Asuntoetu

Asuntoetu on luontaisetu, jossa työntekijä saa työ- tai virkasuhteensa perusteella käyttöönsä työnantajansa omistaman tai vuokraaman asunnon. . Tällaisessa käytössä oleva asunto on työsuhdeasunto.

Työsuhdeasunnot

Työsuhdeasunnoksi kutsutaan yleisesti sellaista asuntoa jonka työnantaja on asettanut työntekijän käyttöön vastikkeetta, luontoisetuna, tai asukkaan suorittamaa vuokraa vastaan. Syitä työsuhdeasuntojen tarjoamiseen voivat olla esimerkiksi, että paikkakunnalla ei ole riittävästi tarjolla sopivia asuntoja, työntekijälle halutaan antaa osana palkkaa luontoisetu, tai se että työntekijä joutuu käyttämään asuntoaan yrityksen edustustehtävissä.

Työsuhdeasuntoja ovat aikojen saatossa tarjonneet henkilökunnalleen mm. Puolustusvoimat, sairaalat, seurakunnat (mm. seurakuntien pappilat) ja Valtionrautatiet. Useat suuret teollisuuslaitokset rakensivat erityisesti 1900-luvun alkupuoliskolla kokonaisia yhteisöjä, jotka koostuvat työsuhdeasunnoista. Työsuhdeasunnossa asuvan oikeus asumiseen on sidottu työsuhteeseen siten, että sen loppuminen johtaa myös asumisoikeuden menettämiseen, ellei kyseessä ole työntekijän nimissä oleva vuokra-asunto.

Asuntoedusta on kyse, kun työnantajan antaa hallitsemansa asunnon työntekijän tai hänen perheensä asuttavaksi. Työnantaja voi hallita asuntoa omistajana tai vuokralaisena. Veronkierroksi on katsottu menettely, jossa työntekijä vuokraa asuntonsa työnantajalle ja saa sen käyttöönsä työsuhdeasuntona.

Esimerkki asuntoedun määrityksestä

Seuraavassa esimerkissä työntekijä 2500 euron kuukausipalkalla neuvottelee työnantajansa kanssa asuntoedusta. Asunto on vuonna 1935 rakennettu 50-neliöinen vuokra-asunto Helsingin keskustassa. Asunnon kuukausivuokra on 1000 euroa. Työntekijä saa asunnon käyttöönsä, työnantaja maksaa vuokran ja vähentää sen työntekijän palkasta, jolloin lopulliseksi kuukausipalkaksi muodostuu 1500 euroa sekä asuntoetu.

Asuntoetu on verotettavaa tuloa, joten työntekijä joutuu maksamaan veroa asuntoedusta. Koko asuntoetua (1000 euroa/kk) ei kuitenkaan lasketa verotettavaksi tuloksi, vaan ainoastaan edun verotusarvo. Verotusarvo riippuu muun muassa asunnon koosta. Tässä tapauksessa verotusarvo on 605 euroa. Verotuksessa työntekijän bruttopalkka on siis 2105 euroa.

Asuntoetu vaikuttaa positiivisesti työntekijän käteen jäävään rahaan vuokranmaksun jälkeen. 2500 euron kuukausipalkasta työntekijä olisi maksanut veroa 20 %, jolloin hänen nettopalkkansa olisi ollut 2000 euroa. Vuokranmaksun jälkeen työntekijän käteen jäisi 1000 euroa. Asuntoedun tapauksessa työntekijän veroprosentti 2105 euroa/kk verotettavilla tuloilla on 16,5 %, eli hän maksaa veroja 347,33 euroa. Koska hänen todellinen bruttopalkka oli 1500 euroa, niin hänelle jää käteen 1152,67 euroa. Asuntoedun suora säästö työntekijälle on tässä esimerkissä 152,67 euroa kuukaudessa. Todellinen säästö on kuitenkin huomattavasti pienempi. Nimittäin vuokran ja verotusarvon erotuksesta (395 euroa) työnantaja ei joudu maksamaan lainkaan sosiaaliturvamaksuja, mikä on noin 100 euroa (25 %) suoraa säästöä työnantajalle, mutta josta osa on menetettyä työeläkettä työntekijälle (17,7 % eli 69,92 euroa). Lisäksi työntekijä menettää vuokran ja verotusarvon erotuksesta vuosilomapalkan ja lomaltapaluurahan (yhteensä 17,25 % bruttopalkasta), jolloin menetettyä lomarahaa on 68,14 euroa. Kaiken kaikkiaan työntekijän säästö tuhannen euron asuntoedusta on 152,67 – 69,92 – 68,14 = 14,61 euroa. Työnantajan säästö sen sijaan on 100 + 68,14 = 168,14 euroa.

Katso myös

• Luontoisetu
• Työntekijöiden sitouttaminen