Ranskanbulldoggi
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
| Ranskanbulldoggi | |
|---|---|
 |
|
| Avaintiedot | |
| Alkuperämaa |
 Englanti Ranska |
| Määrä | Suomessa rekisteröity 6 389[1] |
| Rodun syntyaika | 1880-luku |
| Alkuperäinen käyttö | tappelu- ja rottakoira |
| Nykyinen käyttö | seurakoira ja vahti |
| Muita nimityksiä | ranskis, bouledogue français, French Bulldog, Frenchie, Französische Bulldogge, bulldog francés, prantsuse buldog |
| FCI-luokitus |
ryhmä 9 Seura- ja kääpiökoirat alaryhmä 11 Pienet molossikoirat #101 |
| Ulkonäkö | |
| Paino | 8–14 kg |
| Säkäkorkeus | 35 cm |
| Väritys | kellanruskea (fawn), juovikas (brindle), valkoinen ja valkoinen tiikerijuovaisin laikuin (pied) |
Ranskanbulldoggi (ransk. bouledogue français) on pienikokoinen molossikoira. Se oli vuonna 2023 Ranskassa toiseksi suosituin paikallinen rotu[2], ja se on levinnyt laajalti myös kotimaansa ulkopuolelle. Ranskanbulldoggi on pieni ja aktiivinen perhekoira [3]. Joillain yksilöillä on hiukan riistavaistoa johtuen rodun historiallisesta rottakoirataustasta, mutta nykyään ranskanbulldoggi on puhtaasti seurakoira.[3]
Käyttäytyminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ranskanbulldoggi on seurallinen, iloinen, leikkisä, reipas ja tarkkaavainen. Rotu on aina valmis kaikenlaiseen toimintaan, vaikkapa sitten leikkiin tai lapsia vahtimaan. Ranskanbulldoggien haukkuminen on usein vähäistä. Rotu on itsepäinen, mikä vaikeuttaa kouluttamista, ja se tulee hyvin toimeen muiden koirien kanssa. Kuitenkin ranskanbulldogit kokeilevat myös johtajan asemaa, minkä vuoksi koiraa kouluttaessa on oltava johdonmukainen ja ehdoton.
Terveys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ranskanbulldoggi kärsii muiden lyhytkuonoisten koirien tavoin eriasteisista hengitysvaikeuksista. Hengitystieongelmat voivat ilmetä muun muassa äänekkäänä hengityksenä, tuhinana tai jopa rohinana, yskimisenä, kuorsaamisena nukkuessa ja voimakkaana rintakehän liikkeenä koiran hengittäessä. Joillakin ranskanbulldogeilla hengitystiet ovat niin ahtaat ja hengitysvaikeudet niin pahoja että niille joudutaan tekemään hengitysteitä avartavia leikkauksia. Hengitysvaikeudet johtavat myös merkittävään alttiuteen lämpöhalvaukselle ja voi rajoittaa yksilön kykyä liikkua normaalisti. Lievemmissä tapauksissa hengityspoikkeavuuksia esiintyy vain kuumalla ilmalla tai rasituksessa.
Lisäksi ranskanbulldogeilla esiintyy yleisesti allergioita, atopiaa, tulehdussairauksia ja selkärangan poikkeavuuksia (nikamamuutoksia ja koiran välilevytyrää eli niin kutsuttua mäyräkoirahalvausta. Selkäsairauksista saadaan tietoa virallisten kuvausten avulla, joiden tulokset ovat näkyvissä Kennelliiton jalostustietokannassa. Eläinten ortopediayhdistys OFA:n tutkimista 245 ranskanbulldoggista 95,1 prosentilla oli epämuodostuneita selkänikamia, yleensä kiilanikama.
Rodun terveyttä on tutkittu Suomessa kannan pienuuden takia vasta vähän aikaa ja rodun jalostussuunnitelma on kirjoitettu vasta vuonna 2008. Rakenteellisista syistä (leveä etuosa, kapea takaosa, suhteellisen sirot tassut) ranskanbulldoggi on melko huono uimaan ja isommat yksilöt vajoavatkin veteen joutuessaan suoraan pohjaan.
Ranskanbulldogin pennut syntyvät leveän rintakehän ja ison pään vuoksi pääosin keisarinleikkauksella ja rotuyhdistys pyrkiikin Suomessa tekemään paljon työtä, jotta jalostukseen valittaisiin luonnollisesti synnyttäneiden narttujen jälkeläisiä. Luonnollisesti syntyvistä pennuista osa menehtyy rintakehän litistymisestä johtuvaan keuhkotulehdukseen.
Rodulta on löydetty DVL2-geenin mutaatio, joka liittyy sen ja kahden muun lyhytkallorodun (englanninbulldoggi, bostoninterrieri) kallon, rintakehän, kaulan sekä selkärangan luuston epämuodostumiin. Poikkeavuuksia on myös hampaistossa. Mutaatio on samantapainen kuin ihmisillä esiintyvä harvinainen Robinowin oireyhtymään, jossa ihmisellä on samalaisia ulkoisia poikkeavuuksia kuin tutkituilla koirarodulla. Englannin- ja ranskan bulldoggeilla ei ole normaalia geeniä ollenkaan, bostoninterrierreillä kuudella prosentilla. Risteyttämällä ongelma ratkeaisi, koska ulkomuoto tulee vain homotsygootilla. Muiden lyhytkallorotujen ulkomuoto johtuu eri tekijöistä.[4][5]
Roturisteytysprojekti
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kesäkuussa 2023 Suomen Kennelliitto hyväksyi roturisteytysprojektin ranskanbulldoggeille. Risteytettäviksi roduiksi valittiin amerikanstaffordshirenterrieri, jackrussellinterrieri, mittelspitz ja perhoskoira, minkä lisäksi Kennelliiton jalostustieteellisen toimikunnan roturisteytystyöryhmä ehdotti staffordshirenbullterrieriä ja tanskalais-ruotsalaista pihakoiraa. Viimeksi mainittujen osalta rotuyhdistys kuitenkin vielä kartoittaa rajoituksia ja tarvittavia terveystutkimuksia.[6] Ensimmäinen risteytyspentue syntyi 30.12.2023, ja siinä risteytysrotuna on tanskalais-ruotsalainen pihakoira. Toinen risteytyspentue syntyi 31.12.2023, ja siinä risteytysrotuna on papillon.[7]
Ulkonäkö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ranskanbulldoggin erityistuntomerkki ovat suuret lepakkomaiset korvat. Ne ovat suuret, leveät, kärjistään pyöristyneet ja pystyt. Rakenteeltaan ranskanbulldoggi on matala ja tiivis. Sillä on voimakas nelikulmainen pää ja löysä nahka muodostaa sille tyypillisiä poimuja. Kuono on lyhyt ja sisäänpainunut, huulet ovat riippuvat ja koiran leuassa on etualueen ristipurenta. Silmät ovat suuret, pyöreät ja tummat. Ranskanbulldoggi on pieni koira, joka painaa 8–14 kg ja on noin 35 cm korkea. Nykyään tosin etenkin näyttelyiden ulkopuolella ranskanbulldoggien koko on kasvanut 15–20 kg:aan. Lyhyen, suoran, joskus korkkiruuvimaisen hännän koira pitää alhaalla. Häntää ei typistetä. Karvapeite on lyhyttä, pehmeää ja sileää. Värityksistä hyväksytään keltainen (fawn) ja juovikas (brindle) valkoisin merkein tai ilman. Valkoinen luetaan keltaiseksi valkoisin merkein. Kirsun tulee olla musta. Musta väri ruskein merkein, sininen tai maksanruskea väritys ovat näyttelykoirilla hylkääviä virheitä.
Ranskanbulldoggi sekoitetaan usein bostoninterrieriin huomattavan samannäköisyyden vuoksi.
Alkuperä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Rodun alkuvaiheista tiedetään sen verran, että ranskanbulldoggi, kuten muutkin bulldogit, polveutuvat tiibetindogista ja tiibetinmastiffista, joista makedonialaiset kehittivät lyhytkarvaiset pelkoa herättävät vahti- ja sotakoiransa makedoniandogit. Näitä koiria tuli foinikialaisten mukana Englantiin, jossa niitä alettiin kutsua "Bretagnen tappelupukareiksi".
Rotu oli suurikokoinen ja luonteeltaan hurja. Sitä risteytettiin myöhemmin useiden muiden rotujen kanssa, ja varsinkin risteytykset terriereiden kanssa tuottivat pienempikokoisia muunnoksia. Ranskan ensimmäiset pienet bulldogit tulivat Normandiaan 1860-luvulla Nottinghamista muuttaneiden pitsinnyplääjien mukana, ja niitä risteytettiin ranskalaista alkuperää olevien koirien kanssa siten, että englantilaisten tappelukoirien rakenne ja ulkonäkö pysyivät lähes muuttumattomina, mutta koko pieneni. Pitkän aikaa ranskanbulldogeja käytettiin rottakoirina ja ne olivat yleisiä etenkin työläisperheissä. Nykyään ranskanbulldoggi on seurakoira.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ KoiraNet-jalostustietojärjestelmä (Suomen Kennelliitto. Viitattu 4.9.2016)
- ↑ Info Presse: Top 20 des chiens préférés des Français: Le berger australien indétronamble N°1! Société Centrale Canine, 2024. Haettu 22.1.2024.
- ↑ a b Ranskanbulldoggi www.hankikoira.fi. Viitattu 3.5.2020.
- ↑ Pipsa Parkkinen: Kolmelta lyhytkuonoiselta rodulta löydetty mutaatio, joka vastaa ihmisellä harvinaista Robinowin syndroomaa - Kennelliitto: Ainoastaan roturisteytys voi auttaa Iltalehti. 19.12.2018. Viitattu 19.12.2018.
- ↑ Suomen Kennelliitto
- ↑ Suomen Kennelliitto hyväksyi cavalier kingcharlesinspanileille ja ranskanbulldoggeille omat roturisteytysprojektit. Suomen Kennelliitto, 20.6.2023. Haettu 8.11.2023.
- ↑ Ajankohtaista projektissa. Suomen Ranskanbulldoggit ry, 2023. Haettu 4.1.2024.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Ranskanbulldoggi Wikimedia Commonsissa
