Antonio Tusseau
| Antonio Tusseau | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 19. toukokuuta 1991 |
| Kansalaisuus |
 Ranska |
| Kyokushin-ottelija | |
| Aktiivisena | 2008– |
| Pituus | 184 cm[1] |
| Paino | 83–94 kg[1] |
| Painoluokka |
raskassarja (2017–2020) keskisarja (2009–2017) superraskassarja (2022–) |
| Kätisyys | oikea |
| Seura(t) | ACBB |
| Vyöarvo | 2. dan |
| Mitalit | |||
|---|---|---|---|
| Maa: Ranska
| |||
| Miesten kyokushin karate | |||
| World Team | |||
 Hopeaa |
Katowice 2024 | avoin | |
| EM-kilpailut | |||
 Kultaa |
Varna 2014 | -80 kg | |
| Kultaa |
Lyon 2017 | -90 kg | |
| Kultaa |
Varna 2022 | +90 kg | |
| Kultaa |
Wroclaw 2023 | +90 kg | |
| Kultaa |
Varna 2024 | +90 kg | |
 Pronssia |
Wroclaw 2019 | -90 kg | |
| All American Open | |||
| Kultaa |
New York 2017 | avoin | |
| Kultaa |
New York 2019 | avoin | |
| Pronssia |
New York 2016 | avoin | |
| Ranskan cup | |||
| Kultaa |
Pariisi 2013 | -80 kg | |
| Kultaa |
Pariisi 2014 | -80 kg | |
| Kultaa |
Pariisi 2016 | -80 kg | |
| Kultaa |
Pariisi 2017 | -80 kg | |
| Kultaa |
Pariisi 2018 | -90 kg | |
| Kultaa |
Pariisi 2019 | -90 kg | |
| Kultaa |
Pariisi 2020 | -90 kg | |
| Kultaa |
Pariisi 2023 | +90 kg | |
| Pronssia |
Pariisi 2010 | -80 kg | |
| Pronssia |
Pariisi 2011 | -80 kg | |
| Pronssia |
Pariisi 2012 | -80 kg | |
| Bayeux Open | |||
| Kultaa |
Bayeux 2009 | -80 kg | |
| Saksan Open | |||
| Kultaa |
2011 | -80 kg | |
| Nuorten kyokushin | |||
| Ranskan Cup | |||
| Kultaa |
Pariisi 2008 | +70 kg | |
| Kultaa |
Pariisi 2009 | +70 kg | |
Antonio Tusseau (s. 19. toukokuuta 1991) on ranskalainen karateka. Hän on Kyokushinin viisinkertainen Euroopan-mestari ja 8-kertainen Ranskan mestari. Tusseau on myös MM-hopeamitalisti Kyuokushinin joukkueturnauksessa.
Kilpaura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Tusseau saavutti Ranskan nuorten mestaruuden peräkkäisinä vuosina 2008 ja 2009 voitettuaan Ranskan Cupin loppuottelussa ensin Mehdi Trallahin[2] ja toisena vuotena Emmanuel Moutonin.[3]
Tusseau saavutti joulukuussa 2009 Bayeux Openin mestaruuden voitettuaan loppuottelussa seurakaverinsa Romain Villeneuven.[4]
Tusseau saavutti pronssia Ranskan cupissa helmikuussa 2010[5] ja 2011.[6] Saman vuoden toukokuussa hän eteni kahdeksan parhaan joukkoon vuoden 2011 EM-kilpailuissa.[7] Lokakuussa Tusseau voitti Saksan Openin. Hän voitti loppuottelun yhden jatkoerän jälkeen.[7]
2012 Tusseau sijoittui helmikuussa Ranskan cupissa kolmanneksi. Hän muun muassa voitti avausottelunsa tyrmäyksellä.[8] Toukokuussa hän sijoittui jälleen kahdeksan parhaan joukkoon EM-kilpailuissa.[7]
Helmikuussa 2013 Tusseau otteli näytösottelussa Sota Nakanoa vastaan Bercyssa, jonka hän voitti Ipponilla.[7] Seuraavaksi Tusseau otteli Pariisissa Ranskan cupissa, jossa hän voitti ensimmäisen kerran mestaruuden sijoituttuaan sitä ennen parhaimmillaan kolmanneksi.[9] Toukokuussa hän otteli EM-kilpailuissa Kiovassa, jossa Tusseaun putosi jatkosta avauskierroksella Oganes Bakoyanille.[10]
Euroopan keskisarjan mestaruus (2014)
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Helmikuussa 2014 Tusseau aloitti vuoden voittamalla uransa toisen kerran Ranskan cupin keskisarjassa, kun hänen vastustajansa Guillaume Gründler joutui jättämään loppuottelun väliin.[11][12] Toukokuussa Tusseau voitti ensimmäisen Euroopan mestaruutensa Varnassa. Hän voitti keskisarjan loppuottelussa Andrej Zubarevin.
Syyskuussa 2015 Tusseau oli osana ystävyysottelua Ranskan ja Serbian välillä. Tapahtumassa käytiin yhteensä seitsemän ottelua, joista Ranska voitti kuusi. Myös Tusseau voitti oman ottelunsa tuomariäänin.[13]
Helmikuussa 2016 Tusseau saavutti Ranskan mestaruuden voitettuaan Yahya Sededin loppuottelussa.[14] Toukokuussa hän oli mukana EM-kilpailuissa Varnassa, mutta jäi ilman menestystä. Tusseau putosi jatkosta toisella kierroksella hävittyään tuomariäänin.[15] Kesäkuussa Tusseau sijoittui kolmanneksi avoimessa painoluokassa käydyssä All American Openissa, jossa hänet palkittiin myös turnauksen parhaasta ottelutekniikasta.[16] Marraskuussa Tusseau oli mukana Japanin mestaruuskilpailuissa, jossa hänen kilpailut päättyi toisella kierroksella. Hän voitti avausottelunsa tyrmäyksellä polvipotkulla päähän, mutta toisen ottelunsa Tusseau hävisi tuomariäänin.[17]
Euroopan raskaansarjan ja Yhdysvaltain mestaruus (2017–2019)
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Helmikuussa 2017 Tusseau aloitti vuoden voittamalla Ranskan mestaruuden keskisarjassa.[18] Huhtikuussa Tusseau oli mukana painoluokallisissa MM-kilpailuissa, jossa hän putosi jatkosta ensimmäisellä kierroksella hävittyään Andrei Zuboreville.[19] Toukokuussa Tusseau saavutti uransa toisen Euroopan-mestaruutensa kotikisoissaan Ranskassa. Hän voitti raskaansarjan loppuottelussa Patryk Sypienin.[20] Kesäkuussa Tusseau voitti All American Openin. Hän voitti avauskierroksellaan Gabriel Zuletan ja puolivälierissä Diogo da Silvan. Välierissä Tusseau voitti Chihiro Nakajiman ja eteni loppuotteluun, jossa hän voitti Alejandro Navarron tuomariäänin saatuaan ottelun aikana puolipisteen.[21][22]
Helmikuussa 2018 Tusseau saavutti Ranskan raskaansarjan mestaruuden voitettuaan loppuottelussa Arnaud Nekamin.
Helmikuussa 2019 Tusseau otti uransa viidennen Ranskan mestaruuden.[23] Hän voitti raskaansarjan loppuottelussa Yahya Sededin. Hän saavutti myös samassa turnauksessa avoimen sarjan mestaruuden, jossa Tusseau voitti Ozeer Urrehmanin. Toukokuussa hän saavutti EM-pronssia voitettuaan mitaliottelussa Patryk Sypieńin. Kuukautta myöhemmin Tusseau voitti uransa toisen All American Openin, voitettuaan loppuottelussa Ašot Zarinjanin. Marraskuussa Tusseau oli mukana World Openissa, jossa hänen turnaus päättyi 16 parhaan joukkoon.
Helmikuussa 2020 Tusseau saavutti uransa kuudennen Ranskan mestaruuden.[23]
Kolmas ja neljäs Euroopan mestaruus (2022–2023)
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Tusseau palasi yhden välivuoden jälkeen takaisin kilpailemaan oltuaan loukkaantuneena ja oli mukana kesäkuussa 2022 EM-kilpailuissa Bulgariassa. Hän otteli enimmäistä kertaa superraskaassarjassa. Tusseau eteni aina loppuotteluun saakka, jossa hän saavutti uransa kolmannen Euroopan mestaruuden voitettuaan Patryk Sypieńin.[24] Voiton myötä Tusseausta tuli painoluokallisissa EM-kilpailuissa kolmas ottelija, joka on voittanut mestaruuden kolmessa eri painoluokassa. Marraskuussa hän oli mukana Japanin mestaruuskilpailuissa, mutta putosi heti jatkosta ottelussa tapahtuneen laittoman rikkeen vuoksi.
Helmikuussa 2023 Tusseau saavutti uransa kahdeksannen Ranskan mestaruuden voitettuaan loppuottelussa Brice Kondan.[25] Toukokuussa Tusseau oli mukana Puolan EM-kilpailuissa. Hän voitti avauskierroksella Balint Tornain ja sen jälkeen välierissä Filip Maksimowiczin. Loppuottelussa Tusseau kohtasi toista kertaa peräkkäin Patryk Sypieńin. Hän voitti ottelun tuomariäänin ja saavutti uransa neljännen Euroopan mestaruuden.[26]
Euroopan mestaruus ja MM-hopeaa (2024)
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Toukokuussa 2024 Tusseau saavutti uransa viidennen Euroopan mestaruuden voitettuaan Bulgarian EM-loppuottelussa Jeremy Zaneguyn.[27] Lokakuussa Tusseau oli mukana maailmanestaruuskilpailujen joukkueturnauksessa. Hän edusti Euroopan joukkuetta, johon kuuluivat hänen lisäksi Judith Soria, Stratimir Stratiev ja Maria Georgescu.[28] Tusseau voitti MM-kilpailujen avoimensarjan avauskierroksella Hussein Al-Bayatian ja toisella kierroksella Alan Menezesin. Voiton myötä hän eteni loppuotteluun, jossa hän kohtasi Patryk Sypieńin. Tusseau hävisi mestaruuden tuomariäänin ja saavutti hopeaa.[29]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b The 11th World Open Karate Championship Draw kyokushinkaikan.org Viitattu 15.9.2017 (englanniksi)
- ↑ Résultats de la Coupe de France de Karaté Kyokushinkai 2008 commissionkyokushin.free.fr Viitattu 28.7.2018 (ranskaksi)
- ↑ Résultats de la Coupe de France de Karaté Kyokushinkai 2009 commissionkyokushin.free.fr Viitattu 28.7.2018 (ranskaksi)
- ↑ Résultats de l'Open International de Bayeux 2009 france-kyokushin.fr 6.1.2010 Viitattu 15.9.2017 (ranskaksi)
- ↑ Resultats Coupe de France 2010 1.3.2010 Viitattu 15.9.2017 (ranskaksi)
- ↑ Coupe de France de Karaté Kyokushinkai 2011 france-kyokushin.fr 25.2.2011 Viitattu 15.9.2017 (ranskaksi)
- ↑ a b c d ANTONIO TUSSEAU A BERCY ! karatebushido.com 28.2.2013 Viitattu 15.9.2017 (ranskaksi)
- ↑ Coupe de France 2012 : France-Kyokushin trust les podiums !! france-kyokushin.fr 21.2.2012 Viitattu 15.9.2017 (ranskaksi)
- ↑ France Kyokushin "trust" les podiums ... france-kyokushin.fr 11.3.2013 Viitattu 15.9.2017 (ranskaksi)
- ↑ Grundler fissure le bloc de l’est france-kyokushin.fr 28.5.2013 Viitattu 15.9.2017 (ranskaksi)
- ↑ http://www.sekai-kan.com/
- ↑ Résultats Coupe de France 2014 france-kyokushin.fr 2.2.2014 Viitattu 15.9.2017 (ranskaksi)
- ↑ Vidéos France - Serbie 2015 france-kyokushin.fr 19.9.2015 Viitattu 15.9.2017 (ranskaksi)
- ↑ Résultats de la Coupe de France de Karaté Kyokushinkai commissionkyokushin.free.fr Viitattu 22.10.2020 (ranskaksi)
- ↑ Vidéos des Championnats d'europe à Varna 2016 france-kyokushin.fr 8.6.2016 Viitattu 15.9.2017 (ranskaksi)
- ↑ Résultats de l'Open de New-York 2016 france-kyokushin.fr 4.4.2016 Viitattu 15.9.2017 (ranskaksi)
- ↑ The 48th All Japan Open Karate Championships france-kyokushin.fr 10.11.2016 Viitattu 15.9.2017 (ranskaksi)
- ↑ Résultats de la Coupe de France de Karaté Kyokushinkai 2017 commissionkyokushin.free.fr Viitattu 28.7.2018 (ranskaksi)
- ↑ Résultats Karate Friendship 2017 france-kyokushin.fr 16.4.2017 Viitattu 15.9.2017 (ranskaksi)
- ↑ Результаты 31-го чемпионата Европы по киокушин карате (IKO) kyokushinkarate.com.ua 22.5.2017 Viitattu 15.9.2017
- ↑ Antonio Tusseau remporte le "All American" 2017 france-kyokushin.fr Viitattu 15.9.2017 (ranskaksi)
- ↑ Антонио Тюссо новый чемпион Америки. Результаты All American Open 2017 kyokushinkarate.com.ua 25.6.2017 Viitattu 15.9.2017
- ↑ a b Championnat De France acbbkarate.fr Viitattu 21.10.2020 (ranskaksi)
- ↑ The 35th European Weight Category Karate Championships Results (IKO) kyokushinkarate.news 12.6.2022 Viitattu 12.6.2022 (englanniksi)
- ↑ Resuktats coupe de France 5.2.2023 Viitattu 7.2.2023 (ranskaksi)
- ↑ The 36th European Weight Category Kyokushin Championships Results kyokushinkarate.news 21.5.2023 Viitattu 21.5.2023 (englanniksi)
- ↑ IKO European Championships kyokushinresults.com Viitattu 27.5.2024 (englanniksi)
- ↑ World Team Matches 2024 Results kyokushinkarate.news 31.10.2024 Viitattu 2.11.2024 (englanniksi)
- ↑ Men Open - World Team Match mykyokushin.net 27.10.2024 Viitattu 2.11.2024 (englanniksi)
|
1980-luku: 1982: Fleming Jensen1985:  Nick Da Costa1987:  Peter Smit1989: Nick Da Costa |
1990-luku: 1991: Georgi Georgiev1993: Hans Mars1995:  Paulius Klapatauskas1996:  Eugeniusz Dadziburg1997:  Vladimir Zadarozhniy1998: Emil Kostov1999: Vadim Jakovenko |
2000-vuosikymmen: 2000:Emil Kostov2001: Sylwester Sypień2002: Emil Kostov2003: Sylwester Sypień2004:  Lucian Gogonel2005: Lucian Gogonel2006:  Evgenyi Shevnin2007: Hussein Elikhanov2008: Nicolae Stoian2009: Nicolae Stoian |
2010-luku: 2010:Giga Shamatava2011: Sultanamet Yunusov2012: Mirel Iacob2013: Gerrard Will2014: Antonio Tusseau2015: Eldar Ismailov2016: Ašot Zarinjan2017: Alexei Galiev2018: Ašot Zarinjan2019: Ašot Zarinjan |
2020-luku: 2021:Lasha Gabaraev2022: Bogomil Kostov2023: Gino Consentino |
|
1970-luku: 1978:Howard Collins |
1980-luku: 1982: Ceno Marxer1985:  Andy Hug1987: Michel Wedel1989: Andy Hug |
1990-luku: 1991:Michael Thompson1993:  Juhani Vepsäläinen1995: Nicholas Pettas1996: Tomasz Najduch1997: Marek Kosowski1998: Mateusz Wojcik1999: Paul Kasprowski |
2000-vuosikymmen: 2000: Hitoshi Kiyama2001: Letši Kurbanov2002:  Akos Aladics2003: Krzysztof Habraszka2004: Krzysztof Habraszka2005: Goderzi Kapanadze2006: Lucian Gogonel2007: Lucian Gogonel2008:  Alejandro Navarro2009: Alejandro Navarro |
2010-luku: 2010:Tariel Nikoleišvili2011: Oleksandr Jeremenko2012: Oleksandr Jeremenko2013: Oleksandr Jeremenko2014: Oleksandr Jeremenko2015: Oleksandr Jeremenko2016: Eldar Ismailov2017: Antonio Tusseau2018: Andrei Luzin2019: Andrei Luzin |
2020-luku: 2021:Alejandro Navarro2022: Alejandro Navarro2023: Alejandro Navarro |
|
1980-luku: 1982:Julian Baker |
1990-luku: 1997:Oleksandr Lapko1998: Pavel Mandok1999: Oleksandr Lapko |
2000-vuosikymmen: 2000:Tomasz Najduch2001: Tomasz Najduch2002: Tomasz Najduch2003:  Sveto Dekovic2004: Sokrat Suleimanov2005:  Arthur Hovhannisyan2006: Petar Martinov2007:  Jan Soukup2008: Krzysztof Habraszka2009: Zahari Damjanov |
2010-luku: 2010:Zahari Damjanov2011: Alejandro Navarro2012: Djema Belkhodja2013: Zahari Damjanov2014: Zahari Damjanov2015: Alejandro Navarro2016: David Sarkoshyan2017: Konstantin Kovalenko2018: Konstantin Kovalenko2019: Oleksandr Jeremenko |
2020-luku: 2021:Igor Zagainov2022: Antonio Tusseau2023: Antonio Tusseau |