Vuoden 2020 Armenian–Azerbaidžanin sota

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämän artikkelin nimi saattaa olla virheellinen. Ehdotettu uusi nimi on Toinen Vuoristo-Karabahin sota.
Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla.
Tarkennus: ensimmäinen sota käytiin 1988-1994
Vuoden 2020 Armenian–Azerbaidžanin konflikti
Osa Vuoristo-Karabahin konfliktia
Vihreällä Azerbaidžan, punaisella Armenia, keltaisella Artsakhin tasavalta, oranssilla Vuoristo-Karabah ja vaaleansinisellä Azerbaidžanin valtaamat alueet tällä hetkellä.
Vihreällä Azerbaidžan, punaisella Armenia, keltaisella Artsakhin tasavalta, oranssilla Vuoristo-Karabah ja vaaleansinisellä Azerbaidžanin valtaamat alueet tällä hetkellä.
Päivämäärä:

12. heinäkuuta 2020 – 10. marraskuuta 2020

Paikka:

Armenian ja Azerbaidžanin raja-alue.

Casus belli:

Aikaisemmat jännitteet ja Azerbaidžanin hyökkäys Vuoristo-Karabahiin.

Lopputulos:

Tulitauko ja Azerbaidžanin voitto.

Aluemuutokset:

Armenialaiset vetäytyvät miehittämiltään Azerbaidžanin alueilta, mutta osa Vuoristo-Karabahia jää edelleen Armenian haltuun.

Osapuolet

 Armenia

Muut:
Artsakhin tasavalta
Tukijat:
 Venäjä[1]

 Azerbaidžan

Muut:
 Turkki
Vapaan Syyrian armeija
Tukijat:
 Israel[2]

Tappiot

Ainakin 2 317 sotilasta kuollut.[3]

Lähes 2 800 sotilasta kuollut[4] ja ainakin 250 syyrialaista palkkasotilasta kuollut.[5]

Vuoden 2020 Vuoristo-Karabahin sota oli 12. heinäkuuta – 10. marraskuuta 2020 käyty aseellinen välienselvittely Azerbaidžanin ja Armenian tukeman, itsenäiseksi julistautuneen Artsakhin tasavallan välillä kiistanalaisella Vuoristo-Karabahin alueella. Se oli uusi alueen ratkaisemattoman konfliktin eskalaatio vuosina 1992–1994 käydyn Vuoristo-Karabahin sisällissodan jälkeen. Kansainvälisesti tunnustettua Azerbaidžanin aluetta hallitsee pääosin Artsakh, irtautunut valtio, jonka väestön enemmistö on etnisiä armenialaisia. Kyseessä oli myös jatkoa Armenian ja Azerbaidžanin rajakonfliktille vuonna 2016.

Sota juonsi juurensa Armenian ja Azerbaidžanin vanhoihin aluekiistoihin koskien Vuoristo-Karabahin aluetta.[6][1]

Konflikti alkoi 12. heinäkuuta 2020, kun Armenian ja Azerbaidžanin asevoimat ottivat yhteen maiden välisellä raja-alueella. Azerbaidžanin armeija eteni muun muassa lennokki-iskujen turvin. Armenialaiset torjuivat joitain Azerbaidžanin armeijan hyökkäyksiä. 18. marraskuuta oli Armenian puolelta kuollut 2 317 sotilasta. Satoja oli kateissa.[7] Azerbaidžanin tappiot olivat sen ilmoituksen mukaan lähes 2 783 kuollutta, ja yli 100 kateissa.[8][9] Siviilejä oli kuollut molemmin puolin yhteensä yli 140, yli 500 on haavoittunut.[10][11][12]

Molemmat osapuolet tulittivat myös toistensa kaupunkeja aiheuttaen siviiliuhreja ja melko suuria tuhoja kaupungeissa. Taistelut ajoivat pakoon Vuoristo-Karabahista ja Azerbaidžanin rajaseuduilta kymmeniä tuhansia siviilejä.

Rauha solmittiin 10. marraskuuta 2020.[13] Sen mukaan armenialaisille jää pääosin Vuoristo-Karabah, mutta armenialaiset joutuvat vetäytymään miehittämiltään Azerbaidžanin alueilta.

Tausta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoristo-Karabah oli ennen 1990-lukua Azerbaidžanin hallussa, mutta etnisesti enemmistöltään armenialainen.[14] Neuvostoliiton hajotessa 80-luvun lopulla alueella heräsi armenialainen nationalismi ja separatismi. Vuoristo-Karabahin autonominen hallinto järjesti kansanäänestyksen, jossa päätettiin liittyä Armeniaan. Armenialaisten ja azerien välinen kiista kärjistyi etnisiksi levottomuuksiksi ja lopulta Vuoristo-Karabahin sodaksi, jonka Armenia ja sen tukemat separatistit voittivat.[15]

Armenialaisten separatistien haltuun jäivät Vuoristo-Karabah sekä alueen ja Armenian välinen alue.[14] Separatistit muuttivat alueensa nimen Artsakhin tasavallaksi. Kansainvälinen yhteisö ei ole kuitenkaan hyväksynyt tai tunnustanut aluevaihdosta.[16] Armeniakaan ei taktisista syistä tunnusta Artsakhia osaksi itseään, vaikka alue onkin riippuvainen Armeniasta.[17]

Miehityksen jälkeen maiden välit ovat olleet huonot, mikä on johtanut useisiin yhteenottoihin. Vuoden 2016 rajakonfliktissa kaatui yli sata sotilasta.[18] Azerbaidžan on useita kertoja uhannut vallata Vuoristo-Karabahin takaisin, mutta pyrkinyt välttämään sotaa.[19] Maa on 2010-luvulla hankkinut aseita muun muassa Turkista, Israelista ja Venäjältä.[20][21]

Osapuolten taustatuki

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Turkki tuki avoimesti turkinsukuisten azerien asuttamaa Azerbaidžania.[22][23] Turkki myi vuonna 2020 Azerbaidžanille kuusi kertaa enemmän aseita kuin edellisenä vuonna.[24] Turkin asetoimitukset Azerbaidžaniin lisääntyivät varsinkin heinäkuussa, jolloin ensimmäiset taistelut puhkesivat.[25] Turkin tukemalla Vapaan Syyrian armeija -palkka-armeijalla oli rintamalla arviolta 1 500 taistelijaa Azerbaidžanin tukena.[26] Israel tuki niin ikään Azerbaidžania, mutta sen tuki oli pitkälti aseiden toimittamista osittain maan puolustuspoliittisten intressien vuoksi.[27] Israel jatkoi asekauppojaan Azerbaidžanin kanssa läpi konfliktin.[28]

Venäjä on myynyt vuosia aseita molemmille maille, mutta sillä on läheisemmät suhteet Armenian kanssa. Maiden välillä on puolustussopimus. Venäjällä on Armenian alueella myös sotilastukikohta, mutta maa ei antanut suoraa tukea Armenialle.[22][29] Se ilmaisi huolensa yhteenotoista ja vaati osapuolia lopettamaan taistelut ja pyrki hakemaan ratkaisua avustamalla tulitaukoneuvotteluissa.[29]

Rajakahakoita

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Heinäkuun välikohtaukset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Armenialaisten ampumien kranaattien sirpaleita.
Vapaaehtoisia armenialaissotilaita siirtymässä Vuoristo-Karabahille.

Ensimmäiset yhteenotot osapuolten välillä tapahtuivat Vuoristo-Karabahin alueen ulkopuolella, maiden raja-alueen pohjoisosissa Tovuzin alueella Azerbaidžanissa ja Tavušin alueella Armeniassa.[18] Armenian mukaan azerbaidžanilaiset ylittivät Tavushin alueella 12. heinäkuuta 2020 noin kello 12:30 maiden välisen rajan UAZ-autolla. Ajajat pakenivat armenialaisten ammuttua varoituslaukauksia. Armenialaiset tuhosivat tyhjän ajoneuvon.[30][31] Molemmat maat syyttivät toisiaan konfliktin aloittamisesta.[32] Ulkopuoliset valtiot ilmaisivat huolensa tilanteesta ja vaativat Armeniaa ja Azerbaidžania rauhoittamaan tilanteen.

16. heinäkuuta mennessä kumpikin osapuoli oli menettänyt useita sotilaita.[33] Myös alueen siviilit olivat uhattuina.[34] Välikohtaukset jatkuivat koko heinäkuun ajan. Taisteluja käytiin pääosin tykistöllä ja lennokeilla. Azerit tuhosivat armenialaisten panssareita ja asemia Turkista ja Israelista hankkimiensa lennokkien avulla. Ainakin 16 sotilasta sai surmansa.[35][32] Molemmat osapuolet kertoivat ampuneensa alas toistensa lennokkeja.[36][37][38]

Jännitteen kasvaminen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Levottomuuksien seurauksena Bakussa järjestettiin suuri mielenosoitus.[14] Turkki asettui näkyvästi Azerbaidžanin tueksi.[23]

Azerbaidžan alkoi koota vapaaehtoisia joukkoja elokuun alusta lähtien ja kutsui 21. syyskuuta armeijansa harjoituksiin ja "erityiskokoontumisiin".[39] Syyskuussa 2020 konflikti laajeni uudelleen sodan partaalle.[40][41]

Sota

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Vuoden 2020 Armenian–Azerbaidžanin sodan aikajana
Armenian joukkojen ampuma ohjus on osunut Ganjan kaupunkiin.

Sodan alku ja kulku

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Azerbaidžanin joukot hyökkäsivät Vuoristo-Karabahin alueelle laajalla rintamalla 27. syyskuuta.[42]

Ennen sodan syttymistä armenialaisten armeija vaikutti azerien armeijaa tehokkaammalta, sillä armenialaisten joukot olivat parempia ja johtaminen taitavampaa.[43]

Azerbaidžanin armeija käytti hyökkäyksessä modernille sodankäynnille tyypillisesti tykistöä, ohjuksia ja lennokkeja. Näillä iskettiin armenialaisten maastoon linnoitettuja panssarivaunuja ja ilmapuolustusta vastaan myös syvällä selustassa.[44] Lennokeiden tiedustelutiedon avulla azerit pystyivät ohjaamaan tykistön, raketinheitinten ja ohjusten tulen siltoihin ja muihin kohteisiin. Näiden tuhoaminen esti aseiden ja joukkojen täydennyksiä armenialaisten etulinjaan. Päin vastoin azerit kykenivät antamaan täydennyksiä tykistölleen.[43][45]

Lennokit olivat tehokkaita, koska maasto oli niille sopivaa ja armenialaisten ilmatorjunta vähäistä.[46] Armenialaisten ilmatorjuntaohjukset eivät soveltuneet kovin hyvin pienten lennokkien tuhoamiseen.[43] Armenialaisilla ei ollut myöskään lennokkien radioliikenteen häirintälaitteita.[43]

Azerbaidžan onnistui paljastamaan Armenian ilmapuolustusta hankkimalla ilmavoimiinsa laivastollisen vanhoja, alun perin neuvostovalmisteisia Antonov AN-2 kaksitasolentokoneita. Ne lensivät automaatti- ja etäohjauksessa matalalla ilmapuolustuksen yläpuolella. Kun Armenian ilmatorjunta ampui niitä, korkeammalla lentäneet Azerbaidžanin lennokit tunnistivat ilmatorjunnan asemat tarkasti ja tuhosivat ne.[47]

Lennokit mahdollistivat azerien hitaan etenemisen niin, ettei syntynyt salamasodalle tyypillistä vaaraa huollon katkeamisesta. Toisaalta nekään eivät riittäneen täysin murtamaan ainakaan alkuvaiheessa armenialaisten puolustusta.[48] Armenialaiset pudottivat joitakin azerien lennokkeja.[49] Alusta alkaen konfliktissa oli myös modernin informaatiosodan piirteitä. Molemmat osapuolet jakoivat verkossa videoita iskuistaan.[44]

Azerbaidžan käytti Nato-joukkojen Afganistanissa kehittämää ja Turkin välittämää sotataktiikkaa, jossa hyökkääjinä toimivat pienet, noin kahdentoista erikoistuneen sotilaan kommandoryhmät.[47]

Azerien pommitus osui sekä sotilas- että siviilikohteisiin Vuoristo-Karabahin pääkaupungissa Stepanakertissa.[50] Armenian mukaan taisteluihin osallistui Syyriassa taistelleita Turkin avustamia palkkasotureita.[51][52] Eri lähteet, esimerkiksi ihmisoikeusjärjestö SOHR vahvistivat tiedon,[53][54] mutta Azerbaidžan kiisti väitteet.[55] Armenia julisti sotatilan sekä Armeniaan että Vuoristo-Karabahiin.[40][41] Armenian mukaan Azerbaidžan hyökkäsi Vuoristo-Karabahin alueelle. Azerbaidžanin mukaan maalla on ollut tarkoituksenaan vain puolustaa kansalaisiaan.[41] Molemmat maat julistivat syyskuun lopulla sotatilalain ja mobilisoivat joukkojaan.[56][57]

Kaupunkien tulitus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

2. lokakuuta Azerbaidžanin armeija alkoi tulittaa raskain asein Stepanakertin kaupunkia.[58] Armenia vastasi tähän ampumalla ohjuksia Azerbaidžanin toiseksi suurimpaan kaupunkiin Gəncəän.[59] Puolin ja toisin kuoli kymmeniä siviilejä, satoja haavoittui. 4. lokakuuta Azerbaidžanin armeija valtasi Cəbrayılin kaupungin.[60] 7. lokakuuta mennessä Vuoristo-Karabahista oli paennut jopa 75 000 siviiliä.[61]

Kansainvälinen yhteisö yritti lokakuun alussa moneen otteeseen selvitellä konfliktia, mitä Azerbaidžan ja Turkki vastustivat.[62] Armenia halusi pysäyttää taistelut tulitaukoon. Azerbaidžanin ehto taistelujen lopettamiselle oli se että armenialaiset luovuttavat Vuoristo-Karabahin.[63] Tulitauot rikkoutuivat 10., 18. ja 26. lokakuuta.[64] [65][66]

Kaupunkien valtaaminen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Azerbaidžanin armeija jatkoi hidasta etenemistään teknisen ylivoimansa turvin. Lennokki-iskut tuhosivat armenialaisten kalustoa ja elävää voimaa. Armenialaiset puolestaan tuhosivat azerien panssareita[67] Azerit valtasivat Hadrutin 16. lokakuuta ja Füzulin seuraavana päivänä.[68][69] Presidentti İlham Əliyev ilmoitti sallivansa Vuoristo-Karabahin kulttuurin autonomian Azerbaidžanin osana.[70] Azerien armeija eteni lokakuun lopussa eteläisellä alueella.

Vuoristo-Karabahin sairaalat olivat täynnä sodassa haavoittuneita ja koronaviruspotilaita. Virus levisi kylmissä, kosteissa ja ahtaissa pommisuojissa. Lääkärit hoitivat sairaina potilaita levittäen tautia.[71] 28. lokakuuta armenialaisten ohjusisku tappoi 21 siiviiliä Bardassa.[72]

Azerien armeija käytti idempänä fosforiammuksia, mikä sytytti monia metsäpaloja.[73]

Azerbaidžanin armeija eteni 29. lokakuuta mennessä Şuşan eteläpuolisiin kyliin.[74] Tästä alkoivat rajut taistelut, joissa armenialaiset pyrkivät estämään Azerbaidžanin joukkojen tunkeutumisen Şuşan kaupunkiin. Şuşa on noin kahdeksan kilometrin päässä Vuoristo-Karabahin pääkaupungista Stepanakertista. Lisäksi sieltä lähti tie joka yhdisti Stepanakertin Armeniaan. Azerbaidžan ilmoitti 8. marraskuuta että sen armeija oli vallannut Şuşan.[75] Azerien joukot olivat enää 2–3 kilometrin päässä pääkaupunki Stepanakertista. Tällöin Armenian pääministeri päätti luovuttaa.

Rauhansopimus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kartta tilanteesta tulitauon hetkellä.

Armenia ja Azerbaidžan allekirjoittivat yöllä 10. marraskuuta sopimukset sodan lopettamisesta.[76] Myös Venäjän presidentti Vladimir Putin vahvisti sopimuksen. Venäjän oli määrä sijoittaa alueelle rauhanturvaajia.

Rauhansopimuksen mukaan Azerbaidžan pysyy konfliktin aikana haltuunsa ottamillaan Vuoristo-Karabahin alueilla. Armenia on myös luvannut vetäytyä useilta seutuun liittyviltä alueilta seuraavien viikkojen aikana. Armenialaisille jää silti suurin osa Neuvostoliiton aikaisesta Vuoristo-Karabahista. Stepanakert jää armenialaisille, Şuşa jää azereille.[77] Armenian ja Stepanakertin välille jää venäläisten valvoma reitti. Azerbaidžanin ja Nahitševanin välille jää myös venäläisten tarkkailema kulkutie. Venäläisiä rauhanturvaajia lähetetään partioimaan etulinjoja. Myös Turkki ehkä osallistuu rauhan säilyttämiseen.[78][79][80]

Sota luultavasti vahvisti Venäjän vaikutusvaltaa alueella, mutta näytti sen, että Venäjän on käytettävä siellä enemmän voimaansa.[80] Turkin ja Azerbaidžanin välille syntyy maayhteys.

Rauhaa rikottiin ensimmäistä kertaa 11. joulukuuta Hadrutin alueella.[81] Venäjä lähetti joukkojansa rauhoittamaan tilannetta alueelle.[81] Armenian mukaan Azerbaidžan hyökkäsi kahteen kylään.[81] Azerbaidžan ilmoitti, että se teki vain asianmukaisia vastatoimia Armenian provokaatiota vastaan ja rauhansopimusta kunnioitetaan yhä.[81]

Reaktiot

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Armenialaiset kärsivät sodassa ja rauhanteossa nöyryytyksen. [82][83]

Armenian pääministeri Nikol Pašinjanin mukaan rauha oli ”sanoinkuvaamattoman kivulias”. Azerbaidžanin presidentin mukaan Armenia antautui. Jerevanissa alkoi protesti rauhan takia. Suuttuneet protestoijat tunkeutuivat parlamenttitaloon ja hallituksen päämajaan rikkoen paikkoja. Protestoijat pahoinpitelivät parlamentin puhemiehen Ararat Mirzojanin.[80] Harvalukuinen poliisi ei puuttunut tapahtumiin. Pääministeri Pašinjan kehotti protestoijia palaamaan koteihinsa.[13]

Vuoristo-Karabahin johto on myöntänyt, että sopimus tehtiin viimeisellä hetkellä. Sen mukaan koko alue olisi menetetty alle viikossa.[80]

Rauhansopimus heikensi Armenian kansannousussa keväällä 2018 valtaan nousseen Pašinjanin asemaa. Osa sotilasjohdosta protestoi rauhaa. Rintaman toisella puolella Bakussa juhlittiin.[80]

Monet armenialaiset pakenivat Vuoristo-Karabahista rauhansopimuksen solmimisen jälkeen azerien kostoiskujen pelossa.[84] Osa jopa poltti talonsa vain sen vuoksi, etteivät azerit voi muuttaa niihin.[84][85]

Turkin pääministeri Recep Tayyip Erdoğan sanoi 10. joulukuuta 2020, että Azerbaidžanin taistelu Armenian kanssa ei ole vielä ohi.[86]

Armeija vaati 25. helmikuuta 2021 Pašinjanin eroa. Tämä erotti puolustusvoimien komentajan Onik Gasparjanin ja sanoi armeijan yrittävän vallankaappausta. Oppositiopuolue Vauras Armenia ilmoitti samana päivänä, että Pašinjanilla on viimeinen hetki erota, tai tilanteesta voisi seurata sisällissota.[87] Presidentti Armen Sargsjan kieltäytyi 27. helmikuuta erottamasta puolustusvoimien komentajaa sanomalla, ettei poliittista kriisiä voi ratkaista henkilöitä vaihtamalla.[88]

Armenian pääministeri Pašinjan ilmoitti 17. maaliskuuta 2021 aikaistavansa parlamenttivaalit, jotka pidetään kesäkuussa. Tarkoitus oli ratkaista maassa vallitseva poliittinen kriisi.[89] Pääministeri aikoi maaliskuun lopussa erota.[90]

Tulitauon rikkomus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Armenia väitti Azerbaidžanin hyökänneen kahteen kylään 12. joulukuuta. Azerbaidžan ilmoitti tehneensä vastatoimia provokaatioon, mutta kunnioittavansa muuten tulitaukoa.[91]

Jälkiseurauksia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tulitaukorikkomuksia esiintyi.[92][93] Osapuolet ja ulkovallat yrittivät neuvotella konfliktista.[94][95] Armenian mukaan azerit aloittivat laajan hyökkäyksen Vuoristo-Karabahiin 19. syyskuuta 2023.[96] Hyökkäys päättyi seuravaana päivänä tulitaukoon.[97] Tarkoitus oli neuvotella alueen liitrtämisestä Azerbaidžaniin.[98]

Vaikutukset siviiliväestöön

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Molemmat osapuolet pommittivat siviilialueita.[99] Armenia iski monta kertaa ohjuksin Azerbaidžanissa sijaitsevaan Gəncəän. Asuintaloja vaurioitui, kymmeniä siviilejä kuoli.[100] Vuoristo-Karabahissa sijaitsevasta Stepanakertista tuli aavekaupunki, josta suurin osa asukkaista pakeni ja jonka infrastruktuuri vaurioitui pahoin.[101] Kaupunki menetti sähkönsä 3. lokakuuta kokonaan intensiivisten pommitusten takia.[101] Alueen siviilit uskoivat, että Azerbaidžan kohdisti iskuja tahallisesti yhteiskunnan toiminnan kannalta kriittisiin osa-alueisiin heikentääkseen yleistä moraalia.[101] Azerbaidžan syytti Armeniaa vastaavanlaisesta toiminnasta, kun se pommitti Gəncəä.[99]

Amnestyn mukaan molemmat osapuolet käyttivät Vuoristo-Karabahissa rypälepommeja, jotka suurin osa maailman maista on sitoutunut kieltämään kokonaan.[47][101][102] Israel, Azerbaidžan ja Armenia eivät kuitenkaan ole mukana rypälepommien kieltosopimuksessa.[102] Kansainvälinen yhteisö on pyrkinyt aktiivisesti rajoittamaan rypälepommeja, sillä ne aiheuttavat suurta vaaraa siviileille etenkin pitkällä aikavälillä, sillä rypälepommin osat leviävät hyvin laajalle alueelle ja hyvin usein niistä kaikki eivät edes räjähdä tippuessaan maahan.[102]

Marraskuun alkuun mennessä noin 40 000 azeria ja 90 000 armenialaista oli paennut sodan takia kotoaan.[103][104]

Reaktiot

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Euroopan unioni Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja Charles Michel vaati väkivaltaisuuksien lopettamista ja osapuolten palaamista neuvottelupöytään.[41]
  • Venäjä Venäjän ulkoministeriö vaati osapuolia välittömästi pidättäytymään sotatoimista ja aloittamaan neuvottelut tilanteen rauhoittamiseksi.[40]
  • Ranska Ranskan ulkoministeriö kehotti molempia osapuolia lopettamaan levottomuudet.[41]
  • Turkki Turkin presidentti Recep Tayyip Erdoğan twiittasi Turkin tuomitsevan jyrkästi Armenian hyökkäyksen Azerbaidžania kohtaan.[41]
  • Nato Sotilasliitto Naton pääsihteeri Jens Stoltenberg kehotti Turkkia käyttämään vaikutusvaltaansa taisteluiden rauhoittamiseen ja ilmaisi huolensa taisteluiden kiihtymisestä.[105]
  • Kreikka Kreikka veti pois suurlähettiläänsä Azerbaidžanista vastalauseena Azerbaidžanin syytöksille, joissa maalaillaan Kreikan valmistelevan kyberhyökkäystä ja palkkaavan terroristeja hyökätäkseen Azerbaidžaniin.
  • Kanada Kanada rajoitti lennokkien vientiä Turkkiin, sillä se pelkäsi niiden päätyvän käytettäväksi konfliktissa.[106]

Lisäksi muun muassa Georgia[107], Saksa[108], Iran[109] ja Vatikaani[109] vaativat tilanteen rauhoittamista.

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b Neljä sotilasta kuollut Armenian ja Azerbaidžanin rajalla, Turkin ja Venäjän tukemien valtioiden välit kiristyvät entisestään (Käyttäjätunnuksella) Helsingin Sanomat. Viitattu 17.7.2020.
  2. ↑ Armenia recalls ambassador to Israel over arms sales to Azerbaijan Reuters. Viitattu 3.10.2020. (englanniksi)
  3. ↑ Armenia raises Nagorno-Karabakh conflict troop toll to 2,425. November 18, 2020
  4. ↑ Azerbaidzhan kertoi liki 2 800 sotilaan kuolleen Vuoristo-Karabahin sodassa
  5. ↑ Turkin tuki auttoi Azerbaidžaninia valtaamaan Armenialta alueita, Yle 13.11.2020.
  6. ↑ New skirmishes erupt on the border between Armenia and Azerbaijan france24.com. Viitattu 17.7.2020. (englanniksi)
  7. ↑ Armenia raises Nagorno-Karabakh conflict troop toll to 2,425 AP News. 18.11.2020. Viitattu 26.11.2020. (englanniksi)
  8. ↑ Azerbaidzhan kertoi liki 2 800 sotilaan kuolleen Vuoristo-Karabahin sodassa Ilta-Sanomat. 3.12.2020. Viitattu 3.12.2020.
  9. ↑ Ruslan Rehimov, 2,783 Azerbaijani soldiers martyred in Karabakh war AA World 3.12.2020 (englanniksi)
  10. ↑ Azerbaijan reports 60 civilian casualties since escalation in Karabakh started TASS. Viitattu 18.10.2020. (englanniksi)
  11. ↑ 8 civilians died in Artsakh following ceasefire agreement armenpress.am. Viitattu 18.10.2020. (englanniksi)
  12. ↑ Russia and Iran on ways to stop hostilities in Karabakh, overview of fighting English Jamnews. 3.11.2020. Viitattu 4.11.2020. (englanti)
  13. ↑ a b Vuoristo-Karabahin sodan osapuolet allekirjoittivat sopimuksen sodan lopettamisesta Yle Uutiset. Viitattu 10.11.2020.
  14. ↑ a b c Vuoristo-Karabahin konflikti on jatkunut 1980-luvulta hs.fi. Viitattu 4.10.2020.
  15. ↑ Vuoristo-Karabahin konfliktin kronologia global.finland. 10.7.2013 (päivitetty). Suomen ulkoasiainministeriö. Arkistoitu 5.3.2016. Viitattu 24.10.2013.
  16. ↑ Military occupation of Azerbaijan by Armenia rulac.org. 3.10.2020. Rulac: Rule of Law in Armed Conflicts. Viitattu 20.10.2020.
  17. ↑ Vuoristo-Karabahin konflikti on jatkunut 1980-luvulta leimahtivat juuri nyt? Helsingin Sanomat. 28.9.2020. Viitattu 29.9.2020.
  18. ↑ a b Uusi sota uhkaa aivan Euroopan rajalla iltalehti.fi. Viitattu 17.7.2020.
  19. ↑ Armenian ja Azerbaidžanin välillä ammuttiin tykeillä Yle Uutiset. Viitattu 29.9.2020.
  20. ↑ Azerbaijan Offered Turkish Drones, Missiles as Dispute with Armenia Escalates defenseworld.net. Viitattu 28.9.2020.
  21. ↑ Israel sells 'suicide drones' to Azerbaijan, pop video reveals Middle East Eye édition française. Viitattu 28.9.2020. (ranska)
  22. ↑ a b Turkey rejects 'superficial' Caucasus ceasefire calls reuters.com. Viitattu 3.10.2020. (englanniksi)
  23. ↑ a b Weise, Zia & Cienski, Jan & Herszenhorn, David M.: The Armenia-Azerbaijan conflict explained politico.eu. 28.9.2020. Politico. Viitattu 20.10.2020. (englanniksi)
  24. ↑ Ece Toksabay: Turkish arms sales to Azerbaijan surged before Nagorno-Karabakh fighting Reuters. 14.10.2020. Viitattu 14.10.2020. (englanniksi)
  25. ↑ Turkish arms sales to Azerbaijan catapulted ahead of Nagorno-Karabakh fighting - report Ahval. Arkistoitu 31.10.2020. Viitattu 14.10.2020. (englanniksi)
  26. ↑ Syrians Make Up Turkey’s Proxy Army in Nagorno-Karabakh foreignpolicy.com. Viitattu 13.10.2020. (englanniksi)
  27. ↑ Lehtitieto: Israelille käyttöoikeus lentotukikohtiin Iranin naapurissa hs.fi. Viitattu 13.10.2020. (suomeksi)
  28. ↑ Experts believe Israel unlikely to drop lucrative arms sales to Azerbaijan timesofisrael.com. Viitattu 13.10.2020. (englanniksi)
  29. ↑ a b What role is Russia playing in the Nagorno-Karabakh conflict? aljazeera.com. Viitattu 19.10.2020. (englanniksi)
  30. ↑ Raffi Elliott: Four Armenian servicemen killed as Azerbaijan renews crossborder attacks The Armenian Weekly. 15.7.2020. Viitattu 28.9.2020. (englanniksi)
  31. ↑ Azerbaijani Side Attempted to Attack Armenian Position (Arkistoitu – Internet Archive) lragir.am
  32. ↑ a b 4 Azerbaijani Troops Die in Clashes With Armenia nytimes.com. Viitattu 17.7.2020. (englanniksi)
  33. ↑ Armenian ja Azerbaidžanin yhteenotot jatkuneet jo monta päivää Yle Uutiset. Viitattu 29.9.2020.
  34. ↑ Uusi sota uhkaa aivan Euroopan rajalla iltalehti.fi. Viitattu 29.9.2020.
  35. ↑ Hauer, Neil: Armenia and Azerbaijan Are at War Again—and Not in Nagorno-Karabakh foreignpolicy.com. Foreign Policy. Viitattu 20.10.2020.
  36. ↑ Tamir Eshel: Downing an Azeri Strategic Drone Defense Update:. 23.7.2020. Viitattu 28.9.2020. (englanniksi)
  37. ↑ EurAsian Times Desk: Watch Now: Armenia Shoots Down Israeli Drone Operated By Azerbaijan Defence Forces EurAsian Times: Latest Asian, Middle-East, EurAsian, Indian News. 15.7.2020. Viitattu 28.9.2020. (englanniksi)
  38. ↑ Azerbaijani military downs 2 Armenian drones, aa.com.tr (englanniksi)
  39. ↑ Taisteluita Vuoristo-Karabahissa pohjustettiin jo aiemmin syksyllä Rauhanpuolustajat. 29.9.2020. Viitattu 12.10.2020.
  40. ↑ a b c Syttyikö sunnuntaina sota? Veriviholliset Kaukasiassa pommittavat toisiaan ja vannovat ikuista kostoa iltalehti.fi. Viitattu 27.9.2020.
  41. ↑ a b c d e f Armenia syyttää Azerbaidžania hyökkäyksestä Vuoristo-Karabahiin hs.fi. Viitattu 27.9.2020.
  42. ↑ Kofman, Michael & Nersisyan, Leonid: The Second Nagorno-Karabakh War, Two Weeks In warontherocks.com. 14.10.2020. War on the Rocks. Viitattu 21.10.2020.
  43. ↑ a b c d Tutkijan mukaan Vuoristo-Karabahin sota on varoitus Euroopalle verkkouutiset.fi. 29.11.2020. Viitattu 29.11.2020.
  44. ↑ a b Taistelut jatkuvat Kaukasuksella Yle Uutiset. Viitattu 29.9.2020.
  45. ↑ Military lessons from Nagorno-Karabakh: Reason for Europe to worry ECFR. Viitattu 29.11.2020. (englanti)
  46. ↑ Turkki pyrkii taistelulennokkien suurvallaksi Yle Uutiset. Viitattu 20.11.2020.
  47. ↑ a b c Technology, Tactics, And Turkish Advice Lead Azerbaijan To Victory In Nagorno-Karabakh RadioFreeEurope/RadioLiberty. Viitattu 20.11.2020. (englanniksi)
  48. ↑ Paul Iddon: Azerbaijan’s Growing Drone Arsenal May Have Led It To Believe It Has Edge Over Armenia Forbes. Viitattu 13.10.2020. (englanniksi)
  49. ↑ Armenian ja Azerbaidžanin vanhalla kiista-alueella leimahti jälleen Yle Uutiset. Viitattu 29.9.2020.
  50. ↑ Kuolonuhrien määrä lasketaan jo kymmenissä Vuoristo-Karabahista leimahtaneissa Armenian ja Azerbaidžanin taisteluissa Helsingin Sanomat. 27.9.2020. Viitattu 29.9.2020.
  51. ↑ Bethan McKernan: Syrian rebel fighters prepare to deploy to Azerbaijan in sign of Turkey’s ambition The Guardian. 28.9.2020. Viitattu 29.9.2020. (englanniksi)
  52. ↑ Hannah Lucinda Smith, Marc Bennetts, Richard Spencer: Nagorno-Karabakh clashes: Turkey sends Syrian mercenaries into combat against Armenians thetimes.co.uk. Viitattu 29.9.2020. (englanniksi)
  53. ↑ Armenia syyttää Turkkia hävittäjäkoneen alas ampumisesta Helsingin Sanomat. 29.9.2020. Viitattu 29.9.2020.
  54. ↑ Turkey sent 700 to 1,000 Syrian mercenaries to Azerbaijan: Reports Al Arabiya English. 29.9.2020. Viitattu 29.9.2020. (englanniksi)
  55. ↑ Azerbaijan denies Armenian ambassador claims that Turkey sent 4,000 Syrian fighters Al Arabiya English. 28.9.2020. Viitattu 29.9.2020. (englanniksi)
  56. ↑ Max Seddon & Laura Pitel: Armenia and Azerbaijan declare martial law and mobilise over enclave Financial Times. 27.9.2020. The Financial Times Limited. Viitattu 28.9.2020. (englanniksi)
  57. ↑ Kasperi Summanen: Azerbaidzan aloitti osittaisen liikekannallepanon verkkouutiset.fi. 28.9.2020. Viitattu 28.9.2020.
  58. ↑ Armenia väläyttää neuvotteluja tulitauosta Vuoristo-Karabahissa julkaisu=Yle Uutiset yle.fi. Viitattu 3.11.2020.
  59. ↑ Vuoristo-Karabahin taistelut laajentuvat Yle Uutiset. Viitattu 3.11.2020.
  60. ↑ Merve Gül Aydoğan Ağlarcı, Azerbaijan liberates Jabrayil town from Armenian occupation AA 4.10.2020
  61. ↑ Puolet Vuoristo-Karabahin asukkaista paenneet taisteluita: ”Rakennukset ja tiet ovat tuhoutuneet. Vaikka haluaisimme palata, emme voi” Ilta-Sanomat. 9.10.2020. Viitattu 3.11.2020.
  62. ↑ Vuoristo-Karabahin taisteluihin yritetään hieroa tänään rauhaa, yhteenotot jatkuvat mtvuutiset.fi. 8.10.2020. Viitattu 3.11.2020.
  63. ↑ Azerbaidžan: Ei tulitaukoa ennen kuin Armenia luovuttaa Vuoristo-Karabahin Azerbaidžan: Ei tulitaukoa ennen kuin Armenia luovuttaa Vuoristo-Karabahin. Viitattu 3.11.2020.
  64. ↑ Azerbaidžan ja Armenia syyttävät toisiaan juuri alkaneen tulitauon jatkuvasta rikkomisesta Helsingin Sanomat. 10.10.2020. Viitattu 3.11.2020.
  65. ↑ Ville Mäkilä: Armenia syyttää Azerbaidžania tulitauon rikkomisesta verkkouutiset.fi. 18.10.2020. Viitattu 3.11.2020.
  66. ↑ Vuoristo-Karabahiin yritetään jo kolmatta tulitaukoa Yle Uutiset. Viitattu 3.11.2020.
  67. ↑ Taistelut jatkuvat Kaukasuksella Yle Uutiset. Viitattu 3.11.2020.
  68. ↑ Azerbaijani Ministry of Defense releases a footage from Hadrut Karabakh Live map of Caucasus news today - Azerbaijan Armenia Georgia incidents - caucasus.liveuamap.com. Viitattu 3.11.2020. (englanniksi)
  69. ↑ Map Comparison: Progress Of Azerbaijani Advance In Nagorno-Karabakh Through 2 Ceasefires 18.10.2020. SouthFront. Arkistoitu 24.10.2020. Viitattu 3.11.2020. (englanniksi)
  70. ↑ Azeri president says Armenians can have ‘cultural autonomy’ aljazeera.com. Viitattu 3.11.2020. (englanniksi)
  71. ↑ "Suurin osa potilaista sairastaa pommisuojissa" Yle Uutiset. Viitattu 3.11.2020.
  72. ↑ Vuoristo-Karabahissa kuolleiden määrä kasvaa Yle Uutiset. Viitattu 3.11.2020.
  73. ↑ Fighting in Karabakh. Phosphorus bombs, forest fires English Jamnews. 3.11.2020. Viitattu 3.11.2020. (englanti)
  74. ↑ Azerbaidžanin joukot etenevät Vuoristo-Karabahissa, Putin puhui ympäröivien alueiden palauttamisesta Azerbaidžanille Helsingin Sanomat. 30.10.2020. Viitattu 3.11.2020.
  75. ↑ Azerbaidžan ilmoitti ottaneensa hallintaan tärkeän Shushan kaupungin Vuoristo-Karabahissa Yle Uutiset. Viitattu 8.11.2020.
  76. ↑ Putin: Vuoristo-Karabahiin on sovittu ”totaalinen tulitauko” Helsingin Sanomat. 10.11.2020. Viitattu 10.11.2020.
  77. ↑ The Saker: "Understanding the outcome of the war for Nagorno-Karabakh" 12.11.2020. SouthFront. Arkistoitu 13.11.2020. Viitattu 12.11.2020. (englanniksi)
  78. ↑ Armenia, Azerbaijan and Russia sign Nagorno-Karabakh peace deal BBC News. 10.11.2020. Viitattu 10.11.2020. (englanti)
  79. ↑ Andrew E. Kramer: Facing Military Debacle, Armenia Accepts a Deal in Nagorno-Karabakh War The New York Times. 10.11.2020. Viitattu 10.11.2020. (englanti)
  80. ↑ a b c d e Armenia taipui tulitaukoon Vuoristo-Karabahista: Mitä uusi sopimus tarkoittaa sille, Azerbaidžanille ja Venäjälle? Helsingin Sanomat. 10.11.2020. Viitattu 10.11.2020.
  81. ↑ a b c d Venäjän armeija kertoo, että Vuoristo-Karabahin tulitauko­sopimusta on rikottu is.fi. Viitattu 13.12.2020. (suomeksi)
  82. ↑ Tutkijat: Venäjän neuvottelema sopimus nöyryyttävä armenialaisille verkkouutiset.fi. 26.11.2020. Viitattu 26.11.2020.
  83. ↑ Venäläinen rauha Kaukasiassa: Vuoristo-Karabahin sota loppui, mutta konflikti jatkuu FIIA Finnish Institute of International Affairs. 26.11.2020. Viitattu 26.11.2020.
  84. ↑ a b Armenialaisia pakenee Vuoristo-Karabahista: "Ymmärsimme pian, että meillä ei ole vaihtoehtoa" mtvuutiset.fi. Viitattu 13.11.2020. (suomeksi)
  85. ↑ Palavat talot, autiot pihat – armenialaiset vetäytyvät alueilta, jotka siirtyvät tulitaukosopimuksessa Azerbaidžanille Helsingin Sanomat. 17.11.2020. Viitattu 17.11.2020.
  86. ↑ Turkin Erdogan: Azerbaidzhanin taistelu Armenian kanssa ei ole vielä ohi Uusimaa. 10.12.2020. Viitattu 11.12.2020.
  87. ↑ Armenian pääministeri syytti armeijaa vallankaappausyrityksestä ja erotti kenraaleja, oppositio varoitti sisällissodasta Helsingin Sanomat. 25.2.2021. Viitattu 25.2.2021.
  88. ↑ Armenian presidentti kieltäytyi erottamasta armeijan pääesikunnan päällikköä Ilta-Sanomat. 27.2.2021. Viitattu 27.2.2021.
  89. ↑ Nöyryytys Vuoristo-Karabahin sodassa ajoi Armenian ennenaikaisiin vaaleihin Helsingin Sanomat. 18.3.2021. Viitattu 18.3.2021.
  90. ↑ Armenian pääministeri eroaa, mutta jatkaa väliaikaisena pääministerinä Ilta-Sanomat. 28.3.2021. Viitattu 28.3.2021.
  91. ↑ Venäjän armeija: Vuoristo-Karabahin tulitaukosopimusta rikottu Yle Uutiset. Viitattu 13.12.2020.
  92. ↑ Vuoristo-Karabah | Armenian ja Azerbaidžanin rajalla ammuttiin jälleen, seitsemän sotilasta kuoli Helsingin Sanomat. 11.4.2023. Viitattu 19.9.2023.
  93. ↑ Vuoristo-Karabah | Neljä armenialaissotilasta kuoli Azerbaidžanin ja Armenian rajalla Helsingin Sanomat. 28.6.2023. Viitattu 19.9.2023.
  94. ↑ Vuoristo-Karabah | Armenia: Uusi sota Azerbaidžania vastaan ”erittäin todennäköinen” Helsingin Sanomat. 21.7.2023. Viitattu 19.9.2023.
  95. ↑ Vuoristo-Karabah | Azerbaidžan syyttää Venäjää Vuoristo-Karabahin tulitaukosopimuksen laiminlyönnistä Helsingin Sanomat. 16.7.2023. Viitattu 19.9.2023.
  96. ↑ Vuoristo-Karabah | Azerbaidžan aloitti Vuoristo-Karabahissa hyökkäyksen, Armenia syyttää etnisestä puhdistuksesta Helsingin Sanomat. 19.9.2023. Viitattu 19.9.2023.
  97. ↑ Vuoristo-Karabahiin on sovittu tulitauko – kymmeniä ehti kuolla Azerbaidžanin hyökkäyksessä Yle Uutiset. 20.9.2023. Viitattu 20.9.2023.
  98. ↑ Vuoristo-Karabah | Vuoristo-Karabahiin julistettiin tulitauko, armenialaiset separatistit laskevat aseensa Helsingin Sanomat. 20.9.2023. Viitattu 20.9.2023.
  99. ↑ a b Karabakh war leaves civilians shell-shocked and bitter bbc.com. Viitattu 16.10.2020. (englanniksi)
  100. ↑ Trench warfare, drones and cowering civilians: on the ground in Nagorno-Karabakh theguardian.com. Viitattu 16.10.2020. (englanniksi)
  101. ↑ a b c d Nagorno-Karabakh: Sirens, shelling and shelters in Stepanakert aljazeera.com. Viitattu 16.10.2020. (englanniksi)
  102. ↑ a b c Israeli-made cluster bombs used by Azerbaijan in Nagorno-Karabakh, says Amnesty middleeasteye.net. Viitattu 16.10.2020. (englanniksi)
  103. ↑ Nagorno-Karabakh conflict: Bachelet warns of possible war crimes as attacks continue in populated areas ohchr.org. Viitattu 9.11.2020.
  104. ↑ Nearly 90,000 people displaced, lost homes and property in Nagorno Karabakh armenpress.am. Viitattu 9.11.2020. (englanniksi)
  105. ↑ Nato kehottaa Turkkia käyttämään vaikutusvaltaansa Vuoristo-Karabahissa Mtv uutiset. Viitattu 5.10.2020.
  106. ↑ Azerbaijan says civilians killed by Armenia in Ganja: Live aljazeera.com. Viitattu 17.10.2020. (englanniksi)
  107. ↑ Georgia concerned with resumption of hostilities between Armenia, Azerbaijan agenda.ge. Viitattu 27.9.2020. (englanniksi)
  108. ↑ Armenia-Azerbaijan clashes: How the world reacted aljazeera.com. Viitattu 27.9.2020. (englanniksi)
  109. ↑ a b Foreign powers step up push for Nagorno-Karabakh ceasefire: Live Aljazeera. Viitattu 8.10.2020. (englanniksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Vuoden_2020_Armenian–Azerbaidžanin_sota&oldid=22668274”