Villa Vasa
| Villa Vasa | |
|---|---|
 |
|
| Sijainti | Kuokkala |
| Koordinaatit | |
| Rakennustyyppi | huvila |
| Valmistumisvuosi | 1800-luvun loppu |
| Purkuvuosi | 1930-luku |
 |
|
Villa Vasa (ven. Ваза, Vaza) oli Karjalan kannaksen Kuokkalassa (nyk. Repino) sijainnut huvila, joka vuosina 1905–1907 toimi Venäjän vallankumouksellisten bolševikkien keskuspaikkana. Huvilassa asui tuolloin muun muassa Vladimir Lenin, joka Villa Vasasta käsin johti sosiaalidemokraattista työväenpuoluetta sekä toimitti puolueen sanomalehtiä ja muita julkaisuja.
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Venäjän vuoden 1905 vallankumouksen jälkeen radikaalien sosialistien toiminta kävi mahdottomaksi Pietarissa, jolloin osa bolševikeista päätti siirtyä Suomen suuriruhtinaskunnan puolelle, missä Venäjän viranomaisilla oli rajoitetut toimivaltuudet ja lisäksi osa paikallisista viranomaisista tuki vallankumouksellisia. Toiminnan keskuspaikaksi tuli Terijoen huvilayhdyskuntaan kuulunut Villa Vasan huvila, jonka omisti vallankumouksellisia sympatisoinut Edward Engeström puolisoineen. Nimensä se oli saanut hänen syntymäkaupungistaan Vaasasta (ruots. Vasa). Kuokkalan rautatieaseman tuntumassa sijainnut huvila oli rakennettu rauhalliselle paikalle keskelle metsää, eikä sen välittömässä läheisyydessä ollut muita taloja. Ensimmäinen Kuokkalaan asettunut bolševikki oli Gavril Leiteisen, joka toi mukanaan laittomiksi julistettuja painotuotteita sekä myös puolueen arkiston. Elokuun lopulla 1906 Villa Vaasaan saapui Pietarista pakenemaan joutunut Vladimir Lenin puolisonsa Nadežda Krupskajan kanssa.
Villa Vasassa toimitettiin sosiaalidemokraattisen puolueen sanomalehtiä ja muita julkaisuja, joita salakuljetettiin Pietariin. Lähettinä toimi tehtävään erikseen palkattu nuori puolueen jäsen, joka matkusti Terijoen ja Pietarin väliä junalla tuoden samalla Leninille luettavaksi pääkaupungissa julkaistuja lehtiä. Kuokkalassa tehtiin muun muassa sanomalehteä Proletariaatti, jota aikaisemmin vuonna 1905 oli toimitettu Genevessä. Lenin kirjoitti hieman yli vuoden aikana Villa Vasan huvilassa yli sata artikkelia tai pidempää esseetä. Lisäksi hän johti Pietarissa toimineen sosiaalidemokraattisen puolueen keskuskomiteaa, joka oli käytännössä bolševikkien hallussa. Näin Villa Vasasta tuli lyhyeksi aikaa puolueen koko toiminnan keskuspaikka. Muita huvilassa vierailleita tunnettuja henkilöitä olivat muun muassa sosiaalidemokraattisen työväenpuolueen keskuskomitean jäsen Leonid Krasin, tulevat neuvostojohtajat Grigori Zinovjev, Lev Kamenev, Mihail Tomski ja Ivan Teodorovitš, georgialainen vallankumouksellinen Simon Ter-Petrosjan, myöhemmin Kominternissä vaikuttanut Jelena Stasova, saksalainen Rosa Luxemburg, kirjailija Anatoli Lunatšarski sekä filosofi Aleksandr Bogdanov. Samaan aikaan muissa Kuokkalan huviloissa asuivat myös menševikkien johtajat Juli Martov ja Pavel Akselrod.
Lenin itse matkusti Kuokkalasta käsin poliittisiin tilaisuuksiin muun muassa Helsinkiin ja Viipuriin sekä myös ulkomaille Tukholmassa ja Lontoossa järjestettyihin puoluekokouksiin. Kiinnijäämisen riskistä huolimatta hän kävi salaa myös Venäjän puolella Pietarissa ja Moskovassa. Lopulta marraskuussa 1907 Leninistä ja muista merkittävimmistä bolševikeista annettiin pidätysmääräykset myös Viipurin läänin alueella ja heidän oli pakko jättää Villa Vasa. Lenin pakeni aluksi Helsingin lähistölle Oulunkylään, jossa sijaitsevassa Villa Havulinnassa oli aikaisemmin piileskellyt myös Lev Trotski. Kuokkalaan jääneet naiset puolestaan polttivat Villa Vasan pihamaalla huvilassa säilytettyjä puolueen dokumentteja.
Edward Engeström myi Villa Vasan vuonna 1916 ja ilmeisesti se purettiin myöhemmin 1930-luvulla. Toisen version mukaan huvila kuitenkin olisi palanut vuonna 1940. Nykyään sen tontilla on leikkipuisto. Paikalle oli aikoinaan tarkoitus rakentaa kirjasto lokakuun vallankumouksen 70-vuotisjuhlavuoden kunniaksi, mutta suunnitelma ei toteutunut.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Ленин и революция: 1905 год - 2. На даче „Ваза“ Ленин – революционер мыслитель человек (venäjäksi)
- Antti Kujala: ”Suomi vallankumouksen punaisena selustana”, s. 176–178 teoksessa Lenin ja Suomi – osa I. Opetusministeriö ja Valtion painatuskeskus, Helsinki 1987.