Jobin kirja

Jobin kirja
איוב
Tanak Ketuvim
Raamattu Vanha testamentti
Job. Jacopo Vignali, n. 1621.
Synty
Kirjoittaja (perint.)	tuntematon
Kirjoituspaikka	Mesopotamia
Ajoitus	1400-luku eaa.?
Teksti
Genre	runollinen kirja
Alkukieli	heprea
Lyhenne	Job
Lukuja	42
Jakeita	1068
Edeltävä: < Est.Seuraava: Ps. >
Katso myösLuettelo Raamatun kirjoista
Infobox OK

Jobin kirja (hepr. ‏איוב‎, Yob) on yksi Raamatun Vanhan testamentin viisauskirjoista. Se on Raamatun 18. ja juutalaisen Raamatun Tanakin kolmannen pääosion Ketuvimin kolmas kirja. Kirjan tekstilajeja ovat proosa ja runous. Kirjaa pidetään yleisesti yhtenä Raamatun vaikeatulkintaisimmista kirjoista ja siksi siitä onkin monia paljon toisistaan eriäviä tulkintoja. Varsin yleisesti sen on joka tapauksessa katsottu käsittelevän muun muassa niin sanottua pahan ongelmaa.

Historia

Kirjan kirjoittajasta on suuria erimielisyyksiä. Talmudilaisen perimätiedon mukaan Job eli joko Abrahamin aikana tai Jaakobin aikana. Levi ben Lahma esitti, että Job eli Mooseksen aikana, ja että Mooses kirjoitti kirjan. Toisten mielestä kirjan on kirjoittanut Job itse, tai Elihu tai Jesaja.

Tekstin sisäisten viitteiden perusteella on esitetty, että kirja olisi kirjoitettu kuningas Daavidin tai kuningas Salomon aikana. Tällaisia viitteitä ovat kirjan mielialan ja kielen yhtäläisyydet Psalmien ja Sananlaskujen kirjojen kanssa, "viisauden" ajatuksen yleisyys, sekä kirjan sommittelun tyyli ja luonne. Suurin osa tutkijoista ajoittaa kirjan kuitenkin Babylonian vankeuden aikoihin, tosin ainut kirjassa mainittu valuutta, kesita, viittaisi patriarkkojen aikaan.

Nykyaikaiset eksegeettiset tutkimukset ovat päätelleet, että vaikka kirja sisältää sellaisia viittauksia muinaisaikaisiin ajatuksiin kuin "taivaallisen neuvoston kokous" ja vaikka jo Hesekiel tunsi Jobin tarinan, kirja olisi muotoutunut lopullisesti nykyiselleen vasta 300-luvulla eaa. Jobin legenda sai alkunsa Edomin maassa. Tutkijat ovat yhtä mieltä siitä, että kirjan aloitus ja loppuosa kirjoitettiin, jotta ne muuttaisivat keskustarinan proosamuotoon eräänlaiseksi "kansantaruksi". Alku- ja loppuosassa Jumalan nimenä on Jahve, jota myös edomilaiset käyttivät. Itse keskustarinan on arveltu olevan toisesta lähteestä.

Sisältö

Jobin kirjan rakenne on seuraava:

1. Kirja alkaa proosatyylisellä prologilla (Job 1–2).
2. Riita ja ratkaisu runomuodossa (Job 3–42:3).
3. Kirja loppuu proosatyyliseen epilogiin, jossa kerrotaan Jobin nöyrtyneen ja Jumalan antaneen hänelle kaikkea kaksin verroin takaisin (Job 42:–15).

Juoni

Bosrassa asuvalle Serahille syntyy poika nimeltä Job. Job nousee Edomin kuninkaaksi valtakunnan ensimmäisen kuninkaan, Belan, kuoltua. Jobin kirjan päähenkilö – Job – on Uusin maassa asuva, Edomin mahtava, järjestysluvultaan toinen, kuningas. Job mainitaan myös Ensimmäisessä Mooseksen kirjassa, Hesekielin kirjassa ja Ensimmäisessä aikakirjassa, jossa on sitaatinomainen maininta Jobista.

Paholainen Jobin kimpussa. William Blake, 1826–1827.

Jobin kirjan kertomuksessa Job on vanhurskas, nuhteeton ja Jumalaa pelkäävä mies, jolla on seitsemän poikaa, kolme tytärtä, paljon palvelusväkeä ja suuri joukko karjaa. Eräänä päivänä enkelit tulivat koolle Jumalan eteen. Jumala kiinnittää vastustajansa Saatanan huomion, kuinka nuhteeton Job on. Saatana alkaa rienata Jobia, ja sanoo, että tämä on vanhurskas ainoastaan siksi, että hänen elämänsä on niin siunattua – jos häneltä otettaisiin vähänkin pois, hän varmasti kiroaisi Jumalan vasten tämän kasvoja. Niinpä Jumala antaa Saatanalle vapaat kädet tehdä Jobille mitä tahtoo, ainoastaan Jobiin itseensä hän ei saisi koskea. Saatana antaa rosvojen ja onnettomuuksien tappaa Jobin lapset, palvelijat ja karjan. Silloin Job lausui usein siteeratut, hänen oikeamielisyyttään hyvin kuvaavat sanansa:

»Alastomana minä tulin äitini kohdusta, alastomana palaan täältä.
Herra antoi, Herra otti, kiitetty olkoon Herran nimi!»

Myöhemmin Jumala kiinnittää jälleen vastustajansa huomion Jobin uskollisuuteen. Saatana vastaa, että kyllähän tämä on uskollinen kun saa vielä olla hengissä – jos hänelle itselleen sattuisi mitään, hän varmasti kiroaisi Jumalan. Niinpä Jumala antaa Saatanalle luvan tehdä Jobille mitä tahtoo, kunhan ei veisi tämän henkeä. Saatana kiusasi Jobia paiseilla. Job pysyi silti uskollisena. Hän kirosi syntymänsä ja valitti, mutta ei suostunut kiroamaan Jumalaa, vaikka hänen vaimonsa neuvoi Jobia näin:

»Vieläkö sinä pidät kiinni hurskaudestasi? Kiroa jo Jumala ja kuole pois!»

Tragedian seurauksena Jobin ystävät (Elifas, Bildad, Sofar ja Elihu) tulevat esittämään Jobille näkemyksensä siitä, miksi kävi niin kuin kävi. Heillä on tarjota Jobille kiitettävä määrä hypoteesejä muun muassa Jobin salaisista synneistä, joista tapahtunut on rangaistusta. Job puolustautuu, valittaa kärsineensä pahaa ja vaatii Jumalaa tilille hänen ystäviensä puhuessa Jumalan puolesta. Hän kiroaa syntymänsä useaan otteeseen, muttei missään vaiheessa Jumalaa. Ystävät esittävät muun muassa, että Job olisikin kaikesta huolimatta elänyt jumalattomasti ja ansainnut kohtalonsa sekä siitä, että kärsimykset olisivat olleet Jumalan keino kasvattaa ihmistä. Job harmistuu ystävien puheista ja pitää niitä pilkkaavina ja epärehellisinä, korostaen esimerkiksi että moni täysin jumalatonkin mies elää paljon Jobia onnellisemmin.

Lopulta Jumala itse puuttuu keskusteluun, ja kertoo voimastaan, luomistyöstään ja maailman ylläpidosta, sekä osoittaa määräävänsä oikean ja väärän. Runollisessa osuudessa esiintyvät muun muassa Leviatan ja Behemot. Job nöyrtyy ja Jumala hyväksyy Jobin, mutta tuomitsee sen sijaan hänen ystävänsä Elifasin, Bildadin ja Soofarin jotka ovat antaneet Jumalasta väärän kuvan ja määrää heidät antamaan uhrilahjoja. Jumala palauttaa Jobin onnen ja hän saa kaikkea kaksinkertaisesti aikaisempaan verrattuna – paitsi lapsia saman määrän eli seitsemän poikaa ja kolme tytärtä.

Tulkintoja

Jobin kirjan kirjakäärö.

Jobin kirjan alkuperäisestä tarkoituksesta ei ole yksimielisyyttä. Talmudisessa perinteessä Jobin tarinaa pidetään vertauskuvallisena. Jotkut ovat jopa ehdottaneet, että kirja olisi tarkoitettu satiiriksi uskon puritaanisempia tulkintoja vastaan.

Joidenkin tulkitsijoiden mukaan Jobin kirja on klassinen esimerkki Jumalan ja pahan olemassaolon yhteen sovittamisesta, eli yrityksestä ratkaista niin sanottu teodikean eli pahan ongelma. Toisaalta Jobin kirja toimii joidenkin mielestä sekä kehotuksena vanhurskauteen, kyynisenä katsauksena vanhurskauden olemukseen, että vastauksena pahan ongelmaan. Jotkut taas uskovat kirjan opettavan, että paha (personoitu Saatanaksi) on olemassa Jumalan sallimuksesta ja voi toimia ainoastaan "talutusnuorassa", Jumalan asettamissa rajoissa. Joku taas pitää Jobin kirjaa kuvauksena esihistoriallisesta maailmasta. On myös niitä, jotka pitävät näitä kaikkia tosina.

Jobin kirja sekoittaa eri tekstilajeja. Sitä pidetään hepreankielisen kirjallisuuden helmenä ja englantilainen runoilija Alfred Tennyson piti Jobin kirjaa huomattavimpana runotuotteena, jonka ihmiskunta tuntee. Muista teoksen taiteellista arvoa ylistäneistä tutkijoista mainittakoon vielä Robert Lowth, Johann Gottfried von Herder, Ernest Renan, Alexander von Humboldt ja Henrik Schück. Jobin kirja on vaikuttanut Dante Alighierin, John Miltonin, Klopstockin ja Goethen teoksiin.

Lähteet

• Kailo, Uriel: Job, sinä ja minä. (Kärsimyksen ongelma Jobin kirjan ja nykyhetken valossa) Kirjaneliö, Helsinki, 1971.
• Yancey, Philip: ”Job – valoa pimeydessä”, Raamattu jota Jeesus luki. Jyväskylä: Aika Oy, 2001.

Kirjallisuutta

Suomeksi

• Mannermaa, J. A. Jobin kirjan viittauksia kärsimyksistä ja kärsivien sielunhoidosta STKS 201, 1996.
• Peltola, Olavi: ”Jobin kirja”, Löytöretki Vanhaan testamenttiin. Kauniainen: Perussanoma, 1992. ISBN 951-888-174-X Teoksen verkkoversio.

Englanniksi

• Habel, Norman C.: The Book of Job. (Cambridge Bible commentary 18) Cambridge University Press, 1975. ISBN 0521099439
• Hartley, John E.: The Book of Job. (New international commentary on the Old Testament) Wm. B. Eerdmans Publishing, 1988. ISBN 0802825281

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Jobin kirja Wikimedia Commonsissa

Teksti

• Raamattu. Suomen evankelis-luterilainen kirkko.
  • Jobin kirja (Arkistoitu – Internet Archive) (1992)
  • Jobin kirja (Arkistoitu – Internet Archive) (1933)
• Jobin kirja. Suomenkieliset käännökset (1992, 1933 ja 1776), useita muita käännöksiä sekä hepreankielinen alkuteksti (Biblia Hebraica). Uskonkirjat.net.

Muuta

• Hontheim, Joseph: Job Catholic Encyclopedia. 1911. New York: Robert Appleton Company. (englanniksi)
• Koskenniemi, Erkki: Onko opetettava ymmärrystä Jumalalle? (Arkistoitu – Internet Archive) SLEY:n raamattuluennot.
• Nicholson, Roy & Nicholson, Sue (toim.): Job (Arkistoitu – Internet Archive) Old Testament Gateway. (englanniksi)
• Seligsohn, M. et al.: The Book of Job. Jewish Encyclopedia. 1906. (englanniksi)

Ketuvim

Psalmien kirja · Sananlaskujen kirja · Jobin kirja · Laulujen laulu · Ruutin kirja · Valitusvirret · Saarnaajan kirja · Esterin kirja · Danielin kirja · Esran kirja/Nehemian kirja · Aikakirjat (Ensimmäinen aikakirja · Toinen aikakirja)