Toivo Lankinen (näyttelijä)

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Toivo Lankinen
Henkilötiedot
Syntynyt12. heinäkuuta 1907
Siestarjoki, Venäjä
Kuollut8. joulukuuta 1970 (63 vuotta)
Petroskoi, Neuvostoliitto
Ammatti näyttelijä, teatteriohjaaja
Puoliso Daria Karpova
Muut tiedot
Aktiivisena 1932–1970

Toivo Lankinen (ven. Тойво Иванович Ла́нкинен, 12. heinäkuuta 1907 Siestarjoki8. joulukuuta 1970 Petroskoi) oli venäjänsuomalainen näyttelijä ja teatteriohjaaja, joka teki elämäntyönsä Petroskoin Kansallisessa teatterissa.

Lankinen syntyi Pietarin lähistöllä sijaitsevalla Siestarjoella ja muutti Neuvosto-Karjalaan vuonna 1928. Hän työskenteli metsätyömiehenä, kunnes 1930-luvun alussa palasi Pietariin ja aloitti opinnot Leningradin teatteri-instituutissa. Valmistumisensa jälkeen vuonna 1932 Lankinen kiinnitettiin Petroskoissa juuri aloittaneeseen suomenkieliseen Kansalliseen teatteriin sen ensimmäisten näyttelijöiden joukossa. Toisen maailmansodan aikana Lankinen oli mukana viihdytysjoukoissa. Rauhan tultua hän jatkoi Kansallisessa teatterissa, joka aluksi toimi Aunuksessa ja siirtyi vuonna 1950 takaisin Petroskoihin.[1] Vuonna 1959 Lankinen teki ääniroolin suomalais-neuvostoliittolaisessa yhteistyöelokuvassa Sampo.[2]

Toivo Lankinen on haudattu Petroskoihin Peskin hautausmaalle.[3]

Lankisen puoliso oli Kansallisen teatterin näyttelijä Daria Karpova (1914–2003). Perheeseen syntyi kolme lasta.[4] Aunuksessa Lankisten lastenhoitajana työskenteli vuonna 1948 vankileiriltä vapautunut entinen suomalainen kansanedustaja Siina Urpilainen, joka ei kuitenkaan saanut lupaa muuttaa perheen mukana Petroskoihin.[5]

Kunnianosoituksia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. Тойво Иванович Ланкинен 12.7.2007. Karjalan tasavallan kansalliskirjasto. Viitattu 5.8.2016. (venäjäksi)
  2. Toivo Lankinen Elonet. Viitattu 5.8.2016.
  3. Тойво Ланкинен Kino-Teatr. Viitattu 5.8.2016. (venäjäksi)
  4. Teatteri kehittää sydäntä 26.3.2014. Karjalan Sanomat. Arkistoitu 19.9.2016. Viitattu 5.8.2016.
  5. Amberg, Toivo: Tuntematon Siina. Kertomus Siina Urpilaisesta ja hänen perheestään 2004. Työväenliikkeen kirjasto. Viitattu 5.8.2016.