Työsuhdeasunto
Työsuhdeasunto tarkoittaa työnantajan omistamaa tai vuokraamaa asuntoa, jossa asumisoikeus riippuu työsuhteesta. Työnantaja vastaa asumiskustannuksista joko kokonaan tai osittain.[1]
Syitä työsuhdeasuntojen tarjoamiseen voivat olla esimerkiksi, että paikkakunnalla ei ole riittävästi tarjolla sopivia asuntoja, työntekijälle halutaan antaa osana palkkaa luontoisetu, tai se että työntekijä joutuu käyttämään asuntoaan yrityksen edustustehtävissä.lähde?
Työsuhdeasunnot Suomessa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Työsuhdeasuntoja ovat aikojen saatossa tarjonneet henkilökunnalleen mm. Puolustusvoimat, sairaalat, seurakunnat (mm. seurakuntien pappilat) ja Valtionrautatiet. Useat suuret teollisuuslaitokset rakensivat erityisesti 1900-luvun alkupuoliskolla kokonaisia yhteisöjä, jotka koostuvat työsuhdeasunnoista. Työsuhdeasunnossa asuvan oikeus asumiseen on sidottu työsuhteeseen siten, että sen loppuminen johtaa myös asumisoikeuden menettämiseen, ellei kyseessä ole työntekijän nimissä oleva vuokra-asunto.[2]
Asuntoedusta on kyse, kun työnantajan antaa hallitsemansa asunnon työntekijän tai hänen perheensä asuttavaksi. Työnantaja voi hallita asuntoa omistajana tai vuokralaisena. Veronkierroksi on katsottu menettely, jossa työntekijä vuokraa asuntonsa työnantajalle ja saa sen käyttöönsä työsuhdeasuntona. [3]
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Jokiniemi, Erkki & Davies, Nikolas: Kuvitettu rakennussanakirja suomi–englanti–suomi. (hakusana työsuhdeasunto) Helsinki: Rakennustieto, 2012. ISBN 978-951-682-890-2
- ↑ Taloussanomat
- ↑ taloustaito.fi Korpela[vanhentunut linkki]