Vasemmistonuoret
| Vasemmistonuoret | |
|---|---|
| Vänsterunga | |
|
|
|
| Perustettu | 31.12.1944 |
| Puheenjohtaja | Pinja Vuorinen |
| Pääsihteeri | Amro el-Khatib |
| Varapuheenjohtajat |
Jenny Kasongo (1. vpj.) Maiju Salminen (2. vpj.) |
| Ideologia | |
| Toimisto | Lintulahdenkatu 10, Helsinki |
| Äänenkannattaja | Libero (1945-2024) |
| Jäsenmäärä | n. 3 600[1] |
| Värit |
Punainen, tummanharmaa |
| Kansainväliset jäsenyydet | Euroopan vasemmistopuolue |
| Kotisivu |
vasemmistonuoret |
Vasemmistonuoret (ruots. Vänsterunga) on vuonna 1944 perustettu poliittinen nuoriso- ja kansalaisjärjestö. Se tekee Vasemmistoliiton nuorisotyötä, mutta ei ole Vasemmistoliiton jäsenjärjestö, eikä Vasemmistonuorten jäsenyys edellytä puolueen jäsenyyttä.
Vasemmistonuoret oli vuonna 2024 suurin poliittinen nuorisojärjestö noin 3 600 jäsenellään.[1] Vasemmistonuorten jäseneksi voivat liittyä 13–30-vuotiaat ja kannatusjäseniksi yli 30-vuotiaat. Jäsenyys on maksuton.[2]
Järjestö määrittelee itsensä punavihreäksi, feministiseksi ja sosialistiseksi. Omien sanojensa mukaan se vaikuttaa ”kaduilla ja kabineteissa” eli käyttää sekä parlamentaarisia että ulkoparlamentaarisia vaikuttamiskeinoja. Suoran toiminnan lisäksi Vasemmistonuoret tekee poliittista vaikuttamistyötä eri päätäntäelimissä.[3] Vasemmistonuorten tunnuslause on ”Vastarinta on luvallista. Jopa suotavaa”.
Vasemmistonuorten jäsenetulehtenä toimi Libero, joka ilmestyi vuodesta 1987 aina vuoden 2024 loppuun asti.[4]
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Tausta ja perustaminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vasemmistonuorten edeltäjän Suomen Demokraattisen Nuorisoliiton ensimmäinen osasto perustettiin 30.10.1944 Tampereella ja itse liitto 31.12.1944 Helsingin työväentalolla.[5][6] SDNL:n jäsenmäärä kasvoi nopeasti tuhansiin. Nuorisoliiton ensimmäisessä ohjelmassa vaadittiin nuorisolle kolmea oikeutta: oikeutta työhön ja taloudellisesti turvattuun elämään, oikeutta sivistykseen ja oikeutta yhteiskunnalliseen toimintaan.[7] Toukokuussa 1945 alettiin julkaista kerran viikossa ilmestyvää nuorisosanomalehti Terää, Liberon edeltäjää.[8]
Suomen Demokraattinen Nuorisoliitto oli Demokraattisen nuorison maailmanliiton perustajajäsen. DNML:n nuorisofestivaaleista tuli Nuorisoliiton kansainvälisen toiminnan kiintopisteitä.[7] Kansainvälinen nuorisofestivaali järjestettiin myös Helsingissä vuonna 1962.
1960-luvulla monet SDNL:n jäsenet olivat osa radikaalia nuorisoliikettä ja osallistuivat kansalaisjärjestöjen toimintaan. SDNL:n lehdessä Terässä alettiin julkaisemaan Neuvostoliittoa ja Saksan demokraattista tasavaltaa pilkanneita tekstejä. Lehden iskulauseisiin kuului ”sexillä sosialismiin”.[9]
Tšekkoslovakian miehitys ja taistolaisuus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vuonna 1968 Suomen Demokraattinen Nuorisoliitto tuomitsi Varsovan liiton toimet Tšekkoslovakiassa Prahan keväänä, samoin kuin Suomen Kansan Demokraattisen Liiton työvaliokunta ja Suomen Kommunistinen Puolue. Kuitenkin vähemmistö SDNL:n jäsenistä tuki Neuvostoliittoa ja SKP:n varapuheenjohtaja Taisto Sinisalon taistolaista politiikkaa. Erimielisyyksistä seurasi 1980-luvulle asti kestänyt jäsenistön kahtiajako. Järjestön jäsenmäärä oli 1960-luvun mittaan vähentynyt, mutta kääntyi vuosikymmenen lopulla taas nousuun.[10]
1970-luvulla SDNL oli kahtiajakautunut enemmistöläisiin ja vähemmistöläisiin, joiden tunnuksina toimi järjestöpaidat. Enemmistöläiset pitivät punaisia paitoja ja taistolainen vähemmistö sinisiä. Vähemmistöläiset perustivat Terä-lehden rinnalle oman Toveri-lehden. SDNL:n puheenjohtajaksi valittiin vuonna 1970 kompromissina osapuolten välillä Pekka Saarnio, joka oli puolueen sisäisen kamppailun ulkopuolella. Vaikka enemmistöläiset olivat koko 1970-luvun kaksintaistelun menestyneempi osapuoli, saivat vähemmistöläiset monia poliittisia tavoitteitaan läpi ja järjestön poliittinen ohjelma muokkautui marxismi-leninismin suuntaan.[10]
Poliittinen laululiike kasvatti SDNL:n suosiota 1970-luvun alussa. Lauluyhtye Agit Prop perustettiin kertaluontoiseksi kokoonpanoksi SDNL:n Uudenmaan piriin edustajaksi Berliinin poliittisen laulun festivaaleille vuonna 1970.[11]
Kivuliaat vuosikymmenet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]1980-luvulle tultaessa SDNL:n jäsenmäärä romahti. Syynä tähän oli väsyminen vähemmistön ja enemmistön vastakkainasetteluun; kyvyttömyys itsekritiikkiin ja järjestön uudistamiseen. Niin koululaisten ja opiskelijoiden kuin yhteiskunnan rakennemuutosta kokevan työläisnuorison kiinnostus politiikkaan väheni. Myös SDNL suuntautui enemmän kulttuuritoimintaan kuin puoluepolitiikkaan osallistuen niin punk-liikkeeseen, Euro-ohjuksia vastustaneeseen rauhanliikkeeseen kuin ydinvoiman vastaiseen liikkeeseen (jo ennen Tšernobylin ydinvoimalaonnettomuutta).[7]
Sosialistisen Työväenpuolueen linjaa tukenut Suomen Sosialistinen Nuorisoliitto päätti vuonna 1981 yhdistyä SDNL:ään.[12]
Vuoden 1985 liittokokouksessa taistolaiset vähemmistöläiset yrittivät saada järjestön haltuunsa, mutta voimasuhteet kokouksessa muodostuivat enemmistöläisten hyväksi luvuin 300-200. Tämä johti vähemmistöläisten osastojen erottamiseen 1980-luvun puolivälissä, jotka vuonna 1987 muodostivat Vallankumouksellisen Nuorisoliiton. Syyskuussa 1990 VKN päätti lopettaa toimintansa seuraavaan kesään mennessä, ja osastoja kehotettiin anomaan SDNL:n jäsenyyttä, joka käytännössä merkitsi taistolaisen vähemmistön häviötä.[13]
1990-luvulla SDNL:n toiminta muodostui kulttuuripainotteisemmaksi ja jäsenistöä yhdisti musiikkimaku, pukeutuminen ja elämäntapa. Toiminnassa oli yhä vähemmän työssäkäyviä ja puoluepolitiikasta kiinnostuneita nuoria. Järjestön pääteemoja oli kulttuurin lisäksi rasismin vastainen toiminta. SDNL:n vuonna 1995 järjestämän poliittisten laulujen kilpailun voitti Kerkko Koskinen kappaleella ”Ampukaa komissaarit, nuo hullut koirat”, jonka tulkitsevaksi yhtyeeksi perustettiin Ultra Bra.[14][15]
SDNL erosi Demokraattisen nuorison maailmanliitosta vuonna 1990.[14]
SDNL:stä Vasemmistonuoriksi
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vaikka SKDL, SKP ja SNDL yhdistyivät Vasemmistoliitoksi vuoden 1990 huhtikuussa, säilytti Suomen Demokraattinen Nuorisoliitto nimensä. Vuoden 1995 liittokokouksessa hyväksyttiin poliittinen ohjelma, jossa SDNL:n perustehtäväksi määriteltiin Vasemmistoliiton nuorisotoiminnan tekeminen. Järjestöstä jättäytyi pois monet niistä, jotka eivät kannattaneet Vasemmistoliittoa. Vastineeksi perustettiin uuden Suomen Kommunistinen Puolueen (1996) politiikkaa tukenut Kommunistinuoret, joka vaihtoi myöhemmin nimensä Sosialistiliitoksi.[14]
SDNL muutti nimensä Vasemmistonuoriksi toukokuun 1999 liittokokouksessa. Nimenmuutosta oli yritetty kahdessa aiemmassa liittokokouksessa, joissa esitykset oli kumottu.[16]
Linjaukset ja kannat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vasemmistonuoret määrittelee keskeisiksi arvoikseen sosialismin, demokratian, feminismin, punavihreyden ja kansainvälisyyden. Järjestön mukaan kyseiset tavoitteet eivät ole toisistaan erillisiä, vaan ne muodostavat kokonaisvaltaisen näkemyksen vapaammasta, inhimillisemmästä ja tasa-arvoisemmasta maailmasta.[17]
Vasemmistonuorten mielestä hyvässä yhteiskunnassa kenenkään ei tarvitse pelätä, ja kaikilla on mahdollisuus opiskeluun, työhön ja puhtaaseen ympäristöön varallisuudesta riippumatta. Vasemmistonuoret kannattaa pohjoismaisen hyvinvointivaltiomallin vahvistamista.[18] Vasemmistonuoret tukee työtaisteluita, kansalaistottelemattomuutta ja muuta suoraa toimintaa maailman parantamiseksi. Vasemmistonuorten mielestä yhteiskuntaa määrittää työn ja pääoman välinen ristiriita. Kapitalistisessa yhteiskunnassa ihmiset jakaantuvat luokkiin, jossa valtaosa joutuu myymään työvoimaansa elantonsa eteen, samalla kun pieni vähemmistö elää omistuksistaan ja sijoituksistaan saamillaan voitoilla. Vasemmistonuoret on osa punavihreää ympäristöliikettä.[17]
Vasemmistonuoret pyrkii rakentamaan maailmaa, jota ei määritellä kansallisuuksien, kulttuurien, uskonryhmien ja muiden ihmisryhmien välisten erimielisyyksien, vaan koko ihmiskunnan yhdenvertaisuuden kautta. Järjestö myös vastustaa sotaa, mutta ”historiassa on ollut ajanjaksoja, jolloin sorrettujen on ollut pakko tarttua aseisiin saavuttaakseen vapautensa”.[17]
Joulukuussa 2017 Vasemmistonuoret vaati Suomen valtion pyytävän anteeksi sisällissodan uhreilta ja omaisilta. Silloisen puheenjohtajan Hanna-Marilla Zidanin mukaan anteeksipyyntö olisi kansallisesti eheyttävä teko itsenäisyyden satavuotisjuhlan aikana ja kunnianpalautus uhreille ja näiden jälkeläisille.[19]
Organisaatio
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vasemmistonuorten puheenjohtajana toimiimilloin? Pinja Vuorinen, ensimmäisenä varapuheenjohtajana Jenni Suutari, toisena varapuheenjohtajana Ava Dahlvik[20] ja pääsihteerinä työskentelee Amro el-Khatib[21].
Vasemmistonuoret kuuluu European Network of Democratic Young Left -yhteistyöjärjestöön. Vuosina 2007-2009 ENDYL:n sihteeristö sijaitsi Suomessa ja oli Vasemmistonuorten vastuulla[22].
SDNL:n arkistoja säilytetään Kansan Arkistossa.
Lisäksi Vasemmistonuorilla on järjestön ja politiikan eri osa-alueisiin keskittyviä jaostoja ja työryhmiä. Jaostoista toimivat tällä hetkellä AgitProp-jaosto, kansainvälinen jaosto, sateenkaarijaosto, ruotsinkielinen jaosto ja työmarkkinapoliittinen jaosto.
Vasemmistonuorten valtakunnallisiin tapahtumiin kuuluvat esimerkiksi vuosittaiset Tammitapaaminen, nuorisoliittolaisleiri sekä "Opi perusasiat" ja "Opi lisää" -kurssit.
Piirijärjestöt
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vasemmistonuorten jäseniä ovat kaikki, jotka kuuluvat johonkin piirijärjestöistä. Lähes kaikki Vasemmistonuorten varsinainen toiminta tapahtuu piireissä.
- Etelä-Suomen Vasemmistonuoret, Helsinki
- Hämeen Vasemmistonuoret, Tampere
- Itä-Suomen Vasemmistonuoret, Joensuu
- Kainuun Vasemmistonuoret, Kajaani
- Keski-Suomen Vasemmistonuoret, Jyväskylä
- Lapin Vasemmistonuoret, Rovaniemi
- Pohjois-Pohjanmaan Vasemmistonuoret, Oulu
- Satakunnan Vasemmistonuoret, Pori
- Varsinais-Suomen Vasemmistonuoret, Turku.
Etelä-Suomen Vasemmistonuoret
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Etelä-Suomen Vasemmistonuoret on vasemmistonuorten suurin piirijärjestö. Siihen kuuluu viisi aktiivista paikallisosastoa: Helsingin Vasemmistonuoret, Espoon Vasemmistonuoret, Vantaan Vasemmistonuoret, Hyvinkään seudun Vasemmistonuoret ja Länsi-Uudenmaan Vasemmistonuoret.
Etelä-Suomen Vasemmistonuorissa toimii jalkapallojoukkue FC Merihaan betoni ja jääkiekkojoukkue HC Punakone. Järjestö pyöritti myös lähes kymmenen vuoden ajan Ääri-kuoroa. ESVN:n perinteisiin kuuluu muun muassa vuotuinen poliittisten nuorisojärjestöjen yhteinen jalkapalloturnaus ja jäsenten vappusauna.
Marraskuussa 2017 Etelä-Suomen Vasemmistonuoret järjesti Yläluokkasafari-nimisen linja-autoretken Suomen rikkaimmille asuinalueille, kuten Helsingin Kuusisaareen, Espoon Westendiin ja Kirkkonummen Sundsbergiin. Järjestön mukaan kyseessä oli ”luokkatietoinen tutkimusmatka yhteiskuntamme eksoottisimpaan ja tavallisille ihmisille tuntemattomaan kolkkaan, missä itsensä ökyalueille eristänyt yläluokka asustaa”. Järjestön mukaan on tärkeää muistuttaa, että ”suomalaisten keskuudessa elää toisten ahkeruudesta hyötyvä ja yhteistä etua polkeva ryhmä, vapaamatkustajien näkymätön joukko”.[23] Vasemmistonuorten toimistosihteerin Valter Södermanin mukaan safarin tarkoitus oli vihastuttaa, avata keskustelua ja provosoida.[24]
Hämeen Vasemmistonuoret
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Hämeen Vasemmistonuoret on vasemmistonuorten yksi laajimmista ja aktiivisimmista piirijärjestöistä, joka kattaa Hämeen, Pirkanmaan ja Vaasan vaalipiirien alueen. Siihen kuuluu [25]Tampereen Vasemmistonuoret ry., Lahden Vasemmistonuoret ry. sekä Vaasan vasemmistonuorten toimintaryhmä. Piiritoimisto sijaitsee Tampereella.
Itä-Suomen Vasemmistonuoret
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Itä-Suomen Vasemmistonuorten piiritoimisto sijaitsee Joensuussa. Piirijärjestöön kuuluu kymmenen paikallisosastoa: Etelä-Karjalan Vasemmistonuoret, Joensuun Seudun Vasemmistonuoret, Kuopion Vasemmistonuoret, Suur-Savon Vasemmistonuoret (Mikkeli), Savonlinnan Vasemmistonuoret ja Opiskelijat (Savonlinna), Outokummun Vasemmistonuoret, Pieksämäen seudun Vasemmistonuoret, Lieksan ja Nurmeksen Vasemmistonuoret, Etelä-Karjalan Vasemmistonuoret (Lappeenranta), Pohjois-Kymen Vasemmistonuoret (Kouvola) ja Etelä-Kymen Vasemmistonuoret (Kotka).
Keski-Suomen Vasemmistonuoret
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Keski-Suomen Vasemmistonuorten piiritoimisto sijaitsee Jyväskylässä. Piirijärjestöön kuuluu kolme paikallisosastoa: Suolahden Demokraattiset Nuoret, Suomen Demokraattisen Nuorisoliiton Jyväskylän Kaupunkijärjestö ja Äänekosken Vasemmistonuoret.
Lapin Vasemmistonuoret
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Pohjoisimman, ja pinta-alaltaan suurimman, Lapin piirin piiritoimisto sijaitsee Rovaniemellä. Lapin Vasemmistonuorilla (Lavanu) on paikallisosastoja ja toimintaa esimerkiksi Kemissä, Torniossa, Rovaniemellä ja Kittilässä.
Pohjois-Pohjanmaan Vasemmistonuoret
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Pohjois-Pohjanmaan Vasemmistonuorten (Popovanu) piiritoimisto sijaitsee Oulussa järjestötalolla. Piirijärjestöön kuuluu kolme perusosastoa: Oulun Vasemmistonuoret, Raahen seutukunnan Vasemmistonuoret sekä Kajaanin Vasemmistonuoret.
Pohjois-Pohjanmaan Vasemmistonuoret järjestää monenlaista toimintaa, esimerkiksi yhteiskunnallisen vaikuttamisen muotoja esittelevä Vaikuttamisen ABC -kurssin.
Satakunnan Vasemmistonuoret
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Satakunnan Vasemmistonuorten piiritoimisto sijaitsee Porissa. Piirijärjestöllä on kaksi aktiivista paikallisosastoa: Porin Vasemmistonuoret ja Rauman Vasemmistonuoret.
Varsinais-Suomen Vasemmistonuoret
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Varsinais-Suomen Vasemmistonuorten piiritoimisto sijaitsee Turussa. Piirijärjestöön kuuluu neljä aktiivista paikallisosastoa: Turun Vasemmistonuoret, Raision Vasemmistonuoret, Tenuva (Telakan nuoret vasemmistolaiset) ja Ung vänster i Pargas (Paraisten vasemmistonuoret), joka on Vasemmistonuorten ruotsinkielinen paikallisosasto.
SDNL:n ja Vasemmistonuorten puheenjohtajat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]SDNL:
- Yrjö Ahomaa 1945–1947
- Toivo Karppinen 1947–1952
- Markus Kainulainen 1952–1955
- Anna-Liisa Tiekso-Isaksson 1955–1964
- Ossi Sjöman 1964–1970
- Pekka Saarnio 1970–1976
- Markku Kärkkäinen 1976–1982
- Harri Moisio 1982–1985
- Rauno Merisaari 1985–1988
- Leena Ruotsalainen 1987–1991
- Marko Autio 1991–1995
- Marjo Katajisto 1995–1997
- Sanna-Kaisa Cortés Téllez 1997–2001
Vasemmistonuoret:
- Paavo Arhinmäki 2001–2005
- Jussi Saramo 2005–2009
- Dan Koivulaakso 2009–2011
- Li Andersson 2011–2015
- Anni Ahlakorpi 2015–2017
- Hanna-Marilla Zidan 2017–2019
- Liban Sheikh 2020–2021
- Pinja Vuorinen 2021–
Talous
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Opetus- ja kulttuuriministeriön yleisavustus nuorisojärjestöille[26]:
- 2012: 318 500 €
- 2013: 318 500 €
- 2014: 314 997 €
- 2015: 324 400 €
- 2016: 330 000 €
- 2017: 331 500 €
- 2018: 331 500 €
- 2019: 304 000 €
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Miten menee poliittisilla nuorisojärjestöillä? Demokraatti. 5.11.2024. Viitattu 7.11.2024.
- ↑ Vasemmistonuoret ry: Jäsenyys vasemmistonuoret.fi. Viitattu 7.3.2023.
- ↑ Vasemmistonuoret järjestönä Vasemmistonuoret | Vänsterunga. 7.4.2017. Viitattu 7.3.2023.
- ↑ Vastuullista journalismia Libero. Viitattu 7.3.2023.
- ↑ Suomen demokraattinen nuorisoliitto kansalliskirjasto.finna.fi. Viitattu 7.3.2023.
- ↑ Li: Juhlapuhe Vasemmistonuorten 70-vuotisjuhlissa Li Andersson. 31.12.2014. Viitattu 7.3.2023.
- ↑ a b c Iso-Markku, Perttu: Osa 1 – Laulua, urheilua ja nuorisopolitiikkaa. Libero, 31.12.2004. Vasemmistonuoret. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 7.3.2023.
- ↑ Fasismia vastaan demokratian puolesta Libero. 8.3.2014. Viitattu 7.3.2023.
- ↑ Hemmo Koskiniemi: Seksillä sosialismiin Uusi Suomi Puheenvuoro. 22.6.2012. Viitattu 7.3.2023.
- ↑ a b Iso-Markku, Perttu: Osa 2 – Punaviiniä ja sinipaitoja. Libero, 31.12.2004. Vasemmistonuoret.
- ↑ Agit Prop -yhtyeestä tunnettu Pekka Aarnio on kuollut Yle Uutiset. 14.5.2019. Viitattu 7.3.2023.
- ↑ Hynttyyt yhteen. Toveri, 1981, nro 7.
- ↑ Vallankumouksellinen Nuorisoliitto lopettaa. Tiedonantaja, 25.9.1990.
- ↑ a b c Iso-Markku Perttu: Osa 3 – Nuorisoliiton kivuliaat vuosikymmenet. Libero, 31.12.2004. Vasemmistonuoret. Artikkelin verkkoversio.
- ↑ Ultra Bra suojeli meitä kaikelta yle.fi. Viitattu 7.3.2023.
- ↑ SDNL:stä tuli Vasemmistonuoret KU. 24.5.2019. Viitattu 7.3.2023.
- ↑ a b c Poliittinen ohjelma Vasemmistonuoret.fi. 24.5.2015. Vasemmistonuoret. Arkistoitu 5.12.2017. Viitattu 5.12.2017.
- ↑ Vasemmistonuoret ry: Poliittinen ohjelma vasemmistonuoret.fi. 20.5.2007. Viitattu 28.9.2010.
- ↑ Vasemmisonuoret: Suomen pyydettävä anteeksi sisällissodan uhreilta ja omaisilta Kansanuutiset.fi. 4.12.2017. Kansan Uutiset. Viitattu 5.12.2017.
- ↑ Hallitus Vasemmistonuoret. 11.6.2019. Viitattu 19.1.2020.
- ↑ Yhteystiedot Vasemmistonuoret. 7.6.2019. Viitattu 19.1.2020.
- ↑ Vasemmistonuoret ry: Minna Minkkinen ENDYL:n hallitukseen vasemmistonuoret.fi. 11.4.2007. Viitattu 28.9.2010.
- ↑ "Kurkistus tavallisten ihmisten elämästä irralliseen maailmaan" – Vasemmistonuoret järjestää safarin yläluokan asuinalueille 3.10.2017. Kansan Uutiset. Viitattu 1.11.2017.
- ↑ Vasemmistonuorten ”yläluokkasafari” jalkautui Westendiin – paikallisten grillauskutsut torjuttiin tylysti: ”Matkan periaatteiden vastaista” 4.11.2017. Ilta-Sanomat. Viitattu 5.11.2017.
- ↑ Piirien toiminta Vasemmistonuoret ry. Viitattu 5.5.2024.
- ↑ Avustukset valtakunnallisten nuorisoalan järjestöjen toimintaan 1.4.2021. Opetus- ja kulttuuriminiseriö. Arkistoitu 21.10.2020. Viitattu 1.4.2021.
Kirjallisuutta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Viitanen, Reijo: Punainen aate, sininen vaate: Suomen Demokraattinen Nuorisoliitto 50 vuotta. SDNL, 1994. ISBN 9789529058358