Georgian sota

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Venäjän-Georgian sota)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämän artikkelin tai sen osan neutraalius on kyseenalaistettu.
Asiasta keskustellaan keskustelusivulla. Voit auttaa Wikipediaa muokkaamalla artikkelin näkökulmaa neutraalimmaksi. Mallineen saa poistaa vasta kun asiasta on saavutettu konsensus keskustelusivulla.
Tarkennus: Artikkelissa ei esitetä muita kuin Pro-venäläinen näkemyksiä.
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä.
Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan.

Tarkennus: Paljon lähteetöntä tietoa.

Tämä artikkeli käsittelee vuoden 2008 sotaa. Vuoden 1921 sodasta katso puna-armeijan hyökkäys Georgiaan.
Georgian sota
Päivämäärä:

1.–12. elokuuta 2008

Paikka:

Georgia

Lopputulos:

Georgia ja Venäjä solmivat aselevon

Osapuolet

Venäjä Venäjän asevoimat yli 15 000 sotilasta[1]
Etelä-Ossetian armeija 3 000–15 000 sotilasta
Abhasian armeija 5 000 sotilasta

Georgia Georgian armeija 37 000 sotilasta[2]

Komentajat

Venäjä Dmitri Medvedev
Venäjä Anatoli Hruljov
Venäjä Vladimir Šamajov
Venäjä Marat Kulahmetov
Venäjä Vladimir Boldyrev
Venäjä Marat Kulahmetov
Venäjä Igor Mirošhitšenko
Venäjä Valeri Jevtuhoitš
Venäjä Aleksandr Klezkov
Eduard Kokoity
Sergei Bagapš

Georgia Mikheil Saakašvili
Georgia Davit Kezerašvili
Georgia Zaza Gogava
Georgia Mamuka Kurašvili

Tappiot

64 kaatunutta sotilasta, 323 haavoittunutta[3]. Sata vapaaehtoista taistelijaa[4].

215, joista 69 siviiliä. Haavoittuneita 1 469.[5]

Georgian sota oli elokuun 2008 ensimmäisellä puoliskolla Georgian sotavoimien ja eteläossetialaisten separatistien, abhasialaisten separatistien sekä Venäjän joukkojen välillä käyty sota. Vuonna 1991–1992 alueella oli käyty Etelä-Ossetian sota.

Sota alkoi 1. elokuuta 2008 kun Venäjän tukemat mutta kansainvälisesti tunnustamattomat osseettiseparatistit alkoivat tulittaa georgialaisia kyliä kranaateilla.[6][7][8][9][10] Ossetian tykistöhyökkäykset rikkoivat vuoden 1992 tulitaukosopimusta.[11] 7. elokuuta 2008 Georgian armeija lähetettiin estämään nämä tuli-iskut ja palauttamaan järjestys Etelä-Ossetiassa.[12] Georgialaiset etenivät Tskhinvalin kaupunkiin, joka kuuluu Šida Kartlin hallintoalueeseen Georgiassa. Tskhinvali on ollut separatistinen alue vuodesta 1992.

Venäjän joukot pääsivät laittomasti Etelä-Ossetiaan ennen Georgian sotilasoperaatiota.[13][14] Venäjä syytti Georgiaa "aggressioista (väkivaltaisuuksista) Etelä-Ossetiaa kohtaan",[12] ja käynnisti laajan skaalan maa-, ilma- ja meri-invaasion Georgiaan 8. päivä elokuuta ilmoittaen, että kyseessä on operaatio Georgian rauhaanpakottamiseksi (операция по принуждению Грузии к миру).[15] Hyökkäys karkotti georgialaisjoukot Tskhinvalista ja ympäröiviltä kukkuloilta sekä otti hallintaansa Gorin ympäristöineen suoja-alueeksi osittain sen jälkeen, kun Georgian armeija oli käytännössä luopunut taistelusta ja vetäytynyt kymmeniä kilometrejä 20 kilometrin päähän Tbilisistä.lähde?

Venäjän silloinen presidentti Dmitri Medvedev ilmoitti sotilasoperaation päättämisestä 12. elokuuta.[16] Euroopan unioni ja Etyj laativat tulitaukosopimuksen, jonka Georgia allekirjoitti 15. elokuuta[17] ja Venäjä 16. elokuuta.[18]

EU:n tilaama, lähes 1200-sivuinen raportti on kattavin selvitys sodasta. Sen mukaan Georgia aloitti sodan, mutta se tapahtui Venäjän pitkään jatkuneen provokaation jälkeen. Brysselissä 2009 julkistettu raportti pitää sekä Venäjää että Georgiaa syypäinä vuoden 2008 elokuussa käytyyn sotaan. [19]

Myöhemmin Venäjä on kiristänyt otettaan kapinallismaakunnista. Venäjä ja Etelä-Ossetian vallanpitäjät solmivat maaliskuussa 2015 sopimuksen, joka yhdisti kapinallismaakunnan turvallisuusjoukot, armeijan ja tullin Venäjän vastaaviin elimiin. Vastaava sopimus Abhasian johtajien kanssa solmittiin 2014. Lisäksi Georgia on syyttänyt Venäjää maa-alueensa haltuunottamisesta. Georgian ja EU:n tarkkailijoiden mukaan venäläiset rajavartijat siirsivät 2015 kapinallismaakunta Etelä-Ossetian rajapylväitä useita satoja metrejä syvemmälle Georgian maaperälle ottaen haltuunsa pätkän tärkeää öljyputkea.[20]

Tausta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Etelä-Ossetian konflikti

Osseetit ovat etninen ryhmä, joka asuu Kaukasuksella. Osseetit asuvat alueella, joka ulottuu nykyisen Venäjälle kuuluvaan Pohjois-Ossetian maakuntaan ja Georgiaan kuuluvaan Etelä-Ossetian alueeseen. Etelä-Ossetian asukkaista on noin kolmannes etnisiä georgialaisia.[21]

Alueen konfliktit alkoivat vuonna 1991. Etelä-Ossetian sodassa vuosina 1991–1992 sai surmansa arviolta 2 000 ihmistä. Konfliktin seurauksena alueen georgialaisia muutti muualle Georgiaan.[22] Aselepo solmittiin vuonna 1992. Aselepoa valvomaan perustettiin Venäjän ja Georgian yhteinen rauhanturvaoperaatio, johon osallistui 500 rauhanturvaajaa Venäjältä, Pohjois-Ossetiasta ja Georgiasta kustakin.[23][24]

Vuonna 2004 Georgian presidentiksi valittiin Kiovan valtionyliopistossa ja Yhdysvalloissa opiskellut Mikheil Saakašvili. Hän oli luvannut palauttaa Georgian reuna-alueet takaisin maansa tosiasialliseen valvontaan, missä ne eivät ole olleet 1992 jälkeen, mitä varten Georgia alkoi varustautua Yhdysvaltain, Israelin ja Ukrainan tuella. Valtion varoista huomattava osa kohdistettiin varustautumiseen.[22] Syksyllä 2006 Georgia pidätti venäläisiä upseereita syytettyinä vakoilusta. Venäjä käynnisti painostuskampanjan, jossa boikotoitiin georgialaisia tuotteita.[25]

Mikheil Saakašvili ehdotti Etelä-Ossetialle autonomiaa Georgian sisällä, mutta 99 prosenttia[26] eteläossetialaisista hylkäsi ehdotuksen epävirallisessa äänestyksessä marraskuussa 2006. Äänestystulos tarkoitti vaatimusta täydestä itsenäisyydestä.[21]

Tämän jälkeen Venäjän ja Georgian suhteet hieman lieventyivät. Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrov saapui tammikuussa 2008 Saakašvilin toisen kauden virkaanastujaisiin. Jännitteet alkoivat uudelleen helmikuussa, kun Kosovo julistautui itsenäiseksi.[25]

Huhtikuussa sotilasliitto Nato hylkäsi Georgian jäsenyyshakemuksen Bukarestin kokouksessa.[26]. Georgian ja Ukrainan Nato-jäsenyysprosessin jatkumisen estivät Ranska ja Saksa. Georgian pyrkimys Naton jäseneksi ärsytti Venäjää, joka vastaavasti lähensi suhteitaan separatisteihin Abhasiassa ja Etelä-Ossetiassa.[21] Yhdysvallat ja Nato auttoivat Georgian armeijan modernisoinnissa. Heinäkuussa noin tuhat Yhdysvaltain sotilasta koulutti Georgian armeijaa Afganistanin operaatiota varten.[27] Georgia on halunnut Etelä-Ossetiaan venäläisten rauhanturvaajien rinnalle kansainvälisiä rauhanturvaajia.[28]

Heinäkuussa 2008 alkoi Georgiassa kansainvälinen sotaharjoitus Immediate Response 2008. Siihen osallistui tuhat yhdysvaltalaista sotilasta, mikä hermostutti venäläisiä. Harjoituksesta oli päätetty jo ennen kriisiä ja Georgia oli Irakissa Yhdysvaltojen tärkeä liittolainen [29]

Etelä-Ossetia on julistautunut itsenäiseksi vuonna 1991, mutta tuolloin mikään Yhdistyneiden kansakuntien jäsenvaltio ei tunnustanut sitä. Etelä-Ossetian itsenäisyyden ovat tunnustaneet monet entisen Neuvostoliiton alueella olevat muut yleisesti kansainvälisesti tunnustamattomat alueet sekä Venäjän federaatioon kuuluvat Pohjois-Ossetia-Alania.

Etelä-Ossetialla oli pyrkimyksiä olla osaa Venäjää ja sitä kautta Pohjois-Ossetiaa. Monet omasivat yhä Venäjän passin ja käyttivät Venäjän ruplia. Venäjä maksoi eläkkeitä, sillä Neuvostoliiton aikana työuransa päättäneet olivat Venäjän kansalaisia.[30] Venäjän mukaan jopa puolet Etelä-Ossetian 70 000 asukkaasta on anonut Venäjän federaation kansalaisuutta. Venäjä väitti myös sen sotatoimien syynä olleen suunniteltu suojelemaan omia kansalaisiaan Etelä-Ossetiassa ja se kunnioittaa Georgian alueellista koskemattomuutta. 26. elokuuta 2008 Venäjä kuitenkin tunnusti Etelä-Ossetian ja Abhasian itsenäisyyden.[21]

Vajaa kuukausi ennen taistelujen puhkeamista Georgia oli pitänyt heinäkuussa Immediate Response 2008 (Välitön vastaus 2008) -sotaharjoituksen United States European Commandin tuella ja Venäjä Kaukasuksen raja 2008 -sotaharjoituksen. Kumpikin harjoitus oli säännönmukainen, ja samankaltaisia harjoituksia oli pidetty ennenkin.

Heinäkuussa 2008 Etelä-Ossetia valitti kuitenkin Georgian aktivoituneesta toiminnasta, ja Venäjän federaatio järjesti ylilennon usealla hävittäjälentokoneella Tskhinvalin yläpuolella, mitä Georgia piti ilmatilan loukkauksena. Venäjän federaation ulkoasiainministeriö tunnusti ylilennon, mutta ilmoitti, että toimi oli tarkoitettu viilentämään Tbilisin kuumapäitä.lähde?

Ensimmäiset yhteenotot

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Georgialainen tarkka-ampuja tähtää osseetteja Etelä-Ossetiassa

Kuusi ihmistä kuoli ja 21 haavoittui Georgian ja Etelä-Ossetian rajalla käydyissä tulitaisteluissa 1.–2. elokuuta 2008.

1. elokuuta eteläossetialaiset separatistit syyttivät Georgian armeijaa kolmen sen joukkojen jäsenen ampumisesta Tskhinvalissa ja kolmen siviilin surmaamisesta kranaatinheitintulella.[31] 2. elokuuta eteläossetialaisia naisia ja lapsia siirrettiin Venäjälle.

Keskiviikkona 6. elokuuta separatistit väittivät tuhonneensa kaksi Georgian panssariajoneuvoa Georgian yrittäessä ottaa haltuunsa tärkeää tietä hallitsevan ylängön. Georgia kielsi menettäneensä ajoneuvoja.[32] Georgian presidentti Mihail Saakašvili määräsi iltapäivällä 6. päivä tulitauon, joka rikkoutui lähes välittömästi. Georgian mukaan osseetit yrittivät hyökätä Avnevin kylään. Separatistit syyttivät Georgiaa Hetagurovon kylän tulittamisesta konekivääreillä, kranaatinheittimillä ja panssarivaunuilla. Georgian yhdentymisministerin Temuri Jakobašvilin mukaan kapinallisjoukot tulittivat kahdeksaa georgialaiskylää ja osseettien mukaan georgialaiset tulittivat tykistöllä pääkaupunki Tskhinvalia ja osseettikyliä.[33]

BM-21 Ural-375D -alustalla.

Georgia toi paikalle runsaasti raskasta aseistusta, muun muassa BM-21-raketinheittimiä. Georgia syytti Venäjän rauhanturvajoukkoja asettumisesta Etelä-Ossetian separatistien puolelle.[33]

Georgian sotatoimet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Konflikti alkaa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Torstaina 7. elokuuta Georgian presidentti Mikheil Saakašvili ilmoitti kuuden aikaan televisiopuheessaan tulitauosta ja neuvottelujen alkamisesta perjantaina. Noin kello kymmenen illalla Georgian joukot siirtyivät tykistön tukemina Etelä-Ossetian eteläisiin kyliin. Taistelut jatkuivat koko yön Tskhinvalin laitamilla. Etelä-Ossetian joukot kertoivat tuhonneensa yöllä noin 30 Georgian panssaria. Kaupungin väestö pakeni tykistötulta kellareihin. Puhelinyhteydet kaupunkiin katkesivat perjantaina puolen päivän aikoihin.[34] Georgialainen kenraali kuvasi operaatiota "perustuslaillisen järjestyksen palauttamiseksi."[26]

Joidenkin arvioiden mukaan Saakašvili ajoitti hyökkäyksen alun siten, että maailman huomio oli kiinnittynyt Pekingin olympialaisten avajaisiin, joissa suuri osa maailman johtajista, kuten George W. Bush ja Vladimir Putin olivat.[35].[36] IWPR:n Tom de Waal arveli Georgian suunnitelleen valtaavansa Tskhinvalin nopeasti parissa päivässä ja asettuvan sitten puolustamaan asemiaan Venäjän vastaiskulta.[37] Saakašvilinkään mukaan ajoitus ei ollut sattumaa, mutta hyökkäys oli Venäjän aloittama.[38] Georgian hyökkäystä pidettiin maailmalla tehdyissä analyyseissä yleisesti ottaen hyvin yllättävänä ja epäonnistuneena vetona.[39]

Tulivalmistelu Tskhinvalia vastaan

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Raketein ja tykistöllä tapahtuneen tulivalmistelun aikana kuoli 12 venäläistä sotilasta ja haavoittui 30.[35] Lisäksi noin 1 000–1 400 Tskhinvalissa asuvan uskotaan kuolleen tai haavoittuneen. Ensimmäisen päivän taisteluissa Tskhinvalissa sai lisäksi surmansa noin sata vapaaehtoista kaupungin puolustajaa, joista suurin osa oli epävirallisten tietojen mukaan tšetšeeneitä[4].

Venäjän ja Georgian yhteiseen rauhanturvaoperaatioon kuuluvat joukot pyrkivät pitämään asemansa laskematta georgialaisia läpi saaden osakseen panssarivaunujen, panssaroitujen muiden ajoneuvojen ja kranaatinheitinten tulta.[40]

Torstaiyön ja perjantaiaamun aikana Georgian armeija otti haltuunsa viisi osseettien kylää ja piiritti Tskhinvalin.[41]

Kello 11:38 Georgia mobilisoi kaikki joukkonsa[42]. Iltapäivään mennessä georgialaiset joukot olivat vallanneet ilmasuojan turvin Tskhinvalin keskustan.[34]

Perjantaina presidentti Saakašvili sanoi armeijan "vapauttaneen" osan Etelä-Ossetian pääkaupungista ja pääministeri Lado Gurgenidze sanoi operaation jatkuvan, kunnes "kestävä rauha" on syntynyt.[43]

Georgian hyökkäys sinisellä, Venäjän taktisen osaston punaisella.

Georgian presidentti Mikheil Saakašvilia haastateltiin 8. elokuuta 2008 yhdysvaltalaisella CNN-kanavalla, jossa hän vetosi kansainväliseen yleisöön ja sanoi muun muassa että Georgia on tilanteessa kuin Suomi oli vuonna 1939 Neuvostoliiton kanssa.[44] ja maan puolustautuvan venäläistä aggressiota vastaan ja Venäjän hyökänneen Georgiaan sekä "amerikkalaisia arvoja vastaan."[26][43] Tuossa haastattelussa Saakašvili ei vielä sanonut Georgian olevan sodassa, vaan puolustautuvan aggressiota vastaan.[34]

Venäjän vastatoimet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Venäjän vaatimus turvallisuusneuvostossa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

YK:n turvallisuusneuvosto piti harvinaisen iltakokouksen Venäjän vaatimuksesta jo torstai-iltana keskustellaakseen Etelä-Ossetian tapahtumista.[41] Venäjä vaati Georgiaa ja Etelä-Ossetian separatisteja lopettamaan väkivallan käytön ja palaamaan neuvottelupöytään. Turvallisuusneuvosto ei pystynyt pääsemään yksimielisyyteen sanamuodoista.

Venäjän YK-lähettilään Vitali Tšurkinin mukaan tämä johtui eräiden jäsenmaiden haluttomuudesta esittää vaatimusta "pidättäytyä voimankäytöstä."[45].

Maajoukkojen siirto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

8. elokuuta, samaan aikaan kun Venäjän federaation presidentti Dmitri Medvedev ilmoitti aikomuksesta rangaista Venäjän kansalaisten surmaamisesta vastuullisia, Venäjän federaation alueelta siirtyi Etelä-Ossetiaan Venäjän federaation 58. yleisjoukkojen armeijan pataljoonatason taktinen osasto, johon kuului miltei 150 panssarivaunua ja miehistönkuljetusvaunua. Venäjä järjesti myös ilmatukea ja pommitti georgialaisten asemia. Georgian joukot pysähtyivät Tskhinvaliin.[46]

Venäjän armeijan panssarit saapuivat Etelä-Ossetiaan perjantaina 8. elokuuta noin neljältä iltapäivällä. Niiden saapuessa Tskhinvaliin Georgian joukot alkoivat perääntyä. Etelä-Ossetiasta lähteville pakolaisille Georgia suostui avaamaan reitin kaupungista poistumiselle. Pakoreitit johtivat kuitenkin vain Gorin suuntaan Georgiaan, jonne monet pakolaiset eivät halunneet lähteä.[34]

Kello 11:06 raportoitiin venäläisten panssariajoneuvojen ja -vaunujen lähestyvän Etelä-Ossetian pääkaupunkia Tskhinvalia.

Kiristyvä tilanne houkutteli paikalla useita tuhansia vapaaehtoisia Pohjois-Ossetiasta, noin 1 500 vapaaehtoista Dagestanista, sekä lähes saman verran vapaaehtoisia Tšetšeniasta ja Kabardino-Balkariasta[4]. Terekin ja Donin kasakat lähtivät myös taistelemaan[47].

Lentotoiminta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

8. elokuuta kello 10.00 Georgian joukot ilmoittivat venäläisen koneen pommittaneen heidän asemiaan. Noin yhdeltätoista nähtiin kolmen venäläisen Su-27-koneen ilmestyvän Georgian taivaalle. Koneet pommittivat Karelia, Goria ja Vazianin lentotukikohtaa.[34]

Puolustusministeri Irakli Okruašvili Vazianissa

Novosti-Gruzija ilmoitti, että venäläiset lentokoneet olisivat pommittaneet Tbilisin esikaupunkia Vaziania, jossa Georgian ilmavoimilla on sotilaslentoasema, sekä Potin satamaa ja lentotukikohtia ja armeijan muita tukikohtia Marneulissa ja Bolnisissa. Ilmoituksen mukaan myös Länsi-Georgiassa Senakin ja Honin sotilastukikohtia sekä Ylä-Abhasiassa Kodorin solan hallinnollisia kohteita olisi pommitettu.[48][49][35]

Venäläisten joukkotiedotusvälineiden mukaan Venäjän ilmavoimien Suhoi Su-27-hävittäjät ja Suhoi Su-24-pommittajat olivat saaneet täydellisen ilmaherruuden Etelä-Ossetian yllä.

Georgian turvallisuusneuvoston sihteeri Aleksandr Lomaja ilmoitti Georgian ilmavoimien ja ilmatorjunnan pudottaneen kymmenen venäläistä lentokonetta kahden päivän taistelujen aikana. Venäjän federaation asevoimien varaesikuntapäällikkö, kenraalieversti Anatoli Nogovitsyn puolestaan ilmoitti Venäjän menettäneen Suhoi Su-25:n ja Tu-22MR:n. Georgialaisten lähteiden mukaan ilmapommituksissa olisi saanut surmansa 20 siviiliä Gorissa, seitsemän Potissa ja 12 Senakissa, jossa myös 14 sotilasta ja reserviläistä haavoittui.[50].

Tapahtumien kulku

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
 Tätä artikkelia tai sen osaa on pyydetty parannettavaksi, koska se ei täytä Wikipedian laatuvaatimuksia.
Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia tai merkitsemällä ongelmat tarkemmin. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla.
Tarkennus: Käsittömät määrät nippelitietoa ja yksityiskohtia poistettava. Asiat asetettava laajempaan kokonaisuuteen.
Kodorin sola, jossa abhaasit aloittivat hyökkäyksensä

Puolenyön maissa 8. elokuuta tilanne oli ristiriitainen: Etelä-Ossetian armeija ja Venäjän federaation 58. armeijakunnan pataljoonatason taktisen osaston komentaja ilmoittivat hallitsevansa täysin alueen pääkaupunkia Tskhinvalia. Georgian presidentin Mikheil Saakašvilin mukaan taas koko Etelä-Ossetia oli georgialaisjoukkojen valvonnassa.[51]

Georgialaiset kertoivat 8. elokuuta, että sota olisi levinnyt Abhasiaan Venäjän pommitettua siellä olevia georgialaisjoukkoja.[52] Georgian presidentti sanoi maansa olevansa sodassa Venäjän kanssamilloin?[53], ja maan parlamentti julisti poikkeustilanmilloin?.[54] Abhasia ilmoitti kuitenkin itse olevansa pommituksen takana ja ilmoitti myös aloittaneensa sotilasoperaatiot georgialaisten ajamiseksi pois maasta[54] ja aloitti hyökkäyksen Kodorin solaa vastaan joka on alueen ainoa Georgian hallitsema osa[52]. Georgian turvallisuusneuvoston sihteeri ilmoitti kuitenkin, että georgialaisjoukot eivät enää aio vastata venäläisten tuleen, ja sanoi georgialaisjoukkojen aikovan vetäytyä Etelä-Ossetian pääkaupungista tulitauon aikaansaamiseksi.[52] Samana päivänä georgialaisjoukkojen kerrottiin kuitenkin aloittaneen vastahyökkäyksen Etelä-Ossetiassa.

Etelä-Ossetian presidentti kertoi perjantai-iltana 8. elokuuta, että 1 400 oli kuollut georgialaisten hyökkäyksessä, jota kuvasi ”etniseksi puhdistukseksi”.[26]

Lauantaina 9. elokuuta presidentti Saakašvili ehdotti tulitaukoa.[55]

10. elokuuta Georgia kertoi vetäneensä kaikki joukkonsa pois Etelä-Ossetiasta, mitä Venäjä piti tulitauon ehtona. Venäjän mukaan Georgia on kuitenkin pitänyt hallussaan strategisesti tärkeitä tukikohtia Tskhinvalin lähellä[56].

Venäjän Mustanmeren laivaston alusten raportoitiin siirtyneen Georgian rannikon lähistölle ja upottaneen georgialaisen sotalaivan, mutta Venäjän laivaston mukaan kyse ei ollut merisaarrosta, vaan aiemmin sovitusta harjoituksesta ja partioinnista itäisellä Mustallamerellä, jonka jälkeen laivat palasivat Novorossijskiin.[57][58]

Maanantaina 11.8. Venäjän joukot etenivät Abhasiasta Senakin kaupungin länsipuolella sijaitsevaan hylättyyn sotilastukikohtaan estääkseen Georgian joukkojen kokoontumisen siellä.[59]

Potin satamakaupunkiin tunkeutuneet venäläisjoukot vetäytyivät sieltä 15.8.2008.[60] Ennen vetäytymistä venäläisjoukot upottivat kuusi georgialaista alusta, joiden nimet ovat Tbilisi, Dioscuria, Avery, Tsontne Dadiani, General Mazniashvili ja yhden Zhuk luokan partioveneen. Satamaa tulitettiin myös mereltä. [61]

Maanantaihin mennessä Yhdysvaltain lentokoneet kuljettivat Irakista kotiin noin 800 Georgian sotilasta ja panssariajoneuvoja.[62]

Georgia kykeni vastaamaan Venäjän operaatioihin vain pommittamalla Etelä-Ossetian pääkaupunkia. Maan presidentti Saakašvili sanoi toimittajille maan armeijan surmanneen satoja venäläisiä ja ampuneen alas ainakin 80 lentokonetta. Venäjän mukaan se oli menettänyt 18 sotilasta ja neljä lentokonetta[58].

Illalla 11. elokuuta Georgian armeija pakeni epäjärjestyksessä Etelä-Ossetian eteläpuolella olevasta Gorista ja hylkäsi sen puolustuksen, kun levisi tieto että venäläinen osasto lähestyi kaupunkia.[63] Georgialaislähteet kertoivat, että venäläisjoukot olisivat vallanneet kaupungin yöllä. Venäjän puolustusministeriö kiisti tiedon[64][65].

Georgialaiset asettuivat puolustukseen MTshetaan 15 km:n päässä pääkaupungista Tblisista. Samana päivänä nähtiin vielä kuuden georgialaisen taisteluhelikopterin hyökkäävän Etelä-Ossetiassa.[63] Seuraavana päivänä puolestaan venäläiset pommittivat Gorin keskustaa miltei kaksi tuntia.

Venäjän presidentti Medvedev määräsi lopettamaan sotatoimet puolenpäivän aikaan 12. elokuuta Venäjän saavutettua tavoitteensa.[66] Georgia syytti Venäjää tulitauon rikkomisesta heti seuraavana päivänä.[67]

Aamulla 09.20 havaittiin 50 venäläisen panssariajoneuvon lähestyvän Tskhinvalista kohti Goria. 10.20 paikalliset asukkaat havaitsivat venäläisten joukkojen saapuneen Goriin.[68] Päivällä saatiin tietoja joiden mukaan joitain Venäjän panssareita oli Gorissa ja etenemässä kohti Tbilisiä. Joukkojen epäiltiin poistavan sotilaskalustoa ja ammuksia hylätystä tukikohdasta Gorin ulkopuolella.[69]

Georgian pääkaupungissa Tbilisissä pidettiin päivällä keskiviikkona 13. elokuuta ”voitonparaati”, jossa juhlittiin torjuntavoittoa Venäjästä.[70][71]

Etelä-Ossetian separatistit ryöstelivät hylättyä Goria sekä georgialaiskyliä Etelä-Ossetiassa.[72][73] Paikallisten asukkaiden poliisille puhelimella välittämien tietojen mukaan eteläosseetit ryöstelivät Karelin piirissä Avnevissa, Tseronisissa ja Knolevissa, Kaspin piirissä Handakissa, Doesissa ja Kardenahissa, Gorin piirissä Tkviavissa.[68]

Venäjä lupasi aloittaa joukkojensa vetämisen pois Georgiasta puoleltapäivin maanantaina 18. elokuuta, Georgian viranomaisten mukaan iltapäivällä 18. elokuuta. Venäjän joukot jatkoivat kuitenkin etenemistään yhä syvemmälle Georgiaan.[74]

Kello 15.00–19.00 Georgian rannikkovartioston keskus Potin laivastoasemalla joutui venäläisten hyökkäyksen kohteeksi kolmasti. Laitteistoja takavarikoitiin ja tuhottiin. Aluksia vaurioitui.[68] Georgian merivoimien Tbilisi-ohjusvene poltettiin.

Kello 20.12 Bretin ja Aradetin asukkaat Kaspin piirissä aloittivat pakenemisen kylistä yrittäen päästä Tbilisin suuntaan. Eteläosseetit tuhosivat kylissä.[68]

Kello 21.10 ensimmäinen Yhdysvaltain sotilaskuljetuskone laskeutui Tbilisiin.[68]

Tiistaina 19.8. Venäjän joukot eivät Etyjin mukaan olleet vieläkään vetäytyneet lainkaan, vaan pikemminkin vahvistaneet asemiaan Georgiassa.[75]

Venäjän joukkojen havaittiin aloittaneen poistumisen varsinaisen Georgian alueelta kapinallisia maakuntia Abhasiaa ja Etelä-Ossetiaa kohti. Venäjän ilmoituksen mukaan vetäytyminen saatiin päätökseen kello 19 Suomen aikaa. Venäjä ilmoitti kuitenkin jättävänsä 500 rauhanturvaajaansa turvallisuusvyöhykkeille Abhasian ja Etelä-Ossetian ulkopuolelle Georgian hallituksen aikaisemmin hallussa pitämälle alueelle. Etelä-Ossetiaan tulee 272 rauhanturvaajaa ja loput Abhasiaan. Länsimaat ja Georgia suhtautuivat epäillen Venäjän ilmoittamiin tietoihin ja syyttivät Venäjää aseleposopimuksen rikkomisesta.[76]

Sotaa maiden välille ei julistettu. Vasta 29. elokuuta Georgia ilmoitti katkaisevansa diplomaattisuhteet Venäjään. Maiden diplomaatit jatkavat kuitenkin toimintaa pääkaupunkien konsulaateissa.[77]

Tappiot

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Georgia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Georgian terveysministeriön mukaan taisteluiden aikana kuoli 112 ihmistä, joista 55 sotatoimialueella. Reutersin mukaan haavoittuneita oli 748. Venäläisten tiedotusvälineiden Tbilisissä olevien lehtimiesten mukaan georgialainen upseeri olisi kertonut, että hänen osastossaan Gorissa olisi ollut sairaalassa jo 200 kuollutta georgialaista sotilasta Etelä-Ossetiasta.[78]

Georgia menetti neljä Suhoi Su-25 -rynnäkköhävittäjää, Mi-8-helikopterin ja Mi-24-taisteluhelikopterin Senakin sotilaslentoasemalta. Marneulin sotilaslentoasemalla menetettiin kolme Antonov An-2 -lentokonetta kahden 8. elokuuta kentälle kohdistuneen pommituksen tuloksena.[79]

Georgian merivoimat menettivät projekti 206 -luokan aluksen ja projekti 1400M -luokan aluksen, kun ne yrittivät lähestyä Georgian merisaartoa ylläpitäviä Mustanmeren laivaston aluksia.[78]

Tiedot Georgian panssarivaunujen ja muiden panssaroitujen ajoneuvojen tappioista vaihtelevat. Eteläosseettien mukaan 9. elokuuta 2008 Tskhinvalin takaisinvaltauksessa Georgian armeija olisi menettänyt 12 panssarivaunua.[78] 16. elokuuta 2008 ilmoitti Venäjän federaation asevoimien maavoimien komentajan avustaja eversti Igor Konašenkov, että se oli ottanut haltuunsa Tskhinvalin alueelta Georgian 65 panssarivaunua, joista 21 tuhottiin Venäjän federaation asevoimien käyttöön sopimattomina ja sotasaaliiksi otettiin 44. Haltuun jäi myös viisi 9K33 Osa -ilmatorjuntalaitteistoa, 15 BMP-2:a, sekä tšekkoslovakialaisvalmisteisia DANA-haupitseja.[80] Gorin alueelta runsaasti georgialaisten varustusta, muun muassa 15 jätettyä panssarivaunua.[81]

Georgian parlamentin kansanedustaja Koba Subelianin mukaan pakolaisia olisi ollut noin 16 000.[78]

Georgian puolella eteläosseettien mukaan olisi taistellut myös ukrainalaisia ja baltteja, joiden ruumiit ovat jääneet kentälle, mutta joiden ruumiita Georgia ei ole pyytänyt luovuttamaan niin kuin ei georgialaistenkaan.[82] Aikaisemmin venäläiset epäilivät yhdysvaltalaisten palkkasoturien osallistuneen taisteluihin, koska kaatuneiden joukossa oli afrikkalaista alkuperää oleva henkilö tai henkilöitä.

Venäjä ja Etelä-Ossetia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Venäjällä kaatuneita on 74, joista 11 rauhanturvaajaa, ja haavoittuneita 367 sekä kadonneita 19. Venäjän ilmavoimat menetti kolme Suhoi Su-25:tä ja yhden Tu-22MR:n 13. elokuuta 2008 Venäjän federaation asevoimien pääesikunnan tietojen mukaan.[78] Venäjän federaation Etelä-Ossetian taisteluista tiedottaneen pääesikunnan varapäällikön, kenraalieversti Anatoli Nogovitsyginin mukaan Venäjän lentokonetappiot johtuivat siitä, että se joutui vahinkojen rajoittamiseksi suorittamaan laajaa tiedustelutoimintaa ja siitä, että Ukraina oli toimittanut Georgian armeijan ilmatorjuntadivisioonalle Novator 9M38 M1 ”Buk” -alueilmatorjuntaohjuksia.

Joidenkin arvioiden mukaan noin 1 000–1 400 tai 1 600– 2 000 ihmistä kuoli [78] pääasiassa Tskhinvalin kaupungin valtausta edeltäneessä 10–14 tuntia kestäneessä tulivalmistelussa, joka suoritettiin BM-21:llä ja 152 mm telahaupitseilla. Tskhinvalin kaupungissa on myös rakennuksille aiheutunut merkittäviä tuhoja.

Rauhansopimus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Euroopan unionin välittämä rauhansopimus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

12. elokuuta Ranskan presidentti Nicolas Sarkozy ja Dmitri Medvedev sopivat Moskovassa Etyjin ja EU:n laatimasta rauhansuunnitelmasta. Sopimus sisälsi kohdat voimankäytöstä pidättäytymisestä, sotatoimien keskeyttämisestä, humanitaarisen avun jakamisesta sekä joukkojen palaamisesta tukikohtiinsa.[83].

Venäjä lisäsi viidennen kohdan, joka salli Venäjän rauhanturvaajien ”toteuttaa lisäturvallisuusjärjestelyjä” ennen kansainvälisten tarkkailijoiden tuloa sekä kuudennen kohdan ”keskustelusta Abhasian ja Etelä-Ossetian asemasta”.[84] Georgialaisille Sarkozyn esittelemä sopimus ei kelvannut, vaan he vaativat kuudennen kohdan poistamista, koska se olisi voinut asettaa maakuntien aseman Georgian yhteydessä vaakalaudalle.[85]

Yhdysvallat kovensi linjaansa aselevon solmimisen jälkeen ja vaati Venäjää pitäytymään siinä. Bush lähetti Georgialle humanitaarista apua sotilaskoneilla ja ulkoministeri Condoleezza Rice lähti Georgiaan[86]. Bush ilmoitti tukevansa Georgian johtoa järkkymättömästi ja vaativansa maan itsemääräämisoikeuden ja alueellisen yhtenäisyyden kunnioittamista.[87]

Yhdistyneiden kansakuntien turvallisuusneuvosto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Venäjän federaatio on arvostellut Sarkozyn-Medvedevin rauhansuunnitelman mitätöitymistä edellyttäen, että joukkojen vetämisen lisäksi keskusteltaisiin myös Abhasian ja Etelä-Ossetian asemasta. Venäjän federaation ulkoasiainministeri Sergei Lavrov on ilmoittanut Etelä-Ossetiaa ja Abhasiaa tarkoittaen, ettei Georgian valtiollinen eheys ole enää pääasia.

Ongelma on esillä Yhdistyneiden kansakuntien turvallisuusneuvostossa, jossa ei ole onnistuttu Euroopan unionin välitysehdotuksen ja Georgian hyväksymien osien välillä muodostamaan turvallisuusneuvoston päätöstä.

Yhdistyneiden kansakuntien turvallisuusneuvostossa on ainakin seitsemän kertaa yritetty päästä päätöslauselmaan Georgian tilanteen johdosta.

Ensimmäisen yrityksen teki Venäjän federaatio 8. elokuuta 2008 yrittäen saada Yhdistyneiden kansakuntien peruskirjan 51. artiklan perusteella tuomituksi Georgia hyökkääjäksi, jolloin jokaisella Yhdistyneiden kansakuntien jäsenvaltiolla on laillinen oikeus antaa kaikkea apua hyökkäyksen kohteeksi joutuneella puolustustaistelussa. Tämä ei onnistunut, koska Yhdysvalloilla on Venäjän, Ranskan, Britannian ja Kiinan tapaan veto-oikeus Yhdistyneiden kansakuntien turvallisuusneuvoston päätöslauselmiin.


Tämä artikkeli tai osio on keskeneräinen.
Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla sivua. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla.

9. elokuuta 2008 Venäjän federaatio yritti saada Georgian asevientikieltoon. Venäjän federaatio yrittää saada Abhasian tasavallan ja Etelä-Ossetian tasavallan presidentit Yhdistyneiden kansakuntien turvallisuusneuvoston kokouksen asiantuntijoina.[88]

Kansainvälinen reaktio

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
 Tätä artikkelia tai sen osaa on pyydetty parannettavaksi, koska se ei täytä Wikipedian laatuvaatimuksia.
Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia tai merkitsemällä ongelmat tarkemmin. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla.
Tarkennus: luettelomuodosta normaaliksi tekstiksi
  • Punainen Risti kehotti molempien maiden joukkoja avaamaan evakuoimistien haavoittuneille Tskhinvalista.
  • Yhdysvallat otti kantaa asiaan YK:n turvallisuusneuvostossa ja syytti osseetteja konfliktista. John McCain kehotti Venäjää poistumaan Etelä-Ossetiasta välittömästi ja sanoi että Yhdysvaltojen pitäisi kutsua kokoon YK:n hätäistunto.
  • Abhasian ulkoministeri Sergei Šamba lausui, että Abhasia saattaa avata toisen rintaman Georgiaa vastaan, jos se jatkaa laajamittaista hyökkäystään. Abhasia aloitti sotatoimet 9. elokuuta.
  • Turkin pääministeri Recep Erdoğan sanoi, että taistelut ovat kasvava huolenaihe Turkille. Hän kehotti maita välittömään tulitaukoon. Turkki ryhtyi samana päivänä viemään Georgiaan 40 MW sähköä[89].
  • Etyjin puheenjohtaja, Suomen ulkoministeri Alexander Stubb pahoitteli tilannetta ja ilmoitti Ety-järjestön pyrkivän rauhaan. Hän varoitti myös, että sotatila saattaa pitkittyä.[90][91]
  • Georgian 35 urheilijan olympiajoukkue harkitsi vetäytymistä Pekingin olympialaisista. Georgian olympiajoukkue on pyytänyt kansainväliseltä yhteisöltä apua väkivaltaisuuksien lopettamiseksi.[92] Georgian olympiajoukkue kuitenkin jää kisoihin.[92]
  • Etyjin puheenjohtaja Suomen ulkoasiainministeri Alexander Stubb matkusti 10. elokuuta 2008 Georgiaan.[93] Etyj, EU ja Georgia allekirjoittivat tulitaukoehdotuksen, mutta Venäjä hylkäsi sen.
  • Ruotsin ulkoministeri Carl Bildt tuomitsi jyrkästi Venäjän toimet ja vertasi niitä Adolf Hitlerin menettelytapoihin[94].
  • Venäjän pääministeri Vladimir Putin vertasi Georgian johtoa Saddam Husseiniin, joka hirtettiin šiiakylien tuhoamisesta ja sanoi georgialaisten tuhonneen kymmenen osseettikylää ja polttaneen ihmisiä elävältä koteihinsa.[62]
  • Yhdysvaltain presidentti Bush oli seuraamassa Pekingin olympialaisia, joiden aikana hän tuomitsi väkivallan, ja sanoi huolestuneensa Venäjän "suhteettomasta vastauksesta" ja tuomitsi pommitukset Etelä-Ossetian ulkopuolella. Hän toivoi myös asian ratkeavan rauhanomaisesti ja vaati kaikkia joukkoja palaamaan 6. elokuuta asemiin.[95] Bush käsitteli asiaa uudelleen maanantai-iltana palattuaan olympialaisista.[96]
  • Vahvimmin Georgiaa tukemaan asettuivat Baltian maat, Puola ja Ukraina, joiden presidentit Lech Kaczyński, Viktor Juštšenko, Valdas Adamkus, Toomas Hendrik Ilves ja Latvian pääministeri Ivars Godmanis saapuivat Georgiaan tukemaan sen johtoa.[97]
  • Nato tuomitsi Venäjän suhteettoman voimankäytön taistelujen loppumisen jälkeen. Pääsihteeri Jaap de Hoop Scheffer sanoi ettei sota heikentänyt Georgian pyrkimyksiä päästä Naton jäseneksi. Hän ei tuominnut ketään syylliseksi konfliktiin ja sanoi Etelä-Kaukasian olevan Naton toimialueen ulkopuolella, eikä sen sotilasmandaatti koske aluetta.[98]
  • Mihail Gorbatšov puolusti Venäjän toimia Washington Postissa. Hän piti Georgian yöllistä hyökkäystä raketinheittimillä Tskhinvaliin "käsittämättömänä" ja piti Venäjää aggressiosta syyttäviä "tekopyhinä" ja syytti näitä humaanisuuden puutteesta. Hän kehotti Kaukasian johtajia lopettamaan muskelien pullistelun ja pyrkimään pysyvään rauhaan.[99]

Sotarikosepäilyt

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Venäjä pitää sotarikoksena Tskhinvalin kaupungin tulittamista yöllä 7.–8. elokuuta ennen Georgian armeijan maahyökkäystä ihmisoikeusrikoksena siksi, että kaupungissa kuoli eri arvioiden mukaan 1 000–1 600 siviiliä. Asian on ottanut käsiteltäväkseen Moskovan sotilassyyttäjä, jonka tehtäviin kuuluvat asiat, jotka liittyvät Venäjän federaation asevoimien toimintaan ulkomailla. Etelä-Ossetia on Venäjän federaation näkökulmasta rauhanturvaamisaluetta, josta on olemassa Georgian ja Venäjän federaatoin välinen sopimus vuodelta 1992, jonka mandaatissa ei ole päättymisaikarajaa.lähde?

Tapahtumien yhteydessä venäläiset ja osseetit suorittivat mahdollisesti etnisiä puhdistuksia, minkä seurauksena alueen väestön rakenne saattaa olla muuttunut.[100][101]

Verkkosodankäynti

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Katso myös: Verkkosodankäynti

Useat georgialaiset eteläossetialaiset verkkosivut joutuivat jo 8. elokuuta palvelunestohyökkäysten kohteiksi. Ossetian tietotoimiston ja Ossetian radion verkkosivut poistuivat käytöstä, mutta myös monet muut. Georgialaisia sivustoja vastaan hyökkäys alkoi 9. elokuuta vastaisena yönä. Hyökkäykset kohdistuivat Georgian valtion sivustoille sekä Georgia-online-sivustolle, joka meni pois käytöstä.[102]

Georgian presidentin sivut kaatuivat palvelunestohyökkäyksellä, kunnes ne siirrettiin Yhdysvaltoihin Tulip Systemsin palvelimille.[103] Hyökkäykset Georgian presidentin virallisia sivuja vastaan jatkuivat siirron jälkeenkin.[102]

Georgian ulkoasiainministeriö siirsi tiedotustaan Googlen omistamalle Bloggerille, jossa sen osoite on http://georgiamfa.blogspot.com/. Georgian lähetystön ensimmäinen lähetystösihteeri Gvaram Khandamishvili Georgian Tukholman suurlähetystöstä vahvisti Digitodaylle, että sivusto todella on Georgian ulkoasiainministeriön virallinen weblog.[104] Myöhemmin Puolan presidentti tarjosi Georgian ulkoasiainministeriölle verkkotilan ja linkin omalta viralliselta verkkosivultaan, jonka sisältö on samankaltainen kuin Bloggerinkin.[105]

Georgian viranomaiset päättivät 11. elokuuta ”taistella disinformaatiota vastaan” ja keskeyttivät kaikkien venäläisten televisiokanavien lähetykset maassa. Georgian johtava internetyhteyden tarjoaja Caucasus Online esti pääsyn kaikki .ru-päätteen verkkosivulle. Myös useita georgialaisia uutispalveluja, kuten Rustavi 2, civil.ge, media.ge ja Interpressnews.ge suljettiin tai ne kaadettiin.[106]

Venäjän uutistoimiston RIA Novostin sivuille hyökättiin ja ne kaatuivat muutamaksi tunniksi 10. elokuuta.[107] Venäläisen englanninkielisen tv-kanavan RussiaTodayn sivuilla hyökättiin ja ne kaatuivat 12. elokuuta noin vuorokauden ajaksi.[108]

Georgian keskuspankin sivuille murtauduttiin, ja ne korvattiin kuvilla, joissa Georgian presidentin kuva oli lisätty 1900-luvun tunnettuja diktaattoreita esittäviin kuviin. Georgian puolustusministeriön sivuille oli murtauduttu. Hyökkäys muistutti tekotavaltaan Viroon vuonna 2007 kohdistunutta kyberhyökkäystä. Georgian ulkoministeriön sivuille murtauduttiin, ja ne korvattiin kuvilla, joissa rinnastetaan Georgian presidentti ja Adolf Hitler.

Georgiaa ulkopoliittisesti lähellä olevista maista lähti verkkoasiantuntijoita Georgiaan. Muun muassa Viron CERT:stä lähti kaksi asiantuntijaa Georgiaan.[109]

Sodan taloudelliset vaikutukset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Venäjän pörssi laski ensimmäisenä sotapäivänä viisi prosenttia.[110] Baku–Tbilisi–Ceyhan-öljyputken toimitukset Azerbaidžanin öljykentiltä Mustallemerelle ja Turkin Välimeren rannikolle katkesivat.[111]

Sodan jälkihoito

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Humanitaarinen apu ja jälleenrakennus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Georgian humanitaarinen apu 2008

Etelä-Ossetian jälleenrakentaminen alkoi elokuun taistelujen jälkeen. Humanitaarista apua pyrittiin antamaan heti kun se oli mahdollista. Noin 30 000 eteläosseettia oli siirtynyt Pohjois-Ossetia-Alaniaan.[112] Venäjän federaation lähettämä apu muodostui aluksi noin 140 tonnista tavaraa päivässä, mutta sittemmin avun määräksi muodostui 400 tonnia päivässä.[113] Apua pääasiassa koordinoi Venäjän federaation hätätilaministeriö, joka koordinoi myös António Guterresin mukaan myös YK:n apua.[114]

Monet eteläosseetit ovat Venäjän federaation kansalaisia. Venäjän federaation työ- ja sosiaaliturvaministeriö järjesti eläkkeiden maksun 2 000 eläkeläiselle.[115] Henkiseksi huolloksi sosiaaliturvarahasto tarjoaa 1 500 matkaa pakolaislapselle 16 800 000 ruplalla lasten kylpylöihin.[116]

Suurimpia kunnostus- ja rakennuskohteita olivat paikallinen tehdas, ensiapuasema, Etelä-Ossetian televisioyhtiön rakennus sekä muut pienemmät kohteet.[117] Sosiaalisiin palveluiden liittyvien rakennusten ja rakennelmien osalta samoin kuin kunnallistekniikkaan, kuten vesi- ja viemäriverkostoon liittyvien osien rakennuttamisesta vastaa Pohjois-Ossetia-Alanian hallitus.[117] Teiden kunnostuksesta vastasi Venäjän federaation Rosavtodor, lämpölaitoksista OAO MRSK ja kaasunjakelun kunnostamisesta Pohjois-Ossetia-Alanian Alaniagaz.[117]

Kaiken kaikkiaan 66 Venäjän federaation liittovaltiosubjektia on osoittanut apua Etelä-Ossetialle Venäjän federaation liittoneuvoston ehdotuksen mukaisesti. Apuun sisältyy kenkiä, lääkkeitä, elintarvikkeita, kenkiä ja henkilökohtaisen hygienian tarvikkeita [118] Arkangelin alue kunnostaa Tskhinvalin kuuden sadan oppilaan koulun numero 5, jonka suurimpien tuhojen arvellaan koituneen BM-21:n raketeista. Kouluun osui arvioiden mukaan viisi kertaa. Arkangelin alue ei lähetä rakentajia, mutta rahoittaa kunnostuksen. Koulun alueella on vuoden 1992 taisteluiden sankarihauta.[119] Moskovan kaupunki avustaa koulujen perustamisessa Etelä-Ossetiaan, ja on valmis varustamaan niitä huonekaluin sekä vastaanottamaan lukuvuodeksi eteläossetialaisia koululaisia kouluihinsa.[120] Moskovan kaupunki pormestari Juri Lužkovin mukaan tukee Tskhinvalin jälleenrakennusta 2 500 000 000 ruplalla. Lisäksi sinne perustetaan samanlainen koulu kuin Beslanin. Rakennustyöstä vastaa kaupunkirakentamisen johtaja Aleksandr Kosovanov [121] Pietarin kaupunki perustaa Tskhinvaliin sairaalaan.[121]

Slovakian ulkoasiainministeriö ilmoitti keskiviikkona 17. syyskuuta 2008, että Slovakian tasavalta myöntää humanitaarista apua Etelä-Ossetiaan 2 000 000 Slovakian kruunun arvosta. Slovakia toimittaa apunsa International Organisation of Migrationin kautta. Tätä aikaisemmin Slovakian hallitus oli myöntänyt humanitaarista apua Georgian tasavallalle 5 600 000 Slovakian kruunun arvosta.[122] Valko-Venäjän pääministerin Sjarhei Sidorski ilmoitti vuorostaan maan avanneen avustuspankkitilin, jonne voi lahjoittaa varoja humanitaarista apua varten. Valko-Venäjä lupasi ottaa vastaan myös 3 000 osseettilasta.[123] Ukraina virallisesti ylläpitää hyviä suhteita Georgian hallitukseen. Mailla on mm. sopimus siitä, että ne eivät luovuta valtioaluettaan kolmannen osapuolen käyttöön toista sopimuskumppania vastaan. Ukrainan oppositiopuolue Alueiden puolue, joka kuitenkin vaatii parempia suhteita Venäjän federaation ja Ukrainan kesken lähetti Etelä-Ossetiaan kuudella kuorma-autolla Donbassista elintarvikkeita Etelä-Ossetian lapsille.[124]

Venäjän toimet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
 Tämä artikkeli tai osio on keskeneräinen.
Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla sivua. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla.

Georgian sotilaallisen infrastruktuurin tuhoaminen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Venäjä ei vetäytynyt kovinkaan nopeasti haltuunsa saamilta alueelta, vaan ryhtyi ottamaan haltuunsa ja tuhoamaan sille käyttökelvottomia Georgian sotavarusteita. Venäjä tuhosi 21 Georgian rikkoontunutta T-72- tai T-55-panssarivaunua Gorin alueella ja otti loput 44 haltuunsa sotasaaliina. Potissa Georgian ilmoitusten mukaan Venäjä tuhosi Georgian merivoimien tutkan ja muuta infrastruktuuria. Lisäksi Georgia ilmoitti Venäjän räjäyttäneen tärkeän rautatiesillan Tbilisistä Mustanmeren suuntaan johtavalta rautatieltä. Venäjä on vaikeuttanut Georgian toimia mm. räjäyttämällä itä–länsi-suuntaisen rautatien rautatiesillan kohdalta.

Turvallisuusvyöhykkeen luominen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kenraalieversti Anatoli Nogovitsyn ilmoitti, että Venäjä luo 20 km – 25 km laajan turvallisuusvyöhykkeen Etelä-Ossetiaan, jolla on 272 rauhanturvaajaa linjalle, jonka uloin kehä on Perevi–Ali–Hvenakotsa–Zariani–Karaleti–Shavshvebi–Monasteri–Ikoti–Gorodan kukkulat.

Etyj

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Etyjillä on läsnä omalla lähetystöllä Georgiassa Etyjin Georgian hankkeiden vuoksi. 15. lokakuuta 2007 alkaen lähetystön päällikkönä on ollut suurlähettiläs Terhi Hakala.[125] Anatoli Nogovitsyn epäili, että Etyjin sotilastarkkailijat olisivat tieneet Georgian hyökkäyksestä, mutta eivät olisi varoittaneet siitä.[126]. Terhi Hakala kiisti arvion todeten, että kolme sotilastarkkailijaakin jäi jumiin hyökkäyksen vuoksi. Tskhinvaliin jääneet olivat suomalainen sotilastarkkailija majuri Heikki Lehtonen sekä puolalainen ja valkovenäläinen sotilastarkkailija. Kaiken kaikkiaan Etyjillä oli alueella sotilastarkkailijoiden päällikkö ja neljä kahden sotilastarkkailijan tarkkailuaparia.

Venäjän tiedottaja Anatoli Nogovitsyn esitti, että Etyj olisi epäsuorasti tukenut Georgian hyökkäystä olemalla ilmoittamatta venäläisille ja ossetialaisilla rauhanturvaajille uhasta. Muualla Venäjän tiedotuksessa ilmoitettiin epäilys siitä, että jotkut Etyjin sotilastarkkailijat aikaisemmin olisivat olleet yhteistoiminnassa Georgian asevoimien tiedustelu-upseerille vanhemmalle luutnantille R. Romalashvilille 2007 keväällä tarkkoja tietoja eteläosseettien 24 puolustusasemasta Tskhinvalin ympärillä.[127]. Lähteessä ei mainita vakoiluun epäillyn sotilastarkkailijan nimeä eikä kansallisuutta, mutta sotilasarvoksi mainitaan luutnantti. Ainaiston valokuvissa näkyy englantilainen sotilastarkkailija ja unkarilainen sotilastarkkalija georgilaisten upseerien seurassa.

Ulkoasiainministeri Alexander Stubbin verkkopäiväkirjan mukaan Suomen Etyj-edustuston päällikkö Antti Turunen neuvottelee Etyjin sotilastarkkailijoiden määrän lisäämisestä Georgiassa 20:stä 100:aan. Samasta aiheesta on puhunut venäläisten kanssa myös EU-puheenjohtamaa Ranskan presidentti Nicolas Sarkozy.

30. elokuuta 2008 Der Spiegel julkaisi tiedon, minkä mukaan Etyj maanantaina 1. syyskuuta 2008 julkaisee Etyjin sotilastarkkailijoiden raportin, jossa mainitaan Georgian hyökkäysaiheet. Samana päivänä Euroopan unioni piti Georgian tilannetta koskevan huippukokouksen.

Ukraina

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Taistelujen aikana Ukrainan presidentti Viktor Juštšenko ilmoitti, ettei Sevastopolista Georgiaa merisaartamaan lähteneillä aluksilla ole palaamista Sevastopolin laivastoasemalle. Myöhemmin tarkennettiin, että Venäjän Mustanmeren laivaston alusten tulee ilmoittautua Ukrainalle 72 tuntia ennen paluutaan laivastoasemalle. Venäjä piti määräystä sopimuksen vastaisena. Ukraina puolestaan oli Venäjästä riippumatta allekirjoittanut Georgian kanssa sopimuksen, jonka mukaan kummankaan aluetta ei anneta kolmannen osapuolen käytettäväksi toista vastaan.

Ukrainan presidentti Viktor Juštšenkon päätöksen sopimuksenvastaisuutta julkisesti epäillyt Ukrainan pääministeri Julija Tymošenko joutui lausunnon annettuaan epäillyksi maanpetoksesta ja hänen toimiaan tutkitaan.[128]

Venäjän tiedotus on suhtautunut kriittisesti Ukrainaan Georgian armeijan varustajana, vaikka se on ollut vain yksi Georgiaa varustellut valtio. Venäjän federaation tiedottaja, pääesikunnan varapäällikkö kenraalieversti Anatoli Nogovitsyn epäili Venäjän neljän lentokoneen tappion aiheutuneen Ukrainan Georgialle toimittamista BUK M1 -ilmatorjuntaohjuksista.

Tiedotus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tiedotuksesta Venäjän federaation asevoimien puolesta vastasi ja vastaa apulaisesikuntapäällikkö, kenraalieversti Anatoli Nogovitsyn. Georgian puolesta Georgian presidentti Mikheil Saakašvili antoi runsaasti lausuntoja mm. suorissa haastatteluissa BBC World ja CNN-uutiskanavilla, mutta Georgian armeijan puolesta ei Venäjän federaation asevoimien tai Naton tapaista jatkuvaa tiedotusta järjestetty. Georgian valtion ja uutistoimistojen verkkosivustot joutuivat palvelunestohyökkäysten alaiseksi. Ongelman poisti ensimmäisenä Georgian ulkoasiainministeriö, joka perusti Georgian puolustusministeriön ja Georgian ulkoasiainministeriön verkkosivujen poistuttua käytöstä Googlen omistamalle Bloggerille oman sivuston, joka toimi koko ajan. Toisessa vaiheessa Puolan presidentti tarjosi kolmannen kanavan linkkinä Puolan presidentin virallisilta verkkosivuilta puolalaiselle palvelimelle. Georgian ulkoasiainministeriö julkaisee edelleen myös Bloggerilla Georgian puolustusministeriön tiedotteita ja omansa.

Etelä-Ossetialla ei ole omaa jatkuvaa tiedotusta, mutta 31. joulukuuta 2004 perustettu Liza Valievan päätoimittama venäjänkielinen ossetia.ru-sivusto julkaisee pääasiassa venäläisistä tiedotusvälineistä peräisin olevia uutisia, jotka koskevat Etelä-Ossetiaa ja Pohjois-Ossetia-Alaniaa.

Rajansiirrot sodan jälkeen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Etelä-Ossetiasta tulleet mielenosoittajat ovat monia kertoja siirtäneet Etelä-Ossetian ja Georgian välistä rajaa Georgian puolelle lähellä Goria. Näin Etelä-Ossetian ja sitä hallinnoivat Venäjän haltuun on siirtynyt pieni osa tärkeää Baku-Supsa-öljyputkea. Georgia esitti asiasta valituksen Venäjälle. Venäjän mielestä valitukset olisi suunnattava Etelä-Ossetialle. Etelä-Ossetian edustaja kiisti heinäkuussa 2015 tapahtuneen rajansiirron[129].

Katso myös

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ CNN:15,000 Russian troops in Georgia, U.S. administration officials say
  2. ↑ Yahoo:Comparative size of Russian, Georgian armed forces News Yahoo.com
  3. ↑ Генштаб: ВС России потеряли в Южной Осетии 64 военнослужащих 20.8.2008. Gazeta.ru. (venäjäksi)
  4. ↑ a b c North Ossetia Begins Burying Its Dead Kommersant. Viitattu 13.8.2008. (englanniksi)
  5. ↑ Russian troops continue Georgia pull out – General Staff 20.8.2008. RIA Novosti. (englanniksi)
  6. ↑ Andrew Rettman: West told Ukraine to abandon Crimea, document says euobserver. 24.2.2016. Viitattu 30.4.2017. (englanniksi)
  7. ↑ Brian Whitmore: Is The Clock Ticking For Saakashvili? Radio Free Europe / Radio Liberty. 12.9.2008. Viitattu 30.4.2017. (englanniksi)
  8. ↑ Marc Champion, Andrew Osborn: Smoldering Feud, Then War The Wall Street Journal. 16.8.2008. Viitattu 30.4.2017. (englanniksi)
  9. ↑ Luke Harding: Georgia calls on EU for independent inquiry into war The Guardian. 19.11.2008. Viitattu 30.4.2017. (englanniksi)
  10. ↑ Jean-Rodrigue Paré: The Conflict Between Russia and Georgia Kanadan parlamentti. 13.2.2009. Viitattu 30.4.2017. (englanniksi)
  11. ↑ Eka Tsamalashvili, Brian Whitmore: Eyewitness Accounts Confirm Shelling Of Georgian Villages Radio Free Europe / Radio Liberty. 14.11.2008. Viitattu 30.4.2017. (englanniksi)
  12. ↑ a b Peter Roudik: Russian Federation: Legal Aspects of War in Georgia Kongressin kirjasto. Viitattu 30.4.2017. (englanniksi)
  13. ↑ Håkan Karlsson: Competing Powers: U.S.-Russian Relations, 2006-2016 Försvarshögskolan. 12.9.2016. Viitattu 30.4.2017. (englanniksi)
  14. ↑ Nikolaus von Twickel: Moscow Claims Media War Win The Moscow Times. 17.11.2008. Viitattu 30.4.2017. (englanniksi)[arkistolinkki]
  15. ↑ Roy Allison: Russia resurgent? Moscow's campaign to 'coerce Georgia to peace' 2008. International Affairs. Viitattu 30.4.2017. (englanniksi)
  16. ↑ Nato lupaa Georgialle edelleen jäsenyyttä HS.fi. 12.8.2008.
  17. ↑ Georgia allekirjoitti uuden tulitaukosopimuksen HS.fi. 15.8.2008.
  18. ↑ Venäjä allekirjoitti tulitaukosopimuksen HS.fi. 16.8.2008.
  19. ↑ Selvitys: Molemmat osapuolet syypäitä Georgian sotaan YLE Uutiset. 30.9.2009. Viitattu 30.9.2009. (suomeksi)
  20. ↑ http://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000002839225.html , Venäjä hivutti rajaa Georgian kapinamaakunnassa – otti pätkän tärkeää öljyputkea
  21. ↑ a b c d Q&A: Violence in South Ossetia BBC News. 8.8.2008. Viitattu 9.8.2008. (englanniksi)
  22. ↑ a b Pekka Visuri: Georgian konfliktin nopea kärjistyminen yllätti. Mielipidekirjoitus Turun Sanomissa 15.8.08
  23. ↑ Georgia ehdottaa välitöntä tulitaukoa Etelä-Ossetiaan MTV3.fi. 9.8.2008. MTV3. Viitattu 11.8.2008.
  24. ↑ Fuller, Liz: Georgia: Issue Of Russian Peacekeepers Heats Up Radio Free Europe Radio Liberty. 19.7.2006. Viitattu 11.8.2008. (englanniksi)
  25. ↑ a b Venäjän ja Georgian ymmärtäjät vastakkain HS.fi. 13.8.2008.
  26. ↑ a b c d e Is this the First War between Russia and a Former Soviet State? Spiegel. 8.8.2008. Viitattu 11.8.2008. (englanniksi)
  27. ↑ Schlamp, Hans-Jürgen: Caucasus Violence Took Europe By Surprise spiegel.de. 8.8.2008. Viitattu 11.8.2008. (englanniksi)
  28. ↑ Valkama, Meri: Tutkija: Länsi tuskin auttaa Georgiaa HS.fi. 10.8.2008. Viitattu 11.8.2008.
  29. ↑ http://www.reuters.com/article/us-georgia-usa-exercises-idUSL1556589920080715, U.S. troops start training exercise in Georgia
  30. ↑ Niinivaara, Susanna: Osseetit pyrkivät vimmatusti eroon Georgiasta HS.fi. 17.12.2006. Viitattu 9.8.2008.
  31. ↑ Etelä-Ossetiassa kuusi kuollut tulituksessa Yle.fi. 1.8.2008. Yle. Viitattu 9.8.2008.
  32. ↑ Etelä-Ossetia perui rauhanneuvottelut Georgian kanssa viime tingassa Yle.fi. 6.8.2008. Yle. Viitattu 9.8.2008.
  33. ↑ a b Georgian tulitauko kesti vain hetken Yle.fi. 7.8.2008. Yle. Viitattu 9.8.2008.
  34. ↑ a b c d e The First Peace-Keeping War Kommersant.
  35. ↑ a b c Russian jets attack Georgian city as battles rage MSNBC. 9.8.2008. MSNBC News Services. Viitattu 9.8.2008. (englanniksi)[vanhentunut linkki]
  36. ↑ Asiantuntija: Georgian hyökkäys sisäpoliittinen temppu HS.fi. 9.8.2008. Viitattu 9.8.2008.[arkistolinkki]
  37. ↑ Dangerous proxy war gains an international dimension 9.8.2008. Guardian.
  38. ↑ Georgia, Russia continue battle over breakaway territory CBCnews.ca. 9.8.2008. Viitattu 9.8.2008. (englanniksi)
  39. ↑ Näin kommentoi tutkija Pekka Visuri Ylen Ykkösaamu -radiolähetyksessä 13.8.2008 http://areena.yle.fi/toista?id=1424274
  40. ↑ Venäjän armeijan tiedote mil.ru. 8.8.2008. Viitattu 9.8.2008. (venäjäksi)
  41. ↑ a b Fighting intensifies in South Ossetia Financial Times. Viitattu 11.8.2008.
  42. ↑ Width, Terhi: Selkkaus laajenee jatkuvasti HS.fi. 8.8.2008. Viitattu 9.8.2008.
  43. ↑ a b Russia Marches into South Ossetia Spiegel. 8.8.2008. Viitattu 11.8.2008. (englanniksi)
  44. ↑ Russia& Georgia at War! 8.8.2008. (osa 2/10) (video) (kohta 8:14) YouTube. 8.8.2008. Viitattu 11.8.2008. (englanniksi)
  45. ↑ UN fails to agree on Georgia violence The Australian. 8.8.2008. Viitattu 11.8.2008. (englanniksi)
  46. ↑ Война в Южной Осетии 9.8.2008. Lenta.ru. Viitattu 9.8.2008. (venäjäksi)
  47. ↑ Russia volunteers poised to join battle for separatists' capital Tskhinvali Kommersant. Viitattu 13.8.2008. (englanniksi)
  48. ↑ Newsgeorgia.ru
  49. ↑ Sadulayev, Musa: Georgia says Russian aircraft bombed its air bases Yahoo News. 8.8.2008. Viitattu 9.8.2008. (englanniksi)
  50. ↑ Georgia declara el estado de guerra en el segundo día de la ofensiva del Ejército ruso 9.8.2008 18.09 (CET). El Mundo. Viitattu 11.8.2008. (espanjaksi)
  51. ↑ Kiivaat taistelut jatkuvat Etelä-Ossetiassa, alueella täysi sotatila MTV3.fi. 8.8.2008. MTV3. Viitattu 9.8.2008.
  52. ↑ a b c Venäjä: Taisteluissa ainakin 2 000 kuollutta HS.fi. 8.8.2008. Viitattu 9.8.2008.
  53. ↑ Analysts' view: Security experts on South Ossetia fighting Reuters. 8.8.2008. Viitattu 9.8.2008. (englanniksi)
  54. ↑ a b Robinson, Matt: Georgia calls for ceasefire in S. Ossetia fighting Reuters. 9.8.2008. Viitattu 9.8.2008. (englanniksi)
  55. ↑ Saakashvili väläyttää tulitauon mahdollisuutta Yle.
  56. ↑ Hs.fi
  57. ↑ Russian Navy carries out Black Sea anti-terror exercise en.rian.ru.
  58. ↑ a b Russian jets attack Georgia as Moscow-US tensions worsen news.smh.com.au.
  59. ↑ Russian military carries out operation in western Georgia news.smh.com.au.
  60. ↑ 'Russian troops withdraw from Georgian port region' Reuters. Viitattu 13.8.2008.
  61. ↑ 'Russian – Georgian War at Sea' Turkish Navy. Viitattu 13.8.2008.
  62. ↑ a b U.S. military aircraft bring 800 Georgian troops home from Iraq en.rian.ru.
  63. ↑ a b Georgian army flees in disarray as Russians advance The Times.
  64. ↑ Reuters.com
  65. ↑ hs.fi
  66. ↑ Medvedev lopettamassa sotatoimet
  67. ↑ Hs.fi Venäjän ja Georgian tulitauko rakoili
  68. ↑ a b c d e nukri.org
  69. ↑ Times Online
  70. ↑ Independent.co.uk
  71. ↑ kommersant.com
  72. ↑ BBC.co.ukIndependent.co.uk: Ossetian militias looting georgian villages
  73. ↑ hs.fi: Ossetiassa hyökätään siviilejä vastaan
  74. ↑ Iltalehti.fi
  75. ↑ Iltalehti.fi
  76. ↑ Yle.fi Uutiset
  77. ↑ Georgia and Russia Cut Diplomatic Ties, The New York Times, 29.8. 2008
  78. ↑ a b c d e f Rossiiskaja Gazeta: Russia Beyond the Headlines (venäjäksi)
  79. ↑ mod.gov.ge
  80. ↑ rian.ru
  81. ↑ Interfax.ru
  82. ↑ Ossetia.ru
  83. ↑ Xinhuanet.com
  84. ↑ New York Times
  85. ↑ Telegraph.co.uk
  86. ↑ hs.fi: Yhdysvallat lähetti Georgialle ison avustuspaketin
  87. ↑ hs.fi: Venäjä rikkoo tulitaukoarferl.org
  88. ↑ Rossiiskaja Gazeta
  89. ↑ Turkey agrees to supply Georgia electricity: source Reuters. 8.8.2008. Viitattu 9.8.2008. (englanniksi)
  90. ↑ Stubb: Venäjä ja Georgia käytännössä sodassa MTV3.fi. 8.8.2008. Viitattu 10.8.2008.
  91. ↑ Stubb ei usko nopeaan rauhaan Kaukasuksella MTV3.fi. 9.8.2008. Viitattu 10.8.2008.
  92. ↑ a b Georgian olympiajoukkue harkitsi vetäytymistä kisoista HS.fi. 9.8.2008. Viitattu 10.8.2008.
  93. ↑ Stubb matkustaa Georgiaan tänään sunnuntaina Yle.mobi. 10.8.2008. Yleisradio. Viitattu 10.8.2008. (suomeksi)
  94. ↑ Hs.fi: Bildtin lausunto
  95. ↑ Bush: Russian response to Georgia "disproportionate" Reuters. Viitattu 13.8.2008.
  96. ↑ President Bush Discusses Situation in Georgia Whitehouse.gov. Viitattu 13.8.2008.
  97. ↑ Nueva alianza contra el Kremlin El País.
  98. ↑ NATO Says Georgia's Membership Prospects Intact RFE/RL.
  99. ↑ Mikhail Gorbachev: We had no choice Guardian. 13.8.2008. Viitattu 14.8.2008. (englanniksi)
  100. ↑ Georgia: Satellite Images Show Destruction, Ethnic Attacks, 29. elokuuta 2008, Human Rights Watch (englanniksi)
  101. ↑ Hs.fi Georgia: Venäjä saanut etniset puhdistukset lähes valmiiksi
  102. ↑ a b kommentaarii.ru
  103. ↑ Lenta.ru
  104. ↑ Digitoday, aleksi.moisio sanoma.fi, Creative Commons Nimeä-Ei muutoksia-Epäkaupallinen
  105. ↑ president.pl
  106. ↑ rsf.org
  107. ↑ rian.ru
  108. ↑ Russiatoday.com
  109. ↑ Securecomputing.net.au
  110. ↑ Commersant.com
  111. ↑ Yle: Azerbaidzhan keskeytti öljytoimitukset Georgian kautta
  112. ↑ http://www.rg.ru/2008/08/22/osetia-edelev.html
  113. ↑ http://www.rg.ru/2008/08/22/situaciya-anons.html
  114. ↑ http://www.rg.ru/2008/08/22/oon.html
  115. ↑ http://www.rg.ru/2008/08/22/osetia-topilin.html
  116. ↑ http://www.rg.ru/2008/08/22/posobia.html
  117. ↑ a b c http://www.rg.ru/2008/08/22/chinval-stroika.html
  118. ↑ http://www.rg.ru/2008/08/20/mironov-anons.html
  119. ↑ http://www.rg.ru/2008/08/22/shkola.html
  120. ↑ http://www.rg.ru/2008/08/22/osetiya.html
  121. ↑ a b http://www.ossetia.ru/news/stroiteli
  122. ↑ http://english.people.com.cn/90001/90777/90853/6488362.html
  123. ↑ Rossijskaja gazeta ("Российская газета" - Федеральный выпуск №4730 от 15 августа 2008 г. , Минск - Цхинвал, Петр Скобелев
  124. ↑ http://osinform.ru/news/8061-v-juzhnuju-osetiju-pribyli-mashiny-s.html
  125. ↑ formin.fi
  126. ↑ Russiatoday.com
  127. ↑ Life.ru
  128. ↑ rian.ru
  129. ↑ Venäjä hivutti rajaa Georgian kapinamaakunnassa Georgian mukaan Venäjä siirsi Etelä-Ossetian rajaa viime viikolla, Helsingin Sanomat 19.7.2015

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Georgian sota.
Georgian sota
Yleistilanne ja sotatoimet
Toimijoita
Keskeisiä paikkoja
Sotaharjoitukset
Aluksia
Humanitaarinen apuGeorgian humanitaarinen apu 2008
Aselepotarkkailu
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Georgian_sota&oldid=22670534”