Pohjois-Makedonian historia

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Pohjois-Makedonian historia kattaa Pohjois-Makedonian tasavallan historian aina esihistoriasta näihin päiviin. Historiansa aikana nykyisen Pohjois-Makedonian alue on kuulunut useaan eri valtakuntaan, joista jokainen on jättänyt omat jälkensä sen kulttuuriin ja perinteisiin. Antiikin aikana Makedonia oli kreikkalaista kulttuuripiiriä ja myöhemmin osa Rooman valtakuntaa.[1] Slaavit saapuivat alueelle 600-luvulla. Osmanit valloittivat Makedonian 1400-luvulla, ja siitä tuli osa Osmanien valtakuntaa vuosisatojen ajaksi. Balkanin sotien (vuosina 1912–1913) ja Osmanien valtakunnan hajoamisen jälkeen Makedonian laajempi alue jaettiin Kreikan, Bulgarian ja Serbian kesken.[2] Ensimmäisen maailmansodan jälkeen Makedoniasta tuli osa vasta perustettua Serbien, kroaattien ja sloveenien kuningaskuntaa. Toisen maailmansodan aikana bulgarialaiset hallitsivat maata, kunnes se sodan jälkeen joutui osaksi Josip Broz Titon kommunistista Jugoslaviaa Makedonian sosialistisena tasavaltana. Pohjois-Makedonia itsenäistyi Jugoslaviasta vuonna 1991.

Vuoteen 2018 saakka Makedonian ja naapurimaiden suhteita hiersi nimikiista Kreikan kanssa. Seuraavana vuotena maa vaihtoi nimensä Makedoniasta Pohjois-Makedonian tasavallaksi. Maaliskuussa 2020 Pohjois-Makedoniasta tuli sotilasliitto Naton jäsen.

Varhaiset vaiheet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Mavrovon tekojärvi Pohjois-Makedonian länsiosassa.
Huippu Šarvuorilla.

Nykyisen Pohjois-Makedonian alueella on ollut ihmisasutusta tuhansien vuosien ajan. Arkeologisten todisteiden mukaan alueella kukoisti neoliittinen sivilisaatio 7000–3500 eaa., kunnes puolinomadiset, indoeurooppalaisia kieliä puhuneet kansat saapuivat alueelle. Ensimmäisellä vuosituhannella eaa. Makedonian alueella asui useita kansoja: daakialaisia, traakialaisia, illyrialaisia, kelttejä ja kreikkalaisia. 300-luvulla eaa. nykyisen Pohjois-Makedonian alue oli osa Makedonian valtakuntaa, jonka ydinalue oli kuitenkin nykyisen Kreikan alueella. Sen hajottua alue pirstoutui lukuisiksi pieniksi kaupunkivaltioiksi. Illyrialaiset joutuivat Rooman valtakunnan alaisuuteen vuonna 9 jaa., ja Makedonia seurasi perässä 20 vuotta myöhemmin tullen osaksi Rooman valtakunnan Moesian provinssia. Ajan mittaan roomalainen vaikutus alueella muodostui merkittäväksi, ja roomalaisperäinen on myös maan pääkaupungin Skopjen nimi (alk. Scupi).[3]

Kansainvaellusaikana roomalaisen Balkanin läpi kulkivat vuorollaan gootit, hunnit, bulgaarit, avaarit ja muut paimentolaiskansat.[3] 500–600-luvuilla Pohjois-Makedonian alue joutui Bysantin valtakunnan haltuun, ja nykyisin alueella asuvat slaavilaiset kansat muuttivat sinne.[2] Keskiajalla pyhät Kyrillos ja Methodios juurruttivat alueelle kreikkalaiskatolisen kristinuskon ja loivat kreikkalaisten kirjaimien pohjalta slaavilaiskielten foneettisiin erityispiirteisiin mukautetun glagoliittisen kirjaimiston, joka kehittyi myöhemmin panslaavilaiseksi kyrilliseksi kirjaimistoksi.[3]

Varhaiskeskiajalla nykyisen Makedonian alueella oli kaksi bulgarialaisten perustamaa lyhytaikaista valtiota, jotka taistelivat Bysanttia vastaan. Tsaari Simeon I Suuren (893–927) hallituskaudella Bulgaria kohosi Mustaltamereltä Adrianmerelle asti ulottuneeksi suurvallaksi. Myöhemmin tämä valtakunta luhistui, mutta tsaari Samuel (976–1014) perusti sen osittain uudelleen. Pohjois- ja Keski-Makedonia olivat osa toista Bulgarian valtakuntaa 1100-luvun lopulta 1400-luvun puoliväliin saakka; välillä Makedonia puolestaan oli osa Serbian tsaarin Stefan Dušanin imperiumia.[3]

Osmanien valtakausi

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Osmanit valloittivat Makedonian 1400-luvulla, ja siitä tuli osa Osmanien valtakuntaa useiden vuosisatojen ajaksi.[2] Korkean portin aikakausi oli monin tavoin Makedonian historian vakainta aikaa, vaikka devşirme-pakkovärväysjärjestelmä verottikin kansaa ja sodan, nälänhädän tai tautiepidemian yllättäessä keskushallinto siirsi alueelle uudisasukkaita muualta ottamatta huomioon etnisiä eroavaisuuksia. Puolen vuosituhannen yhteydellä Turkkiin oli syvä vaikutus kieleen, ruokakulttuuriin ja moniin muihin jokapäiväisen elämän osa-alueisiin.[3]

Konfliktit ja sekavuus syventyivät Makedoniassa 1800-luvun loppuvuosikymmeninä, ja Serbia, Kreikka ja Bulgaria alkoivat kukin tavoitella Makedonian hallintaa joko kokonaan tai osittain. Vuonna 1893 perustettu Makedonian vallankumousliike (IMRO) julisti Makedonian itsenäiseksi 20. heinäkuuta 1903, mutta kapina kukistettiin nopeasti. Ristiriitaisista intresseistään huolimatta Serbia, Montenegro, Kreikka ja Bulgaria tekivät vuonna 1912 joukon salaisia kahdenvälisiä sopimuksia, joiden tarkoituksena oli karkottaa osmanit Euroopasta.[3] Niinpä vuosina 1912–1913 käytyjen Balkanin sotien ja Osmanien valtakunnan hajoamisen jälkeen Makedonian laajempi alue jaettiin Kreikan, Bulgarian ja Serbian kesken.[2]

Nykyisen tasavallan alue tunnettiin nimellä ”Etelä-Serbia”milloin?.[4] Ensimmäisen maailmansodan aikana Bulgaria miehitti Makedonian, mutta vanhat rajat palautettiin sodan jälkeen.[3] Makedonia liitettiin nyt uuteen Serbien, kroaattien ja sloveenien kuningaskuntaan.[2] Vuonna 1929 kuningaskunta nimettiin virallisesti Jugoslavian kuningaskunnaksi ja jaettiin banovina-nimisiin provinsseihin. Eteläinen Serbia, johon kuului koko nykyinen Pohjois-Makedonia, tuli osaksi Vardarin banovinaa.[5]

Osana Jugoslaviaa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sotienvälisenä aikana kukin Makedonian aluetta hallinnut valtio yritti muokata makedonialaisten kansallista identiteettiä omien päämääriensä mukaiseksi. Serbiassa Makedoniaan kohdistettiin laaja asuttamisohjelma, kun taas Kreikka sijoitti 1920-luvulla Etelä-Makedoniaan tuhansia kreikkalaisia pakolaisia Turkista.[3]

Vuonna 1941 akselivallat miehittivät Jugoslavian ja Vardarin banovina jaettiin sen naapurien, Bulgarian ja Italian miehittämän Albanian kesken. Miehittäjien ankara hallinto rohkaisi monia makedonialaisia kannattamaan Josip Broz Titon kommunistista vastarintaliikettä. Toisen maailmansodan päätyttyä, kun Titosta tuli Jugoslavian presidentti, perustettiin Jugoslavian sosialistinen liittotasavalta ja nykyisen Pohjois-Makedonian alueesta tuli Jugoslavian eteläisin osa ja yksi sen tasavalloista nimellä Makedonia. Maan nykyiset rajat vedettiin hieman toisen maailmansodan jälkeen, kun Jugoslavia perusti Makedonian sosialistisen tasavallan ja tunnusti makedonialaiset omaksi kansakseen Jugoslavian muiden kansojen joukossa.[2] Kreikassa sisällissota kommunistien ja rojalistien välillä kesti vuoteen 1949, jolloin Jugoslavia lopetti kommunistisissien tukemisen. Sisällissodan aikana ja heti sen jälkeen tuhannet etniset makedonialaiset pakenivat Kreikasta Jugoslavian puolelle.[3]

Jugoslavian aikakaudella makedonian kirjakieli luotiin, Makedonian ortodoksinen kirkko perustettiin ja koulutusta kehitettiin. Sen sijaan taloudellisessa kehityksessä Makedonia jäi muista tasavalloista jälkeen, mutta makedonialaiset pysyivät silti kommunistisen Jugoslavian uskollisimpina alamaisina. Toisin kuin muualla Jugoslaviassa, missä itsenäisyyspyrkimykset lieveilmiöineen aiheuttivat kansallismielisten väkivaltaa ja etnisiä puhdistuksia 1990-luvun alussa, Makedonian ero liittovaltiosta syyskuussa 1991 tapahtui verettömästi.[3][2]

Itsenäisyys

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Stevo Pendarovski, Pohjois-Makedonian presidentti vuodesta 2019.

Ensimmäisen monipuoluevaalit pidettiin marras-joulukuussa 1990. Enemmistöön nousi nationalistinen puolue (VMRO), ja presidentiksi valittiin kommunistien Kiro Gligorov, joka toimi presidenttinä kaksi kautta.[6] Pohjois-Makedoniassa juhlitaan virallisesti itsenäisyyspäivänä 8. syyskuuta, koska tuona päivänä vuonna 1991 makedonialaiset päättivät kansanäänestyksessä itsenäistymisestä – virallisesti maa kuitenkin julisti itsenäisyytensä vasta 17. syyskuuta.[7][8] Naapurimaa Bulgaria tunnusti Makedonian itsenäisyyden ensimmäisenä. Bulgaria ei kuitenkaan tunnustanut Makedoniaa kansakuntana eikä makedonian kieltä pitäen sitä osana bulgarian kieltä. Myös Slovenia, Kroatia, Turkki ja Filippiinit olivat ensimmäisten tunnustaneiden joukossa. Kreikka ei tunnustanut Makedonian itsenäisyyttä nimikiistan vuoksi. Venäjä tunnusti maan itsenäisyyden vuonna 1992 ja Yhdysvallat vuonna 1994. Vuoteen 1995 tultaessa Kiina ja useat EU-maat olivat tunnustaneet Makedonian itsenäisyyden.[9]

Maa pysyi rauhallisena Jugoslavian hajoamissotien aikana 1990-luvun alkupuolella, mutta tilanne muuttui epävakaaksi Kosovon sodan myötä vuonna 1999, kun noin 360 000 Kosovon albaania joutui pakenemaan Makedoniaan.[10] Lyhyt konflikti maalis–kesäkuussa 2001 albaanitaistelijoiden ja Makedonian hallituksen välillä maan pohjois- ja länsiosissa päättyi Naton rauhanturvaajien väliintuloon.[11] Makedonia lupasi samalla antaa albaanivähemmistölle enemmän poliittisia ja kulttuurisia oikeuksia.[12]

Makedonia liittyi Maailman kauppajärjestön jäseneksi 2003 ja vuonna 2005 maa hyväksyttiin virallisesti Euroopan unionin jäsenehdokkaaksi. Presidentti Boris Trajkovski kuoli lento-onnettomuudessa vuonna 2004 koneen lähestyttäessä Mostarin lentokenttää. Tutkimusraportti paljasti syyksi miehistön virheet. Huhtikuun 2004 presidentinvaalissa presidentiksi valittiin Branko Crvenkovski.[12]

Vuonna 2007 entistä sisäministeriä Ljube Boskovskia syytettiin Haagin kansainvälisessä tuomioistuimessa sotarikoksista vuoden 2001 albaanien kapinan aikana. Vuonna 2009 presidentinvaalit voitti toisella kierroksella konservatiivien G’orge Ivanov, joka valittiin uudelleen vuonna 2014.[13] Vuoden 2011 parlamenttivaalit voitti niukasti pääministeri Nikola Gruevskin puolue VMRO-DPMNE.[12] 31. toukokuuta 2017 pääministeriksi nousi Zoran Zaev. Sosiaalidemokraatti Zaev muodosti hallituksen yhdessä maan albanialaista vähemmistöä edustavan puolueen kanssa päättäen poliittisen pattitilanteen, jossa maa oli ollut ilman toimivaa hallitusta vuodesta 2015.[13] Toukokuussa 2019 Stevo Pendarovski astui virkaansa Pohjois-Makedonian uutena presidenttinä.[14]

Pitkään jatkunut Makedonian ja Kreikan välinen kiista valtion yleisesti hyväksytystä nimestä ratkesi kesäkuussa 2018, kun maa päätettiin sopimuksen mukaisesti nimetä uudelleen Pohjois-Makedoniaksi tai virallisesti Pohjois-Makedonian tasavallaksi.[15][16][17] Sekä Makedonia että Kreikka hyväksyivät tehdyn sopimuksen nimenmuutoksesta tammikuussa 2019.[18] Nimenmuutos astui virallisesti voimaan erilaisten muodollisuuksien jälkeen 12. helmikuuta 2019.[19][20]

Tammikuussa 2020 pääministeri Zaev erosi ja uudeksi väliaikaiseksi pääministeriksi tuli Oliver Spasovski. Parlamentti hajotti itsensä ja määräsi uudet vaalit huhtikuulle 2020.[21] Pohjois-Makedoniasta tuli Naton jäsen maaliskuussa 2020.[22]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Geographica maailmankartasto: maanosat, maat, kansat, s. 260. Almagest OY, 2008. ISBN 978-3-8331-4130-0
  2. ↑ a b c d e f g Background Note Macedonia (Previous editions) 2011. US Department of State. Viitattu 15.3.2015.
  3. ↑ a b c d e f g h i j Encyclopædia Britannica: North Macedonia britannica.com. Viitattu 19.4.2021. (englanniksi)
  4. ↑ John Phillips: Macedonia: warlords and rebels in the Balkans, s. 30. I.B.Tauris, 2004. ISBN 9781860648410
  5. ↑ Matjaž Klemenčič, Mitja Žagar: The former Yugoslavia's diverse peoples: a reference sourcebook, s. 116–117. ABC-CLIO, 2004. ISBN 9781576072943
  6. ↑ Kiro Gligorov Balkan Political Club
  7. ↑ Independence Day[vanhentunut linkki] Macedonian Embassy
  8. ↑ Opinion on application Council of Europe
  9. ↑ Marolov, Dejan: Republic of Macedonia Foreign Policy: Diplomacy in the Middle of the Balkans, s. 57–64. Cambridge Scholars Publishing, 2014. ISBN 9781443863797 Teoksen verkkoversio.
  10. ↑ Kosovo crisis Balkans Net
  11. ↑ UN backs new Macedonia mission BBC News 27.9.2001
  12. ↑ a b c Timeline Macedonia BBC News
  13. ↑ a b North Macedonia country profile BBC News. 15.2.2019. Viitattu 24.3.2020. (englanti)
  14. ↑ North Macedonia’s new president sworn in www.aa.com.tr. Viitattu 24.3.2020.
  15. ↑ Ονομα με γεωγραφικό προσδιορισμό και απαλειφή αλυτρωτισμών από το Σύνταγμα Ta Néa. 12.6.2018. Viitattu 12.6.2018.
  16. ↑ According to Greek media: North Macedonia, Macedonian language and identity contained in the name deal Nezavisen. Arkistoitu 12.6.2018. Viitattu 12.6.2018.
  17. ↑ Kähkönen, Virve: Lähes 30 vuotta jatkunut Makedonian nimikiista ratkesi – Uusi nimi on Pohjois-Makedonian tasavalta Helsingin Sanomat. 12.6.2018. Viitattu 12.6.2018.
  18. ↑ Simo Ortamo: Kreikan parlamentti hyväksyi naapurin uuden nimen Yle.fi, uutiset. 25.1.2019. Viitattu 25.1.2019.
  19. ↑ Announcement of the Government of the Republic of North Macedonia for entry into force of the Final Agreement, Constitutional Amendments and Constitutional Law for Implementation of Amendments 12.2.2019. Government of the Republic of North Macedonia. Viitattu 13.2.2019.
  20. ↑ North Macedonia Puts Itself On The Map, Officially RadioFreeEurope/RadioLiberty. 12.2.2019. Viitattu 13.2.2019. (englanniksi)
  21. ↑ North Macedonia parliament dissolves, sets poll date, after EU shuns talks Reuters. 16.2.2020. Viitattu 24.3.2020. (englanniksi)
  22. ↑ North Macedonia joins NATO as 30th Ally 27.3.2020. Nato. Viitattu 28.3.2020. (englanniksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Pohjois-Makedonian_historia&oldid=22803861”