Unkarin historia

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Unkarin kolmas tasavalta)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Muinainen Unkari

Unkarin historia alkaa antiikin ajalta, jolloin sen alueella oli kaksi Rooman valtakunnan provinssia, Pannonia ja Daakia. Rooma menetti Pannonian 300-luvun lopulla, minkä jälkeen sen valtasivat ensin germaaniheimot, sitten slaavit ja eri paimentolaiskansat. Kaarle Suuren johtamat frankit ottivat vuoden 800 tienoilla haltuunsa alueen länsiosan etelä- ja itäosien ollessa löyhästi Bysantin ja Bulgarian vallassa. Unkarilaisten kielelliset esi-isät saapuivat nykyisen Unkarin alueelle 800-luvun lopulla.

Unkarin valtion perustajana pidetään Tapani Pyhää, joka kruunattiin Unkarin ensimmäiseksi kuninkaaksi vuonna 1000. Hän loi maahan vahvan valtiojärjestelmän ja teki kristinuskosta valtionuskonnon. Tapanin kuoltua maa joutui valtataisteluiden riivaamaksi ja joutui melkein Saksan ja Bysantinkin valloittamaksi, kunnes vuonna 1077 valtaan noussut László I Pyhä palautti järjestyksen maahan. Tämän jälkeen Unkari pysyi itsenäisenä kuningaskuntana 1500-luvulle saakka, kunnes se joutui 150 vuodeksi osmanivallan alle. Tämän jälkeen maasta tuli osa suurta Habsburgien monarkiaa. Vuonna 1867 Habsburgien imperiumista muodostettiin Itävalta-Unkarin kaksoismonarkia, jonka osana Unkarilla oli laaja itsehallinto. Maailmansotien välisenä aikana maa oli jälleen itsenäinen kuningaskunta, hallintojärjestelmältään varsin vanhoillinen. Maa päätyi yhteistyöhön Natsi-Saksan kanssa ja kuului toisen maailmansodan häviäjiin. Neuvostoliiton miehittämänä Unkarista muodostui Varsovan liittoon kuuluva kansandemokratia, Unkarin kansantasavalta. Länsimaiseen demokratiaan siirryttiin vuonna 1989. Vuodesta 1999 Unkari on kuulunut Natoon ja vuodesta 2004 Euroopan unioniin. Vuodesta 2010 lähtien pääministeri Viktor Orbán ja Fidesz-puolue ovat ajaneet maan demokraattisia instituutioita alas tehden muutoksia muun muassa perustuslakiin. Freedom House kuvailee Unkarin nykyistä hallintomuotoa osittain itsevaltaiseksi.[1][2]

Kansainvaellukset ja unkarilaisten maahantulo

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Unkarilaisten Unkariin tulon 1000-vuotismuistomerkki Budapestissä

Antiikin aikana nykyisen Unkarin tienoilla oli kaksi Rooman provinssia, Pannonia ja Daakia. Rooma menetti Pannonian 300-luvun lopulla, minkä jälkeen sen valtasivat ensin germaaniheimot, sitten slaavit. Suurelle alangolle levittäytyi paimentolaiskansoja, kuten hunnit, bulgaarit ja avaarit. Avaarit hallitsivat Karpaattien altaan aluetta 500-luvulta 700-luvulle, kunnes Kaarle Suuren johtamat frankit voittivat heidät vuoden 800 tienoilla. Frankit ottivat haltuunsa alueen länsiosan, jonne syntyi slaavilaisten vasallien ruhtinaskuntia, kuten Kroatia ja Määri. Etelä- ja itäosat olivat löyhästi Bysantin ja Bulgarian vallassa.[3]

Unkarilaiset elivät 800-luvulla vielä nykyisen Ukrainan lounaisosissa, mutta he oppivat tuntemaan tulevan kotimaansa sotaretkillä. Kun petsenegit hyökkäsivät unkarilaisten kimppuun, nämä ylittivät Karpaatit päällikköjensä Árpádin ja Kurszánin johdolla, todennäköisesti keväällä 895, ja ottivat valtaansa harvaan asutetun Suuren alangon. Kun Kurszan kuoli 904, Árpád pääsi yksin johtoasemaan. Unkarilaiset tuhosivat Määrin valtakunnan, voittivat Baijerin rajakreivin vuonna 907 ja valtasivat myös Transdanubian.[4][5]

Seuraavan puolen vuosisadan aikana unkarilaiset tulivat tunnetuksi ryöstöretkistään, jota he tekivät pitkin Länsi-Eurooppaa. He kärsivät kuitenkin ratkaisevan tappion Saksan kuninkaalle Otto I:lle vuonna 955, ja ryöstöretket lakkasivat vähitellen. Vuonna 973 ruhtinas Géza lähetti lähetystön keisari Otto IIn luo, ja seuraavana vuonna hän kääntyi perheineen kristinuskoon. Hänen poikansa Vajk kastettiin Tapaniksi (unk. István).[5][6]

Unkarin valtion synty ja keskiaika

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Unkarin kuningaskunta

Vuosina 997–1038 hallinnut Tapani Pyhä I (István) kruunattiin Unkarin ensimmäiseksi kuninkaaksi legendan mukaan joulupäivänä 1000 yöllä.[7] Samaan aikaan valtion ensimmäiset rajat astuivat voimaan, pääkaupungiksi nimettiin Esztergom ja kristinusko tuli maan viralliseksi uskonnoksi. Uskonpuhdistuksia jatkettiin vielä pitkälle Pyhä Tapanin valtakauden aikana. Tapani loi vakaan ja vahvan valtiojärjestelmän frankkilaiseen malliin. Häntä pidetään Unkarin valtion perustajana. Italialaissyntyinen Pyhä Gellért (Gerardus) saapui maahan Tapani Pyhän käännyttäessä maata kristinuskoon. Gellért kirjoitti Unkarin ensimmäiset teologiset teokset, hänestä tuli piispa ja hän perusti katedraalin ja luostarin. Näiltä ajoilta on myös varhaisin säilynyt unkarinkielinen kirjoitus, vuonna 1055 Balaton-järven pohjoisrannalle perustetun luostarin perustuskirja. Kuningas Tapanin kuoltua maa joutui valtataisteluiden riivaamaksi ja joutui melkein Saksan ja Bysantinkin valloittamaksi, kunnes vuonna 1077 valtaan noussut László I Pyhä palautti järjestyksen maahan. Piispa Gellért julistettiin pyhimykseksi kuningas Tapanin kanssa 20. elokuuta vuonna 1083 kuningas Pyhä Lászlón aloitteesta.[8] Nykyään elokuun 20. on Unkarin valtion juhlapäivä.

Sigismund Luxemburgilainen

Kuningas Andreas II oli yksi viidennen ristiretken johtavista hahmoista vuosina 1217–1218.[9] Vaikka itse ristiretki oli sotilaallisesti tappiollinen, ulkopoliittisesti se oli Unkarille ja kuninkaalle kannattava. Menestyksekkäästi ja itsevarmasti hallinneen László I Pyhän valtakauden jälkeen, 1200-luvun alussa Unkarin taloudellinen ja sisäpoliittinen tila kuitenkin heikkeni sen verran, että kuningas Andreas II joutui tekemään vuonna 1222 kultaisen bullan, joka määritteli aatelisten ja aatelittomien oikeudet. Oikeudet saivat kuitenkin pian väistyä, sillä mongolit (tataarit) hyökkäsivät vuosien 1241–1242 aikana Unkariin. Kyliä ja kaupunkeja – niiden joukossa Buda ja Pest – joutui ryöstelyn ja tuhoamisen kohteeksi. Kuningas Béla IV itsekin joutui pakenemaan Muhin taistelusta ja elämään lyhyen ajan piiloutuneena, kunnes mongolien ylikaani Ögödei yllättäen kuoli ja Unkarissa sotatoimia johtanut Batu-kaani veti joukkojaan maasta palaten Mongoliaan. Kuningas Béla IV palasi Budaan ja ryhtyi elvyttämään runneltua maata.[10] Tällöin alettiin rakentaa laajaa, kivilinnoja käsittävää puolustusjärjestelmää, joka nykyään ulottuu Unkarin naapurimaiden puolelle. 1200-luvun toisella puoliskolla Budasta tehtiin valtakunnan pääkaupunki.

Árpád-dynastian sammuttua 1301 maan hallitsijaksi tuli ranskalainen Anjou-suvun Kaarle Robert.[11] 1300-luvun alussa Unkarin sisäpoliittiset sekä taloudelliset kriisit uusiutuivat ja ainoastaan Kaarle Robert sai tilanteen hallintaansa. Hänen jälkeensä valtaistuimella seurasi poikansa Ludvig I Suuri joka laajensi sotatoimillaan isänsä vakauttamaa Unkarin valtakuntaa. Sigismund Luxemburgilainen noustuaan Unkarin kuninkaaksi onnistui myös saamaan Böömin ja myöhemmin Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan valtaistuimen. Hän yritti estää kirkon kahtiajakautumisen ja rauhoittamaan Ranskan ja Englannin kuninkaiden välejä sekä kävi osittain onnistuneita puolustustaisteluita Unkarin rajoja uhkaavien ottomaanien kanssa.

Matias Corvinuksen muotokuva

1400-luvun puolivälissä jälleen uusiutuvien hallitsijakiistojen vuoksi valtionhoitajaksi nimetty aatelinen ja ritari János Hunyadi löi armeijallaan Osmanien valtakunnan hyökkäyksen Nándorfehérvárin (nyk. Belgradin) taistelussa vuonna 1456. Hänen pojastaan Matias (Mátyás) Corvinuksesta tuli kuningas vuonna 1458 ja hänen aikanaan Unkari oli poliittisen ja kulttuurisen vaikutuksensa huipulla.[11] Buda oli tällöin renessanssikulttuurin johtava keskus. Matiaksen hallituskaudella Unkariin kuului muun muassa Ala-Itävalta, Steiermark, Määri ja Sleesia.

Matiaksen kuoltua kuoli unkarilaisten mielestä myös oikeus, sillä kuningas Matias miellettiin oikeudenmaisimmaksi kuninkaaksi. Syntyi sisäisiä kiistoja ja aatelisto alisti talonpoikia kovin ottein. Vuonna 1514 kansa nousi György Dózsan johdolla kapinaan, mutta se kukistettiin.[12] Maan olot vain kurjistuivat.

Osmanien valtakunta valmistautui uuteen sotaan ja vuoden 1526 Mohácsin taistelussa unkarilaiset kärsivät ankaran tappion. Lisäksi nuori kuningas Lajos II salamurhattiin taistelun jälkeen, jonka johdosta aatelisten välille puhkesi laajoja kiistoja sekä kaaos. Buda jätettiin täysin suojaamattomaksi ja näin osmanit tekivät ryöstelyrynnäkön kaupunkiin, josta kuningatar ja hovi ehdittiin evakuoimaan Bratislavaan hetki ennen heidän tuloa. Turkkilaiset valtasivat Budan pysyvästi vasta 1541. Unkari pirstoutui kolmeen osaan: länsiosat joutuivat Habsburgien hallintaan, Transilvaniasta tuli osmaneille veroja maksava autonominen ruhtinaskunta ja muut osat siirtyivät turkkilaisten valtaan, jossa taas unkarilaiset ja turkkilaiset ottivat jatkuvasti yhteen valloittelemalla pienempiä ja suurempia linnoja toisiltaan noin 150 vuoden ajan. Pirstoutumista edesauttoivat myös unkarilaisten aatelisten eripuraisuus. Unkarilla oli pitkään (sulttaanin lisäksi) kaksi yhtäaikaista, kiistelevää kuningasta, Transilvanian ruhtinas János Szapolyai sekä Ferdinand I Habsburg, myöhempi saksalais-roomalainen keisari.[12] Myös 1130-, 1310- sekä 1440-luvulla Unkarilla oli lyhyen ajan kaksi yhtäaikaista kuningasta.

Turkkilaisten mukana Unkariin kantautui kuitenkin myös monia hyviäkin asioita. Esimerkiksi kahvi, paprika, maissi, lisäksi suurin osa Unkarin nykyisistä kylpylöistä on rakennettu turkkilaisten aikana.

Habsburgien valta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Habsburgien valta Unkarissa
Á. Mányoki:Ferenc Rákóczi II:n (1676–1735) muotokuva

1686 länsivaltojen yhtyneet armeijat ajoivat turkkilaiset Budasta ja 1699 koko Unkarista. Habsburgit tulivat valtaan ja ottivat myös Unkarin kuninkaan arvonimen. Kuitenkaan Unkari ei muodollisesti missään vaiheessa kuulunut heidän hallitsemaansa Pyhään saksalais-roomalaiseen keisarikuntaan. Habsburgit antoivat muiden vähemmistökansalaisuuksien tulla maahan lieventämään unkarilaisten itsenäisyyshaluja. Se ei paljon vaikuttanut ja jo 1703–1711 käytiin Ferenc Rákóczi II:n johtama itsenäisyyssota.[13] Vähälukuisemmat ja ranskalaisten liittolaistensa jättämät unkarilaiset kuitenkin hävisivät sen.

Kapinan jälkeen seurasi poikkeuksellisen pitkä rauhan aika, jolloin Unkarin talous kehittyi pitkin harppauksin. Perustettiin tehtaita, teattereita ja sanomalehtiä. Pestin merkitys kansainvälisessä kaupassa kasvoi. Buda sai takaisin asemansa Unkarin hallinnon keskuksena. 15. heinäkuuta 1846 avattiin Unkarin ensimmäinen rautatieyhteys Pestin ja Vácin välille.[14] Ensimmäinen höyrylaiva laskettiin Tonavalle – hanketta rahoittaneen kreivi István Széchenyin ansiosta – 16. maaliskuuta 1831. Pian niitä tuli muillekin Unkarin merkittävimmille sisävesistöille (Tisza-joki 3. syyskuuta 1833, Balaton-järvi 21. syyskuuta 1846.) sekä Välimerelle (Unkarin Adrianmeren kaupunkeihin). Samoihin aikoihin aloitettiin Tonavan ja Tiszan säännöstely jatkuvien tulvien estämiseksi. Budapestin edustavin ja vanhin pysyvä silta, Ketjusilta, otettiin käyttöön vuonna 1849. Hanke oli niin myös Széchenyin ansiota ja toteutuksesta vastasivat englantilainen William Tierney Clark sekä skottilainen Adam Clark.

1800-luvun Unkarin hyvinvointi kuitenkin aiheutti sen, että rikkaat rikastuivat ja köyhät köyhtyivät. Unkarilaisuus oli jäämässä Habsburgien germaanisten vaikutteiden varjoon.

Vuoden 1848 kapinan johtajan Kossuth Lajosin (1802–1894) muotokuva

15.3.1848 unkarilaiset kävivät jälleen kapinoimaan vaatien itselleen itsehallintoa. Unkari julistettiin tasavallaksi ja valtionhoitajaksi valittiin Lajos Kossuth. Itävallan keisari Frans Joosef I kukisti kuitenkin kapinan Venäjän avulla ja teloitutti johtajat.[15] Unkarilaiset käyttivät kapinassa ensimmäistä kertaa punavihervalkoista lippuaan.

Suomalais-ugrilaisuus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1800-luvulla ja varsinkin kansallisromantiikan aikana 1870–1890-luvuilla, unkarilaisten jo muutenkin vahva kansallisuusaate voimistui entisestään. Unkarilaisten suomalais-ugrilaisuuden "löytyminen", kun eräät unkarilaiset tutkimusmatkailijat olivat vierailleet Suomen, Viron sekä muun Baltian ja Venäjän eri alueilla – esimerkiksi Antal Reguly 1839, Pál Hunfalvy 1869, nuorempi Jankó János 1896 ja Zoltán Kodályn vierailu Ilmari Krohnin vieraana – ja tehneet merkittäviä muistiinpanoja ja tallenteita erilaisista suomalaisista kansanperinteistä, kuten lauluista, kielestä sekä kulttuurista, jotka yllättävän paljon muistuttivat unkarilaisialähde?, kun taas vastaavaa samanlaisuutta ei löytynyt Unkarin naapurikansoilta. Saman joutuivat toteamaan 1800-luvulla Unkarissa vierailleet suomalaiset kansanperinne- ja kielentutkijat. M. A. Castrén pääsi lähemmin tutkimaan unkarin kieltä kansanperinnetutkija Antal Regulyn asuessa Suomessa ja Lapissa. Kahden maan kirjallisuus ja taide lähenivät toisiaan ja lukuisat suomalaiset taiteilijat, kuten esimerkiksi Eliel Saarinen (joka suunnitteli ensimmäiset kaarikadut Budapestiin), Akseli Gallen-Kallela, Yrjö Liipola, Ilmari Krohn, viettivät pitkiäkin aikoja Budapestissa ja muualla Unkarissa. Eräiden lähteiden mukaan J. L. Runebergiä olisi innoittanut Mihály Vörösmartyn 1836 sanoittama unkarilainen kansallissävelmä "Szózat" "Maamme laulua" sanoittaessa. Kalevala käännettiin unkariksi ensimmäisen kerran vuonna 1872. Se on tähän päivään asti pakollinen kirja Unkarin lukioissa. Muita koulussa opetettuja kirjoja ovat muun muassa Väinö Linnan Tuntematon sotilas sekä Mika Waltarin Sinuhe egyptiläinen.

Kaksoismonarkia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kärsittyään tappion Preussia vastaan vuoden 1866 sodassa Itävalta oli valmis sovintoon unkarilaisten kanssa. Seuraavana vuonna 1867 muodostettiin Itävalta-Unkarin kaksoismonarkia, jossa Unkari sai laajoja vapauksia ja oli tasavertainen Itävallan kanssa. Tarkoituksena oli vähentää unkarilaisten itsenäisyysintoa. Yhteistä oli ulko- ja puolustuspolitiikka ja rahalaitos. Lippuna oli Itävallan ja Unkarin värien yhdistelmä. Lisäksi vaakunassa oli kummankin maan vaakunat. Itävallan omat ehdot taas olivat muun muassa Unkarin siviililain uudistaminen. Etenkin talonpoikien sekä erilaisten vähemmistöjen asemaa parannettiin, mihin unkarilaiset aateliset aiemmin eivät olleet suostuneet etujensa menettämisen pelossa.

Valokuva Itäisestä Rautatieasemasta (Keleti pályaudvar) Budapestissa vuonna 1900.

Marraskuun 17. vuonna 1872 Budan, Óbudan ja Pestin kaupungit yhdistyivät yhdeksi Budapestiksi, josta tuli Unkarin hallinnon keskus. Kaksoismonarkian alkamisesta noin 50 vuoden ajan Unkari ja erityisesti sen pääkaupunki vaurastuivat merkittävästi. Kaupungin keskustaa ja sen muita asuinalueita suunniteltaessa pyrittiin usein ottamaan esimerkkiä pariisilaisesta kaupunginsuunnittelusta. 28. lokakuuta 1877 otettiin käyttöön Läntinen Rautatieasema (Nyugati pályaudvar). Budapestin kuuluisa oopperatalo sekä Itäinen Rautatieasema (Keleti pályaudvar) valmistuivat vuonna 1884. Kaupungin ensimmäinen – ja Lontoon jälkeen maailman toiseksi vanhin – metro avattiin vuonna 1896 sekä Imre Steindlin suunnittelema Parlamenttitalo, jonka rakentamiseen käytettiin yli 40 kg puhdasta kultaa, valmistui vuonna 1904.

Akseli Gallen-Kallela matkusteli Unkarissa vuosina 1907–1908.[16] Ketjusillan molemmissa päässä makaavat leijonapatsasparit ihastuttivat suomalaistaidemaalaria niin, että hän kiipesi yhtenä yönä leijonan selkään ja maalasi sillalta avautuvan Linnavuoren kuutamomaiseman. Siltavahti kutsui santarmit, jotka alkoivat kirjoittaa Gallen-Kallelalle sakkoa, kun hän veti povitaskustaan lapun ja ojensi sen vahdille. Lapussa luki unkariksi: "Täten sallin suomalaisen Akseli Gallen-Kallelan harjoittaa vapaasti taidettaan Unkarin Kuningaskunnan pääkaupungin kaikilla mahdollisilla yleisillä paikoilla. Fyysisen estämisen tai muun hänen työtään haittaavan seikan sattuessa Gallen-Kallela on oikeutettu pyytämään lähimmän santarmipartion suojelu- tai virka-apua. Budapestin poliisin ylipäällikkö." Gallen-Kallelan suomalaiset sekä Unkariin liittyvät maalaukset olivat unkarilaisten mielestä niin lumoavia, että vuonna 1908 Budapestissa pidettiin Gallen-Kallelan taidenäyttely, jossa oli esillä lähes 500 hänen teostaan. Näyttelyssä kävi noin 100 000 vierailijaa. Ketjusillan leijonapatsaan jalustaan - jonka selässä Gallen-Kallela oli istunut - kaiverrettiin kullanvärisellä tekstillä unkariksi ja suomeksi lyhyesti Gallen-Kallelan tarina. Kyseinen leijona kuitenkin murtui toisen maailmansodan pommitusten aikana, ja se siirrettiin Budapestin historian museoon. Kaiverrusta korvaamaan Budapestiin pystytettiin Gallen-Kallelan muistomerkki Tonavan rantakadun lähellä sijaitsevaan puistoon, Budan puolella (Budapest I. ker. Lánchíd utca 17, 47°29′48″N, 19°02′30″E.)

Itsenäistymisestä toiseen maailmansotaan

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Neuvostotasavalta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Trianonin rauhansopimus, punainen: uusien rajojen ulkopuolelle jäänyt alue, jossa unkarilaiset olivat enemmistönä.

Ensimmäisessä maailmansodassa Habsburgien valtakunta luhistui ja Unkarista tuli itsenäinen. Se oli kuitenkin joutunut häviäjien puolelle ja menetti alueistaan kaksi kolmasosaa: Slovakian Tšekkoslovakialle, maan itäosat kuten Transilvanian Romanialle ja maan eteläosat Jugoslavialle. Näihin sisältyivät kaikki Unkariin Itävalta-Unkarin osana kuuluneet alueet, joilla unkarilaiset eivät olleet enemmistönä, mutta samalla kolme miljoonaa unkarilaistakin jäi Unkarin rajojen ulkopuolelle. Uudet rajat vahvistettiin Trianonin rauhansopimuksella 1920.[17]

Unkarin viimeinen kuningas Kaarle IV (Károly) luopui vallasta ja sosialistien sekä tasavaltalaisten radikaalien hallitus julisti maan demokraattiseksi tasavallaksi 16. marraskuuta 1918, vaikka Unkari säilyttikin valtionmuotonsa – viiden kuukauden katkoksella – kuningaskuntana. Maan virallinen nimi, Unkarin kuningaskunta, säilyi toisen maailmansodan loppuun asti, vaikkei kuningasta ollutkaan ja valtion asioista päätti eduskunta. Mihály Károlyin johtama sosiaalidemokraattis-tasavaltalainen hallitus jäi kuitenkin lyhytikäiseksi.

Työläisten liikehdinnän ja maailmansodan voittajavaltojen paineessa sosiaalidemokraatit päättivät liittoutua vastaperustetun kommunistipuolueen kanssa ja nostivat sen johtajan Béla Kunin suoraan vankilasta valtion johtoon. Yhdistyneet sosiaalidemokraatit ja kommunistit julistivat Unkarin neuvostotasavallaksi 21. maaliskuuta 1919. Tuore neuvostotasavalta joutui kuitenkin pian sotaan Romanian, Serbian, Tšekkoslovakian ja amiraali Horthyn johtamien porvarillisten voimien kanssa. Romanialaiset ja Horthyn joukot marssivat lopulta Budapestiin ja kukistivat neuvostotasavallan 6. elokuuta 1919. Valtionhoitajaksi noussut konservatiivis-aristokraattinen Miklós Horthy hallitsi Unkaria vuoteen 1944.

Horthyn aristokratia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Amiraali Miklós Horthyn aikana Unkari oli virallisesti monarkia, mutta todellisuudessa sitä hallitsi valtionhoitaja. Horthy oli palvellut keisarillisessa laivastossa, mutta keisarikunnasta itsenäistynyt Unkari oli sisämaavaltio. Unkarilaiset sanoivat leikillään: "Unkari on kuningaskunta ilman kuningasta ja sitä johtaa amiraali, vaikka sillä ei ole rannikkoa."[18]

Unkarin vuosina 1938–1941 takaisin liitetyt alueet. Ruskea: Etelä-Slovakia (1938), kellanruskea: Karpatorutenia (1939), vihreä: Pohjois-Transilvania (1940), harmaa: Jugoslavialta vallatut alueet (1941).

Vuosina 1938–1940 Unkari onnistui saamaan takaisin osan Trianonin rauhassa menettämistään alueista. Sudeettikriisin yhteydessä Saksa ja Italia saivat aikaan Wienin ensimmäisen välitystuomion, jolla Unkariin liitettiin osa Etelä-Slovakiasta. Kun Saksa seuraavana vuonna valtasi Tšekkoslovakian, Unkari miehitti maan itäisimmän osan eli Karpatorutenian. Wienin 2. välitystuomiossa elokuussa 1940 Unkari sai vielä Romanialta Pohjois-Transsilvanian.[19]

Unkari yritti viimeiseen asti vältellä toiseen maailmansotaan liittymistä, mutta joutui kuitenkin liittymään vuonna 1941, kun Kassa-niminen kaupunki (Košice) joutui neuvostokoneiden pommitusten kohteeksi. Ei ole varmuutta, olivatko asialla oikeasti neuvostokoneet vai pelkästään naamioidut sellaiset, sillä sekä Saksa että Neuvostoliitto halusivat saada Unkarin puolelleen, joten on mahdollista, että kumpi vain maista oli saattanut suorittaa ilman ennakkovaroitusta tehdyn pommituksen.

Toinen maailmansota

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Toisessa maailmansodassa Unkari solmi Adolf Hitlerin Saksan kanssa kauttakulkusopimuksen ja pääsi valloittamaan takaisin tämän tuella vielä osan Trianonin rauhassa Jugoslavialle menettämistään alueista (Baranjan ja Backan alueet nykyisestä Serbiasta sekä Medimurjen ja Prekmurjen alueet nykyisestä Sloveniasta).[20]

Unkarin 2. armeija tuhoutui tammikuussa 1943 Don-joen seudulla. 200 000 miehestä liki 137 000 kuoli joko taistelussa neuvostojoukkoja vastaan tai erityisen koviin pakkasiin. Unkarille jäi enää kotirantaman lisäksi 1. ja 3. armeija, joista toinen oli Nuoliristi-nimisen fasistipuolueen vaikutteiden alainen. Valtionhoitaja Horthy estääkseen fasismin tai kommunismin jyräämisen maahan oli yrittänyt käydä muutamia salaisia neuvotteluja liittoutuneiden kanssa. Vastaukseksi hän sai, että liittoutuneiden lähimmät joukot kamppailivat vasta Keski-Italiassa, joten neuvotteluiden ei todettu tällöin vielä olevan ajankohtaisia. Pyydettiin kääntymään Moskovan puoleen. Todellisuudessa liittoutuneet ja Neuvostoliitto olivat jo sopineet Euroopan jakamisesta vuonna 1943 Teheranissa. Horthy yritti irtautua Hitlerin otteesta julistamalla Unkarin puolueettomaksi 1944. Saksa kuitenkin miehitti Unkarin maaliskuussa 1944 (operaatio Margareetta), ja satojatuhansia Unkarin juutalaisia lähetettiin keskitysleireille.

Kun neuvostojoukot vyöryivät kohti Budapestiä vuoden 1944 lopulla, Horthy teki aselevon heidän kanssaan. Natsit vastasivat nostamalla valtaan Ferenc Szálasin Nuoliristi-puolueen. Tämä hallitus jatkoi taistelua puna-armeijaa vastaan ja se moninkertaisti Budapestin tuhot. Kun neuvostoliittolaiset lopulta saivat kaupungin haltuunsa 13. helmikuuta 1945, kolme neljäsosaa sen rakennuksista oli raunioina.

Sodan jälkeen Unkari joutui luopumaan kaikista vuosina 1938–1941 takaisin valtaamistaan lisäalueista.[19] Näistä Karpatorutenia liitettiin nyt Neuvostoliittoon, muut samoihin valtioihin, joihin ne olivat kuuluneet ennen vuotta 1938. Unkarin rajat vahvistettiin vuonna 1947 Pariisin rauhansopimuksella. Ne olivat muutoin samat kuin Trianonin rauhassa määrätyt paitsi että Unkari joutui luovuttamaan Tšekkoslovakialle vielä pienen alueen Bratislavan läheisyydestä (Jarovcen, Rusovcen ja Čunovon kylät).[21]

Inflaatio

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maailmansodan jälkeen Unkaria koetteli tähän asti maailman pahin inflaatio. Jokaista maailmansotaa edeltänyttä pengőtä (rahayksikkö ennen forinttia) vastaan tarvittiin 1,4 biljoonaa pengőtä. Vuonna 1946 liikkeellä oli seteleitä, joiden arvo oli 100 triljoonaa pengőtä. 1. elokuuta 1946 vaihdettiin rahayksiköksi forintti, jonka arvoksi tuli 400 000 kvadriljoonaa (4×1029) pengőtä.

Kansandemokratiasta Natoon

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kansannousun 1956 aikana käytetty lippu, josta kommunistisen puolueen valtaa edustava vaakuna on poistettu

Marraskuussa 1945 pidetyissä vapaissa parlamenttivaaleissa agraaripohjainen Pientilallisten puolue sai 57 % äänistä ja vaalivoittoa toteuttamansa maareformin jälkeen odottanut Unkarin kommunistinen puolue vain 17 %. Hallituksen paikkajako toteutettiin kuitenkin vaaleja edeltäneen sopimuksen perusteella, ja pientilalliset myöntyivät lisäksi antamaan kommunisteille keskeisen sisäministerin paikan. Sisäministeriön avulla alkoi kommunistien johtama turvallisuuspoliisi pidättää kilpailevien puolueiden johtajia ja monet pakenivat länteen. 1947 pidetyissä uusissa vaaleissa kommunistipuolue nousikin jo suurimmaksi ja Sosiaalidemokraattinen puolue sulautettiin siihen pian. Vuonna 1949 Unkari julistettiin sosialistiseksi kansantasavallaksi. Sitä juhlistettiin lisäämällä lippuun uusi kommunistinen vaakuna ja lipun väreille annettiin uusi merkitys. Mátyás Rákosin perustama pahamaineinen turvallisuuspoliisi AVO varmisti uskollisuuden puolueen opeille. Monissa kodeissa suoritettiin öisiä kotietsintöjä sekä ihmisiä vietiin moneksi päiviksi tai viikoiksi kuulusteluihin, joihin joskus liittyi myös kidutusta. Syytteet useimmiten olivat epäillyt länsimaisista vakoojista.

Stalinin kuoleman (1953) jälkeen pääministeriksi nousi uudistus- ja kansallismielinen Imre Nagy. 23. lokakuuta vuonna 1956 opiskelijat ja työläiset marssivat parlamenttitalolle tuomaan julki maan epäkohtia. Vastustus paisui kansannousuksi ja pääministeri ilmoitti Unkarin eroavan Varsovan liitosta. Imre Nagy pyysi kansainvälistä apua. Läntiset suurvallat eivät kuitenkaan uskaltaneet puuttua asiaan (humanitaarisia apuja lukuun ottamatta), joten Neuvostoliiton armeija kukisti kansannousun panssarivaunuin. Nagy ja tuhannet muut teloitettiin.[22]

János Kádárin aika 1956-1988
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
János Kádár (1912-1989) hallitsi kommunistista Unkaria vuodesta 1956 vuoteen 1988.

Kommunistijohtaja Mátyás Rákosin seuraajaksi nousi vuonna 1956 János Kádár, joka lakkautti turvallisuuspoliisin julmuudet ja vapautti osan poliittisista vangeista 1960-luvun alkuun mennessä. Unkari kuitenkin säilyi sosialistisena valtiona, mutta kommunistinen vaakuna poistettiin lipusta.

Vuonna 1968 Unkarin joukot osallistuivat Tšekkoslovakian demokratialiikkeen (Prahan kevät) kukistamiseen. 1960-luvulla Unkarissa siirryttiin rajoitettuun kapitalismiin, ja suhteet länsimaihin lähenivät asteittain 1980-luvulle asti. Suomen ja Unkarin välinen viisumipakko purettiin vuonna 1968. Pieniä yrityksiä yksityistettiin ja kansalaisten sallittiin lomailla länsimaissa tietyin väliajoin. Niin kutsuttu "gulassikommunismi" nostettiin itäblokin maissa esikuvaksi. Osittain tästä syystä Unkari on siirtynyt muita kansandemokratioita kivuttomammin markkinatalouteen.

Vuonna 1988 Unkarissa syntyi laajoja demokratiaa vaativia mielenosoituksia. Vuoden 1956 kansannousun jälkeen johtajaksi nostettu János Kádár syrjäytettiin hallitsevan kommunistisen Unkarin sosialistisen työväenpuolueen johdosta vuonna 1988 ja hänen tilalleen uudeksi puoluejohtajaksi tuli Károly Grósz. Oppositiopuolueiden perustaminen sallittiin lailla. Syksyllä 1989 päästettiin itäsaksalaisia pakolaisia Unkarin kautta länteen, mikä johti lopulta Berliinin muurin murtamiseen ja kylmän sodan päättymiseen. 23. lokakuuta 1989 – kansannousun vuosipäivänä – julistettiin uusi Unkarin tasavalta perustetuksi. Unkari siirtyi markkinatalouteen.[23] Puna-armeija poistui Unkarista vuonna 1990.[24]

Kommunismin jälkeen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäiset vapaat vaalit, joissa oli mukana useita puolueita, järjestettiin Unkarissa 25.3.-8.4.1990.[25]

Unkari liittyi Natoon 1999 ja Euroopan unioniin vuonna 2004.[22] Naton tehtävissä ja YK:n rauhanturvaajatehtävissä maa on ollut mukana useimmissa paikoissa. Tällä hetkellä Unkarin asevoimat ovat läsnä seuraavissa maissa: Serbia (Kosovo) 312+159 miestä, Afganistan 191 miestä, Bosnia ja Hertsegovina 158 miestä, Kypros 84 miestä, Egypti 41 miestä, Irak 20 miestä. Sekä Afganistanissa että Irakissa on kuollut yksi unkarilainen kansainvälistä asepalvelusta suorittaessa. Vuoden 2006 syksyllä Unkarin parlamentti oli päättänyt 18 miehen lähettämisestä Libanoniin.

Konservatismin nousu

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
 Tämän artikkelin tai sen osan kieliasua on pyydetty parannettavaksi.
Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelin kieliasua.
Viktor Orbán, Unkarin pääministeri vuosina 1998–2002 ja vuodesta 2010 lähtien
 Tämän artikkelin tai sen osan paikkansapitävyys on kyseenalaistettu. Voit auttaa varmistamaan, että kyseenalaistetut väittämät ovat luotettavasti lähteistettyjä. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla.
Tarkennus: Poikkeustilasta kirjoitettu miten sattuu.

Vuonna 2011 Unkari nousi EU:n puheenjohtajaksi. Viktor Orbánin kansallis-konservatiivinen populistipuolue Fidesz nousi vuoden 2010 vaaleissa hallitusvastuuseen. Orbánin hallitus pyrki keskittämään valtaa pääpuolueelle. Lisäksi se pyrki valvomaan tiedotusvälineitä[26]. Vuoden alussa säädettiin uusi medialaki, jonka perusteella hallitus valvoi olennaisia joukkoviestimiä. Huhtikuussa parlamentti hyväksyi perustuslain muutoksia. Joulukuussa muutettiin vaalilakia valtapuoluetta suosivaksi. EU ilmaisi huolestumisensa lakien johdosta.[22]. Fideszin vastustajat syyttivät puolueen johtajia taloudellisista väärinkäytöksistä. Fideszin kannattajatkin arvostelivat joitain Orbánin hallituksen jyrkkiä toimia. Hallituksen kannatuspohjaa kuitenkin varmisti jyrkkä pakolaispolitiikka, jolla oli puoluerajat ylittävä kannatus. Kansan mieleen olivat myös alhainen, tasainen tuloverotus sekä pienet sähkö- ja kaasulaskut. Lisäksi EU-tukien pohjalta kukoistanut teollisuus piti työttömyyden alhaisena[27]. Fidesz nojasi kristillisiin perhearvoihin. Jyrkän kansallismielinen Jobbik nosti 2010-luvulla kannatustaan. Fidesz lisäsi nationalismia retoriikkaansa vuoden 2014 vaaleissa. Vuonna 2015 Unkarin hallitus sulki rajansa maahan pyrkiviltä pakolaisilta. Fidesz etsi vihollisensa mm EU:sta ja George Sorosista[28]. Puolue piti EU:ta vihollisenaan, koska sen politiikka haittasi Unkarin talouselämää. Toisaalta Unkari sai EU-tukea. Ongelmallisia olivat vanhanaikaiset terveydenhuolto ja koulutus. Unkari lähentyi ulkopolitiikassa Putinin Venäjää ja Erdoğanin Turkkia, maita joita Orbán pitikin esikuvallisina[29]. Vuonna 2019 Freedom house pudotti Unkarin statuksen vapaasta maasta rajallisesti vapaaksi maaksi, muun muassa pääministeri Orbánin maan demokraattisiin instituutioihin kohdistamien hyökkäyksien vuoksi.[30]

Huhtikuun 2018 parlamenttivaaleissa Fidesz-puolue sai taas murskavoiton. Fidesz ja sen kanssa koalition muodostanut kristillisdemokraattinen kansanpuolue saivat 134 paikkaa, äärioikeistolainen Jobbik sai 26 paikkaa ja sosialistit 20 paikkaa. Loput yhdeksän paikkaa menivät pienemmille ryhmille. Pääministerinä yhtäjaksoisesti vuodesta 2010 toiminut ja kiihkeänä maahanmuuton ja islamin vastustajana sekä EU-kriittisenä profiloitunut Viktor Orbán jatkoi edelleen.[31]

Lokakuussa 2019 paikallisvaaleissa opposition ehdokas valittiin Budapestin pormestariksi ja tämä oli ensimmäinen vaaleissa koettu tappio Orbánille sen jälkeen, kun hän nousi valtaan vuonna 2010.[32]

Unkarin parlamentti antoi 30. maaliskuuta 2020 pääministeri Orbánille poikkeusvaltuudet määräämättömäksi ajaksi äänin 137-53. Presidentti hallitsi nyt maata asetuksin, eikä parlamenttivaaleja järjestetä ennen poikkeustilan loppua. Syynä oli maailmalla riehuva koronaviruspandemia.[33] Laki salli poikkeustilan syyksi minkä tahansa vaaratilanteeksi katsotun.[34] Opposition ja EU:n mielestä tämä rajoitti lehdistön vapautta ja antoi Orbánille koronaviruskriisin varjolla yksinvaltiaan aseman.[35]

Unkarin parlamentti teki päätöksen poikkeustilan lopettamisesta 16. kesäkuuta 2020.[36]

Unkarin parlamentti muutti perustuslakia 18. joulukuuta 2020. Merkittäviä muutoksia oli lupa käyttää asetta omaa kansaa vastaan poikkeustilan aikana ja se, etteivät valtiolliset säätiöt ole tilivelvollisia rahankäytöstään valtiolle. Tarkkailijoiden mukaan tämä oli vastaus EU:n oikeusvaltioperiaatteelle, joka vaatii valvomaan korruptiota. Arvostelijoiden mukaan säätiölain muutos mahdollistaa julkisten varojen kavaltamisen. Avioliitto rajattiin miehen ja naisen välille, seksuaalivähemmistöparien adoptio-oikeus poistettiin. Eri poikkeustilalajeja koskevia määrityksiä yksinkertaistettiin.

Muutosten oli määrä tulla voimaan vuonna 2023.[37]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Juhani Huotari ja Olli Vehviläinen (toim.): Unkari. Maa, kansa, historia. (Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia 871) Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2004. ISBN 951-746-252-2

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Freedom House: Unkari ei ole enää demokratia, Puolan kehitys huolestuttava Yle Uutiset. Viitattu 7.5.2020.
  2. ↑ Demokratia | Freedom House: Unkari ei ole enää demokratia, ja siitä voi syyttää EU:ta Helsingin Sanomat. 6.5.2020. Viitattu 7.5.2020.
  3. ↑ Hungary:history:Origins of the Magyars Encyclopædia Britannica. Viitattu 17.3.2012. (englanniksi)
  4. ↑ Unkari. Maa, kansa, historia s. 32
  5. ↑ a b Hungary:history:The kingdom to 1526 Encyclopædia Britannica. Viitattu 17.3.2012. (englanniksi)
  6. ↑ Unkari. Maa, kansa, historia s. 34, 37
  7. ↑ Stephen I Hungary: A Country Study. Library of Congress, 1989.
  8. ↑ The Canonisation of Five Hungarian Saints in 1083 Hungarian Quarterly. 2000. Arkistoitu 8.9.2008. Viitattu 13.1.2012.
  9. ↑ Fifth crusade University of Michigan
  10. ↑ Politics and Society under Stephen's Successors Hungary: A Country Study. Library of Congress, 1989.
  11. ↑ a b Renaissance and reformation Hungary: A Country Study. Library of Congress, 1989.
  12. ↑ a b Reign of Ulaszlo II and Louis II Hungary: A Country Study. Library of Congress, 1989.
  13. ↑ Reign of Leopold II Hungary: A Country Study. Library of Congress, 1989.
  14. ↑ Railways in Hungary
  15. ↑ The Revolution of March 1848 Hungary: A Country Study. Library of Congress, 1989.
  16. ↑ Oroszlánkaland a budai Duna-parton Nepzabadsag Online
  17. ↑ ”Unkari”, Otavan iso Fokus, 7. osa (Sv-Öö), s. 4398. Otava, 1974. ISBN 951-1-01521-4
  18. ↑ Miksi Unkaria hallitsi 1920–40-luvuilla amiraali? Tieteen Kuvalehti Historia, 2011, nro 8, s. 10. Bonnier. ISSN 0806-5209
  19. ↑ a b ”Unkari”, Otavan iso Fokus, 7. osa (Sv–Öö), s. 4398–4399. Otava, 1973. ISBN 951-1-01521-4
  20. ↑ Hungary Shoah Foundation Institute Visual History Archive. Arkistoitu 3.2.2007. Viitattu 10.2.2020.
  21. ↑ ”Treaty of Peace with Hungary, Part I, Frontiers of Hungary, Art. I”, Treaties of Peace with Italy, Bulgaria, Hungary, Roumania, and Finland (English Versions), s. 2 (154). Ohio State University, 1947. Teoksen verkkoversio.
  22. ↑ a b c Timeline Hungary BBC News
  23. ↑ Hungary profile BBC News. 5.3.2018. Viitattu 21.2.2020. (englanti)
  24. ↑ The Visegrad Group: the Czech Republic, Hungary, Poland and Slovakia visegradgroup.eu.
  25. ↑ The Visegrad Group: the Czech Republic, Hungary, Poland and Slovakia visegradgroup.eu.
  26. ↑ Mitä missä milloin 2018, Ulla Paavilainen (päätoimittaja) ISBN 978-951-1-31404-2, s. 197, artikkeli s. 196-203
  27. ↑ Unkari on jo lähes yksinvalta Kansan Uutiset. 28.5.2017. Viitattu 25.1.2018.
  28. ↑ Orbán puolustautui Brysselissä: "Unkari ei ole autoritaarinen maa" Yle Uutiset. Viitattu 26.1.2018.
  29. ↑ Orbán puolustautui Brysselissä: "Unkari ei ole autoritaarinen maa" Yle Uutiset. Viitattu 25.1.2018.
  30. ↑ https://freedomhouse.org/report/freedom-world/freedom-world-2019
  31. ↑ Orbanin Fidesz-puolue voitti Unkarin vaalit Yle Uutiset. Viitattu 14.2.2020.
  32. ↑ Unkarin pääministeri Orbánille takaisku: opposition ehdokas Karácsony voittoon Budapestin pormestarinvaaleissa Yle Uutiset. Viitattu 14.2.2020.
  33. ↑ Parlamentti antoi Unkarin pääministerille Orbánille käytännössä yksinvallan Yle Uutiset. Viitattu 1.4.2020.
  34. ↑ Järjestikö Unkarin Orban koronaepidemian varjolla itselleen diktaattorin valtuudet? – ”Todella, todella hälyttävää” Ilta Sanomat. 31.3.2020. Viitattu 1.4.2020.
  35. ↑ Tuhkaako korona myös demokratian? Pandemia palautti Eurooppaan vahvan valtion, mutta pitkä kriisi vaatii myös uudenlaista kansalaisuutta Yle Uutiset. Viitattu 1.4.2020.
  36. ↑ Unkarin Orbánille yksinvallan suonut koronapoikkeustila lakkautetaan – kriitikot arvostelevat purkamista "optiseksi harhaksi" Yle Uutiset. Viitattu 18.12.2020.
  37. ↑ Unkari sallii armeijan käytön kansaa vastaan ja valtion varojen syytämisen säätiöille Helsingin Sanomat. 18.12.2020. Viitattu 18.12.2020.

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Heino Nyyssönen: Kruunu – Unkarin tuhatvuotinen arvoitus. ISBN 951-796-259-2.
  • Tuomo Lahdelma (toim.): Unkarilainen omakuva. ISBN 951-796-259-2.
  • Gábor Richly (toim.): Unkarilaisten omakuvan juuret. Helsinki, 2008. ISBN 978-952-5150-99-5.
  • Gábor Richly (toim.): Unkari lyhyesti 2000. Helsinki, 2000. ISBN 951-98600-0-2.
  • Antal Reguly Matkalla tutkijaksi – Unkarilaisen Antal Regulyn kirjeitä vuosilta 1839-1840 Toimittaneet ja suomentaneet Viljo Tervonen ja Liisa Rumohr-Norio. Helsinki Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2006 Vammala ISBN 951-746-849-0
  • Gábor Vég: Magyarország királyai és királynéi 2001, Debrecen & Miskolc. ISBN 963-645-109-5 & ISBN 963-203-049-4
  • Ferenc Halmos Száz rejtély a magyar történelmbôl 2001, Budapest. ISBN 963-8229-63-2
  • János Jankó Utazás Osztjákföldre 1898 Néprajzi Múzeum, Budapest, 2000. Series Historica Ethnographiae 11. ISBN 963-7106-69-3
  • Péter Domokos szerk. Finnugor életrajzi lexikon Tankönyvkiadó, Budapest, 1990
  • Antal Reguly Magyarországi jegyzetek Néprajzi Múzeum, Budapest, 1994, ISBN 963-7106-32-4
  • József Szinnyei Magyar írók élete és munkái, Arcanum, Budapest, 2000, ISBN 963-86029-9-6

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Unkarin historia.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Unkarin_historia&oldid=22824655#Kansandemokratiasta_Natoon”