Samuel Josef Agnon

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Samuel Josef Agnon
Samuel Josef Agnon
Samuel Josef Agnon
Henkilötiedot
Syntynyt17. heinäkuuta 1888
Buczacz, Galitsia
Kuollut17. helmikuuta 1970 (81 vuotta)
Jerusalem, Israel
Ammatti kirjailija
Kirjailija
SalanimiAgnon
Palkinnot

Nobel-palkinto Nobelin kirjallisuuspalkinto

Aiheesta muualla
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta

Samuel Josef Agnon, alkuperäinen nimi Shmuel Josef Czaczkes,[1] (17. heinäkuuta 1888 Buczacz (nyk. Butšatš), Itävalta-Unkari (nyk. Ukraina) – 17. helmikuuta 1970 Jerusalem, Israel[a]) oli israelilainen kirjailija. Hän sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon vuonna 1966 yhdessä Nelly Sachsin kanssa.[2]

Elämä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ukrainanjuutalainen[3] Agnon oli alkuperäiseltä nimeltään Shmuel Josef Czaczkes. Hän syntyi Butšatšin (Бучач; puol. Buczacz, jidd.: Butshotsh [בעטשאָטש]) kaupungissa, silloisen Itävalta-Unkarin Galitsian maakunnassa. Galitsian alue oli kuulunut Puolaan ennen Puolan ensimmäistä jakoa (1772) sekä vuosina 1918-1939, nykyään se kuuluu Ukrainaan. Butshatshissa oli holokaustiin asti suuri juutalaisväestö, joka käsitti 1930-luvulla yli puolet kaupungin asukkaista[4].

Agnonin isä Shalom Mordechai Halevy oli koulutukseltaan rabbiini ja kuului hasidiyhteisöön mutta työskenteli turkisalalla.[5] Nuori Samuel ei käynyt koulua, vaan hänen vanhempansa opettivat häntä kotona.[5] Kahdeksanvuotiaana hän osasi kirjoittaa ja lukea hepreaa ja jiddišiä ja luki ahkerasti juutalaisen sivistysliikkeen Haskalan hepreankielisiä kirjailijoitalähde?. Viisitoistavuotiaana hän kirjoitti ensimmäiset runonsa, jotka julkaistiin sanomalehdessä. Muutettuaan pois Butšatšista hän ei enää kirjoittanut jiddishiksi.[5] Hän kävi kotikaupungissaan myöhemmin 1913 kahdesti ja kolmannen ja viimeisen kerran vuonna 1930, jolloin hän kiersi Galitsiaa ja viipyi kaupungissa viikon. Hän palaa tuotannossaan Butšatšiin. Kaupunki on esimerkiksi hänen romaaninsa Yövieras tapahtumapaikka.[3]

Agnon muutti 1907 sionistisen maahanmuuttoliikkeen yhteydessä Palestiinan Jaffaan,[5] joka oli tällöin ottomaanien valtakunnan satamakaupunki. Hänen ensimmäinen julkaistu kertomuksensa siellä oli Hylätyt vaimot (hepreaksi ”agunot”), jonka hän kirjoitti salanimellä Agnon', kertomuksensa nimen mukaan. Agnonista tuli hänen kirjailijanimensä ja virallinen sukunimensä vuonna 1924.[5]

Vuonna 1912 Agnon muutti Saksaan, missä hän solmi vuonna 1920 avioliiton Esther Marxin kanssa. Saksassa hän tutustui liikemies Salman Schockeniin, josta tuli hänen kustantajansa ja mesenaattinsa. Tästä lähtien kaikki hänen teoksensa julkaistiin Schockenin kustannusyhtiössä.[5] Hän julkaisi myös useita novelleja hepreankielisessä päivälehdessä nimeltä Haaretz, joka myös oli Schockenin omaisuutta. Saksassa Agnon kokosi yhdessä tunnetun juutalaisen ajattelijan Martin Buberin kanssa kirjan hasidien tarinoista (Die Erzählungen der Chassidim).[6] Vuonna 1924 tulipalo tuhosi kaikki hänen käsikirjoituksensa, ja myöhemmin samana vuonna hän palasi Jerusalemiin lopullisesti ja asettui asumaan Talpiotin kaupunginosaan.[5]

Agnonin kertomus Morsiuskatos ilmestyi 1931,[5] ja hänestä tuli sen ansiosta johtava hepreankielinen kirjailija. Hänelle myönnettiin kahdesti sekä Bialik-palkinto että Israelin valtion kirjallisuuspalkinto.[7] Vuonna 1966 hän sai ensimmäisenä israelilaisena Nobelin kirjallisuuspalkinnon yhdessä Ruotsissa asuvan saksanjuutalaisen runoilijan Nelly Sachsin kanssa. Palkinnon vastaanottotilaisuudessa Agnon esitteli itsensä näin: ”Johtuen historiallisesta katastrofista, jossa Rooman keisari Titus tuhosi Jerusalemin ja Israelin kansa karkotettiin maanpakoon, minä satuin syntymään yhdessä maanpakolaisuuden kaupungeista. Mutta itse olen aina pitänyt itseäni syntyperäisenä jerusalemilaisena.”[8]

Agnon kuoli Israelissa vuonna 1970. Hänen tyttärensä Emunah Yaron jatkoi hänen jälkeenjääneitten käsikirjoitustensa kokoamista ja julkaisua. Suurin osa hänen teoksistaan on julkaistu hänen kuolemansa jälkeen. Agnonin arkisto siirrettiin Jerusalemin Kansalliskirjastoon. Hänen talostaan tuli Jerusalemin kaupungin omistama museo, jossa pidetään kirjallisuus- ja kulttuuritilaisuuksia. Agnonista on tehty enemmän tutkielmia kuin kenestäkään muusta israelilaisesta kirjailijasta. Kuuluisimmat Agnon-asiantuntijat ovat Baruch Kurzweil, Dov Sadan ja Dan Laor.lähde?

Kirjallinen tuotanto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Agnonin kaikkien teosten lähde on juutalaisuus, sen tavat, usko ja kieli. Agnon käsittelee näitä taiteessaan omaperäisella, ainutlaatuisella tavalla. Hän sai myös vaikutteita saksalaisesta kirjallisuudesta ja vasta kehittyvästä uudesta heprealaisesta kirjallisuudesta. Melkein kaikissa hänen teoksissaan kuvataan ristiriitaa vanhan ja uuden välillä, itäeurooppalaisen juutalaisen elämän tuhoa ja Palestiinaan pelastuneiden vaikeaa sopeutumista uudenlaiseen juutalaisuuteen. Hänen kirjojensa tapahtumat sijoittuvat niihin neljään hyvin erilaiseen yhteiskuntaan ja seutuun, joissa hän eli: Galitsiaan (Morsiuskatos), Saksaan (Fernheim), Jaffaan (Uskollisuuden vala) ja Jerusalemiin (Shira). Monissa hänen kuvauksissaan on unenomainen tunnelma, ja lukija jää miettimään, onko se totta vai fantasiaa.lähde?

Romaanissa Yövieras (1938) anonyymi kertoja kuvaa vierailuaan Galiziassa monen vuoden poissaolon jälkeen ja kohtaa siellä lohduttoman autiuden. Kirja perustuu Agnonin omaan vierailuun syntymäkaupungissaan Buczaczissa kolmekymmentäluvulla.[5] Agnonin merkittävimpänä teoksena pidetään romaania Yesteryear (1945) (Eilen ja toissapäivänä), joka on monumentaalinen eeppinen romaani ja sijoittuu tapahtumiensa osalta vuosisadan alun Palestiinaan.[5] Romaani on näennäisesti realistinen kuvaus idealistisista maahanmuuttajista ja heidän vaikeuksistaan, mutta samalla se pursuaa mielikuvituksellisia sivujuonia, paradokseja, surrealistisia ja kafkamaisia vertauskuvia, ja kaiken taustalla on Agnonin kitkerä surumielinen huumori, joka heijastaa holokaustin aikaa, jolloin hän kirjoitti teoksen.lähde? Hän ei kuitenkaan koskaan käsitellyt tuotannossaan holokaustia suoraan[5].

Romaanien lisäksi Agnon julkaisi useita kertomuksia ja novelleja, hassidien legendoja ja juutalaista kansantarustoa, jotka on koottu antologioihin.

Agnonin heprean kieli on sekoitus juutalaisen Raamatun, keskiajan ja nykyajan hepreaa sekä hänen omaa ainutlaatuista kielellistä kekseliäisyyttään.[5]

Agnonin synnyinkaupungissa Butšatšissa on nykyisin Agnonin mukaan nimetty kirjallisuuskeskus.[3]

Teokset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomennettu tuotanto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Kun väärä oikaistaan: kertomuksia, valinnut ja heprean kielestä suomentanut Jussi Aro, WSOY 1967 Sarja: Aikamme kertojia
  • Uskollisuuden vala (Švuat emunim), suomentanut Jussi Aro, WSOY 1966 Sarja: Aikamme kertojia

Hepreaksi ja englanniksi ilmestyneet (kirjailijan eläessä)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • The Bridal Canopy (1931)
  • Of Such and Of Such
  • At the Handles of the Lock (1923)
  • A Guest for the Night (1938)
  • Yesteryear (1945)
  • Near and Apparent
  • Thus far
  • The fire and the wood

Antologiat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Days of Awe (1938)
  • Present at Sinai: The Giving of the Law (1959)

Postuumisti ilmestyneet teokset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Shira (1971)
  • A City and the Fullness Thereof (1973)
  • In Mr. Lublin's Shop (1974)
  • Within the Wall (1975)
  • From Myself to Myself (1976)
  • Book, Writer and Story (1978)
  • The Beams of Our House (1979)
  • Dear Esther: Letters 1924–1931 (1983)
  • A Shroud of Stories (1985)
  • The Correspondence between S.Y.Agnon and Z.Schocken (1991)

Huomautuksia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Joidenkin lähteiden mukaan kuolinpaikka Jerusalem.[1]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b Agnon, Samuel Josef, Kirjasampo, viitattu 27.12.2022
  2. ↑ The Nobel Prize in Literature 1966 (elämäkerta, julkaisuluettelo ja palkinnon myöntämispuhe) The Official Web Site of the Nobel Foundation. Viitattu 25.9.2009. (englanniksi)
  3. ↑ a b c Natalia A. Feduschak, Returning Agnon To Ukraine Odessa Review 24.1.2018. Viitattu 27.12.2022 (englanniksi)
  4. ↑ Elektronnaja jevreiskaja entsyklopedyja eleven.co.il. Viitattu 16.4.2012. (puolaksi)
  5. ↑ a b c d e f g h i j k l Petri Liukkonen, Shmuel (Yosef) Agnon Authors' Calendar. Viitattu 27.12.2022 (englanniksi)
  6. ↑ Dan Laor, Agnon and Buber The Story of a Friendship or The Rise and Fall of the Corpus Hasidicum s. 75–76. Agnon House. Viitattu 27.12.2022 (englanniksi)
  7. ↑ Israelis You Should Know: Shai Agnon International Fellowship of Christians and Jews. Viitattu 27.12.2022 (englanniksi)
  8. ↑ Shmuel Agnon: Banquet speech Nobelprize.org, viitattu 19.11.2021 (englanniksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Samuel_Josef_Agnon&oldid=22632429”