Rajavartiolaitos

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Suomen Rajavartiolaitos)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämän artikkelin nimi saattaa olla virheellinen. Ehdotettu uusi nimi on Suomen rajavartiolaitos.
Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla.
Tarkennus: käytäntökahvihuoneessa käydyn keskustelun mukaisesti
Tämä artikkeli käsittelee Suomen Rajavartiolaitosta. Rajavalvonnasta yleisesti kertoo artikkeli rajavalvonta.
Rajavartiolaitos
Gränsbevakningsväsendet
RVL
Rajavartiolaitoksen esikunta Helsingin Sörnäisissä.
Rajavartiolaitoksen esikunta Helsingin Sörnäisissä.
Perustettu 1919
Tehtävä Rajojen valvonta, rajatarkastukset, rikostorjunta, merialueen turvallisuus, ympäristövahinkojen torjunta, kansainvälinen yhteistyö ja maanpuolustus
Ministeriö Sisäministeriö
Sijainti Vilhonvuorenkatu 6
Helsinki
Valtio Suomi
Päällikkö kenrl Pasi Kostamovaara
Työntekijöitä 3 070 (2023)[1]
Vuosibudjetti 633,8 milj. € (2023)[2]
Aiheesta muualla
Sivusto

Suomen Rajavartiolaitos (ruots. Gränsbevakningsväsendet), lyh. RVL[3] tai Raja, on sisäministeriön alainen Suomen sisäisestä turvallisuudesta vastaava viranomainen. Rajavartiolaitoksen sisäinen järjestys on sotilaallinen ja sen palveluksessa on noin 3 000 henkilöä.[4]

Rajavartiolaitoksen päätehtäviä ovat rajojen valvonta[5] sekä rajatarkastusten suorittaminen[6]. Lisäksi Rajavartiolaitos on johtava meripelastusviranomainen Suomessa[7]. Vuodesta 2019 lähtien se on vastannut ympäristövahinkojen torjunnasta avomerellä[8]. Rajavartiolaitos on esitutkintaviranomainen, joka paljastaa, ehkäisee ja tutkii toimialaansa liittyviä rikoksia, kuten laittomaan maahantuloon liittyviä rikoksia sekä merellä tapahtuvia rikoksia. Rajavartiolaitos voi suorittaa eräissä tilanteissa myös tulli- ja poliisiviranomaisten tehtäviä.[9] Rajavartiolaitos tekee niin kahden- kuin monenvälistä kansainvälistä yhteistyötä on osa eurooppalaista raja- ja merivartiostoa, joka koostuu jäsenvaltioiden rajavalvonnasta ja palautustoiminnasta vastaavista viranomaisista ja Euroopan raja- ja merivartiovirasto Frontexista[10].

Schengenin sopimuksen myötä varsinainen rajavalvonta on kohdistettu sopimuksen kattaman alueen ulkorajalle. Suomessa tämä tarkoittaa lähinnä Venäjän-vastaista rajaa ja kansainvälisiä maa-, meri- ja ilmaliikenteen rajanylityspaikkoja, joista liikennemäärältään merkittävin on Helsinki-Vantaan lentoasema. Rajatarkastustehtävät on jaettu Rajavartiolaitoksen, Tullin ja poliisin välillä niin, että poliisi huolehtii sisämaassa sijaitsevilla pienillä lentokentillä suoritettavista rajatarkastuksista, Tulli huolehtii pääosin kalastus- ja lastialusten rajatarkastuksista sekä Rajavartiolaitoksen ohella tavaraliikenteen rajatarkastuksista eräillä itärajan rajanylityspaikoilla. Rajavartiolaitos huolehtii rajatarkastuksista muilla rajanylityspaikoilla.[11]

Rajavartiolaitoksen 17. päällikkönä aloitti syyskuussa 2018 kenraaliluutnantti Ilkka Laitinen.[12] Hän jäi työkyvyttömyyseläkkeelle syyskuun alusta 2019.[13] Laitisen jälkeen päällikkönä aloitti kenraaliluutnantti Pasi Kostamovaara, joka nimitettiin laitoksen johtoon vuoteen 2024 saakka.[14][15]

Historia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tonterin vartion partio tuo pidätettyjä 1920-luvulla

Rajavartiolaitos perustettiin 21. maaliskuuta 1919 valvomaan Suomen rajoja, painopisteenä Neuvosto-Venäjän vastainen raja.[16] Sen henkilöstö muodostui puolustusvoimien palveluksesta siirtyneistä jääkäriupseereista ja aliupseereista sekä varusmiehistä. Alusta asti palvelukseen otettiin myös värvättyä miehistöä.[17] Toiminnan painopisteenä oli levottoman rajan vartiointi ja tuolloin yleisten laittomien rajanylitysten estäminen.

Tästä ajasta kertovat viihteen keinoin historiallisiin esikuviin perustuen muun muassa elokuvat Kaakkois-Suomen, Viipurin läänin, osalta Raja 1918 ja Lapin rajavartioston osalta Mosku – lajinsa viimeinen. lähde?

Väestö ei raja-alueilla pitänyt rajalinjaa merkityksellisenä ja ylitti rajaa vapaasti.[18] Erityisesti Lapissa olosuhteet olivat 1920-luvun taitteessa erittäin levottomat. Muun muassa vuonna 1922 ns. läskikapinan yhteydessä suomalaisten punaupseerien joukko perusti Värriöllä tukkityömaan miehistä noin 300-miehisen sotilasosaston, joka ryösti erään rajavartioaseman ja poistui kenenkään estämättä Venäjälle. Vähäisempää rajan pinnan tiedustelutoimintaa esiintyi huomattavasti.[19]

Vakinaistaminen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rajavartiolaitoksen tehtäviin oli alusta lähtien kuulunut osallistuminen maanpuolustukseen, mutta Suomen kohottaessa puolustusvalmiuttaan 1930-luvulla rajavartiostojen valmiustehtäviä lisättiin ja niiden vahvuutta kohotettiin. Vuonna 1931 Rajavartiolaitos vakinaistettiin säätämällä siitä lailla.[20] Asetuksella määriteltiin Salmin, Joensuun, Kainuun ja Lapin rajavartiostot. Väliaikaiseksi jäi tuolloin Kannaksen rajavartiosto.[21] Sitä koskeva uudistus tapahtui vuonna 1936.[22]

Merivartiolaitoksen perustaminen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Suomen merivartiolaitos

Merivartiolaitos perustettiin vuonna 1930 torjumaan kieltolain aiheuttamaa laajamittaista salakuljetusta. Laitoksen tehtäviksi määriteltiin asetuksessa "ylläpitää järjestystä ja turvallisuutta" erikseen määrättävillä merirajan alueilla sekä Laatokalla.[23] Se käytti toimintaansa höyrykäyttöisiä vartiolaivoja ja moottoriveneitä, joista tärkeimpiä olivat nopeakulkuiset vartiomoottoriveneet.[24] Merivartiolaitoksella oli jo suunnitteluvaiheesta lähtien myös maanpuolustuksellinen tehtävä.[25] Sodan aikana merivartiostot toimivat osana laivastoa. Merivartiolaitos yhdistettiin Rajavartiolaitokseen vuonna 1945.[26]

Talvi- ja jatkosota

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Talvi- ja jatkosodan aikana rajavartiostot muodostivat rajapataljoonia, myöhemmin rajajääkäripataljoonia ja osallistuivat taisteluihin muun armeijan rinnalla. Jatkosodan päätyttyä rajalle sijoitetut armeijan yhtymät hoitivat rajavartiointia 1. joulukuuta 1944 saakka, jolloin rajavartiointi siirtyi takaisin Rajavartiolaitoksen vastuulle.[27][28]

Jatkosodan sotatoimien päättyessä aselepoon rajajääkäripataljoonat vetäytyivät rajalle ja aloittivat samalla sen vartiointi- ja varmistustehtävät. RjP 1 toimi Kaakkois-Suomessa, RjP 2 välillä Imatra–Kitee, RjP 3 Ilomantsista Tohmajärvelle sekä RjP 6 Pielisjärveltä Kuhmoon. Rajajääkäriprikaati toimi ensin ylipäällikön reservinä ja tämän jälkeen III armeijakunnalle alistettuna, keskeisenä tehtävänään varmistaa suomalaisten saksalaisilta valtaamia alueita Lapin sodan tapahtumien edetessä.[29]

Sodan jälkeen toiminnan painopiste oli rajavartioinnissa ja sotilaallisen kyvyn voimakkaassa kehittämisessä. Tähän syynä oli vallinnut sodan tai sisäisen levottomuuden uhka. Vasta vuoden 1947 jälkeen toimintaa alettiin kehittää rauhan ajan rajavartiointia painopisteenä pitäen. Merkittävänä ongelmana oli miehistöaineksen epätasaisuus, johon vaikuttivat huono palkkaus ja heikot työolot.[17][30] Porkkalan rajavartiostossa vuonna 1948 tehdyn kyselyn mukaan rajajääkärit kokivat asemansa ristiriitaisena: vaikka he olivat työsuhteessa valtioon, heitä kohdeltiin esimiesten taholta kuin varusmiehiä.[31]

Kehitys 1960-luvulta 1990-luvulle

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Rajavartijoita vuonna 1967

Valtiovallan alettua suunnata entistä enemmän varoja maanpuolustukseen 1960-luvulla Rajavartiolaitoksen kalusto alkoi kehittyä, samalla kun rajavartioinnista tuli houkutteleva ammatti kuihtuvien syrjäseutujen nuorisolle.[17][26] Seuranneet vuosikymmenet ovat olleet tasaista kehitystä, jota on leimannut 1990-luvulla työn monipuolistuminen. Erityisesti rajatarkastuksien siirtyminen Rajavartiolaitokselle on ollut merkittävä uusi tehtävä. Länsirajan valvontaa on voitu keventää ja virkoja onkin siirretty Kaakkois-Suomen rajavartiostoon ja Suomenlahden merivartiostoon.

Tärkein yksittäinen nimistömuutos on ollut 1990-luvun alussa toteutettu rajavartiokomppanioiden nimeäminen rajavartioalueiksi. Samassa yhteydessä lakkautettiin yli sata Rajavartiolaitoksen toimipistettä. Merivartiostot ovat 1980-luvulta alkaen saaneet myönteistä näkyvyyttä, kun meripelastustoiminnan päävastuu on siirtynyt niille.[32][33]

Organisaatio

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Susiluodossa sijaitsevan merivartioaseman merivalvontatorni, jonka yläosassa on nelinkertainen Aerial-antenni.

Päälliköitä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • kenraaliluutnantti, Matti Autio (1934–2017) 1. helmikuuta 1989 – 31. joulukuuta 1997
  • kenraaliluutnantti, Hannu Ahonen (1942–2004) 1. tammikuuta 1998 – 4. maaliskuuta 2004, kuoli virkaa hoitaessaan
  • vara-amiraali, Jaakko Smolander (s. 1945) sijainen 19. huhtikuuta 2004 asti, sitten vakinainen 30. marraskuuta 2008 asti
  • kenraaliluutnantti, Jaakko Kaukanen (s. 1955) 1. joulukuuta 2008 – 31. elokuuta 2018
  • kenraaliluutnantti, Ilkka Laitinen (1962–2019) 1. syyskuuta 2018 – 31. elokuuta 2019
  • kenraaliluutnantti, Pasi Kostamovaara (s. 1963) vt. 1. - 30. syyskuuta, vakinainen 1. lokakuuta 2019 alkaen

Apulaispäälliköitä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • kontra-amiraali, Jaakko Smolander 1. tammikuuta 1998 – 19. huhtikuuta 2004
  • kenraalimajuri, Jaakko Kaukanen 19. huhtikuuta 2004 – 30. marraskuuta 2008.
  • kontra-amiraali, Matti Möttönen (s. 1959) 1. joulukuuta 2008 – 31. joulukuuta 2014
  • kenraalimajuri, Ilkka Laitinen (1962–2019) 1. tammikuuta 2015 – 31. elokuuta 2018
  • kenraalimajuri, Pasi Kostamovaara (s. 1963) 1. syyskuuta 2018 - 30. syyskuuta 2019
  • kontra-amiraali, Markku Hassinen (s.1964) 1. lokakuuta 2019 alkaen

Rakenne

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Rajavartiolaitoksen hallintoyksiköt.
Rajavartiolaitoksen tunnuksin merkitty ajoneuvo rajavyöhykkeellä. Huomaa, että vaakunaeläin on heraldisesti oikein peilikuvana eli katse ajoneuvon menosuuntaan. Rajavyöhyke on merkitty maastoon rajavyöhykekylteillä, puomeilla ja puihin kiinnitetyillä keltaisilla ympyröillä.

Rajavartiolaitokseen kuuluvat hallintoyksikköinä Helsingin Sörnäisissä sijaitseva Rajavartiolaitoksen esikunta, neljä rajavartiostoa (Lapin rajavartiosto, Kainuun rajavartiosto, Pohjois-Karjalan rajavartiosto sekä Kaakkois-Suomen rajavartiosto), kaksi merivartiostoa (Suomenlahden merivartiosto sekä Länsi-Suomen merivartiosto), Vartiolentolaivue sekä Raja- ja merivartiokoulu.[4] Rajavartiolaitoksen esikunta toimii samalla sisäministeriön rajavartio-osastona.[14]

Hallintoyksiköt ovat resursseiltaan itsenäisiä toimijoita. Hallintoyksikön toimialue on useiden kihlakuntien laajuinen ja se tekee tiivistä yhteistyötä alueensa muiden viranomaisten kanssa. Tavallisia yhteistyötahoja ovat syyttäjä, poliisi ja tulli. Hallintoyksikön päällikkö johtaa varsin itsenäisesti vuosittain saamillaan resursseilla. Vartiolentolaivuetta lukuun ottamatta hallintoyksiköt jakautuvat edelleen raja- tai merivartioalueisiin, laivayksiköihin sekä Helsingin rajatarkastusosastoon, joilla on alaisinaan yhteensä 63 vartioasemaa ja muuta yksikköä kuten johtopaikkoja.

Rajavartiolaitos on sisäministeriön alainen hallinnollisissa asiossa, mutta sen sotilaskäskyasiat, muun muassa upseerinimitykset, kuuluvat presidentin toimivaltaan. Mahdollisen kriisin sattuessa Rajavartiolaitos voidaan liittää osittain tai kokonaan Puolustusvoimiin. Todennäköistä on, että liitos tehtäisiin mahdollisimman myöhään – jos lainkaan – sillä ainakin Puolustusvoimien entisen asessorin Kaarina Buure-Hägglundin mukaan Puolustusvoimiin liitetyt rajavartiolaitoksen osat menettäisivät toimivaltuutensa.

Rajavartiolaitoksessa annetaan varusmieskoulutusta kolmella paikkakunnalla: Imatralla erikoisrajajääkärikoulutusta sekä Onttolassa ja Ivalossa sissi- ja tiedustelukoulutusta. Koulutukseen pääsyn edellytyksenä on hyvä fyysinen kunto. Tyypillisesti Lapin ja Pohjois-Karjalan rajavartiostojen varusmiehet, rajajääkärit, koulutetaan sissi- ja tiedustelutoimintaan, joka olisi rajavartiostojen tehtävä laajamittaisen maahanhyökkäyksen sattuessa niillä alueilla, jotka ovat vihollisen hallussa. Lisäksi rajajääkäreille koulutetaan perusteet kriisiolojen rajavartioinnista vakinaisen henkilökunnan apuna. Raja- ja merivartiokoulun varusmiehet, erikoisrajajääkärit, koulutetaan Imatran Immolassa. Erikoisrajajääkärikomppaniaan hakeudutaan valintakokeiden kautta.

Vuonna 2005 tehdyllä sisäasiainministeriön päätöksellä Kainuun rajajääkärikomppania lakkautettiin 1. heinäkuuta 2007 ja Lapin rajavartioston Ivalon rajajääkärikomppania supistettiin rajajääkäriosastoksi. Rajavartiolaitoksen liikekannallepanovahvuus on 11 600 henkilöä.


Rajavartiolainsäädäntö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Suomenlinnan merivartioaseman ja poliisin yhteispartio Helsingin edustalla.

Syyskuun 2005 alusta astui voimaan uusi rajavartiolainsäädäntö, joka laajentaa Rajavartiolaitoksen valtuuksia ja toiminta-aluetta. Aikaisemmin Rajavartiolaitoksen toimivaltuudet olivat voimassa ainoastaan sen valvonta-alueella, joka käsitti lähinnä rajaseudun kunnat ja merten rannikot taajamien ulkopuolella. Uudessa lainsäädännössä toimivaltaa ei ole rajattu alueellisesti vaan tehtävän mukaan. Rajavartiolaitokselle on annettu oikeus toimia siellä, missä tämä on tarkoituksenmukaista rajaturvallisuuden ylläpitämiseksi.

Rajavartiolaitoksella on rajavartiolaissa määritetyt toimivaltuudet. Rajavartiomiehellä on oikeus käyttää tarpeellista voimaa järjestyksen ja yleisen turvallisuuden säilyttämiseksi tai palauttamiseksi rajanylityspaikoilla, omissa toimipaikoissaan sekä muualla, missä poliisia ei ole riittävän nopeasti saatavilla. Rajavartiolaitosta voidaan käyttää varsinaisen raja-alueen ulkopuolellakin yleisen järjestyksen palauttamiseen poikkeustilanteessa.

Rajavartiolaitoksella on oikeus myös suorittaa toimialaansa liittyvien rikosten esitutkinta ja käyttää tässä tarkoituksessa kaikkia pakkokeinoja; valeostoa ja peitetoimintaa lukuun ottamatta. Tutkinnanjohtajuus on määritelty rajavartiolain (578/2005) 46 §:ssä. Viimeisimmän rajavartiolain muutoksen (478/2010) myötä Rajavartiolaitos voi käyttää telepakkokeinoja törkeän laittoman maahantulon ja ihmiskaupan esitutkinnassa. Lakimuutoksen myötä tutkinnanjohtajista tuli pidättämiseen oikeutettuja virkamiehiä.

Rajavartiolaitoksen omaan toimintaan liittyy rajatarkastus, joka toteutetaan pelkästään rajanylitysaikeen tai rajanylityksen perusteella ilman rikosepäilyä. On huomattava, että rajatarkastuksen perusteena toimii jo aie: rajan ylitystä yrittävä henkilö voidaan tarkastaa, vaikka hän luopuisikin aikeestaan jouduttuaan rajatarkastuksen kohteeksi. Rajatarkastuksessa varmistetaan rajanylittäjän matkan laillisuus ja henkilöllisyys sekä se, että hänellä ei ole mukanaan kiellettyjä esineitä tai aineita.

Sisäministeriö voi asetuksella säätää liikkumisrajoituksen Rajavartiolaitoksen hallitsemalle alueelle tai tiloihin. Jokaisella vähintään kapteenin arvoisella rajaupseerilla on lisäksi oikeus sulkea väliaikaisesti sotilaallisessa käytössä oleva harjoitusalue.

Rajavartiolaitoksen sotilaallinen järjestys herätti vuoden 2005 rajavartiolainsäädännön uudistustyön yhteydessä keskustelua turvallisuusviranomaisten piirissä. Muissa Euroopan maissa on pääosin jo siirrytty rajapoliisiorganisaatioihin, jotka eivät ole sotilaallisesti järjestettyjä. Rajavartiolaitoksen sotilaallisuuden varjopuolena pidettiin sitä, että rajavartiomiesten sotilaskoulutus oli aikoinaan puutteellista erilaisia lainvalvontatehtäviä ajatellen. Näkemyksen toi voimakkaimmin esille Suomen Poliisijärjestöjen Liitto ry, joka nykyistä rajavartiolakia valmisteltaessa esitti Rajavartiolaitoksen kaikkien poliisivaltuuksien poistamista.[34][35] Koulutusta koskeneeseen ongelmaan on pyritty vastaamaan pidentämällä raja- ja merivartijoiden peruskurssi puolesta vuodesta vuoden mittaiseksi. Lisäksi rajaupseereiden koulutus sisältää noin vuoden mittaisen Puolustusvoimista eriytyvän jakson. Jakso sisältää toimivaltuus- ja lainsäädännöllistä koulutusta. Muutoin Rajavartiolaitoksen tehtäviä lainvalvonnassa on oikeastaan ainoastaan lisätty. Esimerkiksi Smash ASEM -mielenosoituksen yhteydessä joukkojenhallintaan käytettiin myös Rajavartiolaitoksen henkilökuntaa.[36][37]

Henkilöstö ja koulutus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Rajavartija partioimassa koiran kanssa.

Rajavartiolaitoksessa palvelee yhteensä hieman yli 3 000 virkamiestä sotilas- kuin siviiliviroissa. Valtaosan Rajavartiolaitoksen henkilöstöstä muodostavat rajavartijat ja upseerit palvelevat sotilasvirassa. Lisäksi Rajavartiolaitoksessa palvelee siviilivirassa erilaisissa pääasiassa erilaisissa tuki- ja hallinnollisissa tehtävissä. Naisten osuus koko henkilöstöstä on 16 prosenttia ja henkilöstön keski-ikä on 40,5 vuotta.[4] Rajavartiolaitoksessa palvelee noin 1 700 raja- ja merivartijaa.[38] Raja- tai merivartijaksi voi Suomessa valmistua vain Raja- ja merivartiokoulun järjestämältä rajavartijan peruskurssilta. Uusia peruskursseja järjestetään tarpeen mukaan. Suurin osa opiskelijoista opiskelee rajavartio-opintosuunnalla, mutta tarpeen mukaan osa opiskelijoista koulutetaan merivartio- tai ilma-alushuolto-opintosuunnalla. Rajavartijan peruskurssi kestää 12 kuukautta. Opiskelijat ovat oikeutettuja muun muassa ilmaiseen majoitukseen, muonitukseen, vaatetukseen sekä päivärahaan. Peruskurssilta valmistunut rajavartija voi myöhemmin jatkaa opiskelua rajavartijan jatkokurssilla tai mestarikurssilla.[39]

Rajavartijan peruskurssin pääsyvaatimukset ovat seuraavat:[40]

  • Yleiset vaatimukset
    • 18 vuotta täyttänyt Suomen kansalainen
    • suorittanut vähintään lukion oppimäärän, ylioppilastutkinnon tai toisen asteen ammatillisen tutkinnon.
    • suorittanut Suomen puolustusvoimissa tai Rajavartiolaitoksessa aseellisen varusmiespalveluksen tai naisten vapaaehtoisen asepalveluksen (pois lukien henkilöt, joilla on Ahvenanmaan kotiseutuoikeus) ennen Rajavartijan peruskurssin aloittamista.
    • vähintään B-luokan ajo-oikeuden haltija
    • rajavartiolaitoksen tehtävissä edellytettävällä tavalla nuhteeton ja luotettava, ei turvallisuutta, maanpuolustusta tai tehtävän asianmukaista ja riippumatonta hoitamista vaarantavia ulkomaan- tai muita sidonnaisuuksia
    • suorittanut hyväksytysti pääsykokeen.
  • Terveyteen liittyvät vaatimukset
    • tämänhetkinen palveluskelpoisuusluokka A
    • näön tarkkuus kummassakin silmässä vähintään 0,7 ilman silmälaseja (merenkulkutehtävissä 1,0)
    • normaali väriaisti (Todistuksesta tulee ilmetä, että testi on tehty Ishiharan 24 taulun värinäkötestillä ja siinä saa olla enintään 2 virhettä.)
    • kuuloluokka I−II, (Kuulon tulee täyttää Puolustusvoimien terveystarkastusohjeen (TTO 2012) mukaisesti palveluskelpoisuusluokka A:n kriteerit. Käytännössä tämä tarkoittaa, että kuulon tulee keskitaajuuksilla olla (500–2 000 Hz) olla 20 dB tai parempi.)
    • ei kroonista sairautta, ihottumaa tai allergioita.
  • Fyysiseen kuntoon liittyvät vaatimukset
    • Cooperin testin tulos miehillä vähintään 2 500 metriä ja naisilla 2 300 metriä (Opintojen hyväksytysti suorittamiseen vaaditaan miehillä vähintään 2 600 metrin ja naisilla vähintään 2 400 metrin tulos Cooperin testissä peruskurssin aikana)
    • suoritettu pohjoismainen uimataitotesti.

Rajavartiolaitoksessa palvelee noin 650 upseeria erilaisissa asiantuntija-, koulutus- ja johtotehtävissä.[38] Upseerit koulutetaan Maanpuolustuskorkeakoulussa yhdessä Puolustusvoimien upseerien kanssa. Upseerikoulutukseen sisältyvistä rajaturvalillisuusalan opetuksesta vastaa kuitenkin Raja- ja merivartiokoulu. Rajavartiolaitoksen upseereja koulutetaan rajavartio- merivartio, ohjaaja ja lentoteknillisellä opintosuunnalla. Valmistuneet upseerit voivat hakeutua valmistumisensa jälkeen jatkokoulutukseen maisteriopintoihin ja myöhemmin yleisesikuntakurssille, esiupseerikurssille tai yleisesikuntaupseerikurssille.[41] Rajavartiolaitoksen palveluksessa on myös opistoupseereja, joita ei Suomessa enää koulututeta. Lisäksi Rajavartiolaitoksessa palvelee noin 40 erikoisupseeria, jotka hoitavat teknillisen alan tehtäviä.[38]

Rajavartiolaitoksessa palvelee lisäksi siviilivirassa noin 400 siviilivirkamiestä esimerkiksi asiantuntijatehtävissä talouspuolella, henkilöstöhallinnossa ja it-tehtävissä.[38] Siviilitehtävät täytetään pääasiassa avoimen haun kautta.

Ilma-alukset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Aérospatiale AS 332 Super Puma, OH-HVP
Agusta Bell 412, OH-HVF.
Dornier DO 228, OH-MVN.

Rajavartiolaitoksella on käytössään kaksi lentokonetta sekä helikoptereita, joiden päätehtävät ovat rajojen valvonta maalla ja merellä sekä meripelastus. Lentokoneiden keskeisenä tehtävänä on myös merellinen ympäristövalvonta. Omien tehtävien lisäksi tehtäviin kuuluu virka-apu muille viranomaisille, kuten pelastuslaitosten avustamista metsäpalojen sammuttamisessa vesipussien avulla tai tarkastamalla paloalue ilmasta tai poliisin avustamista kadonneen henkilön etsinnöissä. Rajavartiolaitos toimii usein myös sairaankuljettajana saaristoalueella.

Dornier-lentokoneiden tukikohta on Turussa. Meripelastukseen kykenevät Super Pumat ja kevyemmät AB 412 - kopterit on sijoitettu Turun, Helsingin ja Rovaniemen tukikohtiin.[42]

Vanhat Aérospatiale AS 332 Super Pumat modernisoitiin 2010–2020-vuosikymmenten taitteessa samaa runkoa käyttäviksi Airbus H215 -koptereiksi.[43]

Ikääntyvät Dornierit on tarkoitus korvata uudella kalustolla 2020-luvun puolenvälin tietämillä.[44]

ilma-alustyyppi merkki ja malli Lukumäärä Käyttöön Huomautuksia
Keskiraskas kaksimoottorinen helikopteri "Super Puma"
  • Aérospatiale AS 332
  • Eurocopter AS332L1e
  • Airbus H215
 5 1987 (2016) [45]Alkuperäiset Aérospatiale(/Eurocopter)-kopterit modernisoitiin 2010-2020 taitteessa vastaamaan samaan runkoon rakennettuja Airbus H215-koptereita.
Kevyt kaksimoottorinen helikopteri Agusta Bell 412 5 1985 [46]
Kevyt yksimoottorinen helikopteri AgustaWestland AW119 "Koala" 4 2010 [47] Yksimoottorisena kopteria ei käytetä pelastustoimintaan merialueella.
Lentokone Dornier DO 228-212 2 1995 [48]


YouTubessa on OH-HVI:n pelastusnäytös. https://youtu.be/4ifwr4A-urM

Vesialukset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vartiolaiva Turva

Rajavartiolaitoksen vesialuksilla suoritetaan sen merivartiostotehtäviä. Ulkovartiolaivoilla on kyky myös ympäristövahinkojen torjuntaan, joka on vuodesta 2019 lähtien kuulunut Rajavartiolaitoksen tehtäviin Suomen talousvyöhykkeellä ja aluevesillä aavalla selällä[49]. Kuntien pelastustoimintaa hoitavat aluepelastuslaitokset manner-Suomessa. Suomenlahdella idästä länteen toimivat Kotkan Kymenlaakson pelastuslaitos, Porvoon Itä-Uudenmaan pelastuslaitos, Helsingin Helsingin pelastuslaitos, Vantaan Keski-Uudenmaan pelastuslaitos, Espoon kaupungin Länsi-Uudenmaan pelastuslaitos ja Turun Varsinais-Suomen pelastuslaitos.

Suomen Rajavartiolaitoksen vesialukset [50]
Tyyppi Nimi Haltija Rekisteritunnus MMSI Aloitus Huomautuksia
ulkovartiolaiva VL Turva Suomenlahden merivartiosto [51] OJEK 230 982 460 [52] 2014 [53]
ulkovartiolaiva VL Tursas Länsi-Suomen merivartiosto [51] OIUI 230 303 000 [54] 1986
ulkovartiolaiva VL Uisko Länsi-Suomen merivartiosto [51] OIUM 230 304 000 [55] 1987
Koululaiva Eckerö 2015
rannikkovartiovene 15 kpl, kykenee toimimaan 15-20 cm jäissä
Partiovene 25 kpl, huippunopeus noin 30 solmua
Nopeat veneet [56] NV 17 2018-> 26 kpl, huippunopeus noin 55 solmua
ilmatyynyalus 6 kpl

2015 ulkovartiolaivat maalattiin perinteisen metsänvihreän sijaan sinivalkoisiksi, koska on kansainvälinen käytäntö osoittaa kansalliset värit vartioaluksissa.[51]

Vartiolaiva Merikarhu poistettiin käytöstä 2019. Alus luovutettiin vastikkeetta Etelä-Kymenlaakson ammattiopistolle 2020.

Vuonna 2019 Rajavartiolaitos aloitti Vartiolaiva 2025 -hankkeen, jossa käyttöikänsä päässä olevat vanhemmat vartiolaivat (Tursas ja Uisko) korvataan 2020-luvun loppupuoliskolla kahdella uudella aluksella. Uudet alukset tulevat olemaan 98 metriä pitkiä ja 17,6 m leveitä. Eduskunta myönsi 448 miljoonaa euroa laivojen tilaukseen. [57] Laivojen toimittajaksi valittiin tarjouskilpailun perusteella Meyer Turku Oy, joka valmistaa laivat yhteistyössä muun muassa Puolalaisen Baltic Operator:in ja Uudenkaupungin Työvene Oy:n kanssa. Baltic Operator vastaa runkojen valmistuksesta ja Uudenkaupungin Työvene kansirakenteista ja varustelusta.[58] Laivojen rakennus aloitettiin joulukuussa 2023 ja alukset on tarkoitus luovuttaa Rajavartiolaitokselle vuosina 2025 ja 2026.[59]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Kosonen, Matti & Pohjonen, Juha: Isänmaan portinvartijat: Suomen rajojen vartiointi 1918-1994. (Rajavartiolaitoksen julkaisu) Helsinki: Otava, 1994. ISBN 951-1-13106-0

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Rajavartiolaitoksen tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnitelma 2024‒2025 Rajavartiolaitos. Viitattu 2.3.2024.
  2. ↑ Valtion talousarviomenot kirjanpitoyksiköittäin Tutki hallintoa. Viitattu 28.1.2024.
  3. ↑ Lyhenneluettelo 31.10.2013. Kotimaisten kielten keskus. Arkistoitu 12.10.2013. Viitattu 24.11.2013.
  4. ↑ a b c Rajavartiolaitoksen organisaatio- ja henkilöstörakenne | Rajavartiolaitos raja.fi. Viitattu 1.3.2024.
  5. ↑ Rajojen valvonta Rajavartiolaitos. Viitattu 1.3.2024.
  6. ↑ Rajatarkastukset Rajavartiolaitos. Viitattu 1.3.2024.
  7. ↑ Meripelastus Rajavartiolaitos. Viitattu 1.3.2024.
  8. ↑ Ympäristövahinkojen torjunta merialueilla Rajavartiolaitos. Viitattu 1.3.2024.
  9. ↑ Rikostorjunta Rajavartiolaitos. Viitattu 1.3.2024.
  10. ↑ Kansainvälinen yhteistyö Rajavartiolaitos. Viitattu 1.3.2024.
  11. ↑ Valtioneuvoston asetus rajanylityspaikoista sekä rajatarkastustehtävien jakamisesta niillä finlex.fi. Viitattu 2.3.2024.
  12. ↑ Rajavartiolaitoksen uusi päällikkö Ilkka Laitinen: Pitäisikö turvapaikanhakijoille asettaa enemmän velvollisuuksia? Yle 10.7.2018
  13. ↑ Jari Strömberg: Rajavartiolaitoksen päällikkö vaihtuu Yle.fi, uutiset. 3.9.2019. Viitattu 3.9.2019.
  14. ↑ a b Johto ja organisaatio Rajavartiolaitos. Viitattu 6.2.2021.
  15. ↑ Tuure Äikäs: Rajavartiolaitoksen uutta päällikköä ei yllätetä Ruotuväki. 20.9.2019. Viitattu 6.2.2021.
  16. ↑ Kosonen & Pohjonen 1994, 70
  17. ↑ a b c Hyyryläinen, H. 85 vuotta rajavartiokoulutusta. (Arkistoitu – Internet Archive) Viitattu 14.2.2007
  18. ↑ Rajavartiolaitos. Salmin rajavartiosto 1919–1939 (Arkistoitu – Internet Archive) Viitattu 14.2.2007
  19. ↑ Rajavartiolaitos: Lapin rajavartioston synty (Arkistoitu – Internet Archive) Viitattu 14.2.2007
  20. ↑ Kosonen & Pohjonen 1994, 157-158
  21. ↑ Kosonen & Pohjonen 1994, 159
  22. ↑ Kosonen & Pohjonen 1994, 161
  23. ↑ Kosonen & Pohjonen 1994, 201
  24. ↑ Rajavartiolaitos: Merivartiolaitoksen perustaminen Viitattu 14.2.2007
  25. ↑ Kosonen & Pohjonen 1994, 203
  26. ↑ a b Rajavartiolaitos: Saaristomeren merivartioston muodostuminen (Arkistoitu – Internet Archive).
  27. ↑ Rajavartiolaitos: Kaakkois-Suomen rajavartiosto 1944– (Arkistoitu – Internet Archive) Viitattu 14.2.2007
  28. ↑ Rajavartiolaitos: Lapin rajavartiosto sodassa. Web Archive. Viitattu 31.1.2022.
  29. ↑ Kosonen & Pohjonen 1994, 320-321.
  30. ↑ Rajavartioliitto: Historiaa. Web Archive. Viitattu 31.1.2022.
  31. ↑ Kosonen & Pohjonen 1994, 349
  32. ↑ Rajavartiolaitos: Kaakkois-Suomen rajavartiosto (Arkistoitu – Internet Archive) Viitattu 14.2.2007
  33. ↑ Rajavartiolaitos: Länsi-Suomen merivartioston historiaa Viitattu 14.2.2007
  34. ↑ Joutjärvi, S. (2005) Rajavartiomiehen oikeudesta käyttää voimakeinoja. Pro gradu -tutkielma. Joensuun yliopisto. s.80-82, 114-118
  35. ↑ Hallituksen esitys Eduskunnalle rajavartiolaitosta ja rajavyöhykettä koskevan lainsäädännön uudistamiseksi. HE 6/2005. S. 70. Viitattu 29.11.2007
  36. ↑ Kirjallinen kysymys 668/2006 vp. Viitattu 29.11.2007.
  37. ↑ Kotilainen, L. Smash ASEM -nöyryytys. Libero 2/2007. Viitattu 29.11.2007
  38. ↑ a b c d Tule töihin Rajalle Rajavartiolaitos. Viitattu 1.3.2024.
  39. ↑ Rajavartijakoulutus − Hae rajavartijan peruskurssille Rajavartiolaitos. Viitattu 1.3.2024.
  40. ↑ Rajavartijan peruskurssille hakeminen ja pääsykokeet Rajavartiolaitos. Viitattu 1.3.2024.
  41. ↑ Upseerikoulutus Rajavartiolaitos. Viitattu 1.3.2024.
  42. ↑ Vartiolentolaivue – turvana kaikissa oloissa raja.fi. Arkistoitu 16.5.2020. Viitattu 21.5.2020.
  43. ↑ AS332 (3) / H215 (2) - Super Puma Rajavartiolaitos. Arkistoitu 20.3.2019. Viitattu 22.3.2020.
  44. ↑ MVX-hanke – vanhenevat valvontalentokoneet on korvattava raja.fi. Viitattu 14.5.2022.
  45. ↑ AS332 (3) / H215 (2) - Super Puma raja.fi. Arkistoitu 20.3.2019. Viitattu 24.5.2020.
  46. ↑ Agusta Bell/Bell 412 raja.fi. Arkistoitu 16.5.2020. Viitattu 24.5.2020.
  47. ↑ AW 119 Ke Koala raja.fi. Arkistoitu 16.5.2020. Viitattu 24.5.2020.
  48. ↑ DO-228 Dornier raja.fi. Arkistoitu 16.5.2020. Viitattu 24.5.2020.
  49. ↑ Ympäristövahinkojen torjunta Rajavartiolaitos. Viitattu 3.1.2022.
  50. ↑ Rajavartiolaitoksen meripelastukseen soveltuva kalusto raja.fi. Arkistoitu 16.5.2020. Viitattu 21.5.2020.
  51. ↑ a b c d Ra­ja­var­tio­lai­tok­sen var­tio­lai­voil­le Suomen värit - metsänvihreä jää historiaan. Kaleva 2015 (Web Archive).
  52. ↑ https://www.raja.fi/slmv/organisaatio/vartiolaivat/vl_turva (Arkistoitu – Internet Archive)
  53. ↑ Ulkovartiolaivan kastetilaisuus ja vesillelasku STX Finlandin Rauman telakalla (Lehdistotiedote) 2.3.2013. Rajavartiolaitos. Arkistoitu 24.9.2015. Viitattu 25.10.2013.
  54. ↑ https://www.raja.fi/lsmv/organisaatio/vartiolaivat/vl_tursas (Arkistoitu – Internet Archive)
  55. ↑ https://www.raja.fi/lsmv/organisaatio/vartiolaivat/vl_uisko (Arkistoitu – Internet Archive)
  56. ↑ Rajavartiolaitos uudistaa nopeaa venekalustoaan raja.fi. Viitattu 21.5.2020.[vanhentunut linkki]
  57. ↑ Rajavartiolaitos hankkii kaksi uutta monitoimista ulkovartiolaivaa raja.fi. Viitattu 4.7.2022.
  58. ↑ Meyer Turun Rajavartiolaitokselle toimittamien alusten rungot rakentaa puolalainen Baltic Operator, varustelun ja viimeistelyn tekee Uudenkaupungin Työvene Turun Sanomat. 21.12.2022. Viitattu 12.12.2023.
  59. ↑ Meyer aloitti uuden ulkovartiolaivan rakentamisen – tuo työtä Uuteenkaupunkiin Turun Sanomat. 12.12.2023. Viitattu 12.12.2023.

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • kapteeni E Närhisalo: Kaakkois-Suomen Rajavartioston vaiheet, Jalkaväen vuosikirja III: 1963-1964, sivut 205- [1]
  • majuri J Kortelainen: Pohjois-Karjalan Rajavartioston vaiheet, Jalkaväen vuosikirja III: 1963-1964, sivut 213- [2]
  • majuri U Juha: Pohjois-Karjalan Rajavartioston vaiheet, Jalkaväen vuosikirja III: 1963-1964, sivut 229- [3]
  • kapteeni P Veijo: Lapin Rajavartioston vaiheet, Jalkaväen vuosikirja III: 1963-1964, sivut 237- [4]

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]


Rajavartiolaitoksen logo
Suomen rajavartiolaitoksen hallinnollinen jako

Päähallintopaikka: Rajavartiolaitoksen esikunta

Kaakkois-Suomen rajavartiosto | Kainuun rajavartiosto | Lapin rajavartiosto | Länsi-Suomen merivartiosto | Pohjois-Karjalan rajavartiosto | Raja- ja merivartiokoulu | Suomenlahden merivartiosto | Vartiolentolaivue

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Rajavartiolaitos&oldid=22567450”