Kenji Yamaki
| Kenji Yamaki | |
|---|---|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 18. elokuuta 1964 Jokohama |
| Kansalaisuus |
 Japani |
| Kyokushin-ottelija | |
| Aktiivisena | 1982–1995 |
| Pituus | 187 cm |
| Paino | 102 kg |
| Painoluokka | Raskassarja |
| Vyöarvo | 8. dan |
| Aiheesta muualla | |
| www.yamakius.com | |
| Mitalit | |||
|---|---|---|---|
| Maa: Japani
| |||
| Miesten kyokushin karate | |||
| World Open | |||
 Kultaa |
Tokio 1995 | avoin | |
| Japanin avoin mestaruuskilpailut | |||
| Kultaa |
Tokio 1989 | avoin | |
| Kultaa |
Tokio 1994 | avoin | |
 Pronssia |
Tokio 1986 | avoin | |
| Pronssia |
Tokio 1988 | avoin | |
| Japanin mestaruuskilpailut | |||
| Kultaa |
Osaka 1993 | +80 kg | |
Kenji Yamaki (s. 18. elokuuta 1964 Jokohama) on japanilainen karateka. Hän voitti aktiiviurallaan World Openin 1995 ja on kolminkertainen Japanin mestari. Yamaki on opettanut 2002 lähtien karatea Yhdysvalloissa. Hänellä oli myös pieni rooli elokuvassa The Punisher – Rankaisija, jossa pääosaa esitti Dolph Lundgren.
Nuoruus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Yamaki oli high schoolissa koulukiusattu ja kärsi anemiasta.[1] Hän yritti kolmeen otteeseen itsemurhaa muun muassa aikomuksenaan hypätä talon katolta.[1] Ollessaan 15-vuotias Yamaki oli kasvanut yli 180 senttimetriä pitkäksi, mutta painoi 54 kiloa.[1] Hän kiinnostui sittemmin 1980 kyokushin karatesta nähdessään kotikaupungissaan Kawasakissa heidän salinsa harjoituksia. Karate auttoi Yamakia henkisesti ja hän halusi tulla maailmanmestariksi. Vuoden harjoittelun jälkeen hän kertoi kiusaamisen loppuneen.[1]
Kilpaura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Yamaki saavutti ensimmäisen asteen mustan vyön 20-vuotiaana ja 1986 saavutti pronssia Japanin mestaruuskisoissa.[1] Hän jatkoi menestystään 1980-luvun loppuun saakka. Yamaki selvisi ensimmäisissä MM-kilpailuissa 32 parhaan joukkoon yli 180 osallistujan joukosta. 1988 hän saavutti toistamiseen pronssia Japanin mestaruuskisoissa ja seuraavissa 1989 Yamaki voitti ensimmäisen Japanin mestaruutensa.
1990-luvulla Yamaki sijoittui jokaisessa turnauksessa kymmenen parhaan joukkoon. Hän oli 1990 Japanin mestaruuskisoissa kahdeksas ja seuraavana vuonna MM-kilpailuissa viides. Heti perään 1992 Yamaki sijoittui Japanin mestaruuskisoissa seitsemänneksi. Hän voitti 1993 Japanin raskaansarjan mestaruuden kohdattuaan loppuottelussa Kunihiro Suzukin.[2] Yamaki otteli samana vuonna myös Japanin mestaruudesta avoimessa sarjassa, jossa hän sijoittui seitsemänneksi. 1994 Yamaki voitti uransa kolmannen Japanin mestaruuden ja samalla toisen avoimessa sarjassa käydyn mestaruuden. Hän voitti loppuottelussa edellisvuonna mestaruuden voittaneen Hajime Kazumin.
Yamaki päätti kilpauransa voitettuaan 1995 maailmanmestaruuden. Hän eteni turnauksessa viimeiselle pudotuspelikierrokselle. Yamaki voitti ensin kanadalaisen Jason Schertenkirkin, toisella kierroksella maamiehensä Taichiro Sugimuran. Tämän jälkeen hän voitti toisen maamiehensä Hiroki Kurosawan ja välierissä Tatsuya Iwasakin. Yamaki eteni tämän myötä loppuotteluun, jossa hän voitti toistamiseen Hajime Kazumin, kuten edellisvuoden Japanin mestaruuskisoissa.[3]
Yamaki-ryu karate
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Huhtikuussa 2002 Yamaki erosi Kyokushinliitosta ja perusti oman tyylisuunnan Yamaki-ryun. Hän muutti Yhdysvaltoihin, jossa Yamaki on opettanut karatea yhdysvaltalaisille ja amerikanjapanilaisille Torrancessa, Kaliforniassa.[1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e f How Kyokushin Karate Master Kenji Yamaki Endured the 100-Man Kumite (Arkistoitu – Internet Archive) blackbeltmag.com 25.11.2013 Viitattu 14.8.2017 (englanniksi)
- ↑ IKO-1. Результаты весововых чемпионатов Японии по киокушин карате. 20.10.2014 Viitattu 17.4.2017 (venäjäksi)
- ↑ 6th World Tournament Final Day Draw kyokushinresults.com Viitattu 14.8.2017 (englanniksi)
|
1970-luku: 1975:Katsuaki Satō1979: Makoto Nakamura |
1980-luku: 1984:Makoto Nakamura1987: Akiyoshi Matsui |
1990-luku: 1991:Kenji Midori1995: Kenji Yamaki1999:  Francisco Filho |
2000-luku: 2003:Hitoshi Kiyama2007: Ewerton Teixeira |
2010-luku: 2011: Tariel Nikoleišvili2015:  Zahari Damjanov2019: Mikio Ueda |
2020-luku: 2023:Oleksandr Jeremenko |
| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
