Tiibetinmastiffi
| Tiibetinmastiffi | |
|---|---|
 |
|
| Avaintiedot | |
| Alkuperämaa |
 Tiibet |
| Määrä | Suomessa rekisteröity 2 175[1] |
| Rodun syntyaika | vanhin kuvaus n. 400 eaa. |
| Alkuperäinen käyttö | kylien, luostarien ja karjan vartiointi |
| Nykyinen käyttö | seura- ja harrastuskoira, vahtikoira |
| Elinikä | yli 10 vuotta |
| Muita nimityksiä | do-khyi, Tibetan Mastiff, dogue du Tibet, dogo del Tibet, tiibeti mastif, tiibetindoggi, tiffi, TM |
| FCI-luokitus |
ryhmä 2 Pinserin ja snautserin tyyppiset, molossikoirat ja sveitsinpaimenkoirat alaryhmä 2.2 Vuoristotyyppiset molossikoirat #230 |
| Ulkonäkö | |
| Paino |
uros 41-68kg narttu 34-54kg |
| Säkäkorkeus |
uros väh. 66 cm narttu väh. 61 cm |
| Väritys | musta, musta ruskein merkein, sininen, sininen ruskein merkein tai kulta |
Tiibetinmastiffi (tiibetiksi དོ་ཁྱི།, do-khyi, kiin.: 藏獒; pinyin: cáng'áo) on erittäin alkukantainen laumanvartija koirarotu, jonka alkuperäinen tehtävä on ollut Tiibetin ja sen lähimaiden kylien sekä karjan vartiointi. Tiibetinmastiffi on suuri koirarotu. Sitä pidetään kaikkien nykyisten laumanvartijarotujen mahdollisena kantarotuna.lähde?
Ulkonäkö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Tiibetinmastiffi on tyypiltään alkukantainen, ja sen ilme on mietiskelevä. Tuuhea turkki muodostuu pitkästä peitinkarvasta sekä tiheästä pohjavillasta. Turkille on monia eri värityksiä, joista yleisin on musta ruskein merkein. Muita värityksiä on kulta, musta sekä sininen ruskein merkein tai ilman. Säkäkorkeus on uroksilla vähintään 66 cm ja nartuilla 61 cm, ylärajaa ei ole. Painoa tiibetinmastiffiuroksille voi kertyä 40 kg:sta ylöspäin ja nartuille 30 kg:sta ylöspäin. Tiibetinmastiffin voi joskus sekoittaa vahingossa berninpaimenkoiran kanssa, mutta tiibetinmastiffilla on tuuheampi turkki kuin berninpaimenkoiralla.
Luonne ja käyttäytyminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Tiibetinmastiffi on luonteeltaan uskollinen, kiltti ja siihen voi aina luottaa. Rodulle ominaisen itsepäisyyden vuoksi voi koulutus olla työlästä. Tiibetinmastiffi viihtyy ulkona ympäri vuoden ja onkin hyvä pihakoira.
Tiibetinmastiffin vartiointivaisto on korkea, ja sillä olisikin hyvä olla oma piha vartioitavana. Tästä syystä se ei juuri sovellu kerrostaloihin. Ihanteellinen tiibetinmastiffi ilmoittaa haukulla vieraista, ja seuraa tarkkaan miten ihminen suhtautuu vieraisiin. Jos koira huomaa, että hän hyväksyy tulokkaat, se lopettaa haukkumisen ja vahtimisen. Vahtivietin suhteen poikkeuksiakin löytyy; jotkut tiibetinmastiffit ovat erittäin sosiaalisia ja hyväksyvät vieraat heti. Jotkut taas saattavat vahtia hyvin raivoisasti omistajan paikalletulon jälkeenkin. Useimmat tiibetinmastiffit kuitenkin hyväksyvät vieraat kuten ensimmäisenä mainittiin. Lapsiin rotu suhtautuu yleensä suojelevasti ja se onkin parhaimmillaan juuri perhekoirana.
Alkuperä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Koirarotuna tiibetinmastiffi on yksi maailman vanhimmista. Se kuuluu Himalajan seudulta löytyneeseen roturyhmään.
Tiibetinmastiffi-tyyppisiä koiria on ollut alueella koko ajanlaskun ajan. Koirat suojelivat karjaa susilta, karhuilta, lumileopardeilta ja ilveksiltä, mutta vartioivat myös karavaaneja kauppareiteillä sekä omaisuutta, kyliä, luostareita ja matkaavia munkkeja. Tiibetinmastiffeja voi löytää sieltä vielä nykyäänkin paimentamasta jakkihärkälaumoja omin päin. Eurooppaan rotu saapui perin myöhään, vasta vuonna 1928, ja Suomen ensimmäiset tiibetinmastiffit rekisteröitiin vuonna 1984.
Muunnokset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Intialaisen kynologi S. Theodore Baskaranin mukaan ns. Himalayan Mastiff on käytännössä sama rotu kuin tiibetinmastiffi. Kooksi hän tosin mainitsee 70 cm ja 75 kg, jotka ovat hieman tiibetinmastiffin rotumääritelmää suuremmat mitat. Intianpuoleisella Himalajalla rotua esiintyy mm. Sikkimissä. Sen tiedetään puolustaneen lampaita paitsi susia myös leopardeja vastaan, ja sen esi-isien sanottiin osallistuneen Tšingis-kaanin ja Attilan taisteluihin.[2]
Baskaran mainitsee myös himalajalaista rotua pienemmän muunnoksen, joka tunnetaan nimellä banjaranmastiffi.[2]
Lisäksi tunnetaan kinnauri kutta eli "parrakas himalajanmastiffi". Sitä esiintyy nimensä mukaisesti Kinnaurin alueella Himachal Pradeshissa. Jotkin asiantuntijat pitävät sitä erillisenä rotuna, mutta Baskaranin mukaan kyseessä on himalajalaisen rodun muunnos.[2]
Terveystilanne
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Toistaiseksi tiibetinmastiffien keskuudesta ei paljonkaan sairauksia ole löytynyt. Isoille koirille ominaista lonkka- ja kyynärnivelvikaa ilmenee, entropiaa ja distichiasista, sikaripunkkia ja kilpirauhasen vajaatoimintaa. Karaistuneena rotuna se on ravintonsa suhteen melko vaatimaton. Rodun alkukantaisuus ilmenee selvästi nartun juoksusta, joka tulee tiibetinmastiffeilla vain kerran vuodessa.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Laaksonen, Maarit: Suomen suosituimmat koirarodut. Otava, 2001. ISBN 951-1-17256-5
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ KoiraNet-jalostustietojärjestelmä (Suomen Kennelliitto. Viitattu 25.4.2020)
- ↑ a b c Baskaran, S. Theodore. The Book of Indian Dogs, s. 61-62. Aleph Book Company, 2017, New Delhi. ISBN978-93-84067-57-1.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Suomen Tiibetinmastiffit ry
- Rotumääritelmä:Tiibetinmastiffi (Suomen Kennelliitto)