Vladimir Lenin ja Suomi
Vladimir Lenin toimi maastakarkotuksensa aikana usein Suomesta käsin. Suomessa vallankumousjohtaja Leninillä oli tukijoita ja myös ystäviä. Lenin esitti ensimmäistä kertaa myötämielisyytensä Suomen itsenäisyydelle Tampereella vuosina 1905 ja 1906 pidetyissä kokouksissa. Ensimmäisessä näistä kokouksista Lenin myös tapasi Tampereen työväentalolla ensimmäistä kertaa tulevan seuraajansa Josif Stalinin. Nykyään tuossa talossa on länsimaalaisittain ainutlaatuinen Lenin-museo. Museota on ehdotettu muutettavaksi totalitarismin uhrien museoksi.[1]
Vallankumouksen jälkeen Lenin yllytti kirjeissään Suomen SDP:tä tekemään aseellisen vallankumouksen Suomessa ja lähetti Stalinin puoluekokoukseen tukemaan vaatimuksiaan. SDP:n puoluekokous kuitenkin äänesti tätä vastaan 26. marraskuuta 1917 äänin 59–43;[2] Työväen Vallankumouksellinen Keskusneuvosto teki vastaavan päätöksen jo 10. marraskuuta äänin 18–8.
Kannanottoja ennen Suomen itsenäistymistä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Jo sortovuosina 1900-luvun alussa Lenin arvosteli useita kertoja ankarasti Venäjän hallituksen ja keisari Nikolai II:n Suomeen kohdistamia toimenpiteitä. Vuonna 1901 hän julkaisi Iskra-lehdessä kirjoituksen, joka käsitteli Suurta adressia ja sen taustaa.[3][4] Myöhemmin hän korosti myös, että Venäjän kansa ei suinkaan yksimielisesti tukenut tsaarin hallituksen toimia.[5][6]
Kesäkuussa 1917 Pravdassa julkaistiin Leninin kirjoitus ”Onko tietä oikeudenmukaiseen rauhaan”. Siinä hän sanoi rauhan edellyttävän muun muassa, että kaikkien maiden oli vetäydyttävä valtaamiltaan alueilta. Tällä hän ei tarkoittanut ainoastaan meneillään olleen ensimmäisen maailmansodan aikana, vaan myös useita eri valtioiden paljon aikaisemmin valloittamia alueita. Venäjän tsaarien ja kapitalistien anastamina alueita hän ilmoitti pitävänsä Puolaa, Suomea ja Ukrainaa sekä muita ei-isovenäläisiä maita.[7][8]
Lenin ja Suomen itsenäisyys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Suomen eduskunnan julistettua Suomen yksipuolisesti itsenäiseksi porvarienemmistöllä 6. joulukuuta Lenin tunnusti Suomen itsenäisyyden 31. joulukuuta 1917. On esitetty erilaisia arvioita siitä, miksi Lenin hyväksyi porvarillisen Suomen itsenäisyyden. Selvimpänä ovat nähtävissä Leninin puolueohjelmaankin kirjatut ideologiset syyt, joiden johdosta myös joukko muita valtioita – muun muassa Viro ja Ukraina – pääsi itsenäistymään neuvosto-Venäjästä. Leninin on esitetty toivoneen Suomessa puhkeavan vallankumouksen, joka palauttaisi Suomen jälleen neuvosto-Venäjän yhteyteen. Myös Suomen SDP:n pyyntö on saattanut vaikuttaa asiaan.
Lenin antoi määräykset toimittaa aseita ”Suomen proletariaattia varten” 7. tammikuuta 1918 (10 000 kivääriä) ja 17. tammikuuta (25 000 kivääriä) ”Suomen rautatien komissaarille”.[9] Lenin julisti 30. tammikuuta 1918 päättäjäispuheessaan neuvostojen yleisvenäläiselle kokoukselle Suomen olevan vallankumouksellisen Venäjän ympärysvalta ja valtioliitossa sen kanssa, Internationaalin tiellä.[9]
Suomessa Leninin asemaa itsenäisyyden tunnustajana korostivat ennen kaikkea kansandemokraatit. Ideologisesti toisella kannalla olevat ovat pitäneet sitä historian väärentämisenä.[10] Suomen itsenäisyyden tunnustaminen ei ollut Leninille itsetarkoitus, vaan se oli ensisijaisesti keino sosialistisen vallankumouksen toteuttamisen helpottamiseksi Suomessa.[11]
Toisen maailmansodan jälkeen suomalaiset tunnustukseen vedoten sanoivat ”Leninin antaneen Suomelle itsenäisyyden”, jotta tämän seuraajat eivät kehtaisi ”ottaa sitä pois”.[12]
Leninin asuinpaikat Suomessa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- 1905: Tampere, Helsinki.
- 1906: Tampere, Helsinki, Viipuri, Terijoki, Kuokkala, Hanko.
- 1907: Nauvo, Turku, Parainen, Helsinki, Kotka, Viipuri, Seivästö, Kuokkala, Terijoki.
- 1917: Tornio, Lahti, Riihimäki, Oulunkylä, Helsinki, Neivola, Jalkala (Kivennapa).
- 1918: Halila.
-
Lenin asui 5. marraskuuta 1905 Gunnar Castrenin asunnossa Vironkatu 7:ssä Helsingissä. -
Lenin asui 6. marraskuuta 1905 – 23. tammikuuta 1906 Vladimir Smirnovin asunnossa Liisankatu 19:ssä Helsingissä. -
Lenin asui maaliskuun alun – 20. marraskuuta 1906. Villa Vasassa, Kuokkalassa joka oli Venäjän sosiaalidemokraattisen työväenpuolueen edustajien käytössä. -
Lenin asui maalis–huhtikuu 1906 Severi Alanteen ja Väinö Hakkilan asunnossa Vuorimiehenkatu 35:ssä Helsingissä. -
Lenin asui 10. elokuuta – 23. syyskuuta 1917 Arthur Useniuksen asunnossa Fredrikinkatu 64:ssä Helsingissä. -
Lenin asui 10. elokuuta – 23. syyskuuta 1917 Kustaa Rovion asunnossa Sörnäisten rantatie 1 B:ssä Helsingissä. -
Lenin asui 10. elokuuta – 23. syyskuuta 1917 Arthur Blomqvistin asunnossa Töölönkatu 46:ssa Helsingissä.
.jpg)
.jpg)
.jpg)
.jpg)
.jpg)
.jpg)
Lenin osoitteet Suomessa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- 5. marraskuuta 1905. Vironkatu 7, Helsinki.
- Asui Helsingin yliopiston professori Gunnar Castrénin luona.
- 6. marraskuuta 1905 – 23. tammikuuta 1906. Liisankatu 19, Helsinki.
- Asui venäjän kielen lehtori Vladimir Smirnovin luona. Tapaaminen kirjailija Maksim Gorkin kanssa myöhemmin.
- 12–17. joulukuuta 1905. Hämeenpuisto 28, Tampere.
- Osallistui bolševikkien konferenssiin Tampereen työväentalolla.
- 3–7. marraskuuta 1906. Hämeenpuisto 28, Tampere.
- Osallistui 1. yleisvenäläiseen konferenssiin Tampereen työväentalolla.
- maaliskuun alku – 20. marraskuuta 1906. Villa Vasa, Kuokkala.
- Asui Venäjän sosiaalidemokraattisen työväenpuolueen edeltävän edustajakokouksen neuvottelujen aikana puoluetyöntekijöiden luona.
- maalis–huhtikuu 1906. Vuorimiehenkatu 35, Helsinki.
- Asui nimellä tohtori Weber sosialistiopiskelijoiden Väinö Hakkilan ja Severi Alanteen luona.
- toukokuu 1906. Hanko.
- Asui muutaman päivän yleisvenäläisen konferenssin jälkeen salaamistarkoituksessa Hangon satamassa.
- 6. elokuuta – 21. elokuuta 1906.Viipuri.
- Työskenteli Proletari-sanomalehden toimituksessa.
- 21-23. heinäkuuta 1907. Keskuskatu 33, ja Rautatienkatu 9, Kotka.
- Osallistui yleisvenäläiseen konferenssiin Kotkan työväentalolla. Asui kivenveistäjä Vantusen luona.
- 11. elokuuta 1907. Pikiruukki 5. Viipuri.
- Osallistui neuvotteluun, joka koski moskovalaisessa poliisivankilassa kuolleen Nikolai Schmidtin perintöä.
- 5-12. maaliskuuta 1907. Lastenkodinkatu 5, Helsinki .
- Osallistui 3. yleisvenäläiseen konferenssiin.
- marraskuu 1907, Kommunlnajakatu 31 Viipuri.
- Asui Aleksandr Schliechterin asunnossa Saunalahdessa Viipurissa.
- marraskuu 1907, Ylänkötie 8, Oulunkylä Helsinki.
- Asui pensionaatti Villa Havulinnassa[16] nimellä tohtori Müller[17](rakennus on purettu).
- joulukuu 1907, Puutarhakatu 12, Viipurissa
- Asui Valter Borgin talossa ennen muuttoa Tukholmaan.
- 4. kesäkuuta – 10. heinäkuuta 1917, Neivola
- Asui Vladimir Bontš-Brujevitšin huvilalla.
- elokuu 1917, Jalkalan taajamassa, Kivennavalla[18]
- asui Pekka Parviaisen talossa.
- 7-8. elokuuta 1917, Lahti.
- Asui Työmies-lehden kirjeenvaihtajan Akseli Kosken asunnossa.
- 9-10. elokuuta 1917 K. H. Wiikin katu, Malmi, Helsinki.
- Asui yhden yön kansanedustaja K. H. Wiikin huvilassa (rakennus on purettu).
- 10. elokuuta – 23. syyskuuta 1917 Helsinki.
- Sörnäisten rantatie 1 B. Asui poliisimestari Kustaa Rovion luona.
- Fredrikinkatu 64. Asui metallityöläisten liittoaktiivin Arthur Useniuksen luona.
- Töölönkatu 46. Asui veturinkuljettaja Arthur Blomqvistin luona.
- 23. tai 24. syyskuuta – lokakuu 1917. Vilkkeenkatu 17 ja Aleksanterinkatu 15, Viipuri.
- Asui Työ-lehden päätoimittaja Evert Huttusen sekä lehtimies Juhani Latukan asunnoissa. Palasi lokakuussa Eino Rahjan saattamana Pietariin.
Leninin muistomerkit Suomessa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Suomessa on ollut Leninin muistolaattoja ja muita hänelle omistettuja muistomerkkejä. Vuosina 2022–2023 poistettiin julkisilta paikoilta Leninin patsaat Kotkassa ja Turussa, sekä ehdotettiin Helsingin Leninipuiston nimeämistä uudelleen.[19][20][21][22]
-
Leninin patsas oli kotkalaisessa puistossa 1977−2022.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Jukka Harju, Ehdotus: Lenin-museosta Totalitarismin uhrien museo. Helsingin Sanomat 20.4.2009 (Archive.org).
- ↑ Suomi 80: viikko 48/1917
- ↑ Kai R. Lehtonen, Veikko Huttunen: ”Lenin kirjoittaa suomalaisten suuresta adressista”, Peruskoulun historia 3 – Oheislukemisto, s. 302. WSOY, 1974. ISBN 951-0-05581-6
- ↑ Suomen kansan vastalause. Iskra, 1901, nro 11. Artikkelin verkkoversio.
- ↑ Kai R. Lehtonen, Veikko Huttunen: ”Lenin kirjoittaa tsaarista ja Suomen kansasta 1909”, Peruskoulun historia 3 – Oheislukemisto, s. 306–307. WSOY, 1974. ISBN 951-0-05581-6
- ↑ Tsaari Suomen kansaa vastaan. Sotsial-Demokrat, 31.10.(13.11.)1909, nro 9. Artikkelin verkkoversio.
- ↑ Onko tietä oikeudenmukaiseen rauhaan. Pravda, 20. (7.)6.1917. Artikkelin verkkoversio.
- ↑ Kai R. Lehtonen, Veikko Huttunen: ”Ensimmäinen maailmansota 1914–1918: Onko tietä oikeudenmukaiseen rauhaan”, Peruskoulun historia 3 – Oheislukemisto, s. 281. WSOY, 1974. ISBN 951-0-05581-6
- ↑ a b Lenin ja Suomi III, s. 223−225. Valtion painatuskeskus, 1990.
- ↑ Halsti, Wolf H.: Me, Venäjä ja muut, s. 160. Helsinki: Otava, 1969.
- ↑ Venäjän vallankumous ja Suomi. Osa 1, s. 191−194.
- ↑ UKK värväsi Leninin Suomen itsenäisyyden takuumieheksi Yle Elävä Arkisto. 26.11.2010. Päivitetty 22.11.2011. Viitattu 25.11.2016.
- ↑ Jaakko Numminen (toimittaja): ”Lenin Suomi”, Lenin ja Suomi osa 1, s. 14. Helsinki: Valtion painatuskeskus, 1987. ISBN 951-860-238-7
- ↑ a b Pavel Moskovski: ”Liite”, Lenin Suomessa, s. 160-164. (Lenin tärkeimmät osoitteet Suomessa ja Karjalan kannaksella) Suomentanut Antti Juntunen. Moskova: Moskova Progress, 1977.
- ↑ Leninin osoitteita Helsingissä. Digilehden tilaajille. Helsingin Sanomat 31.10.2015. Viitattu 25.4.2020.
- ↑ .Veräjämäen kotikaupunkipolku Oulunkylässä: Winsténin pensionaatti
- ↑ Lenin piileskeli Oulunkylässä saksalaisen professori Müllerin nimellä Tässä paikassa kauan sitten. Helsingin Sanomat. Arkistoitu 3.3.2017. Viitattu 25.4.2020.
- ↑ Rislakki, Jukka: Erittäin salainen. Vakoilu Suomessa, s. 17. LOVE KIRJAT, 1982.
- ↑ Suomen viimeinen iso Lenin-patsas poistuu katukuvasta – Neuvostoliitolta saatu lahja siirtyy museoon Yle Uutiset. 14.6.2022. Viitattu 1.4.2023.
- ↑ Turku poistaa Leninin patsaan ydinkeskustasta – taustalla Venäjän hyökkäys Ukrainaan Yle Uutiset. 28.4.2022. Viitattu 1.4.2023.
- ↑ Kivimäki, Petri & Rautama, Heini: Suomen viimeinen iso Lenin-patsas poistuu katukuvasta Yle uutiset. 14.6.2022. Viitattu 14.6.2022.
- ↑ Puistot | Poliitikot haluavat luopua Lenininpuiston nimestä, vaikka virkamiehet ovat säilyttämisen kannalla Helsingin Sanomat. 29.3.2023. Viitattu 1.4.2023.