Puolan toinen tasavalta
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
.svg)
.svg)
.svg){kind=small}
.svg){kind=small}
.svg){kind=small}
.svg){kind=small}
.svg){kind=small}
.svg){kind=small}
.svg){kind=small}
.svg){kind=small}
Puolan tasavalta (puol. Rzeczpospolita Polska) oli 1918 ensimmäisen maailmansodan lopussa Saksan tappion vuoksi saksalaisten miehittämälle alueelle ensimmäistä kertaa uudelleen muodostunut valtio, joka oli itsenäinen vuoteen 1939 saakka. Tuolloin Saksa ja Neuvostoliitto jakoivat sen saksalaismiehityksen ja sitä edeltäneen salaisen Molotov–Ribbentrop-sopimuksen perusteella. Muodollisesti Puolan tasavalta lakkasi olemasta vasta 1952, kun maan perustuslain muutoksella siitä tuli Puolan kansantasavalta vuonna 1952.
Käytännössä Puolan tasavallan alue oli jakaantunut Saksan ja Neuvostoliiton kesken 1939–1941, Saksan hallussa 1941–1944 ja Neuvostoliiton valvoma vuodesta 1944.
Puolan historiankirjoituksessa Puolan tasavallasta käytetään nimitystä Puolan toinen tasavalta siksi, että Puolan kuningaskunnasta ja Liettuan suuriruhtinaskunnasta Puolan historiankirjoituksessa ryhdyttiin käyttämään nimitystä Molempain kansain tasavalta, joka ei asiallisesti ottaen ollut tasavalta, vaan kahden monarkian, Puolan kuningaskunnan ja Liettuan suuriruhtinaskunnan reaaliunioni ja valtioliitto 1569–1795. Kuitenkin aateliston määrä oli melko suuri väestöön nähden ja jokaisella valtiopäivämiehellä oli oikeus liberum veto -oikeudella kieltää mikä tahansa valtiopäivien päätösehdotus sitä erikseen perustelematta.
Nykyisen Valko-Venäjän länsiosat kuuluivat Puolan tasavallan alueeseen Riian rauhasta (1921) alkaen aina vuoteen 1939 asti. Vuonna 1944 läntisin Białystokin maakunta palasi jälleen osaksi Puolaa.
Perustuslaki
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Maaliskuun 17. päivänä vuonna 1921 otettiin Puolassa käyttöön perustuslaki, joka tunnetaan maaliskuun perustuslakina.[1] Se laadittiin vuonna tammikuussa vuonna 1919 valitun kansalliskokouksen toimesta osittain Ranskan kolmannen tasavallan vuonna 1875 hyväksytyn parlamentaarisen perustuslain mukaiseksi.[2][3]
Józef Piłsudskin vallankaappauksen jälkeen vuonna 1926 perustuslakia muokattiin laajentamalla hallituksen oikeuksia parlamentin alahuoneen kustannuksella. Muokattu perustuslaki korvattiin vuonna 1935 uudella perustuslailla, minkä vuonna 1944 valtaan noussut kommunistihallitus kumosi. Sen jälkeen maaliskuun perustuslaki oli muodollisesti voimassa vuoteen 1947.[2]
Hallinto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Itsenäiseksi marraskuussa vuonna 1918 julistautuneen Puolan valtionpäämiehenä aloitti kenraali Piłsudski. Hallitus muodostettiin Ignacy Jan Paderewskin johdolla 17. tammikuuta vuonna 1919.[4] Maaliskuun perustuslain seurauksena järjestettiin syksyllä vuonna 1922 vaalit, joissa valittiin jäsenet kansalliskokoukseen. Joulukuussa vuonna 1922 kansalliskokous valitsi Puolalle ensimmäisen presidentin.[2] Ensimmäiseksi presidentiksi valittu Gabriel Narutowicz murhattiin 16. joulukuuta pian virkaan astumisensa jälkeen. Hänen seuraajansa Stanisław Wojciechowski astui virkaansa 22. joulukuuta.[1] Poliittiset jännitteet ja heikkenevä taloustilanne vähensivät luottamusta parlamentaariseen järjestelmään, eikä vuonna 1924 toteutettu valtion talouden uudistaminen parantanut tilannetta.[5]
Aiemmin valtionpäämiehenä toiminut Piłsudski teki sotilasvallankaappauksen vuonna 1926 ja toimi pääministerinä vuodet 1926-27, minkä jälkeen hän otti hoitaakseen myös puolustusministerin ja puolustusvoimien tarkastajan tehtävät. Piłsudski hallitsi Puolaa tärkeisiin virkoihin nimitettyjen Sanacja-hallitukseksi kutsuttujen luottomiesten avulla. Pörssiromahdusta seurannut talouskriisi lisäsi poliittisia jännitteitä Puolassa. Syyskuussa vuonna 1930 Piłsudski hajotti kansalliskokouksen ja pidätytti opposition edustajia, jotka myöhemmin tuomittiin vankeuteen. Ulkopolitiikassa hän tasapainoili vuoden 1933 jälkeen Natsi-Saksan ja Neuvostoliiton välillä ja solmi hyökkäämättömyyssopimuksen molempien kanssa. Sisäpolitiikassa hän rajoitti sekä oikeistolaisten kansallisdemokraattien että kommunistien ja muiden vasemmistoradikaalien toimintaa. Vuonna 1934 perustettiin Bereza Kartuskan vankileiri henkilöille, jotka uhkasivat turvallisuutta ja järjestystä. Kansallisuuspolitiikassa Piłsudski oli suvaitsevainen vähemmistökansallisuuksia kohtaan. Vuonna 1935 kuollut Piłsudski jätti perinnökseen puolalaisille autoritäärisen perustuslain. Sanacja-hallitus hajosi Piłsudskin kuoleman jälkeen kahteen kilpailevaan ryhmään. Varapääministeri Eugeniusz Kwiatkowski osoittautui hajonneen hallituksen ministereistä taitavimmaksi ja onnistui valtiovarainministerinä kehittämään Puolan taloutta. Valtion johdossa jatkoi yksinvaltainen hallitus, joka omaksui puolalaisia suosivan kansallisuuspolitiikan.[6][5]
Väestö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Puolan toinen tasavalta ei ollut yhtenäinen kansallisvaltio, vaikka suurin osa väestöstä oli puolalaisia. Noin kolmannes asukkaista kuului vähemmistökansallisuuksiin, joista tärkeimmät olivat ukrainalaiset, juutalaiset, valkovenäläiset ja saksalaiset. Valtion kansallisuuspolitiikka suosi Piłsudskin jälkeen puolalaisia vähemmistökansallisuuksien, varsinkin juutalaisten, kustannuksella. Juutalaiset eivät enää saaneet jalansijaa valtion vastuulleen ottamassa taloudessa, mikä johti juutalaisen väestönosan taloudellisen aseman romahtamiseen. Pahimmat pogromit olivat kuitenkin jo tapahtuneet, Lvivissa vuonna 1918 ja Vilnassa vuonna 1919. Molemmat kaupungit olivat olleet monien kansallisuuksien asuttamia, ja puolalaisten nationalismi oli ollut tuolloin huipussaan. Puolalaisten ja juutalaisten välinen katkeruus ja jännite säilyivät koko Puolan toisen tasavallan olemassaolon ajan huolimatta siitä, että sekä Versailles´n rauhansopimus että maaliskuun perustuslaki takasivat juutalaisille laajat vähemmistökansallisuuden oikeudet. Epäoikeudenmukaiseksi koettu kohtelu kasvatti sionismin kannatusta Puolan juutalaisten keskuudessa.[7]
Väestön määrä vuonna 1930 oli 27 400 000 asukasta.[8] Vuoden 1936 väestönlaskennan mukaan puolalaisista 75 % oli uskonnoltaan katolisia, 10 % ortodokseja, 10 % juutalaisia ja 3 % protestantteja.[9]
Kulttuuri
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Władysław S. Reymont sai kirjallisuuden Nobelin palkinnon vuonna 1924 kirjallaan Chłopi. Puolalainen Pola Negri oli mykkäelokuvien tähtinäyttelijätär Hollywoodissa.[5]
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Puolan–Ukrainan sota
- Puolan–Neuvosto-Venäjän sota
- Puolan–Liettuan sota
- Puolan käytävä
- Puolan uhkavaatimus Liettualle 1938
- Józef Beck
- Puolan pakolaishallitus
- Puolan kenraalikuvernementti
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b A Brief Timeline of Modern Polish History - Polish American Relations, 1918 to Present: Manuscript Resources at the Library of Congress... guides.loc.gov.
- ↑ a b c March Constitution 1921 - Polish History polishhistory.pl.
- ↑ A Brief History of Poland - Local Histories localhistories.org.
- ↑ Poland - Countries - Office of the Historian history.state.gov.
- ↑ a b c The Visegrad Group: the Czech Republic, Hungary, Poland and Slovakia visegradgroup.eu.
- ↑ Pilsudski, Józef (1867-1935) encyclopedia.com.
- ↑ Poland encyclopedia.com.
- ↑ Population of Poland 1800-2020 statista.com.
- ↑ Poland, The Catholic Church in encyclopedia.com.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Puolan toinen tasavalta Wikimedia Commonsissa
| Puolan valtiot, protektoraatit, autonomiset valtiomuodostelmat sekä epäautonomiset hallintoalueet Puolan kuningaskunta 1320–1333 | Puolan kuningaskunta 1385–1569 | Puola-Liettua 1569–1795 | Varsovan herttuakunta 1807–1815 | Puolan kuningaskunta 1815–1867 | Veikselin aluepiiri 1867–1915 | Puolan kuningaskunta 1916–1918 | Puolan tasavalta (1918–1939) | Puolan kenraalikuvernementti 1939–1944 | Puolan tasavalta (1945–1952) | Puolan kansantasavalta (1952–1989) | Puolan tasavalta 1989– |