Isaac Bashevis Singer

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Isaac Bashevis Singer
יצחק באַשעװיס זינגער
Isaac Bashevis Singer
Isaac Bashevis Singer
Henkilötiedot
Syntynyt21. marraskuuta 1902
Leoncin, Kongressi-Puola
Kuollut24. heinäkuuta 1991 (88 vuotta)
Miami, Florida, Yhdysvallat
Kansalaisuus Yhdysvallat
Ammatti kirjailija
Uskonnollinen kanta juutalaisuus
Kirjailija
SalanimiVarshofsky
Äidinkielijiddiš
Tuotannon kielijiddiš
Nimikirjoitus
Nimikirjoitus
Palkinnot

Nobel-palkinto Nobelin kirjallisuuspalkinto (1978)

Aiheesta muualla
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta

Isaac Bashevis Singer, salanimi Varshofsky (jidd. ‏יצחק באַשעװיס זינגער‎, alun perin Icek-Hersz Zynger; 21. marraskuuta 1902 Leoncin, Varsova, Kongressi-Puola, silloista Venäjää – 24. heinäkuuta 1991 Miami, Florida) oli puolanjuutalainen kirjailija. Hän sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon vuonna 1978.[1] Singer tunnetaan ennen kaikkea novelleistaan.

Elämä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Singerin isä oli hasidirabbiini, ja hänen äitinsä Bathsheba oli myös rabbiinin tytär. Singer otti myöhemmin käyttöön äitinsä nimen kirjailijanimessään ”Bashevis” (Bathsheban poika). Hänen veljensä Israel Joshua Singer saavutti kuuluisuutta suosittuna jiddišinkielisenä kirjailijana. Niinpä veli Israel Joshua Singer oli nuoremman veljensä ensimmäinen ja tärkein kirjallinen esikuva.[2]

Singer kasvoi köyhässä, valtaosin jiddišinkielisessä Mirówin kaupunginosassa Varsovassa, jossa hänen isänsä toimi rabbiinina, tuomarina ja hengellisenä johtajana, sekä Bilgoraj’ssa, perinteisessä juutalaisessa pikkukaupungissa, jollaisia kutsutaan nimellä ”shtetl”. Varsovan Krochmalnakadusta, jonka varrella hän pikkupoikana asui numeroissa 10 ja 12, tuli sittemmin yksi hänen kirjojensa päähenkilöistä. Singerin Varsovan-kotitaloa ei enää ole olemassa, mutta hänen kunniakseen järjestetään Varsovassa joka vuosi syyskuun alussa Singer-festivaali.

Vuonna 1920 Singer alkoi opiskella rabbiiniseminaarissa, mutta palasi pian Bilgoraj’hin, missä hän elätti itseään antamalla heprean kielen opetusta. Vaikka rabbiinikoulutus jätti pysyvät jälkensä Singeriin, hän unelmoi kirjallisesta urasta. Vuonna 1923 hän muutti Varsovaan, jossa hän työskenteli oikolukijana veljensä toimittamassa jiddišinkielisessä Literarishe bleter -kirjallisuuslehdessä. Isoveli auttoi häntä laajentamaan yleissivistystään ja johdatti hänet uusien poliittisten aatteiden ja kulttuurisuuntauksien piiriin.

Singerin ensiteos oli Der sotn in Goray (Goraj'n saatana), joka julkaistiin Puolassa vuonna 1934. Se kertoo 1600-luvun valemessiaasta nimeltä Shabbetai Zvi. Tämän romaanin, kuten monien muidenkin Singerin teosten henkilöt, ovat täysin sattumanvaraisten kohtalon voimien armoilla ja toisaalta myös omien intohimojensa, taikauskojensa ja kiihkeiden unelmiensa vankeja. Myöhemmässä romaanissaan Orja (suom. 1983) Singer palaa sekasortoiseen 1600-lukuun ja kertoo juutalaisen miehen ja ei-juutalaisen naisen rakkaustarinan.

Paetakseen Puolassa nousevaa antisemitismiä ja sodan uhkaa sekä seuratakseen isoveljeään Singer muutti Yhdysvaltoihin vuonna 1935. Hän erosi silloisesta vaimostaan Rachelista ja pojastaan Israelista, jotka muuttivat ensin Moskovaan ja myöhemmin silloiseen Palestiinaan. Singer asettui asumaan New Yorkiin, missä hän ryhtyi kirjoittamaan artikkeleita jiddišinkieliseen Forverts-sanomalehteen. Hän käytti salanimeä Varshofsky eli "Varsovalainen". Vuonna 1940 hän solmi avioliiton Alma Haimannin kanssa, joka oli saksalainen emigrantti. Singer sai Amerikan kansalaisuuden vuonna 1943. Koko uransa ajan hän pysyi uskollisena Forverts-lehdelle, joka vieläkin ilmestyy, tosin vain viikoittain.

1940-luvulla Singerin kirjallinen maine alkoi kasvaa monien Amerikan jiddišinkielisten maahanmuuttajien ja pakolaisten keskuudessa. Toisen maailmansodan, holokaustin ja jiddišiä puhuvan väestön lähes täydellisen tuhon jälkeen jiddišin kieltäkin pidettiin kuolleena. Vaikka Singer oli muuttanut Yhdysvaltoihin, hän uskoi äidinkielensä voimaan ja tiesi, että vielä on olemassa koko joukko ihmisiä, jotka kaipaavat jiddišinkielistä luettavaa. Singer sai paljon vaikutteita jiddišinkielisistä klassikoista, kuten Shalom Aleichemista, mutta hänen tyylinsä oli modernimpi, ja siihen oli jo lyönyt leimansa monien vuosien oleskelu Amerikassa. Singer käytti hyväkseen juutalaista perinnettä sekä kansantarinoita ja -uskomuksia, mutta käsitteli niitä uudenaikaisella, ironisella tavalla ja lisäsi niihin usein irvokkaita ja eriskummallisia piirteitä.

Singer julkaisi 18 romaania ja 14 lastenkirjaa sekä lukuisia muistelmia, esseitä ja artikkeleita. Parhaiten hänet kuitenkin tunnetaan novellistina. Hänen kertomuksiaan on ilmestynyt useissa kokoelmissa, joista ensimmäinen englanninkielinen oli Gimpel the fool (1957). Se oli alun perin ilmestynyt Partisan review -nimisessä kirjallisuusjulkaisussa Saul Bellowin englannintamana. Monet Forvertsissä ilmestyneet novellit ilmestyivät sittemmin englanniksi käännettyinä eri kokoelmissa, kuten Isäni seurakuntaa (suom. 2002), A Crown of Feathers (1973), Spinoza of Market Street (1961) ja A Friend of Kafka (1970).

Singer osallistui kirjojensa kääntämiseen englanniksi ja teki niihin käännösprosessin aikana paljon muutoksia. Hän myös määräsi, että käännökset muille kielille on tehtävä englanninkielisistä laitoksista eikä suoraan jiddišistä. Myös suomennokset on siis tehty englannista.

Yksi Singerin huomattavimmista aiheista oli vanhan ja uuden maailman välinen ristiriita, perinteen ja uudistusten, uskonnon ja vapaan ajattelun välinen konflikti. Tätä aihetta hän käsittelee muun muassa perhekronikoissaan Moskatin suku (suom. 1986), The Manor (1967) ja The Estate (1969). Näitä laajoja eeppisiä teoksia on verrattu Thomas Mannin Buddenbrookeihin. Mannin lailla Singer kuvaa, kuinka vanhat suvut murtuvat uuden ajan vaatimusten voimasta, 1800-luvun puolivälistä toiseen maailmansotaan asti, ja kuinka ne hajoavat palasiksi taloudellisina, yhteiskunnallisina ja inhimillisinä yksikköinä.[2]

1960-luvulla Singer kirjoitti useita teoksia yksilön moraalista. Eräs hänen tunnetuimmista romaaneistaan on Vihassa ja rakkaudessa (suom. 1991), joka kertoo holokaustin eloonjääneistä uhreista, heidän sekavista perhesuhteistaan ja uskon menetyksestä. Singerin oma suhtautuminen uskontoon oli monimutkainen. Hän piti itseään yksinäisenä epäilijänä, vaikka tunsikin syvää yhteyttä ortodoksijuutalaisiin juuriinsa, ja viimein kehitti itselleen oman uskonnollisen filosofiansa, jota hän kutsui "yksityiseksi mystisismiksi". ”Koska kerran Jumala on täysin tuntematon ja ikuisesti vaikeneva, meillä on lupa itse valita minkälaisilla ominaisuuksilla hänet varustamme.”[3]

Singer oli 35 viimeistä elinvuottaan kasvissyöjä, etupäässä säälistä eläimiä kohtaan. Hänen novellinsa The Slaughterer kuvaa teurastajaa, joka tuntee suurta tuskaa ja ahdistusta joutuessaan valitsemaan eläimiä kohtaan tuntemansa myötätunnon ja teurastajan ammattinsa välillä.

Saatuaan Nobelin kirjallisuuspalkinnon vuonna 1978 Singer saavutti laajan suosion koko maailmassa, ja hänen kirjojaan on käännetty lukuisille kielille. Hänen maineensa ei-juutalaisten lukijoiden keskuudessa on suurempi kuin kenenkään toisen jiddiškielisen kirjailijan.

Suomennetut teokset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Moskatin suku. ((Die familje Moshkat, 1950.) Suom. Jukka Kemppinen. Keltainen kirjasto 197) Tammi, 1986. ISBN 951-30-6105-1
  • Kaksi maailmaa. 1, Nousee päivä, laskee päivä. ((Der hoyf, 1952–55.) Suom. Liisa Ryömä. Keltainen kirjasto 292) Tammi, 1996. ISBN 951-31-0667-5
  • Kaksi maailmaa. 2, Illan tullen, yön pimeten. ((Der hoyf, 1952–55.) Suom. Liisa Ryömä. Keltainen kirjasto 302) Tammi, 1997. ISBN 951-31-0668-3
  • Orja. ((The slave, 1962.) Suom. Kaj Kauhanen) Gummerus, 1962 (5. painos 1997). ISBN 951-20-5198-2
  • Intohimoja. ((Passions, 1975.) Suom. Jukka Kemppinen) Tammi, 1983. ISBN 951-30-4734-2
  • Isäni seurakuntaa. ((Beth din, 1975.) Suom. Liisa Ryömä. Keltainen kirjasto 338) Tammi, 2002. ISBN 951-31-2281-6
  • Kuin oma poika: Tarinoita uudesta maasta. ((The image and other stories, 1985.) Suom. Jukka Kemppinen. Keltainen kirjasto 238) Tammi, 1990. ISBN 951-30-8935-5
  • Vanhaa rakkautta: Tarinoita vanhasta maasta. (Novellit valittu useista alkuteoksista. Suom. Jukka Kemppinen. Keltainen kirjasto 216) Tammi, 1988. ISBN 951-30-6992-3
  • Lublinin taikuri (suom. Jukka Kemppinen) 1980
  • Lupakirja (suom. Liisa Ryömä) 1993
  • Miksi Nooa valitsi kyyhkysen (suom. UllaMari Kellomäki) 1975
  • Nuori mies etsii rakkautta (suom. Jukka Kemppinen) 1982
  • Parantumaton (suom. Pirkko Talvio-Jaatinen) 1992
  • Peltojen kuningas (suom. Jukka Kemppinen) 1988
  • Shosha (suom. Jukka Kemppinen) 1979
  • Varjoja Hudsonin yllä (suom. Liisa Ryömä) 1999
  • Vihassa ja rakkaudessa ( suom. Jukka Kemppinen) 1991

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ The Nobel Prize in Literature 1978 (elämäkerta, julkaisuluettelo ja palkinnon myöntämispuhe) The Official Web Site of the Nobel Foundation. (englanniksi)
  2. ↑ a b ”Singer, Isaac Bashevis”, Otavan suuri ensyklopedia, 8. osa (Reykjavik–sukulaisuus), s. 6275–6276. Otava, 1980. ISBN 951-1-05637-9
  3. ↑ Singer, Isaac Bashevis: Nuori mies etsii rakkautta. Suomentanut Jukka Kemppinen. Tammi, 1982. Virhe: Virheellinen ISBN-tunniste

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Isaac Bashevis Singer.


Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Isaac_Bashevis_Singer&oldid=22760885”