Lahti–Heinola-rata

Lahti–Heinola
Perustiedot
Reitti	Lahti–Heinola
Rakennettu	1928–1932
Avattu	1932
Omistaja	Suomen valtio
Ylläpitäjä	Väylävirasto
Liikenne
Liikennöitsijä(t)	VR
Henkilöjunia / vrk	0
Tavarajunia / vrk	2–4
Tekniset tiedot
Pituus	37,4 km
Raiteiden lkm	1
Raideleveys	1 524 mm
Sähköistys	ei
Sallittu nopeus
• henkilöliikenteessä	60 km/h
• tavaraliikenteessä	60 km/h
Tasoristeykset	45 (2017)
Liikenteenohjaus
Ohjauskeskus	Kouvola
Suojastus	ei
Kulunvalvonta	ei
	Merkkien selitykset
	Infobox OK

Lahti–Heinola-rata on Suomen rataverkkoon kuuluva rataosuus, joka on valmistunut vuonna 1932. Tällöin rakennettiin myös Heinolan rautatiesilta, joka on nykyisin yksi Heinolan nähtävyyksistä.^[2] Radalla oli aikoinaan sekä henkilö- että tavaraliikennettä, mutta henkilöliikenne radalla lakkautettiin vuonna 1968 ja nykyisin rata on ainoastaan tavaraliikenteen käytössä. Heinolassa radalta on pistoraideyhteys Rautsaloon. Radalta oli yhteys myös Hevossaareen, mutta ylikäytävän poiston vuoksi raide katkeaa Hevossaarentien alussa lähellä Heinolan Citymarketia. Kiskot kuitenkin jatkuvat ja ovat jäljellä pistoraiteineen Hevossaaren tehdasalueilla.

Historia

Ensimmäisen kerran Heinolaan esitettiin rakennettavaksi rataa vuonna 1885, kun Heinolan edustaja esitti valtiopäivillä Kuopion radan toteuttamista kaksihaaraisena niin, että toinen haara olisi kulkenut Lahdesta Heinolaan. Tämän jälkeen esitettiin rataa rakennettavaksi Lahdesta Heinolan kautta Jyväskylään. Nämä suunnitelmat eivät kuitenkaan toteutuneet. Lopulta vuonna 1909 saatiin aikaan rakentamispäätös Lahti–Heinola-rautatiestä, mutta rataa ei lopulta saatu aikaiseksi kuin muutama kymmenen metriä. Seuraavan kerran projekti edistyi, kun eduskunnan valiokunta päätti 1926 ottaa radan jälleen toteuttamisohjelmaan. Yksi radan suurimmista puolestapuhujista oli seminaarin lehtori Juho Kinnunen.^[3]

Radan rakentaminen alkoi 10. syyskuuta 1928. Rata rakennettiin pääosin vankityövoimalla. Asemarakennukset piirsi Thure Hellström. Radan vaativin rakennushanke oli Jyrängönvirran ylittävä pitkä rautatiesilta. Sen rakentumista seurattiin tarkkaan lehdissä. Sillan rakentamisessa varauduttiin Kymijoen kanavointiin, ja niinpä sen kaksi kiviholvia mitoitettiin kantamaan nostosilta. Siltaan kuuluu yhteensä 11 jännettä^[4], ja se tunnetaan parhaiten komeasta kaarijänteestään. Sillan rautaosat valmisti Kone- ja Siltarakennus Oy^[5]. Paikallistietojen mukaan sillan kaiteissa on jälkiä sodanaikaisista pomminsirpaleista^[5]. Radan rakentamisen yhteydessä rakennettiin myös yhä olemassa oleva teollisuusraide Heinolan ratapihalta Maitiaislahden rantaan.^[3]

Rata avattiin liikenteelle 22. toukokuuta 1932,^[6] mutta vihkiäisiä viettiin vasta 10. syyskuuta, tasan neljä vuotta rakentamisen aloittamisen jälkeen. Tuona päivänä ajettiin juhlajuna Helsingistä Lahteen ja edelleen Heinolaan. Juhlajuna pysähtyi useilla liikennepaikoilla sekä Jyrängön rautatiesillalla, jonka päältä matkustajat saivat 10 minuutin ajan ihailla sillalta avautuvia maisemia. Juhlallisuudet jatkuivat Heinolan rautatieasemalla, jossa Juho Kinnuselle myönnettiin kunnallisneuvoksen arvonimi. Juhlallisuuksiin osallistui myös presidentti P. E. Svinhufvud.^[3]

Liikenne

Tavaraliikenne

Heinolaan kulkee nykyään vain yksi tavarajunapari arkipäivisin. Matka-aika Lahden ja Heinolan välillä on väliasemien vaihtotyötarpeesta riippuen noin tunti^[7]. Vielä 1990-luvulle asti Heinolan junissa käytettiin Dv15- tai Dv16-vetureita parivedossa.^[8] Sittemmin on siirrytty Dv12-vetureiden käyttöön.

Heinolan radan tärkeimpiä kuljetusasiakkaita ovat metsä- ja metalliteollisuuden yritykset. Tavaraliikenne koostuu pääasiassa Rautsalossa sijaitsevan Stora Enson kartonkitehtaan ja Myllyojalla sijaitsevan Kuusakoski Oy:n romuttamon rautatiekuljetuksista sekä Vierumäen sahatavarakuljetuksista. Rata muodostaa osan teollisuuden ulkomaankuljetusten ketjua. Tuotteita kuljetetaan mm. Mussalon satamaan ja Vainikkalaan.^[9] Kuljetusmäärät ovat vaihdelleet 300 000 ja 450 000 tonnin välillä vuodessa.^[9]

Tavarajunat hoitavat nykyisin väliasemien vaihtotyöt. Heinolassa oli aikoinaan oma vaihtoveturi, ensin Hr-veturit 1960-luvun lopulle, 1970 alusta Move 51h/40 ja sittemmin Tve3 ja Tve4. Nykyään päivystäjät tulevat tavarajunissa Kouvolasta.

Henkilöliikenne

Heinolaan oli radan avaamisesta 1932 alkaen matkustajaliikennettä 26. toukokuuta 1968 asti. Dm7-sarjan junat eli Lättähatut tulivat liikenteeseen 1950-luvulla. Lättähattuja ennen oli kalustona käytetty höyryveturin vetämiä puuvaunuja. Kaikki junat olivat taajamajuna-tyyppisiä. Matkustajaliikenteen uudelleen aloittaminen on ollut viime vuosina useasti esillä.

Museojunat

Heinolaan ajettiin 1980-luvun lopulla kesäisin museojunia Tk3 1150:n vetämillä puuvaunuilla. Heinolan radalla liikennöinyt höyryjuna valittiin 1985 Suomen hauskimmaksi matkakohteeksi^[10]. Sittemmin radalla on käynyt satunnaisesti tilaus- ja museojunia. Vuodesta 2007 alkaen kesäkuukausina rataosalla on järjestetty säännöllisesti museojuna-ajeluita Lahden rautatieharrastajat Topparoikka ry:n, Haapamäen Museoveturiyhdistys ry:n ja Höyryveturimatkat1009 Oy:n toimesta.

Tulevaisuus

Heinolan rata luetaan vähäliikenteisiin rataosiin. Sillä on kuitenkin suhteellisen vilkas liikenne ja kasvupotentiaalia, sillä radan välittömässä läheisyydessä on runsaasti teollisuusyrityksiä, jotka voisivat hyödyntää rataa kuljetuksissaan. Kuljetusten siirtyminen rautateille voisi vähentää Heinolan radan vaikutusalueelta lähes kymmenen kuorma-autoa vuorokaudessa.^[9] Liikenne-ennusteen mukaan radan kuljetusmäärät pysyvät ennallaan ainakin vuoteen 2025 asti.^[9]

Radan tulevaisuus on joko lakkauttaminen tai perusparannus. RHK on vähäliikenteisten ratojen selvityksessä ehdottanut toimenpiteeksi perusparannusta. Se mahdollistaisi nykyisten kuljetusten säilymisen radalla. Radan lakkauttaminen siirtäisi teille keskimäärin 32-35 kuorma-autoa vuorokaudessa.^[9] Perusparannus aiheuttaisi arviolta noin 13 miljoonan euron kustannukset ja lakkauttaminen ja purkaminen noin 374 000 euron kustannukset.^[9]

Nykyisillä kunnossapitotoimilla rata on mahdollista säilyttää liikennöintikuntoisena vain joitakin vuosia. Vuoden 2005 arvion mukaan perusparannus jouduttaisiin aloittamaan ennen vuotta 2010. Perusparannuksessa nykyiset K43-kiskot vaihdettaisiin kierrätysmateriaalina saataviin raskaampiin K54-kiskoihin.^[9] Lisäksi suoritettaisiin sepelöinti ja puisten ratapölkkyjen vaihto betonisiin koko rataosan pituudelta.^[9]

Vuonna 2017 Heinolan radalla oli 45 tasoristeystä, joista vain kolmessa oli varolaite.^[1] Rata otetaan kuitenkin testiradaksi uudelle turvalaitekokeilulle. Nyt Olli–Porvoo-museoradalla käytössä olevat Väyläviraston kokeilemat turvalaitteet ovat tulossa myöskin Heinolan radalle. Aurinkopaneeleilla toimivat tasoristeysvalot asennetaan loppuihin vartioimattomiin tasoristeyksiin, jolloin rataosuudelle ei jää vartioimattomia tasoristeyksiä. Kokonaisen rataosuuden varustaminen turvalaitteilla on Suomessa harvinaista. ^[11]

Liikennepaikat ja teollisuusraiteet

Heinolan radalla on nykyään kaksi liikennepaikkaa (Myllyoja ja Heinola) ja kaksi linjavaihdetta (Vierumäki ja Jyränkö). Lähes kaikki muut liikennepaikat ja seisakkeet lakkautettiin matkustajaliikenteen loppuessa vuonna 1968. Lahdessa radalta erkanee teollisuusraide Mukkulaan ja Heinolassa Hevossaareen ja Rautsaloon. Rata kuuluu päällysrakenneluokkaan B1 ja sillä on suurin sallittu nopeus 60 km/h.^[12] Rataosalla käytetään K43-kiskoja ja puupölkkyjä.^[9] Radan suurimmat nousut ja laskut ovat jyrkkyydeltään 12 mm/m.^[12]

Lahti

Rata erkanee pohjoiseen Lahti–Kouvola-radalta Lotilassa ratakilometrillä 132 noin kahden kilometrin päässä Lahden rautatieasemasta. Hieman ennen erkanemiskohtaa on ratakilometrillä 131 aikoinaan sijainnut Lotilan seisake. Rata kulkee hetken aikaa Joutjärven rannalla, ja tällä kohtaa radan itäpuolella on eteläpäästä liikennöitävä Merivaaran sairaalakalustetehtaan pistoraide, jolla on hyvin satunnaista liikennettä. Paikalla on aikoinaan ollut myös Joutjärven liikennepaikka (km 133+460) sekä useita sivuraiteita. Heti tämän jälkeen erkanee radan länsipuolelle Mukkulan teollisuusraide, joka kulkee pääraiteen vierellä parin kilometrin matkan ennen kuin erkanee Järvenpäässä Mukkulan teollisuusalueelle. Muutama sata metriä Mukkulan radan erkanemisvaihteelta Heinolan suuntaan sijaitsee Lahden tulopääopastin E798. Lisäksi alueella on raideopastimia.

Mukkulan teollisuusraide

Joutjärven kohdalla erkanee pääraiteen länsipuolelle Mukkulaan vievä teollisuusrata. Se kulkee parin kilometrin matkan pääraiteen vierellä, kunnes erkanee Mukkulan teollisuusalueelle. Seitsemän kilometriä pitkä rata on avattu liikenteelle 1. helmikuuta 1954.^[13] Mukkulan liikennepaikka sijaitsee ratakilometrillä 140+460. Lahden päivystäjät käyvät Mukkulassa tarvittaessa. Kiskoilla on aikaisemmin kulkenut ainakin raakapuuta, Kymijärven voimalalle ajettavia hiilijunia ja Polttimon raiteelle ajettavia venäläisiä viljavaunuja.^lähde? Radan liikenne on hiljentynyt kokonaan toukokuussa 2022 Viking Maltin kuljetussopimuksen päätyttyä.^[14] Radalta erkanee teollisuusraiteet myös Lahden lämpövoimalalle, Vesionniselle ja Keskolle. Mukkulan ratapihan jälkeen ovat vielä Polttimon raide, Fanerin raide ja Rauma-Repola Oy:n raide.^lähde?

Ratakilometrillä 136 on aikoinaan sijainnut Myllypohjan seisake. Se lakkautettiin matkustajaliikenteen loppuessa vuonna 1968. Myllypohjan jälkeen seuraava liikennepaikka oli Ahtiala ratakilometrillä 138, jonka tavaraliikenne lakkautettiin 1976. Se säilyi kuitenkin luvanantopaikkana ainakin vuoteen 1993 asti. Ahtialan asemarakennus on yhä jäljellä. Ahtialaa seurasivat Kunnas (km 140), Hiekkanummi (km 141), Seesta (km 145), Mäkelä (km 148), Haikula (km 151) ja Siltala (km 152). Näistä kaikki lakkautettiin matkustajaliikenteen loppuessa lukuun ottamatta Mäkelää, jossa oli tavaraliikennettä vuoteen 1971 asti. Mäkelässä oli henkilöliikenteen aikaan säännöllisesti Dm7-junien eli lättähattujen kohtauksia. Myös Mäkelän asemarakennus on edelleen jäljellä. Haikulan entisen seisakkeen kohdalla valtatie 4 ylittää radan siirtyen sen länsipuolelle.

Vierumäki

Ratakilometrillä 153+801 sijaitsee Vierumäen liikennepaikka, joka on hierarkiassa alennettu linjavaihteeksi.^[12] Ratapihalla on neljä raidetta, jotka kaikki ovat läpiajettavia. Alkuperäinen asemarakennus on jäljellä ja siistissä kunnossa. Vierumäeltä on lähtenyt runsaasti sahatavaraa ratapihan vieressä toimivalta puunjalostusyritys Versowoodilta. Heinolan tavarajunat hoitivat Vierumäen vaihtotyöt. Tällä hetkellä Vierumäeltä ei lähde tai saavu tavaraa. Asema-alue rakennuksineen on nykyään Versowoodin omistuksessa, jotka se on vuokrannut Lahden rautatieharrastajat Topparoikka ry:lle kesällä 2015. Vierumäen jälkeen sijaitsi ratakilometrillä 157+530 Urheiluopiston seisake. Urheiluopiston jälkeen alkaa radan suurin lasku (12 promillea), joka loppuu ratakilometrillä 160 vähän ennen Myllyojan liikennepaikkaa.

Myllyoja

Ratakilometrillä 161+727 sijaitsee Myllyojan liikennepaikka. Ennen sitä ratakilometrillä 160 päättyy radan suurin lasku, ja juuri ennen ratapihaa valtatie 4 alittaa radan ja siirtyy takaisin sen itäpuolelle. Myllyojan nimi oli vuoteen 1945 Jyränkö, ja tämän jälkeen vuoteen 1949 Myllykylä. Ratapihalla on kolme läpiajettavaa raidetta. Näiden lisäksi Kuusakoski Oy:n romuttamolla on kolme raidetta, joista yksi on läpiajettava ja kaksi eteläpäästä liikennöitäviä pistoraiteita. Kuusakoski Oy käyttää edelleen rautatiekuljetuksia, ja sillä on Myllyojalla jopa oma Move51h-tyyppinen vaihtoveturi. Tavarajunat kuitenkin hoitavat osan vaihtotöistä.

Jyränkö

Myllyojan jälkeen valtatie 4 alittaa radan siirtyen taas sen länsipuolelle. Näillä paikkeilla ratakilometrillä 164+276 on sijainnut Sinilähde-niminen seisake. Se on lakkautettu matkustajaliikenteen loppuessa vuonna 1968. Sinilähteen entisen seisakkeen jälkeen rata kaartaa Heinolan K-citymarketin ohi, ja sen jälkeen on ratakilometrillä 165+774 Jyränkö-niminen linjavaihde. Sen nimi oli 1945 asti Ränninmäki. Jyränkö lakkautettiin vuonna 1973, mutta avattiin sittemmin uudelleen. Linjavaihteelta erkanee pohjoispäästä liikennöitävä teollisuusraide Hevossaareen. Hevossaareen johtava vaihde on poistettu radasta vuosia sitten.

Hevossaaren teollisuusraide

Hevossaaren rata erkanee Jyrängön linjavaihteelta. Radan ensimmäinen linjaus rakennettiin 1950-luvulla. Tällöin rata johti Hevossaaren satamaan, lisäksi radan alkupäästä haarautui eteläpäästä liikennöitävä raide Högfors-Senton tehtaalle. 1960-luvun lopulla rakennettiin rataa Wihurinkosken tehdasalueelle, mutta tätä rataa ei koskaan avattu.^[15] Hevossaaren radan ensimmäinen linjaus purettiin 1970-luvulla, jolloin jäljelle jäi vain Högfors-Senton raiteet.

Sittemmin rata rakennettiin uudestaan hieman eri linjauksella. Tällöin rata palveli ainakin Puukemia Oy:tä sekä Högfors-Sentoa.^[16] Radan päästä löytyy yhä runsaasti teollisuutta, muun muassa Finlaysonin tehdas, mutta rautatiekuljetuksia ne eivät ole käyttäneet hyvin pitkään aikaan. Kaikki raiteet ovat yhä jäljellä, mutta rata kasvaa monin paikoin yli kaksimetristä pusikkoa.

Hevossaaren rata piti kunnostaa vuonna 2005 ylistarolaista Esko Leppinen Oy:tä varten.^[17] Nämä suunnitelmat kuitenkin kariutuivat. Rata ei ole enää käytössä, ja se on katkaistu vuonna 2013 entisen puukemian luolan lähellä sijaitsevan ylikäytävän kohdalta. Ylikäytävä purettiin, ja näin raideyhteys Hevossaareen katkesi. Raiteet ovat kuitenkin jäljellä entisestä ylikäytävästä eteenpäin siinä kunnossa kuin ne jäivät liikennöinnin loputtua.

Heinola

Radan päätepiste on Heinolan ratapiha ratakilometrillä 167+607. Ratapihalla on kahdeksan läpiajettavaa raidetta hyötypituudeltaan 180–710 metriä^[18] sekä yksi pohjoispäästä liikennöitävä pistoraide. Ratapihalla on yksi junakulkutien päätekohtamerkki, ja se sijaitsee raiteen 2 pohjoispäässä. Heinolan asemarakennuksena toimii nykyään työmaaparakki. Kaksi edellistä asemarakennusta paloivat vuosina 1968 ja 1988. Heinolassa on aikoinaan ollut veturitalli ja kääntöpöytä. Veturitalli on yhä jäljellä, mutta raideyhteys sekä kääntöpöytä purettiin 2005. Ratapihalla lastataan runsaasti raakapuuta.

Heinolassa on aikoinaan ollut oma vaihtoveturi, ensin Tve3 ja sittemmin Tve4. Nykyään Heinolan päivystäjät tulevat tavarajunassa Kouvolasta.

Rautsalon teollisuusraide

Teollisuusraide Sahanniemeen ja edelleen Rautsaloon erkanee Heinolan ratapihan eteläpään vaihdekujasta. Se kulkee Maitiaislahden länsirantaa pitkin, ja lahden eteläpäässä lopulta ylittää sen. Ahtaan kuormaulottuman vuoksi Maitiaislahden ylittävä vanha silta korvattiin 1990-luvun alussa Suosaaresta tuodulla sillalla, joka oli ennen toiminut yhtenä alkuperäisistä Kallansilloista.

Raide avattiin alun perin vuonna 1932^[3] Maitiaislahden satamaratana. Rataa jatkettiin Maitiaislahden yli vuonna 1961 Oy Tampella Ab:n perustaessa Heinolan flutingtehtaan Rautsaloon.^[19] Nykyään Tampellan tehtaan omistaa Stora Enso, joka on tällä hetkellä radan ainoa käyttäjä. Aiemmin rautatiekuljetuksia ovat käyttäneet myös Sahanniemessä sijainneet Heinolan Sahakoneet Oy, UPM:n vaneritehdas, Enso Packaging Oy, Suomen Kuitulevy ja UPM:n saha^[20]. Nämä vanhat raiteet ovat yhä jäljellä, mutta pahoin pusikoituneina.

Heinolan päivystäjä käy Rautsalossa päivittäin viemässä sinne raakapuuta ja tuomassa sieltä kartonkia. Radalla liikkuu raakapuuvaunuja (Occ, Ocpp, Snpss, Hkb), konteilla lastattuja Occ-vaunuja ja Gbln-, Sim- ja Simn-sarjojen vaunuja sekä jonkin verran venäläisiä Vgk-vaunuja. Kontit on lastattu Occ-vaunujen päätyihin niin, että trukki pääsee niihin käsiksi lastauslaiturilta.

Toteutumattomia ratasuunnitelmia

Rataa on suunniteltu jatkettavaksi moneen otteeseen. Pisimmälle edennyt suunnitelma on jatkaa rataa Heinolasta Mikkeliin eli tehdä Savon radan oikaisu. Tämä suunnitelma oli jo vähällä toteutua, mutta valtatien 5 valmistuminen laittoi ratayhteyden rakentamisen jäihin. Suunnitelmissa on ollut myös Heinolasta Jyväskylään suuntautuva rata.

Lähteet

↑ ^a ^b Peni-Nyman, Anniina & Voutilainen, Jarkko: Vähäliikenteiset radat | Tilanne ja tulevaisuus 2017 (PDF) (s. 33) 2018. Liikennevirasto. Viitattu 25.4.2023.
↑ http://www.heinola.fi/FIN/Palvelut/Matkailu/Kansallinen_kaupunkipuisto/kkp_rautatiesilta.htm (Arkistoitu – Internet Archive)
↑ ^a ^b ^c ^d ESS: Heinola odotti rataa liki 50 vuotta (Arkistoitu versio)
↑ http://vaunut.org/kuva/53634
↑ ^a ^b http://vaunut.org/kuva/53635
↑ Zetterberg, Seppo: Yhteisellä matkalla. VR 150 vuotta, s. 130. Helsinki: WSOY, 2012. ISBN 978-951-0-34742-3
↑ RHK Säännöllisen liikenteen luettelo 22.6.2009^{[vanhentunut linkki]}
↑ Pyrhönen, Kimmo: Dv16 – Ohi on? Resiina 1/2008, s. 31
↑ ^a ^b ^c ^d ^e ^f ^g ^h ⁱ RHK: Vähäliikenteisten ratojen tulevaisuus -selvitys 2005
↑ Nieminen, Puntari, Immonen: Vauhtia ja voimaa - Valtionrautatiet 1862-1987. Kirjayhtymä Oy, 1986. ISBN 951-26-3019-2
↑ Lahti–Heinola-rataosan tasoristeyksiin uusia turvalaitteita lokakuussa - Asset Display Page Väylävirasto. Viitattu 4.10.2020.
↑ ^a ^b ^c RHK Rataverkon kuvaus 1.7.2009
↑ RHK Suomen Rautatietilasto 2009
↑ Tasoristeys-palsta. Resiina, lokakuu 2022, nro 3. Suomen rautatiehistoriallinen seura & Museorautatieyhdistys. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 10.12.2020.
↑ http://vaunut.org/kuva/52928
↑ http://vaunut.org/kuva/52752
↑ Heinolaan iso metallitukkuri ja Hevossaaren rata kuntoon Etelä-Suomen Sanomat. 20.6.2005. Viitattu 15.6.2023.
↑ Heinolan raidekaavio 1993
↑ http://www.storaenso.com/about-us/mills/finland/heinola-fluting-mill/facts/Pages/perustiedot-tehtaasta.aspx (Arkistoitu – Internet Archive)
↑ http://vaunut.org/kuva/55142

Aiheesta muualla

ESS: Rautateistä käyty aina kovaa vääntöä (Arkistoitu versio)
Aikatauluarkisto: Lahti–Heinola–Lahti-juna-aikataulu kesältä 1959^{[vanhentunut linkki]}
http://www.topparoikka.net

[Liikennevirasto_2017-1] Peni-Nyman, Anniina & Voutilainen, Jarkko: Vähäliikenteiset radat | Tilanne ja tulevaisuus 2017 (PDF) (s. 33) 2018. Liikennevirasto. Viitattu 25.4.2023.

[2] ttp://www.heinola.fi/FIN/Palvelut/Matkailu/Kansallinen_kaupunkipuisto/kkp_rautatiesilta.htm (Arkistoitu – Internet Archive)

[historia-3] ESS: Heinola odotti rataa liki 50 vuotta (Arkistoitu versio)

[4] ttp://vaunut.org/kuva/53634

[valmistajalaatta-5] ttp://vaunut.org/kuva/53635

[6] Zetterberg, Seppo: Yhteisellä matkalla. VR 150 vuotta, s. 130. Helsinki: WSOY, 2012. ISBN 978-951-0-34742-3

[aikataulu-7] RHK Säännöllisen liikenteen luettelo 22.6.2009^{[vanhentunut linkki]}

[8] Pyrhönen, Kimmo: Dv16 – Ohi on? Resiina 1/2008, s. 31

[vahaliik-9] ↑ ^a ^b ^c ^d ^e ^f ^g ^h ⁱ RHK: Vähäliikenteisten ratojen tulevaisuus -selvitys 2005

[10] Nieminen, Puntari, Immonen: Vauhtia ja voimaa - Valtionrautatiet 1862-1987. Kirjayhtymä Oy, 1986. ISBN 951-26-3019-2

[11] Lahti–Heinola-rataosan tasoristeyksiin uusia turvalaitteita lokakuussa - Asset Display Page Väylävirasto. Viitattu 4.10.2020.

[rhk-12] RHK Rataverkon kuvaus 1.7.2009

[13] RHK Suomen Rautatietilasto 2009

[14] Tasoristeys-palsta. Resiina, lokakuu 2022, nro 3. Suomen rautatiehistoriallinen seura & Museorautatieyhdistys. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 10.12.2020.

[epö-15] ttp://vaunut.org/kuva/52928

[16] ttp://vaunut.org/kuva/52752

[17] Heinolaan iso metallitukkuri ja Hevossaaren rata kuntoon Etelä-Suomen Sanomat. 20.6.2005. Viitattu 15.6.2023.

[18] Heinolan raidekaavio 1993

[fluting-19] ttp://www.storaenso.com/about-us/mills/finland/heinola-fluting-mill/facts/Pages/perustiedot-tehtaasta.aspx (Arkistoitu – Internet Archive)

[20] ttp://vaunut.org/kuva/55142

[1]

[2]

[3]

[4]

[5]

[6]

[7]

[8]

[9]

[10]

[11]

[12]

[13]

[14]

[15]

[16]

[17]

[18]

[19]

[20]

Lahti–Heinola-rata

Sisällys

Historia