa.

Suomessa tällä hetkellä shihan Kai Hallamaalla on korkein aste kyokushin karatessa (5. Dan) ja toiseksi korkein on sensei Ossi Karppinen (4.dan). He suorittivat vyönsä alkuperäisellä Honbu dojolla 23. huhtikuuta 2023 Hanshi Kazuyuki Hasegawalle. 1-3. Daneja on jo useita eri puolilla Suomea.

Syyskuussa 2023 Suomessa järjestettiin ensimmäinen Kyokushinin kansainvälinen turnaus Nordic cup (IKO1).[7] Sitä ennen Suomessa on pidetty vuosittain kansallisia turnauksia, kuten Turku Open (IKO1), joka on ollut aina avoin myös muille organisaatioille ja lajeille Kyokushinin kilpailusäännöillä.[8] Nordic Cup järjesttiin toista kertaa syyskuussa 2024 Turussa IKO1-organisaation toimesta.

IKO1-organisaation MM-kilpailuihin, EM-kilpailuihin ja muihin kansainvälisiin turnauksiin on osallistunut jo useita suomalaisia, tuoden useita pokaaleja ja mitaleita Suomeen.[9]

Tunnettuja harrastajia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Monet kyokushin-ottelijat, kuten Andy Hug, Francisco Filho ja Nicholas Pettas ovat saavuttaneet menestystä K-1-pystyottelukilpailuissa. Vapaaottelussa kenties tunnetuin kyokushinin edustaja on kanadalainen UFC:en välisarjan entinen maailmanmestari Georges St-Pierre, sekä UFC:n entinen raskaansarjan mestari Bas Rutten.[10]

Suomalaisista Ossi Karppinen (4.dan) on osallistunut kahdesti MM-kilpailuihin ja Jaani Hakamäki (1.dan) on voittanut seniorien PM kumitekilpailun vuonna 2014.lähde?

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ http://www.martialartsfull.com/Kyokushinkai%20Karate.htm (Arkistoitu – Internet Archive)
  2. ↑ http://www.karateliitto.fi/karate/tyylisuuntia/kyokushin_iko/
  3. ↑ a b Grandmaster Sosai Masustatsu Oyama 10th Dan karate.com.sg Viitattu 10.11.2020 (englanniksi)
  4. ↑ a b c d e History (Arkistoitu – Internet Archive) mas-oyama.com Viitattu 10.11.2020 (englanniksi)
  5. ↑ International Karate Organization Kyokushin Kai Kan Tezuka Group kyokushin-tezuka.pl Viitattu 10.11.2020 (puolaksi)
  6. ↑ http://www.martialarm.com/history/kyokushin.html (Arkistoitu – Internet Archive)
  7. ↑ International Kyokushin Tournament “Nordic Cup” (IKO) kyokushinkarate.news 13.4.2023 Viitattu 19.9.2023 (englanniksi)
  8. ↑ Turku Open Kyokushin karate karateliitto.fi 23.4.2016 Viitattu 15.10.2023 (suomeksi)
  9. ↑ International Esat Delihasan Kyokushin Karate Cup kyokushinturkiye.com 7.10.2022 Viitattu 3.11.2024 (turkiksi)
  10. ↑ Top 7 Best Karate Fighters In The History of UFC! martial-arts-unleashed 18.11.2019 Viitattu 24.11.2020 (englanniksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Kyokushin.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Kyokushin&oldid=22745538”