Aapeli Saarisalo

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Aapeli Saarisalo
Aapeli Österman
Pastori Aapeli Saarisalo.
Pastori Aapeli Saarisalo.
Henkilötiedot
Koko nimi Akseli Aapeli Saarisalo (vuoteen 1906 Österman)
Syntynyt22. kesäkuuta 1896
Rymättylä
Kuollut11. kesäkuuta 1986 (89 vuotta)
Helsinki
Kansalaisuus Suomi
Ammatti arkeologi, kristillinen kirjailija, filosofian kunniatohtori ja teologian tohtori
Vanhemmat Kalle Österman ja Aleksandra Österman o.s. Lindberg
Puoliso I Anna Maria Frang
II Riitta Pätiälä (Riitta Pätiälä-Saarisalo)
Lapset Sakari Kinneret, Sauramo (Saura)
Uskonnollinen kanta kristinusko
Kirjailija
Äidinkielisuomi
Tuotannon kielisuomi, englanti, saksa
Aiheet Raamatun tietosanakirjat, Raamatun käännökset, Raamatun henkilöt, Pyhä maa ja sen historia, arkeologia, kristilliset vaikuttajat Suomessa
Esikoisteos Galilean rauniomailta, Mooses lääkärinä
Pääteokset Raamatun sanakirja
Aiheesta muualla
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta

Akseli Aapeli Saarisalo (vuoteen 1906 Österman; 22. kesäkuuta 1896 Rymättylä – 11. kesäkuuta 1986 Helsinki) oli suomalainen arkeologi, kristillinen kirjailija, filosofian kunniatohtori 1964 ja teologian tohtori. Hän oli Helsingin yliopiston itämaisen kirjallisuuden professori vuosina 1935–1963.[1] Saarisalo teki tutkimusmatkoja Palestiinaan, Israeliin, Egyptiin ja Mesopotamiaan[1]. Hän oli myös Vartija-lehden päätoimittaja 1933–1941 ja Vapaan Evankeliumisäätiön hallituksessa ja kunniapuheenjohtajana.

Saarisaloa arvostetaan konservatiivisena teologina erityisesti herätysliikkeiden ja maallikoiden keskuudessa.[2]

Sukutaustaa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Saarisalon serkkuja olivat kouluneuvos Toivo Lehtovaara ja Suomen ensimmäinen psykologian professori Arvo Lehtovaara.[3] Hän oli äitinsä puolelta Haartmanien sukua, johon kuuluivat esimerkiksi Carl Daniel von Haartman ja Johan Haartman, joka tunnetaan Suomen lääketieteen isänä sekä Hedvig von Haartman, joka toi Pelastusarmeijan Suomeen.[4]

Lapsuus ja nuoruus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aapelin isä oli räätäli Kalle Österman Rymättylästä, Varsinais-Suomen saaristosta. Aapeli Österman syntyi kaksosena vuonna 1896. Toinen kaksosista kuoli jo syntyessään ja Aapelikin oli hyvin heikko ja sairaalloinen. Kun hän oli puolitoistavuotias, hänen äitinsä Aleksandra o.s. Lindberg kuoli 1898 Aini-siskon synnytykseen. Ennestään Aapelilla oli kaksi vanhempaa sisarta, Martta ja Rauha. Isä Kalle Akseli Österman, Saarisalo vuodesta 1906, (1864–1932) avioitui uudestaan, ja perheeseen syntyi vielä kuusi lasta: Katri, Raakeli, Martti, Esteri, Ruutti, Sylvi ja Toini. Kaikkiaan eloonjääneitä lapsia oli yksitoista. Aapeli joutui fyysisen heikkoutensa ja muun muassa keuhko- ja riisitautinsa takia viettämään varhaislapsuutensa sisätiloissa. Jo pienestä pitäen hän oli kuitenkin hyvin lukuhaluinen. Ensimmäisinä Aapelin lukemina kirjoina olivat kuvaraamattu ja Schellerin Tunnetko Pyhää maata. Niitä lukiessaan Aapeli alkoi kaivata seuduille, joista kirjat kertoivat.[5] Aapelin ainoa harrastus olikin lukeminen, kun ulos ei päässyt. Kun hänet yhdeksänvuotiaana päästettiin kansakouluun, oli hän lukenut Uuden testamentin läpi kolme kertaa ja sen jälkeen koko Raamatun viidesti.lähde? Kun Aapelia ei kotona voitu ajatella ruumiillisen työn tekijäksi, päästettiin hänet vuonna 1907 oppikouluun Turun Suomalainen Klassilliseen Lyseoon.[6] Vuonna 1915 hän valmistui ylioppilaaksi.[7]

Opiskeluvuodet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuosina 1915–1918 Saarisalo opiskeli teologiaa Helsingin yliopistossa ja suoritti silloisen teologisen ero- eli virkatutkinnon, joka oikeutti pappisvihkimykseen 1918. Sen ohessa Saarisalo suoritti myös filosofian kandidaatin tutkintoa vastaavan teologis-filosofisen tutkinnon, joka oikeutti jatkamaan kohti korkeampia opinahjoja teologisessa tiedekunnassa.[8]

Valmistuessaan yliopistosta Saarisalo oli vielä liian nuori pappisvihkimykseen, joten hänen oli anottava senaatilta lupa. Hän sai luvan, jonka allekirjoittaja senaatin puolesta oli E. N. Setälä. Toinen senaatin luvalla Suomessa pappisvihkimyksen saanut on Aleksi Lehtonen.[9] Pappisvihkimyksen jälkeen arkkipiispa määräsi Saarisalon Tyrvään ylimääräiseksi papiksi ja kohta Hämeenkyröön. Koska Saarisalo ei ollut vielä suorittanut asepalvelusta, hän joutui kutsuntoihin, mutta häntä ei kelpuutettu armeijaan keuhkotautinsa takia. Tämän tiedon saatuaan Saarisalo halusi matkustaa Jerusalemiin. Hän sai arkkipiispa Johanssonin avustuksella Turun tuomiokapitulin papiston matkastipendin 2000 markkaa.[10]

Monien vaikeuksien jälkeen Saarisalo saapui Englantiin keväällä 1919, josta hänen oli määrä jatkaa Gibraltarin kautta Palestiinaan, mutta suunnitelmat muuttuivat ja loppujen lopuksi aika Englannissa venyi puoleksitoista vuodeksi. Hän opiskeli Liverpoolissa arkeologiaa ja oli Lontoossa Skandinavian Merimieskirkon pappina puoli vuotta.[11] Lontoossa ei ollut tuolloin vielä Suomen suurlähetystöä, oli vain konsulaatti, joten merimiespappina Saarisalo tapasi Lontoon kautta palaavia ennen sotia työhön lähteneitä ja uusia lähetyskentille matkaavia sekä monia muitakin Suomen merimieslähetysseuran asemalla käyneitä henkilöitä.[12] Englannissa ollessaan Saarisalo suoritti myös Lontoon Livingstone Collegen vuoden pituisen lääkärikurssin, joka oli tarkoitettu trooppisiin maihin matkustaville lähetystyöntekijöille.[13] Noin kaksi viikkoa kestäneen laivamatkan jälkeen elokuun lopussa 1920 Saarisalo saapui Palestiinaan, missä hän tunsi vähitellen tervehtyvänsä. Suomeen hän palasi vuoden 1920 lopulla.[14]

Elämänvaiheita

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Saarisalo ja Anna Maria Frang vihittiin avioliittoon 23. maaliskuuta 1921 Tampereen tuomiokirkossa. Kihloihin he olivat menneet kirjeitse, kun Saarisalo oli ollut vielä Pyhän maan matkallaan. Anna Maria oli Jyväskylän seminaarista valmistunut kansakoulunopettaja. Häiden jälkeen hän jatkoi työtään Ikaalisissa. Saarisaloa pidättivät tehtävät Helsingissä.[15] Hän valmisteli Suomen Merimieslähetysseuran johtajan Toivo Waltarin kanssa merimiesaseman perustamista Australiaan, jonne hänen oli tarkoitus lähteä vaimonsa kanssa. Yllättäen Waltari valitsi työhön toisen henkilön. Niin Saarisalo jäi Suomeen ja toimi vuodet 1921–1924 Vähänkyrön seurakunnassa Pohjanmaalla.[16]

Vuonna 1920 Saarisalot matkustivat ensimmäisen kerran Pyhään maahan. Ennen toista matkaansa heidät ”erotettiin lähetystyöhön” Suomen Lähetysseuran vuosijuhlilla Helsingissä vuonna 1924.[17]

Poikavauva Sakari Kinneret syntyi 20. lokakuuta 1925. Toinen nimi Kinneret tuli siitä, että poika syntyi Kinneretin järven tuntumassa. Olosuhteet olivat vaikeat ja lapsi sairasteli. Tällöin perhe palasi Suomeen Helsinkiin. Saarisalo toimi Suomen Lähetysseuran matkapuhujana samalla yrittäen valmistella väitöskirjaansa, jonka takia hän matkusti joksikin aikaa Saksaan Leipzigiin talvella ja oli Lähetysseuran edustajana keväällä 1927 Varsovassa. Väitöskirja valmistui 7. toukokuuta 1927 ja tyttö, Sauramo eli Saura syntyi samana päivänä. Saarisalo väitteli teologian tohtoriksi.[18]

Saarisalo oli vahvasti mukana silloisen Etelä-Espoon Yhteiskoulun (nykyinen Haukilahden koulu ja lukio) perustamisessa 1950-luvun alussa. Hän myi omistamansa Haukilahdessa sijainneen huvilan Espoon kaupungille suomenkielisen koulun perustamista varten. Saarisaloa Egyptissä esittävä maalaus on edelleen Haukilahden lukion historian luokan takaseinällä.[19]

Anna Maria kuoli vuonna 1957 ns. aasialaiseen influenssaan ja hänet haudattiin Sauramon, 21-vuotiaana kuolleen tyttären viereen. Saarisalo jäi leskeksi.[20] Vuonna 1966 hän meni naimisiin Riitta Pätiälän kanssa (Riitta Pätiälä-Saarisalo). Riitta oli perinyt Bergvikin kartanon, joka sijaitsee nykyisen Salon alueella Hirsijärven rannalla. Siellä alettiin pitää erilaisia Raamattukursseja sekä Israel- ym. tapahtumia.[21]

Kirjallinen tuotanto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Saarisalo kirjoitti useita yleistajuisia teoksia Raamatun henkilöistä, Pyhästä maasta ja sen historiasta sekä kristillisistä vaikuttajista Suomessa. Suomenkieliset teokset ovat kansantajuisia ja useista niistä on otettu monia painoksia. Saarisalon ensimmäisiä kirjoja oli vuonna 1928 julkaistu lyhyt tutkielma Mooses lääkärinä. Vuonna 1928 Saarisalo kokosi teoksen Messiaskuningas.

Saarisalo toimitti ja kirjoitti monia Raamatun tietosanakirjoja, joista ensimmäinen oli Raamatun Tietokirjan I osa (1931). Saarisalon tunnetuimpia teoksia on Raamatun sanakirja (1. p. 1936), joka on koko Raamatun sanaston aakkosellinen selitysteos. Suomessa siitä on otettu seitsemän painosta ja julkaistu 2000-luvulla digitaalinen painos sekä CD. Teos julkaistiin myös ruotsin- ja norjankielisenä. Saarisalo oli myös toimittamassa 1970-luvun alussa ilmestynyttä kolmiosaista Isoa Raamatun tietosanakirjaa.

Saarisalo käänsi Uuden testamentin, Psalmit (Salmit) ja Jobin kirjan suomeksi pyrkien mielestään mahdollisimman suureen sanatarkkuuteen. Nämä kirjat kustansi Vapaa Evankeliumisäätiö. Pyhän maan muinaisuus -teoksen Saarisalo kirjoitti professori Arthur Hjeltin pyynnöstä kurssikirjaksi teologian opiskelijoille, kun aine kuului vielä pappien koulutukseen.

Saarisalo on kirjoittanut seuraavien henkilöiden elämäkerrat: Aurora Karamzin, Pietari Kurvinen, Lars Levi Laestadius, Martti Rautanen, Paavo Ruotsalainen, Aku Räty sekä ruotsalainen Carl Olof Rosenius.

Romaaneja Saarisalo on kirjoittanut kolme. Astarten uhri (1929) kertoo Kanaanin kulteista, nimenomaan hedelmällisyyden jumalatar Astarten siveettömistä kulteista. Yövartija (1964) on kertomus varhaisista siionisteista. Kirjassa on taustavoimanaan Pyhän maan romantiikka. Kolmas romaani: "Koska tulee aamu?" kertoi myös juutalaisista siionisteista.

Matkat 1920-50-luvulla Lähi-itään[22]

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • I matka 1920
  • II matka 1924–1926
  • III matka 1928
  • IV matka 1930–1932
  • V matka 1944
  • VI matka 1948–1949
  • VII matka 1953
  • VIII matka 1960–1961
  • Myöhempiä matkoja oli lukematon määrä vuodesta 1962 eteenpäin

Arkeologina

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
 Tähän artikkeliin tai sen osaan on merkitty lähteitä, mutta niihin ei viitata.
Älä poista mallinetta ennen kuin viitteet on lisätty. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkelille asianmukaisia viitteitä. Lähteettömät tiedot voidaan kyseenalaistaa tai poistaa.

Jo opiskeluaikana Saarisalo kiinnostui Raamatun arkeologiasta sekä itämaisista kielistä ja alkoi suunnitella matkaa Pyhään maahan. Vuonna 1918 hän matkusti Englantiin, jossa hän jatkoi itämaisten kielten opiskelua ja opiskeli myös arkeologiaa. 1919–1920 hän työskenteli Lontoossa Suomen Merimieslähetyksen pappina.[11]

Saarisalo lähti 1920 ensimmäiselle Lähi-idän matkalle Lontoosta laivalla. Ennen matkaa oli hänen entinen opettajansa professori Hjelt kehottanut häntä menemään Qumraniin, koska sieltä voisi luolien kätköistä löytyä arvokkaita käsikirjoituksia. Palestiinassa eivät englantilaiset hallintovirkamiehet kuitenkaan antaneet lupaa mennä sinne.[23]

Jo tuolloin Saarisalo teki ensimmäisenä maailmassa järjestelmällistä Pyhän maan rauniokumpujen keramiikka-arkeologiaa, jossa raunioalueen ikä voidaan päätellä ilman kaivauksiakin keramiikan sirpaleista. Hänestä tulikin kansainvälisesti kuuluisa 1920–1930-luvulla keramiikkasirpaleiden käyttämisestä ikämittareina. Tämä uusi tutkimusmenetelmä auttoi Saarisaloa sijoittamaan oikein Raamatussa mainitut muinaiset paikannimet, jotka oli katolisen kirkon tradition mukaisissa kartoissa merkitty väärille paikoille.

Vuonna 1924 hän lähti toiselle Pyhän maan matkalle Suomen Lähetysseuran edustajana ja keräsi aineistoa väitöskirjaansa varten Galileassa tunnetun arkeologin William Albrightin johdolla. Väitöskirjassa hän käsitteli Isaskarin ja Naftalin heimojen asuinalueiden rajoja Kaanaassa. Vuonna 1927 väitöskirja valmistui ja Saarisalosta tuli tohtori. Väitöskirja osoitti, että Joosuan kirjan maantieto on luotettava. Joosuan kirja kertoo Galilean alueen jaetun neljän sukukunnan alueiksi: Asserin, Sebulonin, Isaskarin ja Naftalin. Samana vuonna julkaistiin hänen ensimmäinen kirjansa "Galilean rauniomailta".

Galileassa retkeillessään hän tutustui druuseihin, joiden perimätietoa, paikannimiä ja kansanlauluja hän tallensi. Näistä hän laati teoksen "Songs of the Druzes" (1932). Hän retkeili myös muun muassa Arthur Hjeltin kanssa Siinailla, jossa he valokuvasivat Siinain Pyhän Katariinan luostarin arvokkaita vanhoja käsikirjoituksia. Saarisalo valokuvasi myös luostarissa säilytettäviä arabialaisia waqf-asiakirjoja, jotka esittivät islamilaisen maailman lahja- ja kauppakirjoja. Hän oli waqf-asiakirjojen ensimmäinen julkaisija maailmassa. Hän laati niitä käsittelevän teoksen "A Waqf-Document from Sinai" (1933).

Matkoja Lähi-itään alkoi tulla tiheästi, ja ne ulottuivat myös Irakiin ja sen arkeologian kannalta rikkaille paikoille. Vuosina 1920–1932 hän teki eri puolilla Lähi-itää arkeogista kaivaustyötä Amerikan, Englannin ja Saksan tieteellisten kaivausten eri esikunnissa. Hänen yhteistyökumppaneitaan olivat muun muassa William Albright Palestiinassa ja professori Max Mallowan Irakin Mosulin lähellä. Siellä Saarisalo johti vuosina 1930–1931 Teppe Gauran rauniokummun kaivauksia, mikä herätti kansainvälistä huomiota. Sieltä löytyi muun muassa läpinäkyvästä obsidiaanista valmistettuja aseita, etenkin veitsiä, jotka olivat kaikki hienosti tehtyjä. Silloinen Mesopotamian johtava arkeologi Frankfort sanoi, ettei tunne toista kumpua, jossa olisi niin monia erilaisia muotoja saviastioita.

Irakin Kirkukin Nusi-nimisen muinaisen hurrien (Raamatun hoorilaisten) kaupungin raunioista löytyi 1920-luvun lopussa sen tuomarien arkisto. Siihen kuuluivat noin 3000 riitajutun asiakirjat. Näistä Saarisalo julkaisi 35 käräjäasiakirjan valikoiman tutkielmassaan New Kirkuk Documents relating to Salves (1934).

Saarisalo kunnostautui arkeologiassa varsinkin historiallisen maantiedon – topografian tutkimuksessa, jossa Raamatussa mainitut paikkakunnat sijoitetaan nykyiselle kartalle. Galilean alueen raamatullisten paikkojen kartoituksessa Saarisalo teki uraauurtavaa työtä. Hän kulki jalkaisin pitkiä matkoja, yöpyi paikallisten asukkaiden luona alkeellisissa olosuhteissa ja teki itsenäisesti arkeologisia tutkimuksia. Hänellä oli hepreaa ja arabiaa osaavana hyvät suhteet paikallisiin asukkaisiin. Toisen maailmansodan jälkeen hän asui pitkiä jaksoja Galileassa, jossa jatkoi kaivauksia.

Pyhän maan kartotukseen hankkimansa aineiston hän julkaisi muun muassa kolmessa englanninkielisessä tutkimuksessaan. Ns. hedelmällisestä puolikuusta eli Irakista Israelin kautta Egyptiin ulottuvasta alueesta, sen muinaisesta asutuksesta ja arkeologiasta hän on julkaissut suomeksi kolme kirjaa: Paratiisin maan kaivauksia (1931), Asuttu puolikuu (1934) ja Puolikuun mailta (1947).

Vuosina 1961–1962 Saarisalo johti kaivaustöitä Galilean Kafr Kaman arabikylässä. Kaivaus tehtiin Suomen itämaisen seuran nimissä. Kaivaus paljasti muun muassa kauniita mosaiikkilattioita entisestä bysanttilaisesta kirkosta. Tutkimustuloksensa Saarisalo julkaisi yhdessä oppilaansa Heikki Palvan kanssa nimellä A Bysantine Church at Kafr Kama (1964). Kamassa Saarisalo teki myös kartoitustyötä Asserin heimon alueella, josta hän laati julkaisun Sites and Roads in Asher (1964).

Saarisalo on myös saanut Israelin kunniakansalaisen arvon Israelin arkeologian hyväksi tehdystä työstään.

Terveellisten elintapojen ja luonnonravinnon puolestapuhujana

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Saarisalo oppi rakastamaan raikasta ulkoilmaa. Lähi-idässä hän nukkui usein ulkona. Kotimaassa hän piti huolen siitä, että huoneita aina tuuletettiin ja hänen yliopiston ystävänsä muistavat, että automatkalla piti jopa 20 asteen pakkasillakin pitää auton ikkuna auki. Saarisalon mukaan Lähi-idän paimentolaisilla, beduiineilla ei ole koskaan syöpää, koska he oleskelevat niin paljon ulkoilmassa. Syöpä johtuu solujen aineenvaihdunnan puutteista ja solut tarvitsevat happea.

Liikunta ja voimistelu oli Saarisalon arvostamia asioita. Matkoillaan Lähi-idässä hän kulki valtavia matkoja jalkaisin. Voimistelussa hän muun muassa suosi avojaloin kävelemistä verenkierron lisäämiseksi niissä. Hartiaseisonnalla oli hänen mukaansa monia etuja, sillä se lisää verenkiertoa.

Saarisalo oli myös luonnon- ja raakaravinnon ystävä. Hän oppi käyttämään erilaisia luonnosta saatavia kasveja ravintonaan. Israelissa hän söi ulkoa kedolta löytämiään yrttejä. Mm. sipuli oli Aapelin mielestä erittäin tärkeä ja terveellinen ravinnossa.

Teoksia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yleistajuiset ja tieteelliset tietoteokset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Romaanit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Toimittanut

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Raamatun maat (1959)

Toimittanut yhdessä muiden kanssa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Harviainen, Tapani: ”Saarisalo, Aapeli (1896–1986)”, Suomen kansallisbiografia, osa 8, s. 526–527. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2006. ISBN 951-746-449-5 Teoksen verkkoversio.
  • Mustila, Jouko: ”Aapeli Saarisalo työskenteli Raamatun ja Israelin puolesta”, RV 24/1996.
  • Saarilahti, Toivo: Kriisien kautta kasvuun: Suomen Lähetysseuran toiminta kotimaassa 1914–1938. Helsinki: Suomen Lähetysseura, 1999. ISBN 951-624-257-X
  • Saarisalo, Aapeli: Rymättylän räätälin poika: Silakkapitäjästä suureen maailmaan. 2. painos, WSOY 1975. ISBN 951-0-07293-1
  • Saarisalo, Aapeli: Elämäni mosaiikkia: Rymättylän räätälin poika kotona ja kaukana. Elämäkerran II osa. WSOY 1977. ISBN 951-0-07983-9
  • Saarisalo, Aapeli: Sydämeni asioita. Kuva ja Sana 1982. ISBN 951-9203-35-4
  • Talli, Riitta: Aapelista se alkoi... Etelä-Espoon yhteiskoulu, Haukilahden koulu ja lukio 1952-2002. Espoo: Etelä-Espoon yhteiskoulun kannatusyhdistys, 2002. ISBN 952-91-4998-0
  • Otavan Iso Fokus: Kertovasti kuvitettu 8-osainen tietosanakirja, Osa 6, s. 3632. Otava 1974. ISBN 951-1-01236-3
  • Arto Pietilä Kustannus HD.

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b Otavan Iso Fokus, s. 3632.
  2. ↑ Talonen, Jouko: ”Raamatuntulkinta Suomen herätysliikkeissä”, Raamattu ja kirkon usko tänään, s. 108–127. (Toimittanut Maarit Hytönen. Kirkon tutkimuskeskuksen julkaisuja, 87) Tampere: Kirkon tutkimuskeskus, 2004. Teoksen verkkoversio (PDF) (viitattu 1.1.2012).
  3. ↑ Saarisalo, s. 40.
  4. ↑ Saarisalo, s. 249
  5. ↑ Saarisalo, s. 29–31
  6. ↑ Saarisalo, s. 58.
  7. ↑ Saarisalo, s. 67.
  8. ↑ Saarisalo, s. 75
  9. ↑ Saarisalo, s. 76.
  10. ↑ Saarisalo, s. 78–79.
  11. ↑ a b Saarisalo, s. 81.
  12. ↑ Saarisalo, s. 83
  13. ↑ Saarisalo, s. 87.
  14. ↑ Saarisalo, s. 89–97.
  15. ↑ Saarisalo, s. 101–103
  16. ↑ Saarisalo, s. 105–106.
  17. ↑ Saarilahti 1999, s. 184.
  18. ↑ Saarisalo, s. 116–120.
  19. ↑ Talli, s. 16-18.
  20. ↑ Saarisalo, s. 126.
  21. ↑ Bergvikin toimintakeskuksen verkkosivu 11.8.2015. Vapaa Evankeliumisäätiö. Arkistoitu 28.2.2016. Viitattu 11.8.2015.
  22. ↑ Arto Pietiä Kustannus HD
  23. ↑ Saarisalo, s. 97

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Aapeli_Saarisalo&oldid=22137105”