Töölön sokeritehdas
| Töölön sokeritehdas Sockerbruks A.B. |
|
|---|---|
.jpg) |
|
| Sijainti | Helsinki, Suomi |
| Koordinaatit | 60°10′53″N 24°55′46″E / 60.18146225°N 24.92935888°E |
| Rakennustyyppi | Yritys ja sokeritehdas |
| Valmistumisvuosi | |
 Töölön sokeritehdas |
|
|
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
|
|
Töölön sokeritehdas oli Helsingin Töölössä, nykyisen oopperatalon paikkeilla vuosina 1822–1965 toiminut sokeritehdas. Tehtaalla puhdistettiin muun muassa Kuubasta, Brasiliasta ja Jaavalta tuotua raakasokeria.[1] Alun perin siitä valmistettiin toppasokeria, 1800-luvun lopulta lähtien myös palasokeria.[2]
Tehtaan vaiheet ja omistajat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sokerin valmistuksen Helsingissä aloitti Bernhard Manecke vuonna 1806 myöhemmin Kiseleffin talona tunnetussa rakennuksessa nykyisten Aleksanterin- ja Unioninkatujen kulmassa.[3] Vuonna 1812 tehtaan osti venäläissyntyinen Feodor Kiseleff.[4] Keskellä kaupunkia, aivan Senaatintorin kulmalla sijainnut teollisuusrakennus kävi ajan mittaan ahtaaksi ja alettiin pelätä palovaaraa.[3] Kun lisäksi tehtaan valitettiin levittävän ikäviä hajuja,[5] se päätettiin vuonna 1819 siirtää Töölöön Turkuun johtaneen maantien ja Töölönlahden väliselle alueelle, joka silloin oli vielä selvästi kaupungin ulkopuolella.[2] Toiminta Töölössä käynnistyi vuonna 1823. Tuotanto oli aluksi melko vaatimatonta ja teknologia vanhentunutta. Kysyntä pysyi kuitenkin korkealla. Tehdasalueella valmistettiin sokerin lisäksi muun muassa siirappia ja alkoholijuomia, kuten rommia ja viskiä.[5]
Feodor Kiseleffin kuoltua tehdasta ylläpitivät hänen perillisensä, kunnes he vuonna 1860 myivät sen varta vasten perustetulle osakeyhtiölle.[6] Vuonna 1918 tehdas yhdistettiin silloin perustettuun Suomen Sokeri Osakeyhtiöön.[6][2]
Vuosina 1839–1859 Töölön sokeritehdas oli ainoa Suomessa toiminut sokeritehdas.[4]
Tontti, rakennukset ja työntekijät
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sokeritehtaan tontti rajoittui etelässä Hesperianpuistoon, lännessä Mannerheimintiehen ja pohjoisessa nykyiseen Helsinginkatuun. Idässä tontti ulottui alun perin Töölönlahden rantaan saakka,[7] mutta vuonna 1938 sen rannan puoleisesta reunasta lohkaistiin maakaistale rantaa pitkin kulkevaa, Hakasalmen huvilan tienoilta lahden pohjoisrannalle saakka ulottuvaa jalankulku- ja pyörätietä varten.[8]
Ennen sokeritehdasta paikalla oli ollut Kiseleffin huvila ja tiiliruukki. Tienoolla oli ollut teollisuutta jo 1600-luvulta saakka, ja tiilten ohella siellä oli tuotettu puutavaraa.[2]
Sokeritehtaan ensimmäisen, vuonna 1823 valmistuneen rakennuksen suunnitteli Carl Ludvig Engel.[4][9] Myöhemmin alueelle rakennettiin toistakymmentä muutakin rakennusta, joiden suunnittelijoina toimivat eri aikoina Theodor Höijer, Waldemar Aspelin, Runar Finnilä, Hugo Harmia ja Woldemar Baeckman.[9] Varsinaisten teollisuusrakennusten lisäksi sinne rakennettiin varastorakennuksia sekä myös asuintaloja, joissa oli työsuhdeasuntoja sekä johtajille että työläisille.[9] Asuinrakennuksista huomattavin oli Waldemar Aspelinin suunnittelema jugendtyylinen työläisten asuinrakennus kulmatorneineen.[9] Lähes kaikki tehtaan työntekijät asuivat alueella.[6] Työntekijöillä oli asunnon lisäksi luontoisetuna myös polttopuut. Vuonna 1865 työntekijöitä oli noin 85–90[10] ja vuonna 1913 noin 225[11]. Sokeritehdas työllisti tehdastyöntekijöiden lisäksi muun muassa maalareita, seppiä, kirjanpitäjiä ja tynnyrintekijöitä. Tehtaalla työskenteli myös puutarhuri sekä opettaja, jonka opetti tehtaan työntekijöiden lapsia.[5]
Alueen reunaan, Mannerheimintien varteen valmistui 1952 Hugo Harmian ja Woldemar Baeckmanin suunnittelema Suomen Sokerin punatiilinen pääkonttorirakennus, joka ainoana sokeritehtaan aikaisista rakennuksista on alueella vielä jäljellä.[9][2]. Sen edustalle pystytettiin vuonna 1956 Viljo Savikurjen veistos Sokerityttö.[2][12] Nykyisin siinä toimii Soprano Oyj:n pääkonttori ja Töölönlahden koulutuskampus.lähde? Rakennuksen ulkoseinässä on vuonna 1997 paljastettu reliefillä varustettu muistolaatta, jossa kerrotaan suomeksi ja viroksi Viron varapääministerin Jüri Vilmsin kuolleen sokeritehtaan alueella 13. huhtikuuta 1918.[13] Perinteisen käsityksen mukaan saksalaiset olisivat teloittaneet Vilmsin sokeritehtaalla Helsingin valtauksen yhteydessä. Historiantutkija Seppo Zetterberg on myöhemmin kyseenalaistanut tämän käsityksen.[14]
Vuodesta 1901 lähtien sokeritehtaalle johti pistoraide Töölönlahden eteläpuolella sijainneelta ratapihalta. Töölön sokeritehtaan rautatie oli alun perin kapearaiteinen, mutta muutettiin vuonna 1955 leveäraiteiseksi.
-
Tehdas noin vuonna 1900. -
Mannerheimintie 13–15 vuonna 1908. Etualalla Hesperian huviloita nykyisen Hesperianpuiston alueella. Taustalla näkyy Töölön sokeritehdas. -
Tyhjä tontti vuonna 1975. -
Suomen Sokerin entinen pääkonttori Mannerheimintien varrella.
Tehtaan purkaminen ja alueen myöhemmät vaiheet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
1950-luvulla Suomen Sokeri alkoi suunnitella lähtöä Helsingistä ja uuden tehtaan rakentamista muualle. Tontilla ei ollut laajentumismahdollisuuksia, ja yritys oli alkanut kärsiä liikenneongelmista. Myös työvoiman saamisessa oli ilmennyt vaikeuksia, ja sen lisäksi tontti oli kaupunki- ja liikennesuunnitelmien, kuten Alvar Aallon Helsingin keskustasuunnitelman tiellä.[15] Helsingin kaupunki näki tontissa uudisrakentamispotentiaalia ja purki vuokrasopimuksen Suomen Sokerin kanssa.[16] Helsingillä ei kuitenkaan ollut tarjota tarpeeksi isoa tonttia muualta. Tehdas lopetti toimintansa vuonna 1965, jolloin uusi Kantvikin sokeritehdas aloitti toimintansa Kirkkonummella.[2][9][17] Alue siirtyi kaupungin haltuun, ja jo samana vuonna sieltä purettiin kaikki muut rakennukset paitsi vuonna 1952 valmistunut pääkonttori.
Alvar Aallon laatiman Helsingin keskustasuunnitelman mukaan aivan Töölönlahden rantaan, myös entiselle sokeritehtaan alueelle, olisi rakennettu rivi kulttuurirakennuksia. Suunnitelmaa ei koskaan sellaisenaan toteutettu, mutta Suomen kansallisoopperan uusi rakennus päätettiin sijoittaa alueelle, ei kuitenkaan kiinni rantaan. Pitkähkön kiistelyn jälkeen uutta oopperataloa alettiin rakentaa vasta vuonna 1986, ja se valmistui 1993.[2] Sitä ennen, jo vuonna 1972, oopperan ja Suomen Sokerin pääkonttorin väliin oli rakennettu Sakkaroosi-niminen, alkujaan vakuutusyhtiö Pohjalle kuulunut toimistotalo.[2] Oopperatalon valmistuessa sen eteläpuolelle jäänyt, pitkään tyhjillään ollut tontin osa taas liitettiin osaksi Hesperian puistoa. Vuonna 1952 valmistuneen Suomen Sokerin entisen pääkonttorin lisäksi sokeritehtaasta on jäljellä vain osa rantatien puoleista tiilimuuria.[5]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Hakkarainen, Helena & Putkonen, Lauri: Helsingin kantakaupungin teollisuusympäristöt. Helsingin kaupunginmuseo, 1995. ISSN 1238-9870 ISBN 951-772-725-9
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Helsinki kehyksissä: Töölö, sokeritehdas Helsingin kaupunginmuseo. Viitattu 27.8.2013.[vanhentunut linkki]
- ↑ a b c d e f g h i Hakzell, Kaija & Toppari, Kirsti: Töölöntullin molemmin puolin, Helsingin vanhoja kortteleita 5, s. 80–82. Helsingin Sanomat, 1997. 951-97555-1-9
- ↑ a b Ollila, Kaija & Toppari, Kirsti: Puhvelista Punatulkkuun, Helsingin vanhoja kortteleita, s. 52. Helsingin Sanomat, 1998. ISBN 951-9134-69-7
- ↑ a b c Yrjänä, Jouni: Kiseleff, Feodor (1772–1847) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu. 13.10.2004 (päivitetty 30.9.2008). Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
- ↑ a b c d Aartolahti Milja & Sundgren, Eva: Töölön sokeritehdas 7.9.2023. Helsingin kaupunki. Viitattu 27.6.2024.
- ↑ a b c Alho, Asmo: Helsinki ennen meitä, vanhojen kuvien kertomaa, s. 222–223. Otava, 1962.
- ↑ Pieni tietosanakirja, 1. osa, s. 1167–1170, Helsingin kartta. Otava, 1925. Teoksen verkkoversio. (tässä kartassa tontti ulottuu vielä rantaan saakka)
- ↑ Helsingin kunnalliskertomukset 1938, osa 1, s. 68. Helsingin kaupungin tilastotoimisto, 1940. Teoksen verkkoversio.
Stenius, Olof: Helsingin asemakaavahistoriallinen kartasto, s. 63 (Helsingin matkailukartta 1940; tässä kartassa rantaa pitkin kulkeva kevyen liikenteen väylä on jo nykyisellä paikallaan). Pro Helsingfors -säätiö, 1969. - ↑ a b c d e f Manninen, Antti: Puretut talot: 100 tarinaa Helsingistä, s. 146–147. Helsingin Sanomat, 2004. ISBN 952-5557-00-6
- ↑ Hakkarainen & Putkonen 1995, s. 28
- ↑ Hakkarainen & Putkonen 1995, s. 51
- ↑ Julkiset veistokset, Sokerityttö Helsingin kaupungin taidemuseo. Arkistoitu 4.3.2016. Viitattu 27.8.2013.
- ↑ Rautio, Antero: Pääkaupunkiseudun julkiset muistomerkit ja taideteokset: Patsasbongarin opas, s. 270. Karisto, Hämeenlinna 1998 ISBN 951-23-3664-2
- ↑ Seppo Zetterbergin salapoliisityö Suomen sillalla huimaa Ministeri Vilmsin kuolema ilman ruumista Helsingin Sanomat. 21.5.1997. Viitattu 16.11.2024.
- ↑ Hakkarainen & Putkonen 1995, s. 118
- ↑ Salomaa, Marja: Autoparatiisi oli vähällä toteutua – näin sankariarkkitehti olisi jyrännyt Helsingin keskustan (Maksullinen artikkeli) Helsingin Sanomat. 6.4.2023. Viitattu 6.4.2023.
- ↑ Helsinki teollisuuskaupunkina Historia Helsinki. Helsingin kaupunki. Viitattu 9.4.2023.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Töölön sokeritehdas Wikimedia Commonsissa
