Suomen rataverkko
Suomen rataverkko on rautatien rataosuuksien muodostama väyläverkko, jota hallinnoi Väylävirasto. Suomen rataverkon pääasiallinen liikennöitsijä on valtion omistama VR-Yhtymä.
Vuonna 2021 Väyläviraston hallinnoiman rataverkon pituus oli 5 918 kilometriä, josta 5 645 km oli liikennöitävissä. Valtaosa radoista, 5 226 kilometriä, oli yksiraiteisia.[1] Kaksi- tai useampiraiteisia rataosia ovat muun muassa pääkaupunkiseudun lähiliikenteen radat, pääradan osuus Helsinki–Riihimäki–Tampere sekä Riihimäki–Kouvola–Luumäki, Joutseno–Imatra tavara ja Lahden oikorata. Vuonna 1982 rataverkon pituus oli vielä 6 041 kilometriä, mutta siitä suljettiin vuoteen 1996 mennessä 381 km.
Rataverkon tärkeimmät reitit ovat Helsinki–Riihimäki–Tampere–Oulu (päärata), Riihimäki–Vainikkala–Pietari (Pietarin rata) ja Helsinki–Turku (rantarata). Vuonna 2018 liikenne- ja viestintäministeriö on määritellyt Suomen rautateiden pääväylät.[2] Suomesta on yhteys Ruotsin rataverkkoon Tornion kautta sekä Venäjälle Vainikkalasta, Imatrankoskelta, Niiralasta ja Vartiuksesta.[1]
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pääartikkeli: Suomen rataverkon historia
Rautateiden rakentaminen alkoi Suomessa suhteellisen myöhään. Ensimmäinen rataosuus avattiin Helsingin ja Hämeenlinnan välille vuonna 1862: ensimmäinen junavuoro ajettiin Helsingistä Hämeenlinnaan 31. tammikuuta 1862, ja säännöllinen liikenne kaupunkien välillä alkoi 17. maaliskuuta 1862.[3][4] Helsingin ja Hämeenlinnan välisestä osuudesta muodostui myöhemmin Suomen päärata. Vuonna 1870 valmistui yhteys Helsingistä Pietariin, joka siihen aikaan oli tärkeä yhteys pääkaupunkien välissä. Koska Suomen suuriruhtinaskunta oli Venäjän keisarikunnan vallan alainen, Suomen rataverkosto rakennettiin samaan raideleveyteen kuin Venäjällä (5 jalkaa eli 1 524 mm; mutta kuitenkin nykyisin Venäjällä käytetään 1 520 mm).
22. kesäkuuta 1876 rataosuutta Helsinki–Hämeenlinna laajennettiin Toijalan kautta Tampereelle, ja samaan aikaan valmistui rata Toijalasta Turkuun. Näin maan kolme suurinta kaupunkia oli yhdistetty. Vuonna 1883 seurasi yhteys Tampereelta Haapamäen kautta Seinäjoelle ja Vaasaan ja vuonna 1886 edelleen Seinäjoelta Ouluun. Vuonna 1909 rautatiet veivät myös Lapin pääkaupunkiin Rovaniemelle. Sen jälkeen uusien ratojen rakentaminen väheni pitkäksi aikaa, eivätkä sodat parantaneet tilannetta. Koska tärkein Joensuuhun kulkenut, Viipurista alkanut rata joutui rauhansopimuksessa 1944 suurimmalta osaltaan Neuvostoliitolle, rakennettiin sitä korvaamaan 1960-luvulla yhteys Parikkalasta Onkamoon. 1960-luvulla ja 1970-luvulla saatiin vihdoin rakennettua suuremmissa määrin uutta rataa, esimerkiksi oikorata Tampere–Lielahti–Parkano–Seinäjoki, joka lyhensi Etelä-Suomen ja Pohjois-Suomen välistä matka-aikaa.
Sähköistys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Suomessa aloitettiin laaja rautatieverkon sähköistämisprojekti vuonna 1968. Myöhäisen aloituksen etuna oli, että voitiin käyttää uusinta tekniikkaa eli 25 kV:n jännitettä ja 50 Hz:n taajuutta. Sähköistämisen etuna on pienempi energiankulutus ja saasteettomuus. Sähköistys aloitettiin Helsingistä Kirkkonummelle vievällä rataosuudella.
Sähköistysten valmistumisvuodet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Helsinki–Kirkkonummi 1969
- Helsinki–Kerava 1970
- Kerava–Riihimäki 1972
- Riihimäki–Toijala 1974
- Toijala–Seinäjoki 1975
- Huopalahti–Martinlaakso 1975 (uusi rata)
- Riihimäki–Kouvola 1977
- Kouvola–Imatra/Vainikkala 1978
- Kouvola–Kotkan satama 1979
- Kouvola–Kuusankoski 1979
- Kouvola–Pieksämäki 1980
- Seinäjoki–Kokkola 1981
- Kokkola–Oulu 1983
- Pieksämäki–Kuopio 1983
- Kuopio–Iisalmi 1984
- Juurikorpi–Hamina 1984 (uusi rata)
- Imatra–Joensuu 1988
- Kerava–Sköldvik 1990
- Martinlaakso–Vantaankoski 1991 (uusi rata)
- Kirkkonummi–Karjaa 1993
- Tampere–Jyväskylä 1994
- Karjaa–Turku satama 1995
- Jyväskylä–Pieksämäki 1995
- Tampere–Rauma 1998
- Kokemäki–Pori 1999
- Turku–Toijala 2000
- Tuomioja–Raahe 2001
- Oulu–Rovaniemi 2004
- Iisalmi–Oulu/Vartius 2006
- Kytömaa–Hakosilta 2006 (uusi rata)
- Kerava–Vuosaari 2008 (uusi rata)
- Murtomäki–Talvivaara 2009 (uusi rata)
- Seinäjoki–Vaasa 2011
- Rovaniemi–Kemijärvi 2014[6]
- Vantaankoski–Havukoski 2015 (uusi rata)
- Kemijärvi–Patokangas 2016
- Pännäinen–Alholma 2017
- Jyväskylä–Äänekoski 2017
- Mäntyluoto–Pori 2020[7]
- Mäntyluoto–Tahkoluoto 2021[8]
- Turku–Hangonsaari 2022[9]
- Hanko–Karjaa 2023[10]
- Iisalmi–Ylivieska 2024[11]
- Hyvinkää–Karjaa-rata 2024 (arvio)[12]
Nykyisestä matkustajakäytössä olevasta rataverkosta on sähköistämättä Kemin ja Kolarin, Oriveden ja Haapamäen, Jyväskylän ja Haapamäen, Haapamäen ja Seinäjoen, Pieksämäen ja Joensuun, Joensuun ja Nurmeksen sekä Savonlinnan ja Parikkalan väliset rataosat.
Suomen rataverkon osuuksia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Nykyisiä rataverkon osuuksia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Suunnitteilla olevia rataverkon osuuksia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Espoon kaupunkirata
- Espoo–Salo-oikorata[13][14], tunnettu myös nimillä Turun tunnin juna ja Länsirata[15]
- Itärata Helsingistä itään
- Jäämeren rata Lapista Jäämerelle
- Lentorata Helsinki-Vantaan lentoasemalta pohjoisessa Keravalle ja etelässä Helsinkiin
- Pisararata Helsingissä
- Soklin rata Soklin kaivokselta Kemijärvelle tai Kelloselälle
- Suomi-rata eli Tampereelta Riihimäelle kulkevan pääradan parantamiseen ja Lentoradan rakentamiseen tähtäävä hanke[13][16][17]
- Tampereen oikorata Pirkkalassa ohi Tampereen
- URPO-rata Uusikaupunki–Rauma–Pori
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Suomen rautatieliikenne
- Suomen rataverkon kaksi- ja useampiraiteiset rataosat
- Luettelo Suomen rautatietunneleista
- Lapin rautatiesuunnitelmat
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Rautateiden verkkoselostus 2024 (PDF) (s. 20–21) 2022. Väylävirasto. Viitattu 25.4.2023.
- ↑ https://api.hankeikkuna.fi/asiakirjat/68f47823-caf3-428d-b9a5-cf7167d3f3bb/213e4d94-3d89-4a7e-b4c4-fc09bdd3bb28/PAATOS_20181121071451.pdf
- ↑ Tulihevonen saapui ensi kerran Hämeenlinnaan 150 vuotta sitten Yle Uutiset. 31.1.2012. Viitattu 5.1.2021.
- ↑ Vuosi 2012 on rautateiden juhlavuosi 12.12.2011. Väylävirasto. Viitattu 5.1.2021.
- ↑ Viisikymmentä vuotta sähköliikennettä valtion rataverkolla 23.01.2019. Väylävirasto. Viitattu 12.10.2022.
- ↑ Rovaniemi–Kemijärvi-radan sähköistys portal.liikennevirasto.fi. Arkistoitu 29.7.2014. Viitattu 1.12.2014.
- ↑ Reko, Veera: Sähköistetty Pori–Mäntyluoto-rataosuus on otettu käyttöön 4.2.2020. Satakunnan Kansa. Arkistoitu 4.2.2020. Viitattu 4.2.2020.
- ↑ Satakunnan Kansa: Mäntyluoto–Tahkoluoto-radan jännitteet kytketty satakunnankansa.fi. Viitattu 3.5.2021.
- ↑ Sähkövetoinen tavaraliikenne käynnistyi Uuteenkaupunkiin 14.2.2022. Uudenkaupungin Sanomat. Viitattu 14.2.2022.
- ↑ Horppu, Anna: Helsingistä pääsee vuodenvaihteen tienoilla suoraan junalla Hankoon – Hangon ja Karjaan välinen sähköistysurakka valmis Yle. 15.11.2023. Viitattu 4.9.2024.
- ↑ Ylivieska−Iisalmi-rataosan sähköistys on valmistunut 6.3.2024. Väylävirasto. Viitattu 4.9.2024.
- ↑ Hyvinkää-Karjaa-rataosalle kytketään sähköt heinäkuun lopussa 16.7.2024. Väylävirasto. Viitattu 4.9.2024.
- ↑ a b Kossila, Eino: Tunnin juna nytkähti eteenpäin – Valtio perustaa tytäryhtiön edistämään Turku–Helsinki-rataosuutta Yle Uutiset. 1.2.2019. Viitattu 13.2.2020.
- ↑ https://www.tunninjuna.fi/tunnin-juna/miksi-tunnin-juna (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Turun Tunnin juna -yhtiön nimenmuutos sai sinettinsä – uutta junayhteyttä suunnittelee nyt Länsirata Yle Uutiset. 20.12.2023. Viitattu 7.4.2024.
- ↑ Mikä Suomirata? Suomirata. Viitattu 13.2.2020.
- ↑ Pääradan kehittämiseen ehdotetaan 11 miljoonaa euroa Suomirata. 20.6.2019. Arkistoitu 13.2.2020. Viitattu 13.2.2020.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Suomen rataverkko Wikimedia Commonsissa
| Rautatieliikenne | |
|---|---|
| Metroliikenne | |
| Raitioliikenne | |
| Turvalaitteet | |
| Raideleveys | |
| Suomessa |