Arthur Usénius

Arthur Fredrik Usénius (7. syyskuuta 1888 Helsinki – 27. marraskuuta 1937 Leningrad, Neuvostoliitto) oli suomenruotsalainen sähköasentaja, toimitsija ja sosialidemokraattien kansanedustaja.

Uséniuksen vanhemmat olivat tynnyrintekijä Adolf Fredrik Usénius ja Maria Emilia Strandberg. Suoritettuaan valmistavan poikain ammattikoulun ja teknisen koulun Usénius työskenteli asentajana Helsingin kaupungin sähkövoimalassa vuoteen 1910 saakka. Vuosina 1910–1912 hän asui ja työskenteli Yhdysvalloissa ja palasi sitten Suomeen ollen vielä kolme vuotta Helsingin kaupungin sähkövoimalan palveluksessa mekaanikkona.

Usénius oli SDP:n jäsen ja hän kuului myös Ruotsalaisen nuorisoliiton keskuskomiteaan ja Ruotsalaisen työväenliiton toimeenpanevaan komiteaan. Usénius oli vuodesta 1915 Metalliliiton keskuskomitean jäsen ja vuonna 1917 hän oli SDP:n kansanedustajana edustaen Uudenmaan läänin vaalipiiriä. Vuonna 1917 Vladimir Lenin käytti Kustaa Rovion suosituksesta Uséniusten asuntoa Fredrikinkatu 64:ssä piilopaikkanaan oleskellessaan Helsingissä. Lenin kirjoitti silloin teostaan Valtio ja vallankumous ja lahjoitti myöhemmin tästä teoksesta nimikirjoituksella varustetun kappaleen Uséniukselle.

Suomen sisällissodan alettua Usénius lähetettiin tammikuussa 1918 Tukholmaan, jossa hän oli sodan ajan Suomen kansanvaltuuskunnan edustajana. Sodan päätyttyä Usénius jäi Ruotsiin maanpakolaiseksi vuoteen 1920 saakka. Hän liittyi Ruotsissa SKP:n jäseneksi ja kuului SKP:n Ruotsin toimiston johtoon. Joulukuussa 1920 Usénius lähti Moskovaan Kominternin palvelukseen. Edvard Gyllingin pyynnöstä hän siirtyi huhtikuussa 1921 Neuvosto-Karjalaan, jossa hän toimi aluksi tilastoviraston toimitsijana ja myöhemmin Ulkomaankauppalaitoksen tarkastajana. Usénius oli 1923 Karjalan Toimeenpanevan komitean valtuutettuna rajavyöhykkeen kehittämisasioissa, vuodesta 1924 alkaen Petroskoin maatalouspankin johtajana sekä vuosina 1929–1930 Karjalan sähkölaitoksen palveluksessa. 1930-luvulla Usénius toimi 1933 kevyen teollisuuden ministerinä ja 1934 Petroskoin kansankomissariaatin talouskomissaarina ja Karjalan paikallisen teollisuuden viraston tarkastajana. Hän oli SKP:n edustajana Kominternin 7. kongressissa Moskovassa 1934–1935 ja kirjoitti artikkeleita Vapaus-lehteen 1935.

Usénius vangittiin 18. lokakuuta 1935 vakoilijana ja syytettynä vastavallankumouksellisesta kansalliskiihkoisesta toiminnasta. Hänet tuomittiin kuolemaan 31. lokakuuta 1937 ja teloitettiin ampumalla Leningradissa 27. marraskuuta 1937. Uséniuksen maine palautettiin 1957.

Usénius oli naimisissa sairaanhoitaja Maria (Maija) Vilhelmina Karpin (s.1884) kanssa vuodesta 1915 ja heillä oli yksi poika. Maija Usénius oli vuonna 1936 Petroskoin vankilassa 11 kuukautta syytettynä siitä, ettei ollut ilmiantanut miestään. Hän palasi Suomeen Neuvostoliitosta 1957 asuttuaan viimeksi Suojun kylässä Karjalassa. Arthur Uséniuksen veli oli amerikansuomalainen toimittaja Adolf Usénius.

Lähteet

• Arthur Usénius Suomen kansanedustajat. Eduskunta.
• KASNTn NKVDn vuosina 1937 - 1938 rankaisemien Suomen Eduskunnan entisten jäsenten luettelo Valtioelinten virallinen palvelin. 2 joulukuuta 1998. Petroskoi: Karjalan tasavalta. Viitattu 13.1.2009.