Reinhard Heydrich
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
| Reinhard Heydrich | |
|---|---|
 Heydrich vuonna 1940 |
|
| Böömin ja Määrin protektoraatin vt. protektori | |
| Presidentti | Emil Hácha |
| Edeltäjä | Konstantin von Neurath (protektorina 24.8 1942 asti) |
| Seuraaja | Kurt Daluege (vt.) |
| Valtakunnan pääturvallisuusviraston päällikkö | |
| Seuraaja | Heinrich Himmler (vt.) |
| Interpolin johtaja | |
| Edeltäjä | Otto Steinhäusl |
| Seuraaja | Arthur Nebe |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 7. maaliskuuta 1904 Halle, Saksan keisarikunta |
| Kuollut | 4. kesäkuuta 1942 (38 vuotta) Praha, Böömin ja Määrin protektoraatti |
| Ammatti | virkamies |
| Arvonimi | Obergruppenführer |
| Puoliso | Lina von Osten |
| Tiedot | |
| Puolue | Saksan kansallissosialistinen työväenpuolue |
 Nimikirjoitus |
|
| Sotilaspalvelus | |
| Palvelusmaa(t) |
 Weimarin tasavalta Saksa |
| Sotilasarvo | SS-Obergruppenführer und General der Polizei |
Reinhard Tristan Eugen Heydrich (7. maaliskuuta 1904 – 4. kesäkuuta 1942) oli saksalainen SS-kenraali (SS-Obergruppenführer und General der Polizei), natsi-Saksan valtakunnan pääturvallisuusviraston (RSHA) ensimmäinen päällikkö ja Böömin ja Määrin protektoraatin virkaatekevä protektori. Häntä kutsuttiin muun muassa ”Prahan teurastajaksi”.
Heydrich varttui musikaalisessa katolisessa perheessä. Urheilullinen oikeistomielinen 15-vuotias nuorukainen liittyi kenraalimajuri Georg Maerckerin Freikorps-osastoon vuonna 1919. Heydrich värväytyi Saksan laivastoon vuonna 1922. Aliluutnantiksi hänet ylennettiin vuonna 1926, jonka jälkeen hän palveli viestiupseerina taistelulaiva SMS Schleswig-Holsteinilla. Hänet erotettiin laivastosta vuonna 1931 ”upseerille ja herrasmiehelle sopimattoman menettelyn takia”. Heydrich oli nimittäin purkanut aiemman kihlauksensa pian sen jälkeen, kun oli tavannut tulevan vaimonsa Lina von Ostenin.
Vuonna 1931 Heinrich Himmler valitsi Heydrichin uuteen SS:n vastavakoiluyksikköön ja värväsi tämän samalla kansallissosialistiseen puolueeseen. Heydrich sai nopeasti pelottavan maineen puolueen sisällä. Heinäkuussa 1932 hänen yksikkönsä otti nimen Sicherheitsdienst (SD, ”Turvallisuuspalvelu”). Vuonna 1934 hänet nimitettiin Preussin Gestapon johtoon. Heydrichista ja Himmleristä tuli pian läheisiä kumppaneita, ja he hyötyivät toisistaan poliittisesti. Myöhemmin Heydrich nimettiin keskusturvallisuusvirasto RSHA:n ensimmäiseksi päälliköksi. RSHA:n alaisuudessa olivat SD, Gestapo, rikospoliisi ja Einsatzgruppen.
Heydrichista tuli natsi-Saksan likaisen työn suunnittelun ja toteutuksen avainhahmoja. Hän ylläpiti arkistoja natsien vastustajista ja oli mukana suunnittelemassa Puolan valehyökkäystä, jota käytettiin tekosyynä Saksan hyökkäykselle Puolaan 1. syyskuuta 1939. Hän oli 20. tammikuuta 1942 järjestetyn Wannseen konferenssin puheenjohtaja. Tilaisuudessa keskusteltiin ja päätettiin ”juutalaiskysymyksen lopullisesta ratkaisusta” (Endlösung der Judenfrage).
Syyskuussa 1941 Heydrich nimettiin Konstantin von Neurathin tilalle käskynhaltijaksi Böömin ja Määrin protektoraattiin (nykyinen Tšekki ilman Sudeettialueita, jotka oli liitetty Saksaan 1938 Münchenin sopimuksella).
Ilmailu-ura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä] |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
Heydrich palveli Wehrmachtissa reservin majurina. On mahdollista, että hän toimi pommikoneen konekivääriampujana Puolan offensiivissa.
Vuonna 1940 hän hankki 36-vuotiaana hävittäjälentäjän koulutuksen. Se oli propagandatemppu, jonka tarkoituksena oli osoittaa, että SS-miehet ovat kaiken osaavaa eliittiä.
Huhtikuussa 1940 Heydrich lensi Messerschmitt Bf 109 -hävittäjällä Jagdgeschwader 77 -rykmentissä Norjassa. 13. toukokuuta 1940 hän teki epäonnistuneen lentoonlähdön ja loukkaantui maahansyöksyssä. Toukokuussa 1940 hän lensi Pohjois-Saksassa ja Alankomaissa. Toisen onnettomuuden jälkeen hän palasi Berliiniin.
Kesäkuun puolivälissä 1941 Heydrich alkoi taas lentää Himmlerin kiellosta huolimatta. Hän lensi Bf 109E-7 -hävittäjällään JG 77:ssä Baltsista eteläiselle itärintamalle. 22. heinäkuuta 1941 hänen koneensa vaurioitui pahasti Neuvostoliiton ilmatorjuntatulessa Jampolissa. Heydrich teki pakkolaskun ei-kenenkään-maalle ja pääsi omiensa luo. Hän sai uuden lentokiellon esimieheltään, ja tämä kielto piti.
Heydrich lensi tiedustelulentoja ja torjuntalentoja mutta ei saavuttanut ilmavoittoja. Hän sai toisen luokan rautaristin vuonna 1940 ja ensimmäisen luokan rautaristin vuonna 1941. Hän sai Frontflugspange-rintamatunnuksen, josta voidaan päätellä hänen lentäneen yli 60 sotalentoa.
Heydrichin salamurha
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pääartikkeli: operaatio Anthropoid
Tšekkoslovakian pakolaishallitus oli maanpaossa Lontoossa, ja brittiläisen koulutuksen saaneet S.O.E:n agentit murhasivat Heydrichin Prahassa 27. toukokuuta 1942 . Adolf Opálkan johtama ryhmä – johon kuuluivat Josef Valčík, Jan Kubiš ja Jozef Gabčík – odotti Heydrichin autoa kadunkulmassa, jossa se joutui hidastamaan. Kun auto lähestyi, Gabčík tähtäsi ja painoi Sten-konepistoolinsa liipaisinta, mutta aseeseen tuli toimintahäiriö, eikä se lauennut. Autoa kuljettanut SS-Oberscharführer Klein luuli Gabčíkin olevan yksin ja pysäytti auton ampuakseen väijyjän. Silloin Kubiš heitti panssarintorjuntakäsikranaatin autoon, ja sen räjähdyksessä Heydrich haavoittui kuolettavasti.[1]
Vaikka Himmler lähetti parhaat lääkärinsä paikalle, Heydrich kuoli prahalaisessa sairaalassa verenmyrkytykseen 4. kesäkuuta kello 4.30 aamulla 38-vuotiaana. Hänet haudattiin juhlavissa hautajaisissa Berliinissä, ja Adolf Hitler piti tilaisuudessa muistopuheen. Heydrichin seuraajaksi valittiin Ernst Kaltenbrunner.
Kostoksi Heydrichin kuolemasta 10. kesäkuuta saksalaiset turvallisuusjoukot piirittivät Lidicen kaivoskylän, surmasivat kylän kaikki yli 16-vuotiaat miehet, lähettivät naiset ja lapset keskitysleireille ja sen jälkeen polttivat kylän.[2]
Heydrichin kuoleman jälkeen ensimmäiset kolme ”kokeilukeskitysleiriä” avattiin Treblinkassa, Sobibórissa ja Bełżecissä. Projekti nimettiin operaatio Reinhardiksi.
Heydrich ripittäytyi kuolinvuoteellaan katolilaiselle papille muun muassa juutalaisia vastaan tehdyistä teoista. Leskeksi jäänyt vaimo Lina Heydrich avioitui uudelleen suomalaisen Mauno Mannisen (1915–1969) kanssa vuonna 1965. Lina Manninen kuoli 1985.[3]
Nuorempi veli Heinz Heydrich oli alun perin fanaattinen kansallissosialisti, mutta vähitellen hän alkoi vastustaa Hitlerin järjestelmää. On oletettavaa, että epäsuotuisaksi käynyt sota vaikutti Hitlerin hallinnon vastustamiseen. Hän hankki joillekin juutalaisille väärennettyjä henkilöllisyyspapereita, jotta nämä välttyisivät vainolta. Gestapo lopulta paljasti hänen toimintansa, jolloin hän sai valita itsemurhan tai oikeudenkäynnin väliltä. Säästääkseen perheensä Heinz Heydrich ampui itsensä 19. marraskuuta 1944.[4]
Juutalainen tausta?
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Heydrichin kuoleman jälkeen on esitetty joitakin todisteita, joiden mukaan Heydrichillä olisi ollut juutalainen isovanhempi. On mahdollista, että Hitler ja Himmler olisivat tienneet tämän tosiseikan tai huhun.
SS:n entinen tiedustelujohtaja Walter Schellenberg on 1950-luvulla väittänyt Heinrich Himmlerin kertoneen hänelle, että Heydrichin suvussa olisi ”Süss”-niminen sukulainen. Heydrich oli tämän tarinan mukaan tunnustanut Himmlerille vuonna 1935, jolloin Himmler oli vielä sivussa vallan ytimestä, että hänen yksi isovanhempansa olisi juutalainen. Tästä olisi kuulemma kerrottu Hitlerille, joka olisi tehnyt Heydrichistä erikoistapauksen. Tämän jälkeen Heydrichin syntymäpaikan Hallen rekisteristä olisi poistettu tietoja Heydrichin suvusta.
On kuitenkin arvioitu, että muut natsijohtajat olisivat puuttuneet 1930-luvulla asiaan. Arvelun mukaan kansallissosialistisen puolueen pääsukututkija Achim Gercke olisi Gregor Strasserin pyynnöstä tutkinut Heydrichin taustaa. Huhu Heydrichin juutalaisuudesta oli ollut liikkeellä puolueen ydinpiirissä jo vuonna 1932. Kyseessä oli sekä Heydrichin lesken että tämän 1930-luvun alun selvityksen mukaan ollut tilanne, jossa Heydrichin isoäiti olisi leskeksi jäätyään mennyt lukkoseppä Süssin kanssa naimisiin, mutta heillä ei ollut yhteisiä jälkeläisiä Heydrichin suvussa.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Heydrich, Lina: Verheiratet mit einem Kriegsverbrecher. Pfaffenhofen: Ludwig Verlag, 1976. ISBN 3-7787-1025-7
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Drakenlordh, Rikard, Toisen maailmansodan avainhenkilöt. Suomentanut Petri Kortesuo. ISBN 951-23-4674-5 Karisto Oy, Hämeenlinna 2005. s. 18, 70–71.
- ↑ "Kostoksi SS-joukot ampuivat kaikki miehet pienessä Lidicen kylässä Prahan pohjoispuolella." Otavan suuri maailmanhistoria. Osa 17, s. 276.
- ↑ Dederich, Mario, R. 2002: Verdrängung, Vertuschung und Vergebung (Serie - Die Macht des Bösen, Stern.de 6.11.2002)
- ↑ Lehrer, Steven Wannsee House and the Holocaust. McFarland. Jefferson, North Carolina 2000, s. 53–87 Google Books. Viitattu 1.11.2016.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Reinhard Heydrich Wikimedia Commonsissa
| ||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
| ||||||||||||||||||
