Ingeborg Tott
| Ingeborg Åkesdotter Tott | |
|---|---|
| Fru Ingeborg | |
 Ingeborgia todennäköisesti esittävä veistos Tukholman Suurkirkossa Berndt Notken Pyhä Yrjänä ja lohikäärme veistosryhmässä | |
| Ruotsin valtionhoitajan puoliso | |
| Valtakausi | 1. kesäkuuta 1470 – 6. lokakuuta 1497, 12. marraskuuta 1501 – 14. joulukuuta 1503 |
| Edeltäjä | Kristiina Saksilainen, Kristiina Abrahamsdotter |
| Seuraaja | Kristiina Saksilainen, Mette Ivarsdotter |
| Syntynyt |
1440-luku Tanska |
| Kuollut |
1507 Hämeen linna |
| Puoliso | Sten Sture vanhempi |
| Suku | Tott |
| Isä | Åke Axelsson (Tott) |
| Äiti | Märta Bengtsdotter (Vinstorp-suku) |
| Uskonto | roomalaiskatolisuus |
Ingeborg Aakentytär Tott[1] (ruots. Ingeborg Åkesdotter Tott, Fru Ingeborg); (1440-luku Tanska – 1507 Hämeen linna,[1] Ruotsin kuningaskunta) oli ruotsalainen aatelisnainen ja Ruotsin valtionhoitajan Sten Sture vanhemman puoliso.[1]
Sturen hallitsijakausien aikana vuosina 1470–1497 ja 1501–1503 Rouva Ingeborgia pidettiin de facto Ruotsin kuningattarena, vaikka virallista asemaa hänellä ei ollutkaan. Hän oli myös ainoa nainen joka toimi Hämeen linnan päällikkönä keskiajalla vuosina 1504–1507.[1]
Hänen edeltäjänsä Ruotsin kuningattarena oli Kristina Saksilainen.
Suku
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ingeborg Tott syntyi Tanskassa. Hänen vanhempansa olivat ritari ja Tanskan valtaneuvos Åke Axelsson (Tott)[2] ja ruotsalainen aatelisnainen Märta Bengtsdotter, joka kuului Vinstorpa-sukuun.
Avioliitto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ingeborg kihlattiin vuonna 1464 norjalaiselle aatelismiehelle, Hans Sigurdsenille, (nuorempi Sudreim-suku, drotsi Sigurd Jonsenin pojalle, joka kuitenkin kuoli ennen häitä. Hän sai huomenlahjakseen tilan, joka sijaitsee Kållandin alueella Länsi-Götanmaalla.
Ingeborg avioitui ritari Sten Sturen kanssa vuonna 1466, joittenkin tietojen mukaan vuonna 1467. Morsian sai huomenlahjaksi Strömserumin tilan Smålannissa. Kun puoliso nimitettiin valtionhoitajaksi vuonna 1470, Ingeborgista tuli hovin ensimmäinen nainen. Avioliitto oli lapseton.
Ingeborgin ja Sten Sturen välisessä kirjeenvaihdossa tämä kutsuu häntä "rakas sydämeni talliveljeksi", keskustelee puolisonsa kanssaan valtion asioista ja antaa tälle poliittisia tehtäviä. Eräs esimerkki, josta hän kiitti tätä, että Ingeborg oli saanut lyypekkiläiseltä alukselta tiedon Hansan ja Tanskan hallitsijan tapaamisesta, ja valtuutti tämän selvittämään, milloin se pidetään.
Vuodet valtionhoitajan puolisona
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Brunkebergin taistelun aikana vuonna 1471 hän kutsui Tukholman köyhät linnaan ja antoi heille ruokaa vastineeksi rukoilemisesta voiton puolesta. Hän seurasi taistelua hovinaistensa kanssa.
Ingeborg oli erittäin kiinnostunut tieteistä ja teologiasta ja oli osaltaan vaikuttamassa Uppsalan yliopiston perustamiseen[2] vuonna 1477. Ingeborg kustansi kirjoja omista varoistaan sekä rahoitti eri kirjastojen toimintaa. Hän tilasi kirjan De dignitate et utilitate psalteriibeatae Mariae virginis Alanus de Rupelta, joka valmistui vuonna 1498. Hän oli Varbergin karmeliittaluostarin suojelija ja perusti Ruotsin ensimmäisen kartusiaaniluostarin Mariefrediin vuonna 1493.
Vuonna 1497 Sten Sture joutui luopumaan vallasta, kun Hans valittiin kuninkaaksi ja pariskunta lähettiin Suomeen. Sture sai koko maan läänityksekseen ja alkoi pitää hovia Hämeen linnassa. Sten Sture omisti Vesunnin kartanon Hattulassa. Kartano siirtyi Ingeborgin omistukseen Sturen menehtymisen jälkeen.[3] Vuoden 1501 kapinan jälkeen Sturesta tuli jälleen Ruotsin valtionhoitaja kuolemaansa vuoteen 1503 saakka.
Sten Sture kuoli 14. joulukuuta 1503 paluumatkalla kotiin Tukholmaan saatettuaan Tanskan kuningatar Kristina Saksilaisen rajalle. Ingeborg oli tuolloin Tukholmassa, ja Hemming Gadh neuvoi Stegeborgissa ollutta Svante Sturea pidättelemään uutisia kuolemasta. Syynä oli että he halusivat välttää sen, että Ingeborg ja tämän kannattajat estäisivät Svanten valinnan valtionpäämieheksi, koska Ingeborg oli miehensä poissaollessa ollut tämän nimissä Tukholman ja Kalmarin sekä useiden muiden tärkeitä linnoitusten päällikkö ja saattoi käyttää niitä Svantea vastaan. He halusivat erityisesti välttää tämän kiihottamasta varusväkeä Kalmarissa pidättämällä tuolloin sinne matkalla olleet palkkarahat. Siksi Sten Sturen kuolemasta ei kerrottu Ingeborgille, kunnes ruumissaatto Svante Sturen mukana saapui Tukholmaan. Sen jälkeen Ingeborg tyhjensi hallussaan pitämänsä linnoitukset elintarvikkeista ja rahoista ennen kuin luovutti ne uudelle valtionhoitajalle.
Viimeiset vuodet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Sturen kuoleman jälkeen hänen omistuksensa Suomessa päätyivät takaisin Ruotsin kuninkaalle. Rouva Ingeborg sai kuitenkin haltuunsa leskeneläkkeenä Hämeen linnan sekä Kokemäenkartanon. Hän palasi Hämeen linnaan vuoden 1504 lopulla ja vietti viimeiset vuotensa sen päällikkönä. Vuonna 1505 ruotsalainen aatelismies, Ingeborgin veljen vävy Folke Gregersson matkusti Hämeeseen vaatien linnaa hallintaansa. Rouva Ingeborgilla oli kuitenkin takanaan sekä linnan väen että paikallisen aatelin tuki eikä yritys onnistunut.[1]
Rouva Ingeborg Åkesdotter Tott kuoli yli 60-vuotiaana Hämeen linnassa vuonna 1507.[1]
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e f Hämeen linnan valtiatar Hämeen liitto. Arkistoitu 4.3.2016. Viitattu 8.3.2016.
- ↑ a b Anteckningar om svenska qvinnor Runeberg.org. Viitattu 8.3.2016. (ruotsiksi)
- ↑ Vesunta; Vesunda; Vesunti; Vässunda Europeana Heraldica. Kansallisarkisto.
Kirjallisuutta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Hockman, Tuula: Kolmen polven perilliset. Ingeborg Aakentytär (Tott) ja hänen sukunsa (n. 1460–1507). Helsinki: Suomen Kirjallisuuden Seura, 2006. ISBN 951-746-835-0
| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
| Taiteenala | |
| Henkilöt | |
