Theresienstadt

Theresienstadtin keskitysleirin pääportti

Theresienstadt oli Gestapon perustama keskitysleiri Terezínin kaupungissa (saksankielinen nimi Theresienstadt) nykyisessä Tšekin tasavallassa.

Keskitysleirille lähetettiin arviolta 144 000 juutalaista, joista noin neljäsosa (33 000) kuoli Theresienstadtissa. Yleisin syy kuolemiin oli leirin epäinhimilliset olosuhteet: nälkä, stressi ja taudit, erityisesti pilkkukuume. Noin 88 000 vankia kuljetettiin Auschwitziin ja muille keskitysleireille. Sodan päättyessä Theresienstadtin keskitysleiriltä selvinneitä oli noin 19 000.

Historia

Terezínin sijainti

Terezínin linnakkeen pohjapiirros

10. kesäkuuta 1940 Gestapo otti haltuunsa Terezínin kaupungin ja perusti vankilan ”Pieneen linnakkeeseen” (tšekiksi Malá pevnost, saksaksi Kleine Festung). Marraskuuhun 1941 mennessä paikka oli muutettu muurien ympäröimäksi ghetoksi. Theresienstadt oli natsien mallileiri, ”juutalaissiirtokunta”, jota esiteltiin vierailijoille kuten Punaisen Ristin tarkkailijoille. Leiriä käytettiin myös väliaikaisena säilytyspaikkana juutalaisille, joita kuljetettiin Auschwitziin tai muille tuhoamisleireille.

Leirin perustamisesta vastasi SS-johtaja Reinhard Heydrich. Sinne siirrettiin pian suuri määrä Tšekkoslovakian juutalaisia. Terezínin 7 000-henkinen muu väestö karkotettiin kesällä 1942.

Leirin hallinta siirtyi saksalaisilta Punaiselle Ristille 3. toukokuuta 1945. Viisi päivää myöhemmin Theresienstadtin vapauttivat neuvostojoukot.

Kesästä 1945 vuodelle 1948 Theresienstadtin ”Kleine Festung” -osassa säilytettiin vangittuja sudeettisaksalaisia siviilejä. Kohteluun kuului myös kidutus ja satunnaiset teloitukset.

Vangit

Theresienstadt suunniteltiin aluksi etuoikeutettujen saksalaisten, tšekkoslovakialaisten ja itävaltalaisten juutalaisten säilytyspaikaksi. Sinne siirrettiin paljon iäkkäämpiä ja arvostetuissa viroissa toimivia juutalaisia, ja leiri tuli tunnetuksi rikkaasta kulttuurielämästään. Leirin asukkaissa oli taiteilijoita, kirjailijoita, tutkijoita, diplomaatteja ja muusikkoja. Tunnetuimpiin vankeihin kuuluivat muun muassa säveltäjät Hans Krása, Erwin Schulhoff ja Viktor Ullmann sekä kapellimestari Karel Ančerl.

Leirin lapsille järjestettiin päivittäin kouluopetusta ja urheilutoimintaa. Yhteisössä ilmestyi oma lehti, Vedem. Taiteilija ja opettaja Friedl Dicker-Brandeis piti lapsille piirustustunteja, joilla syntyi yli neljä tuhatta piirustusta. Dicker-Brandeis säilytti piirroksia kahdessa matkalaukussa ennen kuin hänet lähetettiin Auschwitziin. Kokoelma pelastui ja löydettiin vuosikymmen myöhemmin. Useimmat näistä piirustuksista ovat nyt nähtävillä Prahan Juutalaisessa museossa. Leirin noin 15 000 lapsesta selvisi vain noin 1 100 (joidenkin arvioiden mukaan ainoastaan 150).

Olosuhteet leirillä olivat äärimmäisen ankarat. Aikaisemmin noin 7 000 asukkaan kaupunkiin asutettiin yli 50 000 juutalaista. Ruokaa oli vähän ja leirillä puhkesi epidemioita. Theresienstadtiin siirrettiin vuonna 1943 myös ne noin 500 Tanskan juutalaista, jotka eivät olleet paenneet ajoissa Ruotsiin. He vaativat Punaisen Ristin päästämistä ghettoon.

Propagandaväline

Selli

23. kesäkuuta 1944 natsit päästivät leiriin Punaisen Ristin edustajia hälventääkseen keskitysleireistä kiertäviä huhuja. Vähentääkseen leirin ylikansoitusta osa vangeista siirrettiin Auschwitziin ennen vierailua. Leirille perustettiin myös kauppoja ja kahviloita luomaan vaikutelmaa juutalaisten hyvistä elinolosuhteista. Vierailijat vietiin katsomaan tanskanjuutalaisia, joita asui vain kolme samassa huoneessa, ja seuraamaan leirin vangin Hans Krásan kirjoittamaa lastenoopperaa Brundibár.

Huijaus onnistui niin hyvin, että natsit jatkoivat kuvaamalla Theresienstadtin leiristä propagandafilmin. Kuvaukset alkoivat 26. helmikuuta 1944, ja ohjaajana oli saksalainen kabareeartisti Kurt Gerron, itsekin geton asukas. Dokumentin tarkoituksena oli näyttää kuinka mukavasti juutalaiset elivät natsi-Saksan hyväntahtoisessa suojeluksessa. Filmintekoon osallistui satoja juutalaisia näyttelijöitä ja tuotantoryhmän jäseniä, joista useimmat vietiin elokuvan valmistuttua Auschwitziin. Dokumentti viimeisteltiin Prahassa, ja se valmistui maaliskuussa 1945. Vain osia on säilynyt tästä elokuvasta, jonka oikea nimi on Theresienstadt. Ein Dokumentarfilm aus dem jüdischen Siedlungsgebiet (Theresienstadt: dokumenttielokuva juutalaisesta jälleenasutuksesta). Siitä käytettiin myös nimeä Der Führer schenkt den Juden eine Stadt (Führer lahjoittaa juutalaisille kaupungin).

Lähteet

• Makarova, Elena ym.: Theresienstadt: kultur och barbari. Stockholm, Kulturhuset, 1995. ISBN 91-7203-035-6
• Herbert Thomas Mandl Tracks to Terezín (Haastattelu: Herbert Gantschacher; Kamera: Robert Schabus; Leikata: Erich Heyduck / DVD saksa / englanti; ARBOS, Wien-Salzburg-Klagenfurt 2007)

Aiheesta muualla

• Terezín Memorial (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi)
• Theresienstadt (englanniksi)