Sukupuolivähemmistöjen syrjintä

Sukupuolivähemmistöjen syrjintä tarkoittaa sukupuolivähemmistöön kuuluvien ihmisten systemaattista syrjintää ja asettamista muuta väestöä huonompaan asemaan. Syrjinnän syinä voivat olla esimerkiksi yksilön transfobia tai valtion lainsäädännölliset asetukset.

Aktiivisen syrjinnän seurauksena sukupuolivähemmistöön kuuluvat kokevat usein vähemmistöstressiä. Syrjinnän kohteeksi joutuminen voi aiheuttaa esimerkiksi arvottomuuden ja ulkopuolisuuden tunnetta, joka pahimmillaan näkyy transsukupuolisten muita korkeampana itsemurhariskinä. Suomalaisista transnuorista 56–68 % on ajatellut itsemurhaa ja Yhdysvalloissa noin 40% transsukupuolisista on yrittänyt tappaa itsensä.

Kansainvälistä homofobian, transfobian ja bifobian vastaista päivää vietetään vuosittain 17. toukokuuta. Transsukupuolisia syrjitään ja häirintään osittain siksi, että heidän ajatellaan olevan homoseksuaaleja. Tämä saattaa osittain johtua siitä, että T eli trans on osa LGBT-lyhennettä. Transnaiset kokevat että miehet hermostuvat maskuliinisuudesta kohdatessaan transnaisen.

Syrjinnän eri muotoja

Translapset ja -nuoret kokevat kotona, harrastuksissa ja koulussa enemmän syrjintää, kiusaamista tai väkivaltaa kuin cis-sukupuoliset nuoret, ja kärsivät sen vuoksi enemmän masennuksesta, ahdistuneisuudesta, yksinäisyydestä ja itsetuhoisista ajatuksista.

Transsukupuolisilta usein vaaditaan "läpi menemistä," eli ominaisuutta, jossa hänen oletetaan olevan cis-sukupuolinen ilman, että hänen tunnistetaan olevan trans. Läpi menemisen vaatimusta on kritisoitu ajatuksesta, että transihmisten tulisi pyrkiä piilottamaan transtaustansa, sekä sen ylläpitämästä käsityksestä siitä, että esimerkiksi transnainen olisi nainen vasta sitten kun hän "menee läpi" cis-naisesta.

Binäärisessä, cisnormatiivisessa yhteiskunnassa muunsukupuoliset jäävät usein ulkopuolisiksi ja näkymättömiksi. Vain kahteen sukupuoleen jaettu yhteiskunta, jossa niin vessat, urheilu harrastukset kuin terveystiedotkin ovat merkitty ja jaettu binäärisesti, muunsukupuoliset jäävät helposti yhteisöjen ulkopuolelle. Esimerkiksi urheilussa käytettävä jako miesten ja naisten sarjoihin tai joukkueisiin syrjii muunsukupuolisia ja intersukupuolisia. Ratkaisuksi on ehdotettu esimerkiksi olympialaisissa kolmannen sukupuolen lisäämistä uudeksi sarjaksi, tai sukupuolitetun jaon poistamista kokonaan.

Transsukupuolisten osallistuminen sukupuolen perusteella jaettuihin urheilusarjoihin on herättänyt paljon vastustusta. Vihaa on kohdistunut lähinnä vain transtaustaisiin naisurheilijoihin. Transsukupuoliset ovat saaneet osallistua olympialaisiin vuodesta 2004 lähtien, mutta päätös herätti vastarintaa vasta vuonna 2021, kun Laurel Hubbard oli ensimmäinen olympialaisiin osallistunut transihminen.

LGBTQ+- ja feminismiyhteisöissä on ollut 2010-luvulla kasvussa aatteen sekä järjestöjen määrä, jotka jättävät transsukupuoliset heidän ajamiensa arvojen ulkopuolelle. Transsukupuoliset ulkopuolelle jättävästä feminismistä käytetään lyhennettä TERF. Transsukupuoliset sateenkaariyhteisöistä sulkevat ryhmät yleensä tiputtavat transihmisiin viittaavan T-kirjaimen pois HLBT-kirjain lyhenteestä. Trans ry. on katsonut, että Helsinki Pride kohtelee eriarvoisesti transtaustaisia ja varsinkin muunsukupuolisia henkilöitä.

Viharikokset

Transihmisiin kohdistuu sukupuolensa vuoksi enemmän väkivaltaa ja sen uhkaa kuin cis-sukupuolisiin. Transihmisistä rodullistetut ovat kaikista eniten väkivallan ja viharikosten kohteina. Intersektionaalisuuden mukaan mitä useampaan vähemmistöön ihminen kuuluu, sitä isompi riski hänellä on kokea syrjintää ja väkivaltaa. Erään yhdysvaltalaisen tutkimuksen mukaan rodullistetut transihmiset kokevat kuusi kertaa enemmän poliisiväkivaltaa kuin valkoiset cis-sukupuoliset.

Transgender Europe on kerännyt vuodesta 2008 lähtien maailmanlaajuisesti tietoa murhatuista transihmisistä ja heidän lukumääristään. Vuonna 2020 rekisteröitiin 350 transihmisen murhaa, joista 343 oli transnaisia tai transfeminiinejä. Luvut ovat todennäköisesti suurempia tilastoinnin perustuessa raportointiin.

20. marraskuuta vietetään kansainvälistä transihmisten muistopäivää, (eng. transgender day of remembrance, TDOR) jonka tarkoitus on pysähtyä kunnioittamaan viharikosten uhreina menehtyneiden transsukupuolisten muistoa. Päivää on vietetty vuosittain vuodesta 1999 lähtien.

Laki

Suomessa translaki vaatii sukupuoltaan korjaavalta ihmiseltä täysi-ikäisyyttä, lisääntymiskyvyttömyyttä, lääketieteellisiä ja psykologisia tutkimuksia, aviottomuutta sekä Suomen kansalaisuutta tai vakituista asuinpaikkaa Suomessa. Suomi on saanut lukuisia huomautuksia esimerkiksi Euroopan neuvostosta, ihmisvaltuuskunnasta ja perustuslain asiantuntijoilta koskien transihmisten perusoikeuksien, kehollisen koskemattomuuden sekä itsemääräämisoikeuden rikkomista.

Suomessa on käytössä kaksi juridista sukupuolta, mies ja nainen, joka jättää muunsukupuoliset ja intersukupuoliset sukupuolen mukaisen oikeudellisen tunnustuksen ulkopuolelle. Kolmas juridinen sukupuoli tunnustaisi sukupuolen moninaisuuden sekä vahvistaisi itsemääräämisoikeutta. Myös sukupuolen juridisen vaihtamisen prosessia ja vaatimuksia on kritisoitu perus ihmisoikeuksia sortaviksi.

Suomessa on käytössä myös niin kutsuttu "transrekisteri," joka on merkintä väestötietojärjestelmässä, joka kertoo rekisteröidyn olevan transsukupuolinen. Merkintä tehdään ihmisistä, jotka ovat korjanneet juridisen sukupuolensa sukupuoli-identiteettiään vastaavaksi. Transrekisteriä on kritisoitu mahdollisena turvallisuusriskinä vainon tai muun rikoksen kohteiden valikointiin esimerkiksi ääriliikkeiden toimesta.

Vuonna 2020 maailmassa oli kolmetoista valtiota jotka kriminalisoivat transsukupuolisuuden rankaisemalla siitä esimerkiksi vankilalla, väkivallalla tai kuolemantuomiolla. Valtiot olivat Brunei, Gambia, Indonesia, Jordan, Kuwait, Libanon, Malawi, Malesia, Nigeria, Oman, Etelä-Sudan, Tonga ja Yhdistyneet arabiemiirikunnat.

Tasa-arvovaltuutetun toiminta

Suomessa tasa-arvovaltuutettu valvoo tasa-arvolakia ja edistää sukupuolten tasa-arvoa antamalla asiaa koskevia lausuntoja. Lain tarkoituksena on "estää sukupuoleen perustuva syrjintä ja edistää naisten ja miesten välistä tasa-arvoa sekä tässä tarkoituksessa parantaa naisten asemaa erityisesti työelämässä. Lain tarkoituksena on myös estää sukupuoli-identiteettiin tai sukupuolen ilmaisuun perustuva syrjintä."SDK 609/1986

Esimerkiksi lausunnossa TAS 89/2023 (annettu 21. helmikuuta 2023) tasa-arvovaltuutettu totesi, että koululla oli tasa-arvolain nojalla velvollisuus kieltää oppilastyö, jossa väitettiin, että sukupuolia on vain kaksi. Vuonna 2022 tasa-arvovaltuutettu antoi 27 lausuntoa.