Dan Koivulaakso

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Dan Koivulaakso
Dan Koivulaakso vuonna 2022.
Dan Koivulaakso vuonna 2022.
Henkilötiedot
Syntynyt1980
Poliitikko
Puolue vasemmistoliitto
Asema osastopäällikkö[1]
Vaalipiiri Helsingin vaalipiiri
Kotipaikka Helsinki
Aiheesta muualla
Virallinen sivu

Dan Koivulaakso (s. 1980[2]) on helsinkiläinen kansalaisaktivisti ja tietokirjailija. Hän toimi Vasemmistonuorten puheenjohtajana vuosina 2009–2011, Helsingin kunnanvaltuutettuna 2012–2021 ja opetusministeri Li Anderssonin kabinettipäällikkönä 2019-2021 ja valtiosihteerinä 2021–2023. Elokuusta 2023 lähtien Koivulaakso on toiminut Pohjoismaiden ministerineuvoston sihteeristössä Kööpenhaminassa kasvu- ja ilmasto-osaston päällikkönä.[3]

Tausta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Koivulaakso valmistui 2008 yhteiskuntatieteiden maisteriksi Tampereen yliopistosta pääaineenaan sosiaaliantropologia. Sittemmin hän on valmistunut kauppatieteiden kandidaatiksi Hanken Svenska handelshögskolanista.

Koivulaakso työskenteli 2000-luvulla eri kansalaisjärjestöissä, muun muassa Amnestyssa kampanjakoordinaattorina, Kansainvälinen vapaaehtoistyö ry:ssä pääsihteerinä sekä Vasemmistonuorten Palestiinaan suuntautuvan kehitysyhteistyöhankkeen koordinaattorina. Vuosina 2009-2011 Koivulaakso toimi myös puolueensa vasemmistoliiton äänenkannattajan Kansan Uutisten kolumnistina.[4]. Vuosina 2011–2019 hän työskenteli ammattiliitto Julkisten ja hyvinvointialojen liitossa.

Kansalaisaktivismi

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Koivulaakso mielenosoituksessa vuonna 2009.

Ennen työtään ammattiliitossa Koivulaakso oli aktiivinen mielenosoitusten järjestäjä. Koivulaakso on osallistunut muun muassa Vapaa liikkuvuus -verkoston toimintaan,[5] asumisen kalleuteen ja asunnottomuuteen liittyviin hankkeisiin sekä talonvaltauksiin.[6][7][8][9][10][11] Koivulaakso on ollut järjestämässä Euromayday-, Vapaa Helsinki- ja Murrostorstai 2009 -mielenosoituksia vuodesta 2007.[12][13][14] Keväällä 2010 Koivulaakso osallistui Vastavoima-ryhmän tempaukseen, jonka tarkoitus oli tukea Suomen Elintarviketyöläisten Liiton lakkoa: ryhmä teki helsinkiläiseen S-marketiin iskun, jossa leipiin liimattiin ”rikkurileipä"-tarroja. Kauppa hävitti leivät.[15] Hän pyöritti vuosien 2009 ja 2010 vasemmistonuorten puheenjohtajana ”Ilmianna pomosi” kampanjaa.[16]

Politiikka

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Koivulaakso sai vuoden 2011 eduskuntavaaleissa 1 667 ääntä eikä tullut valituksi.[17] Kunnallisvaaleissa 2012 Koivulaakso sai 1 211 ääntä ja pääsi Helsingin valtuustoon.[18]

Koivulaakson kasvoille sumutettiin Oulussa heinäkuussa 2012 kaasua, kun hän osallistui puhetapahtumaan äärioikeistosta.[19] Poliisi tutki tapausta pahoinpitelynä, poliittisten toimintavapauksien loukkaamisena ja kokouksen estämisenä. Epäilty oli vuonna 1990 syntynyt mies, jolla oli yhteyksiä äärioikeistolaiseen Suomen vastarintaliikkeeseen.[20][21][20][22] Koivulaakson mukaan sekä pippurisumutuksessa että myöhemmässä Jyväskylän kirjastopuukotuksessa poliisin epäiltynä on sama henkilö.[23] Henkilö on myöhemmin tuomittu teoista.

Vuoden 2015 eduskuntavaaleissa Koivulaakso ei tullut valituksi 2 610 äänellä.[24]. Vuonna 2017 hänet valittiin uudestaan Helsingin kaupunginvaltuustoon ja tarkastuslautakunnan puheenjohtajaksi.

Dan Koivulaakso johti eduskuntavaalien 2019 jälkeisissä hallitusneuvotteluissa Oikeusvaltion kehittäminen -alatyöryhmää. Tämän jälkeen julkisuuteen nousi vanhoja Vasemmistonuorten foorumeilta otettuja kuvakaappauksia kirjoituksista, joissa Koivulaakso puolusti poliittista väkivaltaa. Koivulaakso pahoitteli kirjoituksia ja sanoi, etteivät ne enää kuvaa hänen ajatteluansa.[25][26]

Elokuussa 2019 Koivulaakso valittiin yhdeksi opetusministeri Li Anderssonin viidestä erityisavustajasta ja Vasemmistoliiton ministeriryhmän sihteeriksi.[27] Kesäkuussa 2021 hänet nimitettiin valtiosihteeriksi.[28]

Vaalimenestys

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuntavaalit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eduskuntavaalit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Teokset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Kasvu ja ilmasto -osasto (VK) Pohjoismaiden ministerineuvosto. Viitattu 16.6.2024.
  2. ↑ Dan Koivulaakso | Into Kustannus intokustannus.fi. Viitattu 16.6.2024.
  3. ↑ Pohjoismaiden ministerineuvostoon viisi uutta päällikköä 4.7.2023. Pohjaoismaiden ministerineuvosto. Viitattu 16.6.2024.
  4. ↑ Koivulaakso, Dan: Koti on metropoli kansanuutiset.fi. 8.11.2009. Kansan Uutiset Oy. Viitattu 20.11.2009.
  5. ↑ Liikuntavirasto uhkaa häätää romanit Rajasaaresta vapaaliikkuvuus.net. Vapaa liikkuvuus -verkosto. Viitattu 20.11.2009.
  6. ↑ Saukkonen, Miika: Asuntopolitiikkaa sorkkaraudalla Voiman verkkolehti Fifi. 14.11.2008. Voima Kustannus Oy. Viitattu 20.11.2009.[vanhentunut linkki]
  7. ↑ Helsingin Vallilassa vallattiin talo MTV3.fi. 17.10.2009. MTV Oy. Viitattu 20.11.2009.
  8. ↑ Kaksi talonvaltausta vaatii huomiota asunnottomille HS.fi. 19.10.2008. Sanoma News Oy. Viitattu 20.11.2009.[vanhentunut linkki]
  9. ↑ Helsingin yliopiston päärakennus vallattiin yöksi HS.fi. 17.10.2008. Sanoma News Oy. Arkistoitu 19.6.2009. Viitattu 20.11.2009.
  10. ↑ Talonvaltaus osana Asunnottomien yötä kansanuutiset.fi. 14.10.2009. Kansan Uutiset Oy. Viitattu 20.11.2009.
  11. ↑ Mielenosoittajat valtasivat talon Vallilasta vartti.fi. 17.10.2009. Sanoma News Oy. Arkistoitu 19.10.2009. Viitattu 20.11.2009.
  12. ↑ Radikaalia lamavappua! vihrealanka.fi. 30.4.2009. Vihreä Lanka Oy. Viitattu 20.11.2009.
  13. ↑ Hagelin, Heidi: Nämä vappumarssijat haluavat yritykset vastuuseen taloussanomat.fi. 29.4.2009. Taloussanomat Oy. Viitattu 20.11.2009.
  14. ↑ MayDay-marssijat syyttävät poliisia provokaatiosta iltalehti.fi. 2.5.2008. Kustannusosakeypuheenjohtajahtiö Iltalehti. Viitattu 20.11.2009.
  15. ↑ Aktivistit merkitsivät ”rikkurileipiä” Helsingissä 3.6.2012. Yleisradio. Viitattu 8.2.2013.
  16. ↑ Saila Keskiaho: Kesäuusinta: Hymyile, olet töissä 22.7.2011. Voima-lehti. Viitattu 23.9.2014.
  17. ↑ Eduskuntavaalit 2011, ehdokkaat äänimääräjärjestyksessä yle.fi. 20.4.2011. Yleisradio. Arkistoitu 20.4.2011. Viitattu 29.5.2013.
  18. ↑ Dan Koivulaakso, ehdokkaan tiedot yle.fi. 28.10.2012. Yleisradio. Viitattu 19.11.2012.
  19. ↑ Oulussa kaasua sumuttanut on yhä karkuteillä. Helsingin Sanomat, 21.7.2012, s. A 4.
  20. ↑ a b Sumuteiskun poliisitutkinta valmistui Kaleva. 23.1.2013. Viitattu 31.1.2013.
  21. ↑ Veräjänkorva, Arto: Uhri: Oulun hyökkäys oli poliittinen 20.7.2012. Yle Oulu. Viitattu 1.2.2013.
  22. ↑ Poliisi: Oulun kaasuiskun motiivi vaikuttaa poliittiselta Lapin Kansa. 20.7.2012. Viitattu 1.2.2013.[vanhentunut linkki]
  23. ↑ Valta, Reijo: Äärioikeistosta Dan Koivulaakson tapaan Pois työpöydältä. 12.5.2013. Viitattu 11.5.2014.
  24. ↑ a b Tilastokeskuksen PX-Web-tietokannat (Valitse vaalit.) pxdata.stat.fi. Viitattu 6.1.2017.
  25. ↑ Vasemmiston Dan Koivulaakso pahoittelee vanhoja kir­joi­tuk­si­aan, joissa puolusti poliittisen väkivallan käyttöä – merkittävässä roolissa hallitusneuvotteluissa kaleva.fi. 13.5.2019. Kaleva. Viitattu 15.15.2019.
  26. ↑ Poliittista väkivaltaa ihannoinut vasemmistoliittolainen hallitusneuvotteluissa - Li Andersson: ”Hän on hyvin selvästi pahoitellut” iltalehti.fi. 15.5.2019. Iltalehti. Viitattu 15.15.2019.
  27. ↑ Li Anderssonille viisi erityisavustajaa Verkkouutiset.fi. 12.8.2019. I. Viitattu 15.8.2019.
  28. ↑ Viran täyttäminen vnk.fi. 29.6.2021. VNK. Viitattu 25.10.2021.
  29. ↑ Kuntavaalitulokset mtvuutiset.fi. Viitattu 10.8.2021.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Dan_Koivulaakso&oldid=22563048”